perjantai 4. heinäkuuta 2025

MELKOISTA MYRSKYÄ




Ennusteet toteutuivat. Eilen satoi 9 mm ja tänään on tuullut niin kovissa puuskissa, että on jännittänyt mahdolliset tuhot. Puut taipuvat uhkaavasti. Kiersin pitkin puutarhaa ja abroretumia katsomassa, täytyykö tukia lisätä tai korjata. 



Sain kahden puuskan välissä tarkennettua kuvaan ihanaisen pensaskärhön Clematis recta 'Purpurean'. Tykkään hurjasti tämän pikkuisista valkoisista kukista ja tummista lehdistä. Istutin tämän kesällä 2022 ja nyt kärhö on tuuheutunut hyvin ja kasvanut silmieni tasalle.



Tässä 'Purppurea' näkyy hennosti vasemmalla omassa obeliskissaan ja edessä on tietenkin suloinen 'Sointu'. Sointu on ollut niin täynnä kukkia, että ehkä tämä tuuli pöllyttää osan terälehdistä maahan.



Välillä Arboretumin nuoret puut tuntuivat olevan kallellaan tuulen voimasta, samoin hennot enkeliperhoangervot, mutta ihmeesti ne saas nousevat puuskan jälkeen. Rilla ihmetteli minun hidasta etenemistä, koska piti matkan varrella tarkistaa monta asiaa. 



Olen odottanut kovasti Arboretumiin vuonna 2021 ja 2022 istutettujen 'Tähtisilmä' loistojasmikkeiden kukintaa, tänä vuonna molemmat kukkivat. Tämä pensas näkyy huvimajasta katsottaessa ja toinen oli edellisessä kuvassa Rillan oikealla puolella pylvään edessä.



Äsken rypsähti taas sadekuuro, mutta nyt se taitaa olla melkein ohi ja aurinko tuli esiin. Ei kai koirani vain yritä piiloutua sormustinkukan taakse? Näen sinut kyllä!

Parasta taas lähteä kierrokselle katsomaan, täytyykö kerätä puusta tippuneita oksia. Terijoensalavan alta olen kerännyt jo moneen kertaan ison sylillisen oksia, mutta aina niitä tippuu lisää. Mahdottoman roskaava puu. Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille ja toivottavasti olette selvinneet myrskystä ilman harmeja.



keskiviikko 2. heinäkuuta 2025

PIONIN TUKEMINEN

 



Kuten monet ovat todenneet, tämän kevään ja kesän sää on kasvattanut pioneille korkeat varret. Seikka vaikuttaa ainakin osalla kiinanpioneista tukemisen tarpeeseen. Itoh-hybridit pysyvät pystyssä omin neuvoin. 



Viime kesänä keksin yhdestä pioniryhmästä runsaasti kiittäviä kommentteja latvialaisen yrityksen valmistamista pionituista, jotka on tehty harjateräksestä ja hitsattu siististi. Tuki koostuu kahdesta ympyrästä ja ylempi on luonnollisesti halkaisijaltaan suurempi. Yllä oleva tuki on laitettu nuorelle 'Gene Wild' kiinanpionille, koska pioni on istuettu vasta viime kesänä, tuki on sille väljä.

Vasemmalla näkyy Itoheista edessä 'First Arrival' ja takana 'Julia Rose'.



Etualan vaaleanpunaiset 'Do Tell' pionit saivat nämä mainitut tuet, mutta tuet peittyvät todella huomaamattomaksi lehtien sekaan.



Tässä kesäkuussa otetussa kuvassa näkyvät hyvin kolme harjateräksestä valmistettua tukea nuorilla pioneilla. Muokkasin tätä perennapenkkiä viime kesän loppupuolella ja jouduin osan pioneista nostamaan ylös, etteivät ne jääneet liian syvään mullan lisäyksen myötä. Samanlaiset tuet on laitettu myös kuvan oikeassa laidassa näkyville pioneille, mutta näillä tuki jää jo lehdistön suojaan piiloon.



