KUVAMUISTOT PUUTARHANÄKYMIÄ SYNNYTTÄMÄSSÄ

Pohdin valokuvausta edellisessä jutussani ja jäin vielä miettimään kuvien ulottuvuuksia. Puutarhasta otetut valokuvat tuovat toisaalta realistisia näkymiä kuvatusta kohteesta, mutta kuvat voivat myös ilmentää vahvasti tunnelmia. Minulle monet puutarhanäkymät ovat nimenomaan tunnelmia ja vaikuttavat sykähdyttävästi monin aistein. Saanko sitten valokuvaan vangittua tämän koetun tunnelman, onkin ihan eri juttu.

Samalla kuin silmä tavoittaa jotain kiinnostavaa, mikä saa ehkä huokaisemaan haltioituneena, voi tuntea auringon lämmön ja kuulla kimalaisten ahertavan kukinnoisssa. Tuoksut ovat ehdottomasti osa puutarhaa ja välillä kuvia katsoessa, tulee muistikuvana mieleen nämä koetut asiat. 

Haluan aivan ehdottomasti istuttaa erilaisia kasveja siten, että näkymässä muodostuu eri kerroksissa kukkivia alueita, vihreyttä ja runsautta. Suuret istutusalueet ovat kasveille eduksi ja helpottavat myös ’puutarhurin’ työtä.

Ulkoilu heti sateen jälkeen on tuttua puutarhaihmisille. Miten ihana onkaan vetää keuhkot täyteen ja tuntea monet vivahteet tuoksuista. Näkymässä korostuvat eri asiat kuin auringonpaisteessa. Tätäkin kuvaa katsoessani, muistan, miltä tuntui kokea hetken onnellisuus.

Katson usein tarkoituksella näkymiä puiden oksien takaa, moni asia näyttää siten viehättävältä, vaikka onhan toki puolensa myös kauaskantoisilla näköaloilla. Molempia tarvitaan. 

Koen, että viehättävät näkymät tarvitsevat kerroksia. Kukkiva puu on itsessään kaunis, mutta on kiinnostavaa, että sen takana / ympärillä näkyy jotain muutakin silmänruokaa. Voiko olla ihanampaa, kuin kukkiva omenapuu ja sen alla sipulikukkia ja erilaisia maanpeitekasveja kukassa? 

Kun talven aikana selaan omia puutarhakuviani, keksin usein monia parannusta odottavia kohtia. Välillä aivan yllättäen olen keksinyt ihan uuden ajatuksen, mikä ei ole kesän aikana tullut lainkaan mieleen. Tämän vuoksi on hyvä olla paljon kuvia, joita voi katsoa puutarhan nukkuessa talviuntaan. Ja on inspiroivaa katsoa toisten kuvia ihanista puutarhoista, valtavan inspiroivaa!

Tarkan realistiset kuvat puutarhan jostain kohdasta helpottavat suunnittelua ja pohdintaa toteutettavasta muutoksesta, tämän vuoksi tällaiset kuvat ovat hyvin tärkeä apu. Niitä pitäisi olla eri suunnista otettuna ja mielummin liikaa kuin liian vähän. Toisaalta tunteita herättävät kuvat laukaisevat itsessäni vielä varmemmin inspiraation ’vyöryn’ ja alan kuvitella, mitä tarvitaan, jotta voisi saada kasveilla tai rakenteilla aikaan kuvan tunnelman.

Onko tämä millään lailla tuttua sinulle, vai olenko jotenkin kummallinen?

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain tämän Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon liikkeelle laittaman haasteen sekä Betweeniltä blogista Rikkaruohoelämää että Kruunuvuokolta blogista Puutarhan Lumo. Kiitos teille molemmille! 

Milloinhan opin ottamaan riittävästi kuvia? Huomaan joka vuosi, että kuvaamista täytyy sekä oppia että harrastaa enemmän, jotta olisi valinnanvaraa eri tarkoituksiin. Tarvitaan kuvia omia suunnitelmia varten ja tarvitaan paljon kuvia sekä näkymistä että kukista. Kesäisten kuvien selaaminen talven aikana on niin viihdyttävää. Voisi vihdoin olla viisasta myös lajitella kuvia eri kansioihin, kuten teillä monilla on tapana. 

