PUUTARHAN PENSAAT: SYREENIT

Pihasyreeni kiertää tuuheana kasvustona eri puolilla puutarhaa useiden kymmenien metrien aitana. Yli sadan vuoden aikana sinilila syreeni on laajentunut juuriversoilla siten, että pensaan leveys on noin 2~3 metriä. Olisi kiva tietää, milloin ensimmäinen syreenipensas tai pala juuriversoa on tänne saapunut. Toiko mahdollisesti täällä aikoinaan asunut Abraham Argillander taimen jo 1700 -luvun loppupuolella, hän oli ainakin kasveista kiinnostunut. Vanhassa 1931 maalatussa taulussa syreeniaita näkyy joka tapauksessa tuuheana kasvamassa pohjoiskulmalla.

Kuvassa talon eteläpuolella minun istuttamani valkoinen pihasyreeni ja vanhaa kantaa oleva sinilila pihasyreeni

Olemme vuosittain poistaneet syreenien vanhoja kuolleita, lahoavia karahkoita. Syreeni on niin sitkeää puuta, että mieheni on hoitanut tehtävän moottorisahalla. Olen pohtinut, että pitäisikö minun ryhtyä enemmän poistamaan juuriversoja, mutta toisaalta tuuhea pensasto on hyvä näkö- ja tuulisuoja ja joka tapauksessa pensaiden juurialueilla kasvaa vuohenputkea, joten ehkä toimenpiteestä ei olisi niin paljon esteettistä hyötyä.

Vanhojen oksien poistoa lukuunottamatta en ole juuri hoitanut näitä vanhoja syreenejä. Pensaan juurille tulee haravoitua lehtiä, jotka kompostoituvat paikoilleen. Syreeni pitäisi kalkista, mutta olen ollut vähän nuuka näiden vanhojen pensasaitojen kalkitsemisessa, menisi nimittäin aika monta säkkiä kalkkia.

Takana väentuvan nurkalla kukkii valkoinen pihasyreeni

Valkoisen pihasyreenin istutin sekä väentuvan kulmalle että kivipengerryksen eteen (ensimmäinen kuva). Nämä molemmat ovat kasvaneet paikoillaan noin 25-28 vuotta, ihan tarkasti en muista. Minusta tuntuu, että pihasyreenien kukinta on aikaistunut? Perinteisesti sanotaan kukinnan sattuvan juhannuksen seutuun, mutta viime vuosina ovat meidän syreenit aloittaneet jo aikaisemmin.

Valkoinen muoto on ehkä hieman hidaskasvuisempi kuin sininen. Syreenin kukkivia oksia on mukava kerätä maljakkoon, olen todella kiintynyt näihin molempiin väreihin, olisi vaikea kuvitella tällaista vanhaa ympäristöä ilman perinteistä syreeniä, myös tuoksu on ihana.

Keskellä hevoskastanja, unkarinsyreeniaita oikealla puolella, myös vasemmalla puolella on unkarinsyreeni

Unkarinsyreeniä istutin aidaksi rajaamaan pihaa noin 30 vuotta sitten. Muistan, että pensas myytiin unkarinsyreeninä, mutta onhan myös mahdollista, että kyseessä on puistosyreenin ja unkarinsyreenin risteytys - aito unkarinsyreeni on ymmärtääkseni harvinainen.

Kyseinen kohta oli hyvä valinta korkeaksi kasvavalle syreenille, aita on antanut suojaa tuulilta ja pihapiiriin tuli mukava vehreä seinä.

Kuka osaa sanoa, onko kyseessä aito unkarinsyreeni vai risteytys?

Tämä syreeni kukkii vähän myöhemmin kuin pihasyreeni, joten oli mukava porrastaa syreenien kukintaa - iloa riittää pidemmäksi aikaa. Vanhoja oksia on täytynyt poistaa myös näistä pensaista, muuten ovat pärjänneet ilman hoitoa.

