KUKKIVAT PUUT

Lopettaessani päivän puutarhatyöt, oli vielä lähdettävä sateessa ikuistamaan tämän hetken kukkivia hedelmäpuita ja koristeomenapuita. 

Pihaan ajettaessa ei voi olla huomaamatta kukkivaa koristeomenapuuta. Tässä edessä vaaleanpunaisena kukkivan purppuraomenapuun oksa, puun tarkka lajinimi ei ole tiedossa. Takana kukintaa aloittelee Erstaa.

Kuvaan on vaikea tallentaa valtaisaa kukkapilveä. 

Keittiöpuutarhassa kukkii kirsikka 'Pohjolan helmi'. Suklaakirsikka kukkii myös, mutta sen oksia jänikset hieman typistivät.

'Ruusupuiston' molemmat 'Dolgo' paratiisiomenapuut näyttävät ihastuttavilta täydessä kukkaloistossaan, vaikka puut ovat vasta kaksi vuota sitten istutettuja.

Olen niin iloinen, että jo nyt saan nauttia näistä. Puut ovat kasvaneet hyvin ja ne tunnistaa jo puiksi. Alunperin 'Ruusupuistoa' suunnitellessani haavelin kukkivien puiden näkymästä.

Välikommenttina on sanottava, että luumupuiden alla kukkivat arovuokot saavat myös sydämen läpättämään.

Ruusupuiston toinen 'Dolgo'. Purppuraomenapuu 'Aamurusko on täynnä nuppuja, mutta niiden avautuminen on edessäpäin.

Kuvan keskellä näkyy kukkiva rusotuomipihlaja graniittipenkissä. Sekin on niin kaunis, kuvaan ei saa tallennettua sen lumoa.

Talon eteläpuolella kukkivat aivan täydessä valkoisessa kukkapilvessä tarhaomenapuut. Pölyttäjiäkin on ollut liikkeellä (tosin ei sateella).

Tarhaomenapuu 'Syysjuovikas' 

Toivon, että saamme sopivasti omenoita 'syysjuovikkaasta', näistä tulee hyviä leivonnaisia ja jälkiruokia.

Luumupuiden takaa katse kohti 'Sydänpenkkiä', siellä kukkivat rönsyleimut ja kultatyräkit.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kukkivien kuvien saattelemana!

IHANA RUSOKIRSIKKA JA RUSOTUOMIPIHLAJA

Tämän vuoden ihana ruska leimuaa vielä hetken. Värikkäitä lehtiä on jo lennellyt tuulen mukana ja nurmikko on monin paikoin piiloutunut lehtien alle.

Rusokirsikka on ollut ilon tuoja syksyn loistavassa lookissaan. Katson sitä aina keittiön pöydän ääressä istuessani. Puu näkyy myös pihaan ajettaessa, sillä rusokirsikka kasvaa etupihalla piharingissä.

Moni on todennut, että rusokirsikalla on kaksi kukintaa; kevään hennon vaaleanpunainen pilvi ja tämä syksyn loistava punainen.

Oma rusokirsikkani on selvinnyt kaksi talvea täällä II -vyöhykkeellä Etelä-Savossa. Valitsin tälle paikan, missä suuri osa pohjoistuulista jää suurien kuusien ja maakellarin taakse. Pihapiiriä kiertävä korkea ja leveä syreeniaita varmaankin vie pahimman terän pohjoistuulista, vaikka syreenit olisivat lehdettömiä. 

Kun puutarhan toiselle puolelle kierretään vanhojen tammien alta, näkyy toinen kauniin värinen puu nimittäin rusotuomipihlaja.

Rusotuomipihlaja on vielä pitänyt kiinni lehdistään, kun sirotuomipihlajat puolestaan ovat jo lähes lehdettömiä. Yllä kuvassa näkyy enemmän rusotuomipihlajan lehtien alapuolen oranssia.

Tässä kuvassa toinen katselusuunta. Rusotuomipihlajan lehdissä on hauskaa kaksivärisyyttä, en muista oliko viime vuonna samalla tavalla?

