perjantai 31. tammikuuta 2020

PUUTARHAN PENSAAT: HORTENSIAT




Syyshortensia "Grandiflora" oli ensimmäisten pensaiden joukossa, mitkä istutin yli 30 vuotta sitten. Yhä edelleen pensas kukkii luotettavasti joka vuosi. Kukinnasta ihastuneena ostin näitä myöhemmin myös lasten leikkimökin viereisen perennapenkin taustakasveiksi pari kappaletta. Nykyään leikkimökin tilalla on huvimaja. Pensaat ovat kasvaneet kokoa ja runko on viehättävästi paksuuntunut. Viime vuoden (2019) lumisena talvena vanhimmasta syyshortensiasta lohkesi tykkylumen painaessa iso oksanhaara pois, mutta pensas ei näyttänyt kärsivän tästä lainkaan,  jäljelle jäänyt pensas kukki entiseen tapaansa viime kesänä. 


Kukinta vasta alkamassa


Minä olen vuosittain tehnyt syyshortensioilleni keväisen hoitoleikkauksen eli leikkaan pois kaikki heikot versot ennen silmujen puhkeamista, samassa yhteydessä lyhennän jäljelle jäävät oksat siten, että pois lähtee noin 30 cm oksan päistä. Kompostia lukuunottamatta mitään muuta erityishoitoa pensaat eivät ole saaneet. Kukinta-aika on elo-syyskuu, välillä viileän kesän jälkeen kukinta on alkanut myöhässä ja tällöin saattaa ensimmäinen hallayö ruskistaa kukinnot niin, että kukinnasta nauttiminen jää lyhytaikaiseksi iloksi.













Syyshortensia "Limelight" (kuva puuttuu) - ensimmäisen taimen ostin tallipihalle hevosten ja
omistajien iloksi. Kasvihuoneen valmistuttua istutin kaksi "Limelightia" ryhmään purppuraheisiangervojen kanssa, näiden sävyt korostavat toisiansa kauniisti. Olisin ottanut kolmannenkin taimen tähän ryhmään, mutta tuona syksynä ostin myymälän viimeiset taimet. Jätin asian hautumaan, ehkä ryhmä täydentyy myöhemmin.



Mustilanhortensia "Mustila" kasvaa minulla piharingissä lipputangon vieressä (istutettu syksyllä 2017) sekä Kirsikkakulmassa keittiöpuutarhan eteläreunalla (istutettu 2018). Mustilanhortensian kukinto on ihanan pitsimäinen ja se aloittaa kukinnan jo heinäkuussa eli on aikaisempi kuin syyshortensia. Säännöllisiä kevätleikkauksia ei tarvitse tehdä. Olen ollut kasvuun ja kukintaan oikein tyytyväinen.

Mustilanhortensia
Mustilanhortensia keittiöpuutarhan lähellä

Mustilanhortensian kukinta alkamassa













Syyshortensia "Bobo" päätyi kolmen taimen ryhmänä syksyllä 2019 uudelle alueelle Kärhökaaren 
kolmiopenkkiin kääpiövuorimäntyjen viereen. Bobo on matalakasvuinen ja runsaskukkainen syyshortensialajike. Valkoiset kukat muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi.  Tiedoissa sanotaan, että tätä voidaan leikata voimakkaammin, mikäli halutaan, että  kukat ovat suuria ja määrä vähäisempi, varovaisella leikkauksella kukkia on enemmän ja ne ovat pienempiä. No, tästä ei ole vielä omakohtaista kokemusta Bobon kohdalta.

Jalohortensia Summer Love edessä vasemmalla, Bobo sen takana, kauempana vanha syyshortensia



Tähän uuteen alueeseen intouduin syksyn 2019 taimimyymälän valikoimasta ostamaan yhden jalohortensia "Summer Loven", minkä kukinto on nuppuvaiheessa limenvihreä muuttuen vadelmanpunaiseksi tai utuisen tummanvioletiksi kasvualustan happamuudesta riippuen. Saattaa olla hyvinkin mahdollista, ettei se selviä talvesta II vyöhykkeellä.



Pallohortensia "Pink Annabelle", istutin syksyllä 2018 kolmen kappaleen ryhmän kasvamaan uudelle alueelle "Varjolehdon" eteläosaan. Viime kesänä ne kukkivat hennoilla varsilla vielä melko vaatimattomasti, todennäköisesti aika tukevoittaa versoja ja kukinta lisääntyy.
Pallohortensia "Annabelle" kukkii valkoisin kukin kuuden pensaan ryhmänä tämän vaaleanpunaisen kaverinsa vieressä. Nämä Annabellet istutin 2019 kesällä.

Pallohortensia Annabellet etualalla ja Pink Annabellet keskellä takana, pensaat vielä pieniä




Täällä blogeissa olen nähnyt monia muitakin kauniita lajikkeita, joten hortensioiden määrä ehkä täydentyy myöhemmin. Ainakin Pallohortensioita tekisi mieleni lisätä vielä muutamaan paikkaan.



Jalohortensia Hydrangea macrophylla "Bailmacfive" Summer Love
Mustilanhortensia Hydrangea paniculata Mustila"
Pallohortensia Hydrangea arborescens "Annabelle"
Pallohortensia Hydrangea arborescens "Pink Annabelle"
Syyshortensia Hydrangea paniculata "Bobo"
Syyshortensia Hydragea paniculata "Grandiflora"
Syyshortensia Hydrangea paniculata "Limelight"



torstai 23. tammikuuta 2020

MINÄ PUUTARHURINA -haaste

Kivisen Vilman blogista - klik - sain haasteen pohtia vapaamuotoisesti, millainen puutarhuri olen. Ensin alkuun on todettava, että olen itseoppinut kotipuutarhuri. Uskon voivani oppia jatkuvasti yhä edelleen.



