maanantai 25. toukokuuta 2020

TUNNISTUSTEHTÄVÄ JA UUSIA PERENNOJA




Voi ihmettä - tämä kevään valo ja vauhdilla lisääntyvä vihreys. Tekemistä on joka puolella, mihin vain katseen kääntää ja silti pistää huokailemaan ilosta. Iloa on esiin pilkistävistä perennoista, jotka ovat odotuttaneet pitkään jännityksessä. Koristeomenapuiden ja hedelmäpuiden kukkasilmut ovat poksahtamaisillaan kukintaan. 

Sirotuomipihlajat kukkivat aivan pian


Sain Hirvelän Taimistolta tilaamani perennalähetyksen ja vietin ensikohtaamisen sekä tarhavarjohiippojen että valkovarjohiippojen kanssa, ovat minusta ihania. Istutin valkovarjohiipat aitan päätyyn ja tarhavarjohiipat ’Varjolehtoon’. Soikeat sydämenmuotoiset lehdet värisevät hellyttävästi tuulen mukana.



Olen iloinen kommenteistanne ja ehdotuksistanne aitan päädyn suhteen. Tässä vaiheessa olen istuttanut havujen ja pallohortensioiden välille nämä valkovarjohiipat, yhden kevätkaihonkukan ja pitsimyssyjä eli tupastiarellan alkuja.

Edessä vasemmalla kevätkaihonkukka, sinivuokot oikealla



Katson, miten nämä asettuvat aloilleen ja viihtyvät. Sijoittelua voi vielä muutella / täydentää ajan kuluessa. Syvimmässä varjossa havujen ja kiviportaan välissä ovat lehtotaponlehden taimet. Lisäksi sinivuokkoja on havujen ja kallion välissä, kaivan lisää nurmikkoa pois ja vuokot voivat lisääntyä rauhassa. Omien perennojen jakopaloja otan vielä multatilaa peittämään. Tälle alueelle sopivat myös pienet sipulikukat ensi kevättä ajatellen, vanhat kevättähden sipulit laitoin takaisin multaan.





Oman pikkuisen Hanamin sain viime vuonna istutetun rusokirsikan kanssa. Vaikea kuvattava tämä ilon tuoja.





Varjolehtoon sain tämän samaisen lähetyksen mukana kolme taimea valkoista sinikämmentä. Vielä ovat pieniä, mutta toivon näiden viihtyvän.

Edessä tarhavarjohiippoja Epimedium x rubrum



Lisäksi punakolmiolehti asettui kiven viereen ja rotkolemmikki tästä metrin päähän. On todella kiinnostavaa seurata näiden itselle uusien perennojen kasvua. Nyppykurjenpolvet kasvavat myös täällä.

Kiven vasemmalla puolella on kolme pikkuriikkistä sinikämmenen taimea







Edessä punakolmiolehti Trillium erecta




Varjolehdon havujen maanpeitekasviksi päätyi kaksi kevätkaihonkukkaa sekä alut Etelän kevätesikosta ja kesäesikosta. Näistä kuvia vielä myöhemmin.

Nyt kaipaan tunnustusapua teiltä. Viime vuonna sain tosi pienen alun perennaa, jota muistelin valkotäpläimikäksi, onko tämä kyseinen kasvi?

Onko edessä vasemmalla valkotäpläimikkä?











Nyt muistin ottaa kuvan ’Varjolehdon’ mongolianvaahteran alla kasvavasta kerrotusta valkovuokosta, on aika ihana vai mitä?



Nyt ei voi säitä moittia! Lämpöä on saatu ja olenkin asunut ulkona, kivaa tekemistä on niin paljon.
Illalla rantasaunan lämpö ja uida pulahtaminen kruunaa onnen. Kuvassa näkymä rantasaunan edustalta.




torstai 21. toukokuuta 2020

KASVIHUONEEN KUULUMISET

Voisikohan jo ensi yön jälkeen huokaista? Sääennusteiden mukaan tuleva yö on vielä kylmä eli hallan vaara, mutta ehkä lämpö alkaa sen jälkeen asteittain lisääntyä ja kasvihuoneen iltasuojauksia voi keventää huomattavasti? Muutaman esikasvatetun perennan taimen olen jo istuttanut maahan ja ne ovat hengissä selvinneet. Viikonloppuna taidan istuttaa loputkin.



