KELLOKÖYNNÖSTEN JA KEIJUNMEKKOJEN KASVATUS MIELESSÄ

 

Ajattelin tänäkin vuonna kasvattaa itse kelloköynnöksiä ja keijunmekkoja, nämä molemmat ovat yksivuotisia köynnöksiä ja sopivat hyvin pihapiiriä kaunistamaan. Yllä oleva kuva on otettu viime kesänä. Talon länsipäädyn ruukkuryhmässä kasvoi yksi kelloköynnös obeliskiin tuettuna ja keijunmekkoja pienten kehikkojen tukemana.

Viime vuonna keijunmekot onnistuivat hyvin ja kukkivat runsaasti pakkasiin asti. Itse asiassa huomasin, että ne eivät syksyllä olleet kovin arkoja ensimmäisiin pakkasen puraisuihin, vai mahtoiko kyseinen kohta olla niille sopivan suojainen?

Laitoin tänä vuonna keijunmekon siemenet itämään 13.1, mutta mitään eloa ei ole vielä näkynyt. Saa nähdä, tuliko täysi huti, vai vieläkö joku siemen lähtisi kasvamaan. Keijunmekko on kyllä hidas, mutta odotin jo jotain elonmerkejä näkyväksi.

3.5.2022

Viime vuonna laitoin kelloköynnökset itämään turhan aikaisin eli 10.1, koska epäilin, ettei vanha siemenpussi sisältäisi itäviä siemeniä. No, lähes kaikki taisivat lähteä kasvamaan ja minulla oli melkoinen viidakko kelloköynnöksiä huhti-toukokuun taitteessa. Osan taimista sain vietyä verannalle päivisin karaistumaan, mutta tämä kuvassa näkyvä joukko kasvoi kiinni ikkunanpieliin ja kattoon, koska kaikki kasvualustat eivät olleet valmiina heti toukokuun alussa, eivätkä nämä hujopit pysyneet pystyssä tuulisella verannalla.

7.3.2022

Ajattelin tänään kylvää muutaman avattuun pussiin jääneen siemenen. Jos siemenet eivät idä, on vielä helmikuussa hyvää aikaa uusia kylvöt... ja myöhemminkin ehtii.

Aion jälleen laittaa kelloköynnösen taimia kasvamaan arboretumin portteihin, jos näihin istutetut alppikärhöjen taimet eivät ole vielä riittävän vahvoja viherryttämään portteja riittävästi.

Tässä kauempaa otetussa kuvassa näkyy edellisen kuvan portti kokonaisuudessaan. Viime vuonna kruunukärhö kiipesi jo koko verkon mitan ylös ja kukki kauniisti, mutta toisella puolella tarha-alppikärhö 'Willy' oli viime kesänä istutettuna vasta juurtumassa. Epäilen, että vielä ainakin pari kelloköynnöstä tarvitaan tulevana kesänä täydentämään näitä kärhöjä. 

Arboretumissa istutan kelloköynnökset maahan. Tämä on edellisten kuivien kesien kokemuksena ollut hyvä idea. Kelloköynnöstä täytyy ruukussa kastella tasaisesti päivittäin, maahan istutettuna kastelu ei ole niin tarkkaa. Toki vein näille köynnöksille alkukesästä lannoitettua vettä, jotta ravinteille ja vedelle perso kasvi jaksoi kukoistaa hyvin.

Arboretumin päädyssä olevaan aitaan tarvitaan useampi kelloköynnöksen taimi. Tämän köynnösaidan kasvualustojen valmistelu keväällä 2022 vei sen verran aikaa, että kelloköynnökset ehtivät sisällä kasvaa turhan suuriksi. Toivon, että tänä keväänä saan taimet ajoissa istutettua paikoilleen. 