Olen asunut kerrostalossa Helsingissä lapsuuden ja nuoruuden - aina opiskelujen päättymiseen saakka. Meillä oli kesämökkinä vanha punamultainen torppa, jota ympäröi noin puolen hehtaarin maapläntti. Torppa oli rapistunut, piha villiintynyt ja perunamaa kasvoi lepikkoa, kun ensimmäistä kertaa saavuimme paikalle. Vanhempani tarttuivat toimeen; he kunnostivat rappeutumassa olevat rakennukset ja myös ympäristö alkoi muuttua. Isä raivasi perunamaan takaisin alkuperäiseen käyttöönsä, itse asiassa peltoa tuli ihan kunnioitettava alue sekä perunalle että muille hyötykasveille. Mökin pihassa kasvoivat myös marjapensaat ja mansikat, näiden lisäksi äitini istutti omenapuita, koristepensaita ja teki kivikkorinteeseen perennapenkin maanpeitekasveille.

Hämykurjenpolvi, harmaakurjenpolvi "Ballerina", alhaalla tarhakurjenpolvi







En koskaan lähtenyt mökille vastentahtoisesti, nautin torpan vanhanaikaisesta tunnelmasta ja kesistä maalla. En kuitenkaan nauttinut pakollisista kitkemisurakoista kasvimaalla - ajattelin aina, ettei kukaan kavereistani Helsingissä joutunut konttaamaan tuntikausia peruna- ja kasvimaalla. Kävin myös läheisellä maatilalla kitkemässä "kilometrien" mittaisia mansikkarivejä, kun kaverini (talon tyttöjä) kävi pyytämässä. Päätin kyllä, että aikuisena en moiseen ryhdy.



Eräänä kesänä päätin viettää kesätöiden päätyttyä pienen hetken mökillä ennen lukion kolmannen luokan syyslukukauden alkua. Repussa oli kirjoja, joita ajattelin lukea riippumatossa. Jäin postiauton kyydistä ja päätin poiketa pysäkin vieressä maatilalla tervehtimässä talon väkeä. Sisällä kuulin, että talon isäntä oli kuollut muutama päivä aikaisemmin sairauskohtaukseen. Lupauduin auttamaan puutarhan kitkemisessä ennen tulossa olevia hautajaisia. 

Talon eteläseinustalla pionien ympäristöä kitkiessä mietin, että mitähän kummia kasveja pionien juurelta kasvaa, päättelin ne rikkaruohoiksi. Tuossa tilanteessa tutustuin tietämättäni ensimmäistä kertaa vuohenkelloon alueella, missä myöhemmin alkoi yli 30 vuotinen "sotani" kyseisen kasvin kanssa. Tietämättäni olin tulevan kotini puutarhassa ensimmäistä kertaa "puutarhuroimassa".



Tuon loppukesän tapahtuman jälkeen kului vielä vuosia ennen kuin menimme naimisiin ja muutin emännäksi taloon. Niin vain kaupunkilaisesta tuli maalainen - melkoinen muutos, mutta hyvä sellainen!

Tulevana kesänä meillä on mieheni kanssa 34 vuotta yhteistä matkaa elettynä tässä vanhassa kartanossa, joka on nähnyt niin monenlaista elämää ja asukkaita yli 150 vuoden aikana. Puutarha on rakentunut hiljalleen ja vaiheittain. Itse olen oppinut "puutarhuriksi", koska on ollut halu etsiä tietoa ja oppia. Puutarhablogien löytäminen oli minulle iso harppaus innostukseen ja inspiraatioon. Löytyi samankaltaista seuraa, kokemusten ja tiedon saamista sekä jakamista.



Nautin kauneudesta. Yritän tehdä laajoja istutusalueita, joissa kasvien värit sointuisivat keskenään ja haluan nähdä toistoa väreissä myös laajemmalla silmäyksellä, jotta näkymä olisi harmoninen ja rauhallinen. Toki kiinnostavat lehtimuodot ja kontrastit tuovat elävyyttä ryhmiin. On haastavaa ja samalla mielenkiintoista yrittää maalata erilaisilla kasveilla sellaisia näkymiä, mitä tavoittelee. Eihän se tietenkään aina onnistu, mutta sitten yritän uudelleen.

Nyt olen innostunut saamaan puutarhaan uusia puita, pensaita, köynnöksiä ja perennoja, monet vuodet jaoin vain jo saatuja ja olemassa olevia.

Olen ollut aina vähän pedantti ja nautin järjestelmällisyydestä. Puutarhassa nautin siististä nurmikosta ja rajauksista. Vaikka eihän tämä jatkuvasti toteudu, heinä kun kasvaa sopivalla säällä ihan vimmatusti ja niinä aikoina saattaa olla kädet täynnä muuta puuhaa.

Olen myös aika ahkera, kun sille päälle satun. Sisukkuudesta on hyötyä silloin, kun kiven pyörittäminen meinaa olla voimien äärirajoilla tai kottikärryt vaappuvat painavan lastin alla ja joutuu ottamaan vauhtia pieneen ylämäkeen. Innostavan projektin kanssa ajantaju häviää, eikä malttaisi millään lopettaa.
Kottikärryt ovat käsilaukkuni puutarhassa. Mukana kulkee myös ämpäri tai pari. Yleensä kuljetan kottikärryissä mukanani erilaisia puutarhan työkaluja, joille saattaa tulla yllättävä tarve. Koska puutarhani on noin hehtaarin kokoinen, ei millään viitsisi lähteä hakemaan esim. oksasaksia, jos näkeekin lohjenneen oksan pensaassa samalla, kun on kitkemispuuhissa viereisessä perennapenkissä. Askelia tulee muutenkin mukavasti. Ja olen huomannut, että myöhemmin ei välttämättä lohjennutta oksaparkaa enää muista, ellei asiaa hoida heti havainnon tehtyään.