Ensimmäisen 18 cm mittaisen ’Passandra’ kasvihuonekurkun söimme sunnuntain kunniaksi 17.5. Tämä Passandra lajike näyttää olevan aikaisempi, sillä ’Cordoban’ kanssa samaan aikaan kylvettynä (28.1.) on Passandra ehtinyt tehdä joka päivälle syötäväksi yhden kurkun, Cordoba tulee vähän perässä, mutta on erittäin toimeliaasti väsännyt kurkun alkuja.

Passandra vasemmalla ja Cordoba oikealla


Passandrasta sanotaan, että kurkut ovat minikokoisia (?) 15-20 cm pitkiä. Mitta on ehkä juuri noin, mutta kurkuista tulee kyllä ihan pulleat ja maukkaat. Lajikkeena ’Cordoba’ tekee selvästi pidempiä kurkkuja (näkee jo nyt), tietojen mukaan odotettavissa noin 30 cm mittaisia mureita ja hyvänmakuisia kurkkuja. Tätä minulla ei ollut viime vuonna, joten kiinnostavaa päästä maistamaan. Cordobaa mainostetaan myös aikaiseksi, satoisaksi sekä terveeksi. 

"Louisan" taimi kädessä, etualalla 6.3. kylvetyt


Kuten blogiani seuranneet muistavat, minulla on kolmea ikäsarjaa kasvihuonekurkkuja: ensimmäiset kolme 28.1. seuraavat 6.3. ja viimeinen ’Louisa’ niinsanotusti järkevään aikaan 30.4. kylvetty. Kaikki kylvöt on ns. tehty kasvavalla kuulla. Kokeilen kylvöissäni ottaa kuunkierron huomioon, vaikka en tiedäkään asiasta kuin "suuret raamit".

Kiinnostavaa nähdä, loppuuko näillä varhain kylvetyillä sato aikaisemmin, no, onneksi on sitten seuraajia astumassa remmiin. Kaikki kasvihuonekurkut ovat partenokarppisia, joten toimivat yhdessä.



Tänään herkuttelimme Helatorstain kunniaksi ensimmäisillä itsekasvatetuilla perunoilla. Maku oli Annabellessa juuri niin kuin piti, nam mitä herkkua! Kasvihuoneessa on kahta ikäsarjaa esikasvatettuja perunoita. Kolmas sarja kasvaa harson alla talon eteläseinustalla ja neljäs sarja pääsee perunamaalle.



Kasvihuoneessa on ensi hätään kasvamassa punasipulia ja salaattia. 



Paprikat ovat innostuneet kasvihuoneessa kasvamaan oikein reippaasti, ensimmäiset nuput ovat  jo tehneet, mutta kestää toki vielä ennenkin pääsee paprikaa syömään. Paprikat kylvin vasta 28.1. ensi vuonna aloitan paprikan kanssa jo edellisessä kuunkierrossa.



Tomaattien juurella kasvaa kanelibasilikaa ja maustebasilikaa ”Siam Queen”. Tomaatit ovat myös selvinneet kylmistä öistä harsoteltan ja lämmittimen avulla, narua saa lisätä taimen ympärille, joten kasvua on kyllä tapahtunut ja nuppuja tekevät.



Amppelitomaateissa näkyy pikkuraakileita, joten ehkä jossain vaiheessa pääsee maistamaan tomaattiakin. Kokemus tässä karttuu pikkuhiljaa, joten seuraavana vuonna osaa taas ottaa huomioon jotain, mitä jäi nyt ymmärtämättä.

