sunnuntai 30. lokakuuta 2022

KIEHTOVA EIJA'S GARDEN


Teimme tänä kesänä yhden ja ainoan kesäreissun yhden yön yöpymisen taktiikalla. Matka suuntautui kohti Loviisaa ja ensimmäinen (tärkein) kohde oli tutustua Eija’s Gardeniin Ahvenkoskella. Olen lukenut monta juttua Eijan elämyspuutarhasta ja mieleni on kovasti tehnyt päästä käymään siellä. 

Kuten yllä oleva kuva osoittaa, alueelta löytyy paljon kiviä ja oli kiva nähdä, miten hyvin kivet oli otettu osaksi puutarhaa. 





Mahtavia järkäleitä. Harmittaa, että en saanut kuvaa toisaalta pitkospuista kivien välissä, sillä kameran akku loppui kesken kaiken. Onnetonta tunarointia, mukaan lähti vanha ja huono akku ja parempi unohtui täytenä kotiin.



Alueelta löytyy monenlaisia polkuja ja kaunista kasvien kerroksellisuutta.



Isäntäkin pääsi kuvaan lammen rannalla. Olimme liikkeellä keskipäivällä ja sattui rauhallinen hetki, muita kulkijoita oli ihmeen vähän kierroksella. 



Pieniä yksityiskohtia ja erilaisia lehtimuotoja ja sävyjä.



Lammen alueelta olisi voinut ottaa useammankin kuvan, välillä kaunis auringonpaiste haittasi kuvien ottoa eri suuntiin.



Polkuja on kiva kulkea.



Köynnökset toivat tunnelmaa ja jakoivat tiloja.



Tämä näkymä on ollut monessa lehtijutussa, joita olen lukenut. Ilmeisemmin vuosien saatossa kaikki kasvillisuus on kasvanut ja rehevöitynyt, sillä muistikuviini oli jäänyt ajatus, että kyseinen pylväiden vieressä oleva hiekkatie oli leveä ja näkymä avoin pitkälle siten, että tien vierellä polveili erilaisia istutuksia.

Nyt heinäkuun puolivälissä tunnelma oli salaperäinen ja viidakkomainen ja pylväät olivat lähes piiloutuneet puiden oksien siimekseen.



Tässä pylväät toiseen suuntaan. 



Täällä olisi voinut olla eväsretkellä, pöytiä oli varattu käytettäväksi.



Pieniä huoneita rauhoittumiseen ja luonnon aistimiseen.






Pöydän takana kohoaa jo suureksi kasvanut saarnivaahtera. Se näytti kauniilta.



Kuvan keskellä korkeuksiin kohoaa katsura. Innostuin heti toivomaan, että oma katsurani viihtyisi ja kasvaisi yhtä hyvin. Oli vaikuttavaa seistä katsuran vieressä ja katsoa auringon siivilöimää valoa puiden lehtien lomasta. Huomatkaa nuo jättimäiset kivet. 



Tämä puu oikealla oli muistaakseni rusokirsikka. Saa korjata, jos muistan väärin. Ihmeesti suurien kivien lomaan on voinut istuttaa puita ja muutakin kasvillisuutta.



Muuripuutarhassa kasvoi kärhö… ja muutakin.



Näkymä selkä kärhön suuntaan. 







Tämä kuva on torpan pihapiiristä. Valtava kivenjärkäle edessä olevine istutuksineen näytti kauniilta.



Innostun aina kivimuureista. Muuri on kiva tausta edessä oleville istutuksille.

Eija’s Garden oli alueena pienempi kuin olin kuvitellut, mutta oli tosi ihana päästä katsomaan monia kauniita puita ja pensaita, jotka oli istutettu hyvällä maulla toistensa lomaan ja saivat aikaan salaperäisen tunnelman. Erilaisten istutettujen puiden ja pensaiden määrä on huikea.

Ajattelin heti, että täällä pitäisi käydä eri vaiheissa kasvukautta. Varmasti löydettävää olisi ollut paljon enemmän kuin tällä ensimmäisellä kerralla ehdin havainnoimaan… ja eri kasvit ovat esillä eri aikoina. Ehkä pitäisi myös päästä viettämään aikaa niin, ettei miesväki hoputa kiirehtimään, kun haluaisi tutkia erilaisia kiinnostavia yhdistelmiä.