"Vie mennessäs, tuo tullessas" ... on tuttua. Täyteen lastattu kottikärryllinen multaa kohteeseen ja takaisin päin jotain muuta toisaalle. Välillä ei järjestelmällisyydestä ole sitten tietoakaan, kun huomaa paluumatkalla kiveä viedessään, että pitääkin ruveta tekemään kivelle kavereineen mukava sommitelma....  näin sitä harhautuu uusiin uusiin puuhiin kesken kaiken.



En ole edustava puutarhuri sievissä asusteissa. Haluan työskennellä mukavissa vaatteissa, mitkä sopivat kulloiseenkin puuhaan tai säätilaan. Raskaiden maansiirtojen tai lapiointien jälkeen multaa löytyy välillä jopa hiuksista. Välillä saattaa satunnaisten pihassa poikkeavien ihmisten olla vaikea pitää kasvot peruslukemilla, kun minulla on hikeen värjäytynyttä multaa naamassa ja hiukset epäjärjestyksessä. Tällaisten tilanteiden jälkeen, jos käy sisällä juomassa ja vilkaisee peiliin, pääsee yleensä nauru itseltäkin.

Pidän monipuolisesta liikkumisesta, päivittäin tulee käveltyä (tai juostua) koirakaverin kanssa 4-10 km lenkkejä. Lenkkeily on meillä mieheni kanssa myös yhteinen harrastus lentopallon ohessa. Puutarhatöiden tuoma hyötyliikunta on minusta kivaa, kuntosalilla käymiseen en ole saanut itseäni vielä innostettua.


Rikkaruohojen kitkeminen on mukavaa silloin, kun se ei ole pakkotahtista. Muistan hyvin monet vuodet, jolloin tuntui epätoivoiselta pitää perenna-alueiden hoitotasoa yllä. Aina olin jälkijunassa ja vuohenputket nauroivat (vuohenkelloista puhumattakaan). On ihan rentouttavaa kitkeä kiireettömästi ja samalla tarkkailla perhosten ja pörriäisten touhuja - ja välillä harhautua johonkin kiinnostavaan välipuuhaan. 

Uusi keittiöpuutarha ja kasvihuone innostivat uudelleen oman sadon kasvattamiseen. Tällä saralla on vaikka kuinka paljon oppimista, vaikka olihan minulla kasvimaa jo 33 vuotta sitten. Kasvihuoneessa puuhaaminen on ihanaa ja itse kasvatetut vihannekset maistuvat niin mukavilta.



Kiitos Kivisen Vilma tästä haasteesta!

Haasteen säännöt: voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon. Minä (Kivisen Vilma) kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!

Haastan muukaan pohdintaan blogit: Valkoista salviaa
                                                            Rikkaruohoelämää
                                                            Hiidenkiven puutarhassa


Loppukommenttina kiitän lämpimästi Eevaa blogista Viherrin. Eeva neuvoi postauksessaan konkreettisesti, miten voi tehdä kuvakollaaseja Canvalla. Aloin vasta harjoittelun edetessä päästä paremmin jyvälle mm. kuvien pinentämisestä järkevään kokoon, joten ehkä seuraavalla kerralla saan homman onnistumaan vielä paremmin.

Pikkuhiljaa alkaa tämä Bloggerin alustakin tulla tutummaksi. Keksin vasta nyt muutamia juttuja, mitä en alkuun ymmärtänyt ;).


lauantai 18. tammikuuta 2020

PUUTARHAVUOSI 2019 -haaste

Sain tämän kivan haasteen Heidiltä blogista Valkoista salviaa. Alunperin haasteen laittoi liikkeelle Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa. Kiitos teille molemmille!



1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan kokeillut?

a. Suunnittelua /Suunnitelmissa pystymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Näistä ehkä lähinnä tuo vaihtoehto. Kasvihuoneen ensimmäinen kesä toi mukanaan kasvihuonekurkkujen, paprikoiden, tomaattien ja basilikan kasvatuksen. Kasvihuoneen myötä uskaltauduin myös laajamittaisesti (aikaisempaan verrattuna) kasvattamaan sekä hyötykasvien että kesäkukkien taimia. Taimien koulutusvaiheessa on helpompi kantaa ulkoilevat taimet yöksi kasvihuoneeseen harsotelttaan, kuin tuoda takaisin sisälle. 



2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm..."viheltelyä" "suunnilleen"...

Talven aikana pohdin paljon suuria kokonaisuuksia, kuten Varjolehdon ja graniittipenkin aluetta. Tuolloin ei graniittikivien saamisesta ollut edes pientä käryä, joten mietin, saisiko uusia hedelmäpuita viihtymään riittävän korkeaan kohopenkkiin istutettuna. Etsin etupäässä tietoa eri kasveista, jotka houkuttelivat ja yritin pohtia, mihin ne saisin luontevasti sijoitettua ja tehtyä kasvuolosuhteet näille mieleiseksi.

Mieleinen vieras kasvihuoneessa 

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutama
d. Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun..

Kun isolla tontilla alkaa tehdä uusia alueita, ei ihan muutamat taimet riitä. Yleensä ihmettelin, että vaikka auto näytti matkustavalta kasvihuoneelta täyteen ahdettuna, niin ulos puutarhaan tyhjennettynä taimet vaan "katosivat" ja aina tuli mieleen, että miksi en ostanut enemmän (vaikkei se yleensä realistinen vaihtoehto olekaan). Yritin pystytellä hankintalistan taimissa, mutta onneksi aina joku löytö pääsi mukaan ohi listan. Nämä löydöt olivat niitä ilon pirskahduksia, joten onhan ne sallittava, eikö? Onneksi pystyin täyttämään tyhjää multatilaa myös omilla jakopaloilla, vaihdan kasveja myöhemmin.

