VALOA PIMEÄÄN

Pihassa kasvavat kartiovalkokuuset ovat oivalliset kantamaan valosarjoja tyylikkäästi.

Marraskuun ensimmäiset viikot olivat niin pilvisiä ja sateisia. Ensilumi satoi tiistaina 31.10 ja säilyi maassa viikon verran, tämäkin ajanjakso oli pilvistä ja sumuista.

Anoppini kuoli aivan yllättäen 8.11. Hän täytti kesällä 95 vuotta ja oli edelleen henkisesti virkeä ja asui omassa kodissaan itsenäisesti. Ambulanssin kyytiin hän lähti kotoaan äkillisten oireinen johdosta ja menehtyi pian sairaalaan saapumisen jälkeen. Ajoimme isännän kanssa vähän ambulanssin jäljessä, mutta on vaikea tietää, tavoittiko hyvästimme vielä hänet. Saimme olla rauhallisessa huoneessa mieheni sisaren kanssa saattamassa äitiä ja mummoa viimeiselle matkalle, sydämen syke hiipui hiljalleen ja pitkä hyvä elämä oli päättynyt.

Lastemme mummo oli lämminsydäminen ja aina lastemme asioista erittäin kiinnostunut. Lapsillemme jää mummosta hyvä ja rakas muisto. Mummo ehti nähdä neljä lapsenlapsenlasta ja nämä pikkuiset olivat hänelle elämän viimeisten vuosien todellinen ilo.

Isännän äiti tuli tämän tilan nuoreksi emännäksi 1952. Hän on kertonut paljon vanhoista asioista, muisti oli hyvä aivan loppuun asti. Mummon kuoleman myötä on suvun vanhimman elämä päättynyt. Hautajaiset ovat 1.12. 

Olen ollut tosi kurjassa kunnossa viikon verran. Jostain saimme mieheni kanssa koronatartunnan ensimmäistä kertaa ja vointi on ollut varsin ankea. Tämän viikon olen lähinnä maannut peiton alla, yskinyt pään kipeäksi ja niistänyt litrakaupalla limaa. En ole herkkä sairastumaan, joten nyt sitten on sairastettu ihan perusteellisesti. Monta yötä on mennyt nukkumatta ja myös kuume verotti voimia. Ruokahalu hävisi kokonaan. Tänään tuntuu jo siltä. että ehkä voi toivoa taudin hieman hellittävän otettaan.

Hento valkoinen lumihuntu on nyt maassa ja pikkupakkasta näyttää mittari. Aurinko on ihan lähellä kevyen pilviharson takana. 

 

KYLMÄÄ KYYTIÄ

On jo moneen kertaan todettu, että tämän vuoden syyskuu oli erityisen kaunis ja lämmin. Tilanne muuttui oleellisesti kalenterin kääntyessä lokakuulle. Nyt on takana ollut monen monta kylmää yötä, tällä viikolla pakkasta on ollut alimmillaan -9,5 astetta, eikä päivälämpökään ole aina noussut plussan puolelle. 

Olen ollut helpottunut, etten heikkona hetkenä tilannut vielä lisää sipuleja, vaikka yhtenä iltana noin viikko sitten verkkokalvoille löytyi -ah niin ihania - sipulikukkien alemainoksia. Kyllähän tulppaanienkin täytyy ehtiä juurtua, vaikka paljon suositellaan jopa rautakangen kanssa istutusta kylmän kokkareiseen maahan. 

Olin myös kahden vaiheilla hankkia pionien juurakoita, mutta sekin jäi, koska tarkastelemassani valikoimassa ei ollut etsimääni lajia. Nyt ei enää huvittaisi istuttaa mitään, vaikka tiedän, että keväällä olen itselleni harmissani tästä viime viikkojen laiskuudesta. 