Toukokuussa 2021 oli melko kylmiä ja sateisia jaksoja, tämäkin kuva on otettu tihkusateessa. Tulppaanit ja perennat nousivat määrätietoisesti ja ilahduttivat mieltä. Graniittipenkin perennat laajensivat kasvustojaan viime kesänä ihan merkittävästi ja autoin laajentumista jakamalla tuppaita. Lisäsin syksyllä tulppaanin sipujeja, joten toivon näkeväni tänä vuonna tämän penkin runsaammin kukkivana. 

Minun ensimmäinen itoh-pioni ’Cora Louise’ avasi kukkansa. Olin istuttanut tämän juurakon vasta edellisenä syksynä, joten kukinta useammalla kukalla ilahdutti valtavasti. Kunpa kaikki uudet pionit nousisivat tämän talven jälkeen hyvävoimaisina ja saisin nähdä kukkia - paljon kukkia.

Pakko laittaa myös kuva loistosalviasta ’Rose Queen’. Loistosalviat ovat moneen paikkaan sopivia ja kukkivat pitkään, pidän kaikista loistosalvian väreistä, kuten olen niin monta kertaa maininnut. Salviat ovat ehdottomasti myös pölyttäjille mieleisiä.

Kuva tuo mieleeni keittiöpuutarhan sadon. Aivan edessä näkyy sipulin varsia. Osa sipuleista virittyi kukkaan, mutta sain tosi hyvän sipulisadon ja käytin ahkerasti sekä puna- että keltasipulia päivittäisiin ruokiin. Kasvihuoneesta keräsin ruokakoriin tomaatit, basilikat, kurkut ja paprikat - avomaalta salaatit, kesäkurpitsat, herneet, porkkanat, perunat, punajuuret jne. 

Kuva tuo mieleen perhoset, surinan ja auringon lämmön. Haluan edelleen täydentää keittiöpuutarhaa niittymäisillä kukilla. Pidän siitä, että keittiöpuutarha jatkuu luontevasti liittyneenä muuhun puutarhaan.

Loppukesän tunnelmaa. Kesään 2021 mahtui paljon auringon paistetta ja lämpöä. Mikä sen parempaa?

Moni on jo vastannut tähän haasteeseen, mutta jos sinä et ole, niin nappaa haaste tästä ja ryhdy nauttimaan kesän kuvasadostasi. Nyt pitää todellakin muistaa ottaa kuvia paljon enemmän, olkoon se alkuvuoden muistutus itselleni.

MITEN SUUNNITTELEN UUDET ISTUTUSALUEET?

Sain tämän aiheen pohdittavaksi Minnalta blogista Hiidenkiven puutarhassa. Minna kysyi, teenkö suunnitelmat paperille vai pohdinko suoraan paikan päällä. Lisäksi hän halusi tietää, kuinka uuden istutusalueen suunnitteluprosessi etenee ennen kuin lapio iskeytyy maahan. Kiitos kivasta aiheesta.

Kysymystä miettiessäni totesin, että minulla on suunnittelussa kaksi eri tapaa ja tässä alla esittely näistä molemmista.

Kasvi tai kasvit käynnistävät suunnittelun

Usein lähtökohtana on tarve saada uusi tai uudet kasvit istutettua jonnekin ja sitten täytyy ryhtyä ihan huolella miettimään, mikä olisi juuri niille paras paikka. 

Minulle tulee usein pakottava tarve saada hankittua joku puu, pensas tai perenna, johon olen törmännyt puutarhamyymälässä tai se on iskeytynyt verkkokalvolle blogien myötä tai muuta kautta.

No, siinä se kasvikaunotar sitten istuu purkissaan ja alkaa armoton pohdinta etsiä 'hänelle' arvoisensa paikka. Tämän työn aloitan etsimällä tietoa. Onneksi nykyään kaikkien kotipuutarhureiden on mahdollista saada tietoa netin syövereistä. Yritän hakea tietoa useista lähteistä ja lisäksi kokeilen aina, löytyykö kokemuksellista tietoa tai tarinoita blogien parista. 

6.5.2019 rautatieomenapuun istutus 

Yritän löytää kuvia mahdollisimman paljon, koska haluan nähdä, millainen pikkutaimesta tulee vuosien myötä. Erityisesti haluaisin löytää kuvia, missä näkyy kyseinen puu, pensas tai perenna hieman kauempaa kuvattuna (kasvutapa) ja ihan erityisen hauskaa on löytää kuvia, missä kasvia esitellään erilaisten kasvikumppaneiden kanssa. 