Tänään on aurinkoista, mutta tuulee jälleen kovaa pohjoisesta, tuulenpuuskat näyttävät olevan sääaseman mukaan ajoittain 9,6 m/s. Toivotaan siis lämpimämpää, jotta ei tarvitsisi enää pelätä taimien puolesta.

Hyvää Helatorstaita teille kaikille!

lauantai 16. toukokuuta 2020

AITAN PÄÄDYN KUNNOSTETTU PENKKI

Kohta ollaan selvitty tästä erittäin kylmästä keväisestä viikosta. Päivät ovat olleet enimmäkseen aurinkoisia, mutta vaatetta on saanut olla puutarhatöissä riittävästi. Tosin sykettä nostavissa kaivuutöissä saa sitten paidan selkämyksen hiestä märäksi.



Koskahan uskaltaa jättää perennan taimet yöksi ulos ilman suojaamista? Hankala tehdä ratkaisuja, sillä en voi luottaa sääennusteisiin kuin suuntaa antavasti. Yleensä meillä on aina yölämpö muutama aste kylmempi kuin Foreca ennustaa. Kuluneen viikon aikana on ollut pakkasta joka yö ja enimmillään -5 astetta, useampana yönä -3 ~ -4.




Kurtturuusun entinen asuinsija on nyt lopullisesti siistitty ja nurmikonsiemen kylvetty. Kaivoin vielä yhden jätesäkillisen juurenniskoja ja osin juuristoakin pois samalla kun harasin aluetta kylvökuntoon. Lopputulos on minusta siisti, meni vain aikaa, että totuin ajatukseen. Koristeomenapuut tulevat nyt esiin paremmin.



Tälle alueelle ei parane istuttaa mitään ainakaan kolmeen vuoteen, että saa kurtturuusun juuriston kunnolla kuolemaan. Kaivonkannelle on varmaan laitettava ruukku, ettei kukaan ”putoa” kaivoon. Tämä ei ole syvä kaivo ja olen lisäksi täyttänyt sitä vuosien mittaan kivillä ja maa-aineksilla. Aikoinaan se palveli pihakaivona, mutta vesi ei riittänyt kuin vähän aikaa vuodesssa.



Kunnostin täysin uudelleen aitan päädyn perenna-alueen. Nyt se saa enemmän huomiota, kun kurtturuusun poiston jälkeen näkyy paremmin. Kyseinen perennapenkki on ollut omissa oloissaan vuosikaudet, en ole ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Kasvit alueella ovat olleet lahjoitus- tai jakopalaperennoja muualta ja ovat täyttäneet tehtävänsä yli 20 vuotta.

10.7.2019 aitan kulmalta katsottuna, kurtturuusu on paikoillaan kaivonkannen ympärillä.


Yllä kuvassa kesän vihreys tuntuu kyllä ihanalle. No, poistin nyt kaikki nauhukset. Tässä kasvoi keskenään risteytyneinä aurinkonauhusta ja soihtunauhusta, mitkä toki olivat kukkiessaan kauniita, mutta eivät viihtyneet lainkaan kuivina jaksoina vaan lurpattivat surkeina auringon paistaessa. Toisella puolella oli vaaleaa jaloangervoa, minkä juuristoa kiusasi vuohenputki. Poistin jaloangervonkin kokonaan, minulla löytyy sitä parempikuntoisena muualta.



Aitan päätyyn polku oli heinittynyt, juolavehnä ja muu heinä oli kasvanut askelkivien päälle. Tämäkin kohta piti uudistaa perusteellisesti. Ja nyt pääsin myös eroon noista järkyttävän rumista muovisista reunanauhoista. Miksiköhän niitä joskus tuli laitettua?

10.7.2019



Säästin alueella kasvaneet vanhat violetit jaloritarinkannukset, sain niistä jaettua useamman hyvänkokoisen taimen. Olen esikasvattanut talven aikana valkoisia jaloritarinkannuksia ja ne pääsevät tähän penkkiin, ajattelen valkoisen näkyvän kauniisti punaista aittaa vasten.