Olen jo aloittanut sohvan nurkassa yhden talvikauden mielipuuhani, nimittäin ensi kevään istutusten suunnittelun. Se on erittäin inspiroivaa ja viihdyttävää. Nyt annan vielä monenlaisten ajatusten lennellä ja olen vasta etsinyt kuvia kiinnostavista kasveista ja yhdistelmistä. Erityisen loistokkaat ajatukset pitää muistaa raapustaa paperille, etteivät ne unohdu. Siitä ne sitten ajan kansaa jalostuvat, jos niin on tarpeen. 

Rillan kanssa on hyvä tehdä maastossa suunnitelmia. Kun harpon alueiden metrejä ja etäisyyksiä, on koira aivan täpinöissään uudesta leikistä ja loikkii vieressä mahtavin loikin. Ja kun miettiväisenä katselen eri näkymiä pää kallellaan ja yritän kuvitella uutta kehittymässä olevaa suunnitelmaa, yrittää Rilla yhtä tarkkana käännellä päätään ja sieraimet väristen tarkistaa, olenko löytänyt hyvän paistin silmiini tai jotain muuta koiralle mieluisaa etsittävää. Usein se yrittää vakuuttaa minut siitä, että löysi kohteen ensimmäisenä, kun ampaisee jonkun kuvitellun piileskelevän ötökän kimppuun... No, todennäköisemmin kyseessä on keppi tai muu koiraa kiinnostava juttu. Karahkat saavat osakseen aivan mahtavan taistelumurinan ja riepotuksen. 

Tähän etualan nurmelle valon ja varjon rajamaille on toivon mukaan ensi kesänä ilmestynyt uusi istutusalue

Olisi aika hauskaa, jos olisi sellainen pieni taikasauva, millä voisi koskettaa kuuraista nurmea ja .... simsalabim… siinä olisi jo valmiina muokattu laaja istutusalue, johon voisi samalla taikasauvalla kokeilla erilaisia vaihtoehtoja reilun kokoisista taimista, köynnöksistä tukineen jne. Ammattisuunnittelijat tekevät näin paperille, mutta minusta olisi hauskaa nähdä alustavat suunnitelmani eri versioilla ihan luonnossa livenä. Näistä olisi sitten näppärää valita se eniten miellyttävä. No, saahan sitä aina haaveilla :).

Laitoin talvensuojaturvetta magnolioiden ja yhden aremman ruusuryhmän juurelle. Tämä turve oli käytössä jo viime vuonna, otin turpeen keväällä talteen pussiin uudelleen käytettäväksi. Turpeen päälle taidan vielä kerätä syksyn lehtiä. 

Voi sentään, kellot kääntyvät jälleen sunnuntaina talviaikaan ja näin ollen illat pimenevät jo varhain. Taidan marraskuussa viritellä jälleen pihapiiriin pieniä valoja, jotta pimeys ei tuntuisi niin synkältä.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!

SYKSYN KELTAISTA

 

Viime yönä oli -4 astetta pakkasta ja aamu valkeni kauniin aurinkoisena. Keltaiset koivunlehdet loistavat kilpaa auringon kanssa. Nyt peltojen laidoilla ja järven rannassa näkyy paljon keltaisia koivuja, ne antoivat tänä vuonna odottaa pidempään tätä kaunista sävyä.

Kävimme Rilla kanssa aamulla ihailemassa rannan näkymiä ennen kuin lähdimme metsälenkille. Järvi on nyt niin tyyni, sekin on tuulisten viime päivien jälkeen miellyttävää.

Puutarhan rajalla kasvaa suuri monirunkoinen vaahtera, se on saanut hienon keltaisen värityksen.

Tänä vuonna rannan aroniapensaat ovat oranssin keltaiset, joinakin vuosina ne ovat punaiset. 

Huomaan, että alan olla aika laiska. Ulos päästyäni lähden mielummin kävelemään kuin teen puutarhatöitä, vaikka monta asiaa voisi tehdä ennen maan jäätymistä. Taidan jättää ne kaikki kevääseen, silloin olen paljon energisempi. 

