torstai 29. joulukuuta 2022

VIIKKO KULUNUT RILLAN OLKANIVELEN LEIKKAUKSESTA



Tässä Rilla päivä ennen leikkausta.

Lähdimme varhain aamulla 20.12 ajamaan Sipooseen Rillan vasemman etujalan olkanivelessä todetun   osteokondroosin leikkausta varten.



Klinikalla Rilla tervehti erityisen lämpimästi kaikki työntekijät, jotka tulivat meitä tapaamaan. Tässä odotellaan hetki ennen toimenpiteiden aloittamista. Kuten näkyy, osaa pieni koira myös välillä rauhoittua odottamaan, vaikka vieraassa paikassa ollaankin.



Tässä odotellaan papereita ennen kotiin lähtöä. Tähystysleikkaus osoittautui todella tarpeelliseksi, sillä olkanivelestä löytyi ruston irtopala, kyseessä oli siis OCD. Ei ole ihme, että pentu ontui yli 3 viikkoa leikkausta odoteltaessa.  

Rilla uikutti surkeana koko kotimatkan. Anestesia ja leikkauksessa saadut opiaatit saavat olon tuntumaan pahalta ja tokkuraiselta. 



Rillaa itketti vielä kotonakin. Makasin koiran vieressä lattialla ja silittelin, se tuntui helpottavan. Nukuimme yhdessä vieretysten ensimmäisen yön ja aamulla vointi oli jo parempi. Yleensä koira nukkuu makuuhuoneessa sänkyni vieressä olevalla pehmeällä pedillä.

Ostimme klinikalta tuon sinisen tyynyn, sen käyttäminen on paljon miellyttävämpää kuin kovan kaukalotötterön. Koira ei saa itse päästä nuolemaan tai käsittelemään haavaa. Koira saa halutessaan askarreltua pehmeän ’uimarenkaan’ päästä pois, joten se ei ole niin varma kuin muovikaukalo. Rillan ei tarvinnut olla yksin, joten pärjäsimme ihan loistavasti tuon tyynyn kanssa ja Rilla antoi tyynyn olla paikoillaan.

Haavalappu poistettiin kaksi päivää leikkauksen jälkeen ja seurasin, että haavat pysyvät puhtaana ja siistinä. Onneksi tähystysleikkauksessa haavat ovat hyvin pienet verrattuna perinteiseen leikkausmenetelmään.



Olin etukäteen ostanut kirpputorilta lasten t-paidan ja puin sen Rillalle. Koira yritti nimittäin jonkun verran rapsuttaa takajalalla leikattua aluetta. Ehkä paita auttoi jollain tavalla, sillä rapsutusyritykset loppuivat paidan pukemiseen jälkeen lähes kokonaan.

Keitin ja soseutin kanaa ja vihanneksia nestemäiseksi mössöksi ja täytin koiran leluja (kongeja ymv.) tällä seoksella ja pakastin ne. Myös jauheliha toimi oikein hyvin kongin sisään pakastettuna. Rilla viihtyi aina mukavasti, kun sille antoi tällaisen ’jäätelön’. 



Laitoin aktivointimaton pienen rahin päälle ja sinne piilotetut herkut ja päivän ruoka-annokset toimivat hyvinä etsintätehtävinä. Muutenkin piti pientä potilasta viihdyttää monenlaisilla aktivointitehtävillä, jotta elämä ei käynyt liian tylsäksi. Pään käyttäminen väsyttää sopivasti ja helpottaa pennun riehumisen tarvetta.



Häkkiä ei ole ensimmäisen viikon aikana tarvinnut käyttää kuin jouluaattona. Rilla olisi nimittäin halunnut osallistua innokkaasti kaikkeen touhuun jouluvieraiden kanssa. Häkissä se näki ihmiset ja osasi välillä aika hyvin rauhoittua oman luun syömiseen. Mutta kyllä aattoon mahtui myös koiran haukahtelua protestina sille, ettei saanut osallistua vapaana joulun viettoon.