Puistosyreeni "Tammelan kaunotar"

Puistosyreeni "Tammelan kaunotar" tuli mainittua jo pikkupuuna puutarhan puiden esittelyn yhteydessä, sillä ostin oman "Tammelan kaunottareni" rungollisena. Tätähän myydään myös pensaana. Kukinta-aika on yleensä kesäkuun loppupuolella / kesä-heinäkuun vaihteessa. Valkoinen kukinto on pysty ja tuoksuvainen. Muiden syreenien tapaan tämäkin viihtyy läpäisevässä ja kalkitussa kasvualustassa.

"Tammelan kaunotar" rungollisena pikkupuuna toisesta suuntaa katsottuna

Nyt yli 20 vuotiaana pikkupuun runko on viehättävästi muhkurainen, pidän tästä tavattoman paljon.

Palibin pikkusyreeni istutusvuonna 2019

Palinin pikkusyreeni on myös rungollinen, istutin sen 2019 kasvamaan huvimajan eteläpuolelle. Tämä jää kuitenkin matalammaksi kuin Tammelan kaunotar eli on enemmän pensaan korkuinen, tietojen mukaan korkeutta olisi noin metri ja leveyttä latvassa saman verran. Kesästä riippuen kukinta alkaa yleensä kesäkuun lopulla. 

Pikkusyreeni on nimensä mukaisesti sirolehtinen ja kevytoksainen, runsaslumisina talvina tykkylunta kannattaa ravitsella latvuksesta pois, ettei tule vaurioita. Mikäli rungosta alkaa kasvaa ns. erilainen verso, tämä villiverso katkaistaan pois. Yhden tällaisen näin 2018 tyttären Palibissa, poiston jälkeen muita ei ole sen jälkeen näkynyt.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti isabellansyreenien hankkimista kevään istutuksiin. Sopiva paikkakin on jo mietittynä. 

Valitettavasti näissä puutarhan kasviesittelyissä tulee hieman toistoa jo aikaisemmin muissa yhteyksissä kirjoitettuun, mutta ajattelin, että olisi kätevää, että yhdellä hakusanalla tai otsikolla olisi löydettävissä kaikki asiaan liittyvä. Täydennän näitä, kun saan uusia kasveja istutettua. Huomaan oman muistini jo sen verran pätkivän, että paras on laittaa näitä itsellekin muistiin. Minusta on kiva vuosien päästä tietää, milloin mitäkin on istutettu eli mikä on kasvin ikä ja lajinimi.

Palibin pikkusyreeni Syringa meyeri "Palibin"
Pihasyreeni Syringa vulgaris
Puistosyreeni "Tammelan kaunotar" Syringa x henryi
Unkarinsyreeni S. josikaea tai Syringa x henryi

ISTUTTAMANI PUUT

Ajattelin tehdä hiljalleen puutarhan kasvilistoja. Olisi kiva, että tiedot pysyisivät jossain tallessa, muisti kun näyttää olevan rajallinen. Puiden osalta sarjan aloittikin puutarhan vanhat puut. Nyt siirryn puihin, jotka olen itse tänne istuttanut näiden 33 vuoden aikana.

Terijoensalavan istutin 1987 melko lähelle rantaa, tuolloin puutarhaan oli vasta kylvetty nurmikko ja näkymä oli aika lailla aukea, kasvillisuutta kaivattiin seiniksi ja kerroksellisuutta tuomaan. Muistan vielä, kun menin paikalliseen puutarhamyymälään ja pyysin ehdotuksia sopivasta puusta. Valitsin tämän puu nimen (hmnn..) perusteella, se kuulosti jotenkin kauniilta ;). Valinta ei kyseiseen kasvupaikkaan ollut lainkaan huono, sillä en usko, että jalot lehtipuut olisivat pärjänneet talvimärkyyden kanssa.