Tällaisista kuvista saa mielestäni valtavasti informaatiota ja oivalluksia kyseisen kasvin luonteesta. Jotain samanlaista kuin siinä, että me ihmiset olemme toisillemme peilejä. Parisuhteessa ja ystävyydessä oppii valtavasti itsestä toisen kautta katsottuna. 

Posliinirikko nuppuvaiheessa, taustalla keltamaksaruohoa

Joku itsessään hyvin vaatimaton kasvi on ihan täydellinen sopivassa paikassa tai yhdessä sopivan kasvikumppanin kanssa, molemmat tuovat toistensa kauneuden ja parhaat puolet esiin. 

Lähtökohta on kuitenkin löytää kasvin toivomat olosuhteet eli ei varjon kasvia kuivaan paahteeseen tai päinvastoin. Tärkeää on myös selvittää, haluaako kasvi kalkittua maata vai mielummin hapanta.  Aika monet viihtyvät puolivarjossa  ja kohtuullisen hyvässä puutarhamaassa, mutta nirppanokkia tai pitäisikö sanoa ’arvonsa tunteviakin’ löytyy. Jos istutusalustaan voi maanparannuksella luoda istutettavalle kasville mieluisan kasvupaikan, se yleensä palkitsee kestävällä kasvulla ja tuo runsaasti iloa tulevina vuosina. Siksi asia ei ole mitenkään vähäpätöinen.

Kun olen opiskellut eri lähteistä löytämäni tiedon, alan pohtia, mistä puutarhani osasta voisi löytyä mieleinen koti istutusta odottavalle kasville. Välillä kasvi sujahtaa helposti jo valmiina olevaan istutusalueeseen, mutta (pieni huokaus) välillä on edessä laajempi projekti. Varsinkin jos kuvien selaaminen on iskenyt inspiraation ja pitää hankkia tälle kasville niitä kivoja kumppaneita.

Tässä jälkimmäisessä tapauksessa alkaa ankara kaivaminen ja alan muokata uutta aluetta mielellään jonkun aikaisemmin paikalla olevan alueen kylkeen laajennuksena. Pyrin lähes aina tekemään suuria yhtenäisiä alueita, koska kasvit viihtyvät paremmin yhdessä ja pienet ripellykset nurmikolla eivät ole kovin kannatettavia (ainakaan tässä hehtaarin puutarhassa). 

Sirotuomipihlajan istutus kesken 17.4.2019

Yleensä laitan taimipurkissa olevan kasvin, esim. puun, ajattelemaani istutuskohtaan nurmikolla. Sitten kiertelen katsomassa sitä eri puolilta (yleensä pää kallellaan kuten isäni sanoo). Mittaan puuvartisten kasvien etäisyyden muista vastaavista kasveista ja tutkailen, riittääkö etäisyys myös kasvin kasvettua aikuiseksi. 

Melkein aina ensimmäinen ajattelemani kohta on liian lähellä muuta istutusta, sillä kauempaa eri puolilta katsoessa alkaa hahmottaa, että suureksi kasvaessaan kasvi tarvitsee enemmän tilaa ja ’ilmaa’ ympärilleen voidakseen kasvaa luontevasti. 

No, sitten siirrän taimipurkkia taas metrin eteenpäin ja aloitan uuden kiertelyn. Kun oikea paikka löytyy, alan kantata nurmikkoon penkin reunoja siten, että kasvi on uuden alueen sisällä ja saa sopivan mulloksen ympärilleen. 

Sirotuomipihlaja paikoillaan 2019, istutusalue laajeni vielä ympäriltä ja puu sai tukikepit. Poistan aina puita taimipurkissa tukevan bambukepin  ja alhaalla olevan hautovan runkosuojuksen.
 

Seuraavaksi parannan uuden alueen kasvualustaa kasvin toivomaan suuntaan. Koska meillä kasvaa nurmikossa vaikka mitä yllätyksiä, poistan nurmikon kokonaan ja vien tuppaat jonnekin toiseen kohtaan, missä tarvitaan täytettä. 

