SADETTA JA PAISTETTA

Viime viikon säät tarjosivat viikonlopun helteen lisäksi kovan ukkoskuuron ja tiistaisen noin 40 mm:n kaatosateen. Helle jatkuu edelleen. Katson nyt mittaria, joka näyttää lukemaa +30,4 astetta klo 12.00.

Tiistai-iltana en ollut uskoa silmiäni, kun arboretumiin kävellessä näin nurmella virtaavan joen. Siis ihan näytti virtaavalta joelta, koska iso oja oli tulvinut yli ja vesi virtasi nurmikkoa pitkin leveänä n. kolmen metrin kaistaleena. Oja on piilossa heinikon keskellä vasemmalla.

Onneksi joki oli aamulla hävinnyt. Tämä kuva on tältä aamulta. Eli oja on piilossa heinien keskellä oikeassa reunassa, mutta ojan vesi oli noussut tälle ajoväylälle ja virtasi järven suuntaan yhdensuuntaisesti ojan kanssa.

Tänä aamuna arboretumin länsireunan nurmikolla on edelleen painanteissa lammikoita, kuten kuvan oikeassa reunassa voi nähdä. Tiukka savimaa ei kovin hyvin läpäise suuria sademääriä, varsinkin, kun tuon noin 40 mm sateen jälkeen perjantain ukkoskuuro toi lisää vettä.

Tällä hetkellä on runsaasti kukkia eri puolilla puutarhaa, mutta helle voi nopeuttaa monen lajin kukintaa. 

Pensasruusu 'Sävel' soittelee sulosointujaan täydessä kukassa.

Tarhakellokärhö 'Aljonushka' avasi myös kukkansa. Aurinko paistoi jo yhdeksältä niin kirkkaasti, että oli vaikea saada kuvaa otettua. 

Vihdoin minunkin marhanliljani tekivät kolme kukkavanaa, vaikka liljakukot yrittivät sitkeästi sitä runnella. Saa nähdä, milloin minulla on näitä yhtä mahtavat puskat kuin muutamalla blogikaverillani. Terveiset teille onnellisille!

Mantsuriankärhö on aivan täynnä pieniä kukkia, se näkyy tästä kauempaa otetusta kuvasta ylimpänä valkoisena pilvenä. Pikkujasmike kukkii myös valkoisena. Tuolla alueella on kahta eri pinkkiä ruusua. Lähellä pensaskärhöä on sammalruusu Tertinkartano ja oikealla puolella vähän matalampana kukkii kartanoruusu 'Pikkala'. Pikkala on aikoinaan löydetty Siuntiosta Pikkalan kartanosta, ja kuten voi päätellä, on sammalruusu kotoisin Tertinkartanosta.

Tuoksuherneistä on kasvanut hurjan korkeita tänä vuonna. Melkoisia monstereita. Nyt ne onneksi ovat aloittaneet kukinnan.

Viime viikolla yritin taas kaiken liikenevän ajan kitkeä arboretumissa, se työ ei ihan heti lopu, koska maanpeittäjien levittäytyminen vie aikaa ja ei-niin-toivotut maanpeittäjät yrittävät sillä aikaa tehokkaasti tehdä omia aluevaltauksiaan. 

Pitää lähteä puutarhatöihin helteestä huolimatta. Hyvää kesäistä viikkoa teille kaikille!

RETKELLÄ AVOIMISSA PUUTARHOISSA

Omat tarhakurjenpolvet huvimajan vieressä

Minulle on elämys päästä vierailemaan toisten puutarhoihin, joten pidimme oman puutarhan 6.7. suljettuna ja lähdimme ensin Lahden seudulle kierrokselle. Jouduimme valitettavasti ajan puutteen vuoksi jättämään Lahden puutarhat kolmeen kohteeseen. Olisin halunnut ehtiä myös Pikku Pähkinään, mutta valitettavasti aika ei siihen riittänyt. Näin jälkikäteen olisin suunnitellut reitin toisin. Kahdessa puutarhassa en löytänyt pihan omistajaa, joten en ilman lupaa julkaise niistä kuvia.

Esittelen teille kuvien kertomana kaksi erittäin inspiroivaa kohdetta. Nämä ovat erilaisia, niinkuin puutarhojen kuuluukin olla. Ensimmäisenä kohteena Katjan, Päivänpesän elämää -blogista tuttu,  Arvilan tila vanhassa perinnemaisemassa peltojen keskellä 1800-luvun talon ympärillä. Katjalla oli huikea ja hyvin järjestetty taimimyynti, joten minäkin ostin monta purkkia kotiin viemisiä. Lisäksi Katja oli varannut minulle etelänkevätesikkoa ja vielä yllätyksenä ihanaa kerrottua kaukaasianpitkäpalkoa (korjaa, jos meni väärin). Olen niin iloinen, kiitos Katja!

