MIETTEITÄ PUUTARHAKIERROKSELLA

 

On hauskaa löytää puutarhasta erilaisia kurkistusaukkoja. Meidän puutarhassa vierailleet tietävät, että kokonsa puolesta täällä on laajoja näkymiä, mutta onneksi vuosi vuodelta kasvien kasvaessa, löytyy myös salaperäisiä kohtia kurkistella.

Olen kuvannut usein näkymää arboretumin pohjoisimman pergolan läpi. Tämän kesän aikana pergolan köynnösportteihin tukeutuvat kasvit ovat selvästi ottaneet kasvupyrähdyksen. Vasemmalla kasvaa sulassa sovussa 'Cecile' ja 'Lemon Beauty' tarha-alppikärhöt ja penkin takana oikealla viiniköynnös eli tarhaojukkaviini 'Zilga' kiipeilee jo viuhkamaisen katon päällä. Penkin takana on kurkistusaukko arboretumin länsiosaan.

Pergolan alta kuljettua tulee esiin hauska näkymä kynäjalavan oksien kurkottaessa polun yllä. Vasemmalla kasvaa vaahtera, joka tuo varmaan omat oksansa tulevaisuudessa kerrostamaan polun kattoa.

Rillahan se siellä jo odottelee minua.

Graniittipenkin kirsikkaluumut ovat kasvaneet jo pieniksi puiksi ja tuottivat tänä kesänä makoisia hedelmiä. Samalla niiden kaartuvat oksat tuovat omaa tunnelmaansa. Tuolla edessä, Ruusupuiston portin takana, näkyy vanhojen luumupuiden penkki. Siellä olisi yksi työmaa odottamassa. Pitää poistaa yksi pahoin vaurioitunut luumupuu, kunnostaa sen ympäristö ja istuttaa uusia perennoja alueelle. Ei nämä puutarhatyöt tekemällä lopu, koska aina tulee uusia projekteja vastaan.

Graniittipenkissä on muuten kukkinut jo pidemmän aikaa 'Little Gipsy Ruby' tarhapäivänlilja.

Valkoalpit ovat levittäytyneet graniittipenkkiin. Kuva ei valitettavasti näytä Bloggeriin pienennettynä yhtään niin kivalta kuin isolla näytöllä alkuperäisenä. No, ehkä saatte jotain tunnelmasta kiinni.

Arboretumin länsirajalla on keväällä 2025 rakennettu köynnösportti kahden tammen keskellä. Istutin portin rakentamisen jälkeen raudoitusverkkoa vasten lumikärhön. Kesän aikana kärhö on onneksi lähtenyt kasvamaan kunnolla, vaikka pelkäsin keväällä, kuinka sille oli käynyt. Jää nähtäväksi, tuleeko tämän portin alle myös yksi hauska ja tunnelmallinen kurkistusaukko?

Lumikärhön vieressä kasvaa perennoja. Istutin keväällä 2025 mm. 'Amethyst' loistosalvioita, jotka kukkivat hienosti tänä kesänä isona ryhmänä. Hämmästyin aika lailla, että 'Amethyst' oli siementänyt jo viime kesän aikana hurjan määrän pikkutaimia ja nyt jälkikasvu kukkii pitkin poikin penkkiä kuten kuvassa näkyvien 'Herbstfreude' komeamaksaruohojen väleissä. Osa siementaimista täytyisi vielä syksyn aikana siirtää paremmille kasvupaikoille.

Sweet Annabelle pallohortensian kukinnot ovat syksyiseen tapaansa alkaneet haalistua, mutta kivalta ne silti näyttävät edelleen.

Hurmesilkkiheinä 'Red Baron' on yhä enemmän vallannut paikkansa sekä arboretumin pöytäkiven alueella että sydämessäni. Näin kuvia tästä kauniista heinästä joku vuosi sitten puutarhalehdessä ja siitä lähtien minun teki mieli istuttaa näitä itselleni. Pelkäsin heinän selviämistä talvien yli, mutta ainakin kaksi talvea se on pärjännyt hyvin. 

Istutin pöytäkiven ympärille kolmeen kohtaan hurmesilkkiheinien alut ja ne ovat lisääntyneet omatoimisesti. Saavat minun puolestani levitä laajemminkin tuolle alueelle. Ehkä yritän jopa auttaa levittäytymisessä.

