LOKAKUU JA KUURANKUKAT

 

Tällä viikolla on ollut jo kaksi pakkasyötä, viime yönä oli jopa -4,5 astetta. Vielä puutarhan aamukierroksella klo 9 aikaan mittari näytti alle 0 astetta.

Ruusut kukkivat vielä, mutta eiköhän kausi ole nyt taputeltu. Ensimmäinen tämän syksyn pakkasyö oli lauantain 21.9. vastaisena yönä, silloin mittari painui -2,8 lukemiin, mutta sen jälkeen oli vielä pari aika lämmintä päivää.

Viime viikon loppupuolella meillä satoi ensimmäisen kerran tämän kasvukauden aikana 54 mm - sade tuli aika kauniisti keskiviikko illan ja sunnuntain välillä. Sade teki hyvää kaikille kasveille ja toivottavasti helpotti hieman pohjaveden tilannetta ennen talvea. 

Tämä viikko alkoi aurinkoisena, mutta lämpötila jäi eilen päivälläkin alle 10 asteen. Yritän kääriä verkkoja ahkerasti, jotta saisin samalla nauttia auringon paisteesta.  Tässä purppuraomenapuu 'Rixi' on saanut tiheäsilmäisen jyrsijäverkon ympärilleen. Nykyään hankin vain näitä verkkoja, vaikka tietysti vanhat kanaverkotkin ovat vielä käytössä sopivissa paikoissa.

Arboretumin puiden ja pensaiden kasvun huomaa, kun vertaa tilannetta parin vuoden takaisista valokuvista tähän päivään - mutta seikan huomaa myös siitä, että yhä useammin joudun yhdistämään verkkoja, jotta ne ylettyisivät puiden ja puskien ympärille. Kuvassa marjaomenapuu on 150 cm korkean verkon sisällä. 

Talvet ovat opettaneet, että kaikki himoitut herkut on laitettava 150 cm korkeiden verkkojen suojaan. 

Joudun hankkimaan uusia verkkoja tänä vuonna istutetuille puille, joten taidan ostaa uudet verkot kokoa 150 cm x 5 m ja laitan vanhat 2,5 metrin verkot uusille taimille. Onneksi jyrsijäverkot kestävät hyvin vuodesta toiseen.

Viime talven aikana ei tullut jänisten tuhoa lainkaan, olen ehkä jo oppinut laittamaan verkot tukevasti ja riittävän korkeina. 

Työ vie vähän kauemmin, kun kiinnittää verkon rautalangalla tukikeppiin, mutta toimenpide auttaa verkkoa pysymään tukevasti pystyssä tuulisella säällä, eivätkä rusakot pääse työntämään verkkoja nurin. Näen tämän vaivan mielelläni, jos se auttaa jänistuhoilta. 

Kuvan punasaarni on istutettu vuonna 2021. En usko saarnin olevan jänisten herkkulistojen kärjessä, mutta laitan näille kuitenkin kanaverkot suojaksi. 

Taatanpihlajan marjat ovat kauniisti kuorrutettuja. 

Helminukkajäkkärät ovat hauskannäköisiä kuurapeitteessään.

Ulos pitää muistaa pukeutua lämpimästi, jotta ei ala heti palella. Toivoisin, että kasvit ymmärtäisivät alkaa valmistautua talveen. Viime syksynä talvi tuli niin yllättäen, että menetin pari samana vuonna istutettua puun taimea, jotka olivat täydessä lehdessä, eivätkä ymmärtäneet varautua kasvukauden päätökseen.

Kävin aamukierroksella rannassamme ja järvi höyrysi hienosti.

Usvan ikuistaminen olisi ehkä vaatinut paremman kameran tai taidot. Näky oli kuitenkin aika upea.

Laituri on jo laitettu talviasentoon. Tämä kesä ja pitkään jatkunut lämmin syksy sallivat ihan kunnolla uimisen syyskuussakin.

Jokohan sormet tarkenisivat verkkojen ja rautalankojen näpräämisen?

Kalenteri kääntyi lokakuun puolelle. Kohta ovat puutarhatyöt saatettu tältä kaudelta päätökseen - ainakin ne välttämättömät.

