Meillä monilla on esikasvatettavana tällä hetkellä kelloköynnöksiä, niin minullakin. Viime vuonna harjoittelin itse ensimmäistä kertaa kelloköynnöksen kasvattamista ja nyt kokoan omia mietteitäni viime vuoden kokemuksista.
Kelloköynnöksen kasvattaminen on hauskaa, sillä siementen itämisen jälkeen kasvu tapahtuu reippaalla tahdilla ja tätä ihmettä on kiinnostavaa seurata. Viime vuonna etsin tietoja ja kokemuksia blogeista, sillä kaikki oli itselleni uutta. Löytämieni ohjeiden mukaisesti istutin kelloköynnöksen taimet melko varhaisessa vaiheessa sellaiseen ruukkuun, missä ajattelin köynnöksen pärjäävän koko kesän. Kelloköynnöksen kasvatuksesta on kirjoittanut mm. Kati Jukarainen blogissa 100% outdoor.
Köynnöksen siirto uuteen ruukkuun on luultavasti helpompaa ennen kun kasvi kasvaa kovin suureksi, jos vain isommille purkeille löytyy ikkunoilta tilaa. Itse tarvitsen yläkerran kasvatushuoneesta tilaa uusille tomaatin taimille, joten kelloköynnökset siirtyvät tässä vaiheessa viileänä pidettävän salin ikkunoille jatkamaan kasvuaan.
Vaihdoin 9 kelloköynnöstä lopullisiin astioihinsa, 2 taimea odottaa vielä entisissä purkeissaan. Tänä vuonna käytin istutusruukkuina viime vuonna ostamieni puiden muovisia suojaruukkuja, näiden etuna on keveys. Painoa tulee kuitenkin suureksi kasvavista köynnöksistä ja mullasta, ja tiedossa on monta siirtoa karaisuvaiheessa, ennen kuin köynnös voi asettua lopulliseen paikkaansa. Viime vuodesta oppineena, aion upottaa nämä muoviruukut painavampiin ja esteettisesti kauniimpiin ruukkuihin, kunhan köynnös on siihen valmis.
Huom. Lisäys 12.3.2021: Sain istutettua kelloköynnökset ilman muovista suojaruukkua suuriin painavin ruukkuihin. Juuristo pysyi jopa ehjänä kolmen taimen paakussa ja istutus onnistui, vaikka köynnöksen versot olivat jo yli metrin korkuiset.
Istutin ruukkuun kolme taimea. Ruukun pohjalle laitoin ensin sanomalehteä ohuesti eli yhden sivun, jottei pohjalle laittamani ruukkusora valuisi rei’istä ulos samantien. Ohut sanomalehti ei haittaa myöhemmin veden poispääsyä ja voihan lehden hajoamista auttaa, jos siihen olisi tarve. Viime vuonna taisin latvoa taimista suurimman osan, nyt ajattelin latvoa joka ruukusta yhden taimen ja kaksi jätän latvomatta. Katsotaan aikaistaisiko tämä kukintaa. Viime vuonna köynnöksistä tuli erittäin tuuheat, mikä on siis kiva juttu, mutta kokeilen nyt näin, voihan latvomista tehdä myöhemminkin. Multapaakku pysyi ehjänä siirto-operaatiossa ja homma kävi yllättävänkin helposti, en myöskään onnistunut katkomaan versoja.
Olen sumuttanut taimia päivittäin ja tarkkaillut kastelun tarvetta. Vielä tässä vaiheessa taimet eivät ole vaatineet vettä kovin paljoa, liika märkyys ei ole hyväksi - olen katsonut, että pintamulta kuivahtaa välillä. Kunhan pari päivää menee tästä siirto-operaatiosta, alan lisätä kastelua miedolla lannoitevedellä, jos köynnös sitä tuntuu tarvitsevan. Kasvun edetessä veden ja lannoitukseen tarve joka tapauksessa kasvaa.
 |
| 26.4.2019 |
Vuonna 2019 aloitin kelloköynnösten karaisun eli ulkoilmaan totuttamisen pienin erin. Alkuun vein kelloköynnökset ulkoilemaan talon pohjoispuolen verannalle, jotta ne totuttautuivat hiljalleen tuuleen ja olosuhteisiin pihalla. Aurinkoon tottumista piti harjoitella myös sopivissa erissä, yöksi nostin taimet kasvihuoneeseen. Tuulisia päivinä pidin ruukut päivälläkin kasvihuoneessa. Hieman aurinko jonain päivinä korvensi kelloköynnöksen lehtiä, mutta ei onneksi haitallisesti. Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolla oli hyvä vinkki eli köynnökset voi suojata alkuvaiheessa auringolta ja tuulelta myös hallaharsolla.