Ihmisiä oli paljon liikkeellä, mikä on upea juttu. Yritin ottaa kuvia niin, ettei kukaan olisi joutunut selvästi tunnistettavaksi, pahoittelen, jos se ei onnistunut riittävän hyvin.

Arvila - puutarha vanhassa perinnemaisemassa

Huomasin, että Katjan arboretumin seutu liikautti sydäntäni. Edellisen vierailun jälkeen kasvua on tapahtunut paljon ja se antaa toivoa myös oman nuoren "puulajipuistoni” suhteen. 

Otin kuvia eri kuvakulmista samalta alueelta, koska näkymä muuttuu aina eri suuntaan tai suunnasta katsottuna. Tällaiset näkymät ovat minusta houkuttelevia.

Katja on saanut puiden alustat kasvamaan sekä pensaita että perennoja.

Oli innostavaa nähdä, miten perennat ja pensaat sopivat toistensa lomaan ja toimivat hyvin yhdessä. Oli kiva miettiä, mitkä lajit olisivat itselle sopivia. Kaikkihan me pyrimme toteuttamaan puutarhassa omia visioitamme.

Katselin paljon puita ja mietin omia vastaavia. On niin kiva nähdä erilaisia yhdistelmiä toisten puutarhoissa. Se pisti ajatukset niin vireystilaan suunnittelun suhteen, että ei unimatti malttanut tulla häiritsemään :).

Ihailin Katjan hoidettua puutarhaa, vaikka varmasti sää toi haasteita viimeistelyyn. Katjan omin sanoin: "puutarhurissa asuu pieni keräilijä" eli laji ja lajikemäärä oli valtava, mutta rikkaruohoja ei kasvien seassa näkynyt.

Perennat kukkivat joka puolella. 

Kasvihuoneen edessä ja ympäristössä oli vierailijoista jopa tungosta. Onhan Katjan kasvihuone todella tarkastelun ja ihastelun arvoinen. Ei uskoisi, että nämä kasvihuoneen edustan perenna-alueet ovat vasta melko uusia. Nyt jo vallitsee Cottage Garden -meininki. 

Tämä kuva on kasvihuoneelle kulkevan tie toiselta puolelta. Rajasin kuvasta ihmiset, jotka tulivat kasvihuoneen suunnasta.

Pioneja oli paljon kukassa. Sade ei ollut saanut niitä nujerrettua.

Kiitos Katja, oli taas elämys käydä ihailemassa puutarhaasi ja leivonnaiset olivat todella herkullisia. Sääkään ei haitannut, kun oli varautunut sadetakilla. Aamupäivällä ei edes satanut kovin paljon.

Malovanpiha, suuri puutarha taajamassa 2011 valmistuneen talon ympärillä

Päivän viimeinen kohde oli Mäntyharjulla, eli kellon kanssa kilpaa tähtäsimme vielä katsomaan upeaa taajamapihaa omalla paikkakunnalla. Olen käynyt täälläkin kerran aikaisemmin muutamia vuosia sitten ja kasvua on tapahtunut. Huokailin ihastuksesta monta kertaa. Täällä puutarhan tyyli sopi erittäin hyvin taloon ja ympäröivään maisemaan.

Tontin molemmin puolin kasvaa metsää. Talon emäntä nauttii havujen muotoilusta ja havuja oli käytetty paljon eri puolilla tonttia. Laatoitus on tehty isännän itse valamista laatoista. 

Minusta havujen sijoittelu oli todella onnistunutta ja ilo silmälle. Perennat ja lehtipensaat täydentävät istutuksia havujen ympärillä. Molemmat korostavat toisiaan.

Isäntä hoitaa mielellään hyötytarhaa ja peruna sekä muut herkut näyttivät kasvavan hyvin. Harvoin löytää näin siistiä hyötytarhaa laattakäytävien rajaamana. 

Täällä samaa lajia maanpeittäjänä oli käytetty suurempina yhtenäisinä alueina ja se toi harmonisen vaikutelman...

... kuitenkin erilaiset kasvit vuorottelivat hauskasti maata peittäen ja luoden kivoja yhdistelmiä.