Koska tämä kohta on sekä aurinkoinen että tuulille avoin, pidän kelloköynnökset aluksi istuttamisen jälkeen hallaharsojen suojassa, jottei aurinko tai tuuli kärvistä lehtiä. Hallaharso on näppärä kiinnittää pyykkipojilla, mutta kannattaa varmistaa, että ilmalle jää hyvä kulkureitti molempiin päihin, jottei kuumuus päivällä nouse harson sisällä liikaa. Harsoa voi pyykkipoikien avulla säätää siten, että harso on vain auringon / tuulen puolella. Meillä on tavallisesti hallaöitä toukokuussa, joten hallaharso suojaa myös öisin kylmältä. Harsot ovat silmälle rumia, mutta olen todennut, että pääsen hurjan paljon vähemmällä, kun ei tarvitse kuskata näitä kookkaita taimia sisään ja ulos päivittäin. Yleensä olen käyttänyt harsoja pari viikkoa säistä riippuen, siinä ajassa köynnökset ovat tottuneet ulko-olosuhteisiin ja juurtuneet hyvin. 

Muistatte varmaan, että olen istuttanut arboretumin aitaan myös monivuotisia köynnöksiä, kuten tämän valkoisena kukkivan lumikärhön, mutta ainakaan ensi kesänä monivuotiset eivät vielä riitä vehreyttämään aitaa ilman kelloköynnöksiä.

Olen tämän kuvan julkaissut jo aikaisemmin, mutta tästä saa paremmin käsityksen köynnösaidan tarpeellisuudesta. Aidan takana on vanha ratsastuskenttä, jonne kuorma-autojen on kätevä kipata multakuormat. Vihreä seinä rauhoittaa näkymää.

Nyt on vajaa pussi siemeniä mullan alla. Liotin ensin siemeniä tunnin verran ja laitoin ne sitten kosteaan kasvualustaan noin sentin syvään. Ja sumutin vielä vettä päälle. Nyt astia on ritilällä patterin päällä ja tietysti reiällinen muovikelmu astian päällä estää multaa kuivumasta sumutusten välillä.

SUUNNITELMIA PUUTARHAAN 2023

Haaveilen jatkavani oman pienen arboretumini parissa tänäkin keväänä. Tosin budjetti keikahti melkoisesti Rillan leikkauksen ja sen tuomien kustannusten myötä. Toisaalta joka vuosi tulee ikää lisää ja mikäli haluan nähdä puut ja pensaat vähintäänkin muutaman vuoden kasvaneina, ei istuttamista kannata lykätä.

Ilahduin hurjasti, kun lapsemme lupasivat jouluahjaksi järkätä kesällä tänne ammattilaisen dronen kanssa ottamaan puutarhasta ilmakuvat. Miten hienosti keksitty ja niin mieleinen lahja!

Ilmakuvia voi hyödyntää aluekarttaa varten ja tietysti muutenkin. Jippii!

Istuttamista odottava peltosarka näkyy osittain kuvan oikeassa reunassa olevan punasaarnin ja 2022 istutetun sateenvarjojalavan takana

Tieto ilmakuvauksesta innostaa aloittamaan arboretumin laajentamisen pohjatyöt heti, kun peltosarka kestää traktorilla ajelun. Haaveilen, että ainakin istutusalueiden muotoilun pääsisi tekemään ajoissa sekä kasvualustojen valmistamisen puiden istutusta varten. 

Lisäksi suunnittelen arboretumin nykyisen alueen täydentämistä vielä muutamilla puilla ja lukuisilla pensailla. Siirrän hiljalleen maanpeiteperennoja vanhan puutarhan puolelta arboretumin pensaiden ja puiden juurille. Työtä tulee riittämään kaikelle käytettävissä olevalle ajalle.

Talon pohjoispuolelle eli sisääntulopihaan aion tehdä vielä joitain uudistuksia. Aitan kulmassa oleva istutusalue laajenee kanttaamalla taas jonkin verran. 

Keittiön oven vierestä lähtee vanha valtavaksi kasvanut töyhtöangervo pois ja tilalle teen pienen havuryhmän. Ainakin kartiovalkokuusi tulee paikalle, siihen on kätevä laittaa talvella valosarja ilahduttamaan sisääntuloa.