Omalla porukalla ollessamme on Rilla saanut olla vapaasti samassa huoneessa kanssani. Tämä ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen on mennyt oikeastaan aika hyvin. Kun näen, että koira alkaa suunnitella omaa ’kivaa’ toimintaa, keskeytän omat puuhani ja järjestän Rillalle jotain mukavaa ajanvietettä. 

Rilla käy nykyään piilottamansa häkkiin pihistämänsä sukat ja hanskat yms. löytämänsä aarteet.



Ulkona käynnit ovat sitten se haasteellisin juttu, kuten etukäteen pelkäsinkin. Kolmannesta päivästä alkaen ei ole selvitty yhdestäkään ulkoilusta ilman loikkia. Vaikka mitä konstia yrittää, on Rillan ihan pakko pomppia edes vähän ennen kuin selvitään nuuskimisen vaiheeseen. Jänöt ovat jättäneet lumeen niin paljon jälkiä, että niiden tarkastelussa menee onneksi mukavasti aikaa. Vielä näyttää siltä, että verkot ovat hoitaneet tehtävänsä ja puput ovat pysyneet verkkojen ulkopuolella.

Onneksi ortopedi lohdutti meitä, etteivät loikat ole ihan katastrofaalisia, vaikka toki ne olisi hyvä saada mahdollisimman vähiin. 



Ulkona tehdään lyhyitä kävelyjä useamman kerran päivässä, mutta eihän se tietenkään vastaa nuoren koiran liikunnan tarvetta. Sairausloma kestää 6 viikkoa ja tämä aika on mentävä vain hihnassa hillitysti. Viikkojen edetessä matkaa voi lisätä asteittain, kuitenkin niin, ettei leikattu jalka kipeydy.



Onneksi Rilla osaa myös ottaa rennosti aina välillä 😊.

Tosin nyt on vahva epäily, että kierrokset lisääntyvät sekä sisällä että ulkona, kun aika kuluu leikkauksesta ja nivel paranee. Eilen keskiviikkona oli viikko operaatiosta ja illalla alkoi sellainen ’villikoira’ vaihe, että pentu oli napattava vauhdista kiinni ja laitettava häkkiin jäähylle. Häkissä se tarkkaili kiinnostuneena, kun tein monen monta etsintätehtävää pitkin olohuoneen mattoa. Onneksi tehtävien ratkominen on Rillan mielestä huippuhauskaa ja tämä puuha rauhoittaa aina. 

30.12 otetaan ompeleet pois ja sen jälkeen on taas yksi etappi ohitettu ja voidaan olla ilman ilmatyynyä kaulan ympärillä. Ensimmäinen käynti fysioterapeutilla on 2.1. silloin saamme ohjeet nivelen suotuisaan kuntouttamiseen.

Meidän joulun seutu on siis mennyt aika suurelta osin tämän koirapotilaan parissa. Alkava uusi vuosi näyttää, onko tästä kaikesta ollut toivottu hyöty. Ainakaan koira ei ole ontunut enää leikkauksen jälkeen.



lauantai 24. joulukuuta 2022

OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA!


                                       Olkoon joulusi juuri sellainen kuin toivot sen olevan!



Toivoo Päivi, Jukka ja Rilla




torstai 15. joulukuuta 2022

TALVISÄÄTÄ JA VALMISTAUTUMISTA RILLAN OPERAATIOON



Viime päivinä on tullut lisää lunta lähes päivittäin ja pakkanen on paukkunut. Keskiviikko valkeni kylmänä, aamulla oli pakkasta -18,6 astetta, tänään torstaina aamupäivällä mittari näyttää -17,3 astetta. 