Tänään aamulla otetussa kuvassa edellisen kuvan perennapenkki näkyy takana oikealla. Pionien tuet eivät näy enää kuin lähempää tarkastellessa. Myös etualan pionit on tuettu näillä samaisilla harjaterästuilla.




Ihan kuvan etualalla näkyvät pioninuput kuuluvat talon hyvin vanhoille pioneille. Näiden 'Festiva Maxima' kiinanpionien juurakot ovat todella kookkaita, näille oli hieman vaikea saada tuki sovitettua, mutta taidan jakaa juurakoita syksyllä. Laskin nuppuja olevan yli 60 kpl/pioni. Jos sadekuuro sattuu auenneeseen Festiva Maksimaan, mätkähtää pioni kumoon ilman tukea. Aikaisemmin yritin tukea näitä pioneja monien tuntemilla vihreillä kaarilla, kolme tukea ei oikein riittänyt yhdelle pionille, enkä saanut pioneja kovin kummoisesti tuettua (ne olisi ilman muuta pitänyt sitoa toisiinsa kiinni). 

Olen myös kokeillut perennatuen nimellä myytäviä ympyränmuotoisia "ristikkoja", joihin tulee kolme irtojalkaa. Minulla menee hermot näiden asettelussa. Sitä paitsi katsoin juuri tällä viikolla, että kyseinen tuki maksoi myymälässä noin 15 € eli näiden todella tukevien ja toimivien harjateräksestä valmistettujen tukien hinta jäi halvemmaksi, vaikka laski rahdinkin mukaan.



Olin ensin aika epäileväinen ostamaan ns. sikaa säkissä ja maksamaan etukäteen ostokset latvialaisen yrityksen pankkitilille, mutta yhteistyö on toiminut oikein hyvin ja luotettavasti. Viime kesänä ostin kahdessa erässä yhteensä 50 pionitukea ja nyt tilasin 20 kappaletta lisää. 

Tilaus tehdään sähköpostin kautta ja vastaukseksi saa laskun. Kun lasku on maksettu, yrittäjä tilaa "kuriirin" eli kuljetuksen ja tuotteet saapuvat kotipihaan. Rahdin osuus tulee aina kymmentä tukea kohti, koska kymmenen nippuihin pakatut pionituet painavat aika lailla. Tämän vuoden tarjous oli 8€/kpl. En ole varma, onko tarjous vielä voimassa.  Viime kesänä latvialainen yrittäjä kysyi molempien lähetysten jälkeen, sainko varmasti tuotteet perille asti.

Täytyy sanoa, että oli suorastaan juhlavaa laittaa nämä tuet kesäkuun alussa paikoilleen. Senkun vain painoi kolme harjateräsjalkaa pionin ympärille ja sääti korkeuden haluamalle tasolle painamalla. Harjateräs uppoaa hyvin vikuroimatta tai kiemurtelematta. Jos jonkun pionin varret kasvavat reippaasti, on vaivatonta hieman nostaa tukea ylemmäs. Niin helppoa. Nämä kestävät säätä, joten ei ole edes tarve kerätä tukia talveksi pois, ellei halua. Kirjoitin tämän jutun, koska Between blogista Rikkaruohoelämää, pyysi tarkemmin tietoa näistä hankkimistani kätevistä pionituista.


sunnuntai 29. kesäkuuta 2025

KESKIKESÄN PENSASRUUSUJA

 



Keskikesän pensasruusut ovat olleet ihanasti kukassa. Keskellä näkyy suviruusu 'Poppius', joka kuuluu tarhapimpinellaruusuihin tai voidaan puhua myös Rosa Spinosissima-ryhmästä.

'Poppius' aloittaa kukinnan tavallisesti hieman juhannusruusun jälkeen kesä-heinäkuun vaihteessa.  Kukat ovat puolikerrannaisia, tuoksuvia ja kukinta on yleensä runsas. Kuvan Poppius kasvaa "Ruusupuiston" aidanteessa ja toinen Poppius on Arboretumin pohjoisaidan edustalla ja sekin kukkii runsaasti. Poppius kukkii edellisen vuoden versoilla. 