Sain joulukuussa ajatuksen, että laitan ainakin kaksi kartiovalkokuusta ja niille jotain matalampia havuja kaveriksi myös aitan pitkälle sivulle vilja-aitan portaiden viereen. Nyt siinä kasvaa vain vuorenkilpiä.  Pimeä aika kestää talvella valitettavan pitkään ja kaipaan havuja, joihin saan kauniisti valosarjat tuomaan pihalle tunnelmallista valoa. Pidän ihan tosi paljon kartiovalkokuusista, jos et sitä vielä arvannut.

Tässä on elo-syyskuun vaihteessa 2022 aloitettu luumupenkin korjaus vielä kesken. Lisäksi pohdin kaiken aikaa, mitä istuttaisin ruusuorapihlajan juurelle. Olen kaivanut siihen ympyränmuotoisen alueen, joka kaipaisi kaunista sopivan matalaa (max 50 cm) kasvia ympyräksi istutettuna. Kuvan vasemmassa reunassa ensimmäisessä ympyrässä kasvavat vaaleat 'Duchesse de Montebello' rannskanruusut 'Soinnun' vieressä ja edellä mainittu ruusuorapihlaja näkyy takana. 

Myös riippajalavalla (edessä keskellä) on oma ympyränsä, joka on tosin jo laajentunut tämän kesäkuun alussa otetun kuvan jälkeen. Siihenkin kaipaan jotain kauniimpaa aluskasvia. Täältä suunnasta katsottuna ’ympyrät’ näkyvät paremmin. Minua miellyttää täällä ruusupuistossa hieman muotopuutarhan tyyppinen ilme, vaikkei varsinaisesta muotopuutarhasta voikaan puhua.

Syksyllä uudistettu luumupenkki tarvitsee lisää perennoja. Olin laiska ja niiden istuttaminen jäi kevääseen muutamaa syksyllä tehtyä siirtoa lukuunottamatta.

Ruusupuistoon aion siis tehdä lisää istutuksia. Tämä kuvassa näkyvä 'Dolgo' paratiisiomenapuu on toinen Ruusupuistossa asuvista 'Dolgoista'.

Mahtaisinko saada tänä vuonna aloitettua Varjolehdon istutusalueen laajentamisen Terijoensalavan alle? 

Jos saan homman alulle, lisääntyy istutusalue ainakin 12 neliöllä varovaisesti arvioituna. Tietysti tämäkin alue olisi kasvitettava. Osa taimista löytyy itseltä, mutta jouluruusuja ja joitain muitakin ihanuuksia pitää löytää taimikaupoista. Pitää myös miettiä, mitä alueelle sopivia perennoja voi itse kasvattaa siemenestä.

Jos nämä haaveet nimeää suunnitelmiksi, niin olisikohan näiden toteutuminen askeleen verran pidemmällä? 

TAMMIKUU KUNTOUTETAAN RILLAA

Tällä viikolla torstai valkeni kylmänä. Pakkasta oli silloin -16,7 astetta, myös loppuviikko on ollut 8-9 asteen pakkasta, tänään sunnuntaina mittari näyttää -11,1 astetta. Lumi kantaa nyt melko hyvin ja kiertelin katsomassa ovatko verkot hyvin paikoillaan. 

Keskellä näkyvä puu on Ruusupuistossa asuva ’Aamurusko’ purppuraomenapuu. Kuten ehkä huomaatte, jouduin syksyllä tekemään valmiiseen verkkoon jatkopalan vanhasta kanaverkosta, koska puun oksisto oli kasvanut sen verran leveäksi, ettei rullassa ollut verkko riittänyt puun ympärille. Tyytyväisenä totesin, että jatko-osa on kestänyt hyvin - ainakin toistaiseksi. 