Muistaaksen syksyllä 2023 pelastin alelaarista kirjosiniheinä 'Variegatan'. Se oli miten kuten hengissä tähän kesään asti, mutta nyt vihdoin näyttää, että se on kotiutunut. Variegata kasvaa arboretumin Saarnipenkissä.

Sillä on vieruskavereina pallotuijia ja kartiovalkokuusi. Minusta heinät ja havut näyttävät kivoilta yhdessä.

Aika hauskaltaa näyttävät myös tarhakurjenmiekan lehdet. Tietysti kukinta on kaunis keskikesällä, mutta arvostan perennoja, jotka säilyttävät kauniit lehdet kukinnan jälkeen.

Toivottavasti, ette väsyneet kierroksen aikana. 

PUNAHATTUJA PUUTARHASSA

 

Maanantaina oli sadepäivä ja mittariin kertyi 12 mm. Pitkästä aikaa siis saimme enemmän kuin parin millin sateen. Sen jälkeen on ollut taas ihanan aurinkoisia päiviä.

Punahatut jaksavat ihastuttaa minua ihan päivittäin. ”Magnus” kaunopunahatut Echinacea purpurea ovat selvästi kotiutuneet ja voivat hyvin. Toivottavasti asiantilaan ei tule ikäviä muutoksia tulevien talvien aikana. 

Aikoinaan kokeilin niiden istutusta huonolla menestyksellä eli istutetut taimet kukkivat istutusvuoden kesän, mutta talvi vei ne mennessään. Mikä on nyt muuttunut? 

Monessa lähteessä neuvottiin varomaan talvimärkyyttä, joka koituu helposti punahattujen kohtaloksi. Niinpä kunnostin ”Sydänpenkkiä” lisäämällä multaa reilusti kohopenkiksi, sillä meillä puutarhan useimpia alueita vaivaa talvimärkyys. Toimenpide ehkä auttoi, sillä sen jälkeen sain sekä ’White Swan’ että ’Magnus’ kaunopunahatut selviämään talvesta. Ensin ne mietiskelivät muutaman vuoden, mutta sitten perennat alkoivat itse siementää ympärilleen pieniä siementaimia. 

Kasvupaikan tulee siis olla vettä läpäisevä ja ravinteikas, tämä ohje mainitaan usein. Itse en ole lannoittanut punahattuja juuri lainkaan. Itse asiassa penkkiin lisäämäni multa on ollut hyvin hiekkapitoista omalla kompostilla täydennettynä. Toisaalta puutarhan pohjamaa on multavaa ja ravinteikasta eli lopputulema on ollut perennoille mieleinen.

Punahattujen toiveena on myös kasvupaikan aurinkoisuus ja tämä seikka toteutuu minun kaikissa perennapenkeissä, joissa punahatut ovat viihtyneet. "Sydänpenkissä" punahattujen vieressä kasvaa sirotuomipihlaja, mutta tämä puu ei ole niitä haitannut, koska alueelle paistaa aurinko koko päivän. Itse asiassa uusimmat punahattujen siementaimet ovat itsenäisesti asettuneet juuri sirotuomipihlajan juurelle. Kaikki kuvassa näkyvät 'Magnukset' ovat vuosia sitten istutetun 'Magnuksen' jälkeläisiä. Valkoinen 'White Swan' kuvan vasemmassa reunassa on muistaakseni sillä paikalla, mihin aikoinaan sitä istutin.

Elokuussa siirsin punahattujen siementaimia tuonne terijoensalavan tilalle tulleen istutusalueen aurinkoisimpiin kohtiin. Ensi kesä näyttää, viihtyvätkö ne siellä. 

Olen usein kertonut, että ”Helmikaaren” alueelle kasvatin ’Magnus’ kaunopunahattujen ensimmäiset taimet siemenestä. En tiedä onko sattumaa vai ei, mutta nämä siemenestä kasvatetut taimet kotiutuivat heti ja kukinta runsastuu vuosi vuodelta. Nyt pikkuisia siementaimia täytyy jo siirtää parempiin paikkoihin liiallisesta ahtaudesta. Punahattujen kohdalla tämä on mieluinen tilanne.