 |
Minulla oli viime vuonna näitä kelloköynnösruukkuja kolme, jokaisessa ruukussa 3-4 taimea. Yksi koristi talon päädyn kesäkukkaryhmää, olen joka vuosi laittanut tähän paikkaan betoniportaita maisemoimaan erilaisia kesäkukkaistutuksia. Ensimmäistä kertaa ryhmässä kasvoi kelloköynnös ja pidin siitä kovasti. Köynnös toi hauskasti korkeuseroa ja kiinnostavuutta ruukkuryhmään. Aion tänäkin vuonna laittaa ainakin yhden köynnöksen tähän ryhmään.
 |
| 17.6.2019 kelloköynnökset ja tyttären koira Hyrrä |
Kaksi köynnösruukkua vehreytti viime kesänä keittiöpuutarhan aluetta. Enimmäkseen pidin ruukkuja kasvihuoneen ovien edustalla. Tällä alueella tulikin esiin ongelma, minkä voittaminen on tänä vuonna tarpeen. Keittiöpuutarhaan sattuivat tuulet sen verran hyvin, että yhtälö: kevyt muoviruukku + korkea köynnös = ei pysynyt pystyssä lainkaan. Kun olin kymmenet kerrat nostanut kaatuneita köynnöksiä pystyyn, lähdin etsimään painavampia ruukkuja. Sain puoleen hintaan isot ruukut, mihin laitoin pohjalle nyrkin kokoisia kiviä ja sijoitin kelloköynnöksen muoviruukkuineen kivien päälle. En uskaltanut enää istuttaa uudelleen köynnöksiä, etteivät köynnökset olisi katkenneet. Harmillisesti obeliski ei mahtunut ruukkuun, mutta en antanut sen häiritä.
 |
| 17.6.2019 |
No, tilanne korjaantui paljon sekä esteettisesti että tukevuus parani. Viime kesänä tuulet olivat ainakin meillä usein yllättävän kovia, joten tämäkään toimenpide ei auttanut riittävästi. Edelleen koko köynnös ruukkuineen päivineen mätkähteli silloin tällöin pitkin pituuttaan. Ruukun olisi hyvä olla alhaalta leveämpi. Se on sanottava kelloköynnöksen kunniaksi, että köynnös ei ottanut nokkiinsa tai vahingoittunut, vaikka ongin sen pystyyn useita kymmeniä kertoja kesän aikana.
 |
| 14.7.2019 kelloköynnöksen helmat alkavat laskeutua maahan saakka |
Pidin kuitenkin kelloköynnöksistä todella paljon ja ne olivat minusta kauniita myös keittiöpuutarhan alueella. Näistä kokemuksista oppineena yritän tänä vuonna sijoittaa kevyen muoviruukun riittävän painavaan ja leveäpohjaiseen ruukkuun siten, että painopiste tulee alemmaksi kuin viime vuonna.
Tällaisia ongelmia ei kelloköynnöksen kanssa tule, jos köynnös kasvaa suojaisassa paikassa. Talon päädyssä kesäkukkaryhmässä kelloköynnös pysyi pystyssä, tosin siellä oli painavampi ja suurempi betoniruukku.
 |
| 2.8.2019 |
Kelloköynnökseni alkoivat kukkia viime vuonna heinäkuun lopulla. Alkuun päästyään kukkia riittikin paljon ja kyllähän ne olivat kauniita.
Toisaalta yksi vaihtoehto voisi olla köynnöksen istuttaminen maahan esim. köynnöskaareen, missä se voisi kasvaa yksivuotisena, samalla kun monivuotinen köynnös vielä vahvistuu ja rakentaa juuristoaan. Onko teillä tästä kokemuksia?
Onnea meille kaikille kelloköynnöksen samoin kuin muidenkin köynnösten kasvattamiseen!