Olen peitellyt tähtimagnolian lähes kokonaan puuterilumen alle, samoin helmipensaat ovat lumihupun alla. Lumen alla on lisäksi kerros talvensuojaturvetta. Ehkä on vielä mietittävä muita suojia pensaiden ympärille, jos sää muuttuu plussan puolelle ja lumet sulavat pois.



Isäntä rakensi pientä potilasta varten rampin portaisiin, jotta olkanivelen leikkauksen jälkeen voi kulkea kävellen sitä pitkin. Portaita alaspäin laskeutuessa operoituun olkaniveleen kohdistuu liikaa painoa. Rilla ihastui ramppiin heti, ennen kuin työ oli edes kunnolla valmis. Pentu testasi ramppia moneen kertaan ja ryhtyi käyttämään sitä kaikkeen kulkemiseen jo tässä vaiheessa.

Ramppia varten löytyi omista varastoista sopiva pala pinnottamatonta vaneria. Vanerin reunoihin tuli laudat varmistamaan, ettei tassu vahingossa luiskahda sivuun kulkuväylältä. Koska tämä vanerin pala ei ollut ihan riittävän pitkä sopivan loivaan kulmaan, isäntä laittoi rampin alapäähän korokkeeksi harkon ja sen jälkeen lumesta rakennettiin sopiva kiila jatkamaan rampin pituutta. Rampin kokonaispituus on noin 4 metriä, kun lumiosuus otetaan mukaan. Lumi saatiin tarttumaan vaneriin kiinni ja nyt kulkuväylä ei ole liukas. Tarvittaessa rampin voi hiekottaa. 



Tällä viikolla kävimme ostamassa Rillalle hyvinistuvat pehmustetut kahvalliset valjaat. Kahvasta voi yrittää pitää  ipanaa paikoillaan, kun riehumisvaihde iskee. Kahva on kätevä myös autosta poistuttaessa eli pentu ei tömähdä etujaloilleen hypätessään autosta, kun kannatan sopivasti valjaista. Tätä pehmeää laskeutumista on harjoiteltu nyt ahkerasti, jotta kaikki ei tule yllätyksenä leikkauksen jälkeen. 



Näiden valjaiden malli jättää lavan ja olkapään alueen vapaaksi. Joten uskon, että näitä voi käyttää leikkauksen jälkeen. 



Tämä suurin löytämämme kuljetushäkki on ollut Rillan harjoitettavana. Häkki on niin iso, ettei se autoon mahdu, mutta olohuoneessa sitä voi käyttää tarvittaessa, jos täytyy rajoittaa koiran liiallista omaehtoista liikuntaa. Häkin ovi on ollut auki ja Rilla on käynyt etsimässä sinne piilotettuja nameja ja tehtäviä. Välillä siellä on ollut mukava nukkua päikkärit. Rilla mahtuu istumaan häkissä pehmusteiden päällä niin, ettei pää osu kattoon. Kuvassa Rillalla on vielä Ritan vanhat hölskyvät valjaat.



Tästä näkee, että koira mahtuu makaamaan etujalat suorina ja vähän jää tyhjää tilaa. Häkin pituus on 122cm, leveys 76cm, korkeus 84cm. Rilla ei tykkää yhtään, että häkin ovi laitetaan kiinni. Sitäkin on harjoiteltu pienin erin niin, että suljetussa häkissä ollessa voi samaan aikaan tehdä jonkun kivan tehtävän, jonka ratkaisun palkintona on mukava makupala.

Onneksi ortopedi sanoi, ettei hän suosittele pennulle jatkuvaa häkissä oloa, jos voidaan muuten seurata, ettei potilas ala villiin riehakointiin ja hyppimään kenguruloikkia. Uskon, että yritämme valtaosan ajasta pärjätä ilman häkkiä ja keksimme erilaista sallittua puuhaa. 



Kasvihuoneen katon olen jo kertaalleen putsannut lumesta. Taas näyttää olevan uusi kerros lunta katolla. Puuterilumi on helppo poistaa, joten täytyy muistaa hoitaa homma ennen sään lauhtumista.