Voitteko uskoa tätä siisteyttä! Pitkä kivimuuri talon edustalla on ladottu kauniisti ja muuri pengertää korkeuseron upeasti. Ylätasanteella kasvaa hortensioita.

Nuotiopaikka isojen kivien keskellä on huikea. Tämä siisteystaso vaatii työtä kitkijältä. 

Tuo huolella hoidettu kuusiaita rajaa piha-alueen maantiestä. Kuusiaita on todella kaunis tausta puutarhalle. 

Tässäkin kuusiaita on taustalla ja perennaryhmä havujen somistamana. 

Erilaiset lehtimuodot tuovat elävyyttä.

Tämä kuvakulma on nuotiopaikan takaa talon suuntaan. 

Syvä kumarrus tästä taidolla toteutetusta ja huolella hoidetusta kokonaisuudesta. Tämän jälkeen ei ole kiva katsella omia rikkaruohoja ja  hoitamattomia alueita 😅. 

No, oikeasti oli todella inspiroivaa ja nautin kaikeasta kauneudesta ihan hurjasti.

MELKOISTA MYRSKYÄ

Ennusteet toteutuivat. Eilen satoi 9 mm ja tänään on tuullut niin kovissa puuskissa, että on jännittänyt mahdolliset tuhot. Puut taipuvat uhkaavasti. Kiersin pitkin puutarhaa ja abroretumia katsomassa, täytyykö tukia lisätä tai korjata. 

Sain kahden puuskan välissä tarkennettua kuvaan ihanaisen pensaskärhön Clematis recta 'Purpurean'. Tykkään hurjasti tämän pikkuisista valkoisista kukista ja tummista lehdistä. Istutin tämän kesällä 2022 ja nyt kärhö on tuuheutunut hyvin ja kasvanut silmieni tasalle.

Tässä 'Purppurea' näkyy hennosti vasemmalla omassa obeliskissaan ja edessä on tietenkin suloinen 'Sointu'. Sointu on ollut niin täynnä kukkia, että ehkä tämä tuuli pöllyttää osan terälehdistä maahan.

Välillä Arboretumin nuoret puut tuntuivat olevan kallellaan tuulen voimasta, samoin hennot enkeliperhoangervot, mutta ihmeesti ne saas nousevat puuskan jälkeen. Rilla ihmetteli minun hidasta etenemistä, koska piti matkan varrella tarkistaa monta asiaa. 

Olen odottanut kovasti Arboretumiin vuonna 2021 ja 2022 istutettujen 'Tähtisilmä' loistojasmikkeiden kukintaa, tänä vuonna molemmat kukkivat. Tämä pensas näkyy huvimajasta katsottaessa ja toinen oli edellisessä kuvassa Rillan oikealla puolella pylvään edessä.

Äsken rypsähti taas sadekuuro, mutta nyt se taitaa olla melkein ohi ja aurinko tuli esiin. Ei kai koirani vain yritä piiloutua sormustinkukan taakse? Näen sinut kyllä!

Parasta taas lähteä kierrokselle katsomaan, täytyykö kerätä puusta tippuneita oksia. Terijoensalavan alta olen kerännyt jo moneen kertaan ison sylillisen oksia, mutta aina niitä tippuu lisää. Mahdottoman roskaava puu. Oikein hyvää viikonloppua teille kaikille ja toivottavasti olette selvinneet myrskystä ilman harmeja.

PIONIN TUKEMINEN

 

Kuten monet ovat todenneet, tämän kevään ja kesän sää on kasvattanut pioneille korkeat varret. Seikka vaikuttaa ainakin osalla kiinanpioneista tukemisen tarpeeseen. Itoh-hybridit pysyvät pystyssä omin neuvoin. 

Viime kesänä keksin yhdestä pioniryhmästä runsaasti kiittäviä kommentteja latvialaisen yrityksen valmistamista pionituista, jotka on tehty harjateräksestä ja hitsattu siististi. Tuki koostuu kahdesta ympyrästä ja ylempi on luonnollisesti halkaisijaltaan suurempi. Yllä oleva tuki on laitettu nuorelle 'Gene Wild' kiinanpionille, koska pioni on istuettu vasta viime kesänä, tuki on sille väljä.

Vasemmalla näkyy Itoheista edessä 'First Arrival' ja takana 'Julia Rose'.

Etualan vaaleanpunaiset 'Do Tell' pionit saivat nämä mainitut tuet, mutta tuet peittyvät todella huomaamattomaksi lehtien sekaan.

