perjantai 15. lokakuuta 2021

KEITTIÖPUUTARHA

 Kaksi vuotta sitten tehty keittiöpuutarhan esittely on päivitetty ajan tasalle.


Keittiöpuutarha rakennettiin 2018 täysin uudelle alueelle. Edellisen perinteisen kasvimaan valtasivat rikkaruohot siinä määrin, etteivät voimat enää riittäneet kamppailuun valvatin, rikkanenätin ja kumppaneiden kanssa. Pari vuotta olin ilman kasvimaata, sillä en osannut päättää, mihin ryhtyisin uutta aluetta rakentamaan. 

Onneksi mieheni ehdotti tätä nykyistä paikkaa puutarhan aurinkoisella länsisivulla, alue oli vanhaa eläinten laidunaluetta. Tallissamme ei ollut enää hevosia, joten hevosvoimainen ruohonleikkuri ei hoitanut maisemaa.



Ensimmäisenä alueelle rakennettiin suurista kivistä iso kohopenkki, missä voi kasvattaa yrttejä - ja kukkia sekä itselle että pörriäisten iloksi. Vanhalla laitumella oli paljon suuria kiviä, materiaalia siis riitti. Mieheni sanoja lainaten: "Ei lahoa reunat".



Keväällä 2019 kivipenkin eteen laitettiin neljä lavakauluksista rakennettua kasvulavaa. Käsittelin laatikot Osmon EcoGarden puunkäsittelyaineella. Sisäpuolella laatikkoa kiertää patolevy, jotta puu kestäisi pidempään lahoamatta. Laatikoiden viereen on helppo mennä kottikärryn kanssa.

Laatikoissa on pohjalla silputtuja oksia, niiden päällä syksyllä puusta pudonneita lehtiä, vähän karjanlantaa ja lannan päällä taas lehti/oksasilppua. Näiden kerrosten päällä on multa. Jokaiseen laatikkoon toin kastematoja. Vuosittain lisään päälle kompostia ja tarvittaessa vähän multaa.



Kasvihuoneen toiselle puolelle mieheni rakensi itse suuret laatikot raakalaudasta, mitkä käsittelin ja täytin samaan tapaan kuin pienet lavakaulukset. Yhdessä laatikossa kasvaa Polka -mansikkaa, kahden suuren laatikon ja kasvihuoneen toisella puolella olevien pienten laatikoiden avulla voi harrastaa vuoroviljelyä. 



Näihin suuriin itse tehtyihin laatikoihin saimme inspiraation 'Oma Piha' -lehdessä olleesta Linda Peltolan artikkelista. Idea oli hyvä, sillä näissä suurissa laatikoissa kasvatus on vielä helpompaa kuin lavakauluksissa ja satoa on tullut kerrassaan hyvin.

Sahattua lautaa oli sopivasti jäänyt vuosien varrella olleista rakennusprojekteista. Multaa nämä nielevät paljon, sen vuoksi pohjalle kannattaa kasata kompostoituvia lehtiä, kasvijätettä, hevosen lantaa jne. Kannattaa myös varautua siihen, että pohjalla oleva lehtimassa painuu ja siten kompostia ja multaa on lisättävä seuraavalle kasvukaudelle. 

Kuvassa keskellä takana oleva neljän lavakauluksen laatikko on toiminut kesän ajan avokompostina. Pohjalla on hyvä kasa syksyn lehtiä. Sinne on ollut helppo viedä kasvihuoneesta tomaatinlehtiä yms. sekä naatit ja muut vihreät. Muutamassa välissä on hevosen lantaa ja kuiviketta.




Näiden laatikoiden reunalla voi jopa istahtaa hoitotöitä tehdessään.



Keittiöpuutarhan takaosassa (puutarhasta päin katsottaessa) on kolme 2018 istutettua omenapuuta.  Omenapuun juurelle laitoin siemenestä kasvattamiani ristikkejä maanpeitekasveiksi. Täytyy laittaa jotain muutakin, jos eivät ryhdy reippaammin leviämään. Etualalla kuvassa kasvavat viherherukka -pensaat, juurella on olkikatetta.