Tuon uudelle alueelle kompostia, usein upotan maahan syksyllä tippuneita puiden lehtiä, kalkitsen tarvittaessa ja mikäli kasvi kaipaa runsaasti ravinteita, laitan syvälle varastolannoitukseksi esim. hevosen lantaa, kanankakkaa, luujauhoa tmv. Nämä varastolannoitukset laitan niin syvälle, ettei kasvi ensimmäisenä kasvuvuotena todennäköisesti yllä juurillaan niihin. Teen kohopenkkejä, koska meillä talvimärkyys voi koitua monelle kasville kohtaloksi. Kohopenkissä huomioin, että maa painuu aina. 

Kun uuden kasvin /kasvien vaatima laajennusosa on valmis, on yleensä aina tyhjää multatilaa ilmestynyt puuhan myötä, joten sitten alkaa hauska pohdinta, mitä uutta kivaa voisi laittaa kasvamaan. 

Yleensä hyödynnän oivan mahdollisuuden ja hankin itselleni uuden taimen (tai muutaman)  tai sitten jaan itseltäni sopivia perennan alkuja. 

Suunnittelun lähtökohtana tarve saada uusi istutusalue tai muuttaa joku alue / osa puutarhasta uuteen käyttöön

Viime vuosina olen perustanut uusia istutusalueita myös tarpeesta saada joku puutarhan alue kauniimmaksi. 

Jalosyreeni 'Belle de Nancy', loistokärhö 'Omoshiro' ja pikkujasmike 'Snowbelle'

Tällaisia suurehkoja uusia alueita suunnittelen yleensä jo talven aikana. Ensin yritän päättää, mikä olisi se alueen tärkein kasvi (tai kasvit), minkä ehdottomasti haluan mukaan. Selvitän kyseisen lajin kasvupaikkatoiveet ja sen kautta alan etsiä sopivia kumppaneita samoihin olosuhteisiin. 

Minna kysyi, teenkö suunnitelmat paperille? No, minulla on puutarhamuistiinpanoille vanha kovakantinen ’tilikirja’, minne vähän piirustelen suunnitelmia ja lähinnä kirjoittelen mielessä pyöriviä kasvivalintoja ja löytämiäni tietoja kasvien kasvupaikkatoiveista. En kuitenkaan ole tehnyt tarkasti mittakaavassa suunnitelmia, ainoastaan sellaisen karkean suunnitelman. 

Olen nimittäin huomannut, että minun täytyy nähdä konkreettisesti istutusalue ja aloittaa istutus ensin niistä tärkeimmistä kasveista eli puista ja puuvartisista, jos niitä sisältyy suunnitelmaan. Yritän olla mahdollisimman tarkka, kun valitsen paikkaa istutettaville puille, sillä niille toivon hyvän kasvurauhan ilman siirtelyä. 

Haluan kiertää ja katsoa ’työmaata’ konkreettisesti joka puolelta ja nähdä myös kaikki ympäröivät alueet samaan aikaan. Puiden ja pensaiden istuttamisen jälkeen ovat vuorossa perennat. Hyvin usein uusi istutusalue alkaa muotoutua hieman toisin kuin ensin ajattelin, sillä yritän katsoa, mitä kasvit toivovat näyttääkseen luontevasti hyvältä. Koska en ole ammattilainen, joudun välillä korjaamaan alueen muotoilua moneen kertaan, jotta olisin tyytyväinen tulokseen.

Värit, eriaikainen kukinta, lehtien muoto

Suunnitelmaa pohtiessani ovat keskiössä sointuva värimaailma, lehtien ja kukkien muoto yms. 

Välillä saa raapia päätä, jos kyse on itselle uudesta kasvista ja päätökset joutuu tekemään vain kuvien perusteella. Onneksi sijoittelua voi muuttaa, jos tulee tehtyä virhearviointeja. Tällä tontilla moni kasvi on vaihtanut paikkaansa ja näin tapahtuu varmasti tulevaisuudessakin.

Yritän ajatella kukintaa keväästä syksyyn. Mielestäni puutarhassa on kuitenkin ihan hyväksyttävää, että kaikki alueet eivät kuki kaiken aikaa. Varsinkin, jos löytyy kauniita lehtikasveja ja virkistävää vehreyttä. 