Kasvatin muistaakseni vuonna 2021 tai 2022 ’Green Twister’ kaunopunahattuja siemenestä, mutta en saanut niistä kuin kahden kesän ilon Graniittipenkissä. En tiedä, oliko kyse lajikkeesta vai jostain muusta, mutta kasvualusta oli ainakin punahattujen kasvatukseen sopiva. Ehkä viereiset perennat olivat liian innokkaita jyräämään punahatut? 

Kesällä 2025 istutin arboretumin perennakolmioon itselleni uusia 'Happy Star' punahattuja. Ainakin ne selvisivät ensimmäisestä talvestaan ja ovat kukkineet runsaasti. Tiedätte jo, että arboretumin perusmaa on raskasta ja savipitoista, tämä olisi täysin poissuljettu punahattujen toivelistalta.

Perennakolmion alueen valmistelin syksyllä 2024 kasaamalla suoraan nurmen pinnalle lehtioksasilppua, syksyn lehtiä, silputut tomaattien varret, kasvihuoneen kasvualustat ja kuorrutin koko komeuden biohiilellä. Pintamaaksi tuli hiekkapitoinen istutusmulta. Jätin kasvualustan tekeytymään talven ajaksi ja istutin perennat seuraavana keväänä.

Punahattujen kukinta-aika ajoittuu loppukesään ja on mukavan pitkä. Kuva on otettu 24.7.2026. Tämän kesän kukinta alkoi osapuilleen tuolloin ja jatkuu edelleen kuten jutun ensimmäisten kuvien tilanne osoittaa. Punahattujen takana oleva vaaleanpunainen ruusu on 'Sweet Haze', tätä moni kesän puutarhavierailija kysyi, joten kirjattakoon se tähän.

Taustalla huvimajan alueella kukkivat iloisesti daaliat ja syysleimut.

Selasin kesän kuvia, kun yritin selvittää, milloin punahatut aloittivat kukinnan. Pienenetyssä kuvassa näkyy heikosti, että Sydänpenkin 'Magnus' kaunopunahatut kukkivat täyttä päätä sirotuomipihlajan vieressä 3.8 otetussa kuvassa. Nämäkin aloittivat kukinnan heinäkuussa, vaikka kuvia en ollut huomannut ottaa.

Punahatut houkuttelevat perhosia ja kaikkia muitakin hyödyllisiä pölyttäjiä, joten ne ovat todella suositeltavia perennoja puutarhaan. Lisäksi korkealle, noin 60-90 cm, kohoavat kukat pysyvät hyvin pystyssä ja keinahtelevat viehkeästi tuulessa. Mielestäni näitä on helppo yhdistää hyvin monien perennojen kumppaneiksi. 

Niin kauniita, oletko samaa mieltä punahatuista?

ENSIMMÄINEN PAKKASYÖ

Ilmassa on haikeutta, sillä pitkäkestoinen kunnon pakkasyö vei loput kesäkukat mennessään. Meillä kasvihuoneen vieressä oleva mittari näytti alimman lämpötilan olleen -3,4 astetta ja vielä aamulla klo 8.00 näytti sama mittari -2,7 asteen lukemaa. 

Olen jo tottunut siihen, että meillä vierailee pakkanen syyskuussa, onneksi nyt olemme jo kuun loppupuolella, joskus pakkanen on vieraillut heti syyskuun alussa. Lähdimme Rillan kanssa kierrokselle klo 9 eli edelleen on nurmikko kuuran peitossa...

... kuten tästäkin näkymästä voi todeta.

Pikkuiset tuoksukärhön kukkaset aamun kylmyydessä.

Järven pinnasta nousee usva.

Pojan perhe oli meillä viikonloppuna ja onneksi poika auttoi laiturin laitossa talviteloille. 

Sea Foam ruusut ja kuurainen peittokurjenpolvi.

Pakkanen taisi viimeistellä ananaskirsikan tältä kaudelta. Viikonloppuna maistelimme kypsiä hedelmiä lastenlasten kanssa ja onneksi eilen keräsin kaikki loput hedelmät sisälle. 

Myös arboretumin nurmi näyttää valkoiselta.

Hanijima kärhöt näyttävät aika hauskoilta.