Marjapensaiden kanssa sulassa sovussa kasvaa myös eri värisiä purppuratulikukkia, jotka niinikään kasvatin siemenestä. Tässä kuvassa ristikit omenapuun juurella näkyvät hieman paremmin.




Tässä katsotaan kasvihuoneen takaseinän takana avautuvaa näkymää. Lähinnä kasvihuonetta kasvaa rivi pensasmustikoita, eri lajin pensasmustikoita on yhteensä 28 kpl. Pensasmustikoiden oikealla puolella on taikinamarja-aita, kasvatan sitä muotoonleikattuna. Tämän aidan takana ovat rivissä ne mainitut kolme omenapuuta ja omenapuiden oikealla puolella on erilaisia marjapensaita.

Kaksi kirsikkapuuta kasvaa keittiöpuutarhan eteläreunalla. Yllä kuvassa näkyy suklaakirsikka.






Omenapuiden lähellä kasvaa myös jalomaarain ja mesimarja kasvustoja, ne ovat tämän kuluneen kesän 2021 aikana levinneet mukavasti rinteeseen omenapuiden alle.







 





Keittiöpuutarhan pohjoissivulle istutin 2019 koivuangervoja, tummakeijuangervoja ja kuvan etualalla kukkivan hovijasmikkeen. Oikeassa reunassa näkyy perinteinen perunamaa keittiöpuutarhan takana.




Syksyllä 2018 istutettuina kasvihuoneen kulmalla kasvaa rinneangervoja (kuvassa), 2 lime syyshortensiaa, 2 "Litle Devil" purppuraheisiangervoa. 



Kukat tuovat potagerin henkeä keittiöpuutarhaani.








Alkukesän aikana värimaailma on erilainen kuin myöhemmin kesällä. Itse esikasvatetut taimet täyttävät kivipenkin ja aina osan laatikoistakin.



Heinäseiväsaitaa vasten kasvaa kolme erilaista vuonna 2020 istutettua kärhöä. 



Keittiöpuutarha on täyttänyt odotukset. Laatikkoviljely on helppoa, kun multa on juuririkkaruohoista vapaata. Nautin kasvatuksesta; lähes päivittäin pitkin kesää on hauska käydä hakemassa puhdasta ruokaa pöytään - ja sato on ilo. Aina tulee jotain odottamatonta, kuten luonnossa kuuluukin, mutta oppia ikä kaikki.


  • Hapankirsikka Schedraja 'Pohjolan helmi', 2018. Talvenkestävä
  • Kirsikkapuu suklaakirsikka, 2018. Talvenkestävä
  • Tarhaomenapuu 'Slava pobediteljam' (IV), myöhäinen syyslajike. Hedelmä on kookas tummanpunainen, mehukas, täyteläinen, arominen. Hieno ruvenkestävä lajike. Kun omenat poimitaan syyskuussa sopivaan aikaan, ne säilyvät jouluun laatikoissa.
  • Tarhaomenapuu 'Särsö' (III-IV), syyslajike. Hedelmä on keskikokoinen tai suuri, hieman makea, hienon happoinen, sopii omenapaistoksiin, lajike on ruvenkestävä.
  • Tarhaomenapuu 'Viurilan ananas' (III) myöhäinen kesälajike. Kaunis erittäin hyvänmakuinen herkkuhedelmä, omenat ovat keskikokoisia tai kookkaita, pohjaväri kellanvihreä, tasainen peitevärimuodostuu viiruista ja pikkupisteistä. Puusta kasvaa kookas, kasvua ohjailtava leikkaamalla.
  • Pensasmustikka: NorthBlue, NorthCountry, Patriot, Goldtraube, Alvar

tiistai 12. lokakuuta 2021

PUUTARHAKIERROS PÄIVITETTY



Vaihdoin blogini bloggerin alustalle tasan 2 vuotta sitten ja sen jälkeen on puutarhassa tapahtunut monenlaista. On aika päivittää puutarhakierros, se toivottakoon myös kaikki uudet lukijat tervetulleiksi. 

