PUUTARHAKIERROS JA PULINOITA

Kelloköynnökset kukkivat ahkerasti

Elokuun puoliväli on selkeästi ohitettu ja puutarhassa eletään runsauden ja rehevyyden aikaa. Lämpimästä ja aurinkoisesta säästä huolimatta tunnelmassa on jotain viipyilevää ja syksyä enteilevää. Olen iloinen, että kelloköynnösten kukinnasta on saanut nauttia jo parin viikon ajan, uusia kukkia poksahtelee auki joka päivä kaikissa esikasvattamissani kelloköynnöksissä. Yllä kuvassa kelloköynnös on vallannut myös valkoisen kärsimyskukan tuen ja nämä köynnökset kukkivat sulassa sovussa.

Takana on suuri minua korkeampi syyshortensia täydessä kukassa ja vielä kauempana näkyvät vanhat syysleimut punaisenaan huvimajan vieressä.

Laitan kuitenkin tämän kuvan, vaikka en saanut siihen tallennettua näkymää, joka silmillä katsottuna sai minut huokaisemaan. Purppuraomenapuu on täynnä pieniä sieviä tummia omenoita ja takana näkyivät aitan päädyssä kukkivat pallohortensiat. Olen nyt hyvin tyytyväinen, että poistin tämän omenapuun ympäriltä hävitettäväksi määrätyt kurtturuusut ja samalla sain aikaiseksi aitan päädyn istutusten täysmylläyksen. Kanttasin penkin uudelleen pari viikkoa sitten ja näin alue laajenee verkkaisesti. 

Kävellään aitan toisesta päädystä puutarhan eleläpuolelle. Viime vuoden syyskuussa tehty 'Kärhökaaren kolmio' muotoutuu hiljalleen. Kuten muistatte, on kärhökaari tällä hetkellä kelloköynnöksen valtaama ja kelloköynnös on kaaren lisäksi kasvamassa myös maata pitkin. Sen kasvuvoima on kerrassaan ällistyttävä. Onneksi loistokärhö 'Rouge Cardinal' on tukevasti hengissä ja kukkia näkyy kelloköynnöksen seassa yli metrin korkeudella. 

Kivipolun oikealla puolella kukkivat 'Pink Pavement' ruusut, nämä Rosa Rugosa-ryhmän matalakasvuiset ruusut kukkivat runsaasti ja pitkään. Näiden kaverina on myös kaunis valkoinen tarhakurtturuusu samasta Rosa Rugosa-ryhmästä eli 'Blanc Double de Coubert', jonka istutin tänä vuonna. Kivipolun vasemmalla puolella näkyy valkoisena kukkivia 'Sea Foam' ruusuja. 'Sea Foam -ruusu on tiivis, matala- ja leveäkasvuinen. Valkoisissa kukissa on häivähdys roosaa. Katsotaan ovatko hengissä vielä talven jälkeen. Istutin ruusut 'Bobo' hortensioiden tilalle, sillä kaikki kolme syksyllä istuettua Boboa menehtyivät viime talvena.

Tässä tämä sama alue toisesta suuntaa katsottuna. Kanttaus olisi tämän päivän ohjelmana, mikäli ei tule jotain muuta suunnitelmia sotkemaan. Pidän siitä, että nurmikaistaleiden takaa näkyy aina uusia istutusalueita. Tästä suunnasta katsottuna silmällä näkee viiden eri alueen kasvua ja kukintaa.

Punahatut ilahduttavat keskipenkissä ... 

Tässä kännykkäkuvassa voi nähdä, että monet muutkin iloitsevat punahatuista.

Tämä alue näyttää minusta silmin katsottuna paljon paremmalta kuin kuvissa. Pitäisi olla parempi valokuvaaja, että saisi samaan kuvaan yli kaksi metriä korkean purppurapunalatvan, kärhöt ja kumppanit. Puutarhassa kulkiessa kukat näyttävät vastavalossa aivan ihanilta, mutta yritäpä ottaa kuvaa, missä tunnelma taltioituisi koetun lailla - ei onnistu meikäläisen taidoilla.

Minulla kävi elokuun alkupuolella mukavia puutarhavieraita. Puutarhayhdistyksen tiimoilta olen käynyt Sirkun upeassa puutarhassa pihakävelyllä ja vastavuoroisesti Sirkku kävi meillä viime vuonna samanlaisella puutarhayhdistyksen pihakävelyllä. Nyt Sirkku toi mukanaan puutarhaharrastaja ystävänsä ja meillä oli niin mukava parituntinen kierros, sai rauhassa 'puhua puutarhaa' ihmisten kanssa, joilla on tämä sama polte. Sain lahjana tämän peruukkipensas 'Royal Purplen', jota en ole nähnyt myytävänä tällä seudulla. Istutin tämän kaunottaren suojaisaan loivaan etelärinteeseen 'Ruusupuiston' alueelle. Toivon väentuvan ja tammien suojaavan pohjoistuulilta - muutenkin paikan pitäisi olla lämmin.

