JUHANNUS JUHLITTU

24.6.2020 Pionit aloittavat, kurjenpolvet ovat kukkineet jo jonkun aikaa

Takana on ikimuistoinen juhannus, sillä vanhin lapsistamme vietti juhannusaattona häitään. Juhlat olivat oikein onnistuneet ja juhlapaikkana oli pariskunnan koti ja puutarha, jota olen blogissani estellyt aikaisemmin. Kaikki oli niin kaunista, että mieli ihan herkistyi. Varmaan voin jotain kuvia jakaa kanssanne myöhemmin, kun esittelen tätä tyttären uuden pihan kasvua puutarhaksi.

"Varjolehdon" uudella alueella on paljon uusia kasveja. Kuvan keskellä tuoksumatara on levinnyt mukavasti ja näkyy niin kauniisti pitkälle.

Tällä hetkellä puutarhatöissä on avainsanana kastelu. Pakkohan uusia istutuksia on kastella. Meillä satoi pitkään jatkuneen kuivuuden jälkeen ennen juhannusta vain vaivaiset 0,9 mm, vaikka jossain saatiin vettä reippaasti. 

Haluan esitellä teille yhden ilonaiheen kasviyhdistelmissä, en olisi etukäteen arvannut, että nämä näyttävät niin kivoilta yhdessä. Huvimajan viereen viime kesänä istutettu "Palibin" pikkusyreeni, lehtoakileijat "Nora Barlow", isotähtiputki purppuranpunaisena ja mirrinmintut muodostavat suorastaan hempeän näkymän. Lisäksi ilahduttaa, että nämä itse siemenestä kasvattamani Nora Barlowit ovat näin upeita. Tämän alueen pionit ovat vasta pieniä ja kukkia tuskin tulee kuin muutama.

Huvimajasta katsottuna

Kohta kukkivat "Ritausma" ruusut, takana mirrinmintut huvimajan vieressä

Tässä lähempää "Nora Barlow" lehtoakileijat, oikealla mirrinminttu, takana Palibin pikkusyreeni

Toinen suuri ilo on kärhöistä. Olin lähes varma, että menetin talven aikana syksyllä istuttamani loistokärhöt "Rouge Cardinal" kärhökaaren molemmilta puolilta. Mutta pari päivää sitten huomasin, että molemmilta puolilta on nousemassa pikkuruinen verso. Alku on vielä heiveröinen, mutta seurataan tilannetta. Kelloköynnökset ovat kohta kaaren puolessa välissä kasvamassa ja pienet kärhöt saavat vahvistua rauhassa ensi vuoteen.

Keskellä pikkuruinen verso loistokärhö "Rouge Cardinal"

Ihastuksen vinkaisuja on aiheuttanut tämän kevään uusi loistokärhö "Omoshiro", jonka istutin toisen köynnöskaaren viereen. Alkuun napsin kaikki nuput pois, mutta myöhemmin en enää raaskinut, ja mikä ihana kukka!

Loistokärhö "Omoshiro"

Hauska on myös nähdä viime vuonna istutettu kellokuusama "Kellokas" kukkivana. Tämä "Kellokas" kasvaa arboretumin kallion edessä.

Kellokuusama "Kellokas"

Pioneja poksahtelee auki kiihtyvällä tahdilla ja samoin on pensasruusujen laita. On ollut innostavaa odottaa, miltä näyttävät ensimmäiset kukat uusissa ruusuissani. Nyt ruusualue on vielä harva, sillä onhan taimille jätettävä kasvutilaa.

Tässä penkissä kasvaa pensasruusujen lisäksi myös muita pensaita ja vähän perennoja. Esittelen alueen tarkemmin vielä myöhemmin.

Idänunikot ovat leiskuneet jo aika pitkään, kohta voi sanoa näille hyvästit. Minulla ei ole muuta oranssia puutarhassani, mutta nämä saavat säilyttää paikkansa luumupenkissä. Valkoinen taimi on hengissä, mutta muita värejä ei ole tullut taimireissuillani vastaan.

Vanhat hansaruusut aloittavat kukinnan, takana rinteessä ketoneilikkaa samassa sävyssä

Kastelua on vielä jatkettava alue kerrallaan, saa täällä hehtaarin puutarha-alueella taivaltaa sekä kastelukannujen että letkujen kanssa, lämpötila on nyt varjossa + 28,2.

Nautitaan kesästä, koittakaa selvitä helteestä!

