sunnuntai 27. lokakuuta 2019

TALVIAIKAAN

Kalenterin mukaan siirryimme talviaikaan, kellot on käännetty. Lähipäivien ennusteen mukaan meillä mennään lähipäivät kokonaan nollan vaiheilla tai pakkasen puolella. Luntakin saattaa sataa.

Rantakiviä

Rannassamme järven vesi jäähtyy, mutta vielä on vesi vapaana. 


Omaa joutsenperhettämme ei ole vähään aikaan näkynyt. Ilmeisesti vanhemmat ja neljä poikasta ovat siirtyneet jo muualle.


Puutarha saa nyt laskeutua talvilepoonsa. Pimeyden lisääntyminen vaikuttaa minuun väsymyksenä. Tämä on iän myötä lisääntynyt. 


Melkein kaikki lehdet ovat jo pudonneet puista. Pakolliset syystyöt on saatu päätökseen, enemmänkin olisi voinut tehdä, mutta jääköön loput kevääseen. Keväällä jaksaa paremmin. 
Ehkä nyt saan sisällä tehtyä monta tarpeellista asiaa, mitkä kasvukaudella jäivät tekemättä.
Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat! Hyvää sunnuntaipäivää ja alkavaa viikkoa kaikille!

torstai 24. lokakuuta 2019

MUUTOS ON MAHDOLLISUUS

Jatketaan vielä kierrosta puutarhassa. Usein elämässä muutos on mahdollisuus, niin myös puutarhassa. Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa, kyseli viime vuonna (2018) puutarhan ongelmakohtia. Tällöin minäkin käänsin jälleen kerran katseeni yhteen oman puutarhan ongelmakohtaan.


Kuvassa näkyvä alue ei ehkä teistä näytä ongelmalta. Kyseinen alue on kuitenkin aivan huvimajan vieressä ja hyvin näkyvällä paikalla. Ennen kuvan ottoa olin tehnyt töitä pitkän rupeaman niittämällä laitumelta kivien takaa sankan kasvuston nokkosta, vuohenputkea ym. sekalaisia kasveja, mitkä viihtyvät tuoreessa ja kosteassa maaperässä. Näitä samoja lajeja kasvoi myös kivien edessä eli kivet eivät näkyneet lainkaan. Kuvassa näkyy vihreänä nurmikon raja, leikkasin siimaleikkurilla kaikki korkeat kasvit matalaksi ja haravoinnin jälkeen näytti tältä (kuva yllä).


Tasan vuosi eteenpäin ja tänä kesänä sama alue on tässä vaiheessa. Mieheni siirsi isot kivet kuormaajalla lähemmäksi nurmikon rajaa ja teimme niistä kohopenkin. Tälle alueelle olin vuosia yrittänyt tuloksetta jatkaa vanhaa pihasyreeniaitaa, kuvassa syreenit näkyvät kivien ja huvimajan takana. Kaikki syreenit kuolivat, ehkä tuolla kohdalla  talvimärkyys koitui kohtaloksi, vai voivatko vesisuonet vaikuttaa (?) - tällaisia mainintoja olen vanhemmilta ihmisiltä kuullut. Jopa aronia kasvoi kituliaasti.


Kivien suojaan kohopenkkiin istutin tarhakurtturuusu Ritausmaa (3 kpl) ja Pink Pavementia (2 kpl). Haavelin ruusun miellyttävästä tuoksusta, kun istuu kesäiltaa huvimajassa päivän puuhista tyytyväisenä. Toivon riittävän korkean kohopenkin vaikuttavan suotuisasti. Ainakin ensimmäinen talvi meni hyvin, tänä kesänä ruusut kasvoivat ja kukkivat kovasti.



Ruusujen lisäksi penkissä kasvoivat mustalaukat ja maanpeitteenä peittokurjenpolvi Biokovo.



Katsotaan samaa aluetta keväällä 2019. Tätä laitumelle rakennettua uutta aluekokonaisuutta perustettaessa, ajattelin suurten kivien olevan yhteinen teema, etteivät kivet olisi niinkään irrallisia vaan tulisi jatkumoa. Tämän etualalla näkyvän ruusujen kohopenkin taakse (kuvassa vasemmalle puolelle) mieheni ajoi täytemaaksi hietamoreenia, alle ladoin reippaat kerrokset sanomalehtiä. Päälle kasvualustaksi tuli juuririkoista vapaa istustusmulta. Hoitokäytävän vasemmalla puolella kiertää taikinamarja-aita koko keittiöpuutarhan. Kuvassa näkyvä "puu" on yksi lemmikkini eli mongolianvaahtera, minkä istutin vajaa 30 vuotta sitten.