Rillan ontuminen on jokapäiväistä, välillä lievempää ja välillä ihan sydämeen käyvän hankalaa. Tänään on taas huonompi päivä. Yritin välillä kokeilla ilman kipulääkettä, mutta kyllä sitä on pakko antaa aamuin illoin. Koiraa on yritetty liikuttaa lääkärin ohjeiden mukaan, mutta eihän pentu mahda itselle mitään. Välillä se yrittää kaikkensa päästäkseen loikkimaan ja taluttimesta vapaaksi. Lumessa olisi niin hauska telmiä. 



Etualalla on enkeliperhoangervon hentoja oksia talventörröttäjinä.



Vielä neljä päivää on kestettävänä ja sitten on leikkaus. Toivon niin hartaasti, että kipu ja ontuminen jää leikkauspöydälle. En enää keksi, mitä voisimme etukäteen tehdä valmistautumisen suhteen. Varmaa on, ettei ole ihan yksinkertaista saada tätä tarmopesää pysymään rauhallisena useita viikkoja.


perjantai 9. joulukuuta 2022

DIAGNOOSI - VOI PIENTÄ RILLAA!




Meillä on ollut ahdistavan surullinen vaihe, sillä puoli vuotta täyttänyt Rilla alkoi ihan yllättäen ontua ilman mitään selvää traumaa. Ensin ajattelin, että villi beauceronin pentu revitteli itselle lihasrevähdyksen. Seurasin kaikkea liikettä haukan katsein ja ensin näytti siltä, että lievästi epäpuhdas ravi korjaantui itsekseen. Kunnes tilanne paheni niin, että Rilla alkoi ontua selvästi ihan rauhallisesti kävellessä.


Varasin ajan klinikalle, onneksi ajan sai nopeasti. Ontumatutkimus tehtiin ensin ja Rilla yritti tietysti olla hyvin ystävällinen eläinlääkärille ja hoitajalle, vaikka taivutukset eivät tuntuneet oikein mukavalle kipeässä jalassa. Sitten koira laitettiin nukkumaan ja etujalat kuvattiin.



Aika isku oli saada jonkun ajan päästä eläinlääkäriltä toteamus, että vasemmassa etujalassa näkyy selvästi olkanivelen osteokondroosi. Siinä siis syy ontumiseen. Tämä puolen vuoden ikä on tyypillinen   osteokondroosin eli kasvuhäiriön esiin tulemisessa. Kasvuhäiriössä ruston alainen luutuminen epäonnistuu. Tämä on monigeeninen perinnöllinen sairaus, vaikka molemmat Rillan vanhemmat ovatkin tältä osin terveitä. 



Klinikalta lähetettiin Rillan tiedot ja rtg-kuvat ortopedille arvioitavaksi.



Vietin tämän jälkeen koko viikonlopun lukemalla kaiken mahdollisen tiedon, mitä löysin koirien osteokondroosista. Mieli oli maassa ja kaikenlaiset ahdistavan epätietoiset ajatukset kiersivät kehää päässä. Tuntui kerta kaikkiaan mahdottomalta ajatella, että vilkkaan pennun elämä tuomittaisiin jo puoli vuotiaana jäämään eläkeläiseksi, joka vain kävelisi hiljalleen narun jatkona ilman luontaista koiran elämää.



Lääkärin ohjeena ontuvalle pennulle olivat lyhyet hihnakävelyt ilman hyppyjä ja hillumista. Kipulääkettä Rilla saa aamuin illoin. 

Rilla ei ihan tarkalleen ymmärtänyt lääkärin ohjeistuksia, vaikka katselikin pää kallellaan yrittäen kohdistaa sumuisen piikinhuuruisen katseensa tohtoriin. Tieto jäi mitä ilmeisemmin vain meidän kaksijalkaisten haltuun, sillä nämä muutamat päivät diagnoosin jälkeen ovat jo osoittaneet, että haasteita on ja rutkasti. 