PUUTARHAN PENSAAT: SYREENIT

Pihasyreeni kiertää tuuheana kasvustona eri puolilla puutarhaa useiden kymmenien metrien aitana. Yli sadan vuoden aikana sinilila syreeni on laajentunut juuriversoilla siten, että pensaan leveys on noin 2~3 metriä. Olisi kiva tietää, milloin ensimmäinen syreenipensas tai pala juuriversoa on tänne saapunut. Toiko mahdollisesti täällä aikoinaan asunut Abraham Argillander taimen jo 1700 -luvun loppupuolella, hän oli ainakin kasveista kiinnostunut. Vanhassa 1931 maalatussa taulussa syreeniaita näkyy joka tapauksessa tuuheana kasvamassa pohjoiskulmalla.

Kuvassa talon eteläpuolella minun istuttamani valkoinen pihasyreeni ja vanhaa kantaa oleva sinilila pihasyreeni

Olemme vuosittain poistaneet syreenien vanhoja kuolleita, lahoavia karahkoita. Syreeni on niin sitkeää puuta, että mieheni on hoitanut tehtävän moottorisahalla. Olen pohtinut, että pitäisikö minun ryhtyä enemmän poistamaan juuriversoja, mutta toisaalta tuuhea pensasto on hyvä näkö- ja tuulisuoja ja joka tapauksessa pensaiden juurialueilla kasvaa vuohenputkea, joten ehkä toimenpiteestä ei olisi niin paljon esteettistä hyötyä.

Vanhojen oksien poistoa lukuunottamatta en ole juuri hoitanut näitä vanhoja syreenejä. Pensaan juurille tulee haravoitua lehtiä, jotka kompostoituvat paikoilleen. Syreeni pitäisi kalkista, mutta olen ollut vähän nuuka näiden vanhojen pensasaitojen kalkitsemisessa, menisi nimittäin aika monta säkkiä kalkkia.

Takana väentuvan nurkalla kukkii valkoinen pihasyreeni

Valkoisen pihasyreenin istutin sekä väentuvan kulmalle että kivipengerryksen eteen (ensimmäinen kuva). Nämä molemmat ovat kasvaneet paikoillaan noin 25-28 vuotta, ihan tarkasti en muista. Minusta tuntuu, että pihasyreenien kukinta on aikaistunut? Perinteisesti sanotaan kukinnan sattuvan juhannuksen seutuun, mutta viime vuosina ovat meidän syreenit aloittaneet jo aikaisemmin.

Valkoinen muoto on ehkä hieman hidaskasvuisempi kuin sininen. Syreenin kukkivia oksia on mukava kerätä maljakkoon, olen todella kiintynyt näihin molempiin väreihin, olisi vaikea kuvitella tällaista vanhaa ympäristöä ilman perinteistä syreeniä, myös tuoksu on ihana.

Keskellä hevoskastanja, unkarinsyreeniaita oikealla puolella, myös vasemmalla puolella on unkarinsyreeni

Unkarinsyreeniä istutin aidaksi rajaamaan pihaa noin 30 vuotta sitten. Muistan, että pensas myytiin unkarinsyreeninä, mutta onhan myös mahdollista, että kyseessä on puistosyreenin ja unkarinsyreenin risteytys - aito unkarinsyreeni on ymmärtääkseni harvinainen.

Kyseinen kohta oli hyvä valinta korkeaksi kasvavalle syreenille, aita on antanut suojaa tuulilta ja pihapiiriin tuli mukava vehreä seinä.

Kuka osaa sanoa, onko kyseessä aito unkarinsyreeni vai risteytys?

Tämä syreeni kukkii vähän myöhemmin kuin pihasyreeni, joten oli mukava porrastaa syreenien kukintaa - iloa riittää pidemmäksi aikaa. Vanhoja oksia on täytynyt poistaa myös näistä pensaista, muuten ovat pärjänneet ilman hoitoa.

Puistosyreeni "Tammelan kaunotar"

Puistosyreeni "Tammelan kaunotar" tuli mainittua jo pikkupuuna puutarhan puiden esittelyn yhteydessä, sillä ostin oman "Tammelan kaunottareni" rungollisena. Tätähän myydään myös pensaana. Kukinta-aika on yleensä kesäkuun loppupuolella / kesä-heinäkuun vaihteessa. Valkoinen kukinto on pysty ja tuoksuvainen. Muiden syreenien tapaan tämäkin viihtyy läpäisevässä ja kalkitussa kasvualustassa.