Oikeassa reunassa näkyy rusotuomipihlajan lehtiä ja rannassa loistaa aronia.

Pensasmustikat ovat olleet jo kauan punaisia ja onneksi ovat vieläkin. Takana näkyvät pilvikirsikat ilahduttavat varmasti väriloistollaan tulevina vuosina, kunhan vielä kasvavat.

Tämä mummi näkee onneksi taas huomenna pienen iloisen ja niin rakkaan lapsenlapsen ja päästään leikkimään. Luultavasti Niklas muistaa taas hyvin tämän vanhan talon portaikon ja konttaa sinne heti, jos silmä välttää. Porrastreeni on ilmeisesti aloitettava jo ennen kuin kävelemään oppii. Taisimme jossain vaiheessa hävittää portin omien lasten jäljiltä, ei olisi kannattanut.

Ennusteen mukaan luvassa on sadepäiviä, mutta hyvää viikonloppua kaikille joka tapauksessa!

SADEPÄIVÄN RATOKSI

 

Maa on niin märkää, ettei voi kaivaa ja sade laiskottaa, on siis vain katseltava puutarhaa. Olen tyytyväinen, että nämä 2019 istutetut kerrotut tulppaanit kukkivat toistamiseen edes jollain lailla, tosin vielä ovat sateen vuoksi vähän odottavalla kannalla.

Kirsikka avaa kohta nuppunsa....

... samoin pulleat nuput kääpiömanteli 'Fire Hillin' versoilla aukeavat hyvinkin pian. Tämän kukintaa en ole vielä nähnyt kuin kuvissa.

Saman piharingin istutusalueen reunassa ovat tulppaanit ja laukat kohta kunnolla kukassa. Olen tosi huojentunut, että syksyllä istuttamani Itoh-Hybridi pionit 'Julia Rose' ja 'Ballarena de Saval' ovat nousseet esiin, merkitsin syksyllä pionien kohdat valkoisella sepelillä, etten vahingossa tallo pintaan yrittäviä versoja.

Samaa piharinkiä toiseen suuntaan. Penkin reunuskasviksi on nousemassa purppuraisia keijunkukkia (siirsin niitä syksyllä tähän), samoin kuunliljan alkuja. Jotain muuta sopivaa reunuskasvia täytyy vielä keksiä peittämään myöhemmin kuihtuvia tulppaanin lehtiä.

Sain ostettua edullisesti talven varastossa olleen kääpiövalkokuusi 'Alberta Globen'. Pidin sillä alkuun varjostuskangasta ja olen kastellut paljon, mutta olosuhteiden muutokset silti kuivattivat pinnan neulasia ruskeiksi. Hoidoksi sumutin sitä havupuubalsamilla, toivottavasti se siitä elpyy. Edessä olevan bambukepin kohdalla on nousemassa viinikärhö 'Mme Julia Correvon' - onneksi se selvisi ensimmäisestä talvestaan.

Aitan päätyyn istutin syksyllä sekoituspussin, missä oli sekä tulppaaneja että valkoisia narsisseja. Ritarinkannukset ovat lähteneet hyvin kasvuun, samoin valkoiset neilikkaruusut, neidonkurjenpolvet ja jalopähkämöt. 

Huvimajan eteläpuolella on harvassa tulppaaneja, voisihan noita enemmänkin olla. Tulppaanien väliin on nousemassa ’Nora Barlow’ akileijat ja penkin reunuskasviksi laitoin syksyllä peittokurjenpolvi ’Biokovon’ alkuja. Mirrinminttujen väliin voisi ehkä syksyllä laittaa vaikka keveitä ’Thalia’ narsisseja? 

Perennatuen kohdalla on ilokseni nousemassa tarhakellokärhö 'Arabellan' alkuja usean verson voimin. Perennatuki on toivoakseni auttamattoman pieni, mutta saa nyt aluksi merkitä kohtaa, kunnes kärhö saa paremman tuen. Olen miettinyt, onko oikein puhua 'Arabellasta' tarhakellokärhönä vai tiukukärhönä, molempia nimityksiä sille tarjotaan.

