Arboretumin ensimmäinen pergola rakennettiin elokuussa 2022. Sen jälkeen pergolan molemmille puolille tehtiin kasvualustat istutuksille. Tuolloin jouduimme säästämään istutusmultaa ja sen vuoksi isäntä toi traktorilla istutusalueen viereen paksun kerroksen ilmaista murskattua kuorikatetta, jotta epämääräinen rikkakasvusto näivettyisi myöhempiä istutuksia ajatellen.
Nyt päätin tarttua ”härkää sarvista” ja ryhdyin kaivamaan pergolan vasemmalta puolelta kuorikatetta pois siten, että perenna-alue leveni aikaisemmasta 1,5 metristä noin kolmeen metriin. Tässä operaatiossa oli kaksi porkkanaa; halusin nimittäin paikan tarhapäiväliljoille sekä muille perennoille - ja lisäksi tarvitsin toisaalle tuota murskattua kuorikatetta.
Olen vienyt tämän kesän kitkemisjätteet arbortetumin pohjoisreunaan timanttituijien väleihin jääville alueille. Tuijat on istutettu multakumpuihin ja niiden väleihin jäi paljon tilaa, joka on siis nyt täytetty kitkemisjätteellä ja oksasilppurilla pilkotuilla oksilla. Koska en halua, että poistetut rikkaruohot ryhtyvät kasvamaan uudelleen, peitin ne tiiviisti pressuilla. Nyt saavat madot ja kumppanit tehdä omaa työtään ja möyhentää viher- ja oksasilppumassan muhevaksi mullaksi savimaan kanssa.
Koska pressut näyttävät tylsiltä, halusin peittää ne tuolla murskatulla kuorikatteella. Kunhan aikanaan vihermassa on tekeytynyt sopivaksi kasvualustaksi uusille kasveille, voi pressut kiskaistaan pois ja pressujen päällä oleva pieni katekerros saa jäädä paikoilleen, jos sitä ei tarvita muualla.
Tuossa yllä olevan kuvan edessä on muuten istutettuna uusi mustilanhortensian taimi - vielä on paikkoja kanttaus- ja kitkemisjätteelle mustilanhortensian vieressä näkyvän nurmen peittämiseksi.
Tämän suuren laakakiven vierestä aion myös peittää nurmikon samalla menetelmällä, jotta istutusalue tulee muotoiltua luontevasti. Kiven takana (täältä päin katsottuna) on istutettu 'Amber Jubilee' heisiangervo. Oikeassa reunassa näkyvä puu on tuohituomi.
En edes muista, kuinka monta täyttä kottikärryllistä olen tuonne tuijien taakse ja tuohituomen ympärille kipannut, mutta paljon sinne on mahtunut.
Tuijien tehtävänä on muiden havupuiden ohessa toimia pohjoistuulien katkaisijana. Tänne arboretumin pohjoisreunaan on vuonna 2023 istutettu kaksi ’Glauca’ hopeakuusta ja yksi lännendouglaskuusi.
Tosin ihmettelen, onko oikeanpuoleinen ’Glauca’ oikea, koska se ei ole värittynyt lainkaan kaverinsa tapaan. Mitä arvelette? Tuo oikeanpuoleinen kuusi istutettiin vasta myöhään viime kesänä ja ajattelin, ettei se taimikaupassa ollut saanut aurinkoa tarpeeksi, mutta tämän kesän se on paistatellut koko kasvukauden auringossa, eikä väri ole muuttunut. No, saa kasvaa vihreänä ja tehdä tehtäväänsä tuulien loiventajana.