Tässä kesäkuussa otetussa kuvassa näkyvät hyvin kolme harjateräksestä valmistettua tukea nuorilla pioneilla. Muokkasin tätä perennapenkkiä viime kesän loppupuolella ja jouduin osan pioneista nostamaan ylös, etteivät ne jääneet liian syvään mullan lisäyksen myötä. Samanlaiset tuet on laitettu myös kuvan oikeassa laidassa näkyville pioneille, mutta näillä tuki jää jo lehdistön suojaan piiloon.

Tänään aamulla otetussa kuvassa edellisen kuvan perennapenkki näkyy takana oikealla. Pionien tuet eivät näy enää kuin lähempää tarkastellessa. Myös etualan pionit on tuettu näillä samaisilla harjaterästuilla.

Ihan kuvan etualalla näkyvät pioninuput kuuluvat talon hyvin vanhoille pioneille. Näiden 'Festiva Maxima' kiinanpionien juurakot ovat todella kookkaita, näille oli hieman vaikea saada tuki sovitettua, mutta taidan jakaa juurakoita syksyllä. Laskin nuppuja olevan yli 60 kpl/pioni. Jos sadekuuro sattuu auenneeseen Festiva Maksimaan, mätkähtää pioni kumoon ilman tukea. Aikaisemmin yritin tukea näitä pioneja monien tuntemilla vihreillä kaarilla, kolme tukea ei oikein riittänyt yhdelle pionille, enkä saanut pioneja kovin kummoisesti tuettua (ne olisi ilman muuta pitänyt sitoa toisiinsa kiinni). 

Olen myös kokeillut perennatuen nimellä myytäviä ympyränmuotoisia "ristikkoja", joihin tulee kolme irtojalkaa. Minulla menee hermot näiden asettelussa. Sitä paitsi katsoin juuri tällä viikolla, että kyseinen tuki maksoi myymälässä noin 15 € eli näiden todella tukevien ja toimivien harjateräksestä valmistettujen tukien hinta jäi halvemmaksi, vaikka laski rahdinkin mukaan.

Olin ensin aika epäileväinen ostamaan ns. sikaa säkissä ja maksamaan etukäteen ostokset latvialaisen yrityksen pankkitilille, mutta yhteistyö on toiminut oikein hyvin ja luotettavasti. Viime kesänä ostin kahdessa erässä yhteensä 50 pionitukea ja nyt tilasin 20 kappaletta lisää. 

Tilaus tehdään sähköpostin kautta ja vastaukseksi saa laskun. Kun lasku on maksettu, yrittäjä tilaa "kuriirin" eli kuljetuksen ja tuotteet saapuvat kotipihaan. Rahdin osuus tulee aina kymmentä tukea kohti, koska kymmenen nippuihin pakatut pionituet painavat aika lailla. Tämän vuoden tarjous oli 8€/kpl. En ole varma, onko tarjous vielä voimassa.  Viime kesänä latvialainen yrittäjä kysyi molempien lähetysten jälkeen, sainko varmasti tuotteet perille asti.

Täytyy sanoa, että oli suorastaan juhlavaa laittaa nämä tuet kesäkuun alussa paikoilleen. Senkun vain painoi kolme harjateräsjalkaa pionin ympärille ja sääti korkeuden haluamalle tasolle painamalla. Harjateräs uppoaa hyvin vikuroimatta tai kiemurtelematta. Jos jonkun pionin varret kasvavat reippaasti, on vaivatonta hieman nostaa tukea ylemmäs. Niin helppoa. Nämä kestävät säätä, joten ei ole edes tarve kerätä tukia talveksi pois, ellei halua. Kirjoitin tämän jutun, koska Between blogista Rikkaruohoelämää, pyysi tarkemmin tietoa näistä hankkimistani kätevistä pionituista.

KESKIKESÄN PENSASRUUSUJA

 

Keskikesän pensasruusut ovat olleet ihanasti kukassa. Keskellä näkyy suviruusu 'Poppius', joka kuuluu tarhapimpinellaruusuihin tai voidaan puhua myös Rosa Spinosissima-ryhmästä.

'Poppius' aloittaa kukinnan tavallisesti hieman juhannusruusun jälkeen kesä-heinäkuun vaihteessa.  Kukat ovat puolikerrannaisia, tuoksuvia ja kukinta on yleensä runsas. Kuvan Poppius kasvaa "Ruusupuiston" aidanteessa ja toinen Poppius on Arboretumin pohjoisaidan edustalla ja sekin kukkii runsaasti. Poppius kukkii edellisen vuoden versoilla. 