Teille uskollisille lukijoille tällä kierroksella näkyy tuttuja näkymiä ja aiemmin kuultua asiaa, mutta ehkä sen siedätte. Olen tavattoman iloinen teistä kaikista bloggaamisen kautta saamistani puutarhaystävistä, teidän kanssanne on ollut ilo oppia ja kokea antoisia hetkiä puutarhan parissa.



Pihaan saavutaan pohjoisen puolelta. Suoraan edessä näkyvän päärakennuksen alempi kerros on rakennettu 1860 -luvulla ja mieheni isoisä rakensi yläkerroksen 1933. Tämä isoisä saapui hevoskärryillä paikalle 1905 ja osti tilukset itselleen ja siitä lähtien tila on ollut mieheni suvulla.

Vasemmalla sivulla näkyvä punainen väentupa oli aikaisempi päärakennus, sen tarkkaa rakentamisvuotta ei ole tiedossa, mutta vuonna 1843 maalatussa taulussa näkyy sekä punainen väentupa että vanha aitta sitä vastapäätä. 



Väentuvan ja päärakennuksen välistä näkyy puutarhan vanhin puu eli tammi, joka on todennäköisesti yli 200 vuotta vanha, sen toinen haara murtui ja kaatui myrskyssä 2016. Tammi näkyy paremmin ensimmäisessä kuvassa.



Tässä pihapiirin vanha aitta, joka on siis rakennettu ennen vuotta 1843.



Nämä vanhat rakennukset muodostavat suojaisan pihapiirin ja haluaisin kovasti nähdä, millaista elämä olikaan 1900 -luvun alkupuoliskolla ja sitä ennenkin. 

Muistiin on kirjattu suvun historiaa ja paljon on tiedossa myös tilan aikaisemmista vaiheista. Ensimmäiset merkinnät tilasta löytyvät 1550 -luvun vaiheilta. Historian kirjojen mukaan tila oli kruununtila, mutta jossain vaiheessa paikkakunnan kirkkoherra osti tilan perintötilaksi ennen vuotta 1741. Paikalla on asunut myös Abrahan Argillander 1700 -luvun puolen välin jälkeen. 



Tämä maakellarin katolla oleva vellikello on sympaattinen. Kelloa kilkattamalla kutsuttiin väki syömään ennen traktorien aikakautta. 



Maakellari lähes peittyy pihasyreeniaidanteeseen. Korkea ja leveä pihasyreeniaita kiertää monin paikoin puutarhaa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka on tuonut tänne ensimmäisen syreenin taimen ja milloin se on tapahtunut.



Valkoiset pihasyreenit olen itse istuttanut. Tämän väentuvan haluan pysyvän pystyssä, tosin se on paikoittain melko huonossa kunnossa, sillä sen suuri tupa toimi kanalana mieheni lapsuudessa. Tärkeitä rakenteita täytyy yrittää kunnostaa, mutta ei tästä enää voi tehdä viihtyisiä vanhoja huoneita, kuten joskus haaveilin.



Juhannusruusut ovat taustalla näkyvien pihasyreenien ohella puutarhan vanhoja kasveja ajalta ennen kuin anoppini muutti tänne emännäksi 1952.



Lähdetään seuraavaksi aitan eteläpäädystä laskeutumaan loivasti viettävää rinnettä puutarhan eteläpuolelle. Naimisiin mennessämme 1986 yllä kuvassa näkyvä alue oli täysin kaivinkoneella myllätty, sillä taloon oli edellisen vuoden aikana asennettu maalämpö ja putket oli kaivettu maahan tällä kohdalla.



Ensimmäinen puutarhaprojektini oli navetan kivijalkakivillä tehty pengerrys korkeuseroja tasaamaan. Tuo pengerrys näkyy kuvan oikeassa reunassa. Etualan kivillä reunustettu 'Kolmiopenkki' tehtiin vuoden 2019 syksyllä. Tänä syksynä 2021 on valmisteltu uusi alue kuvassa näkyvän vaahteran paikalle, kasvit istutan ensi kesänä.



Tämä alue talon länsipäädyssä on muuttunut tavattoman paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaikki sai alkunsa keittiöpuutarhasta, jonka perustaminen aloitettiin 2018 kesän loppupuolella. 