Olen ennenkin maininnut, että omaan mielenmaisemaani sopii, että yleisnäkymä on levollisen kaunis ja värit toisiinsa sopivat. Siitä huolimatta ihailen toisten puutarhoissa vieraillessani väriloistoa ja väri-iloittelua, jos se sopii puutarhan valtiaan persoonaan ja toiveisiin.

Korkeuserot, kerroksellisuus

Tunnelma syntyy usein kerroksellisuudesta ja pienestä salaperäisyydestä. Puiden kaartuvien oksien lomasta pilkottavat kukkivat pensaat ja perenna-alueet, saavat sydämeni läpättämään onnesta. Täällä on jo valmiiksi vanhoja suuria puita tuomassa ajan jatkumoa, nykyään istutan lähinnä kukkivia puita, jotka eivät kasva ihan jättiläisiksi. Yritän huomioida, että puu voisi kasvaa niin, ettei sen varjostaminen alkaisi häiritä tai tukkisi liiallisesti  näkymää. 

Kerroksellisuutta voi saada myös pensailla ja köynnöksillä, onneksi valinnanvaraa riittää.

Graniittipenkissä kivijalkakivet nostavat penkin nurmikkotasosta korkeammalle

Korkeuserot tasaisessa maastossa tuovat vaihtelua. Täällä olen käyttänyt suuria kiviä, jotta luontevat rakenteet toisivat ryhtiä ja rosoisuutta vihreän ja kukkien keskellä. Pidän kivistä tosi paljon.

Köynnöksiä tukevat rakenteet esim. pergolat tai köynnösseinät tuovat osaltaan kiinnostavaa kerroksellisuutta.  Näitä pohtiessani yritän miettiä, että kyseiset rakenteet sopisivat luontevasti omaan puutarhaani. Monet rakenteet, joita ihastelen näkemissäni kuvissa tai puutarhakohteissa, eivät mielestäni istu tähän meidän puutarhan vanhaan miljööseen. Makuasioita tietenkin.

Pikkuinen arboretumini on hieman oma lukunsa suunnitteluprosessissa. Siellä olen kokeillut myös eri asioita kuin puutarhan 'vanhassa osassa'. Pyrin ensin istuttamaan puita, jotta ne pääsevät kasvun vauhtiin. Etenen puut, puuvartiset pensaat ja perennat järjestyksessä siten, että saisin ensin puuvartisista raameja ja kerroksellisuutta. Märkä maaperä tarvitsee paljon pintakompostoitumista, jotta perennoille ja sipulikukille tulisi paremmat kasvuolosuhteet.

En tiedä, vastasiko tämä pohdiskeluni lainkaan Minnan esittämään kysymykseen? Innostuin vähän rönsyilemään. Tässä on hyvä aihe teille muillekin kotipuutarhureille pohdittavaksi. 

Kiitos joka tapauksessa Minnalle kysymyksestäsi 😊.

PUUTARHAVUODEN 2021 ARVIOINTIA

Ennen kuin tämä alkanut puutarhavuosi pääsee kunnolla vauhtiin, palaan vielä hieman vuoteen 2021 vastaamalla Minnan haasteeseen, haaste löytyy blogista Hiidenkiven puutarhassa.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

• Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
• Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
• Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
• Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Viime vuoden aikana puutarhaan valmistui melkoinen määrä uusia köynnöstukia kärhöille (kuvassa näkyy niistä yksi). Ensimmäistä kertaa teimme obeliskeja korvaavat köynnöstuet itse ja kokemus oli myönteinen. Varmaan muutama vastaava tulee tehtyä tänäkin keväänä. Arboretumiin valmistui kaksi köynnösporttia ja syksyllä vielä köynnöksille aitaa yhteensä n. 29 metriä.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

• Tarkasti
• Ai missä?
• Suunnilleen kyllä
• Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

Suunnittelin edellisen talven aikana kauden 2021 istutuksia ’Ruusupuistoon’, piharinkiin ja pikkuiseen Arboretumiini ja sain nämä suunnitelmat aika hyvin toteutettua siltä osin kuin oli tarkoitus. Matka on tosin näillä kaikilla alueilla kesken, niinkuin puutarhassa yleensäkin.

Yksi pitkän ajan suunnitelma toteutui, kun saimme isännän kanssa toteutettua talon numerolle paikan kivipaadessa vanhan ajan kilometripylvään tapaan. Tästä olin kovin iloinen. Yllä kuvassa kahdesta kivestä tehty kivipaasi näkyy kauempana pihatien vasemmalla puolella. 