Rusokirsikka muuttuu kaiken aikaa punaisemmaksi ja pöytäkiven alueen hurmesilkkiheinät ovat toistaneet samaa sävyä.

Lintujen pieni juoma-allas pergolassa saattaa vielä palvella joitain pikkulintuja. Pääskyset lähtivät jo muutama viikko sitten.

Saattaa olla, että en enää tänä syksynä jaa perennoja niin paljon kuin oli vielä sunnitelmissa, mutta onneksi ennustetut aurinkoiset päivät ovat mukavia muihin syystöihin.

SYYSTÖITÄ AURINGOSSA

 

Puutarhatöiden tahti on muuttunut verkkaisemmaksi, vaikka jotain tulee tehtyä. Nyt voi ottaa rennosti ja tehdä jaksamisen mukaan.

Välillä haahuilen katsellen kasveja ja näkymiä .. ja sitten taas tartun johonkin toimeen. Tällä viikolla olen tehnyt jälleen yhtä laajennusta arboretumiin, mutta siitä tarkemmin myöhemmin.

Kallionauhukset tuovat omaa auringonpaistettaan arboretumiin. 

Kulunut viikko on ollut ihanan aurinkoinen ja lämmin. Ilmassa on kuitenkin syksyn kosteutta. Pöytäkiven luona hurmesilkkiheinät saavat ruskan sävyä.

Olen jakanut ja siirtänyt perennoja ja kitkenyt, jos on ollut sellainen fiilis.

Meillä oli vielä eilen lauantaina mukava poutasää lähes iltaan saakka. Muutama ukkosen jyrähdys kuului, mutta mitään myräkkää ei saapunut. Illalla satoi 6 mm ihan siistiä sadetta.

Tänään sunnuntaina on sataa tihuuttanut aamusta alkaen. Olen siivonnut isännän keräämiä puolukoita pakastamista varten. Nyt taitaa sää muuttua ja lämpötila laskee lähemmäs syyskuun tavallisia lukemia.

Tässä teille sunnuntain iloksi puutarhasta kerätty kimppu. Ajattelin kerätä itselleni synttärikimpun, kun mitenkään muuten ei tullut päivää juhlistettua :). 

LÄMMIN SYYSVIIKKO

 

Kiinanasterit ovat kukkineet keittiöpuutarhassa ja luulen, että kasvatan näitä vielä uudelleenkin. Tämä lajike on 'Silvery Rose'. Vieressä kasvaa iisoppeja.

Ananaskirsikka tai toiselta nimeltä karviaiskoiso on kasvanut mahtavan kokoiseksi kasvihuoneen vieressä. Pääsin maistamaan ensimmäisen kypsän hedelmän ja sehän maistui tosi makoisalta. Toivottavasti kaikki raakileet kypsyvät. Tajusin vasta hiljattain, että tämä tomaatin sukulainen olisi hyötynyt varkaiden poistamisesta, mutta sitä en tehnyt. 

Saimme vielä elokuun viileän jakson jälkeen lähes helteistä lämpöä ja auringonpaistetta. Silti syksyn tuntua on aistittavissa, kuten moni muukin on todennut. 

Perhoset saapuivat tauon jälkeen ja nyt niitä lentelee kukasta kukkaan. 

Daalioiden kukinta jatkuu lämpimän jakson myötä runsaana. Nautitaan vielä lämmöstä ja loppukesän tunnelmasta, vaikka kalenterin mukaan syyskuun ensimmäinen viikko on jo takana päin.

MITÄ OLEN PUUHAILLUT?

Näyttää siltä, että erikoisen lämpimät viikot ovat nyt takana ja siirryttiin kalenterin mukaiseen tavanomaiseen lämpötilaan. Vielä eilen perjantaina pystyi työskentelemään iltapäivän auringossa t-paidassa ja oli suorastaan lämmin. Meillä ei ole vielä ollut hallaöitä, mutta lähellä on käyty ja todennäköisyys niille kasvaa.

Tyhjensin keskiviikkona kasvihuoneen kasveista, sillä sääennusteiden mukaan on varsin todennäköiseltä, etteivät lämpötilat enää suosi kukkien kehittymistä tomaateiksi. Olen kiitollinen tämän kasvukauden runsaasta sadosta, jota sai nauttia toukokuusta syyskuun puoliväliin saakka.