VIELÄ MUUTAMA TULPPAANIN SIPULI

 

Pitihän näitä vielä alennuksella ostaa. Valikoimat ovat tietysti huvenneet, mutta otin vielä 50 sipulia kuvan lajitelmista. Nämä päätyivät pääasiassa tähän arboretumin syksyllä laajennetun alueen päätyyn lehtosaarin edustalle. 

Rilla sai jonkun ilmavainun ja unohti hetkeksi työn valvonnan. Tuolla kauempana valkomarjapihlajan vasemmalla puolella näkyvä keltaoranssi pensas on muuten syysalesta löytynyt keltakoivuangervo 'Tor Gold'. Se näytti tosi kivalta syysasussa ja arvelen, että se toisi kesäkaudellakin kivan vaihtelevan lisän tänne havujen ja puiden joukkoon. Se tarvitsee ehkä pari kaveria hieman eri kohtiin, jotta silmä löytää laajalta alueelta toistoa.

Mikäli sääennusteet toteutuvat, pitäisi tämän päivän jälkeen olla luvassa enemmän poutaa. Sadetta on saatukin niin, että arboretumin peltonurmi lätisee vettä. Tänäänkin satoi sekä aamulla että iltapäivän ajan. Ilta toi auringonpaisteen. 

Japaninhappomarjassa on sekä kaunista ruskaväriä että vihreää.

'Cayenne' silkkikanukka saa upean syysvärin. Tämä näkyy arboretumissa pitkälle.

Tuurenpihlaja etenee tänä vuonna verkkaisesti, seuraan sitä kuin jännitysnäytelmää konsaan. Nyt on koko puu tässä sävyssä, mutta lisää leiskuntaa odotellaan.

Toivottavasti sunnuntaina on kiva ulkoilusää. Iloa syksyynne!

ILOINEN TAPAHTUMA RUSKAN SÄVYISSÄ

 

Syyskuun erikoisen lämpimästä säästä on siirrytty lokakuun viileyteen. Yöt olivat jo hyvinkin nollan vaiheilla syyskuun lopussa, mutta perjantain vastaisena yönä oli ensimmäinen kunnon pakkasyö. Alin lämpö oli mittarin mukaan -2,8 astetta, vielä aamulla kahdeksan aikoihin näytti mittari -1,1 astetta. Kuvassa on pilvikirsikan syksyisiä lehtiä.

Tässä poseeraa piharingin rusokirsikka. Toivottavasti väri ehtii vielä kauttaaltaan muuttua leiskuvaksi ennen kuin lehdet tippuvat pois. 

Sain onneksi syyskuun viimeisen viikon aikana aurinkoisella säällä tehtyä monta ns. pakollista työtä alta pois. Näihin kuuluu verkkojen laitto ja sekin homma on nyt hoidettu. 

Torstaina huvimajan takana arboretumissa kukkivat Vanille Fraise syyshortensiat 'Renhy' täyttä päätä valkoisenaan, ne virkosivat hieman myöhään keväällä, ehkä myöhäinen syysistutus vaikutti asiaan.  Takana näkyy pilvikirsikoita.

Takana näkyvä vanha Grandiflora syyshortensia on ollut jo pitkään punertavassa lookissaan. Edessä ihanainen keijunmekko torstaina kuvattuna.

Tällä viikolla maanantain puolella 2.10 syntyi pojan perheeseen pikkuinen tytär. Olin hoitamassa esikoista eli 1 v 8 kk:den ikäistä söpöliiniä vanhempien ollessa sairaalassa. Nyt olen neljän lapsen mummi, arvokas tehtävä. Pikkuneidin kanssa teimme mm. ulkona hieman lehtien haravointia ja tytöstä oli hauska matkustaa lehtiä täynnä olevassa kottikärryssä. On ilahduttavaa, miten pienestä lapsi saa ilon aihetta. Häntä nauratti kovasti, kun mummi hyppi tasahyppyjä laakeiden maakivien päälle ja pois. Sain monta komentoa topakalla sormenosoituksella, että alahan taas loikkia. Pikkuneidin nauru kannusti mummia  kuntoilemaan. 