Joku havupuu on vielä istutettava tänne arboretumin pohjoisreunaan, kunhan keksin, minkä haluan. Seison kuvaa ottaessani selkä pohjoiseen päin. Joka tapauksessa suunnitelmana on, että erilaiset havut ovat luontevasti lomittain toisiinsa nähden, eikä rivissä. Kunhan ne tuosta kasvavat, paranee pienilmasto ja voin istuttaa arempia lajeja keskemmälle arboretumia. Isäntä kyllä teki hiekkatien viereen oman kuusiaitaistutuksen pienistä kuusentaimista, mutta sen kasvaminen kestää pitkään ja olkoon se vaikka koiralle merkki tontin rajasta.
Lännendouglaskuusi kasvaa muuten tuossa oikeanpuoleisessa kumpareessa, se on vielä aika pieni rimpula. Sen pitäisi kuitenkin kasvaa noin 15-35 metriä pitkäksi ja oksistosta saattaa tulla jopa 7m leveä. Sen vuoksi sille on jätetty reippaasti tilaa ympärille.
Palataan takaisin pergolan viereen. Kaivoin siis kuorikatetta pois kolmen metrin matkalta ja kaivannolla oli leveyttä vajaa 1,5 metrin verran. Syvyyttä ”haudalle” tuli noin 50 cm. Tämän kuopan täytin puhtaalla istutusmullalla.
Etualalla näkyy keltaheisiangervon kauniita lehtiä.
Seuraavaksi kävin aitan päädyn kalliolla hakemassa mehitähtiä ja valkomaksaruohoa (kiitos Minnalle tunnistuksesta). Istutin ne kallion päälle ja reunaan. Luulen, että tuo laakea kivi on osa kalliota, tai sitten se on todella suuri kivi.
Minusta uudet asukkaat asettuivat paikoilleen oikein luontevasti. Annoin niiden jatkaa kasvua ohuella sammalpedillään. Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on viihtynyt tuossa oikein hyvin - voi että, miten tykkään siitä koko kasvukauden- myös pienet kimalaiset näyttivät olevan onnellisia sen olemassaolosta.
Sitten istutin vaalean sitruunankeltaisena kukkivia ’Fragrant Treasuren’ tarhapäivänliljan taimia. Tämä päivänlilja on itselleni uusi, mutta tietojen mukaan sen runsas kukinta pitäisi alkaa heinäkuussa ja jatkua elokuulle. Lehdet ovat kapeat ja heinämäiset. Korkeus on eri lähteiden mukaan noin 60-70 cm. Ajattelin, että vaalea keltainen sopii hyvin tämän alueen muihin kasveihin.
Siirsin myös keittiöpuutarhan kulmasta valkoisena kukkivan haltiankukan jakopaloja sekä istutin reunaan tummalehtistä ’Red Sparkle’ maksaruohoa. Vielä on noin neliön multatila odottamassa sopivia perennoja.
’Red Sparkle’ maksaruohoa kasvaa jo ennestään pergolan vieressä ja on kiva, että katse löytää toistoa myös tämän uuden perenna-alueen toisesta reunasta.
Katsotaan aluetta vielä kallion nyppylän takaa. Kuvissa alue näyttää pienemmältä kuin livenä. Jätin vielä kapean kuorikaterajauksen perennojen ja nurmikon välille. Maksaruohot levittäytyvät takuulla myös katteen päälle.
Tuolla perenna-alueen takana näkyvät pensaat ovat hanhikkeja.
Tarkemmin sanottuna pensashanhikki Double Punch Pastel 'Mincreo04' Dasiphora fruticosa. Kukan sävy on hyvin hennon keltaisen ja hyvin hennon vaaleanpunaisen sekoitus. Oikein hempeä.
Toivottavasti voin tulevina vuosina näyttää kuvia tämän alueen kukkivista perennoista. Mieli on hyvä, sillä poiskaivettu paksu kerros murskattua kuorikatta oli tehnyt tehtävänsä, sillä savimaa oli kaivelun perustella alla hyvässä kunnossa ja nyt se sai kevyempää istutusmultaa sekaan ja päälle. Lisäksi kuorikate pääsi hoitamaan uutta tehtävää.
Hyvää loppuviikkoa1
.jpg)