Oli myös kiva jutella Eijan itsensä kanssa. Kiitos elämyksestä elämyspuutarhassa!



lauantai 22. lokakuuta 2022

PIHARINGIN ISTUTUSALUE, KAUSI 2022






Piharinki koki muodonmuutoksen syksyllä 2020. Kaksi pientä kohopenkkiä muuttuivat yhdeksi suureksi soikeanmalliseksi ympyräksi, keskellä on lipputangon paikka. Alueella kasvoi valmiiksi puuvartisina rusokirsikka, jonka istutin 2019 ja mustilanhortensia 2018 istutettuna. 


Uudistuneen piharingin ensimmäinen kevät 2021 oli vielä kasvien puolesta vaatimaton, onneksi syksyllä laitetut sipulikukat toivat vähän väriä.

20.5.2022




Kevään pieniä sipulikukkia täytyy vielä lisätä. Helmihyasinttien kuihtuminen jää sopivasti kuunliljojen kasvaessa piiloon. Balkaninvuokot näyttivät viihtyvän tässä, samoin palloesikot. Laitoin tänne siemenestä kasvattamiani palloesikkoja aikaisempia palloesikkoja täydentämään.

Kääpiömanteli lipputangon eteläpuolella kukkii, ostin syksyn 2020 alelöytöinä kaksi pensasta toinen menehtyi talven 2022 aikana, mutta toinen kasvaa hyvin.

Istutin riippaomenapuu 'Royal Beautyn' 2021 kesällä. Tässä kukkivat oksat ovat vielä melko alhaalla, sillä latvuksen muotoilu on vielä kesken. Oikeassa etunurkassa näkyy narsisseja.





Tässä hieman kauempaa eli riippakoristeomenapuun latvus on vielä aika vaatimaton. 




Kesäkuussa piharingin ympärillä kukkivat aitan reunustalla idänvirpiangervo, sinisenä vanhat pihasyreenit ja väentuvan kulmalla valkoinen pihasyreeni (ei näy kuvassa).




 'Purple Sensation' ukkolaukat sointuvat pihasyreenien kanssa ja niiden kukinta kestää pitkään.




Täältäpäin katsottuna etualalla hopeahärkki on aloittamassa valkoista kukintaa. 

Istutin tänä kesänä talon pohjoisseinustalle koko matkalle marjakuusiaidan. Tarkoitus on kasvattaa marjakuusista matala muotoonleikattu aita. Suunnitelmanani on, että siitä tulisi vihreä rauhoittava tausta tälle piharingin kasvillisuudelle. Jätin reilun tilan talon seinän ja marjakuusien väliin, jotta talon ulkovuoren korjaustyö onnistuu. 

Keittiöön menevän oven oikealla puolella on vielä töyhtöangervo, joka on tarkoitus poistaa ensi keväänä, jos en syksyllä saa tehtävää tehtyä. Töyhtöangervo on kasvanut valtavan suureksi ja osuu kiinni talon seinään. Sen paikalle laitan todennäköisesti kartiovalkokuusen, jotta havuteema jatkuu. 

2.7.2022



Osa varmaan muistaakin, että olen istuttanut piharinkiin itoh-hybridi pioneja. Itohit jaksavat kannatella kukkansa omin voimin pystyssä. Itohien lisäksi tässä kasvaa myös kiinanpioneja, joista valikoin yksinkertaisia tai puolikerottuja.




Tässä edessä keskellä on todennäköisesti 'Julia Rose', sen väri vaihtuu kukinnan edetessä aprikoosin sävyyn. Vasemmassa reunassa kukkii 'Cora Louise'.



Tässä mitä ilmeisemmin on sävyä vaihtanut 'Julia Rose'. Olisi pitänyt merkitä juurakot, sillä 'Ballarena de Saval' on vaaleanlaventelin värisine kukkineen melko lähellä Julia Rosea. 

11.7.2022



Tässä kuvassa näkyy oikeassa etureunassa tyhjä alue. Sinne istutin tänä syksynä 3 juurakkoa 'Sea Shell' pioneja, 3 'Bowl of Beauty' pionia ja 3 'Jan van Leeuwen' pionia. Ennestään siellä oli jo 3 'Do Tell' pionia.


Tähtiputket ovat hauskoja perennoja. Ne kukkivat tosi pitkään ja sopivat alueen sävymaailmaan hyvin. Purppurakeijunkukkien lehdistö tuo myös yhtenäistä väriä eri puolille istutusaluetta.





Lipputangon pohjoispuolella ovat havut eli tässä kolme pesäkuusta. Havut näyttävät kivoilta keväällä sipulikukkien kanssa sekä syksyllä ja talvella. Eikä niissä mitään vikaa ole kesälläkään, päin vastoin. Matalat havut erottelevat lehtikasveja toisistaan, ei tule omaan makuuni liian rönsyilevää.





