keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

TAAS PIENI ASKEL ARBORETUMISSA

Rinneangervot kukkivat tänä vuonna erittäin kauniisti keittiöpuutarhan ja arboretumin rajalla






Touhuni ovat varmaan monen mielestä melkoista poukkoilemista. Mitään osaa puutarhasta ei parane jättää pitkäksi ajaksi oman onnensa nojaan, siellä alkaa heti tapahtua monenlaista kasvua, myös uudet kukat on ehdottomasti ehdittävä nähdä. Parin viime viikon aikana olen saanut ’Arboretumissani’ pieniä askelia edistymistä. Pitkään siellä ei voi yhtäjaksoisesti puuhastella, mutta pienikin askel vie eteenpäin.



Minna blogista ’Hiidenkiven puutarhassa’ arvasinkin oikein. Ensimmäisen köynnösportin oikean puolen istutus laajeni. Toukokuun lopussa oli kiire saada loput kelloköynnökset istutettua maahan ja se toteutui tässä vaiheessa. Tältä alueelta kaivoimme tyttäremme kanssa savista ja rikkaruohoista maata pois ja koivun juuristoa lähti myös. Laitoin tilapäiseksi ratkaisuksi harkkojen ja kannon väliin kankaan, jotta alla olevat rikkaruohot alkaisivat näivettyä.



Nyt pääsimme jatkamaan ja sopivasti taas Sanni oli käymässä ja pääsi tuttuun puuhaan mukaan. Turveharkot auttavat kohopenkkien teossa. Monetkaan kasvit eivät kestä niin märkää ja savista maata kuin tällä vanhalla laitumella on. Ajan kanssa patinoituvat turveharkot sopivat hyvin metsäiseen ympäristöön. 

Ai, miten niin ei ole metsäinen? No, kieltämättä nyt näyttää enemmän pellolta, mutta suuntahan on kohti pienimuotoista arboretumia eli puulajipuistoa. Edellisessä kuvassa olevan kankaan otin pois ja ladoin reilusti sanomalehtiä kaiken rikkaruohon päälle. Puille ja pensaille kaivoin suuret kuopat ja maa vaihdettiin istutusmultaan.



Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' avaa kohta kukkansa. 



Tässä kohde valmiina, tai viistän vielä hieman harkon yläreunaa kehän ulkoreunalta. Istutin uudelleen syksyllä hankitun japaninpihlajan, nyt se pääsi paremmin kohopenkkiin ja toivon mukaan alkaa voida paremmin. Kavereina sillä on kolme japaninhappomarjapensasta. Takana näkyvässä pyöreässä harkkopenkissä kasvaa katsura.



Portin toisella puolella kuvan vasemmassa reunassa on viime keväänä istutettu Tuurenpihlaja. Harkkojen keskellä tälläkin puolella on japaninhappomarjapensas.



Tämä on hidas projekti.  Puita on jo istutettuna aika paljon, mutta muutakin aluskasvillisuutta tarvitaan. Tänne on tarkoitus hankkia lähinnä puuvartisia eli puita ja pensaita. Joitain perennojakin on, mutta niiden rooli ei ole niin merkittävä.  Uskon, että tämäkin kohta on ensi vuonna jo luontevamman näköinen, kunhan kaikki muut osat ympäristössä loksahtavat paikoilleen 😊.



10 kommenttia:

  1. On ihanaa, kun projekteja riittää ja pystyy istuttamaan jopa puulajipuiston! Siitä olen kade. Voisin toki itsekin pistää sellaisen pystyyn tuonne hehtaarin niittypalstalleni, mutta se ei ole tässä talon yhteydessä, joten ei tulisi varmaan kumminkaan kovin hyvin hoidettua. Pitäisi se ainakin aidata riista-aidalla ennen kuin sinne kannattaa mitään istuttaa. Joten kadehdin vaan sujuvasti tätä sinun projektiasi ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä aika kadehdittava projekti, sanoo 'puutarhuri' kun kantaa pari tuntia vettä jokaiselle uudelle puulle ja pensaalle ;). No, en aio ihan hevin niitä menettää, joten vähintään kerran viikossa ne on kasteltava kunnolla, että löytävät juurensa alas ja syvälle maahan - saisi jo sataa välillä.
      Mutta on kyllä koukuttavaa suunnitella ja ihmetellä näitä itselleni uusia puita ja pensaita. Usein yöllä nukkuminen on vaikeaa ja viihdytän itseäni maalailemalla näkymiä tänne arboretumiin.
      Kauempana oleva niittypalsta pitäisi siellä teilläpäin ehdottomasti aidata ja kastelu ei varmasti onnistuisi kovin hyvin. Otan sinulta kaikki ideat ilolla vatsaan, jos keksit jotain kivaa :).

      Poista
  2. Japaninhappomarjat ovat ihania ja kun kasvavat auringossa on väritys hieno. Turveharkkojen avulla on helppo ja nopea tehdä kohopenkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinun kauniiden happomarjojen kuviesi, että muistin ne pitkästä aikaa ja päätin, että tässä on sopiva kohta. Syysväriä haikailen ja ovathan ne hienon vihreitä kesälläkin. Lehden muoto ja kaarevat oksat ovat myös viehättävät. Tuossa kohtaa ei piikkisyyskään haittaa.
      Turveharkoilla rakentaminen on helppoa, teen tälle alueelle ehkä vähän lisää kivimuuriakin, mutta tässä kohtaa pääsi tällä tavoin helpommalla.

      Poista
  3. Vähitellen palaset yhdistyvät toisiinsa. Varmasti mukava rakentaa jotain ihan uutta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon saavani tästä luontevan kokonaisuuden vaihe vaiheelta. Kasvualusta on vain niin haasteellinen todella monille kasveille, onneksi takaosassa on hieman paremmat olosuhteet. Tämä projekti on inspiroiva :).

      Poista
  4. Mistäs arvasinkaan? :D Jaksat kyllä ihailtavasti puuhailla isojakin projekteja, vaikka sää on ollut näin helteinen. Tuo taustalla näkyvä iso kallion huippu on kyllä hieno, olen sitä varmaan ennenkin ihastellut. Muutaman vuoden päästä arboretumissasi alkaa olla jo vähän isompiakin puita ja aavistus metsäisemmät maisemat. Niitä näkymiä odotellessa on kiva seurata työvaiheitasi. Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :D. Kyllä helle verottaa jaksamista ihan ehdottomasti, mutta pienin askelin. Kalliosta tykkään tosi paljon. Toivottavasti suunnitelmat etenevät, näkymät ovat mielessä, mutta eihän sitä tiedä, miten tässä onnistuu. Kiitos Minna!

      Poista
  5. Voi miten hienolta jo näyttää! Muutama vuosi ja Arboretumissasi näyttää ihan toiselta, kun puun ja pensaat ovat kasvaneet. Näyttää jo nyt niin hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati, odotan kovasti, että puut olisivat jo siinä pisteessä, että tuntee kävelevänsä puun vieressä ja alla. Kuten sanoit, pari vuotta tekee jo paljon, jos kaikki säilyvät hengissä.

      Poista