Keväällä mongolianvaahteran katveessa kukkivat helmililjat. Nousemassa ovat kuunliljat ja haltijankukat.


Sama alue haltijankukkien kukkiessa. Miten ne jaksoivatkaan kukkia lähes koko kesän?! Olin aivan ihastunut. Keskellä on purppuralehtinen yksilö, vaikka se ei tässä kuvassa näy. Tälläkin alueella kasvoi aiemmin pääasiassa vuohenputkea kera nokkosten. Ainakin tämän kasvukauden vuohenputki pysyi poissa.


Mongolianvaahteran ja ruusupenkin väliin istutin 2018 pieniä alkuja seuraavista perennoista: komeamaksaruoho "Herbstfreud", isoraitakuunlilja, palloesikko, rönsytiarella maanpeitekasviksi, kultatyräkki, valkoinen virginiantädyke, syyshohdekukka ja kallionauhus. Sipulikukkina mustalaukat näkyvät hennosti kuvassa. Ensi keväänä kultatyräkin (kuvassa keskellä kolme "pensasta") edessä kukkii toivottavasti myös kirjopikarililjat Fritillaria meleagris Alba ja Thalia narsissit. Muitakin sopivia perennoja saattaa liittyä joukkoon, tai sitten jaan näitä edellä mainittuja (ainakin rönsytiarellaa).


Edellä mainittujen perennojen lisäksi alueella kasvaa myös mustilanhortensia, kuvassa edessä oikealla. Tämä alue saakoon nimekseen "Kirsikkakulma", sillä kaksi kirsikkapuuta kasvaa keittiöpuutarhan eteläsivulla, näistä Pohjolan helmi on tämän alueen kulmassa.


Kuvassa näkyvä tuettu puuntaimi on hapankirsikka Schedraja "Pohjolan helmi". Suklaakirsikka näkyy aivan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Epätarkkana kukassa on mustalaukka. Pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Pohjolan helmen juurella leviää maanpeitekasvina rönsyakankaali.


Loppukesällä syyshohdekukka kukki kallionauhuksen vieressä. Kallionauhuksen tumma lehdistö on minusta kaunis pitkin kesää. Loppukesällä kukkiva kallionauhus on perhosten ja pörriäisten mieleen ja sopi värityksensä puolesta vieruskaveriksi syyshohdekukalle oikein mainiosti.


Palataan vielä ruusupenkkiin. Ritausma kukki runsaasti ja pitkään, tuoksu täytti odotukset. Ritausman kukkien väri vaihtelee hauskasti vaaleanpunaisen ja hyvinkin valkoisen välillä.


Pink Pavement on kohtuullisen matalakasvuinen, paikka kiven kainalossa on hänelle ilmeisesti mieleinen.


Vielä "Kirsikkakulma" kiven päältä katsottuna. Nyt perennat ovat vielä väljästi ja maata on näkyvissä. Toivon, että ensi kesänä rönsytiarellat mongolianvaahteran juurella kasvavat tiheämmin ja kukkivat herkän valkoisilla kukinnoillaan. Tiarellan lehdistö näyttää hauskan vaaleanvihreältä auringonsäteiden siihen osuessa ja ihastelin jo tänä kesänä tiarellan ja kallionauhuksen lehdistön kontrastia. Kultatyräkin lehdistö ja kasvutapa on minusta kaunis - hyvä vihreä tausta. Kultatyräkin suhteen olen omavarainen, joten sekin on plussaa.


En huomannut ottaa kesällä kuvaa huvimajasta ruusupenkin suuntaan, mutta yllä kuvassa näkyy vähän kirsikkakulmaa suuren mongolianvaahteran vasemmalla puolella. Aivan etualalla on köynnöshortensia, mikä kiipeilee huvimajan seinällä ja peittää maatakin suurelta osin - ja on ah, ihana!

Muutos on siis myös mahdollisuus. Kirsikkakulma, ruusupenkki ja uuden keittiöpuutarhan alue kokonaisuudessaan muuttivat näkymän - ja omasta mielestäni positiiviseen suuntaan. Odotan tämän hyvin keskeisen puutarhanäkymän vielä paranevan hedelmäpuiden kasvaessa sekä perennojen ja pensaiden tuuheutuessa. Eikä tarvitse olla huolissaan ötököistä, laitumella kasvaa edelleen taaempana vähintäänkin muutamia aareja nokkosta ja vuohenputkea :).

perjantai 18. lokakuuta 2019

KASVIHUONE


Minusta tuli onnellinen kasvihuoneen omistaja syyskuussa 2018. Ihailen vanhoista ikkunoista itsetehtyjä kasvihuoneita, mutta olin niin malttamaton saamaan kasvihuoneen, että päädyimme tilaamaan valmiin mallin. Kasvihuoneeksi valitsimme Juliana Premium 13 m2 (296 cm x 439 cm). Tässä mallissa harjakorkeus on 267 cm ja räystäskorkeus on 172 cm.  Samana vuonna valmistuneen keittiöpuutarhan alueella oli riittävästi tilaa, joten tuntui hyvältä ajatukselta valita kasvihuone, missä on pariovet ja mukavasti kokoa. Rungon värinä on antrasiitin harmaa, seinissä 3 mm karkaistu turvalasi.