Terijoensalava keskellä, mongolianvaahtera edessä oikealla

Terijoensalava on kasvanut nopeasti suureksi puuksi ja se on tosiaan pärjännyt hyvin tuoreessa kasvualustassa. En ymmärtänyt tuohon aikaan kovinkaan paljon puutarhanhoidosta. Löysin ostokseni jälkeen kuvia tästä puusta, enkä halunnut pihaan tiivistä "pallopuuta", joten ryhdyin joka vuosi leikkaamaan lavusta siten, että poistin puun sisälle kasvavia oksia. Ehkä tämä vaikutti siten, että puu muotoutui omaan silmään kauniimmaksi, eivätkä leikkaukset näyttäneet puuta suututtavan. Terijoensalava vaatii suuren tilan, joten se ei mielestäni ole pienten pihojen puu laisinkaan. Huonona puolena on myös, että puu roskaa tavattomasti; kovemmalla tuulella tippuu aina oksia nurmikolle.

Tässä kuvassa ihmisten kanssa näkyy paremmin puun mittasuhteet sekä rungon ja oksiston muoto, mihin uskon useiden vuosien leikkauksien vaikuttaneen. Puussa ei ole kissa vaan ennakkoluuloton koira.

Mongolianvaahtera on pensas, mutta korkeus on täysikasvuisena kuin pikkupuulla. Ensimmäisessä kuvassa näkyvän mongolianvaahteran istutin samaan aikaan kuin terijoensalavan. Ihastuin kovasti mongolianvaahteran heleän vihreään kevätasuun ja kauniiseen ruskaväriin. Joten puutarhasta löytyy suurikokoisia mongolianvaahteroita eri puolilta yhteensä 4. Toinen kuva suuresta mongolianvaahterasta myöhemmin tässä postauksessa.

Metsävaahtera oikealla, vasemmalla näkyy mustamarjaorapihlajan lehdistöä

Metsävaahtera oli suorastaan pakko ostaa, kun kävimme perheen kanssa retkellä eräässä puistossa toukokuussa noin vuonna 2000 ja siellä oli useita hienoja metsävaahteroita kukassa. Vaahteran keltaisenvihreänä loistava kukinta teki suuren vaikutuksen minuun. Tämä puu on minusta ihana ja olen pitänyt tavattomasti sen olemuksesta ympäri vuoden. Nyt olen kovasti huolissani, sillä puuhun on tullut suurien oksanhaarojen väliin repeämä. Luin vasta myöhemmin, että avoimella paikalla vaahtera haarautuu herkästi ja haarojen repeämät ovat tyypillisiä. Repeämä alkaa herkästi lahottaa puuta. Olemme joutuneet parin viime vuoden aikana poistamaan kuivuneita oksia latvuksesta.

Tässä poikamme on ryhtymässä kuivien oksien poistoon syyskuussa 2019

Pienenä ensiapuna laitoimme liinan repeämän kohdalle tukemaan puuta, en tiedä onko siitä hyötyä. Myös yksi oksa, mikä painoi repeämää suuremmaksi, poistettiin. En millään haluaisi kaataa puuta ennen kuin on pakko.

Hevoskastanja keväällä 2018

Hevoskastanja on yksi puutarhan helmi. Sain puutarhaystävältäni Pirkolta pienen hevoskastanjan taimen, minkä hän oli kasvattanut siemenestä. Istutin sen muistaakseni 2000 -luvun alussa. Ensimmäisinä vuosina pieni puu otti vähän osumaa, kun mieheni ei huomannut sitä traktoria kääntäessään. Onneksi puu säilyi hengissä, taisi tosin vähän haarautua. Hevoskastanjan vieressä (kuvassa oikealla puolella) kasvaa unkarinsyreeniaita, mikä on toisaalta suojannut ja toisaalta varjostanut. Ehkä varjostus länsiauringolta on vaikuttanut siihen, ettei puu ole vielä kukkinut? Minkä ikäisenä teidän hevoskastanjat ovat kukkineet ensimmäisen kerran?

Hevoskastanja keskellä, etualalla unkarinsyreeni kukassa, hevoskastanjan takana unkarinsyreenin kukat vasta nupussa.

Unkarinsyreenit ovat noin 4 metriä korkeita ja hevoskastanja on nyt noin 5 metriä. Toivon, että kukinta alkaa, kun latvus pääsee nyt paremmin valoon.