Keittiöpuutarhaan rajautuva "Kirsikkakulma" toukokuussa 2019

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Nyt en muista muita mahdollisia menetyksiä kuin todennäköisesti loistokärhö Rouge Cardinal. Suunnittelin sitä kasvamaan uuteen kärhökaareen. Syksyn istutuksissa taimi näytti heittäneen henkensä jo ennen istutusta, mutta laitoin sen maahan kuitenkin. Varmuudeksi istutin toisen Rouge Cardinalin toiselle puolelle kärhöporttia, joten tuleva kausi näyttää, nouseeko niistä kumpikaan. Yritin tehdä istuttamisen Kuunuvuokon seikkaperäisten ohjeiden mukaan :).

Pelottaa myös, että ihana valkoinen loistokärhö "Destiny" taistelee lakastumistaudin kourissa hengestään, sitä en haluaisi menettää.

Clematis "Destiny"

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Voi, olen saanut jo paljon, mistä olen hyvin kiitollinen! Haaveilen, että ajan kanssa saan kasvitettua uusia alueita siten, että näkisin valon ja varjon näkymiä, missä kerroksellisesti kasvit sointuvat toisiinsa ja tähän historialliseen ympäristöön. Harmonian "sisällä" saa olla luonnollisen herttaista ja runsasta. En osaa oikein sanoiksi pukea mielikuviani. Kiinnostavat näkymät viehättävät.




6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?

a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Oi, onnea! Viime kesä oli ensimmäinen täysipainoinen puutarhakesäni ilman "haittaavaa" työn aikataulutusta. Tietysti elämän varrella on ollut äitiyslomia tai vuorotteluvapaita, mutta silloin oli myös arki pienten lasten, maanviljelyn kiireiden ja myöhemmin lasten harrastusten kanssa sekä  yleensä paljon projekteja rakentamisen, hevosten hoidon tmv. kanssa.

Miten ihana olikaan aamu aloittaa kasvihuoneesta ja ilta sinne päättää. Sai möyrytä mullassa, kaivaa ja kärrätä, aina kulloisenkin projektin tai yllättävän inspiraation mukaan. Ja aika meni kuin siivillä, mutta nauttia muistin tästä ylellisyydestä. 
Meillä oli poikkeuksellisen kuiva kesä, jäihän sekin mieleen. 



7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Hmnn... ehkä kuitenkin kasvihuoneessa ja keittiöpuutarhassa onnistumiset, itselle uusien kasvien kasvattaminen ja onni saadusta sadosta. 



8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kasvihuone tuli hankittua jo vuonna 2018. Toivon, että suuret graniittikivet eli ns. kivijalkakivet tuovat puutarhaan kiinnostavaa rakennetta ja kauneutta. Kivet itsessään ovat upeita, mutta toivon, että saan ne kasvillisuuden kanssa luonnollisen näköisesti maisemaan kuuluviksi. 



9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako? Eeei suinkaan...!

Nyt ei tule mieleen, mutta ehkä jotkut kokeilut näkee myöhemmin selvemmin. Onneksi kasveja pystyy yleensä vaihtamaan toiseen paikkaan, jos uuden lajin  kasvutapa tai kasvuvaatimukset osoittautuvat erilaisiksi, mitä istuttaessa ajatteli.

Lehtoakileijan omia värimuunnoksia, aika ihana - vai mitä?!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Monta iloista ja onnellista yllätystä mahtui kasvukauteen 2019. Pitäisikö tässä mainita luumupuiden ryöppyävän runsas kukinta. En muista vastaavaa aikaisemmin, mutta ehkä nyt pysyin tämän myös paremmin havainnoimaan, kun lähes asuin ulkona puutarhassa.

Ruiskaunokki "Black Boy" perunamaan reunassa

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Jaa, nyt ei tule pettymyksiä varsinaisessa merkityksessä mieleen. Vuosittaisiin vaihteluihin liittyen omenapuiden kukinta jäi viime vuonna vähäisemmäksi kuin muutamana edellisenä vuonna.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Kokonaisuutena elämisen budjetista meni puutarhaan iso siivu, muusta pystyy tinkimään :). Multaa tuli kasettiautolla 20 tonnia, mutta silti kasvit taitavat voittaa. Nyt on menossa tämä höyrypäinen luomisen vimma, monta monituista vuotta menikin ilman uusia hankintoja eli nyt korvataan näitä vuosia :-D.

Tsinnia ja kesäharso keittiöpuutarhan kivipenkissä 2019

13. Mitä opit?

Paljon  ja monenlaista opin kasvihuoneessa kasvattamisesta ja uusista lajeista, mitä en ole ennen kasvattanut. En tiennyt, että tomaateista ja kurkuista piti poistaa niin paljon lehtiä, jotta sadon kypsyminen vauhdittui. Oppiminen jatkukoon yhä vaan.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Ehdottomasti odotan aivan innoissani kevättä ja uutta kasvukautta puutarhassa. Mielessä pörrää suunnitelmia ja "kuvia", joita haluaisi saada luotua todeksi.



Olen pudonnut kärryiltä, mihin blogeihin haaste on jo lähtenyt. Haastan Inkerin blogista Puutarhurin tytär.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa)
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
Käy laittamassa haasteen alkupostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Haasteen kysymyspohja löytyy Minnalta linkin takaa haasteen lopussa.



keskiviikko 15. tammikuuta 2020

TOMAATIT MIELESSÄ

Tässä vaiheessa alkaa mieli jo askarrella tulevassa kasvukaudessa. Ajattelin kirjoittaa muistiin kokemuksia viime vuoden tomaattilajikkeista sekä tämän vuoden kasvatussuunnitelman.


