VIERAILU KOTKAN PUISTOISSA

Viime kesän ainoa lomareissumme suuntautui 24.8. Mustilan taimipäiville ja sieltä edelleen Kotkaan, missä yövyimme yhden yön. Kotkassa ehdimme sekä lauantaina että sunnuntaina kiertää Kotkan upeita puistoja. Tämä oli kokemus, mikä jätti poltteen päästä puistoihin uudelleen myöhemminkin. Puistojen suunnittelija kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen onnistui loistavasti tavoitteessaan: "Hyvä puisto on sellainen, jossa ihminen kokee sydämessään, että tänne hän haluaa palata".

Haluaisin seuraavan puistovierailun Kotkassa ajoittaa kevääseen, olisi upeaa nähdä lukuisat hedelmäpuut ja muut kevään / alkukesän kukkijat kukkaloistossaan.

Kaupungin keskustassa sijaitseva Isopuisto levittäytyy vanhan ortodoksisen kirkon ympäristöön. Siellä hämmästyttivät suuret perenna-alueet, mitkä olivat persoonallisisempia, kuin yleensä puistojen istutukset. Nämäkin monimuotoiset istutukset olisi hauska nähdä myös keväällä tai alkukesällä. Ihailin graniittikivien käyttöä istutusalueiden pengertäjänä. Yllä olevassa kuvakulmassa graniittikivi peittyy tässä kuvakulmassa ryöppyävien perennojen alle.

Monessa kohdassa oli käytetty pienikukkaisia kärhöjä perenna-alueilla, tämä vielä kukki.

Sapokan vesipuistossa kiersimme sekä lauantain iltakävelyllä että uudestaan sunnuntaina. Aivan huikea paikka! Ihailin tapaa millä kasvit oli luonnollisesti istutettu toistensa lomaan kerroksellisesti.  Köynnöksiä oli kivasti käytetty paljon, valtaosa näytti olevan pienikukkaisia kärhöjä. Vaikka aluetta oli rakennettu paljonkin, niin silti lopputulos oli tosi luonteva. Pidin myös kovasti eläimiä esittävistä kivipatsaista (näyttivät kiveltä - en koskenut). 

Tällaiset patsaat olivat viehättäviä

Sylikoira Rita. Tunnelma oli tälläkin alueella erityinen, ja nuo kivet!

Joka puolella oli paljon graniittikiviä, ah! 27.7.2019 Hesarin lehtijutussa oli maininta, että puistoon tuotiin rakennusvaiheessa lähes kilometrin verran sokkelikiveä eli purettujen rakennusten kivijalkoja. Kiviä oli taidokkaasti käytetty istutusten pengertämiseen ja moneen muuhunkin. Olin aivan haltioissani. Antaa kuvien puhua...

Kivijalkakiviä - ja miten kauniisti ja luontevasti kasvit on tähän istutettu, tässäkin köynnös ...

Pidin näistä monimuotoisista kivikkoryhmistä, vaikka kasvit eivät kukkineet tulee erilaisista sävyistä kiinnostava näkymä

Tietääkö teistä kukaan, ovatko nämä yllä kuvassa näkyvät puut  riippajalavia vai sateenvarjojalavia? Niitä oli käytetty useassa kohdassa ja olivat joka tapauksessa kerrassaan upeita - ja minua jäi kaihertamaan se "täytyy saada" -ajatus. Kiinnostaisi tietää, onko teillä ollut harmina kirvat, jos siis omistatte jomman kumman version? Ja miten olette onnistuneet mahdolliset kirvat häätämään? Minulla olisi tällaiselle paikka mietittynä, jos uskallan ostaa. Olen nähnyt muutamia kuvia kirvojen ruskistamista sateenvarjojalavista, eikä se olisi oikein toivottavaa, varsinkin kun maksavat aika lailla.

Rita oli myös ihastunut puistoon, tosi paljon löytyi nuuskittavaa.

Kävelimme ihanaa maisemareittiä Sapokan vesipuistosta Katariinan meripuistoon. Reitillä sai nauttia hienosta lehtometsästä ja mahtavista kivistä.

Karhulan Jokipuisto oli vuorossa viimeisenä ennen kotimatkaa. Kaupunginpuutarhuri Heikki Laaksonen halusi kaikilla suunnittelemillaan puistoilla olevan oma erityispiirteensä. Karhulan Jokipuisto "muutti todeksi taidemaalarin Claude Monet´n maalauksen lummelammesta" (lainaus Helsingin sanomat 27.7.2019).

Mikäli et ole vielä Kotkan puistoissa vieraillut, suosittelen ehdottomasti! Aikaa kannattaa varata, sillä tutkittavaa löytyy paljon.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ TAIMIPURKKIEN VIERESTÄ!