Keräsin vielä lopuksi ison taikinakulhon kypsiä tomaatteja talteen, sitten pilkoin tomaatin varret ja lehdet pieniksi paloiksi ja vein massan kottikärryillä arboretumiin. 

Arboretumissa on tekeillä yhden istutusalueen laajennusosa ja olen jo kuskannut sinne pohjaksi nurmen päälle lehti-oksasilppua ja muuta kompostoitavaa mm. kuihtuneiden kesäkukkien varsia ja kuivaa olkimassaa.

Kasvihuoneen kasvualustat päätyivät seuraavaksi peittämään tätä aluetta. Kastemadot ja muut maaperän pikkuapulaiset toivottavasti myllertävät kasvualustaa ja kompostoituva lehtiaines keventää mukavasti alla olevaa savimaata. Lehti- ja oksasilpun päälle levitin puhdasta istutusmultaa, sitä oli vielä jäljellä keväällä tilatusta kuorma-autokuormasta.

Istutin tänne huvimajan vierestä ylimääräiseksi jääneitä jaloangervoja ja siirrettäväksi tulee myös purppurapunalatvan siementaimia. Osan perennoista saatan siirtää vasta keväällä, jos näyttää siltä, etteivät ne enää ehdi juurtua kunnolla. Katsotaan, mitä vielä ennätän tehdä.

Istutin myös kaksi pensasta. Vasemmalla on huntukorpipaatsama Rhamnus frangula 'Fine Line' ja oikealla on rusoheisi Viburnum sargenii 'Onondaga'. Toivottavasti ne ehtivät juurtua riittävästi ennen talven tuloa.

 

Laajennusprojektin tarve lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että tänne tarvitaan paikka mantsurianjalopähkinälle. Kyseinen siementaimi (kuvan oikeassa reunassa) on tähän asti asustellut suuremman mantsurianjalopähkinän lähellä ja koska se tämän kesän aikana reipastui kasvuun ja muuttui pelkästä pienestä piiskasta minikokoiseksi oksia kasvattavaksi puun taimeksi, on se parasta siirtää paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan aikuiseksi asti. Teen siirron varmuuden vuoksi vasta keväällä, mutta on hyvä valmistella kasvualusta jo syksyllä. 

Bambukeppi on merkkinä jalopähkinän paikaksi. Kuva hämää jälleen mittasuhteita, tuohituomeen pitäisi tulla aika sopiva etäisyys.

Tämän viikon olen siis lähinnä valmistanut tätä istutusalueen laajennusta. Kolmion mallinen uusi osa on varovaisesti arvioiden 25 m2, joten kyllä tänne perennoja mahtuu. Harpoin kolmion mittoja ja sain tulokseksi 8 m, 7 m ja vähän yli 10 m.

Viime vuoden 2023 syyskuussa istutettu pylväspihlaja 'Fastigiata' Sorbus aucuparia on tehnyt pari marjarypästä. 

Tästä kuvakulmasta katsottuna uusi laajennus jää taakse. Bambukepin näkee, jos oikein tarkasti katsoo. Samoin voi nähdä huntukorpipaatsaman ja rusoheiden taimet.

Kuva on otettu huvimajasta. Istutusalueen laajennus näkyy, kun huvimajasta katsoo arboretumin suuntaan. Toivottavasti siellä ensi vuonna näkyy mulloksen sijaan kukkivat perennat. Mantsurianjalopähkinän kasvuun menee vielä aikaa, joten perennat saavat tuoda katseltavaa. Multakasan rikkaruohoista reunaa päätyi pilvikirsikan juurelle (kuvassa näkyvä ensimmäinen multa-alue). 

Seuraavaksi on vielä vuorossa jonkun verran kitkemistä arboretumissa ja kukkasipulien kaivamista maahan. Ja tietenkin verkkorumban aloittaminen. Verkotettavia puita ja pensaita on muutama sata, joten sitä puuhaa kyllä riittää joksikin aikaa. Rilla valvoo töiden etenemistä.

Saa nähdä, onko tänä syksynä kaunis ruska meitä ilahduttamassa. Hyvää viikonloppua!