Istutin myös valkoisia neilikkaruusuja, White Grootendorst, neilikkaruusujen sanotaan sopivan hyvin perennojen kanssa. Uskoisin neilikkaruusun sievän kukinnan sopivan tähän aittahenkeen. Etualalla reunuskasvina on valkoista japaninakileijaa ja neidonkurjenpolvea tässä vaiheessa, tilaa on vielä muillekin.




Nyt tätä penkkiä voi hyvin kantata laajemmaksi, kun kurtturuusu on poissa lähistöltä. Eli lisään tähän kaikenlaista sointuvaa ja kaunista ajan mittaan. Polun päällystin aluksi kivituhkalla, myöhemmin tästä voi tehdä mukulakivipolun, jahka ennätän.



Polun toiselle puolelle istutin ympäri vuoden kauniina palvelevat kartiovalkokuuset ja 3 pesäkuusta. Nämä sopivat minusta kauniisti takana näkyvän kallion eteen. Kalliolla on ollut vuorenkilpiä jo kauan ennen kun olen tänne emännäksi tullut.



Havujen edustalle istutin pallohortensia Annabellea,  toivottavasti ne jaksavat kukkia tässä puolivarjon alueella. Ottaisin mielelläni ehdotuksia maanpeitekasveista havujen ja pallohortensioiden väliin.

Kevättähdet ennen työn aloittamista


Laitoin alueella kasvaneet kevättähden sipulit takaisin kasvamaan, toivottavasti juurtuvat.



Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä olette tarhavarjohiipasta (Epimedium x rubrum) tai valkovarjohiipasta (Epimedium x youngianum Niveum) havujen alueelle. En ole itse nähnyt näitä kumpaakaan livenä, joten kasvutavasta ei ole kokemusta. Kasvavatko varjohiipat tähän tarkoitukseen liian korkeiksi? Olen blogeissa näitä ihaillut ja ainakin ’Varjolehtoon’ näitä istutan, mutta kävisivätkö myös tähän? Maanpeiteperennojen tulisi aitan päädyssä olla varjon tai puolivarjon kasveja. Taponlehti on tietysti yksi vaihtoehto.



Kuten sanottu, nyt on aihio tehtynä. Laajennan, kun on taas taimia käytettävänä. Ainakin tuli perusteellisesti kunnostettua koko kasvualusta ja ihana puhdas multa kera kompostin ravitsee kasveja jatkossa. Tein tarkoituksella kunnon kohopenkin, että ruusuille ym. on hyvä kasvualusta, multa kuitenkin painuu vielä. Kun penkki laajenee kanttaamalla korkeusero myös loivenee.



Nyt sataa hiljalleen vettä ja iltapäivän lämpötila on +5,5 - siis järkyttävän kylmää! Vesisateen otan kiitollisena vastaan, mutta toivoisin jo hieman lämpimämpää.

Virkistävää puutarhaviikonloppua teille kaikille urheille ulkoilijoille!




keskiviikko 13. toukokuuta 2020

JA NIIN LÄHTI KURTTURUUSU

Täytyy varmaan minunkin jättää blogipäiväkirjaan kuvat lumisesta toukokuusta. Maanantaina 11.5. satanut lumi kesti meillä vielä pitkälle tiistai päivään. Nämä kuvat ovat eilen tiistaina otettuja.




Raparperit lumihupun alla

Visakoivu alkaa vihertää



Ja kuten otsikko kertoi, eilen oli sopiva päivä kurtturuusun hävittämiseen. Loppujen lopuksi päädyimme hävittämään kurtturuusun leikkaamalla sen pois maata myöten. Piikkiset oksat oli hyvä polttaa kasassa lumesta märällä maalla. Viimeistelyt teen vielä lähipäivinä eli maa tasoitetaan, kylvän vähän nurmikon siementä ja ryhdyn leikkaamaan nurmikkoa kyseisellä alueella. 



