torstai 16. syyskuuta 2021

SYKSYN TUNTUA

Tarhasyysvuokko 'Königin Charlotte'





Nämä 'Varjolehdossa' kasvavat syysvuokot ovat kerrassaan hurmaavia. Olen niin iloinen, että kaikki kuusi syysvuokkoa ovat tehneet pontevasti kukkia. Kolme taimea kuvan edessä edessä ovat puolikerrottuja Charlotteja ja kolme taitaa olla hopeasyysvuokkoja. Kartiovalkokuuset ovat hyvä tausta näille söpöläisille.

Ruusu 'Sea Foam'




Aika kiitää, miten ihmeessä olemme jo syyskuun puolivälissä? Ilma tuntuu kylmältä ja raskaana roikkuvat pilvet latistavat välillä intoa lähtöä ulos. Kaipaisin kovasti aurinkoisia syyspäiviä, jotta saisin puhtia tehdä vielä pakolliset odottavat työt.



Istutin kaksi alennuksella löytämääni 'Köningin Wilhelmiina' kiinanpionia tähän penkkiin, niissä on kaunis syysväri. Lisäksi sain jaettua keijunkukkia useaan kohtaan molemmin puolin tätä penkkiä. 

Ajattelin, että kaikki istutukset tälle syksylle olisi jo tehty, mutta vielä tänään muutama taimi tarttui puolivahingossa (oho) mukaan Hankkijalta, kun olin hakemassa lisää verkkoja. Multakasa on nimittäin käytetty jo niin loppuun, ettei kovin suuria istutuksia kannata suunnitella, mutta ehkä saan nämä alennustaimet vielä jollain tavalla onnistuneesti istutettua.




Onko teillä kokemusta 'Annikki' kiinanlaikkuköynnöksestä? Tämä on minulle uusi tuttavuus. 



Verkkojen laiton olen aloittanut, mutta kylmällä säällä sormet kohmeessa ei jaksa tehdä kovin kauan yhtä soittoa. Puiden suojaus on tehtävälistalla kärjessä heti kun saan tämän päivän taimet istutettua. 



Kelloköynnös on täyttänyt arboretumin ensimmäisen portin hauskasti. Saa vähän viidakkofiilistä, kun portista kulkee.




Sorruin pari viikkoa sitten ostamaan 'Blueberry Cheesecake' jalohortensian. Tälle luvataan talvenkestoa jopa -25 asteeseen, mutta aika näyttää asettuuko tämä pysyvästi kasvamaan piharinkiin.



Piharinki on tämän ensimmäisen vuoden aikana täyttänyt odotukseni kelpo lailla... 



.... mutta pientä säätöä vaatii yksi neljännes. Laitoin siihen keväällä ylimääräiset esikasvatetut koristeporkkana 'Daran' taimet ja jätin kohdan miettimisen myöhemmäksi. Näitä saa poimia maljakkoon ja ovathan ne kauniita katsella, mutta tähän kohtaan tulee kuitenkin todennäköisesti vielä kartiovalkokuusi, alue vaatii tasapainon vuoksi havua tällekin nurkalle.




Nämä kumppanit sointuvat minusta kivasti toisiinsa. 'Danica' pallotuijat tuovat ryhtiä ja 'Herbstfreude' komeamaksaruohot ovat kauniita. Purppurainen keijunkukka 'World Caffe Expresso' antaa pikantin lisänsä ja onhan siellä vähän näkyvissä kärhö 'Rouge Cardinalin' kukkaakin.



Käväistään vielä Arboretumissa kurkkaamassa katsuraa. Tämän lehdistö ja kasvutapa vetoavat minuun kovasti.



Kellokuusama 'Kellokas' on syysvärissään tosi kiva pari katsuran kanssa. Kuvaan en saa aivan talletettua niiden lehdistöjen sointuvuutta. Toisaalta kasvutavan erilaisuus tuo kiinnostavuutta.




Tämä kuva ei taida tuoda lisäarvoa, jotta ymmärtäisitte, mitä tarkoitan katsuran ja kellokuusaman yhteensopivuudella - teidän pitää tulla itse katsomaan. Takana muuten näkyy kelloköynnöksen peittämä portti täältä suunnasta katsottuna. 