Minulla ei tänä vuonna kelloköynnöstä ole kasvatuksessa. Viime vuonna oli valkoinen ja se kasvoi koko ajan kodin lasituksen sisälle. Leikkelin sitä runsaasti koko ajan mutta kun olimme muutamia päiviä mökillä yhteen menoon oli kasvu taas ryöpsästänyt hirveästi eteenpäin. Välillä tuntui että olimme jonkinlaisessa viidakossa se kiipeili pitkin seiniä ja kattoa kukintaa oli myös runsaasti. Istutin sen isoon altakasteluruukkuun mihin mahtui muistaakseni neljä litraa vettä säiliöön. Siltikin se välillä oli minusta janoinen kun tultiin mökiltä kotiin. Nyt on ajatus että saatan istuttaa ja kasvattaa sitä joskus myöhemmin, nyt tyydyn ihailemaan vain niitä teidän blogeissanne. Iloa kasvatukseen, upeilta ne näytti sinulla kasvihuoneen kupeessa.
VastaaPoistaKiinnostavaa oli kuulla sinun kelloköynnöskokemuksestasi. Minä kastelin köynnökset joka päivä ja kuummalla säällä aamuin illoin, joten matkoille lähteminen ei olisi ollut helppoa - ei tosin ollut suunnitelmissakaan. Nyt otin huomioon runsaamman multatilan, että voisi köynnökset jättää edes yhdeksi yöksi. Kiitos kannustuksesta!
PoistaHyvin onnistuut het ens kerralla. Mulla tuntuu olevan ongelmia, vaikkoonki jo harijootellu monta vuatta. Oon huano latvomahan, mutta kelloköynnös haaroo hyvi ilimanki. Mahtavat pehkot nua sun kelloköynnöspyramiirit. Ei uskoosi, että ovat ottanehet monta maakosketusta. Mullon ollu istutettuna maahanki. Paikka vaan oli turhan pimiä, itäseinusta, ettei kukkinu. Muuten kasvoo hyvin, eikä ollu nii kranttu kastelun kans.
VastaaPoistaKiva kuulla, että olet onnistunut maahan istuttamalla, saattaa olla, että kokeilen laittaa nuo 2 jäljelle jäänyttä maahan - ainakin jos kärhöjä nousee huonosti. Kyllähän noista tuli tosiaan köynnöspyramideja, sattuiko olemaan moukan tuuria? Tämä vuosi näyttää, miten kasvu tällä kertaa onnistuu.
PoistaKelloköynnös on niin nätti! En ole niitä ikinä kasvattanutkaan, hirmu vähän kasvatan yksivuotisia. Ihana tuo Hyrrä, valloittavan näköinen karvanaama!
VastaaPoistaKaunis se on minunkin mielestäni :). Hyrrä on hauska otus, rotu on karkeakarvainen hollanninpaimenkoira. Leikkivät kovasti Ritan kanssa. Toimimme aika usein koirahoitolana ....
PoistaViime vuonna kokeilin kelloköynnöstä ensimmäisen kerran - ei kovin hyvällä menestyksellä! Olin myöhässä kylvön kanssa, mutta taimet kasvoivat ripeästi ja rehviksi. Istutin niitä ruukkuihin ehkä juuri kolme kuhunkin isoon. Sijoitin ne terassille ja ne viihtyivät hyvin osittaisessa sateen suojassa ja auringossa. Siis ne viihtyivät ja kasvoivat ja latvottuna niistä tuli melkoisen viidakkomaisia ja tuuheita. Ongelmana oli, että nupuista vain muutama ehti aueta ennen syyspakkasia, joten ne toimivat enimmäkseen viherkasveina.
VastaaPoistaTämän vuoden kellot on juuri kylvetty ja suunnittelen istuttavani ne joko maahan tai ruukkuun siten, että ne saavat kiivetä ylös köynnösporttia pitkin. Saapa nähdä, miten onnistuu!
Sinun köynnöksesi olivat viime vuonna kauniit ja rehevät ja myös kukkivat runsaasti. Kannattaa siis tehdä samoin ja valita vain tarpeeksi isot ruukut ja paljon multaa - minulla ei ollut ongelmaa pystyssä pysymisessä. Kun ne kasvavat ruukussa, niitä voi helposti siirtää sopivaan kohtaan. Tosin ruukun lisääntyvä paino tekee siitä hikistä hommaa!
Tosi kiva kuulla sinunkin kokemuksestasi viime vuoden osalta! Minusta tuntui, että kelloköynnös tulee tuuheaksi ilman latvomistakin, ainakin kun ruukkuun on istutettuna 3 taimea. Kokeilen sen vuoksi nyt jättää suurimman osan latvomatta, jos kukinta aikaistuisi näin. Riittävän painava ruukku on järkevä valinta, vaikka vähän joutuisi siirrossa hikoilemaankin ;). Sinun suunnitelmasi rohkaisee minuakin kokeilemaan kelloköynnöstä köynnösportiin tai vastaavaan, vaikka obeliskia aion myös käyttää tänäkin vuonna. Onnea sinun köynnöksillesi!
