 |
| 'Miss Bateman' |
Liekö helle pehmentänyt pään, kun mielessä pyörii tällä hetkellä uusi työmaa? Toimenpiteiden aika on tosin aikaisintaan syksyllä, sillä asiaa täytyy vielä pohtia monelta kannalta.
Projekti koskee kuvan vasemmassa reunassa olevaa vaahteraa ja sen alla olevia ruusuja, jotka istutin noin 32 vuotta sitten. Vaahteran istutin noin 20 vuotta sitten, ihan tarkkaan en vuotta muista.
Astutaan vielä hieman taaksepäin. Olen kertonut vaahteran surullisesta tilasta jo aikaisemminkin. Tällä hetkellä kaksi päähaaraa pysyvät yhdessä liinan avulla. Jos liinaa avaa pienenkin pykälän, kuuluu rasahdus ja runko halkeaa syvemmälle alas. Viimeisten neljän vuoden ajan olemme poistaneet suuria kuivuneita oksia kesän loppupuolella, jälleen on uusia kuivia tai kuivumassa olevia. Katsotaan sitten surullinen ja ankea tila ilman rajauksia.
Puun alkuperäinen ja kaunis muoto on menetetty, koska kuivia oksia on ollut niin paljon. Oikea puoli on vielä vihreä, mutta tasapaino kallistuu rajusti oikealle, jos kaikki vasemman puolen oksat poistetaan.
Tämä vaahtera oli yksi lempipuuni, mutta nyt se alkaa olla surullinen näky. Kovien tuulien aikaan pelkään, ettei liina riitä pitämään puuta kasassa.
Tässä näkyy puun halkaiseva railo. Järki sanoo jo, että puu ei tästä toivu. Hallittu kaataminen on turvallisempaa kuin ottaa riski, että joku tai jotain jää repeävän suuren haaran alle.
Aikoinaan istutin ruusut maisemoimaan jätevesikaivoja. Aivan etureunassa muuten näkyy viime vuonna istutetun kirsikkapuun latvusta. Istutin kirsikkapuun, jotta se täyttäisi vaahteran jättämää aukkoa maisemassa. Kuva on otettu kivipengerryksen päältä.
Tässä näkyy toinen kaivoista. Tämän alueen uusi suunnittelu täytyy tehdä niin, että jäteauto pääsee edelleen tyhjentämään kaivot. Kuten hyvin näette, vaahtera on kuivattanut nurmikon näillä helteillä.
Toinen vahva syy alueen perusteelliseen muutokseen on hansaruusujen väliin pujahtanut kurtturuusu tai pari. Kaikki muut puutarhan kurtturuusut olen jo saanut hävitettyä.
Hansaruusua tässä on valtaosa, mutta todennäköisesti on helpompi poistaa koko ruusuryhmä, ettei väliin jää kurtturuusun alkuja.
Palataan otsikkoon. Kun olen henkisesti nyt riittävän pitkään surrut vaahteran menettämisestä, on aika kääntää lehteä ja suunnitella tämä noin 20 m2 alue ihan uudelleen. Tämä kohta on keskeisellä paikalla matkalla kasvihuoneeseen ja yleensä puutarhakierrokset myös alkavat tästä.
Kuvan keskellä näkyvän Kolmiopenkin yläreunassa kasvaa tarhaomenapuu. Luullakseni sekä omenapuun että viime vuonna istutetun kirsikkapuun kasvu reipastuu, kun vaahtera poistuu. Olen harpponut aluetta ja harkinnassa on vielä yksi pienikokoinen uusi puu vaahteraa paikkaamaan. Mahdollisen puun sijainti pitää suunnitella tarkemmin isännän kanssa, että jäteauto pääsee tekemään työnsä ja isäntä pääsee traktorilla ja lumilingolla tekemään reitin puuliiteriin.
Muutamia graniittikiviä eli vanhoja kivijalkakiviä on vielä jäljellä, niiden hyödyntäminen tässä suunnitteilla olevassa projektissa on toive ja tavoite.
Tyttäremme Sannin kanssa jo visioimme kivipenkistä, missä istuskellen voisi nähdä alaspäin levittäytyvän puutarhan. Asia on jäänyt pyörimään mielessäni ja melkein päivittäin pohdin erilaisia vaihtoehtoja toteutukseen.
Ehkä muutos, mikä aluksi tuntui surulliselta, voisi olla portti johonkin parempaan ja kauniimpaan?