Kasvupaikaksi kannattaa varata aurinkoinen tai puolivarjoinen, melko runsasravinteinen paikka, mutta oman kokemukseni mukaan pensasruusut pärjäävät myös melko vähäravinteisessa kasvupaikassa. Ehdottomasti kannattaa huomioida, että tämä ruusu tekee juurivesoja. 

Olen istuttanut tähän kuvan aidanteeseen näitä juurivesoja tekeviä lajeja, koska ruohonleikkuri kiertää aluetta joka puolelta. Jää nähtäväksi, pysyvätkö aidanteen ruusut omalla alueellaan. Kerrotaan, että Poppius on saanut nimensä Juvan pappilassa syntyneen Gabriel Poppiuksen mukaan. (lähde: Mustilanpuutarha.fi).



Morsionruusu eli 'Juhannusmorsian' kasvaa Poppiuksen vieressä. Kuten nimestäkin voi päätellä, on kukinta-aika juhannuksen tietämillä, mutta vaihtelua on tietysti riippuen alkukevään ja kesän säistä. Kukat ovat hennon lilanvaaleanpunaisia, mutta huomattavasti vaaleampia kuin Poppiuksella. Tämäkin ruusu kuuluu Rosa Spinosissima-ryhmään.



Kuva on otettu vastavaloon aidanteen toiselta puolelta. Juhannusmorsian sopii minusta tosi kauniisti vieressä kasvavan tumman violetein kukin kukkivan puistosyreeni 'Ainolan' läheisyyteen.



Tämäkin ruusu muodostaa juurivesoja ja seikka kannattaa ottaa huomioon istutuspaikkaa valittaessa.



Juhannusruusu 'Plena' kukkii Poppiuksen toisella puolella. Muistatte ehkä, että minulla on myös hyvin vanhaa kantaa olevaa juhannusruusua väentuvan kulmalla, sen kukinta alkoi jo ennen juhannusta, kun taas tämä aidanteen juhannusruusu oli muutaman päivän jäljessä. Tämäkin ruusu kuuluu Spinosissima -ryhmään. Kukan väri on ihanan valkoinen.



'Ainola' puistosyreenin toisella puolella on samaisesta Rosa Spinosissima -ryhmästä ihanainen 'Tove Jansson', jonka kukat hehkuvat voimakkain värein samettimaisen tummanpunaisina. Tove Jansson on yksi Helsingin Yliopiston ruusujen jakostusprojektin tuloksista. Tämä ruusu jää edellä esiteltyjä ruusuja hieman matalammaksi, ehkä noin 1.5 metrin korkeaksi. Juurivesoja kasvaa voimakkaasti.

Kaikki aidanteessa kasvavat ruusut voivat kasvaa yli kahden metrin korkeuteen ja lehdet saavat syysvärin. Lannoitteeksi sopivat parhaiten eloperäiset ja hitaasti liukenevat lannoitteet.



Kun perustin tämän aidanteen kasvualustan syksyllä 2020, kanttasin ensin nurmikon pois (hurja työ), sillä isäntä oli tuonut minulle tätä väylää pitkin multaa traktorilla ja nurmikko oli sekä hyvin tiukaksi junttaantunutta että rikkaruohoista. 

Nurmikon poiston jälkeen möyhensin talikolla multaa ja sekoitin siihen kalkkia. Syksyn aikana kärräsin aidanteen kasvualustaan maahan tippuneita lehtiä paksun kerroksen ja lehtien päälle ripotin kanankakkaa vauhdittamaan kompostoitumista ja päälle kippasin vielä kasvihuoneen kasvualustat. Maaperässä oli paljon kastematoja, jotka siirsin poistetuista nurmipaakuista jatkamaan hommia aidanteen kasvualustaan.