Rilla saattaa kulkea melkein koko ulkoilun sievästi nenä maassa nuuskien kaikkia kiinnostavia jälkiä. Välillä tehdään hallittuja seuraamistehtäviä, ettei Rilla unohda kaikkia koulutuksessa opittuja taitoja ja kontaktia omaan ihmiseen. 

Mutta sitten…. kaunis hallittu tilanne muuttuu kuin veitsellä leikaten. Pentu päättääkin ilman mitään ihmeempiä ennakkovaroituksia ponkaista upean hypyn ilmaan, välillä kierteen kanssa ja ihan sujuvasti on pienessä hetkessä niputtanut itsensä monelle kierrokselle talutushihnaan. Oikein riehakkaissa tunnelmissa tämä loikkasarja toistuu uudelleen, ehkä muutamankin kerran. Että sillä tavalla! 

Tämä toiminta on jo nyt kiellettyä, mutta jos päädytään leikkaushoitoon, on se ehdottomasti kiellettyä, jotta nivel saadaan paranemaan mahdollisimman hyvin. 

Hankeen on heitetty nameja etsittäväksi



Kaiken lukemani perusteella on olkanivelessä olevan osteokondroosin hoito tähystysleikkauksella antanut monelle nuorelle koiralle hyvän avun. Onneksi sain myös yhteystietoja ja myönteistä vertaistukea koiran omistajilta, joiden leikatut koirat ovat toipuneet hyvään koiran elämään tämän toimenpiteen myötä.



Nyt suurin epätietoisuus on juuri tämän kyseisen potilaan kohdalla siitä, että miten ihmeessä leikkauksen jälkeinen noin 6~8 viikon sairausloma kaikkine rajoituksineen saadaan toteutettua ilman, ettei yksi reipas loikka (tai monta loikkaa) ja loikan jälkeinen maahan tömähdys tuhoa ortopedin tekemän työn ja suotuisan toipumisen?



Iso kuljetushäkki on jo tilattu ja pitää ryhtyä etukäteen opettamaan Rillalle, että olohuoneessa olevassa häkissä oleilu on oikein kivaa. (Argh). Sitten pitää ostaa yhtä sun toista eli lähdetään sovittamaan eläinkaupoissa kahvallisia valjaita, jotka eivät toivon mukaan paina leikkausaluetta. 

Sisälle on hankittava lattiapinta täyteen luistamattomia mattoja, niin että tassu pitää joka kohdassa, missä oletetaan koiran liikkuvan sairauslomansa aikana. Pitää myös rakentaa ramppi, jota pitkin koira kävelee ulos ja sisään, sillä portaiden kulku on ymmärtääkseni koiralta kielletty. 



Hurja määrä erilaisia koiran aivojen aktivointitehtäviä on koottuna, jotta näistä voi tehtävä kerrallaan ottaa käyttöön potilasta viihdyttäviä puuhia, jotta koira pysyy tyytyväisenä (?) häkissä ja häkki ehjänä. Toivottavasti häkissä oleilu ei ole pakollista kaiken aikaa, mutta onhan se varmuuden vuoksi oltava käytettävissä.



Mutta eniten minua epäilyttää, miten koira ymmärtää liikkua kaiken aikaa kävellen, kun käydään ulkona tarpeilla? Kaikki patoutunut liikunnantarve purkautuu mitä todennäköisemmin haluna edes muutamaan loikkaan, jos hihnan päässä oleva ikävä ihminen estää juoksun? Meillä on tältä osin koulutus vielä pahasti kesken. Rilla on edistynyt monessa asiassa tosi hienosti, mutta eihän leikkisä puolivuotias vielä ole hillitty aikuinen.