Samalla mulloksella kasvaa paratiisiomenapuu 'Dolgo' ja uusimpana istutuksena koristeomenapuun toisella puolella toinen tummalehtinen ...

... eli mustaselja 'Black Lace'. Uskon näiden toimivan hyvin yhdessä, 'Dolgo' saa juuristolleen maanpeitekasviksi jotain vihreää. Tälle samalle alueelle sopivan välimatkan etäisyydelle taidan istuttaa vielä tarhapimpinllaruusu 'Tove Janssonin'. 'Ruusupuisto' täydentyy lisää vielä ensi keväänä.

Hätäilin pallohortensia 'Pink Annabellen' kanssa, kukinnot ovat kasvaneet ja muuttuneet näyttävämmiksi, toisin eivät vieläkään ole aivan niin suuria kuin valkoisella sisarellaan.

Eilen kanttasin jälleen 'Varjolehdon', ihastelin työskennellessäni hennonkeltaisen syyspäivänlilja 'Citrinan' kukintaa taustalla kukkivia pallohortensioita vasten. Tyytyväisenä voi kokea jossain asioissa onnistumisen tunnetta. Tämä alue ja pallohortensiat ovat viime vuoden istutuksia, joten kukinnan voi olettaa lisääntyvän tulevina vuosina.

Kanttaus ja mullan lisäys saa aina mielen hyväksi. Samalla otin jakopaloja peittokurjenpolvi 'Biokovosta' ja istutin niitä kurjenmiekkojen eteen. Kesällä vakuutuin 'Biokovon' kauneudesta, isompina ryhminä kukinnot näkyvät kauas valkoisen vaaleanpunertavina pilvinä ja lehdistö on oikein kaunis koko kasvukauden. 

Aamupäivällä alkoi tihkusade, sade tulee oikein tarpeeseen. Ehkä nyt saa jotain aikaiseksi sisätöidenkin osalta. 

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

Tarhakurtturuusu 'Sävel' kukkii 'Ruusupuistossa'

MUUTOS ON MAHDOLLISUUS

Jatketaan vielä kierrosta puutarhassa. Usein elämässä muutos on mahdollisuus, niin myös puutarhassa. Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa, kyseli viime vuonna (2018) puutarhan ongelmakohtia. Tällöin minäkin käänsin jälleen kerran katseeni yhteen oman puutarhan ongelmakohtaan.

Kuvassa näkyvä alue ei ehkä teistä näytä ongelmalta. Kyseinen alue on kuitenkin aivan huvimajan vieressä ja hyvin näkyvällä paikalla. Ennen kuvan ottoa olin tehnyt töitä pitkän rupeaman niittämällä laitumelta kivien takaa sankan kasvuston nokkosta, vuohenputkea ym. sekalaisia kasveja, mitkä viihtyvät tuoreessa ja kosteassa maaperässä. Näitä samoja lajeja kasvoi myös kivien edessä eli kivet eivät näkyneet lainkaan. Kuvassa näkyy vihreänä nurmikon raja, leikkasin siimaleikkurilla kaikki korkeat kasvit matalaksi ja haravoinnin jälkeen näytti tältä (kuva yllä).

Tasan vuosi eteenpäin ja tänä kesänä sama alue on tässä vaiheessa. Mieheni siirsi isot kivet kuormaajalla lähemmäksi nurmikon rajaa ja teimme niistä kohopenkin. Tälle alueelle olin vuosia yrittänyt tuloksetta jatkaa vanhaa pihasyreeniaitaa, kuvassa syreenit näkyvät kivien ja huvimajan takana. Kaikki syreenit kuolivat, ehkä tuolla kohdalla  talvimärkyys koitui kohtaloksi, vai voivatko vesisuonet vaikuttaa (?) - tällaisia mainintoja olen vanhemmilta ihmisiltä kuullut. Jopa aronia kasvoi kituliaasti.

Kivien suojaan kohopenkkiin istutin tarhakurtturuusu Ritausmaa (3 kpl) ja Pink Pavementia (2 kpl). Haavelin ruusun miellyttävästä tuoksusta, kun istuu kesäiltaa huvimajassa päivän puuhista tyytyväisenä. Toivon riittävän korkean kohopenkin vaikuttavan suotuisasti. Ainakin ensimmäinen talvi meni hyvin, tänä kesänä ruusut kasvoivat ja kukkivat kovasti.

Ruusujen lisäksi penkissä kasvoivat mustalaukat ja maanpeitteenä peittokurjenpolvi Biokovo.