2.6.2021



Keväällä 2021 istutin aidanteeseen pensasruusut ja syreenit ja siinä yhteydessä lisäsin vielä hiekkapitoista istutusmultaa hieman kohopenkiksi, mutta nyt multa on laskeutunut aika lailla nurmen tasalle, ilmeisesti lehdet ovat kompostoituneet pensaiden hyötykäyttöön.


Tällä hetkellä neljä vuotta istutuksen jälkeen eri lajeista koostuva aidanne alkaa olla tuuhea ja toimii hyvin tontin itärajan reunustajana. 

Tänään on taas ropissut vettä ihan runsaasti. Ensi viikko on toivon mukaan poutainen ja lämpimämpi.

perjantai 27. kesäkuuta 2025

KESÄKUUN LOPPUSUORA

 



Vesihanat todella aukenivat juhannuksen alla ja nyt on satanut niin, että paussi olisi paikallaan. Viime viikon sateen saldo oli 51 mm ja tällä viikolla on tähän mennessä satanut 43 mm. 



Omoshiro loistokärhö on kukkinut jo jonkun aikaa. Kivien takana kukkii valkoinen nietospensas ja kauempana takana 'Holger' isabellansyreeni.

Alkuviikon työskentelin tiiviiseen tahtiin jopa sateessa, koska yritin saada puutarhan siistittyä keskiviikkoillan vierailuryhmää varten. Tiistaina myöhemmin iltapäivällä alkoi kuitenkin sataa ja tuulla niin niin voimalla, että oli pakko paeta sisälle.



Keskiviikkona kitkin märillä hanskoilla koko päivän, välillä sattui sadekuuro ja kävin sisällä pitämässä tauon, etteivät vaatteet olisi kastuneet aivan litimäräksi.



En olisi uskonut, että aurinko alkoi paistaa jo ennen Marttojen ryhmän saapumista ja saimme viettää puutarhakierroksen auringon paistaessa. Kuvassa morsionruusu kera Ainola puistosyreenin.



Kuvassa "Ruusupuiston" aidannetta, jossa kukkivat morsionruusu, suviruusu Poppius, juhannusruusu ja kuvan ulkopuolella Tove Jansson ruusu sekä ruusujen vieressä näkyvä puistosyreeni Ainola. Jalosyreenit ovat jo lopettelemassa kukintaansa.



"Helmikaaren" rinne on koristeltu mm. keltamaksaruohon ja 'Elke' verikurjenpolven yhdistelmällä. Tämä toimii minusta aika hyvin, vaikka keltamaksaruoho päättikin levitä tänne ihan itsenäisesti.



Onneksi Marttojen reippaat osallistujat olivat varustautuneet saappailla tai sopivilla kengillä, sillä arboretumin nurmi ei millään kyennyt imemään kaikkea edellisen vuorokauden sadetta ja paikoitellen nurmella oli ihan lammikoita.



Vaaleanpunainen 'Yuki Cherry Blossom' nietospensas kukkii tällä hetkellä, kaukana takana näkyy kukkiva lumipalloheisi 'Pohjan Neito'.



Teresanruusut kukkivat sekä puutarhassa että täällä arboretumissa.



Pimpinellaruusu 'Tove Jansson' on vaikea kuvattava, mutta se on herättänyt paljon ihastusta tässä arboretumin kivien takana.



Tällaiset ryhmät ovat tosi antoisia minullekin, koska ihmiset ovat niin mukavia ja iloinen puheensorina ja keskustelu tuntuu sydäntälämmittävältä. Tälle kesälle on tässä vaiheessa varattu seitsemän ryhmää erilaisista yhdistyksistä, muitakin vielä mahtuu ;). Ryhmä saa omalla ajalla opastetun kierroksen ja halutessaan kahvitarjoilun.

Muut avoimet aukiolot voi tarkistaa blogin yläpalkista tai Ryönänhovin puutarhan kotisivulta:

https://www.ryonanhovinpuutarha.fi/

Tervetuloa!


maanantai 23. kesäkuuta 2025

JUHANNUS VIETETTY

 



Juhannus on vietetty ihan reippaalla vauhdilla pikkuväen kanssa. 

