DAALIOITA JA TUOKSUHERNEITÄ

 

Olen iloinen, että kasvatin tänä keväänä daalian juurakoista kukkia. Daaliat kasvavat nyt ruukkujen lisäksi huvimajan alueella. 

Isotähtiputket ovat kukkineet pitkään ja niiden kukinta alkaa jo haalistua. Syysleimut sitä vastoin ovat monin paikkoin jo avanneet kukkiaan ja toivon niiden jaksavan kukkia hurjasta helteestä huolimatta. Eilen mittari näytti +30 astetta.

Siellä täällä kukkivat daaliat täydentävät huvimajan ympäristön kukintaa ihan mukavasti. Näyttää aika pinkiltä, mutta laajempi katselmus silmin katsottuna vihreän nurmen tasapainottaessa vaikutelmaa, on pinkkiä sietäville oikein sopuisa näkymä.

 'Aljonushka' kärhö tuo vähän korkeuseroa tähän penkkiin.

'Feline Yvonne' ja 'Fascination' daalioita istutin tähän kulmaan, mutta nyt tarkempi jäljitys jää tekemättä. 

Tässä toista näistä, jos sain mitä tilasin.

 'Whishes'n Dreams' daalia on yksinkertainen ja niitä näkyy tässä kuvassa. 

Ken on hän? Kasvakoon rauhassa. 

Vanha tuttu 'Cafe au Lait' daalia on helppo tunnistaa. 

En millään saanut valokuvaan silmän tavoittamaa viehättävää yhdistelmää, kun 'Purpurea Plena Elegans' kärhön kohta-aukeavat kukkanuput roikkuivat lähellä  'Cafe au Laitin' kukkia.

Teidän täytyy tulla omin silmin katsomaan :D.

Lopuksi vielä tuoksuherneitä. Pääsette viilentymään pinkistä sävystä.

Tykkään hurjasti tästä puhtaan valkoisesta tuoksuherneestä. Käytän sitä paljon kukkakimpuissa. Kimppuja tulee kerättyä ulkopöydille vierailupäivinä. 

Tuoksuherneet kasvavat keittiöpuutarhan laatikoissa. 

Kivipenkissä rehottavat nyt iisopit ja timjamit. Unikkoja aukeaa täydennykseksi, samoin siemenestä kasvatettuja leijonankitoja. Tsinnioille tapahtui jotain outoa, ne ehkä saivat liikaa kylmää ja hyytyivät. 

Pörröinen kimalainen ehti poistua iisopista ennen kuin kameran sai tarkennettua.

Nämä tuoksuherneet kasvavat kasvihuoneen toisella puolella. 

Tuoksuherneet ovat oikeasti melkoisen korkeita ja kukkaisia, vaikka yksi vaakatason ukkossade oli vähällä kaataa ne kokonaan. Korkeimmat kukat ovat minua ylempänä, jos seison laatikon vieressä. 

Lämmin päivä on taas tulossa, mutta puutarha kutsuu hoitotoimiin ennen tämän torstain vierailuaikaa klo 16-18. Tervetuloa!

TUOKSUHERNEET KUKKIVAT

 

Tänä vuonna esikasvatin kolmea erilaista tuoksuhernettä. Kaikki kukkivat, tosin näyttäisi siltä, että seassa on muitakin lajeja, ehkä joku viime vuoden tuoksuherneistä on jättänyt siemeniä multaan.

Kasvatin valkoisia ’Royal White’ tuoksuherneitä, näiden taimia istutin kahteen eri laatikkoon keittiöpuutarhassa. Lisäksi tuoksuherneillä on kavereina laatikossa kosmoskukkia ja tsinnioita sekä muutama peruna, jotka on jo syöty. Perunat saa kattilaan jo ennen kuin kukat ovat parhaimmillaan.

Lisäksi kasvatin ’Wiltshire Ripple’ tuoksuherneitä ... 

... ja punaisia ’Windsor’ tuoksuherneitä. Tässä on istutettuna näitä molempia, mutta selvästi jotain muitakin erilaisia tuoksuherneitä on kukkien joukossa.