Sitten on vielä se tylsä tosiasia, että mokasin koiravakuutuksen kanssa. Hankimme Rillalle ihan pienenä pentuna koiravakuutuksen ja vastuuvakuutuksen. Mutta en vakuutusta ostaessani ymmärtänyt, että olisi pitänyt ottaa vakuutus sellaisella kalliimmalla lisäyksellä, mikä korvaa nämä kasvuhäiriöt. Meidän vakuutus olisi korvannut kaikki ulkoiset tapaturmat ynnä muut, mutta ei pennulla olevaa kasvuhäiriötä ja sen tuomia hoitoja. En kyllä edes ymmärtänyt, että tällainen tilanne voisi tulla vastaan. Aikaisemmilla koirilla ei näitä kasvuhäiriöitä ole ollut.



Ortopedi suositteli olkapään tähystysleikkausta, koska kuvissa on selvä osteokondroosi, oireena on ontuminen ja kyseessä on puolivuotias koira, joka kasvaa suureksi. 

Nyt siis pitää suunnitella ensi vuoden budjetti uudelleen, jos napataan vähintään 2000 euroa pienen Rillan hoitoon. Syntyvät kulut eivät tietenkään jää vain leikkauksen listahintaan, pitää varautua myös lääkehoitoon ja fysioterapiaan. Mikäli yritämme kaikkemme saadaksemme pienen potilaan leikkauksella hoidettua niin, että se voisi elää ja harrastaa rotuunsa kuuluvaa nuoren ja aikuisen koiran elämää kivuista vapaana ja mieli iloisena, niin mitä jos erittäin energinen pentu sabotoi oman hoitonsa ja menetämme sekä rahallisen panostuksen että rakkaan koiran?  Tämä on raakaa puhetta, mutta en hyväksy, että omalla vastuullani oleva eläin kärsii jatkuvista kivuista. 



Nivelrikkodiagnoosi on yleinen monella aikuisella tai elämän loppupuoliskolla olevalla koiralla, mutta näissä tapauksissa on varmasti helpompi hyväksyä konservatiivinen hoitolinja ja pyrkiä hoitamaan kipua mahdollisimman huolellisesti. Nämä koirat ovat jo ohittaneet nuoruusiän, läpäisseet koulutuksensa ja ovat ehtineet viettää riehakasta koiranelämää yhdessä omistajansa kanssa. Nyt on kyse puolivuotiaasta koirasta, jolla on selvä ontuminen jo nyt ja koko elämä edessä. Olen jo nyt joutunut miettimään tarkasti, etten pyydä koiralta koulutustehtävien aikana mitään sellaista, mikä aiheuttaa olkapäässä kipua, sillä pentu todennäköisesti ajattelisi koulutuksen olevan kivuliasta, vaikka itse yritän tehdä kaiken positiivisen vahvistamisen kautta.



Todettakoon vielä, etten ole menettänyt suhteellisuudentajuani. Ymmärrän, että eläimen sairaus on pieni asia maailmalla tapahtuvien kauheuksien tai monen perheen kohtaaman vakavan sairauden tai vaikeuksien rinnalla. Eläin on eläin, mutta koska tämä kyseinen eläin on nyt meidän vastuullamme, on yritettävä tehdä oikea päätös tässä puskista eteen tulleessa tilanteessa.

Mietin kovasti, kirjoitatko tästä, mutta päädyin tähän ratkaisuun, koska Rillan kuulumisista kysellään paljon. Toivon myös, että vertaistuki voi puolin tai toisin olla avuksi. Rillalle on varattu aika leikkaukseen 20.12. sitä ennen yritän ottaa mahdollisimman monta asiaa huomioon etukäteen tapahtuvassa harjoittelussa, jotta leikkauksen jälkeinen toipuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.


tiistai 6. joulukuuta 2022

SINIVALKOISTA

Näin Suomen itsenäisyyspäivän tunnelmissa laitan teille muutaman sinivalkoisen kuvan, vaikka tänä vuonna Puutarhahetki -blogin Tiiu ei julkaissut perinteistä sinivalkoista-haastetta.