Ennen juhannusta meilläkin saatiin vihdoin sadetta reilummin. Torstain vastaisena yönä satoi 15 mm ja torstaina 17 mm. Nämä antoivat hyvän ensiavun kaikille puutarhan kasveille. 






Juhannusaattona paistoi onneksi aurinko, vaikka lämpötila ei kovin korkealle noussutkaan. Meillä kokoontuivat tyttären ja pojan perheet, jotta pienet serkukset pääsivät tapaamaan toisiaan. Neljä lastenlasta ovat aikamoisen vauhdikas porukka. Vanhin on 4 v7kk ja nuorin on 1v 8kk ja kaksi muuta siltä väliltä. 



Söimme lasikuistilla pitkän pöydän ääressä ja se oli ehkä lapsistakin kivaa. Minusta ainakin tuntui, että olimme melkein ulkona ilman tuulta ja hyttysiä. Lisäksi ruokatarpeet oli helpompi viedä kuistille kuin huvimajan alueelle. 



Perjantain poudan jälkeen lauantai oli taas sadepäivä, silloin vettä satoi 11 mm. Keskimmäinen tytär saapui lauantaina eli koko jälkikasvu on ollut mukana juhannuksen vietossa.

Nyt meni viisi päivää kokonaan ilman puutarhatöitä. Ennen juhannusta siivosin ja valmistin tarjottavaa ja pikkuväki on aika hyvä järjestämään mummille ja muillekin ohjelmaa. Toisaalta sateessa kitkeminen ei ole oikein kivaa. 

Nyt palataan arkeen ja töitä on odottamassa melkoisesti. Kitkettävää on sateen jälkeen ihan joka puolella. Tällä viikolla meillä on yksi yksityinen ryhmävaraus ja sen lisäksi puutarha auki torstaina klo 16-18 ja sunnuntaina klo 14-16. 


tiistai 17. kesäkuuta 2025

SYYREENEJÄ JA VÄHÄN MUUTAKIN

 



Korkeuksiin kurottavat puistosyreenit ostin noin 35 vuotta sitten unkarinsyreenin nimellä, mutta voivat olla muutakin lajiketta. Ihan kuvan keskellä korkeimpana näkyy hevoskastanja. 



Takana näkyy "Ruusupuistoon" johtava portti. Vielä ruusut eivät kuki, mutta nuppuja on kyllä aika paljon. Ruusupuiston alue istutettiin 2020, puut ovat jo muuttuneet puiden näköisiksi.



Ihan edessä kivien takana nuppuja availee nietospensas 'Yuki Snowflake' ja riippajalavan oikealla puolella näkyy hieman isabellansyreeni 'Holgerin' valkoisia kukkia.



Tässä samaiset isabellansyreenit oikealla. Riippajalavan alta edempänä pilkottaa vähän tummia 'Andanken an Ludvig Späthin' kukintoja.



Ruusuorapihlaja on istutettu vuonna 2021 tai 2022, sillä jänis pääsi yhtenä talvena kanaverkon sisään ja söi puun oksat melkein alas asti. Onneksi kyseinen pensasmallinen ruusuorapihlaja jatkaa elämäänsä Arboretumissa ja kukkii myös. Otin opikseni ja olen sen jälkeen laittanut kunnollisen ja riittävän korkean verkon suojaamaan tätä jänöille maistuvaa puuta.



Ruusuorapihlaja saa asua Ruusupuistossa nimensä vuoksi ;). Läheltä katsottuna sen kukkien sanotaan muistuttavan pieniä ruusunnuppuja.



Puutarhaa kiertävät vanhat pihasyreenit kukkivat vielä, mutta kohta niiden kukinta on ohi. 



Tässä huvimajan eteläpuolella viihtyvät muuten edelleen siemenestä kasvattamani 'Nora Barlow' lehtoakileijat. Taustalla on mirrinminttua.