Tähkähietaliljan siemenet ovat ulkona kylmäkäsittelyssä, mutta muuten kaikissa tähän asti kylvetyissä on ainakin muutama siemen itänyt. Ihmettelen, että tänä vuonna kaikki multaan laittamani kelloköynnöksen siemenet (11 kpl) lähtivät kasvuun, viime vuonna itävyys oli selvästi heikompi. Tänäkin vuonna näkyi siemenen kasvuun lähdön erot. Neljä kiireisintä ampaisi pintaan 6.2. ja viimeinen mattimyhänen oli koukkuvaiheessa muutamia päiviä, ennen kuin 12.2 päätti nostaa sirkkalehtensä esiin.

Kaikki taimet ovat yläkerrassa ja lämpötila kasvatushuoneessa on vaihdellut 15~17,5 asteen välillä. Pidän lämmöt tarkoituksella matalina, ettei taimista tulisi nopeasti kasvaneita hujoppeja. Kahden "punaisen" kasvivalon lisäksi lisävaloa tulee uudesta kattoon asennetusta roikkuvasta kasvivalosta. Yläkerran ikkunat ovat isot ja suunta on etelään.

Kasvihuonekurkut ovat edenneet maltillisesti (tähän mennessä), mutta muistan kyllä elävästi kurkkujen viime kevään kasvuvauhdin kasvihuoneessa. Kiitos teille kommenteistanne ja huolenpidostanne näiden kurkkujen suhteen ;). Teen nyt tosiaan tällaista omaa empiiristä tutkimusta hyvin varhain kylvettyjen kurkkujen suhteen - lupaan myös rehellisesti kertoa, mikäli tämä kokeilu päättyy täyteen tuhoon. 

Näen jo mielessäni, miten isoon ruukkuun istutettu kurkku on kiivennyt kattoon asti kun me yhdessä tuumin mieheni kanssa lähdemme siirtämään taimea kasvihuoneeseen. Toinen kantaa ruukkua ja toinen yrittää varjellen kannatella parin metrin latvaosaa. Yläkerran portaat ovat käsintehtynä hieman epätasaiset jaoltaan ja vanha maali on liukas pinnaltaan. Minä villasukissani olen joskus tullut iloisesti portaat pyllymäkeä alas - tosin takalisto ei ollut kovinkaan iloinen.

Kuva ystävästäni Ritasta ei ole kovin onnistunut, mutta portaikon luonteesta saa vähän käsityksen

Mikäli portaikko-osuus ei koidu kohtaloksi, niin monta vaaranpaikkaa on vielä ennen kasvihuoneeseen pääsyä, varsi taitaa napsahtaa poikki aika helposti. Mikäli joku näistä neljästä yksilöstä päätyisi kasvihuoneeseen asti onnellisesti, pitää alkukeväällä vielä tarkasti seurata yölämpötiloja ja harsottaa kurkkua kasvihuoneessakin. Lämmitys onneksi voidaan säätää käynnistymään, kun lämpö kasvihuoneessa laskee. 

Näin vaivalloisen urakan saattaa ottaa puutarhahöperö, joka muistaa vesi kielellä viime kesäisten kurkkujen maun ja haluaisi aikaista satoa. No, kylvän tosiaan jäljellä olevia kurkun siemeniä myös järkevämpään ajankohtaan.

Vasemmalla paprika ja oikealla tomaatti

Tomaatit ja paprikat ovat edistyneet hitaasti, mutta mielestäni taimet ovat hyvävointisia. Paprikat olisi varmastikin pitänyt kylvää jo edelliseen kuunkiertoon, mutta näillä mennään. Mikäli ruukkutomaattit ”Vilma” ja amppelitomaattit ” Red Profusion" F1 lähtevät hyvään kasvuun, istutan ne tarvittaessa isompiin ruukkuihin. Näidenkin suhteen kokeilen, jos saisin itsekasvatettuja tomaatteja jo alkukesästä. Katsotaan, miten käy.

Pitkäksi kasvavat runkotomaatit laitan kasvamaan vasta myöhemmin.

Viime kesältä tulos yhdeltä aamukäynniltä kasvihuoneessa ja keittiöpuutahassa

Perennat pikkuiset:

Tarharistikit

Tarharistikki "Leichtlinii" yllätti totaalisesti. Pikkuruisen siementen hajakylvö tuotti melkoisen määrän taimen alkuja. Mikäli nämä saisi purkitettua, niin voisi olla sata taimea tarharistikkiä keväällä. Sepä auttaisi tyhjän multatilan peittämisessä kummasti. No, vaaroja on näilläkin vielä edessä. Viime vuonna annoin  akileijojen olla kylvöastiasssaan aina siihen saakka, kun irrottelin taimia perennapenkkiin. Tämä menettely onnistui hyvin, mutta nämä tarharistikit ovat nyt hurjasti tiheämmin. Taimia kannattaisi ehkä ainakin väleistä koulia omiin purkkeihinsa? Minua saa kyllä neuvoa, tämä perennojen kasvatus on nimittäin uutta minulle.