Vuosi sitten ajattelin, että ostan kaikki tomaatin taimet kasvihuoneeseen valmiina, mutta maaliskuussa iski "myöhäisherätys" eli tuli vastustamaton halu kokeilla, osaanko kasvattaa itse tomaatin. Ostin siemenet lähialueen myymälästä ja siitä valikoimasta, mitä oli vielä tarjolla.
Tomaatit kylvin vasta maaliskuun viimeisellä viikolla (vk 13). Tuossa vaiheessa minulla oli ikkunan edustat jo aika lailla tupaten täynnä kukkien esikasvatuksia, joten ajattelin kasvattaa vain 1-2 taimea /laji.


Epäilin siementen itämistä, joten kylvin varmuudeksi useamman siemenen jokaista ostamaani lajiketta. Kas kummaa, kaikki siemenet itivät, enkä tietysti hennonut hävittää yhtään pikkutaimea, vaan kasvatin kaikki.
Erikoista oli, että toukokuussa ammattilaiselta ostamani valmiit hienot ja kookkaat taimet eivät oikeastaan tehneet tomaatteja aikaisemmin kuin nämä itsekasvattamani, oliko lajikkeilla vaikutusta? Vuonna 2019 toukokuun alku oli tosi kylmä, joten siirsin tomaatit kasvihuoneeseen vasta 11.5.2019.



Tomaatit 2019

Tiny Tim kirsikkatomaatti ruukkukasvatukseen.
Tämä oli erittäin satoisa ja tomaatit olivat hyvänmakuisia. Kasvatin näitä ruukussa kasvihuoneessa, mutta minun oli pakko viritellä tukinaruja kasvihuoneen kattoon, sillä versot olivat niin täynnä tomaatteja, etteivät rennot oksat kestäneet painoa lohkeamatta. Tähän meinasin vähän hermostua, sillä asia tuli yllätyksenä. Siemenpussiin jäi vielä muutama siemen, joten kokeilen tänä vuonna uudelleen. Onko teillä muilla ollut samoja kokemuksia Tiny Timin kanssa, vai mikä meni vikaan?

Tiny Tim harmaassa ruukussa

Supersweet 100 F1 punainen kirsikkatomaatti, runkotomaatti.
Tämä oli myös erittäin runsassatoinen, mutta alkoi tehdä tomaatteja myöhemmin, kuin kaverinsa. Ehkä tämän lajin kohdalla olisi ollut hyötyä aikaisemmasta kylvöstä? Syksyllä harmitti, kun satoja tomaatteja oli vielä raakileina kylmän jakson saavuttua ja piti ottaa vihreät raakileet koreissa sisälle kypsymään. Siemeniä jäi viime vuodelta, joten kokeilen paria taimea uudelleen.

Ildi keltainen kirsikkatomaatti, runkotomaatti
Tämä teki tomaatteja kohtalaisen paljon. Salaateissa oli kivan raikas lisä, mutta ei jättänyt viime kesältä erityistä muistijälkeä. Siemeniä jäi viime vuodelta, joten yritän uudelleen.

Sungold F1 oranssi kirsikkatomaatti, runkotomaatti
Mainoslause "maailman makein tomaatti" ei pettänyt. Tämä oli minusta niin maukas ja ihana - ja sai varauksetta kasvihuoneessa vierailijoilta kiitosta osakseen. Tätä tomaattia pääsi myös ensimmäisenä herkuttelemaan viime kesänä! Eli kypsyi jopa ennen ammattiviljelijän kasvattamien taimien satoa. Sungoldia minulla oli kasvarissa useampi taimi ja onneksi oli, sillä nämä olivat kuin karkkia. Ehdottomasti jatkoon, ostin siemenpussin tällekin kaudelle.

Sungold on kypsymässä ensimmäisenä

Chocolate cherry suklaanruskea kirsikkatomaatti, runkotomaatti. Ostin kaksi kasvatettua taimea.
Tämä teki kookkaita kirsikkatomaatteja, mitkä olivat ihan hyviä, mutteivät mitenkään erityisesti säväyttäneet. Mieheni kyllä piti tästä leivän päällä.

Päärynätomaatti keltainen päärynänmallinen, runkotomaatti. Ostin kaksi kasvatettua taimea.
Tomaatteja kypsyi mukavasti ja olivat raikkaan makuisia. Tarkempi lajinimi puuttui.

Tanskan vienti tavallisen kokoisia tomaatteja, runkotomaatti. Ostin kaksi kasvatettua taimea.
Tämä alkoi nopeasti tehdä raakileita, mutta isojen raakileiden kypsyminen otti aikaa. Tomaatit olivat hyvänmakuisia. Toinen taimi teki reilusti tomaatteja, mutta toinen kärsi alkuun latvamädästä (ainoa yksilö kaikista tomaateista). Kun sain asennettua Blumat kastelujärjestelmän, niin tämänkin taimen vointi parani tasaisemman kastelun myötä.



Tomaattien kasvatus 2020

Oli todella vaikea valita lajikkeet tälle vuodelle, mutta päädyin nyt seuraavaan:

RUNKOTOMAATIT
Sungold F1 oranssi kirsikkatomaatti, viime vuoden hyvän kokemuksen innoittamana
Gardener´s Delight punainen kirsikkatomaatti, tätä on moni kehunut, joten pitää kokeilla 
Moneymaker punainen tomaatti, tätä kasvatan nyt "Tanskan viennin" tilalla
Cherrola F1 punainen kirsikkatomaatti, luvataan aikaiseksi ja satoisaksi
Yellow Submarine keltainen luumutomaatti
Supersweet 100 F1 punainen kirsikkatomaatti, viime vuoden siemenistä
Ildi keltainen kirsikkatomaatti, viime vuoden siemenistä

RUUKKU- / AMPPELITOMAATTI
Vilma ruukkutomaatti, jolla tiivis, vakaa ja pysty kasvutapaa (paljon, pieniä, makeita tomaatteja)
Red Profusion F1 kirsikkatomaatti / amppelitomaatti. Erittäin aikainen.
Tiny Tim kirsikkatomaatti, viime vuoden siemenistä



Syksyllä ajattelin, että kasvatan seuraavaksi vain runkotomaatteja, mutta kokeillaan nyt uudelleen muutamaa ruukkutomaattia, ehkä niitä kelpuutetaan lastenkin terasseille ja parvekkeille?