Rantasaunan vieressä kasvaa vuonna 1998 istutettu "Tammelan kaunotar". Tämä valkoisena kukkiva rungollinen syreeni on pikkupuu ja kukinta on ihastuttava.

Edessä oleva puunrunko kuuluu mustamarjaorapihlajalle

Mustamarjaorapihlajan istutin noin 20 vuotta sitten. Moneen vuoteen en sitä erityisemmin huomannut, muulloin kuin törmätessäni sen piikkeihin, jotka ovat erittäin terävät. Puu on ajan kuluessa kasvanut kovasti ja sen kauneus on tullut paremmin esiin. Kesäkuussa se peittyy valkoiseen kukkaloistoon ja on täynnä surinaa, kun kaikenlaiset pörriäiset nauttivat puun antimista. Puun syysväri on kaunis punainen. En ole huomannut kuvata puuta kukkivana.

Mustamarjaorapihlajan syysväri on punainen

Koristeomenapuista ensimmäiset istutin talon pohjoispuolelle noin vuonna 2000, ne näkyvät pian pihaan ajettaessa. Ensimmäisenä tulija näkee valkoisena kukkivan paratiisiomenapuu Erstaan ja toisena on vaaleanpunaisin kukin kukkiva nimetön puu. Sen sain aikoinaan ostettua hyvin edullisesti, koska taimi oli reppanan näköinen ja nimilappu oli kadonnut. Hyvin on kuitenkin kasvanut.

Vasemmanpuoleinen koristeomenapuu on Erstaa, oikeanpuoleisen lajinimeä ei ole tiedossa

Tämä koristeomenapuu on nimetön, mutta kukkii kauniisti

Seuraavana hankin vuonna 2002 rakennetun huvimajan viereen purppuraomenapuu Royaltyn.

Royalty on kasvanut suureksi ja sen kuvaaminen ei ole kännykällä ihan helppoa.

Tässä kuvassa näkyy paremmin Royaltyn sijainti huvimajan vieressä. Samassa kuvassa näkyy hieman puutarhan toinen Erstaa koristeomenapuu pöytäryhmän takana.

Tässä Erstaan valkoisia kukkia. Valitettavasti menetin tuntemattomasta syystä Erstaan lähettyvillä kasvaneen Makamikin. Se oli jo kasvanut mukavan kokoiseksi ja kukki niin ihanasti. Kesän 2018 aikana Makamik yksinkertaisesti kuivui oksa kerrallaan.

Viimeisin, vuonna 2018 istuttamani purppuraomenapuu "Rixi" kasvaa istutusalueella keittiöpuutarhan vieressä. Tässä kuvassa (yllä) se näkyy hyvin hennosti huvimajaa vasten. Vaihdan kuvan, kunhan saan ensi kesänä paremman otoksen Rixistä.

Tarhaomenapuista Syysjuovikas (kuvassa) ja Pirja ovat vanhimmat. Monen epäonnistuneen yrityksen jälkeen istutin vihdoin omenapuut talon eteläpuolelle rinteeseen, osaksi isoa perennapenkkiä, ja siinä ne ovat viihtyneet hyvin. 

Syysjuovikkaan ja Pirjan keskellä kasvaa 2015 istutettu "Päärynäomenapuu", valitettavasti tarkempi lajinimi puuttuu. Ehkä kyseessä on Tallinnan päärynäomena tai Moskovan päärynäomena. 

Uusin omenapuu tällä alueella on 2019 istutettu "S¨ugisdessert" syyslajike Virosta. Tietojen mukaan hedelmä on punakeltainen, mehukas, raikkaan happoinen ja suurikokoinen. Puu on aikaissatoinen ja satoisa.

Kesällä 2019 istutin myös tarhaomenapuu "Solnyshkon", se on talvilajike. Tietojen mukaan hedelmän pitäisi olla täysin ruvenkestävä, punainen, aromikas, erittäin mehukas ja säilyy jouluun. Puu on aikaissatoinen. Kuvassa tämä taimi näkyy uuden istutusalueen yläreunassa.