Vasemmalla kaukaasianpitkäpalkoja ja oikealla patjaharsoja

Patjaharsot ja kaukaasianpitkäpalot "Little Treasure White" ovat sopivan harvassa omassa kylvöastiassaan, mahtuvat vielä kasvamaan pitkän aikaa. Ostopäätökseni Little Treasure Whiten suhteen syntyi, kun myyntipuheessa luvattiin: "Muodostaa pehmeitä mattoja, ikivihreät lehdet, valtavasti pieniä puhtaanvalkoisia kukkia, erittäin tiivis ja kestävä maanpeittokasvi. JA TÄMÄ: Aikaisin kylvettäessä kukkii runsassti jo ensimmäisenä vuonna!".  Sepä vasta olisikin hienoa! Näistäkin odotan saavani kivasti täytettä uusiin penkkeihin.

Anisiiso "Astello Indigo" odotutti hieman itämisensä kanssa, mutta ilokseni pieniä taimia alkoi nousta, samoin loistosalvia "West-Friesland" piti jännityksessä pitkään, mutta kyllä siellä nyt taimia on näkyvissä. Purppuratulikukan taimia taasen on melkoinen armeija nousemassa, joten tämänkin suhteen on mietittävä toimenpiteitä.

Purppuratulikukka

Jaloritarikannus F1 "Guardian Whiten" pienet taimet saavat hämmästelemään, voiko näistä tosiaan kasvaa niin mahtavia kukkia? Tämänkin kohdalla luvataan, että kukkisi jo ensimmäisenä vuotena, jos kylvetään varhain. 

Jaloritarikannus "Guardian White"

Kaikkinensa tällä hetkellä olen tyytyväinen onnistuneeseen itämiseen hyllyllä patterin päällä. Kaukaasianpitkäpalko ja patjaharso itivät kuudessa päivässä (itämisajaksi mainittiin 10-30 / 10-20vrk), Tarharistikki iti neljässä päivässä (itämisaika 10-30 vrk), jaloritarinkannus iti yhdeksässä päivässä (itämisaika 10-30 vrk). Viimeisimmätkin olivat hienosti itämisen ennusteajan alkupäässä. Kokeilen tänäkin vuonna tehdä kylvöt kuukalenterin mukaan eli seuraava erä on vuorossa taas nousevalla kuulla parin viikon päästä, siihen asti yritän pidätellä itseäni ja hoivailen näitä taimivauvojani.

Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille puutarhaystävilleni! Olen iloinen, että olette olemassa :).

PUUTARHAN PENSAAT: SYREENIT

Pihasyreeni kiertää tuuheana kasvustona eri puolilla puutarhaa useiden kymmenien metrien aitana. Yli sadan vuoden aikana sinilila syreeni on laajentunut juuriversoilla siten, että pensaan leveys on noin 2~3 metriä. Olisi kiva tietää, milloin ensimmäinen syreenipensas tai pala juuriversoa on tänne saapunut. Toiko mahdollisesti täällä aikoinaan asunut Abraham Argillander taimen jo 1700 -luvun loppupuolella, hän oli ainakin kasveista kiinnostunut. Vanhassa 1931 maalatussa taulussa syreeniaita näkyy joka tapauksessa tuuheana kasvamassa pohjoiskulmalla.

Kuvassa talon eteläpuolella minun istuttamani valkoinen pihasyreeni ja vanhaa kantaa oleva sinilila pihasyreeni

Olemme vuosittain poistaneet syreenien vanhoja kuolleita, lahoavia karahkoita. Syreeni on niin sitkeää puuta, että mieheni on hoitanut tehtävän moottorisahalla. Olen pohtinut, että pitäisikö minun ryhtyä enemmän poistamaan juuriversoja, mutta toisaalta tuuhea pensasto on hyvä näkö- ja tuulisuoja ja joka tapauksessa pensaiden juurialueilla kasvaa vuohenputkea, joten ehkä toimenpiteestä ei olisi niin paljon esteettistä hyötyä.

Vanhojen oksien poistoa lukuunottamatta en ole juuri hoitanut näitä vanhoja syreenejä. Pensaan juurille tulee haravoitua lehtiä, jotka kompostoituvat paikoilleen. Syreeni pitäisi kalkista, mutta olen ollut vähän nuuka näiden vanhojen pensasaitojen kalkitsemisessa, menisi nimittäin aika monta säkkiä kalkkia.