Isäntä aurasi pellolle ’tien’ ja tätä on hyvä kulkea, koska se ei ole jäätikköä

Rillan olkapäästä poistettiin tähystysleikkauksen yhteydessä laitetut ompeleet 30.12. Mietin etukäteen, mahtaako tämä energiapakkaus pysyä paikallaan toimenpiteen aikana. Homma sujui käsittämättömän hyvin. Rilla hyppäsi tutkimuspöydälle ennen kuin ehdin pyytää. Koira varmaan ajatteli, että tähän hoitopöydällehän aina pyydetään klinikalla ollessa ja siinä on saanut namit palkkioksi. No, siinä Rilla istui tomerasti paikoillaan meidän rapsutellessa ja lääkäri napsi ompeleet pois. Ei mitään ongelmaa. 

Vielä toistaiseksi, 2,5 vk leikkauksesta, on koiralle sallittu kävelymäärä aika rajoitettu. Nyt on ollut ihan hurjan liukasta, monet hiekkatiet ovat jäätiköllä ja jäätä peittää sentti pari lunta, joten ei voi tietää, mikä kohta on liukas. Olkanivelen suotuisan toipumisen onnistumiseksi koira ei saisi liukastella. Isäntä aurasi pellolle mukavan kierroksen, joka menee pienen metsäsaarekkeen halki, tätä on kiva ja turvallinen kiertää.

Rilla on tosin aivan eri mieltä saamistaan ohjeista. Määräyksinä oli: ei hyppyjä, ei loikkia, ei liukastella, ei riehuta, ei tehdä äkkirynnistystä, eikä äkkipysähdyksiä. Rilla on kokeillut näitä kaikkia ja monta kertaa, vaikka on kävelytetty vain hihnassa ja pyritty estämään tällaiset hillumiset.

Yritän varautua loikkaan ja pyrin saamaan valjaiden kahvasta kiinni, jotta saan pehmennettyä loikan alastulon, mutta eihän se aina tietenkään onnistu. Tämä ipana on niin nopea liikkeissään. Rillaa ottaa koville, kun ei saa ulkona leikkiä ja rallatella menemään. Tätä masentavaa hihnakävelyä on jouduttu harrastamaan jo yli kolme viikkoa ennen leikkausta ja vielä koko tammikuu on määräys kulkea siivosti ja aikuismaisen rauhallisesti. Hui hai sanoo Rilla.

Meillä on selkeästi etujen ristiriita. Siis omistajilla ja Rillalla. Toimelias nuori koira haluaa leikkiä, viilettää lumihangessa, loikkia jänisten jälkien perässä ja juosta. Ehdottomasti juosta ja nauttia vauhdista ja elämän riemusta. Tylsät omistajat koittavat saada iloisen pennun huomion ja tehdä kontaktitehtäviä ulkona ja rajoittaa ylikuumentuneita kierroksia. Voi, pojat. Ei ole helppo yhtälö!

Koska sallitut kävelymatkat ovat toistaiseksi vielä aika lyhyitä, menemme usein autolla jonnekin uuteen kiinnostavaan kohteeseen, missä Rilla voi uteliaana katsella ympärilleen, nuuskia paikkoja ja unohtaa loikkimisen, koska haistelu on niin kivaa. Yhden metsätien isäntä aurasi vasta tällä viikolla, joten se on onneksi pohjaltaan mukava, eikä yhtään liukas. 

Olemme myös käyneet tekemässä aivojumppaa kauppakeskuksissa. Siellä tehdyn kävelymatkan aikana saa harjoitella ihmisten, koirien, lastenrattaiden yms. ohituksia ja opetella rauhallisuutta näissä tilanteissa. Aloitus näillä reissuilla on vähän turhan iloista, mutta onneksi Rilla hetken päästä rauhoittuu ja kulkee ihan siivosti. Huomattavasti fiksummin kuin kotona pihalla, sillä omalla pihalla varmaan muistuu mieleen aika ennen ontumista ja vapaus leikkiä.