Talon länsisivulta alaspäin katsottuna näkyy keittiöpuutarha kasvihuoneen molemmin puolin.



Keittiöpuutarha innoitti tekemään istutuksia sen ympärille.



Keskellä näkyvien suurien kivien taakse istutetut ruusut löysivät tämän paikkansa niin ikään keittiöpuutarhan innoittamina.



Naimisiin mennessämme 1986 täällä puutarhan eteläpuolella oli ohrapelto. Suoraan edessä näkyvä vanhaa kantaa oleva raparperi oli jo tuolloin paikoillaan, mutta pelto alkoi aika lailla samalta kohdalta kuin tämä vasemman puolen istutusalue. 

Mieheni sai maatilan vastuulleen isänsä äkillisen kuoleman jälkeen parikymppisenä ja hänen kaikki aikansa kului maa- ja metsätöissä. Mieheni äiti ei jaksanut, eikä selkävaivoiltaan pystynyt hoitamaan suurta puutarhaa, joten viljapelto puutarhassa oli sopiva ratkaisu tuolloin.



Pelto jatkui noin terijoensalavalle saakka. Olin naimisiin mennessämme 23-vuotias, eikä minulla ollut sen enempää puutarha-alan koulutusta kuin kokemustakaan. Lähtökohdat eivät siis olleet kovinkaan vakuuttavat. Motivaatiota sen sijaan oli työn tekemiseen ja halu vaalia vanhaa ympäristöä. 

Seuraavana keväänä 1987 teimme nurmikon tänne järven puolelle ja istutin tuon terijoensalavan. Nurmikolla on edelleen aika hallitseva osuus puutarhassa, vaikka se onkin vähentynyt istutusalueiden myötä. 



Järvinäköalan haluan säästää, vaikka muuten monimuotoiset istutukset saavat lisääntyä.



Puutarhan vanhoja kasveja ovat myös nämä valkoiset pionit samoin kuin kerrotut aniliininpunaiset pionit. Taloon emännäksi tullessani pionit kasvoivat yksittäispensaina nurmikossa talon eteläpuolella, mutta laajensin myöhemmin pionipenkin yhtenäiseksi istutusalueeksi.

Taustalla näkyvä huvimaja rakennettiin aikoinaan lastemme leikkimökin paikalle. Kun lapset olivat pieniä, oli tuolla alueella leikkimökin lisäksi hiekkalaatikko ja keinut. Ensimmäisen perennapenkin tein aikoinaan jo leikkimökin viereen, mutta huvimajan rakentamisen myötä istutusalue on laajentunut vähän kerrassaan.



Etelänpuolen puutarhan keskellä oleva 'Sydänpenkki' on myös osoittanut kasvupyrkimyksiä, reunoja kantatessa saa vallattua nurmikolta alaa uusille kukille. 



Terijoensalavan varjostamalla puutarhan länsireunalla on alue, jota kutsun Varjolehdoksi. Varjolehto laajenee sitä mukaan, kun kasveja tulee lisää. Haaveilen istuttavani maanpeitekasveja ja sipulikukkia myös terijoensalavan juurelle. 



Nämä pallohortensiatkin kasvavat Varjolehdossa, sen puolivarjoisalla puolella.



Graniittipenkin teimme syksyllä 2019. Tämä on siis tehty vanhoista kivijalkakivistä ja siinä kasvaa kirsikkaluumujen ja rusotuomipihlajan lisäksi perennoja. Sydänpenkki näkyy vähän matkan päässä vasemmalla.



'Ruusupuistoksi' nimetty alue on heti graniittipenkin takana puutarhan itäreunalla. Tällä alueella oli aikoinaan marjatarha ja kasvimaa. 



Ruusupuiston rakentaminen on alkanut vasta keväällä 2020, joten nuori alue ei vielä ole kovin runsas. Kerron kuvin ja sanoin Ruusupuiston muutoksista, toivon sen tuovan iloa teillekin.