Takana väentuvan nurkalla kukkii valkoinen pihasyreeni

Valkoisen pihasyreenin istutin sekä väentuvan kulmalle että kivipengerryksen eteen (ensimmäinen kuva). Nämä molemmat ovat kasvaneet paikoillaan noin 25-28 vuotta, ihan tarkasti en muista. Minusta tuntuu, että pihasyreenien kukinta on aikaistunut? Perinteisesti sanotaan kukinnan sattuvan juhannuksen seutuun, mutta viime vuosina ovat meidän syreenit aloittaneet jo aikaisemmin.

Valkoinen muoto on ehkä hieman hidaskasvuisempi kuin sininen. Syreenin kukkivia oksia on mukava kerätä maljakkoon, olen todella kiintynyt näihin molempiin väreihin, olisi vaikea kuvitella tällaista vanhaa ympäristöä ilman perinteistä syreeniä, myös tuoksu on ihana.

Keskellä hevoskastanja, unkarinsyreeniaita oikealla puolella, myös vasemmalla puolella on unkarinsyreeni

Unkarinsyreeniä istutin aidaksi rajaamaan pihaa noin 30 vuotta sitten. Muistan, että pensas myytiin unkarinsyreeninä, mutta onhan myös mahdollista, että kyseessä on puistosyreenin ja unkarinsyreenin risteytys - aito unkarinsyreeni on ymmärtääkseni harvinainen.

Kyseinen kohta oli hyvä valinta korkeaksi kasvavalle syreenille, aita on antanut suojaa tuulilta ja pihapiiriin tuli mukava vehreä seinä.

Kuka osaa sanoa, onko kyseessä aito unkarinsyreeni vai risteytys?

Tämä syreeni kukkii vähän myöhemmin kuin pihasyreeni, joten oli mukava porrastaa syreenien kukintaa - iloa riittää pidemmäksi aikaa. Vanhoja oksia on täytynyt poistaa myös näistä pensaista, muuten ovat pärjänneet ilman hoitoa.

Puistosyreeni "Tammelan kaunotar"

Puistosyreeni "Tammelan kaunotar" tuli mainittua jo pikkupuuna puutarhan puiden esittelyn yhteydessä, sillä ostin oman "Tammelan kaunottareni" rungollisena. Tätähän myydään myös pensaana. Kukinta-aika on yleensä kesäkuun loppupuolella / kesä-heinäkuun vaihteessa. Valkoinen kukinto on pysty ja tuoksuvainen. Muiden syreenien tapaan tämäkin viihtyy läpäisevässä ja kalkitussa kasvualustassa.

"Tammelan kaunotar" rungollisena pikkupuuna toisesta suuntaa katsottuna

Nyt yli 20 vuotiaana pikkupuun runko on viehättävästi muhkurainen, pidän tästä tavattoman paljon.

Palibin pikkusyreeni istutusvuonna 2019

Palinin pikkusyreeni on myös rungollinen, istutin sen 2019 kasvamaan huvimajan eteläpuolelle. Tämä jää kuitenkin matalammaksi kuin Tammelan kaunotar eli on enemmän pensaan korkuinen, tietojen mukaan korkeutta olisi noin metri ja leveyttä latvassa saman verran. Kesästä riippuen kukinta alkaa yleensä kesäkuun lopulla. 

Pikkusyreeni on nimensä mukaisesti sirolehtinen ja kevytoksainen, runsaslumisina talvina tykkylunta kannattaa ravitsella latvuksesta pois, ettei tule vaurioita. Mikäli rungosta alkaa kasvaa ns. erilainen verso, tämä villiverso katkaistaan pois. Yhden tällaisen näin 2018 tyttären Palibissa, poiston jälkeen muita ei ole sen jälkeen näkynyt.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti isabellansyreenien hankkimista kevään istutuksiin. Sopiva paikkakin on jo mietittynä. 

Valitettavasti näissä puutarhan kasviesittelyissä tulee hieman toistoa jo aikaisemmin muissa yhteyksissä kirjoitettuun, mutta ajattelin, että olisi kätevää, että yhdellä hakusanalla tai otsikolla olisi löydettävissä kaikki asiaan liittyvä. Täydennän näitä, kun saan uusia kasveja istutettua. Huomaan oman muistini jo sen verran pätkivän, että paras on laittaa näitä itsellekin muistiin. Minusta on kiva vuosien päästä tietää, milloin mitäkin on istutettu eli mikä on kasvin ikä ja lajinimi.

Palibin pikkusyreeni Syringa meyeri "Palibin"
Pihasyreeni Syringa vulgaris
Puistosyreeni "Tammelan kaunotar" Syringa x henryi
Unkarinsyreeni S. josikaea tai Syringa x henryi