Kauppakeskuksessa Rilla harjoitteli rauhoittumista, kun joimme itse kahvia. Nämä ovat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Edellisen beussimme kanssa saatoimme syödä ravintolan terassilla ja koira nukkui pöydän alla jalkojemme juuressa kaikessa rauhassa ja hipihiljaa. Tämä on matkoilla ihan tarpeellinen ominaisuus. Jotkut todennäköisesti käyvät kauppakeskuksissa ihan muista syistä, mutta me käytämme paikkaa lähinnä koiran koulutukseen ;).

Välillä muistelen haikeana aikuisen koiran viisautta ja miten mutkatonta kaikki oli Ritan kanssa. Rita herätti kaikkialla kulkiessaan ihastelua tottelevaisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Tavoite on siis selkeä myös Rillan suhteen, mutta tämä villi otus vaatii aika paljon työtä ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään.

Onneksi Rilla on tottunut omaan häkkiinsä sisällä ja viime viikot olemme opettaneet, että häkissä voi rauhoittua, jos muuten kierrokset eivät laske. Joskus näillä koiralapsilla kierrokset ovat ylikuumentuneet ja on autettava rauhoittumista. Rillan kohdalla on lisäksi niin paljon patoutunutta liikunnan tarvetta tämän sairausloman johdosta. 

Jos sisällä tehdyt nenätehtävät ja muut aivojen aktivointihommat (joiden pitäisi väsyttää koiraa), eivät auta ja Rilla yrittää vain heittää lelujaan ilmaan, jotta pääsisi loikkaamaan ne ilmalennosta suuhunsa (voi olkanivel), niin pyydämme koiran siirtymään omaan häkkiin. Ja se onkin ollut nyt oikein hyvä apu rauhoittumiseen. Rilla saa palkkion häkissä makuulle asettumisesta ja ryhtyy melkein oitis nukkumaan. Hetken päästä häkin oven voi avata ja koira jatkaa silti nukkumista kaikessa rauhassa.

Fysioterapeutin tapasimme 2.1. ja onneksi hän totesi Rillan käyttävän tosi hienosti leikattua olkapäätä ja kaiken olevan toistaiseksi hyvällä mallilla. Harjoittelimme fysioterapeutin ohjauksessa kotiharjoituksia, joita pitää tehdä kolmasti päivässä, jotta olkanivel kuntoutuu hyvin.

Onneksi Rilla tekee näitä harjoituksia mielellään ja keskittyy ihan kelvollisesti. Ontumista ei ole enää ollut ja pitää seurata, etteivät jumppaharjoitukset tai asteittain pitenevät kävelyreissut aiheuta uudelleen koiran ontumista, tämä olisi merkki siitä, että olka kipeytyy ja täytyy vähentää liikettä.

Tammikuussa puutarha on talviunilla, joten kirjoittelen sen vuoksi tästä Rillan tilanteesta. Ehkä joku saa vertaistukea, jos omalla koiralla on todettu leikkaushoitoa vaativa ocd. Toivon myös, että myöhemmin voin lukea näitä päiväkirjamerkintöjä ja todeta, että kaikesta kuitenkin selvittiin ja jopa hyvin vilkas ja energinen koira saatiin kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi.

Pikku hiljaa uusi puutarhakausi käynnistyy ja palataan jälleen puutarha-asioihin.

VIIKKO KULUNUT RILLAN OLKANIVELEN LEIKKAUKSESTA

Tässä Rilla päivä ennen leikkausta.

Lähdimme varhain aamulla 20.12 ajamaan Sipooseen Rillan vasemman etujalan olkanivelessä todetun   osteokondroosin leikkausta varten.

Klinikalla Rilla tervehti erityisen lämpimästi kaikki työntekijät, jotka tulivat meitä tapaamaan. Tässä odotellaan hetki ennen toimenpiteiden aloittamista. Kuten näkyy, osaa pieni koira myös välillä rauhoittua odottamaan, vaikka vieraassa paikassa ollaankin.