Tässä lamoherukan kaunista syysväriä. Arboretumissa lamoherukka verhoaa yhdellä istutusalueella maanpintaa, tätä voisi istuttaa jonnekin muuallekin.

Atsaleat ovat muuttaneet aika punaisiksi. Olen laittanut kaikki atsaleat verkkojen sisään, etteivät jänikset syö niitä talvella. Tässäkin näkyy muuten lisää Vanille Fraise syyshortensioita. Uskon, että ensi kesänä ne kasvavat jo hyvin, tämä kesä on mennyt juurtumiseen.

Rilla tykkää istua kivien päällä, ne ovat hyviä tähystyspaikkoja. Aivan kuvan oikeassa reunassa on tuurenpihlaja. Kuva on otettu perjantaina ja nyt jännitetään, muuttuuko Tuuren väritys kunnolla leiskuvaksi, pientä hentoa punerrusta on jo nähtävissä.

Yritin kuvata kallion päältä näkymää, mutta Rillan mielestä kuva ei ole mitään ilman kunnollista katseenvangitsijaa. 

Arboretumin kaksi uutta keväällä istutettua rusokirsikkaa ovat vielä aivan vihreitä, toinen näistä näkyy vasemmassa reunassa. Olen tosi tyytyväinen, että sain Hankkijalta tehdyn ennakkotilauksen myötä keväällä näin hyvät Tahvosten taimet. Voitte päätellä puun koon siitä, että sitä suojaa 150 cm korkea verkko. 

Kuvan keskellä on punasaarni, jonka syysväri on kellertävä. Olen jo aikaisemmin maininnut, että istutin vuosi sitten sähköpylvään toiselle puolelle piippuköynnöksen. Tänä vuonna se ei ole vielä kasvanut kovin paljon, mutta ehkä se siitä jossain vaiheessa reipastuu ja alkaa verhota sähköpylvään ympärille laitettua kanaverkkoa vihreäksi ja kauniiksi.

Tästä kuvasta näkyy paremmin punasaarnin syysväri. Näitä kasvaa arboretumissa kolme. Tänä vuonna istutin peltosaran laajennusosaan kaksi lehtosaarnia Saaripalstan Sailan saarnijutun innoittamana. 

Minun täytyy myöntää teille, että tykkään ihan hurjasti kävellä pienessä arboretumissani ja kuvitella näkymiä muutaman vuoden päästä. Vastoinkäymisiä toki on odotettavissa, kaikki kasvit eivät selviä, mutta löydän joka päivä monenlaista kivaa ihmeteltävää. 

Rilla tykkää kovasti, että yli hehtaarin omalla tontilla on erilaisia alueita ja monenlaista tutkittavaa. Teemme tietysti päivittäin lenkkejä metsään, mutta lisälenkkeinä Rilla pääsee kiertelemään omaa tonttia eri puolilla ja nauttii myös villistä kaahailusta puiden ja pensaiden väleissä ja nurmikolla.

Lopuksi vielä perjantaina otettu kuva 'Herbstfreude'  komeamaksaruohosta pienen kuuran koristamana. Edessä olevat hennot hörsylät ovat 'Palace Purple' keijunkukan kukintoja. Nämä perennat ovat kivat kumppanit vierekkäin eri kasvukauden vaiheissa.

Eilen perjantaina sää oli mitä kaunein ja aurinkoisin. Tänään tulee vettä ihan täydeltä taivaalta. Sisähommiakin riittää, joten puutarha odottakoon parempaa säätä. Enää ei ole mitään pakollista, joka saisi minut sadetakissa +3,7 asteessa vesisateeseen märissä puutarhahanskoissa touhuamaan. 

Rilla pääsee kyllä metsäkävelylle. Hyvää viikonloppua!

ILMAKUVIA

 

kuva: Markus Metsänen

Heinäkuussa Valo- ja videokuvaus Markus Metsänen kävi lennättämässä dronea meidän tontilla. En pienentänyt näitä kuvia, joten ne saa klikkaamalla näkymään suurempina.