"Tammelan kaunotar" rungollisena pikkupuuna toisesta suuntaa katsottuna

Nyt yli 20 vuotiaana pikkupuun runko on viehättävästi muhkurainen, pidän tästä tavattoman paljon.

Palibin pikkusyreeni istutusvuonna 2019

Palinin pikkusyreeni on myös rungollinen, istutin sen 2019 kasvamaan huvimajan eteläpuolelle. Tämä jää kuitenkin matalammaksi kuin Tammelan kaunotar eli on enemmän pensaan korkuinen, tietojen mukaan korkeutta olisi noin metri ja leveyttä latvassa saman verran. Kesästä riippuen kukinta alkaa yleensä kesäkuun lopulla. 

Pikkusyreeni on nimensä mukaisesti sirolehtinen ja kevytoksainen, runsaslumisina talvina tykkylunta kannattaa ravitsella latvuksesta pois, ettei tule vaurioita. Mikäli rungosta alkaa kasvaa ns. erilainen verso, tämä villiverso katkaistaan pois. Yhden tällaisen näin 2018 tyttären Palibissa, poiston jälkeen muita ei ole sen jälkeen näkynyt.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti isabellansyreenien hankkimista kevään istutuksiin. Sopiva paikkakin on jo mietittynä. 

Valitettavasti näissä puutarhan kasviesittelyissä tulee hieman toistoa jo aikaisemmin muissa yhteyksissä kirjoitettuun, mutta ajattelin, että olisi kätevää, että yhdellä hakusanalla tai otsikolla olisi löydettävissä kaikki asiaan liittyvä. Täydennän näitä, kun saan uusia kasveja istutettua. Huomaan oman muistini jo sen verran pätkivän, että paras on laittaa näitä itsellekin muistiin. Minusta on kiva vuosien päästä tietää, milloin mitäkin on istutettu eli mikä on kasvin ikä ja lajinimi.

Palibin pikkusyreeni Syringa meyeri "Palibin"
Pihasyreeni Syringa vulgaris
Puistosyreeni "Tammelan kaunotar" Syringa x henryi
Unkarinsyreeni S. josikaea tai Syringa x henryi

ISTUTUKSET HUVIMAJAN ETELÄPUOLELLA

25.5.2019 alkutilanne tänä keväänä

Huvimaja rakennettiin vuonna 2002 aikaisemmin paikalla olleen leikkimökin tilalle. Huvimajan eteläpuolelle istutin tuolloin robustaruusuja Rosa Robusta. Ruusut kukkivat kauniisti, mutta menetin joka talvi muutaman taimen. Toinen harmi olivat vartetun ruusun villiversot, joita sai olla koko ajan leikkaamassa pois. Sain lahjoituksena (hmm..) kanadanvuokon taimia ja istutin niitä innoissani ruusujen viereen, ajattelin kanadanvuokon kukkivan ennen ruusuja ja sopivan kivasti alueelle. No, arvaatte varmaan, miten tässä kävi. Kanadanvuokko tosiaan kukki kauniisti, mutta parissa vuodessa kasvusto levisi aivan holtittomasti, eikä sitä saanut kitkettyä pois piikkisten ruusujen välistä. Viimeiset ruusut piti lopulta kaivaa pois, että sain kitkettyä ruusunjuurakoissa piileskelevät kanadanvuokot.

Useamman vuoden taistelu kanadanvuokon kanssa on toivottavasti jo voitettu, tosin vieläkin saattaa löytyä yksittäinen siementaimi. Seuraavana kokeiluna siirsin toisaalta mirrinminttua, mikä on viihtynyt valtavan hyvin. Mintutkin ovat herkkiä leviämään, mutta mirrinminttu on ollut kesy tapaus kanadanvuokon jälkeen.

Toukokuussa 25.5.2019 laajensin aluetta ja istutin paikalle rungollisen "Palibin" pikkusyreenin Syringa meyeri Palibin. Olin haikaillut tämän ihanan pikkusyreenin hankintaa ja tämä kyseinen kohta tuntui juuri oikealta istutuspaikalta. Koska vapaata multatilaa tuli laajennuksen jälkeen reilusti, istutin tämän kasvukauden ajaksi pikkusyreenin juurelle esikasvattamiani tsinnioita, myös siemenestä kasvattamani lehtoakileija "Nora Barlowin" taimet päätyivät alueelle vahvistumaan. Purppuraista isotähtiputkea on muutama pikkutaimi kasvamassa mirrinmintun vieressä. Vielä talven ajan pohdiskelen, mitä monivuotista matalakasvuista istutan pikkusyreenin juurelle. 