Milloin teillä kokeneilla tomaatin kasvattajilla on aikomus kylvää siemenet? Joku on tainnut jo aloittaakin kylvöt :). Toivotaan meille kaikille ihanan satoisaa tomaattikesää!

lauantai 11. tammikuuta 2020

PUUTARHAN VALKOISET PERENNAT

Nila blogista Lappalainen etelässä haastoi meitä etsimään puutarhamme omat valkoisena kukkivat perennat. Tämä on innostava haaste, sillä valkoinen on ehdottomasti yksi suosikkini puutarhassa, vaikkei minulla valkoista puutarhaa olekaan. Koen valkoisen rauhoittavana ja tarvitsen sitä  tasapainottamaan ja raikastamaan muita värejä. Ihastelen myös alueita, johon on valittu kiinnostavalla tavalla erilaisia valkoisia kukkia ja kauniita lehtimuotoja.

Seuraan enemmän kuin mielelläni tähän haasteeseen osallistuvien tarhureiden esittelemää lajikirjoa ja ihastuttavia kuvia. Tulee varmasti taas useaan kertaan se "tämä täytyy saada" kohtaus. Onneksi nämä kohtaukset eivät uhkaa henkeä, eivätkä terveyttä - rahapussia voivat hieman kirpaista.
Huomasin jälleen, että minulla on puutteellisesti kuvia ja kaikki viime kauden kuvat ovat edelleen kännykkäotoksia, joten näillä mennään. Koittakaa kestää vähän laajemmat kuvakulmat ja epätarkkuus. Sipulikukat jätän jätän pois tästä postauksesta.

Morsiusharso ruukkuistutuksissa, sommittelu alkamassa
Morsiusharso Gypsophila paniculata oli tavattoman viehättävä kesän ruukkuistutuksissa, katsotaan säilyykö se talven yli.



Kaukaasianpitkäpalko Arabis caucasica  kasvaa tässä yleiskuvassa aivan edessä. Lajikkeesta ei ole mitään hajua, sillä tämä on ollut minulla pitkään useammassakin paikassa. Minulla tämä on kukkinut toukokuussa maanpeiteperennoiden alkujoukossa.

Sammalleimun pieniä taimia kivien vieressä

Sammalleimu Phlox subulata "White Delight" tuuheutui oikein mukavasti viime kesän aikana, tässä kuvassa taimet ovat vielä niin pieniä. Sammalleimu viihtyy läpäisevässä maassa ja kukkii valkoisenaan touko-kesäkuussa, siis tämä valkoinen laji :). Pidin kovasti hopeanhohtoisen ohotanmarunan ja tämän valkoisen sammalleimun kumppanuudesta, myös kukinnan jälkeen.


Yllä näkyy ylhäältäpäin katsottuna viime vuoden uusi istutusalue rautatieomenapuun ympäristössä, missä kasvavat myös "White Delight" sammalleimut. Tällä alueella muita valkoisia perennoja ovat Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex (kuva puuttuu) sekä patjarikko Saxifraga x arendsi (kuva puuttuu) patjaharso ja isorikko (kuva myöhemmin tässä postauksessa). 

Patjaharso

Patjaharso Gypsophilia cerastioides oli minulle uusi tuttavuus, ostin taimet keväällä 2019. Kukka on valkoinen, mutta näyttää hieman vaaleanpunertavalta noiden roosanpunaisten viirujen vuoksi. Tämä oli iloinen yllätys ja toivon patjaharson näyttävän ihastuttavan kukkaryöppynsä tulevana keväänä. Kukinta-ajaksi sanotaan vaihdellen touko-kesäkuu ja jossain oli mainittu myöhäisempikin vaihtoehto, aika näyttää, mihin kohtaan meillä kukinta osuu. 


Kerrottu valkovuokko on levittäytynyt mongolianvaahteran juurelle. Lajinimeä en tiedä, sillä sain pienen jakopalan muutamia vuosia sitten tuttavalta. Yritän varjella tätä. Pitää yrittää saada tarkempi kuva keväällä.


Tuoksumatara Galium odoratum on aivan ihana pitkään kukkiva matalahko perenna, kasvukorkeus 15-30 cm. Tässä kuvassa tuoksumataran kukat ovat vasta nupussa. Tätä kuvassa näkyvää Varjolehdon laajaa aluetta yritän kasvittaa hiljalleen. Hämmästyin todella paljon tuoksumataran tuuheutumista viime kasvukauden aikana, sain jakopaloja mukavasti leviteltyä. Valkoinen kukinta alkoi toukokuussa ja kesti viime kesänä vielä koko kesäkuun. Tuoksumatara leviää maanalaisten rönsyjen avulla ja muodostaa peittävän ja tuoksuvan kasvuston. Kun istutin sen puhtaaseen multaan, ei minun tarvinnut kitkeä lainkaan kasvustoa koko kesänä, mikä oli iloinen yllätys. 

Tuoksumatara viihtyy varjoisilla ja puolivarjoisilla paikoilla kuohkeassa, tuoreessa ja keskiravinteisessa maaperässä. Haluan ehdottomasti  tätä laajemman alueen Varjolehtoon, pienet valkoiset kukat hohtivat niin ihanasti kauas, pidin kauniista lehdistöstä myös kukinnan jälkeen.
Kuvassa näkyy juuri-istutettuna myös kaksi särkyneensydämen pikkutaimea. Nämä kaverit saavat muodostaa kauniin kumppanuuden.