PoistaKelloköynnös on kaunis. Hienosti se sopii kasvihuoneesi sisäänkäynnin sivustoille.
VastaaPoistaKahtena vuonna olen istuttanut kelloköynnökset keraamisiin, isoihin ruukkuihin. Niille tulee painoa niin paljon, ettei tuuli kaada kumoon. Kumpaankin ruukkuun laitoin neljä tainta ja syksyllä ruukut olivat tupaten täynnä juuria. Köynnöksetkin olivat kasvoivat pergolan pylväitä pitkin kiemurtelemaan katossa. En ole latvonut köynnöksiä. Ne näyttävät tekevät haaroja ihan itsestään. Kukkia on riittänyt syksyn viime metreille.
Viime kesänä en kovin pitkään totuttanut taimia ulkoilmaan, vaan suojasin ne sekä öiksi että päivien paistetta vastaan harsolla. Muutama lehti vioittui ensimmäisessä paisteessa, mutta kasvi korjasi pian itsensä. Maahan en ole aiemmin istuttanut, mutta tänä vuonna voisin sitä kokeilla. Taimia on kasvussa aika monta.
Katsoinkin, ettei taida olla oma koirasi. Hauskan näköinen veijari.
Kiva kuulla Between, muistankin, että sinulla oli onnistunut kelloköynnöksen kasvatus. Isot ruukut riittävällä painolla ovat hyvä valinta ainakin, jos köynnös on tuulelle alttiina eli se oli viime vuoden ilmiselvä opetus. Sinun kokemus vahvistaa päätöstäni jättää latvominen pois. On niin kiva nauttia kukista aikaisemmin. Aurinkovioituksen köynnös korjasi tosiaan nopeasti, mutta varmaan on järkevää suojata harsolla tai sijoitttamalla köynnös alkuun puolivarjon olosuhteisiin. Kesän edetessä köynnökset pärjäsivät hyvin täydessä auringossa ilman oireilua, vettä kun muisti antaa. Jännittävää kokeilla tämä toinen vuosi ja kerätä kokemuksia. Toivotaan, että tämän postauksen lukijat hyötyvät myös teidän muiden kokemuksista :).
PoistaOi kuinka kauniita! Itse jätin kelloköynnöksenkin siemenet kauppaan, ehkäpä ensi vuonna on kokeilussa. Kiva lukea näitä kokemuksia.
VastaaPoistaMitä kuuluu sinun loistosalvioillesi, muistelen meidän kylväneen ne samoihin aikoihin.
Minulla iti vain kaksi ja nekin heittivät henkensä muutamassa päivässä. Tilasin tutulta puutarhurilta valmiit taimet toukokuulle, onneksi on näitä ammattilaissuhteita joihin turvata kun omat taidot ei riitä.
Hassu koira, nimi lienee ansioistaan tullut?
Kiitos Hirnakka! Kuten yllä vastasin Betweenille, olen iloinen, että tämä postaus poiki muiltakin omia kokemuksia (vielä mahtuu lisää), nämä antavat toivottavasti vinkkejä meille kaikille.
PoistaLoistosalviani ovat vielä toistaiseksi hengissä, siis ne muutamat itäneet. Taimet ovat tosi pieniä ja kasvavat hitaasti, joten saa nähdä tuleeko niistä aikuisia ikinä. Pitääkin raportoida taimikasvatuksien tilanteesta lähiaikoina. Juu, sinä saat varmasti nauttia kukista tänä vuonna, minun kasvattamat loistosalviat eivät varmuudella ole tämän vuoden kukkijoita. Hyrrä on nimensä veroinen, vaikka äitinsä Hilppa on vielä eloisampi. Tyttärelläni on nämä kaksi koiraa - ja ne ovat aika ajoin täällä maalla meidän hoivissa ;).
Kelloköynnöksesi ovat tosi kauniita ja hienoa, että olet saanut ne myös kukkimaan. Itse kylvin kelloköynnökset vasta ihan äskettäin ja katsotaan nyt miten niiden kasvuun lähdön kanssa käy?
VastaaPoistaKylvin tänä vuonna kelloköynnökset nousevalla kuulla 28.1. - viime vuonna 7.2. Silloin nouseva kuu sattui tähän ajankohtaan. En tiedä onko tällä asialla merkitystä. Kelloköynnös tarvitsee aika pitkän kasvatuksen ennen kukinnan alkua ja siksi olen pyrkinyt käyttämään jo helmikuun itämiseen ja kasvatukseen. Toivon sinun kelloköynnöksillesi onnea kasvuun ja kukoistukseen!