SUUNNITELLAAN KEVÄÄN KUKKALOISTOA

 

Katselin tämän kevään kuvia ja mietin, millaisia näkymiä haluaisin lisää ja millaisia puutteita puutarhan keväästä löytyi. Tykkään kovasti yllä olevan kuvan tulppaanien sävyistä. Ihan etualalla on Finola -tulppaaneja, muiden nimiä en muista. Sipuleja on laitettu maahan eri vuosina.

Kukkivan sirotuomipihlajan juurella on jälleen ryhmä Finola -tulppaaneja. Monesti myyntikuvastossa Finolat ovat vaaleanpunertavia, mutta nämä ovat melkein valkoisia ainakin kukinnan tässä vaiheessa. Olen usein saanut ostettua Finolat tarjoushinnalla, niin tänäkin vuonna. 

Kaukana terijoensalavan lähellä kukkivat valkoiset tulppaanit. Ne ovat olleet pitkäikäisiä, laitoin sipulit maahan muistaakseni kolme vuotta sitten. Valkoinen tulppaani loistaa kauniisti kauas tuolta puolivarjon alueelta.

Unelmoin kevään ja alkukesän puutarhasta, joissa perennat ja sipulikukat muodostavat yhdessä kauniita näkymiä - unohtamatta puiden lehtien vaaleaa vihreää ja kukkapuiden kukintaa.

Tilasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkasipuleja Hollannista. Kiitos tämän kesän yhdelle puutarhavieraalle, joka rohkaisi omilla hyvillä kokemuksillaan. Hän oli tilannut useana vuonna BULBi:sta sipuleja ja kertoi saaneensa hyvälaatuiset ja tilauksen mukaiset sipulit edullisemmin kuin Suomesta ostamalla. Onneksi taitava tytär oli tilaushetkellä meillä ja neuvoi minua maksutapahtumassa, koska olen hieman arka maksamaan ulkomaiden pankkitileille. 

Kokeilin nyt tilata muutamaa lajia vähän suuremmat määrät ja katson, mitkä ovat kokemukseni ensi keväänä. Sipulilaatikko toimitettiin toimitusmaksulla suoraan kotipihaan, sekin oli myönteinen asia.

Tilasin valkoisia ’Exotic Emperor’ tulppaaneja 200 kpl, pinkkejä ’Don Quichotte’ tulppaaneja 100 kpl, lilaan taittuvia ’Double Shake’ tulppaaneja 50 kpl, kasvitieteellistä ’Turkestanica’ tulppaaneja 100 kpl ja valkoisia ’Mount Hood’ narsisseja 100 kpl. 

Tein valinnat edullisia sipuleja suosien ja jätin nyt erikoisemmat herkut ostamatta. Nämä valinnat ovat toivoakseni myös enemmän kuin yhden kauden ilo. Arboretumiin ei näillä saada vielä kovin kukkaisaa kevättä, mutta ehkä tämä on alku oikeaan suuntaan.

Hankkijalta ostin krookussekoituksen 40 kpl, ’Black Hero’ tummia tulppaaneja 10 kpl, hempeitä ’Greenland’ tulppaaneja 10 kpl, ’Finola’ tulppaaneja 50 kpl ja yhden pussin kukkasipulilajitelman 25 kpl sekä 3 ’Corsage’ liljan sipulia. 

Olen siis parin päivän aikana kaivanut maahan yhteensä 688 kukkasipulia ja se kyllä tuntuu. Tiedän, että keväällä taas haikailen sipulikukkien runsaampaa määrää, mutta penkkejä kontatessa ja sipuleja kairatessa ei yhtään enempää tuntuisi jaksavan. 

Kuten huomaatte, jätin nyt huokaisten pikkusipulit melkein kokonaan pois, mutta toivon hartaasti, että aikaisempina vuosina maahan laitetut krookukset, lumikellot ja kumppanit olisivat kasvattaneet sivusipuleita. Ainakin sinililjojen lisääntymiseen voi luottaa.

Katsoin aikaisempien vuosien muistiinpanoja ja hyvin samaan ajankohtaan on osunut sipulien maahan piilotus muinakin vuosina.  Nyt sataa taivaalta kasteluvesi, joten sekin homma on hoidossa. Maa olikin kairatessa niin kuivaa, että kastelu on tarpeen.

Oletko te jo laittaneet sipulit maahan? 