Halusin mukaan kevään sipulikukkien sinistä ja valkoista, mutta piti yhdistää scillat ja krookukset, jotta sain ne samaan kuvaan.




Tässä tulppanien valkoista kukintaa ja taustalla kevätkaihonkukkien kaunista sinistä. Kuten monet ovat oman kokemuksen kautta todenneet, leviää kevätkaihonkukka herkästi, mutta minua se ei tällä hetkellä haittaa, sillä sille löytyy monia paikkoja puutarhasta ja arboretumista.



Sirotuomipihlajan valkoinen kukinta on yksi kevään odotettu ja ihailtu jakso. Herkät valkoiset kukat sinistä taivasta vasten ovat niin kaunis näky. Myös rusotuomipihlaja on yhtä kaunis. Tällä hetkellä minulla on neljä sirotuomipihlajaa ja kaksi rusotuomipihlajaa. Saatan istuttaa näitä vielä lisää.




Entä sitten tämä suloinen näky maan pinnassa? Aitan päädyssä valkovarjohiipan keveä valkoisuus ja taustalla näkyvän kevätkaihonkukan sini saavat henkäisemään syvään. Näillä on hyvä paikka kartiovalkokuusen ja pallohortensioiden välissä maata peittämässä.



Tietenkään ei voi unohtaa omenapuiden kukkia lemmikinsinistä taivasta vasten.




Tässä kuvassa korostuu ennemmän vihreys, mutta silmin katsoen kalliokielon valkoiset kukat näyttivät kivoilta kevätkaihonkukan taustaa vasten. 

 



Puutarhassa kasvaa paljon perinteistä sinistä lemmikkiä. Olen iloinen, että myös valkoinen muoto on siementänyt. Huvimajan ympäristössä lemmikit kasvavat iloisesti ja se on hyvä. Kukinnan jälkeen nykäisen kukkineet varret pois ja yleisilme on jälleen siisti.



Tämä näkymä oli niin kaunis silmin katsoen, kuvaan ei saa ihan samaa tunnelmaa. Ihanat Moskovan kaunottaren valkoiset kukinnot ja taustalla suuri pilvi ikivanhaa sinistä pihasyreeniä.



Lopuksi lokakuun sinivalkoisuutta. Taivas ja järvi.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää sinulle! 




torstai 24. marraskuuta 2022

PUUTARHAVUOSI 2022




Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna julkaisi jälleen tämän mukavan haasteen, jonka avulla voi eri tavoin arvioida kulunutta puutarhakautta 2022. Otin tämän muitta mutkitta käsiteltäväksi.


1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

  • Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
  • Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
  • Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
  • Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä
Näistä vaihtoehdoista ei mikään ole ihan oikea. Ahkeroitua tuli kyllä ihan omiin tarpeisiin riittävästi. Mutta aika samalla kaavalla on mennyt jo useampi vuosi, koska olen tehnyt uusia laajoja istutusalueita viimeisen neljän vuoden aikana.




2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

  • Tarkasti
  • Ai missä?
  • Suunnilleen kyllä
  • Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

Suunnittelin viime talven aikana eniten arboretumin kasvillisuutta ja sen istutusalueiden muotoilua. Nämä tehdyt suunnitelmat toteutuivat aika hyvin, tosin tein loppujen lopuksi paljon enemmän ja laajemmin, kuin uskalsin talven aikana toivoa.

Helmikaaren suunnittelin myös talven kuluessa ja sen sain istutettua keväällä. 

Talon pohjoissivulle uusimme salaojat ja kunnostimme kaadot sekä teimme leveän nupukiveyksen kivijalan edustalle. Tämän jälkeen istutin marjakuusiaidan. Tämäkin on ollut listalla jo jonkun aikaa ja olen tyytyväinen, että homma on nyt tehty. Nyt vain odottelen, että marjakuuset tuuheutuvat ja pääsen tekemään muotoonleikattua aitaa. 