Vuosi 2019 oli siis ensimmäinen kasvihuoneen kesä ja nautin suuresti siellä puuhaamisesta. Toki opeteltavaa on vielä paljon. Hellejaksoillakin kasvihuoneen lämpötila pysyi kohtuullisena, sillä huoneessa on korkeutta riittävästi ja ilma kiertää pariovista. Neljä automaattisesti toimivaa kattoikkunaa on superhyvä juttu, oikeastaan välttämätön näin aurinkoisella paikalla.


Tomaatit, kasvihuonekurkut, paprikat, basilikat ym. kasvoivat satoa tuottaen. Alkukesällä kaikki tila oli tarpeen, kun esikasvattamani kesäkukat yöpyivät kasvarissa viileinä öinä. Termostaatin kanssa säädettävä lämmitin auttoi pitämään lämpötilan sopivana aroille kesäkukille ja vihannesten taimille. Meillä on sähköllä toimivana lämmittimenä lämpöpuhallin biogreen Palma Digital 2,0 kw. Tarkkuustermostaatilla oli helppo säätää lämpötila, missä lämpöpuhallin käynnistyy. Toki käytin keväällä lisäksi hallaharsoa "telttana" kasvihuoneen sisällä kasvien päällä.


Pitkille sivuille, päädystä päätyyn, viritimme pinnoitetut vaijerit, mihin oli helppo solmia tomaattien ja kurkkujen narut kiinni. Yllä kuvassa näkyy, että kiinnitin vaijeriin myös hallaharson roikkumaan. Harso suojasi kevään kylminä öinä taimia ja toimi päivällä varjostuskankaana.
Puutarhakoira vartioi :).

Kasteluun tuleva vesi pumpattiin hevostallin kaivosta kuution säiliöön lämpiämään. Säiliöstä vesi tuli letkua pitkin kasvihuoneeseen (sokkelin alle oli tehty sopiva kulkureitti vesi- ja sähköjohdolle).
Blumat -kastelujärjestelmän 2 x 12 kasteluanturia riitti tomaateille ja kasvihuonekurkuille - yksi anturi taimea kohti. Paprikat, basilikat, varhaisperunat (3 perunan taimea kasvoi kasvihuoneessa keväällä), alkukauden sipulit ja salaatit ym. kastelin perinteiseen tapaan. Taidan hankkia ensi vuodeksi lisää antureita, olin niin yllättynyt niiden toimivuudesta.



Kasvihuoneen perustukset

Tallennan vielä tänne, millä tavalla teimme kasvihuoneen perustuksen. Ehkä tästä on hyötyä myös muille, jotka pohtivat kasvihuoneen hankintaa ja miettivät perustusten tekoa. Perustuksen voi varmasti tehdä muillakin tavoilla, mutta yritimme varmistaa parhaamme mukaan, etteivät lasit rikkoutuisi routimisen seurauksena. Maapohja tällä alueella on vanhaa peltoa / kivistä laidunta ja monin paikoin löytyy myös savea. Tosin kaivuutöiden yhteydessä juuri tästä kohtaa ei savea tullut vastaan.



Elokuussa 2018 oli helppoa tehdä pohjatöitä, sillä maa oli todella kuivaa. Ruokamullan poisto ja maansiirtotyöt onnistuivat hyvin omalla traktorillamme. Kaivannosta tuli noin 50-60 cm syvä, monta isoa kiveä lähti myös samalla.



Laitoimme linjalangat tasan metrin verran joka sivulta kasvihuoneen mittoja suuremmaksi. Tämä helpotti alueella työskentelyä traktorilla. Maan vaihto on hyvä tehdä vähän laajemmalta alueelta kuin aivan pelkän kasvihuoneen kohdalta (erityisesti tämä kannattaa huomioida oven kohdalla). Soraa laitettiin jo tässä vaiheessa pohjalle, jotta oli helpompi tasata alue. Mieheni piti pitkää vatupassia maassa makaavien metallitikkaiden päällä ja kontaten tasasi tikapuilla hiertäen soraa. Ei ollut ihan kevyttä hommaa.