Nämä kasvavat kasvihuoneen toisella puolella keittiöpuutarhan suuressa laatikossa. Vieruskavereinna on 'Dara' koristeporkkanoita ja toisessa päässä punajuuria.

Kivipenkin kukkaloisto on vasta alkamassa, vaikka esikasvatetut tsinniat ovat kukkineet jo jonkun aikaa.

Tuoksuherneitä täytyy kyllä kasvattaa joka vuosi.

Hyvää alkanutta viikkoa teille kaikille!

TÄMÄ TESTI OLISI VOINUT JÄÄDÄ TEKEMÄTTÄ

Vein hyvässä kasvussa olevat tuoksuherneet kasvihuoneeseen jo muutama päivä sitten. Kuten me monet olemme lukeneet Cecilia Wingårdin ohjeista (kiitos Suvikummun Marjalle ohjeiden jakamisesta) tuoksuherneiden pitäisi kasvaa tanakammin viileässä ja valoisassa ... ja kestää jopa -8 asteen pakkasta. Yllä olevan kuvan otin eilen, kun kastelin ruukut.

Eilen pääsin vähän siivoamaan paria kukkapenkkiä, illalla auringon paisteessa oli mukava keväinen tunnelma. Ei ihan välähtänyt mieleen, että yöllä tulee kova pakkanen. Aamulla mies ilmoitti, että kasvihuoneessa oli yö aikana mittarin mukaan alin lämpö käynyt -7 asteen pakkasessa. Hups!

Kasvihuoneeseen hiippaillessani arvelin näkeväni surkeat, nujertuneet ja täysin menetetyt tuoksuherneen versot. Mutta ensimmäiset silmäilyt antoivat orastavaa toivoa. Samaisen Cecilian ohjeissa neuvottiin pitämään taimipurkki muovipussissa, pussi ylhäältä auki. Käytän vanhoja leipäpusseja, koska käyttämäni ruukut eivät mahtuneet muihin pusseihin.

Monesti olen kokenut hallan tuhoamat kasvit, mitkä vielä aamulla ovat näyttäneet kohtuullisilta, kunnes sitten parin tunnin päästä totuus on iskenyt silmille. Tämä on tilanne klo 13 iltapäivällä yhteen pussiin kurkistettaessa. Olisiko siis toivoa vielä? 

Niin kokeilunhaluinen en ole, että olisin tietoisesti altistanut kolmen eri lajin tuoksuherneitä pakkasen tapettaviksi, mutta jos näistä edes suurin osa selviää, niin voi todeta Cecilian tienneen, mistä puhuu.

Eilisen iltapäivän kaunis auringonpaiste on nyt tiessään ja sää on hyinen. Puuskainen tuuli on kylmä, mittari näyttää +1,6 ja sataa vuoroin lunta ja vettä. Eilen löysin supussa olevia krookuksia ja lumikelloja.

Tämä vanha uskollinen rypäs lumikelloja ilahduttaa aina. Otin kuvan katsomatta kameran läpi, sillä ilman kura-asua en viitsinyt käydä pötköttämään aivan märkään maahan mahalleni.

Lumen alta paljastuu myyrien pirskeet ja kontiaisten keot, jälkiä voi nähdä eri puolilla nurmikkoa. Onneksi on myös nähtävissä esiin ponnistavia sipulikukkia, jotka ehkä lumisateen jälkeen avautuvat.

Lumet sulivat vauhdilla muutaman viime päivän aikana, mutta rippeitä on jäljellä monin paikoin. Etupiha on lumisempi, sillä tien auraus kinostaa lunta hitaammin sulavaksi.

Nyt ulos katsoessa lumisade pyörii osin vaakana tuulipyörteen seurauksena, mutta katsotaan mieluummin eilistä kuvaa aurinkoisessa kasvihuoneessa. Toivottavasti kohta löydän enemmän kukkivia sipulikukkia lumen alta vapautuneista penkeistä.

Toin nyt tuoksuherneet sisälle, levätköön koettelemuksistaan huomiseen asti, sitten pääsevät jälleen kasvihuoneeseen.

Hyvää viikonloppua teille, on niin hyvä saada jakaa kanssanne näitä puutarhakokemuksia!