PoistaTunnen itseni niin poikkeavaksi yksilöksi, kun en kasvattele taimia näin kevätaikaan! Tuntuu, että kaikki muut kasvattavat. En ole oikein sille ajatukselle syttynyt. Tuo kasvihuoneesi on ihana! Koira lienee vanha, kun on harmaata kuonossa? Vanhat koirat herkistävät mieleni.
VastaaPoistaHei Vilma, ei tarvitse tuntea moista! Jokainen tekee kuten itselle on mieleistä - minullekin tämä on uutta ja päätökset teen vuosi kerrallaan sen hetkisen tilanteen ja fiiliksen mukaan. Nyt tuo ihana kasvihuone ja uusi keittiöpuutarha innoittavat osaltaan kasvattamaan kaikenlaista :). Karkeakarvaiselle hollanninpaimenkoiralle on tyypillistä tuo naaman harmaantuminen aika varhain. Hyrrä on itseasiassa vasta 4 -vuotias, näkisitpä äitinsä Hilpan joka on tosi paljon harmaantunut, mutta hyvin virkeä ja toimelias 9-vuotias.
PoistaIhana postaus kelloköynöksistä! Mullaki niitä nyt kasvaa ja toivoisin että ehtisivät tulevana kesänä myös kukkia.
VastaaPoistaKiva kuulla! Toivotaan sinun köynnöksillesi hyvää kasvua ja kaunista kukintaa!
PoistaKelloköynnös on ihana, vaikkakin bähän rasittava esikasvatettava. Nyt silti ostin pari pientä alkua. Ne kärhöt takertuvat koko ajan johonkin, täytyy tarkkaan miettiä, missä pystyvät kasvamaan ilman mahdotonta sotkua.
VastaaPoista:). Kärhöt ovat todellakin innokkaita tarttumaan. Viime vuonna auttoi todella paljon, että laitoin pitkät bambukepit kolmiona ruukkuun (näkyy kuvassa, mikä otettu verannalla). Nyt tein saman bambutuen näihin isoihin ruukkuihin. Eli kasvua saa ohjattua tukiin. Yksittäisiin pieniin ruukkuihin täytyy vielä keksiä ainakin yksi pidempi tukikeppi ja ehkä pienempiä puutikkuja ohjaamaa kasvua ... tämä on vielä kokeilematta, sillä nämä kaksi taimea ovat viimeksi itäneitä ja pienempiä vielä. Onnea sinun köynnöksillesi!
PoistaKelloköynnös on kyllä upea kesäkukka, toki ainakin viime vuonna alkoi kukkia meillä aika myöhään. Mutta kasvuvauhti on kyllä huikea!
VastaaPoistaKasvuvauhti on huikea, mutta varmaan Suomen kesän tavanomaiset säät vaativat varhain aloitetun esikasvatuksen, jotta kukkiminen alkaisi ajoissa. Katsotaan, miten tänä vuonna käy. Toisaalta kelloköynnöksen lehdistö on myös kaunis. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
PoistaToimelassa kelloköynnökset ovat vielä pieniä alkuja. Viitosvyöhykkeellä niiden kukkiminen on herrassaan, ellei kesä ole todella lämmin. Yhtenä lämpinä kesänä sain valtaisan kukinnan, mutta kylmänä kesänä kukinta on jäänyt myöhäiseen syksyyn. Sinulla näyttää taimikasvatus olevan hyvällä mallilla. Kaunis kukkahan kelloköynnös on.
VastaaPoistaKesän sää vaikuttaa todella paljon myös meillä saati sitten V -vyöyhykkeellä. Pitää ajatella, että kasvun seuraaminen ja kauniit lehdet ovat myös etuja, vaikka kukinta ei aina ehtisi niin ajoissa. Oikein hyvää kevään odotusta teille sinne Toimelaan!
PoistaKylvin kelloköynnökset turveruukkuihin. Kun juuria alkaa pukata purkkien pinnoista ulos, istuttelen suurempiin.
VastaaPoistaKelloköynnös on ihana kasvi, kun se on niin rehevä. Kukinta on iso plussa, jos kukkia ehtii, mutta minua ilahduttaa jo pelkästään kasvustokin.
Totta on, että kelloköynnöksen lehdistö on oikein kaunis, kukat ovat lisäbonus :).
Poista