'Palibin' pikkusyreeni on alkanut availla kukkiaan. 



Odotin niin hartaasti, että viime yöksi ennustettu sade olisi antanut puutarhan kaipaamaa vettä, mutta meillä satoi vain 3mm. Toivottavasti tänään tai huomenna sataisi lisää. 

Pitää välillä siirtyä sisätöihin. Olen viettänyt kaiken ajan puutarhatöissä, joten siivotakin pitäisi. Pojan perhe tulee meille viettämään juhannusta, enkä taida kehdata esitellä näin sekaista huushollia. Leivottavakin on, jotta mummin pienet prinsessat saavat jotain herkkuja.

Hyvää juhannusviikkoa teille kaikille!


perjantai 13. kesäkuuta 2025

SIIRTORUMBAA JA ERGONOMIAA?





Olen viime päivät siirtänyt puutarhan puolelta perennoja arboretumiin. Se onkin mielenkiintoinen operaatio. Siirrettävävänä on ollut mm. pitkään paikallaan kasvaneita kuunliljoja, jotka ovat mahtavan tiiviiksi kasvaneita jurrikoita. On saanut ihan kunnolla painia, että saan jostain välistä pistolapion iskettyä niin, että paakku on mahdollista äheltää maan pinnalle. Hienoja taimia olen kyllä saanut!




Kuunliljoja on päätynyt mm. liuskalehtilehmuksen latvuksen alle. 'Illusia' atsaleat poksautavat pian nuppunsa auki. Laajensin tämän alueen penkkiä ainakin puoli metriä.




Tässä samat kuunliljat (kolmea eri sorttia) tänä aamuna kuvattuna. Ovat jo reippaasti pystypäin kolme päivää siirron jälkeen. 




Siirsin aika mukavan suuria lämpäreitä kukkivia sammalleimuja puutarhasta edellisen kuvan kohtaan vähän ylöspäin penkkiä. Siellä tämä kyseinen väri sointuu hyvin sekä kohta kukkivan 'Palibin' pikkusyreenin että parhaillaan kukkivan 'Violetta' kanadanatsalean kanssa. Sammalleimujen siirrosta on tänään viisi päivää ja kuvan otin aamulla.

Ajellen siis multakuorman kanssa kaivamassa perennoja ylös, lisään kuoppiin uutta multaa tilalle ja samalla virkistän muutenkin kyseistä perennapenkkiä täydennysmullalla…. sitten siirryn arboretumiin ja lisään suunnitelemaani istutuspaikkaan reilusti uutta multaa ja sitten asettelen jakopalat … kastelen reilusti….kastelen lisää…lisään multaa ja painellen jakopalat uuden mullan kanssa tiiviisti maahan. Ja kastelen … ja kastelen seuraavat lähipäivät. 

Arboterumin kasteluveden haen edelleen isosta ojasta kastelukannuilla, enkä ole jaksanut laskea, kuinka monta kastelukannullista kannan joka päivä. Kun kannu on molemmissa käsissä pysyy ainakin tasapainossa. Tämä jorina liittyy Betweenin oivalliseen aiheeseen puutarhurin ergonomiasta puutarhatöissä :). 




Onneksi mylläsin tämän huvimajan pohjoispuolella olevan alueen jo syksyllä. Tänne siirsin kaikki tähän mennessä kukkimattomat jouluruusut.




Eli jouluruusuja päätyi tänne neljä kappaletta. Tuo parhaiten näkyvä on jo aika suuri ja toivon sen viihtyvän paremmin tällä muhevan humuspitoisella alueella ja kukkivan ensi keväänä. 




Tämä edessä keskellä oleva jouluruusu on viime jouluksi ostamani joulukukka ja nyt se saa asettua puutarhaan.




Arovuokot ovat viihtyneet todella hyvin luumupenkissä. Kukinnan jälkeen siirrän näitä arboretumiin, mutta kukkikoon ensin loppuun asti. 