Pieni koukkaus Varjolehtoon, siellä tarhavarjohiippa on avannut kukkansa.

Sirotuomipihlaja kukkii sateesta huolimatta...

Tässä edessä viime kesänä istutettu rusotuomipihlaja, joka avaa kohta kukkansa Ruusupuiston yhtenä rajapuuna.

Tämä etualan rusotuomipihlaja on istutettu syksyllä 2019, se oli ostaessa kookkaampi ja näyttää nyt jo oikein somalta pikkupuulta. Monta kertaa olen jo sanonut, että olen näihin ihan hupsuna?

Niin suloisia nuppuja. 

Graniittipenkin tulppaanit onneksi kukkivat, vaikka en syksyllä laittanut tähän yhtään lisää. Uskokaa tai älkää, mutta kyllä maanpeiteperennat graniittipenkissä leviävät, ehkä ensi kevään kuvissa ei enää näy multaa?

Luumujen kukat aukeavat, mutta pölyttäjiä ei ole, jos ei lämpene. Viime yönä mittari näytti +3 astetta ja aamulla oli vain +5. Ja vettä sataa. Toivotaan siis poutaa ja lämpöä edes kohtuullisen mukavasti.

Olet varmaan samaa mieltä?

GRANIITTIPENKIN PERENNAT

 

Tänä talven harmaana päivänä palaan vielä viime kesään ja kirjaan muistiin syksyllä 2019 rakennetun graniittipenkin perennat sikäli kun ne vielä muistan.  Tässä kohopenkissä kasvaa myös kolme kirsikkaluumua ja rusotuomipihlaja, alue on kooltaan noin 25 m2.

Järven puoleisessa eteläpäässä kasvaa rusotuomipihlaja, sen istutin syksyllä 2019. En voinut vastustaa kookasta ja kauniinmuotoista puun taimea, joka selvästi halusi muuttaa meille. 31.5.2020 rusotuomipihlaja kukkii yllä olevassa kuvassa. Rusotuomipihlaja on sirokasvuinen pienehkö puu, sen lehdet ovat puhjetessaan kauniin tummanpunaruskeat ja vihertyvät kasvukauden edetessä. Syysväri on myös kaunis. Puun sirot valkoiset kukat puhkeavat toukokuun loppupuolella ja loppukesällä kypsyvät marjat ovat syötäviä.

Syksyllä 2019 hain Hirvensalmen taimistolta siellä kasvatetut pikkuiset kirsikkaluumupuun taimet. Minun oli alunperin tarkoitus ostaa vain kaksi kirsikkaluumua, mutta en malttanut olla ostamatta näitä kolmea, sillä ne ovat erinomaiset pölyttäjät toisilleen, eikä voi koskaan tietää, lähtevätkö kaikki suotuisasti kasvamaan. Kuvassa kaksi puuta havaittavissa lähinnä tukikeppiensä ansiosta.

Lähinnä porttia kasvaa Vetraz venäläinen kirsikkaluumu, joka tekee makeita kullankeltaisia luumuja. Seuraavana Podarok st.Petersburg tämäkin on venäläinen kirsikkaluumu, joka tekee pieniä keltaisia luumuja. Kolmas luumupuu ei näy kuvassa, se on Kubanskaja kometa eli kiinanluumun ja kirsikkaluumun risteytys ja se tekee suuria aikaisin kypsyviä maukkaita luumuja. Sadon lisäksi odotan innokkaasti näkeväni näiden kaikkien valkoisen kukkapilven keväisin.

Mainittujen puiden lisäksi istutin syksyllä 2019 muutamia perennoja ja sipulikukkia. Suurin osa perennosta lähti keväällä 2020 hyvin kasvuun, mutta muutaman menetin lähes lumettoman talven aikana. Harmittavia menetyksiä olivat Kyproksen meirami 'Herrenhausen' ja valkoinen tarhapäivänlilja 'Joan Senior'. 