MITÄ OLEN PUUHAILLUT?

Näyttää siltä, että erikoisen lämpimät viikot ovat nyt takana ja siirryttiin kalenterin mukaiseen tavanomaiseen lämpötilaan. Vielä eilen perjantaina pystyi työskentelemään iltapäivän auringossa t-paidassa ja oli suorastaan lämmin. Meillä ei ole vielä ollut hallaöitä, mutta lähellä on käyty ja todennäköisyys niille kasvaa.

Tyhjensin keskiviikkona kasvihuoneen kasveista, sillä sääennusteiden mukaan on varsin todennäköiseltä, etteivät lämpötilat enää suosi kukkien kehittymistä tomaateiksi. Olen kiitollinen tämän kasvukauden runsaasta sadosta, jota sai nauttia toukokuusta syyskuun puoliväliin saakka.

Keräsin vielä lopuksi ison taikinakulhon kypsiä tomaatteja talteen, sitten pilkoin tomaatin varret ja lehdet pieniksi paloiksi ja vein massan kottikärryillä arboretumiin. 

Arboretumissa on tekeillä yhden istutusalueen laajennusosa ja olen jo kuskannut sinne pohjaksi nurmen päälle lehti-oksasilppua ja muuta kompostoitavaa mm. kuihtuneiden kesäkukkien varsia ja kuivaa olkimassaa.

Kasvihuoneen kasvualustat päätyivät seuraavaksi peittämään tätä aluetta. Kastemadot ja muut maaperän pikkuapulaiset toivottavasti myllertävät kasvualustaa ja kompostoituva lehtiaines keventää mukavasti alla olevaa savimaata. Lehti- ja oksasilpun päälle levitin puhdasta istutusmultaa, sitä oli vielä jäljellä keväällä tilatusta kuorma-autokuormasta.

Istutin tänne huvimajan vierestä ylimääräiseksi jääneitä jaloangervoja ja siirrettäväksi tulee myös purppurapunalatvan siementaimia. Osan perennoista saatan siirtää vasta keväällä, jos näyttää siltä, etteivät ne enää ehdi juurtua kunnolla. Katsotaan, mitä vielä ennätän tehdä.

Istutin myös kaksi pensasta. Vasemmalla on huntukorpipaatsama Rhamnus frangula 'Fine Line' ja oikealla on rusoheisi Viburnum sargenii 'Onondaga'. Toivottavasti ne ehtivät juurtua riittävästi ennen talven tuloa.

 

Laajennusprojektin tarve lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että tänne tarvitaan paikka mantsurianjalopähkinälle. Kyseinen siementaimi (kuvan oikeassa reunassa) on tähän asti asustellut suuremman mantsurianjalopähkinän lähellä ja koska se tämän kesän aikana reipastui kasvuun ja muuttui pelkästä pienestä piiskasta minikokoiseksi oksia kasvattavaksi puun taimeksi, on se parasta siirtää paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan aikuiseksi asti. Teen siirron varmuuden vuoksi vasta keväällä, mutta on hyvä valmistella kasvualusta jo syksyllä. 

Bambukeppi on merkkinä jalopähkinän paikaksi. Kuva hämää jälleen mittasuhteita, tuohituomeen pitäisi tulla aika sopiva etäisyys.

Tämän viikon olen siis lähinnä valmistanut tätä istutusalueen laajennusta. Kolmion mallinen uusi osa on varovaisesti arvioiden 25 m2, joten kyllä tänne perennoja mahtuu. Harpoin kolmion mittoja ja sain tulokseksi 8 m, 7 m ja vähän yli 10 m.

Viime vuoden 2023 syyskuussa istutettu pylväspihlaja 'Fastigiata' Sorbus aucuparia on tehnyt pari marjarypästä. 

Tästä kuvakulmasta katsottuna uusi laajennus jää taakse. Bambukepin näkee, jos oikein tarkasti katsoo. Samoin voi nähdä huntukorpipaatsaman ja rusoheiden taimet.

Kuva on otettu huvimajasta. Istutusalueen laajennus näkyy, kun huvimajasta katsoo arboretumin suuntaan. Toivottavasti siellä ensi vuonna näkyy mulloksen sijaan kukkivat perennat. Mantsurianjalopähkinän kasvuun menee vielä aikaa, joten perennat saavat tuoda katseltavaa. Multakasan rikkaruohoista reunaa päätyi pilvikirsikan juurelle (kuvassa näkyvä ensimmäinen multa-alue). 