Myös vuorenkilpiä olen siirtänyt arboretumiin, koska ne ovat hyviä maanpeittäjiä ja taistelevat hienosti rikkaruohoja vastaan ja niitä molempia riittää omasta takaa. 

Meillä ei ole satanut juuri lainkaan, joten maa on yllättävän kuivaa, eikä uusia taimia voi jättää pärjäämään ilman vettä. Sen vuoksi kastelen tänä keväänä istutettuja puiden ja pensaiden taimia, perennojen taimia, kylvöjä ja siirrettyjä jakopaloja. Polarin kellon mukaan kävelen pitkin poikin puutarhaa helposti 15 000 - 20 000 askelta päivässä joko kastelukannuja kantaen tai eri työvaiheiden johdosta tai iltalenkillä kameran kanssa tai muuten vain ihmetellen.  Lenkkeilytarve tulee siis hyvin täytettyä.




Kuvan etualalla näkyy viime syksyn yksi työmaa. Ehkä muistatte, että kärräsin syksyllä kasvihuoneen kasvualustat, syksyn lehtiä, oksasilppua sekä kippasin kesäkukkaruukujen sisällöt jne. tämän kolmionmallisen alueen pohjaksi ja levitin myös vähän multaa päälle. Nyt keväällä olen tuonut tähän paljon lisää multaa ja tänne on istutettu perennojen alkuja mm. helminukkajäkkärät näkyvät kuvassa. 




Tuskin perenna-alue näyttää vielä kovin kummoiselta tänä kesänä, mutta on siellä myös kylvettyjä kesäkukkia seassa. 

Taimikarusellissa kuluu yllättävän paljon multaa, koska samalla parannan tulevaisuutta varten arboretumin kasvualustoja. Saan tänään kulutettua loppuun toukokuussa tilatun istutusmullan eli voin onnitella itseäni siitä, että reilun kuukauden aikana olen lapioinut omakätisesti piirun verran auki 18 tonnia multaa. Lapio täynnä multaa heitetään tarpeelliseen kohtaan ja toistetaan.. ja toistetaan. 




Onneksi isäntä on auttanut siten, että hän laittaa traktorin kauhalla multaa vanhan peräkärryn lavalle ja kuljetan peräkärrykuormaa mönkijällä suoraan kohteeseen. Tässä vaiheessa ei parane enää päästää traktoria pyörimään istutusten sekaan. En edes uskalla ajatella, että olisi pitänyt koko multakasa lapioida kottikärryyn ja siten viedä tarpeellisiin paikkoihin. 




Olen ihan riittävän raihnainen jo peräkärrykuorman tyhjentämisestä, saati sitten, jos olen saman päivän aikana lapioinut kolme peräkärryllistä. Kummasti sitä aina lapioi samaan suuntaan kroppaa kiertäen, vaikka yrittää päättäväisesti välillä vaihtaa työsuuntaa.

Mönkijä on jo vanha, mutta toimittaa tehtävänsä hyvin. Kuvassa multakuorma on melkein kokonaan tyhjennetty, loput mullat päätyivät graniittipenkin perennojen väleihin.




Toiveena on, että tästä eteenpäin pärjään ilman kuorma-autokuormallisia istutusmultaa. Isäntä lupasi siistiä pysäköintialueen multakuorman paikalta ja levittää mursketta kentälle, jotta sen saa lanattua kuntoon kesän puutarhavieraita varten. 

Tällä jutulla en todellakaan halua valittaa, nämä ovat vain faktoja. Lisäksi on oikeasti kiva huomata, että vielä tämän ikäisenä onnistun tekemään puutarhatöitä tässä mittakaavassa, ensi vuonna voi olla täysin eri tilanne, joten olen tämän vaiheen voinnistani vilpittömän onnellinen. 

Hyvää viikonloppua teille, lähden tästä kantamaan kastelukannuja ja vähän on vielä multaa lapioitavana 😊. Meidän kohdalla on lähes kaikki ennustetut sateen kuivuneet olemattomiin, oletteko te saaneet sateita virkistämään puutarhaa?