Heinäkuun loppupuolelta eteenpäin näkymä on tämänkaltainen pihaan saavuttaessa. 




Rilla piilossa. Kuunliljojen kukinnot katkaisen pois, jos ne alkavat häiritä.



Tykkään purppurakeijunkukka 'Palace Purplesta' reunuskasvina, varsinkin kun se vuorottelee vihreän sävyjen kanssa. Vasemmassa reunassa näkyvä komeamaksaruoho 'Herbstfreude' on pitkään kesällä hauskasti heleänvihreä. 

Kartiovalkokuuset tuovat ryhtiä ja vihreyttä ympäri vuoden.





Täältä katsottuna etureunaan tuli lisää pioneja.



Loistokärhö 'Rouge Cardinal' kuvan oikeassa reunassa on vielä aika pieni omassa tuessaan, mutta eiköhän sekin kasva muhkeammaksi. 



Olen tosi tyytyväinen, että ryhdyin piharingin muutostyöhön. Kahden kesäkauden jälkeen alue on jo mukavasti rehevöitynyt. Ensi keväänä teen vielä jotain pieniä korjauksia ja syksyllä voi aina lisätä ainakin kevään pieniä sipulikukkia. Sitten taas katsellaan ja arvioidaan.

Tämä pinta-alaltaan melkoisen kookas istutusalue on ollut ihmeen helppohoitoinen. Toki kitkemistä on tehtävä, sehän kuuluu puutarhanhoitoon, mutta lähinnä on kyse ollut aika nopeasti tehtävästä puuhasta. Laitoin kevyesti katetta mullan pintaan, jotta siemenrikat eivät niin helposti pääsisi juurtumaan. Pionien kohdalla ei ole murskattua kuorikatetta, sen sijaan laitoin pionien ympärille kivimurskaa.


Puuvartiset:
Rusokirsikka
Purppuraomenapuun riippamuoto  'Royal Beauty'
Kääpiömanteli 'Fire Hill' Prunus tenella
Mustilanhortensia
Pallohortensia 'Strong Annabelle'
Tummakeijuangervo 'Manon' 
Syyshortensia 'Magical Fire' 
Jalohortensia ’Blueberry Cheesecace’, istutettu 2021

Havut:
Kartiovalkokuusi 'Conica' (2)
Kääpiövalkokuusi 'Alberta Globen' (3)
Pesäkuusi 'Nidiformis' Picea albies (3)
Pallotuija 'Danica' (3)

Köynnökset ja perennat:
Loistokärhö 'Rouge Cardinal'
Viinikärhö 'Mme Julia Correvon'
Pioni Itoh-Hybridi 'Julia Rose' (1)
Pioni Itoh-hybridi 'Ballarena de Saval (2)
Pioni Itoh-hybridi 'Cora Louise' (3)
Pioni itoh-hybridi First Arrival (3) vuonna 2024
Kiinanpioni 'Do Tell' (3)
Kiinanpioni ’Sea Shell’ (3)
Kiinanpioni ’Bowl of Beauty’ (3)
Kiinanpioni ’Jan van Leeuwen’ (3)
Kiinanpioni ’Gene Wild’ (5) vuonna 2024
Idänkurjenpolvi 'Birch Double'
Palloesikko Primula denticulata' 2021 ja siemenestä itsekasvatettuja 2022
Isotähtiputki, purppura sävy lajinimi hukassa
Komeakuunlilja 'Elegans'  Hosta siebolidiana
Purppurakeijunkukka 'Palace Purple'
Heuchera 'Silver Gumdrop'
Keijunkukka ’Word Caffe Expresso’ (Rouge Cardinalin lähellä)
Keijunkukka ’World Caffe Corretto’ (2) 
Purppurahaltiankukka rusokirsikan vieressä, lajinimi hukassa
Hopeahärkki
Komeamaksaruoho 'Herbstfreude' Sedum

Sipulikukat, vuokot:
Tähtisahrami 'Ruby Giant' Crocus tommasinianus
Kevätsahrami 'Flower Record' Crocus vernus
Laukka 'Eros' Allium
Balkaninvuokko, sininen 'Blue Shades' Anemone blanda
Posliinihyasintti Puschkinia scilloides var. libanotica
Tummahelmililja Muscari armeniacum
Valkonarsissi 'Recurvus' Narrcissus poeticus
Valkonarsissi 'Sinopel' Narcissus poeticus
Ukkolaukka 'Purple Sensation' Allium hollandicum
Puulilja 'Purple Prince'
Puulilja 'Purple Lady'



sunnuntai 16. lokakuuta 2022

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ -HAASTE

 


Pirjo blogista Tuplasti terapiaa haastoi minut jo perinteeksi muodostuneella haasteellaan, lämmin kiitos! Tämä haaste pyörähtää liikkeelle jo kymmenettä kertaa, aika mahtavaa!