Varmaankin jo kyllästytte katsomaan tätä Graniittipenkkiä, mutta laitan pari kuvaa kaikesta huolimatta. Olen yksinkertaisesti tähän niin tyytyväinen. Kivet laitettiin paikoilleen syksyllä 2019 eli ensimmäiset taimet on myös istutettu kaksi vuotta sitten. Nyt näyttää jo tosi kivalta. Valkoinen loistosalvia kukkii uudelleen, koska katkaisin kukinnot ensimmäisen kukinnan jälkeen.



Aivan edessä kukkii edelleen neidonkurjenpolvi. Etualan vaaleampi maksaruoho on 'Lime Zinger' ja takana tummempi on 'Firecracker'.  Välissä on akankaalia. Takana melkein vaaleanpunaisena on tiarelloja syysvärissään.





Toisessa päädyssä 'Herbstfreude' komeamaksaruoho ohotanmarunan ja aaprottimarunan kanssa. Niin pehmeä yhdistelmä. 



'Lime Zinger' sopii hyvin 'Herbstfreuden' reunakasviksi. 

Vielä ei ole halla vieraillut, mutta todennäköisesti näin käy ensi yönä. Nyt illalla mittari näyttää +5,7 astetta. En jaksa suojata enää mitään kasveja, joten otetaan vastaan mitä tulee.



 

keskiviikko 8. syyskuuta 2021

ARBORETUMISSA AHERRETTU HARTIA- JA KONEVOIMIN

  

Edessä pensashanhikki 'Lovely Pink' ja takana rinneangervo


Viime päivinä olen huhkinut jälleen arboretumissani. Kuten tämän jutun kuvista näette, realiteettina on vielä toistaiseksi laidun, mikä näyttää vähän säälittävältä, kun mahtipontisena nimenä on arboretum. Visio kangastelee kuitenkin vahvana omassa päässäni. Vähitellen isäntä on alkanut myös lämmitä tälle hankkeelle (jippii).



Olen kertonut monta kertaa, että savinen laidun on paikoitellen hyvin märkää. Märkyyden huomaa erittäin selvästi keväällä ja samoin aina sadejaksojen jälkeen. Isäntä innostui avukseni kaivamaan kaikista pahimpaan paikkaan ojaa. Käsin kaivaminen olisi ollut aika mahdotonta, sillä maa on sekä junttasavista että tosi kivistä. 

Osa kivistä oli suuria ja isäntä nosteli ne kätevästi toisen traktorin kauhaan kuljetusta varten. Kaivettua maata on nostettu kasoihin, muotoilen näistä syksyn tai kevään aikana uusia istutusalueita. Haa... nyt saan laajennettua vasemmanpuoleista penkkiä, siihen saa kätevästi ainakin pari atsaleaa yhden istutetun puistoatsalea 'Illusian' kaveriksi.



Tässä kallion vieressä on joku selittämätön kohta, mistä nousee jatkuvasti vettä liejuksi asti. Jos kyseessä olisi kaunis puhdas vesi, niin olisi voinut miettiä pienen lammikon tekoa, mutta tämän kohdan vesi on rumaa ja ruosteenruskeaa. Kuopan kaivamisen jälkeen tähän tuotiin traktorinkauhallinen nyrkin tai muutaman nyrkin kokoista kiveä. Salaoja laitettiin lähtemään tästä.



Tässä vaiheessa salaojaputki on aseteltu soran sisään ja oja odottaa soralla täyttämistä. Tavoitteena on saada myöhemmin nämä ojan kahtapuolen olevat istutusalueet yhdistymään pehmeästi toisiinsa ja välistä kaikki epämääräinen nurmikko pois. Aika näyttää, tuleeko väliin pieni polku.



Toiseen kohtaan isäntä toi pohjan muotoilua varten täytemaata, siinä oli meikäläisellä aika puuha, että sain mullan seasta poistettua pahimmat juuririkat. Täytemaa oli aika savista, joten sitä piti keventää ja kuohkeuttaa.