Särkynytsydän Alba Dicentra spectabilis on myös aivan ihana. Kuvassa näkyvän taimen istutin tyttären pihalle vuonna 2017, joten se on komistunut hienosti kahdessa vuodessa, kun vertaa edellisen kuvan rääpäleisiin. Kasvua siis odotellessa! Särkynytsydän kukkii kesä-heinäkuussa ja tämä on hieman pensasmainen perenna. Lehdistö ja versot lakastuvat usein kukinnan jälkeen, joten tämä kannattaa huomioida sijoittelussa (tosin tyttärellä kasvusto pystyi ihmeen hyvänä syksyyn asti). Kukinta kestää pidempään varjossa. Kasvualustan on hyvä olla paksumultainen, ravinteikas ja kalkittu. Kohopenkki on suositeltava, sillä särkynytsydän ei pidä talvimärkyydestä.



Rönsyleimu Phlox stolonifera kasvaa minulla keskipenkissä sekä pinkkinä että valkoisena. Kuten kuvastakin näkyy on valkoinen väri vähemmistönä eli pinkki kanta on jotenkin vahvempi. Jaoin rönsyleimuja 2019 keväällä, kun laajensin keskipenkkiä, joten kasvusto ei sen vuoksi ole yhtä peittävä kuin yleensä. Yllä oleva kuva on otettu 1.6.2019, kukinta alkaa yleensä toukokuun puolella ja jatkuu kesäkuulle. 



Yllä kuvassa rönsyleimut näkyvät vähän lähempänä, mutta valkoista kantaa pitää todella elvyttää, ettei se kokonaan häviä.



Rönsytiarella Tiarella cordifolia kasvaa minulla useammassakin paikassa. Yllä oleva kuva on otettu 6.6.2019, tiarellat aloittavat kukinnan kevätkesällä ja kukkivat pitkään. Tiarelloja kiitetään helppohoitoisiksi ja kestäviksi maanpeiteperennoiksi ja ne sopivat hyvin lehtipuiden aluskasveiksi. Maan tulee olla läpäisevää, jottei seisova vesi tukahduta juuria. Minä pidän tiarellan kauniin vaaleanvihreästä lehdistöstä ja valkoinen kukkiva "pitsimyssy" on oikein viehättävä.



Arovuokko Anemone sylvestris on kestävä perinneperenna ja kaunis! Minulla tämä ei ole liiallisesti levinnyt (kuten 'serkkunsa' kanadanvuokko, minkä poistan aina kun tapaan). Arovuokon valkoiset kukat puhkeavat touko-kesäkuussa, kasvi viihtyy aurinkoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla läpäisevässä, kalkkipitoisessa ja keskiravinteisessa maaperässä.

Nummiajoruoho Thymus praecox valkoisena kasvaa muutaman taimen voimin Kärhökaaren kolmiopenkissä kivien reunassa syksyllä 2019 istutettuna, kuva vielä puuttuu. Nummiajoruoholle luvataan runsasta kukintaa ja erittäin peittävää kasvutapaa. Tämä sopii kivikkoon ja kuiville paikoille, kukinta kesä-heinäkuussa. Jännittävää nähdä, miten lupaukset toteutuvat.



Haltijankukka x Heucherella on tarhakeijunkukan ja rönsytiarellan risteymä. Lasketaanko tämä vaalea kukinto valkoiseksi vai vaaleanpunertavaksi? Kukki todella pitkään, lähes koko kesän ja oli oikein kaunis sekä lehdistöltään että kukinnaltaan.




Kiinanpioni Paeonia lactiflora otaksuttavasti "Festiva Maxima" (kuvassa) kasvaa pionipenkissä ja  on hyvin vanhaa kantaa. Muita valkoisia lajikkeita on istutettuna: Jan van Leeuwen, Immaculee, ja Duchesse de Nemours. Yllä oleva kuva on otettu juhannuksena 2019.



Isorikko Saxifraga hostii on kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen, tätä minulla on ollut kauan ja olen levittänyt kasvustoa moneen paikkaan. Lehtiruusukkeet ovat matalia, mutta kauniit kukkaversot kohoavat noin 50 cm lehdistön yläpuolelle. Kukintaa kestää kesäkuun alkupuolelta kuukauden verran.


Kyläkurjenpolvi "Laura" Geranium pratense pitäisi olla kerrottukukkainen, mutta tällä nimellä 2018 ostamani juurakot kukkivat viime kesänä yksinkertaisina. Tämä kaunis hohtavanvalkoinen kurjenpolvi sopii puolivarjon metsäpuutarhaan, ehkä pärjää myös auringossa. Kukinta osui heinäkuuhun. Kiinnostavaa nähdä, millainen kukka puhkeaa tällä oletetulla Lauralla tulevana kesänä.


Loistosalvia "Schneehugel" Salvia x sylvestris kukkii tähkämäisillä kukinnoilla kesä-syyskuussa, kukinta-aika on siis todella pitkä ja kukinnan uusimista voi vauhdittaa, jos leikkaa kuihtuneet kukinnot välillä pois. Perhoset pitävät loistosalviasta, samoin minä. Tämä kuva on otettu 23.6.

Isotähtiputki Astrantia major valkoisena näkyy myös hennosti samassa kuvassa. Siirsin 2019 keväällä pieniä alkuja tähän keskipenkkiin, ensi vuonna ryhmä on jo tuuheampi. Tämä valkoinen isotähtiputki on kasvanut minulla noin 80 cm korkeaksi ja pysyy hyvin pystyssä. Kukinta on pitkä kesäkuun loppupuolelta elokuuhun. Kasvaa mielellään runsasmultaisessa ja tuoreessa kasvualustassa, mutta ei siedä talvimärkyyttä. Kasvin viihtyessä saa helposti siementaimia, mikäli näitä ei halua, kannattaa katkoa kukinnot ennen siementen kypsymistä.