Seuraavaksi on vielä vuorossa jonkun verran kitkemistä arboretumissa ja kukkasipulien kaivamista maahan. Ja tietenkin verkkorumban aloittaminen. Verkotettavia puita ja pensaita on muutama sata, joten sitä puuhaa kyllä riittää joksikin aikaa. Rilla valvoo töiden etenemistä.

Saa nähdä, onko tänä syksynä kaunis ruska meitä ilahduttamassa. Hyvää viikonloppua! 

JOHAN RYSÄHTI

 

Jouduimme hyvästelemään talon päädyssä kasvaneen vanhan suuren koivun. Nyyh. En olisi halunnut luopua siitä, mutta ilmeisesti puu oli tullut tiensä päähän. 

Tiistaina 10.9. oli aurinkoinen, mutta tuulinen päivä ja puuhailin keittiöpuutarhassa. Ihan yllättäen kuului hurja pamahdus ja rysähdys sen perään. Minulla ei ollut suoraa näköyhteyttä, mutta äänen suuntaan juostessani arvasin suuren puun kaatuneen. 

Runko oli murtunut noin 5-6 metrin korkeudelta ja suuri latvus romahti väentuvan suuntaan. Onni onnettomuudessa oli, että tuulen suunta oli etelästä, eikä painava latvus kaatunut juuri kunnostetun talon päälle.

Väentuvan vintin ikkuna meni rikki koivun oksan osuttua ikkunaan ja tuvan päädyssä kasvaneet luumupuut jäivät painavien koivun oksien alle huonoin seurauksin.

Vanhassa koivussa oli paksuja oksia ja latvus oli leveä. Koivun lohjennut latvus toi nurmikolle aikamoisen kasan tavaraa. Oikeassa ylänurkassa näkyy hieman rungon lohkeamiskohtaa.

Melkoinen työmaa edessä.

Isäntä ryhtyi töihin moottorisahan kanssa ja pätkittyään koivun paksuja oksia sopiviin mittoihin, niitä pääsi nostamaan kuormaajalla peräkärryyn. 

On aika iso helpotus, että omasta takaa löytyy traktori sekä kuormaaja ja metsäkärryt ... ja isännän taidot työn tekemiseen.

Tässä on ensimmäinen kuorma työn alla. Kaikkiaan koivun pätkimisestä tuli poisvietäväksi kolme suurta kuormaa. Onneksi isännällä oli juuri energiapuun keräily metsästä kesken, joten koivun oksat päätyivät tähän tarkoitukseen.

Vanha koivu ja tammet toivat talon itäpäätyyn menneiden aikojen tunnelmaa. Maisemaan tuli koivun kaatumiseen johdosta selvä aukko. 

Kanto kertoo vierestä tarkastellessa kaatuneen koivun koon, mutta tästä kuvakulmasta se ei paljastu. 

Kuvan tilanteessa minä olin jo kerännyt pienet oksat pois ja haravoinut "taistelutantereen". Sain vietyä paljon materiaalia arboretumiin syntyvän uuden istutusalueen kasvualustaan.

Pitää vielä syventyä tuvan päädyn luumupuihin. Molemmissa on ehjä runko alhaalla, mutta oksien haarautumiskohdasta molemmat puut ovat säpäleinä. Vanhempi näistä luumuista on 'Yleinen keltaluumu' ja se on tuottanut runsaan herkullisen sadonmonena vuonna. 'Victoria' -luumu oli nuorempi, mutta se ehti kasvaa jo viiden vuoden ajan eli ensi vuonna olisi todennäköisesti päässyt maistelemaan satoa. Harmillista.

Tässä näkyy syy koivun rungon repeämiseen. Näin paljon on pehmeää rungon keskellä ihan maan rajassakin. Heikko aines oli laajempi siinä kohdassa, mistä runko katkesi.

Tässä edessä näkyy vanhan tammen haarautunut runko. Onneksi tammesta pääsee vielä nauttimaan. Koivu oli kevään vihreine lehtineen tosi kaunis, siitä näystä on surullista luopua.