Haketimme oksasilppurilla puolikkaan peräkärryllisen verran lehtioksasilppua raivatuista risuista ja kaadetun vaahteran oksista (vielä jäi vaahteran latvusta tehtäväksi yllin kyllin). Kiitos muuten kaikille, jotka neuvoitte minua maaliskuussa, kun kysyin apua oksasilppurin valintaan. Bosch AXT 25 TC on ollut aivan loistava murskaava silppuri. Meille on tärkeää, että se 'vetää itse' murskattavat oksat sisäänsä ja toimii myös halkaisijaltaan tukevampiin oksiin. 

Tätä haketta möyhin kasvualustaan, jotta saviset möykyt saisivat kevennystä. Lisäksi kaivoin kevääällä hankitun multakuorman pohjasta noin 15 kottikärryllistä istutusmultaa sekoitettavaksi keitokseen.



Tässä on tämä kyseinen uusi istutusalue istutettuna. Takana olevat heinäpellot on vuokrattu toiselle viljelijälle isännän jäätyä eläkkeelle. Tuolla peltoalueella, missä on valkoinen putki säilöheinää, käyskentelee usein peuroja aterioimassa. Toistaiseksi ne ovat pystyneet siellä ja poistuvat kiireesti metsään, jos näkevät liikettä. Olen jo pidempään miettinyt, että ehkä kannattaisi varotoimenpiteenä pystyttää peuroja ja rusakoita varten aita pellon ja arboretumin välille. Aitaan voisi istuttaa erilaisia köynnöksiä. Tämänkin istutusalueen "takaseinänä" näen jo villiviinin, joka saa kauniin punaisen syysvärin.



Timanttituijan edustalle istutin kolmion muotoon 'Early Sensation' syyshortensiat. Ah, pidän näistä kovasti. Hortensia pitää tuoreesta, ravinteikkaasta, humuspitoisesta ja hapahkosta maasta. Istutuskuopan täytin havurodomullalla, muu kasvualusta on tehty kuvaamallani tavalla ja pohjamaassa riittää kyllä ravinteita ja kosteutta. Tämä lajikkeen kukat punertuvat aikaisin syyskesällä. Versot ovat punaiset ja lehdet voimakkaan vihreät. Kukkii heinäkuusta syksyyn. Pensaan korkeus on täysikasvuisena 150-200 cm. 



Tuijan toiselle puolelle istutin kolme erikorkuista 'Pallo-Pekkaa'. Nämä pienet erikoispuut on 'tehnyt' ymppäämällä Pekka Rantanen. Hänellä on mielenkiintoinen kotitaimisto Lappeenrannassa. Kohde oli yksi paikka, missä vierailimme puutarhayhdistyksen retkellä. Pekka Rantanen on erikoistunut ymppäämään puista monenlaisia erikoisuuksia ja niitä kasvaa hänen tontillaan 'metsässä'. Näiden rungollisten puiden latvuksena on kääpiöpihta, jota on tarkoitus leikata haluttuun muotoon. Itse runko pysyy siinä mitassa, missä se on nyt.

Alla pari kuvaa Pekka Rantasen omassa metsässä kasvavista 'Pallo-Pekoista'.







Pekka Rantasen PR-taimiston ideoista voit halutessasi lukea tarkemmin www.pekanhavupuu.fi sivuilta.



Tämän alueen havut ja puskat on siis kaivettu juurtumaan, mutta katteen levitys on vielä odottamassa. Takana ensimmäinen puu on kynäjalava ja sen takana näkyy punasaarni. Ojan kaivamisessa tulleet multakasat muotoilen puiden ympärille luontevasti laskeutuvaksi ulkokehäksi (puut on istutettu koholle maaperästä).

Yllä olevassa kuvassa näkyy penkin reunassa pallotuija 'Danica' ja keijunkukka 'Marmalade'. Keijunkukan väri toisti niin kivasti hortensioiden sävyä, joten oli pakko laittaa se tähän, vaikka vielä en juurikaan istuta tänne perennoja. Oikeassa reunassa on viisi rinneangervoa, sain ne Hankkijan tarjouksena 5€/taimi. Tänne arboretumiin uppoaa valtavasti taimia, joten on kiva löytää edullisesti täydennystä. Aremmat herkut saavat odottaa pienilmaston parantumista. Köynnösaita saattaisi auttaa myös pienilmaston edistymiseen, vai mitä luulette?