Katsotaan samaa aluetta keväällä 2019. Tätä laitumelle rakennettua uutta aluekokonaisuutta perustettaessa, ajattelin suurten kivien olevan yhteinen teema, etteivät kivet olisi niinkään irrallisia vaan tulisi jatkumoa. Tämän etualalla näkyvän ruusujen kohopenkin taakse (kuvassa vasemmalle puolelle) mieheni ajoi täytemaaksi hietamoreenia, alle ladoin reippaat kerrokset sanomalehtiä. Päälle kasvualustaksi tuli juuririkoista vapaa istustusmulta. Hoitokäytävän vasemmalla puolella kiertää taikinamarja-aita koko keittiöpuutarhan. Kuvassa näkyvä "puu" on yksi lemmikkini eli mongolianvaahtera, minkä istutin vajaa 30 vuotta sitten.

Keväällä mongolianvaahteran katveessa kukkivat helmililjat. Nousemassa ovat kuunliljat ja haltijankukat.

Sama alue haltijankukkien kukkiessa. Miten ne jaksoivatkaan kukkia lähes koko kesän?! Olin aivan ihastunut. Keskellä on purppuralehtinen yksilö, vaikka se ei tässä kuvassa näy. Tälläkin alueella kasvoi aiemmin pääasiassa vuohenputkea kera nokkosten. Ainakin tämän kasvukauden vuohenputki pysyi poissa.

Mongolianvaahteran ja ruusupenkin väliin istutin 2018 pieniä alkuja seuraavista perennoista: komeamaksaruoho "Herbstfreud", isoraitakuunlilja, palloesikko, rönsytiarella maanpeitekasviksi, kultatyräkki, valkoinen virginiantädyke, syyshohdekukka ja kallionauhus. Sipulikukkina mustalaukat näkyvät hennosti kuvassa. Ensi keväänä kultatyräkin (kuvassa keskellä kolme "pensasta") edessä kukkii toivottavasti myös kirjopikarililjat Fritillaria meleagris Alba ja Thalia narsissit. Muitakin sopivia perennoja saattaa liittyä joukkoon, tai sitten jaan näitä edellä mainittuja (ainakin rönsytiarellaa).

Edellä mainittujen perennojen lisäksi alueella kasvaa myös mustilanhortensia, kuvassa edessä oikealla. Tämä alue saakoon nimekseen "Kirsikkakulma", sillä kaksi kirsikkapuuta kasvaa keittiöpuutarhan eteläsivulla, näistä Pohjolan helmi on tämän alueen kulmassa.

Kuvassa näkyvä tuettu puuntaimi on hapankirsikka Schedraja "Pohjolan helmi". Suklaakirsikka näkyy aivan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Epätarkkana kukassa on mustalaukka. Pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Pohjolan helmen juurella leviää maanpeitekasvina rönsyakankaali.

Loppukesällä syyshohdekukka kukki kallionauhuksen vieressä. Kallionauhuksen tumma lehdistö on minusta kaunis pitkin kesää. Loppukesällä kukkiva kallionauhus on perhosten ja pörriäisten mieleen ja sopi värityksensä puolesta vieruskaveriksi syyshohdekukalle oikein mainiosti.

Palataan vielä ruusupenkkiin. Ritausma kukki runsaasti ja pitkään, tuoksu täytti odotukset. Ritausman kukkien väri vaihtelee hauskasti vaaleanpunaisen ja hyvinkin valkoisen välillä.

Pink Pavement on kohtuullisen matalakasvuinen, paikka kiven kainalossa on hänelle ilmeisesti mieleinen.

Vielä "Kirsikkakulma" kiven päältä katsottuna. Nyt perennat ovat vielä väljästi ja maata on näkyvissä. Toivon, että ensi kesänä rönsytiarellat mongolianvaahteran juurella kasvavat tiheämmin ja kukkivat herkän valkoisilla kukinnoillaan. Tiarellan lehdistö näyttää hauskan vaaleanvihreältä auringonsäteiden siihen osuessa ja ihastelin jo tänä kesänä tiarellan ja kallionauhuksen lehdistön kontrastia. Kultatyräkin lehdistö ja kasvutapa on minusta kaunis - hyvä vihreä tausta. Kultatyräkin suhteen olen omavarainen, joten sekin on plussaa.

En huomannut ottaa kesällä kuvaa huvimajasta ruusupenkin suuntaan, mutta yllä kuvassa näkyy vähän kirsikkakulmaa suuren mongolianvaahteran vasemmalla puolella. Aivan etualalla on köynnöshortensia, mikä kiipeilee huvimajan seinällä ja peittää maatakin suurelta osin - ja on ah, ihana!

Muutos on siis myös mahdollisuus. Kirsikkakulma, ruusupenkki ja uuden keittiöpuutarhan alue kokonaisuudessaan muuttivat näkymän - ja omasta mielestäni positiiviseen suuntaan. Odotan tämän hyvin keskeisen puutarhanäkymän vielä paranevan hedelmäpuiden kasvaessa sekä perennojen ja pensaiden tuuheutuessa. Eikä tarvitse olla huolissaan ötököistä, laitumella kasvaa edelleen taaempana vähintäänkin muutamia aareja nokkosta ja vuohenputkea :).