Seuraavaksi levitimme maanrakennuskankaan (vrt. suodatinkangas) estämään maalajien sekoittumista. 



Maanrakennuskankaan päälle ajettiin taas kerros kalliomursketta, sitä kun löytyi meiltä kasasta. Tämän jälkeen murske tiivistettiin täryllä. Vettä laskettiin murskeen päälle tiivistymisen varmistamiseksi.



Tämän jälkeen alueelle laitettiin finnfoam lämpöeristyslevyt. Lämpöeristys tuli muille sivuille puolen metrin ylityksellä kasvihuoneen tulevasta seinästä, mutta oviaukon kohdalle tuli yli metrin ylitys lämpöeristettä.



Finnfoamin asettelu meneillään.





Tämän jälkeen asennettiin salaojaputki koko tulevan kasvihuoneen ympärille aivan finfoamin reunaan kiinni ja putken pää ohjattiin alarinteeseen kauemmaksi.


Yllä kuvassa näkyy mustia putken pajoja. Mieheni päätti varmuuden vuoksi (halkaisijaltaan huomattavasti pienempi putki olisi ohjeen mukaan riittänyt) tehdä kasvihuoneen "pilarien muotit" 300mm halkaisijaltaan olevasta rumpuputkesta, jota meiltä löytyi käytettynä ja kolhuja saaneena. Juliana Premium 13 m2 malliin näitä pilareita tarvitaan 6 eli kulmien lisäksi myös pitkien sivujen keskelle. Ristimitta otettiin useampaan kertaan ja sitten nämä putken palat laitettiin oikeille kohdilleen. Mieheni iski vielä harjateräkset jokaisen putken sisään ja junttasi teräkset syvälle maan sisään (varmistuksen varmistusta). Harjateräkset pitivät myös finnfoamit hyvin paikallaan siinä vaiheessa, kun mursketta kipattiin traktorin kauhasta finnfoamien päälle. Myöhemmin kasvihuoneen pystytyksessä nämä putken palat täytettiin sementillä ja sementtiin ankkuroitiin kasvihuoneen terässokkeli.

Koska haluan kokeilla kasvihuoneessa myös viiniköynnösten kasvatusta, oli tässä vaiheessa viimeistään tehtävä paikat kahdelle viiniköynnökselle.


Viiniköynnösten täytyy saada juurensa syvälle maaperään, joten yhteys kannattaa tehdä valmiiksi jo kasvihuoneen pohjatöitä tehdessä. Yritin etsiä tietoa istutusetäisyydestä ja jonkun tietolähteen mukaan viiniköynnökset olisi hyvä istuttaa metrin välein. Kahdesta suuresta saavista leikattiin pohjat pois ja samoin finnfoamiin leikattiin saaville riittävä reikä. Sen jälkeen saavin alueelta koverrettiin sora ja maanrakennuskangas pois ja rautakangella vielä möyhennettiin syvältä maapohjasta maata kuohkeammaksi viiniköynnösten juurille. (Huom. viiniköynnös voi paremmin, kun kastelu tulee syvälle juuristoon, joten ennen mullan laittoa asensin kasteluputken saaviin).


Sitten olivatkin kasvihuoneen perustukset jo huomattavasti paremmassa vaiheessa. Pilarien muotit eli rumpuputket ja viiniköynnösten saavit peitettiin (etteivät täyty soralla) ja alueelle ajettiin vielä kalliomursketta, millä tehtiin lopputasaus. Yllä kuvassa laudat havainnollistavat kasvihuoneen sivuseiniä. Puutarhakoira on jo asettunut nokosille "kasvihuoneeseen".


Vaikka mieheni onkin kätevä käsistään ja rakentelee monenmoista, kasvihuonetta hän ei halunnut ryhtyä itse kokoamaan. Niinpä käytimme hyväksemme Kivikankaan asennuspalvelua. Täytyy sanoa, että kasvihuoneen pystytys syksyllä oli hyvä juttu. Saimme tämän haluamamme mallin syksyn  tarjouksena ja toimituksen ilman rahtikuluja.

Asentaja teki kasvihuoneen pystytyksen sujuvasti syyskuun alussa, mutta häneltäkin aikaa kului rakentamiseen 2,5 pitkää päivää. Monessa vaiheessa ajattelimme, että ei harmittanut yhtään, ettei tarvinnut itse suoriutua tehtävästä.