Hopeavaahteran pieni taimi sai 'ulkokehälle' kolme 'Lovely Pink' pensashanhikkia ja takana on kaksi rinneangervoa. Äh, olisi pitänyt ostaa niitä enemmän kun olivat niin edullisia. Molemmat lajit tyytyvät vaatimattomiin olosuhteisiin.

Vielä on rutkasti odottamassa vaikka mitä hommia. Myönteisesti ajatellen, on varaa valita, mikä innostaa tällä hetkellä eniten. Pupuja on tullut vastaan arboretumissa ja puutarhassa sen verran usein, että kohta pitää laittaa verkot suojaksi, nyt ne näyttävät vasta kartoittavan talven herkkuapajia.

Iloa syksyyn!


lauantai 4. syyskuuta 2021

VIEKÖ HALLA KUKAT?

Edessä syyshohdekukka


Ensi yönä on suuri todennäköisyys, että halla iskee ensimmäisen kerran kyntensä tänä syksynä. Kiertelin puutarhassa ja totesin, etten millään pysty peittelemään suureksi kasvaneita pensaita ja syksyn korkeita perennoja. Paras ottaa vastaan, mitä tuleman pitää. On varmasti lajeja, jotka sietävät pienen hallan, mutta arkajalkojakin löytyy.



Syyshohdekukka ja kallionauhus ovat hauska pari keittiöpuutarhan kulmalla. Osansa näkymään antavat mongolianvaahteran punertavat siivekkäät siemenet. Syyskuussa pidän näistä ruskaan sointuvista sävyistä.



En yhtään muista, miten arka ruusujen kuten 'Ritausman' kukka on hallalle? Nuppuja on vielä paljon. Taustalla näkyy keittiöpuutarhaa ympäröivä taikinamarja-aita. Aidan sisäpuolella kulmassa kasvaa suklaakirsikka. Keittiöpuutarhan puut ovat kasvaneet tänä kesänä reippaan harppauksen, pellolla näkyvä puu on pilvikirsikka. Myös pilvikirsikat alkaa tunnistaa puiksi, alkuun ne olivat pelkkiä piiskoja.



Kärhöistä 'Jackmanii' kukkii vielä täyttä päätä purppurapunalatvan vieressä. Kauempana terijoensalavan takana ovat pallohortensiat edelleen kauniissa kukassa, pitkä kukinta-aika on ehdottomasti ilo.



Tässä 'Sydänpenkki' kauempaa vastavalossa. Purppurapunalatvat kasvavat kaksimetrisiksi joka vuosi, oikealla reunuskasvina on 'Carl' komeamaksaruohojen rivistö ja edessä hopeisina hohtavat ohotanmarunat.



Tiukukärhö 'Arabella' on ihmeen hyvä vielä näin syyskuussa, vaikka se on kukkinut koko kesän.



Täytyy laittaa kuva myös suloisesta viinikärhö 'Kermesianasta'. Kamera ei saa tämän sävyä tallennettua ihan oikein, sillä kukan väri on viininpunaiseen taittuva. 'Kermesianan' luvataan kukkivan heinäkuusta pitkälle syksyyn ja näin se on tehnytkin. Tämä kärhö kasvaa keittiöpuutarhan heinäseiväsaitaan tukeutuen.



Hortensiat ovat yleensä olleet hyvinkin arkoja hallan puraisuun. Sääli, jos nämä kaikki menevät ruskeiksi yhdessä yössä. Kivijalan päällä 'Grandiflora' syyshortensia on pistänyt parastaan kukkimalla mahtavasti. Edessä hortensia 'Limelight'.



Samainen syyshortensia 'Limelight' ja vieressä purppuraheisiangervo 'Little Devil', kiva pari.



Toivottavasti syysvuokko ei heti hermostu hallasta, kuudessa taimessa on vielä paljon nuppuja aukeamatta. Taustalla pallohortensiat ovat vielä varsin hehkeinä.



Punakosmokset ovat kukkineet ihan hurjasti ja edelleen kukkia riittää, jos ei sitten halla muuta tilannetta.