Kuva Markus Metsänen

Laajakulma lännestä itään. Tässä näkyy täältä päin katsottuna ensin keväällä peltosaralle istutettujen puiden kohdat. Vasemmalla vanhan ratsastuskentän takana on punainen tallirakennus. Hiekkakentälle kuorma-autojen on ollut helppo kipata tilatut multakuormat tai sahalta tuodun murskatun hakkeen. Hiekkakenttä toimii myös paikoitusalueena puutarhavierailujen aikana. Lisää paikoitustilaa on punaisen tallirakennuksen toisella puolella nurmikolla. 

Arboretumin vanhempi osa eli vuosina 2019-2023 istutetut puut ja pensaaat kasvavat suunnassa pohjoinen (hiekkakentästä alkaen) etelään järven suuntaan. Kuva kannattaa ehdottomasti klikata suuremmaksi, tästä kulmasta näkyy myös päärakennuksen eteläpuolen puutarhaan. 

kuva: Markus Metsänen

Rannan ja päärakennuksen väliin jää puutarhan alue. Puut saavat alueen näyttämään kapealta, mutta onhan siellä tilaa. Tästä yleisnäkymästä huomaa, että meillä riittää metsää monella suunnalla. Samoin laajoja peltoalueita.

kuva: Markus Metsänen

Suunta pohjoisesta etelään. Jos ilmakuva otettaisiin tällä hetkellä, olisivat peltosaran istutusalueet laajentuneet moninkertaisesti. Sen verran paljon saimme aikaan syksyllä. On kuitenkin kiva, että jää muistoksi tilanne heinäkuussa 2023.

kuva: Markus Metsänen

Tämä kuva osoittaa, että arboretum on vielä hyvin nuori. Etualan pilvikirsikat istutin piiskataimina syksyllä 2018, ne ovat kasvaneet kiitettävän nopeasti. Keittiöpuutarha näkyy oikealla kasvihuoneen ympärillä. 

KÄÄRITÄÄN VERKKOJA JA ILOITAAN ALETAIMISTA

 

Taas on meneillään syksyyn kuuluva työ eli tavoitteena on estää jäniksiä herkuttelemasta istuttamillani puilla ja pensailla talven aikana. Kesäkaudella puput ovat onneksi pysyneet viereisessä metsässä, mutta talven aikaan näkee niiden muodostamia polkuja tai jopa valtateitä lumihangessa. 

Kuvan näkymä ihastutti minua kun tein töitä arboretumissa. Pilvikirsikat alkavat värjäytyä loistavaan asuun.

Tuurenpihlaja kukkii uudelleen samalla kun siinä näkyy jo vähän ruskan väritystä. Aika sekaisin on moni kasvi näin lämpimän syyskuun jälkeen.

Päädyin tänä vuonna ostamaan lähes kaikki uudet verkot 150 cm korkeina. Laitan ne puille, jotka saavat rusakoiden kuolan aivan erityisesti valumaan. On minulla paljon myös 120 cm korkeita verkkoja. Vanhimmat ns. kanaverkot ovat jo 30 vuotta käytössä olleita, mutta niillekin löytyy aina käyttöä. Nykyään hankin tiheäsilmäisiä jyrsijä/ jänisverkkoja. 

Uusilla puilla on aina tukikepit pitämässä puun suorana. Tukikepit edesauttavat myös puuta juurtumaan, kun tuuli ei heiluta juuripaakkua. Näihin tukikeppeihin on kätevä pyöräyttää verkko kiinni, ettei talven tuulet nosta verkkoa irti maasta. Tuuli tarttuu yllättävän hyvin ”hölskyviin” verkkoihin.

Istutin vielä tämän viikon aikana uusia puita ja pensaita -70 % alelöytöinä. Näin hyvällä alennuksella oli mukava täydentää uusia tyhjiä istutusalueita. Istutin 'Little Princess' keijuangervoja maanpeitteeksi keväällä istutetun lehtosaarnin viereen, samoin 'Mint Julep' tarhakatajia. 