Yllä kuvassa kurtturuusujen alue oli vanhan kaivonrenkaan ympärillä. Kurtturuusun hävittäminen tällä tavoin oli kuitenkin noin 10 neliön alalla helpoin ratkaisu. Eniten päätökseen vaikutti huoli koristeomenapuun juuriston vahingoittumisesta, jos olisimme kaivaneet syvällä olevat ruusun juuret pois. Lisäksi mietitytti se valtava kasa juurakoita, jotka olisi pitänyt viedä kaatopaikalle tai polttaa. Poltettava määrä oli todella paljon pienempi näin. 

Ruukkutomaatti Vilma vasemmalla, kasvutavan eron huomaa amppelitomaatteihin.


Kerrottakoon vielä, että toistaiseksi kasvihuoneessa on kaikki hyvin, vaikka viime yönäkin oli pitkäkestoinen -5 asteen pakkanen. Aamulla oli nurmikko jäässä. Jatkan vielä suojaamistoimia, mutta voisikohan kohta jo huokaista ja odottaa ensimmäistä kurkun puraisua? 





maanantai 11. toukokuuta 2020

ÄITIENPÄIVÄ AURINGOSSA, NYT TARPEELLISTA SADETTA


Vaikka äitienpäivä näissä poikkeusoloissa on hyvinkin paljon erilainen kuin tavallisesti, niin sain kuitenkin ilokseni aikuiset lapsemme viettämään äitienpäivää tänne meille. Lauantai ja sunnuntai olivat aurinkoisia, mutta viileitä päiviä. Iso lahja oli lasten apu lauantaina, kun kunnostimme rannasta jäiden aiheuttamat "tuhot". En muista, että aikaisemmin jäät olisivat koskaan ennen rullanneet rannan nurmikkoa kasaan näin paljon. En huomannut edes ottaa kuvaa "nurmirullista". No, kiitos nuoren voiman, saimme nämä rullautuneet nurmipaakut tasattua. Poika auttoi isäntää laiturin laitossa ja vene myös pelastettiin parempiin asemiin kuivalle maalle, sekin oli jäänyt jäiden kurimukseen. Lisäksi lapset kasasivat uuden köynnöskaaren, minkä isäntä osti minulle. 


Äitienpäivän tiimoilta sain lapsilta ilahduttavia lahjoja. Tämä puutarhurin lierihattu auttaa helteellä ja lisäksi sain hyvin tarpeelliset syväkosteuttavat käsienhoitokäsineet sekä syväkosteuttavat jalkojenhoitosukat :).


Valkoisena kukkiva Passiflora -köynnös Alta Nova Blooming dreams on minulle uusi tuttavuus, sen kasvua on hauska päästä seuraamaan.

Aurinkoinen sunnuntain sää vaihtui tänään kauan odotettuun vesisateeseen. Maa on meillä huutanut vettä jo pidemmän aikaa, lisäksi sade tuo suuren helpotuksen minulle, sillä veden kanto uusille istutuksille on ollut melkoista. Sade on siis toivottua, mutta tämä kylmyys ei. Aamulla lämpötila oli +9 astetta, mutta tällä hetkellä klo 13 aikaan mittari näyttää +0,8 huh! Ja vesisade muuttui räntäsateeksi. Kohta alkaa olla maa valkoisena.



Tähän asti ovat kasvihuoneen asukkaat pärjänneet ihmeen hyvin. Suuri huoli on vielä tämän viikon hyperkylmistä öistä. Viime viikolla oli kylmin yö -5 astetta, tällöin tomaattien alin lämpö kulmissa oli -4,9. Kurkkujen kohdalla lämpö oli +10. Ensi yöksi pitää vielä lisätä harsoja. En todellakaan haluaisi menettää taimia enää tässä vaiheessa.



Yritetään selvitä vielä tästä kylmästä viikosta. Kevättä kohti!