Mieltäni ilahdutti, että heleän vihreässä keväisessä lookissaan rönsytiarellat nousivat reippaasti talven jälkeen, samoin oli laita maksaruoho 'Firecracerin' kanssa, se erottuu hyvin tumman purppuraisine lehtineen. Varmoja tapauksia olivat omista kasvustoista siirretyt rentoakankaalit, ne pulskistuivat hyvin viime kesän aikana ja hoitavat tehtäväänsä tässä vaiheessa.

Pienet alut 'Mai' sammalleimusta ja ehkä jostakin muustakin sammalleimusta, jonka nimeä en syysalennusmyynneistä muistanut kirjoittaa muistiin, ilahduttivat kukkimalla rusotuomipihlajan juurella. 

Ukkolaukat ja tulppaanit kukkivat todella pitkään ja toivat penkkiin kaivattua väriä, perennojen kasvaessa vielä harvassa.

Graniittipenkin päässä kasvaa loistokärhö 'Omoshiro', joka avasi ensimmäisen kukkansa 18.6.2020. Jännä nähdä, mikä on tämän kärhön tyypillinen kukkimisen ajankohta jatkossa, toivottavasti se selviää ensimmäisestä talvestaan. Kivien reunaan penkin takaosaan siirsin isorikkoa omista kasvustoista, tässä kuvassa näkyy pari kukkavanaa valkoisena.

'Omoshiro' 23.6.2020. Nuppujen auettua kukat ovat tämän värisiä ja vaalenevat kukinnan jatkuessa. Alhaalla kiven päällä näkyy ensimmäinen kukka vaalentuneena.

25.6.2020 kukki varjorikko. Tämä on minusta ihastuttava. Otin näistä taimista uusia alkuja ja levitin varjorikon aluetta suuremmaksi, toivottavasti ne lähtevät tänä keväänä kasvuun.

Pieniä alkuja on kasvamassa neidonkurjenpolvesta.

Ostin kaksi punakärsämön taimea Mustilan taimipäivien yhdeltä myyjältä, tarkempaa lajinimeä ei ole tiedossa. Yllä kuvassa kukinta alkamassa 3.8.2020. 

Punakärsämöt kukkivat todella pitkään, saa nähdä nousevatko tänä keväänä uudelleen.

Rönsytiarellan vieressä kasvaa peittokurjenpolvi 'Biokovoa', lisäsin sen alkuja vielä keskemmälle penkkiä viime kesänä. Taaempana kukintaa suunnittelemassa punainen maksaruoho 'Firecracer' ja valkoisena kukkiva valkoalpi. Luulin ensin talven tuhonneen valkoalpin taimet, mutta onneksi ne kuitenkin nousivat pitkään mietittyään. Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy hieman valkoista loistosalviaa, jota tässä penkissä myös kasvaa.

Etualalla näkyvä tarhapäivänlilja 'Little Gipsy Ruby' selvisi ensimmäisestä talvesta, sen syvä väri sopii hyvin muihin lähellä kasvaviin perennoihin kuten punalehtiseen haltiankukkaan 'Twilight'.

Olisiko jo ensi kesänä enemmän kasveja kuin multaa? 

Tavoitteena on saada maanpeiteperennat osin pehmeästi rönsyämään kivien päälle. Toivon että tällä alueella olevat valkoisen, vaaleanpunaisen, hopean ja purppuran sävyt sointuvat toisiinsa. Tarkastelen kokonaisuutta ja muokkaan kasvivalintoja tarpeen mukaan.

Tästä yhdistelmästä pidin kovasti. Pehmeän pörreä ohotanmaruna, komeamaksaruoho 'Herbstfreude', maksaruoho 'Lime Zinger' ja takana korkeampana maruna, joka on ehkä aaprottimaruna? Katsotaan, leviääkö maruna liikaa.

Pari viikkoa myöhemmin maksaruohot ovat aloittamassa kukintaa.

Katsotaan, pystynkö esittelemään tulevana kesänä tämän graniittipenkin näyttävämmässä asussaan?