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

• Ei
• Yksi
• Muutama
• Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Tein taimitilauksen tekemieni suunnitelmien pohjalta ja pyysin tarjouksen ko. tilauksesta Hankkijalta. Olen ollut hyvin tyytyväinen yhteistyöhön Hankkijan kanssa, on kiva asioida siellä, koska henkilökunta on  ystävällistä ja palveluhenkistä. Eiväthän uudet taimet toki tähän huhtikuussa saapuneeseen toimitukseen jääneet, mutta näillä pääsi hyvään alkuun. Moni laji loppui taimistoilta kesken, joten oli hyvä olla ajoissa liikkeellä.

4. Menetitkö kasveja?

• En. Kasvatan vain luoetettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
• Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
• Älä edes kysy, kuinka monta!

En nyt muista, mikä kasvi heitti henkensä, ihan varmasti jollekin näin kävi. Moni uusi arempi kokeilu kuitenkin selviytyi, mikä aina innostaa.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Huvimajan oleskelualueen kunnostus odottaa sopivaa vuotta. Ehkä sitten, kun jalka menee läpi vanhasta terassilaudoituksesta? Tuo harmaaksi patinoitunut lauta ei näytä niin pahalta alueella kävellessä kuin kuvissa. Haaveilen, että siinä olisi joskus laudan sijaan kaunis luonnokivipinta. Tämä haave maksaa sen verran, että sitä on helppo siirtää.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2021?

• Sää
• Kukkaloisto
• Joku muu. Mikä?

Ehkä kuitenkin kukkaloisto. Uudet kärhöt selvisivät ensimmäisestä talvestaan ja kukkivat enemmän tai vähemmän, mutta olivat onneksi hengissä. Kuvan pikkuinen 'Aljonushka' ei ensin meinannut lainkaan nousta maasta, mutta ilokseni kukki kuitenkin edes vähän. Toivottavasti ensi kesänä enemmän.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Monet alueet edistyivät mukavasti, mutta valitsen tähän syyskuussa aloitetun projektin, mikä tulee muuttamaan näkymää aika lailla ensi kesänä. Syys - lokakuussa tehty työ kivien asettelussa ja kasvualaustan valmistelussa helpottaa kevään istutuksia. Ehdin onneksi piilottaa  kirsikkapuun ympäristöön sipulikukkien sipuleja.

8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Oksasilppuri Bosch AXT 25 TC. Kiitos teille kaikille, jotka neuvoitte minua sekä blogini kommenteissa että suoraan sähköpostin kautta, kun pyysin apua oksasilppurin valintaan. Sain paljon arvokasta tietoa. Meidän tarpeisiin tämä Boschin malli on ollut oikein toimiva ja sopiva. Arboretum ja moni muukin alue tarvitsee paljon kompostoituvaa ainesta.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

• Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
• Ehkä...
• Aivan liian monta!
• Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Toki pitää kokeilla eri asioita, eikä aina mene ihan nappiin. Kasvien paikkoja voi onneksi muuttaa, jos tuntuu, että istutti väärän kasvin paikkaansa. 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Voi, onneksi ilahduttavia yllätyksiä oli niin paljon monen eri kasvin kohdalla. Kaikkia ei tähän heti muista.

Kuvassa näkyy pienenä taimena idänkurjenpolvi 'Birch Double' Germanium himalayense. Näitä myytiin keväällä edullisesti Hankkijalla ja ostin muutaman taimen piharinkiin. Nämä kukkivat pitkään ja taimesta tuli loppukesällä kaunis ja tuuhea pallomainen 'pikkupensas' - toivon, että sama toistuu tälläkin kasvukaudella.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Näin aika paljon vaivaa, kun esikasvatin keltatörmänkukan taimia. Jotenkin kukinta ei oikein vakuuttanut, ehkä paikka ei tuonut kukan hentoa olemusta esiin niin kuin olisi pitänyt. Katsotaan, olisiko ensi vuosi parempi.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

• Kasveihin
• Kiviin / Kiveyksiin
• Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
• Puutarhamatkailuun

Kyllä kasvit nousevat suurimmaksi menoeräksi, mutta tulihan niitä paljon. 