Ensimmäisessä kuvassa alkukesän vehreyttä sateen jälkeen. 











Tässä Ruusupuiston kuvassa minua miellyttää alkukesän keveä vihreys ja valo. Tänä kesänä monet taimet tuntuivat kasvaneen ja kotiutuneen Ruusupuistoon, vaikka ränsistyneiden marjapensaiden poisto ja alueen muokkaus ruusupuistoksi alkoi vasta keväällä 2020. Vielä ensi vuonna aion tehdä ”pieniä” lisäyksiä. 




Graniittipenkin kesäkuun kukkakimaraa. Takana siintää järvi kutsuvana.




Valo-olosuhteet olivat sopivat ja sain Sydänpenkin valkoisista tähtiputkista otettua tämän kuvan. Jotenkin läpikuultavista tähkäputken kukinnosta tulee mieleen saippuakuplat. Takana näkyy Graniittipenkki ja portti Ruusupuistoon.




Tietenkin kuluneen kauden kuvamuistoihin on otettava kuva Rillasta. Rilla saapui meidän perheeseemme 24.7.2022. Hopeahärkki oli pennulle mieleinen pötköttelypaikka, sillä tämä kuvan hetki ei suinkaan ollut ainutkertainen tilanne.




Joku kuva kärhöistä ja pensasruusuista oli tietenkin valittava ja nyt mukaan pääsi tämä kuva 'Sointu' ruusuista (tiedän myös Pirjon pitävän 'Soinnusta'). Jos tarkkaan katsotte, löytyy kuvasta myös itse isäntä kuin medaljongissa konsanaan.


Haasteen säännöt:

  • Julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä
  • aihe on täysin vapaa
  • haasta muita vastaamaan
haasteen voi napata myös vapaasti ja sääntöjä voi Pirjon luvalla vähän rikkoakin.

Haastan mukaan osallistumaan blogit:
  • Kukka & Kaali
  • Hiidenkiven puutarhassa
  • Navettapiian Puuhamaa

perjantai 14. lokakuuta 2022

RILLA JA SYKSYN KAUNEUS



Torstain vastaisena yönä mittari kävi alimmillaan -4,8 asteen pakkasessa, vielä aamulla klo 8 oli pakkasta -3 astetta. Mutta mikä ihana valo ja tunnelma olikaan puutarhassa, kun lähdimme Rillan kanssa aamulenkille! 



Ensin piti ihmetellä kuuran koristamia haltiankukan kukintoja. 



Lehtiä sataa jatkuvasti puista maahan, mutta vielä on jotain ruskavärejä tallella. 



Rillakin taitaa ihmetellä luumupenkin edustalla huurteen kuorruttamaa nurmea, tai sitten alueella on liikkunut joku otus yön aikana.



Verkot ovat yhtä suurempaa mustikoiden ryhmäkarsinaa vaille paikoillaan, tarvitsen viimeisessä isännän apua. Onhan noita saanut kieputtaa, mutta toisaalta homma ei ole niinkään hullumpaa, kun valitsee hyvän sään ja mielenkiintoisen äänikirjan kaveriksi. 

Tätä(kin) työtä teen vain Rillan päiväunien aikana. Karvainen avustaja suhtautuu toistaiseksi kaikkiin puutarhatöihin niin ylenpalttisella innolla, että ei kannata menettää hermoja sen osallistumisesta. Verkot saavat olla ihan rauhassa, kun ne ovat paikoillaan, mutta yritäpäs tehdä asennusta niin, että Rilla on vieressä. Pentu yrittää ottaa verkon reunaa hampaisiinsa, hyökkäilee levitettävää rullaa vasten, varastaa pihdit yms. jatkuvaa häiriköintiä 😅. 



Olen tosi tyytyväinen, että olemme osallistuneet Koirapalvelu Tatsin pentukurssille Rillan kanssa. Olemme kasvattaneet aikaisemmin jo kaksi erilaista paimenkoiraa ja edellinen koiramme Rita oli samaa rotua kuin Rilla, silti huomaan joka kurssikerralla, että on tosi hyvä nollata oma pää ja paneutua tähän pentuun kuin olisi kasvatushommassa ensimmäistä kertaa. 