Lisäksi kesällä 2018 istutettuja tarhaomenapuita kasvaa keittiöpuutarhan länsireunalla. Siellä lajikkeet ovat "Slava pobediteljam" (myöhäinen syyslajike), "Särsö" (syyslajike) ja "Viurilan ananas" (myöhäinen kesälajike). Omenapuut ostimme Hirvensalmen taimistolta (Omenapuu.com), lajikkeita siellä on huikea määrä.

Luumupuita kasvaa useampi luumupuiden kohopenkissä (yllä kuvassa). Ensimmäiset luumupuut istutin noin vuonna 2000. Lajikkeita on ainakin "Sinikka" ja "Kuokkalan luumu", myös joku muu laji, minkä lajinimen olen hävittänyt. Väentuvan päädyssä kasvaa isokokoinen "Yleinen keltaluumu" sekä syksyllä 2018 istutettu luumupuu "Victoria".
Uudessa graniittipenkissä kasvaa 2019 istutettuina: "Vetraz" venäläinen kirsikkaluumu, "Podarok st. Petersburg eli Pietarin lahja" tämäkin on kirsikkaluumu sekä "Kubanskaja Kometa", mikä on kiinanluumun ja kirsikkaluumun risteytys ja tekee isokokoisia, aikaisin kypsyviä maukkaita luumuja. Nämä kolme lajia toimivat hyvin toisilleen pölyttäjinä. Odotan sadon lisäksi myös keväistä huikeaa kukintaa!

Kirsikkapuita on kaksi keittiöpuutarhan eteläreunalla. Nämä hapankirsikat istutin kesällä 2018. Yllä kuvassa "Suklaakirsikka" näkyy vasemmalla edessä ja "Schedraja eli Pohjolan helmi" on tuettuna vasemmalla. Tässä kuvassa näkyy myös vasemmassa reunassa vanha mongolianvaahtera, toisen mongolianvaahteran latvusta näkyy taaempana terijoensalavan edessä. Vanhoja syreenejä kasvaa huvimajan oikealla puolella.

2019 istutettu sirotuomipihlaja, takana luumupuiden kohopenkki

Tänä keväänä 2019 istutin keskipenkkiin kaksi sirotuomipihlajaa. Lisäksi piharinkiin talon pohjoispuolelle rakennusten suojaan uskaltauduin istuttamaan rusokirsikan. Rautatieomenapuu pääsi kasvamaan kivipengerryksen eteläpuolelle. Uudessa graniittipenkissä kasvaa kirsikkaluumujen lisäksi myös rusotuomipihlaja. Näistä lisään kuvia ja kokemuksia myöhemmin.

Ryhdyin syksyllä 2019 tekemään vanhalle laitumelle arboretumia, katsotaan myöhemmin kuvin ja arvioin, mitä tästä syntyy. Idea kypsyi, kun näytti, että keittiöpuutarha hyötyisi pienilmastosta.

Pohjoisen tuulia toivottavasti joskus tulevaisuudessa katkaisee pieni serbiankuusien metsikkö. Nämä 19 pikkuista serbiankuusta kasvavat vanhan ratsastuskentän lähistöllä. Pihta-alueella on istutettuna 5 koreanpihtaa (kuvassa yllä yksi jo vähän vanhempi taimi), 2 japaninpihtaa ja yksi harmaapihta. 

Lehtipuita edustavat: Kynäjalava (2), taatanpihlaja (1), keltamarja pylväspihlaja "Autum spire" (1), hopeavaahtera (2) sekä pilvikirsikka (6).

Laitumella oleva kallio kaivettiin esiin korkean sekalaisen kasvillisuuden keskeltä. Kuvaa otettaessa istutettuina olivat oikealla siilikuusi, vasemmalla kellokuusama "Kellokas" ja kaksi kartiovalkokuusta. Myöhemmin istutin siilikuusen lähistölle kääpiökataja "Green carpetin". Tämäkin alue on vasta vaiheessa eli ensi kasvukaudella jatketaan töitä.