Kasvihuoneen lattian kiveyksen tein antiikki kartanokivillä (väri musta). Kuvioinnin suunnittelin niin, ettei tarvinnut katkaista kiviä. Kivet asettuivat näppärästi siten, että reunoihin jäi joka seinälle pari kolme senttiä. Betonikiviä riitti myös oviseinän ulkopuolelle "kynnysmatoksi".

tiistai 15. lokakuuta 2019

KEITTIÖPUUTARHA


Keittiöpuutarha rakennettiin 2018 täysin uudelle alueelle. Edellisen kasvimaan valtasivat rikkaruohot siinä määrin, etteivät voimat enää riittäneet kamppailuun rikkanenätin ja kumppaneiden kanssa. Pari vuotta olin ilman kasvimaata, sillä en osannut päättää, mihin ryhtyisin uutta aluetta rakentamaan. Onneksi mieheni ehdotti tätä nykyistä paikkaa puutarhan aurinkoisella länsisivulla, alue oli vanhaa eläinten laidunaluetta. Tallissamme ei ollut enää hevosia, joten hevosvoimainen ruohonleikkuri ei hoitanut maisemaa.


Ensimmäisenä alueelle rakennettiin suurista kivistä iso kohopenkki, missä voi kasvattaa yrttejä, juurikasveja sekä lisäksi kukkia silmäniloksi tai koristeeksi. Vanhalla laitumella oli paljon suuria kiviä, materiaalia siis riitti. Mieheni sanoja lainaten: " Ei lahoa reunat".


Keväällä 2019 kivipenkin eteen laitettiin neljä lavakauluksista rakennettua kasvulavaa. Käsittelin laatikot Osmon EcoGarden puunkäsittelyaineella. Sisäpuolella laatikkoa kiertää patolevy, jotta puu kestäisi pidempään lahoamatta. Laatikoissa on pohjalla silputtuja oksia, niiden päällä lehti/risumassaa, vähän karjanlantaa ja lannan päällä taas lehti/oksasilppua. Näiden kerrosten päällä multa. Jokaiseen laatikkoon toin kastematoja, toivon niiden talvehtivan.


Kasvihuone on luonnollisesti keittiöpuutarhan alueella. Kuvassa näkyy kasvihuoneen kulma.


Kivipenkin etualalla kukkii sinilila salvia, kukinta kesti todella pitkään. Yksi talvi jo takana.


Kasvihuoneen toiselle puolelle mieheni rakensi itse suuret laatikot raakalaudasta, mitkä käsittelin ja täytin samaan tapaan kuin pienet lavakaulukset. Toisessa kasvaa Polka mansikkaa. Mansikoiden takana näkyy perunamaa, missä tosin kasvoi myös härkäpapua, herneitä ja kukkia. Haukka vahtii, etteivät räkätit söisi mansikoita. Kuvan keskellä (takana) näkyy omenapuun taimi (istutettu 2018).


Kesäkurpitsat viihtyivät hyvin uudessa laatikossaan ja tuottivat hienon sadon.


                                                           Kasvihuoneesta katsottuna.


Näiden kahden ison laatikon taakse valmistui vielä kolmas samanlainen helpottamaan vuoroviljelyä. Tästä ei ole vielä kuvaa otettuna, aion nyt syksyllä täyttää laatikon pohjan pilkkomalla oksia ja haravoimalla lehtiä laatikkoon. Samoin maatuvaa puutarhajätettä on kätevä laittaa tässä vaiheessa pohjakerrokseen.




Keittiöpuutarhan pohjoissivulle istutin tänä kesänä (2019) koivuangervoja, tummakeijuangervoja, pikkujasmikkeen ja hovijasmikkeen. Syksyllä 2018 istutettuina alueella kasvoi jo ennestään rinneangervoja, 2 lime syyshortensiaa, 2 "Litle Devil" purppuraheisiangervoa sekä kolme pilvikirsikkaa. Odotan, että pensaat kasvavat toistensa lomaan ja kuorikate peittyy.


Keittiöpuutarhan ensimmäinen kasvatuskesä täytti odotukset. Laatikkoviljely on helppoa, kun multa on juuririkkaruohoista vapaata. Nautin kasvatuksesta; pitkin kesää oli hausta käydä napsimassa puhdasta ruokaa pöytään- ja sato oli ilo. Kastelin toki laatikoita lähes päivittäin, sillä meillä oli ennätyksellisen sateeton kesä.


                                                      Puutarhakoira Rita ja lehtikaalit.


Uskon keittiöpuutarhan sulautuvan hyvin maisemaan, kunhan pensaat ja pienet puut kasvavat.




Mikäli haluat lukea viime vuoden puolelta keittiöpuutarhan hedelmäpuista ja pensasmustikoista, löydät tekstiä täältä