Arbotetumiin löytyi 'Nova' valkomarjapihlaja ja pylväspihlaja. Molemmat ovat jo verkkojen sisällä, en ota riskejä näiden nuorten puiden kanssa.

Tony Tim pallotuijia päätyi leveän istutusalueen keskelle kartiovalkokuusten seuraan. 

Uskaltauduin kokeilemaan 'Variegata' kirjosiniheinää pallotuijien lähelle. Keveät heinät sopivat niin hyvin pallotuijien tai muiden havujen kanssa. Oikealla edessä retkottavat 'Purple Emperor' komeamaksaruohot, ne olivat oikein hyvin pysytyssä ennen kuin Rilla päätti asettua lepäilemään juuri niiden päälle. No, kyllä ne siitä tokenevat.

Olen yrittänyt vastustaa intoa perennojen istuttamisessa ennen kuin olen saanut arboretumin kasvualustojen rikkakasvit hieman paremmin hallintaan, mutta nämä olivat melkein ilmaisia, joten sorruin.

Tässä kuvakulma vastapäisestä suunnasta. Etualalla näkyy yksi kolmesta Pinkachu 'Smhppinka' syyshortensiasta'. Tuolle vasemmalla näkyvälle nurmikolle on suunnitelmissa tehdä vielä yksi itseäni innostava alue, jonka kruunaa suuri kivi. Kivi odottelee jo vanhalla ratsastuskentällä, katsotaan ehtiikö isäntä siirtää sen uuteen paikkaansa ennen talvea. Kivi tarvitsee tietysti taakseen istutuksia....

Laitanpa teille vielä katsottavaksi yhden työmaan tällä samaisella peltosaralla, joka toivottavasti arboretumiksi muotoutuu. Etualalla näkyy isännän ajamaa peltomultaa, jota en ole vielä lainkaan työstänyt. Kärräilen tähän syksyn lehtiä yms. Kastematoja näyttää olevan mukavasti. 

Keskelle kunnostin pienen kaistan, jotta sain istututettua edellä mainitun pylväspihlajan (näkyy verkon sisällä) ja 70% alennuksella laitoin tänne myös marjaomenapensaan ja 'Pohjan Neito' lumipalloheiden. Muuten tämän alueen istutus jää kevääseen. 

Lämmin syyskuu on innostanut nämä päivänliljat uudelleen kukkimaan. 

Todennäköisesti laitan nyt pisteen tämän kauden istutuksille, tosin ihan ehdoton ei tietenkään voi olla.  Luulen, että minulla on täysi työ verkkojen kanssa ja kaikkea muutakin hoitotyötä olisi tehtävänä.

Hyvää loppuviikkoa teille tämän arboretumin köynnösaidan kärhön kera! Miss Bateman päätti aloittaa kukinnan vasta syyskuun lopussa, tämän istutin vuosi sitten syyskuussa.

VIELÄ PITÄISI JAKSAA

En voi ymmärtää, että syyskuu on jo näin pitkällä? Vielä olisi työlistalla tekemistä vaikka muille jakaa, mutta ehkä joudun osan kanssa luovuttamaan tältä kaudelta, tietysti paljon riippuu loppusyksyn säistä. 

Mutta olette varmaan yhtä mieltä katsuran ihanasta värityksestä! Kuvan keskivaiheilla näkyy kaksi syysväriin siirtynyttä atsaleaa.

Eilen oli kerrassaan mahtava syyspäivä, oli niin lämmintä, että tarkeni ohuessa puserossa. Iso rasti tehtävälistaan tuli, kun urakoin kaikki ostamani kevätkukkien sipulit maahan. 