13. Mitä Opit?

Kasvimaalla ja hyötyhasvien parissa riittää aina uutta opittavaa. Kolmannella kasvihuoneen kaudellani päätin jatkaa itse kasvattamillani taimilla. Viime kesänä ei ollut onneksi haittaa vihannespunkeista. No, yhtä oppimista on kaikki kasvatus ja sehän pitää tämän homman mielenkiintoisena. 

Hiidenkiven puutarhan Minnan blogipostauksen myötä kävin tutkimassa salaattini ja huomasin muutamia etanoita, joten onnistuin oikea-aikaisesti (viime hetkessä) poistamaan etanat keräämällä. Jouduin tosin poistamaan myös komeat keräsalaatit, sillä etanat olivat piiloutuneet salaattien sisään. Onneksi etanoita ei löytynyt muualta tämän jälkeen. Tulevana kesänä on tärkeää laittaa salaatti kasvamaan eri paikkaan ja on seurattava hyvin tarkasti mahdollisia etanaväijytyksiä.

14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...

• Suurin suunnitelmin?
• Kunnianhimoisin odotuksin?
• Kauhunsekaisin tuntein?
• Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Aikamoinen talvihorros on vaivannut, mutta eiköhän valon lisääntyminen taas auta. Uskon, että viikkojen kuluessa innostus alkaa hykertää mielessä ja sormet syyhyävät multaan sekä kasvien kanssa puuhaamiseen.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Minna jo tarjoili tämän haasteen kaikkien halukkaiden napattavaksi 😊. Ole hyvä siis!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2022

 

Hyvää ja seesteistä uutta vuotta teille kaikille!

JOULUN VIETTOA

 

Valokuvaajan silmin -blogin Jasmin haastoi minut mukaan vastaamaan jouluun liittyviin kysymyksiin jo aikaa sitten, mutta olen ollut blogitauolla ja puuhannut jouluvalmisteluja.  Kiitos Jasminille haasteesta, mutta oikaisen tässä vaiheessa ja vastaan omalla tavallani.

Missä vietät joulua?

Olemme viettäneet lähes kaikki joulut kotona. Maalaisjoulu on tuntunut hyvältä ja meille on sopinut isompikin porukka viettämään yhteistä aikaa aattona. Korona kutisti vuosi sitten väkimäärän pieneksi ja tänäkin vuonna meitä oli saman pöydän ääressä vain seitsemän aikuista ja kahdeksantena vuoden vanha tyttärenpoika Niklas. 

Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla?

Yleensä olemme lämmittäneet joulusaunan ennen joulurauhan julistamista. Tänä vuonna olimme saunoneet monena iltana jouluviikolla jo ennen aattoa, joten sauna jätettiin joulupäivän iltaan. Pidämme kovasti saunomisesta, joten sauna lämpiää vähintään kolme kertaa viikossa ympäri vuoden.

Joulukinkku vai graavilohi?

Meillä on ollut aina joulukinkkua jouluna. Haluan paistaa kinkun itse meille sopivalla tavalla leivinuunissa. Kuorrutan kinkun ruistaikinalla ennen leivinuuniin laittoa ja kinkku muhii uunissa yön. Itse pidän tätä nykyä enemmän kalasta kuin lihasta, joten joulupöydästä löytyy aina lämminsavulohta ja graavilohta jossain muodossa. Tänä vuonna tein lohimoussea, missä oli sekä graavi- että kylmäsavulohta.

Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi?

Pidän perinteisistä jouluruoista, vaikka meille on niistäkin muotoutunut omanlainen kattaus. Tiedän, mitkä ovat mieleisiä omille lapsillemme ja tärkeää on valmistaa ruokia, mitkä tulee syötyä tarkasti loppuun. 

 

Mitä kuuluu joulupöytääsi?

Joulupöydästä löytyi tänä vuonna itse tehtyä vaaleaa leipää ja joululeipää, joululeipä on aina leivottu samalla reseptillä (äiti teki tätä aina jouluksi) ja itse teen myös joka joulu. Ruisleivän ostin.

Lämminsavulohi, lohimousse, vihreäsalaatti, punakaalisalaatti, salaattikastike, sienisalaatti (tämä on ”pakollinen” eli itsekerätyistä suolatuista haaparouskuista tehty sienisalaatti), raikas rosolli, keitetyt perunat, joulukinkku, lanttulaatikko, porkkanalaatikko ja imelletty perunalaatikko. 