Nyt klo 19 mittari näyttää +8,8 ja tuuli on pohjoisesta. Kunpa hallan uhka ei toteutuisi, huomenna ollaan viisaampia siinä suhteessa. 


perjantai 3. syyskuuta 2021

PROJEKTI PYÖRÄHTI KÄYNTIIN


Kuoleva vaahtera on kaadettu ja sekä hansa- että kurtturuusut ovat poissa. Tässä työssä isäntä ja puutarvarakuormain olivat suureksi avuksi. Onneksi traktoria pystyi käyttämään apuna, koska kohde oli sopivasti reuna-alueella. Ei tarvinnut ajaa nurmikolle kuin traktorin mitan verran. En mielellään otan traktorin painoa nurmia tallomaan, jos ei ole aivan välttämätöntä.



Edessä vasemmalla on viime vuonna istutettu kirsikkapuu 'Latvian matala', sen kasvu varmaankin vauhdittuu nyt. Kuormaaja kouralla sai möyhennettyä maata ja syvälle menevää vaahteran ja ruusujen juuristoa. Oli helpotus, että kuormaaja veti isot piikkiset ruusupuskat ylös.



Tämä kuva on otettu kivipengermän päältä. Aion poistaa vielä nurmisuikaleen kirsikkapuun vierestä ja teen puun ja uuden istutusalueen väliin kivikäytävän hoito- ja oikopoluksi.



Ennen seuraavaa vaihetta eli graniittikivien tuomista, minulla oli vielä paljon puuhaa, kun keräsin mulloksesta juurakoita ja juuririkkoja pois. Hurskutin koko multa-alueen talikolla, siinä meni yllättävän paljon aikaa.



Toki koneapu auttoi valtavasti, mutta kyllä tuolta löytyi vielä paljon ruusun juuria. Ihme kyllä, isäntä sai poistettua omilla työkoneillaan vaahteran kannon, vaikka olin suunnitellut jättäväni sen maahan maatumaan. Ehdottomasti parempi, että kanto lähti pois - helpompi miettiä uudet istutukset ilman kantoa.



Eilen aloitimme kivien asennuksen. Käytimme tähän projektiin viimeiset jäljelle jääneet graniitti kivijalkakivet. Ajattelin alkuun, että kivien asettelu tulee olemaan vaikeaa, sillä kivien muodot olivat paria kiveä lukuunottamatta hyvin kimurantteja.



Isäntä on aivan hämmästyttävän taitava tässä puuhassa. Nyt kivet näyttävät siltä, että ne on vain laitettu jonoon, mutta joka kivi vaati pohjan kaivua ja muotoilua lapiolla, sillä alapuoli ei todellakaan ollut tasainen. Kivien päädyt olivat muhkuraisia monella tapaa, joten kivien asettuminen vieruskavereiden kanssa sopuisasti oli monen väännön tulos. 



Päädyimme kivien muodostamaan kaareen, jotta ylempi pengerrys ja tämä alempi kaari, menevät aika lailla samansuuntaisesti eli ylätaso ja alataso.



Nämä kaksi päädyssä olevaa kiveä ovat todella hyviä penkkikiviä. Istumakorkeus on mukava. Kiviportaiden vasemmalta puolelta lähtee nurmikko pois ja mulloksen portaiden puolinen reuna on vielä muotoilua vailla.



Raparperiparka vaatisi puutarhurin siistimistoimia, jotta olisi vähän edustavampi. Laitan vielä tämän kuvan, jotta näette, miten nämä vasta-asennetut kivet yhdistyvät myös kolmiopenkin graniittireunaan.

Sitten olisikin tärkeä tehtävä keksiä tälle uudelle alueelle nimi. Tällä hetkellä pää lyö tyhjää ja otan vastaan ideoita teiltäkin.

Tämän syksyn aikana valmistan kasvualustan pohjaa ja teen kivipolun valmiiksi, luultavasti istutukset teen vasta keväällä, jos ei sitten tule vastaan edullisia taimia, joita voi laittaa valeistutukseen jo syksyllä. Tämän aurinkoisen alueen kasvisuunnitelmaa olen miettinyt paljon ja vasta nyt kivien asennuksen jälkeen pääsee paremmin suunnittelemaan.

Hyvää viikonloppua!