Tässä odotellaan papereita ennen kotiin lähtöä. Tähystysleikkaus osoittautui todella tarpeelliseksi, sillä olkanivelestä löytyi ruston irtopala, kyseessä oli siis OCD. Ei ole ihme, että pentu ontui yli 3 viikkoa leikkausta odoteltaessa.  

Rilla uikutti surkeana koko kotimatkan. Anestesia ja leikkauksessa saadut opiaatit saavat olon tuntumaan pahalta ja tokkuraiselta. 

Rillaa itketti vielä kotonakin. Makasin koiran vieressä lattialla ja silittelin, se tuntui helpottavan. Nukuimme yhdessä vieretysten ensimmäisen yön ja aamulla vointi oli jo parempi. Yleensä koira nukkuu makuuhuoneessa sänkyni vieressä olevalla pehmeällä pedillä.

Ostimme klinikalta tuon sinisen tyynyn, sen käyttäminen on paljon miellyttävämpää kuin kovan kaukalotötterön. Koira ei saa itse päästä nuolemaan tai käsittelemään haavaa. Koira saa halutessaan askarreltua pehmeän ’uimarenkaan’ päästä pois, joten se ei ole niin varma kuin muovikaukalo. Rillan ei tarvinnut olla yksin, joten pärjäsimme ihan loistavasti tuon tyynyn kanssa ja Rilla antoi tyynyn olla paikoillaan.

Haavalappu poistettiin kaksi päivää leikkauksen jälkeen ja seurasin, että haavat pysyvät puhtaana ja siistinä. Onneksi tähystysleikkauksessa haavat ovat hyvin pienet verrattuna perinteiseen leikkausmenetelmään.

Olin etukäteen ostanut kirpputorilta lasten t-paidan ja puin sen Rillalle. Koira yritti nimittäin jonkun verran rapsuttaa takajalalla leikattua aluetta. Ehkä paita auttoi jollain tavalla, sillä rapsutusyritykset loppuivat paidan pukemiseen jälkeen lähes kokonaan.

Keitin ja soseutin kanaa ja vihanneksia nestemäiseksi mössöksi ja täytin koiran leluja (kongeja ymv.) tällä seoksella ja pakastin ne. Myös jauheliha toimi oikein hyvin kongin sisään pakastettuna. Rilla viihtyi aina mukavasti, kun sille antoi tällaisen ’jäätelön’. 

Laitoin aktivointimaton pienen rahin päälle ja sinne piilotetut herkut ja päivän ruoka-annokset toimivat hyvinä etsintätehtävinä. Muutenkin piti pientä potilasta viihdyttää monenlaisilla aktivointitehtävillä, jotta elämä ei käynyt liian tylsäksi. Pään käyttäminen väsyttää sopivasti ja helpottaa pennun riehumisen tarvetta.

Häkkiä ei ole ensimmäisen viikon aikana tarvinnut käyttää kuin jouluaattona. Rilla olisi nimittäin halunnut osallistua innokkaasti kaikkeen touhuun jouluvieraiden kanssa. Häkissä se näki ihmiset ja osasi välillä aika hyvin rauhoittua oman luun syömiseen. Mutta kyllä aattoon mahtui myös koiran haukahtelua protestina sille, ettei saanut osallistua vapaana joulun viettoon.

Omalla porukalla ollessamme on Rilla saanut olla vapaasti samassa huoneessa kanssani. Tämä ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen on mennyt oikeastaan aika hyvin. Kun näen, että koira alkaa suunnitella omaa ’kivaa’ toimintaa, keskeytän omat puuhani ja järjestän Rillalle jotain mukavaa ajanvietettä. 

Rilla käy nykyään piilottamansa häkkiin pihistämänsä sukat ja hanskat yms. löytämänsä aarteet.