Sama penkki toisesta suunnasta aamuauringossa. Minua viehätti tapa, millä loistosalvia isompana ryhmänä loistaa, vaikka kuvaan en saanut sitä ikuistettua niin kuin sen koin.


Syysleimu "Early White" Phlox paniculata näkyy etualalla tässä yllä olevassa kuvassa, mikä on otettu samasta keskipenkistä kuin kaksi edellistä kuvaa. Vieressä näkyy valkoista loistosalviaa ja tsinnioita. Tämä syysleimun "Early White" laji viehättää minua ja se sopii hieman erityyppisesti käytettäväksi kuin kookkaampi syysleimu. Kasvukorkeus on noin 40-50 cm, ja tanakka varsi auttaa pysymään pystyssä.  Tämä kukkii aikaisemmin kuin perinteiset syysleimut eli heinäkuussa (kuva on otettu 22.7.2019). Tätä haluan ehdottomasti laajentaa sekä tähän kyseiseen penkkiin että muuallekin.
Tuoksuvat kukat ovat perhosten mieleen ja sopivat myös leikoksi.


Hopeahärkki Cerastium tomentosum kasvaa minulla useammassa paikassa. Lehdistö on hauskan harmaanukkainen ja valkoinen kukinta alkaa kesäkuussa. Hopeahärkki viihtyy kuivilla ja niukkaravinteisilla kasvualustoilla.


Jaloangervo Astible valkoisena on minulla vanhaa kantaa, eikä lajikkeesta ole tietoa. Tätä kasvaa myös useammassa paikassa, sillä jakopaloista ei ole puutetta. Minulla tämä kukkii heinäkuussa ja viihtyy runsasravinteissa humuspitoisessa mullassa.


Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata on kasvanut minulla kolmen taimen ryhmänä 2018 alkaen ja tämä on todella ihastuttava, sillä kukat ovat keveitä ja suloisia. Kasvi toivoo kasvurauhaa ja kukinnan luvataan komistuvan vuosi vuoden jälkeen. Kasvustosta tulee kookas, mutta siro, kasvukorkeus on 60-90 cm. Syysväri on myös kaunis.


Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea aloittaa kukintansa heinäkuussa ja kukkii pitkään. Tämä leviää rönsyjen avulla ja kannattaa pitää silmällä, mikäli haluaa sen pystyvän vain omalla alueellaan.


Syysleimukukka Phlox paniculata, tämä kuvassa näkyvä valkoinen syysleimu on nimetön laji, minkä alun sain aikoinaan puutarhaystävältä. Se ei ole koskaan kärsinyt härmästä. Minulla valkoinen syysleimu on aloittanut kukkimisen jo heinäkuussa. Kesällä 2019 hankin toisen valkoisen syysleimulajin "Frau Anton Buchner", katsotaan onko näillä eroa. Valkoiset syysleimut ovat ihania!
Näitä kannattaa jakaa muutaman vuoden välein, kasvualustaksi sopii hyvä runsasravinteinen puutarhamulta kompostilla täydennettynä.


Idänlilja eli Oriental-lilja "Indus" otaksuttavasti. Tämä nyt livahti perennoiden sekaan, vaikka sipulistahan tämä on kasvatettu. Lajinimestä voi protestoida, sillä sain sipulit bonuksena muun tilauksen yhteydessä ja hävitin nimilapun.


Virginiantädyke Alba Veronicastrum virginicum on osoittautunut oikein kauniiksi. Se kukkii elo-syyskuussa ja kasvaa 100-120 cm korkeaksi. Tämä oli iloinen yllätys, istutin kaksi pientä taimea 2018.

Valkoalpi Lysimachia clethroides saapui syksyn 2019 istutuksissa puutarhaani muutaman taimen voimin, ihastuin löytäessäni näitä Mustilan taimipäivillä. Kuva vielä puuttuu.

Punahattu, valkoinen Echinacea purpurea ilman tarkempaa lajinimeä kasvaa keskipenkissä.

Saattaa hyvinkin olla, että joku perenna jäi vahingossa pois. Täydennän tätä listaa joka tapauksessa tulevan kasvukauden aikana, sillä minulla on etsittävien listalla muutamia valkokukkaisia lajeja, jotka haluaisin löytää. Myös perennojen siemeniä olen tilannut ja toivottavasti saisin niistä onnistumaan uusia pikku taimia puutarhaan :).



PUUTARHANI VALKOISENA KUKKIVAT PERENNAT:
Arovuokko Anemone sylvestris
Enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata
Haltijankukka x Heucherella
Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea
Hopeahärkki Cerastium tomentosum
Isorikko Saxifraga hostii
Isotähtiputki Astrantia majorJaloangervo Astible
Kaukaasianpitkäpalko Arabis caucasica
Kiinanpionit Paeonia lactiflora 
    lajit:  Festiva Maxima, Jan van Leeuwen, Immaculee, Duchesse de Nemours
Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex
Kyläkurjenpolvi "Laura" Geranium pratense
Loistosalvia "Schneehugel" Salvia x sylvestris
Morsiusharso Gypsophila paniculata
Nummiajoruoho Thymus praecox
Oriental- eli idänlilja "Indus" ?
Patjaharso Gypsophilia cerastioides
Patjarikko Saxifraga x arendsi
Punahattu, valkoinen Echinacea purpurea
Rönsyleimu Phlox stolonifera
Rönsytiarella Tiarella cordifolia
Sammalleimu Phlox subulata "White Delight"
Syysleimu "Early White" Phlox paniculata
Syysleimu "Frau Anton Buchner" sekä vanha nimetön laji Phlox paniculata 
Särkynytsydän Alba Dicentra spectabilis
Tuoksumatara Galium odoratum
Valkoalpi Lysimachia clethroides
Valkovuokko, kerrottu
Virginiantädyke Alba Veronica virginica