Etualalla oleva 'Luumupenkki' sitä vastoin on tehty reilut 20 vuotta sitten. Poikamme luokkakaverin äiti oli taitava puutarhuri ja hänen ihana puutarhansa sai minut syttymään aivan uudella tavalla puutarhainnostukseen. Tuossa vaiheessa rakensin monta uutta istutusaluetta. Monet monituiset perennat sain tältä Pirkolta lahjaksi ja niistä tulleita jakopaloja olen levittänyt monin paikoin puutarhaa.



Sittemmin tuli vuosia, jolloin aika oli kortilla ja puutarhan hoito oli oman mittapuuni mukaan huonolla tolalla. Poikamme onneksi leikkasi uskollisesti nurmikon ja minä yritin kitkeä alkukesällä istutusalueet. Kitkemiskierros tuntui kestävän ikuisuuden ja tuntui, että olen koko ajan jälkijunassa tehtävien suhteen. Näinä vuosina en ostanut uusia kasveja ja kasvimaakin oli kehnolla hoidolla.



Nyt olen vakavasti höyrähtänyt puutarhaan. Olen neljän viimeisen vuoden aikana käärinyt hihat ja ryhtynyt tekemään aikaisempien istutusalueiden peruskunnostuksia, lisäksi monta uutta aluetta on rakentunut ja huomaan koko ajan suunnittelevani yhä lisää uusia alueita. Tila on vakava, eikä paranemisen merkkejä ole näkyvissä.

Tällä kierroksella en esitellyt pienimuotoista arboretumiani, se kasvaa ja muotoutuu pikku askelin. 

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan puutarhamatkaani!



perjantai 8. lokakuuta 2021

IHANA RUSOKIRSIKKA JA RUSOTUOMIPIHLAJA



Tämän vuoden ihana ruska leimuaa vielä hetken. Värikkäitä lehtiä on jo lennellyt tuulen mukana ja nurmikko on monin paikoin piiloutunut lehtien alle.



Rusokirsikka on ollut ilon tuoja syksyn loistavassa lookissaan. Katson sitä aina keittiön pöydän ääressä istuessani. Puu näkyy myös pihaan ajettaessa, sillä rusokirsikka kasvaa etupihalla piharingissä.



Moni on todennut, että rusokirsikalla on kaksi kukintaa; kevään hennon vaaleanpunainen pilvi ja tämä syksyn loistava punainen.

Oma rusokirsikkani on selvinnyt kaksi talvea täällä II -vyöhykkeellä Etelä-Savossa. Valitsin tälle paikan, missä suuri osa pohjoistuulista jää suurien kuusien ja maakellarin taakse. Pihapiiriä kiertävä korkea ja leveä syreeniaita varmaankin vie pahimman terän pohjoistuulista, vaikka syreenit olisivat lehdettömiä. 



Kun puutarhan toiselle puolelle kierretään vanhojen tammien alta, näkyy toinen kauniin värinen puu nimittäin rusotuomipihlaja.



Rusotuomipihlaja on vielä pitänyt kiinni lehdistään, kun sirotuomipihlajat puolestaan ovat jo lähes lehdettömiä. Yllä kuvassa näkyy enemmän rusotuomipihlajan lehtien alapuolen oranssia.



Tässä kuvassa toinen katselusuunta. Rusotuomipihlajan lehdissä on hauskaa kaksivärisyyttä, en muista oliko viime vuonna samalla tavalla?



Oikeassa reunassa näkyy rusotuomipihlajan lehtiä ja rannassa loistaa aronia.



Pensasmustikat ovat olleet jo kauan punaisia ja onneksi ovat vieläkin. Takana näkyvät pilvikirsikat ilahduttavat varmasti väriloistollaan tulevina vuosina, kunhan vielä kasvavat.

Tämä mummi näkee onneksi taas huomenna pienen iloisen ja niin rakkaan lapsenlapsen ja päästään leikkimään. Luultavasti Niklas muistaa taas hyvin tämän vanhan talon portaikon ja konttaa sinne heti, jos silmä välttää. Porrastreeni on ilmeisesti aloitettava jo ennen kuin kävelemään oppii. Taisimme jossain vaiheessa hävittää portin omien lasten jäljiltä, ei olisi kannattanut.

Ennusteen mukaan luvassa on sadepäiviä, mutta hyvää viikonloppua kaikille joka tapauksessa!