Ulkona käynnit ovat sitten se haasteellisin juttu, kuten etukäteen pelkäsinkin. Kolmannesta päivästä alkaen ei ole selvitty yhdestäkään ulkoilusta ilman loikkia. Vaikka mitä konstia yrittää, on Rillan ihan pakko pomppia edes vähän ennen kuin selvitään nuuskimisen vaiheeseen. Jänöt ovat jättäneet lumeen niin paljon jälkiä, että niiden tarkastelussa menee onneksi mukavasti aikaa. Vielä näyttää siltä, että verkot ovat hoitaneet tehtävänsä ja puput ovat pysyneet verkkojen ulkopuolella.

Onneksi ortopedi lohdutti meitä, etteivät loikat ole ihan katastrofaalisia, vaikka toki ne olisi hyvä saada mahdollisimman vähiin. 

Ulkona tehdään lyhyitä kävelyjä useamman kerran päivässä, mutta eihän se tietenkään vastaa nuoren koiran liikunnan tarvetta. Sairausloma kestää 6 viikkoa ja tämä aika on mentävä vain hihnassa hillitysti. Viikkojen edetessä matkaa voi lisätä asteittain, kuitenkin niin, ettei leikattu jalka kipeydy.

Onneksi Rilla osaa myös ottaa rennosti aina välillä 😊.

Tosin nyt on vahva epäily, että kierrokset lisääntyvät sekä sisällä että ulkona, kun aika kuluu leikkauksesta ja nivel paranee. Eilen keskiviikkona oli viikko operaatiosta ja illalla alkoi sellainen ’villikoira’ vaihe, että pentu oli napattava vauhdista kiinni ja laitettava häkkiin jäähylle. Häkissä se tarkkaili kiinnostuneena, kun tein monen monta etsintätehtävää pitkin olohuoneen mattoa. Onneksi tehtävien ratkominen on Rillan mielestä huippuhauskaa ja tämä puuha rauhoittaa aina. 

30.12 otetaan ompeleet pois ja sen jälkeen on taas yksi etappi ohitettu ja voidaan olla ilman ilmatyynyä kaulan ympärillä. Ensimmäinen käynti fysioterapeutilla on 2.1. silloin saamme ohjeet nivelen suotuisaan kuntouttamiseen.

Meidän joulun seutu on siis mennyt aika suurelta osin tämän koirapotilaan parissa. Alkava uusi vuosi näyttää, onko tästä kaikesta ollut toivottu hyöty. Ainakaan koira ei ole ontunut enää leikkauksen jälkeen.

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!

                                       Olkoon joulusi juuri sellainen kuin toivot sen olevan!

Toivoo Päivi, Jukka ja Rilla

TALVISÄÄTÄ JA VALMISTAUTUMISTA RILLAN OPERAATIOON

Viime päivinä on tullut lisää lunta lähes päivittäin ja pakkanen on paukkunut. Keskiviikko valkeni kylmänä, aamulla oli pakkasta -18,6 astetta, tänään torstaina aamupäivällä mittari näyttää -17,3 astetta. 

Olen peitellyt tähtimagnolian lähes kokonaan puuterilumen alle, samoin helmipensaat ovat lumihupun alla. Lumen alla on lisäksi kerros talvensuojaturvetta. Ehkä on vielä mietittävä muita suojia pensaiden ympärille, jos sää muuttuu plussan puolelle ja lumet sulavat pois.

Isäntä rakensi pientä potilasta varten rampin portaisiin, jotta olkanivelen leikkauksen jälkeen voi kulkea kävellen sitä pitkin. Portaita alaspäin laskeutuessa operoituun olkaniveleen kohdistuu liikaa painoa. Rilla ihastui ramppiin heti, ennen kuin työ oli edes kunnolla valmis. Pentu testasi ramppia moneen kertaan ja ryhtyi käyttämään sitä kaikkeen kulkemiseen jo tässä vaiheessa.