Tulppaaneja laitoin maahan 235 sipulia, suurin osa puutarhan puolelle, mutta päätyi osa tänne arboretumiinkin. Sääli vai, että määrä oli liian pieni, mutta en raaskinut ostaa enempää. Pikkusipuleja eli krookuksia ja kevätkurjenmiekkoja istutin yhteensä 175. Syksyllä sipulien maahan kaivaminen ei todellakaan kuulu mielipuuhiini, mutta keväällä aina harmittelen, miksi en laittanut enempää.

Tämä näkymä on ensi kesänä toivon mukaan aika ihana, kun samalla kertaa näkyy kolme ryhmää Sweet Annabelle pallohortensioita. Sweet Annabellen taimia on yhteensä 17 kpl. Silmin näkyy myös valkoisten pallohortensioiden ryhmä ja kaukana, kaukana takana Pink Annabelle pallohortensiat osana muuta istutusta. 

Tähän etualan ryhmään olen kärrännyt multaa valmiiksi, yritän ehtiä istuttaa puutarhasta vuorenkilpiä rusotuomipihlajan juurelle. Kyseiset vuorenkilvet ovat saamassa joka tapauksessa siirron ja ne saavat tehdä rikkojen ehkäisyyn työtä tämän ison alueen keskellä.

Tällä viikolla olen istuttanut arboretumiin 50 % alesta hankittuja taimia. Tämä alue vaatii vielä paljon kasvualustan muokkausta, mutta olen edennyt vaiheittain eli taimien kohdalla on istutusmulta ja kunnon kasvualusta, mutta tyhjällä alueella työ on kesken. Tästä istutusalueesta näkyy vain osa. Tällä hetkellä alueen koko on 4 m x 22 m. Täytyy talven aikana hioa suunnitelma muiden hankittavien kasvien osalta.

Peltonurmeen jää pakosta traktorin renkaan jälkiä, mutta yritämme tehdä suuret maansiirrot nyt syksyllä, jotta keväällä ei tarvitsisi enää traktorilla ajella pehmeällä pellolla. 

Siivosin jo kasvihuoneen tältä kaudelta tyhjäksi. Minun pitää varautua lähtemään lyhyellä varoitusajalla pojan perheeseen hoitamaan pikkuneitiä, sillä sisaren syntymän laskettu aika on hyvin lähellä. Näin ollen, on parasta tehdä tällaiset työt alta pois.

Lämmin syksy on saanut kelloköynnökset tekemään kukkia ihan hurjasti. 

Tässä toinen puoli köynnösportista, jota kelloköynnös vehreyttää. Rillan takana vähän matkan päässä näkyy katsura. Rillan vieressä japaninhappomarjat alkavat hiljalleen siirtyä syysväriin.

Eilisen ihana auringonpaiste on muisto vain, sillä tänään aamu valkeni pilvisenä ja Rillan aamulenkin jälkeen alkoi sataa. Huomaatte varmaan, että amurinviini on vaihtanut upeaan syysväriin.

Rilla nuuhkii sateen tuloa. Keppien paikalle pitäisi istuttaa timanttituijat, mutta katsotaan löydänkö ne vielä syysalesta vai jääkö istutus kevääseen. Rillan takapuolen kohdalla on 'Hicksii' kartiomarjakuusen alennustaimi, kaksi pientä havua ovat 'Nana' kääpiöserbiankuusia. 'Nana' kasvaa hitaasti, mutta voi saavuttaa yli 3 metrin korkeuden. Olen nähnyt kolme 'Nana' kääpiöserbiankuusta noin kolmen metrin korkuisina ja ne olivat kaunis näky.

Tämä kuvakulma ei ole niin kaunis, mutta uskon, että ensi vuonna näyttää jo paremmalta. Suunnitelma on, että erilaiset havukasvit sekä näyttävät kiinnostavilta että ajan myötä tuovat tuulelta suojaa. Tuolla takana on vielä traktorin kauhasta kipattuja multakasoja, joita minun pitää työstää taimia varten.

Multakasoja löytyy muualtakin, mutta teen kun ehdin. Verkkorumba pitäisi aloittaa, ettei tarvitse sitä puuhaa tehdä sormet kohmeessa.