Kuvakulma Ritausman vierestä katsottuna. Mirrinmintun kukinta on ollut vuodesta toiseen käsittämättömän pitkäkestoinen ja sininen kukkapilvi näkyy pitkälle. Pörriäiset ja perhoset viihtyivät hyvin sekä tsinnian että mirrinmintun kukissa. 

Pari vuotta sitten jaoin liian tiiviiksi kasvanutta kermanvaaleaa jaloangervoa ja sijoitin siinä vaiheessa osan ylijäämätaimista mirrinmintun viereen. Paikka on ymmärrettävästi ollut hieman liian lämmin jaloangervolle. Elokuussa pääsin jatkamaan tämän alueen kunnostustöitä, jotka jäivät toukokuun lopussa kesken. Päädyin nostamaan jaloangervot pois ja samalla sain kunnostettua kasvualustan perinpohjin ja laajensin istutusaluetta.

Nyt uusitulla alueella kasvaa useampi kiinanpioni lajikkeista Duchesse de Nemours, Jan van Leeuwen, Niemcewicz ja jakopala talon ikivanhoista aniliininpunaisista kerrotuista pioneista. Reunaan istutin pitkään kukkivaa jakokurjenpolvi "Rozannea" Geranium Rozanne.

Syksyllä laitoin tyhjään multatilaan aikaisen tulppaanin ja muistaakseni myös ukkolaukka "Purple sensationin" sipuleita (miten tämä voi unohtaa? - ainakin vakaa tarkoitus oli tehdä näin). Ensi kasvukauden aikana tarkastelen kokonaisuutta ja ehkä täydennän sitä vielä jollain sopivalla perennalla. Ehdotuksia otetaan vastaan. Kanttaamalla on helppo laajentaa :).

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy kivetty kulkuväylä huvimajan patiolle. Kulkuväylän toinen puoli on myös muotoutumassa uudelleen. Siellä kasvaa jo eri perennojen alkuja, joita pääsee jakamaan keväällä. Mutta saattaa sinne tulla jotain ihan uuttakin (päässä sinkoilee suunnitelmia).

Kolme enkeliperhoangervon Gillenia trifoliata taimea on kasvanut rohtokatajan vieressä jo kesästä 2018 asti. Kukka on ihanan hentoinen, toivon näiden kasvavan ensi kesänä vielä suuremmalla alalla. Enkeliperhoangervo kukkii heinäkuussa pienin kevein valkoisin kukin, vaikka kasvustosta tulee kookas, se näyttää sirolta ja keveältä. Lehdet saavat kauniin syysvärin. Perhoangervo viihtyy tuoreessa, multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa (minulla kohopenkissä).

Tsinniat peittivät osan kasvualustasta tänä kesänä. Taimia kuluu isolla tontilla melkoisesti, jos haluaa niiden näkyvän. Yleensä en raaski ostaa perennoja kerralla riittävästi, vaan laajentelen alueita pikkuhiljaa. Omien vanhojen perennakantojen jakopalat toimivat monesti maanpeitteenä, kunnes alue muokkautuu haluttuun suuntaan. Pitää myös perehtyä paremmin perennojen siemenestä kasvattamiseen. "Nora Barlowit" onnistuivat ainakin hyvin, vaikka kukkia ei vielä tänä kesänä näkynyt. 

Otan teiltä mielelläni vastaan ehdotuksia kohtuullisen matalista perennoista, mitkä sopisivat pikkusyreeni Palibin juurelle ja eteen. Olisi nimittäin kiva, että Palibin runkoakin näkyisi. Välillä sokeutuu miettimään vain itselle tuttuja vaihtoehtoja, vaikka ihania lajeja löytyisi muitakin. Värimaailma on nyt sinisen (mirrinminttu, Rozanne kurjenpolvi), valkoisen (pionit Duchesse de Nemours, Jan van Leeuwen) ja aniliininpunaisen kerrotun pionin ja Niemcewicz puolikerrotun pionin, täydennettynä purppuranpuniasella isotähtiputkellä ja akileija Nora Barlowilla.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat, olen iloinen teistä kaikista!