Ramppia varten löytyi omista varastoista sopiva pala pinnottamatonta vaneria. Vanerin reunoihin tuli laudat varmistamaan, ettei tassu vahingossa luiskahda sivuun kulkuväylältä. Koska tämä vanerin pala ei ollut ihan riittävän pitkä sopivan loivaan kulmaan, isäntä laittoi rampin alapäähän korokkeeksi harkon ja sen jälkeen lumesta rakennettiin sopiva kiila jatkamaan rampin pituutta. Rampin kokonaispituus on noin 4 metriä, kun lumiosuus otetaan mukaan. Lumi saatiin tarttumaan vaneriin kiinni ja nyt kulkuväylä ei ole liukas. Tarvittaessa rampin voi hiekottaa. 

Tällä viikolla kävimme ostamassa Rillalle hyvinistuvat pehmustetut kahvalliset valjaat. Kahvasta voi yrittää pitää  ipanaa paikoillaan, kun riehumisvaihde iskee. Kahva on kätevä myös autosta poistuttaessa eli pentu ei tömähdä etujaloilleen hypätessään autosta, kun kannatan sopivasti valjaista. Tätä pehmeää laskeutumista on harjoiteltu nyt ahkerasti, jotta kaikki ei tule yllätyksenä leikkauksen jälkeen. 

Näiden valjaiden malli jättää lavan ja olkapään alueen vapaaksi. Joten uskon, että näitä voi käyttää leikkauksen jälkeen. 

Tämä suurin löytämämme kuljetushäkki on ollut Rillan harjoitettavana. Häkki on niin iso, ettei se autoon mahdu, mutta olohuoneessa sitä voi käyttää tarvittaessa, jos täytyy rajoittaa koiran liiallista omaehtoista liikuntaa. Häkin ovi on ollut auki ja Rilla on käynyt etsimässä sinne piilotettuja nameja ja tehtäviä. Välillä siellä on ollut mukava nukkua päikkärit. Rilla mahtuu istumaan häkissä pehmusteiden päällä niin, ettei pää osu kattoon. Kuvassa Rillalla on vielä Ritan vanhat hölskyvät valjaat.

Tästä näkee, että koira mahtuu makaamaan etujalat suorina ja vähän jää tyhjää tilaa. Häkin pituus on 122cm, leveys 76cm, korkeus 84cm. Rilla ei tykkää yhtään, että häkin ovi laitetaan kiinni. Sitäkin on harjoiteltu pienin erin niin, että suljetussa häkissä ollessa voi samaan aikaan tehdä jonkun kivan tehtävän, jonka ratkaisun palkintona on mukava makupala.

Onneksi ortopedi sanoi, ettei hän suosittele pennulle jatkuvaa häkissä oloa, jos voidaan muuten seurata, ettei potilas ala villiin riehakointiin ja hyppimään kenguruloikkia. Uskon, että yritämme valtaosan ajasta pärjätä ilman häkkiä ja keksimme erilaista sallittua puuhaa. 

Kasvihuoneen katon olen jo kertaalleen putsannut lumesta. Taas näyttää olevan uusi kerros lunta katolla. Puuterilumi on helppo poistaa, joten täytyy muistaa hoitaa homma ennen sään lauhtumista.

Rillan ontuminen on jokapäiväistä, välillä lievempää ja välillä ihan sydämeen käyvän hankalaa. Tänään on taas huonompi päivä. Yritin välillä kokeilla ilman kipulääkettä, mutta kyllä sitä on pakko antaa aamuin illoin. Koiraa on yritetty liikuttaa lääkärin ohjeiden mukaan, mutta eihän pentu mahda itselle mitään. Välillä se yrittää kaikkensa päästäkseen loikkimaan ja taluttimesta vapaaksi. Lumessa olisi niin hauska telmiä. 

Etualalla on enkeliperhoangervon hentoja oksia talventörröttäjinä.

Vielä neljä päivää on kestettävänä ja sitten on leikkaus. Toivon niin hartaasti, että kipu ja ontuminen jää leikkauspöydälle. En enää keksi, mitä voisimme etukäteen tehdä valmistautumisen suhteen. Varmaa on, ettei ole ihan yksinkertaista saada tätä tarmopesää pysymään rauhallisena useita viikkoja.