Kasvupaikaksi kannattaa varata aurinkoinen tai puolivarjoinen, melko runsasravinteinen paikka, mutta oman kokemukseni mukaan pensasruusut pärjäävät myös melko vähäravinteisessa kasvupaikassa. Ehdottomasti kannattaa huomioida, että tämä ruusu tekee juurivesoja. 

Olen istuttanut tähän kuvan aidanteeseen näitä juurivesoja tekeviä lajeja, koska ruohonleikkuri kiertää aluetta joka puolelta. Jää nähtäväksi, pysyvätkö aidanteen ruusut omalla alueellaan. Kerrotaan, että Poppius on saanut nimensä Juvan pappilassa syntyneen Gabriel Poppiuksen mukaan. (lähde: Mustilanpuutarha.fi).

Morsionruusu eli 'Juhannusmorsian' kasvaa Poppiuksen vieressä. Kuten nimestäkin voi päätellä, on kukinta-aika juhannuksen tietämillä, mutta vaihtelua on tietysti riippuen alkukevään ja kesän säistä. Kukat ovat hennon lilanvaaleanpunaisia, mutta huomattavasti vaaleampia kuin Poppiuksella. Tämäkin ruusu kuuluu Rosa Spinosissima-ryhmään.

Kuva on otettu vastavaloon aidanteen toiselta puolelta. Juhannusmorsian sopii minusta tosi kauniisti vieressä kasvavan tumman violetein kukin kukkivan puistosyreeni 'Ainolan' läheisyyteen.

Tämäkin ruusu muodostaa juurivesoja ja seikka kannattaa ottaa huomioon istutuspaikkaa valittaessa.

Juhannusruusu 'Plena' kukkii Poppiuksen toisella puolella. Muistatte ehkä, että minulla on myös hyvin vanhaa kantaa olevaa juhannusruusua väentuvan kulmalla, sen kukinta alkoi jo ennen juhannusta, kun taas tämä aidanteen juhannusruusu oli muutaman päivän jäljessä. Tämäkin ruusu kuuluu Spinosissima -ryhmään. Kukan väri on ihanan valkoinen.

'Ainola' puistosyreenin toisella puolella on samaisesta Rosa Spinosissima -ryhmästä ihanainen 'Tove Jansson', jonka kukat hehkuvat voimakkain värein samettimaisen tummanpunaisina. Tove Jansson on yksi Helsingin Yliopiston ruusujen jakostusprojektin tuloksista. Tämä ruusu jää edellä esiteltyjä ruusuja hieman matalammaksi, ehkä noin 1.5 metrin korkeaksi. Juurivesoja kasvaa voimakkaasti.

Kaikki aidanteessa kasvavat ruusut voivat kasvaa yli kahden metrin korkeuteen ja lehdet saavat syysvärin. Lannoitteeksi sopivat parhaiten eloperäiset ja hitaasti liukenevat lannoitteet.

Kun perustin tämän aidanteen kasvualustan syksyllä 2020, kanttasin ensin nurmikon pois (hurja työ), sillä isäntä oli tuonut minulle tätä väylää pitkin multaa traktorilla ja nurmikko oli sekä hyvin tiukaksi junttaantunutta että rikkaruohoista. 

Nurmikon poiston jälkeen möyhensin talikolla multaa ja sekoitin siihen kalkkia. Syksyn aikana kärräsin aidanteen kasvualustaan maahan tippuneita lehtiä paksun kerroksen ja lehtien päälle ripotin kanankakkaa vauhdittamaan kompostoitumista ja päälle kippasin vielä kasvihuoneen kasvualustat. Maaperässä oli paljon kastematoja, jotka siirsin poistetuista nurmipaakuista jatkamaan hommia aidanteen kasvualustaan.

2.6.2021

Keväällä 2021 istutin aidanteeseen pensasruusut ja syreenit ja siinä yhteydessä lisäsin vielä hiekkapitoista istutusmultaa hieman kohopenkiksi, mutta nyt multa on laskeutunut aika lailla nurmen tasalle, ilmeisesti lehdet ovat kompostoituneet pensaiden hyötykäyttöön.

Tällä hetkellä neljä vuotta istutuksen jälkeen eri lajeista koostuva aidanne alkaa olla tuuhea ja toimii hyvin tontin itärajan reunustajana. 

Tänään on taas ropissut vettä ihan runsaasti. Ensi viikko on toivon mukaan poutainen ja lämpimämpi.