Punajuurilaatikkoa teen usein joulupäiväksi tai tapaninpäiväksi, jos sitä ei ole aattona pöydässä.

Teen myös aina kotikaljaa jouluksi. Koko kattaus lämminsavulohta lukuunottamatta on itsetehtyä. En ole koskaan ostanut jouluruokia valmiina, ehkä joskus on senkin aika, mutta tuntuu siltä, että teen itse niin kauan kuin pystyn.

Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti?

Meidän jouluun on sopinut jouluruokien syöminen koko joulun ajan. Kun kaikki on valmiina, pääsee joulupäivänä ja tapanina helpommalla. 

Piparit vai joulutortut?

Pidän molemmista. 

Leivonnaisia valmistan ajoissa ja piparit leivon aina samalla reseptillä, jota äitini käytti. Teen myös muita pikkuleipiä. Pakastaminen on kätevä tapa saada kaikki leivonnaiset säilymään ja sieltä voi sulattaa tarpeen mukaan tarvittava määrä. 

Englantilainen hedelmäkakku, taatelikakku, suklainen juustokakku ja mahdollisesti muukin täytekakku / torttu ovat meillä tavanomaiset joululeivonnaiset.

Joululahjojen saaminen vai antaminen?

Olemme karsineet huomattavasti joululahjojen määrää. Lahjojen antaminen olisi mukavaa, mutta ei ole helppoa löytää sellaista lahjaa, joka olisi tarpeellinen ja mieleinen saajalle. Jälkikasvu on niin tarkkaa ja he ostavat mielellään vain tarkoin harkittua, mielellään kierrätettyä ja oikein tuotettua, joten saavat itse valita mieleiset tuotteet. 

Leivonnaiset ovat aika mukavia lahjoja antaa.

Aito joulukuusi vai tekokuusi?

Meillä on ollut aina metsäkuusi omasta metsästä haettuna. Yleensä kuusi on latva kuusesta, jonka isäntä on kaatanut metsätöitä tehdessään.

Jouluna juhlavaatteet vai rento oloasu?

Jouluaattona päällä on juhlavampi vaatetus kuin arkena, ei kuitenkaan mitään liian hienoa. Muina joulupäivinä rento oloasu on paikallaan, sillä yleensä ulkoilemme, pelaamme lautapelejä, luemme ja katsomme telkkarista jouluohjelmia, jos mieleisiä sattuu tulemaan.

Joulutähti, hyasintti vai amaryllis?

Joulukukat ovat minulle tärkeitä ja ne tuovat joulun tunnelmaa. Ritarinkukat (’amaryllis’), jouluruusut ja hyasintit ovat mieleisimpiä. Joulutähti tuntuu aina kestävän liian pitkään joulun jälkeen, joten niitä en välitä hankkia.

Tänä vuonna löysin punertavan jouluruusun ja teen kaikkeni, että saan sen istutettua puutarhaan keväällä.

 

Jouluaattona leffoja vai lautapelejä?

Lautapelit ovat aina ehdoton juttu, kun lapsiamme on paikalla. Hyvät elokuvat sopivat myös joulupäivien ohjelmaan. Kirjat ovat aina kuuluneet rentoutumisen valikkoon sekä ulkoilu kävelylenkkien /hiihdon muodossa.

Joulukoristeet pois heti joulun pyhien jälkeen vai vasta loppiaisena?

Meillä on joulukuusi loppiaiseen asti, sillä kuusella on hyvä paikka vanhassa salissa, missä kuusi pysyy hyvävoimaisena pitkään. Yleensä pidän muutkin joulukoristeet saman ajan kuusen kanssa. 

Joulu 2021 on vietetty lumista talvimaisemaa katsoessa pakkasen paukkuessa. Eilen ja tänään aamu valkeni yli -20 asteen pakkasessa ja tämä tapaninpäivä on ollut kokonaisuudessaan eilistä kylmempi.

Toivon, että teillä kaikilla on ollut sellainen joulu, mikä on tuntunut hyvältä, rentouttavalta ja olette saaneet viettää sen läheisten kanssa. Tätä vuotta on vielä muutama päivä jäljellä ja sitten käännämme kalenterin uuden vuoden ja uuden puutarhakauden alkuun.