Sanna on kouluttajana erinomainen ja osaa hyvin luotsata meidät pennun ajatusmaailmaan. Itse saattaisin helposti oikaista liian nopeasti joitain pohjatyön tärkeitä vaiheita ja niillä kuitenkin luodaan perusta kaikelle myönteiselle oppimiselle. 

Hei, nämä omenathan putoavat hauskasti, kun oksaa heiluttaa!



Kerran viikossa on koulutunti ja samassa koulutustilassa on neljä pentua. On oikeastaan ihan hämmästyttävää, että pennut ovat oppineet keskittymään omaan oppimiseensa omistajiensa kanssa, eivätkä yritä päästä moikkailemaan muita pentuja tai ihmisiä. Hyvää harjoitusta kontaktiin oman ihmisen kanssa.

Oho, täällä on joku kiva haju!



Viikon aikana kotona harjoitellaan saatuja kotiläksyjä. Ainakin tulee tehtyä tehtävät kuuliaisesti, kun tietää, että viikon päästä jatketaan seuraavaan vaiheeseen. Pentuhan opii jotain koko ajan ja itse voi nyt vaikuttaa siihen, onko oppi toivottua vai sellaista käyttäytymistä, mikä saa raastamaan hiuksia päästä myöhemmin. 

Tuota Tuurenpihlajaako meidän piti tulla katsomaan, eihän siinä ole mitään jännää?



Nyt olemme harjoitelleet ’seuraa’ sanaa hihnakävelyillä. Ensin pennun täytyy tietää, mitä tuo sana tarkoittaa, eli käsky sanotaan tilanteessa, kun pentu kävelee kauniisti vasemmalla puolella lyhyt etäisyys taluttajasta ja hihna on löysällä… sitten pienellä viiveellä sanotaan palkkasana (meillä ’yes’) ja palkitaan namilla. Mietin etukäteen, missä tilanteissa tätä harjoitellaan, jotta oppiminen on kivaa, eikä seuraamista tarvitse tehdä liian pitkään tai paljon yhdellä kertaa. Rilla ottaa hyvin kontaktin silmiin katsomalla näissä tehtävissä… ja kaikissa muissakin tehtävissä.

Ei täällä kauan ehdi poseerata, koska kiinnostavaa tutkittavaa on niin paljon!



Myös ’hihnapaine’ on harjoitustehtävänä eli jos pentu alkaa vetää, opetetaan, että vetämisen lopettaminen on palkitsevampaa kuin toiminnan jatkaminen. Tähänkin oli tosi hyvät menetelmät ja Rilla sai heti juonesta kiinni, vaikka tämän ikäisenä asia unohtuu pennulta, kun jotain hauskaa näkee edessä. Nyt täytyy olla tarkkana, että toimii itse aina johdonmukaisesti, jotta ajan kanssa oppi tulee niin hyvin omaksutuksi, että on ilo liikkua missä paikassa tahansa hyvin käyttäytyvän koiran kanssa. 

Pienestä beauceronista kasvaa suuri ja vahva koira, joten en halua, että Rilla aikuisena vetää minua perässään hihna suorana.

Joo, mennään rantaan! Näytän taas sinulle rantahepulit!



Onneksi oman tontin lisäksi läheltä löytyy laajat metsät ja paljon kivoja metsäuria, missä pentu pääsee leikkimään ja juoksentelemaan vapaana. Metsässä etsitään puolukoita maisteltavaksi ja heitellään keppejä, käpyjä ja nuuskitaan kovasti. Nuuskimisen hoitaa koira. Metsässä on myös ihania sammalpeitteisiä kiviä, joille on kiva kiivetä ja tähystää maisemia. Metsäpohjan mäet ja epätasaisuus tuo hyvää luontaista lihasharjoittelua niin Rillalle kuin minullekin. 

Vapaana ollessaan Rilla seuraa minua tarkasti, etten vain häviä näkyvistä. Juostessaan ja nuuskiessaan ympärilläni metsäkävelyillä, Rilla käy tasaiseen tahtiin oma-aloitteisesti vieressäni ja silloin se saa aina sivulla katsekontaktista palkkasanan YES ja namin. 



Riittävien lepohetkien jälkeen jaksaa taas tehdä pienen kotiläksyn. Pentu ei saa turhautua harjoituksissa, se ei vie koulutusta eteenpäin. 

Ensi viikolla meillä onkin kaksi koulutuntia Sannan kanssa. Pentukurssin viimeinen ja pentujen jatkokurssin ensimmäinen kerta.

Iloista viikonloppua sekä minulta että iloiselta opiskelija Rillalta. Välittömästi kuvan napsahdettua sain pennun syöksymään syliin.