Huvimajan lähellä olevan istutusalueen kulma muuttui aika lennosta kesän aikana rohtokatajista perennojen valtaamaksi. Istutetut pionit ovat vielä pieniä, mutta eiköhän tilanne muutu ajan kuluessa. Tämä muutos tuntui hyvältä, koska katajat alkoivat joka talvi ruskistua latvoista ja niiden siistimisessä oli kova työ. 

Luumupenkin muutoksen toteutuminen oli helpotus, sillä se on roikkunut tehtävälistalla pitkään. En olisi pärjännyt isoille kiville yksin, joten onneksi isäntä innostui asiasta ja saimme laajennuksen tehtyä. Keväällä on mukava lisätä uuteen multaan perennoja.

Toisaalta en saanut aikaan Varjolehdon terijoensalavan alle istutuksia, se siirtyy (jälleen) ensi kaudelle.



3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

  • Ei
  • Yksi
  • Muutama
  • Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Jaa, kasveja tuli monta autolastillista. Ehkä on hyvä, etten kuvannut purettuja kuormia, sillä näky voisi järkyttää monia.  Arboretumiin tuli ainakin 8 puuta, 130 pensasta ja 12 köynnöstä. Lisäksi puutarhan muutamat uudet istutukset tähän päälle.
Talon pohjoissivun marjakuusiaitaan upposi taimia 41 kpl.

Minulta on kysytty, miten voin laittaa näin paljon rahaa kasveihin. No, elämä on valintoja ja nyt tässä vaiheessa elämänkaarta tähän on mahdollisuus. Tingin mielummin monesta muusta asiasta. Lapset ovat jo lentäneet pesästä ja ulkomaan matkat ovat jääneet vuosien taakse. 

Ajattelin jo viime talvena, että ehkä vuosi 2022 on viimeinen ’hurjan istuttamisen vuosi’ ja siirryn sen jälkeen seuraamaan kasvien kasvua. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että vielä ensi vuonna on pitkä lista uusia puita ja pensaita tulossa arboretumiin.



4. Menetitkö kasveja?

  • En. Kasvatan vain luoetettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
  • Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
  • Älä edes kysy, kuinka monta!

Lumisen talven johdosta rusakot söivät yhden omenapuun ja luumupuun aivan totaalisen tarkasti, niiden tilalle oli hankittava uudet. Muutama hedelmäpuu joutui osittaisen tuhon kohteeksi, mutta nämä sain vielä leikkaamalla pelastettua, koska runko oli ehjä. Kaikki puut olivat 120 cm:n verkkojen sisällä ja tein vallihaudat useaan kertaan verkkojen ympärille, siitä huolimatta jänikset olivat ovelampia. Tänä syksynä kaikki omput ovat 150 cm korkean verkon sisällä. 

Ohotanmarunat kärsivät talvesta niin paljon, että luulin menettäneeni ne kokonaan. Kasvit yllättävät välillä ja ilokseni näin muutamia pieniä alkuja ohotanmarunasta loppukesällä.




 5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mitä olen jo saanut. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Nyt arboretum innostaa minua ihan hurjasti ja haaveilen alueen laajentamisesta jo aiemmin mainitsemani kapean peltosaran alueelle. Kyseinen kapea peltokaistale näkyy kuvassa istutusten takana ja se rajautuu suureen ojaan, jonka pientareella kasvaa korkeampaa heinää. 

Uskon, että kyseinen peltosarka pitäisi tulevaisuutta varten ympäröidä riista-aidalla, jotta peurat eivät keksi herkkuapajia arboretumista ja puutarhasta. Riista-aita pitäisi laittaa suuren pelto-ojan reunaan ja pellon pohjoispäätyyn.





6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2021?
  • Sää
  • Kukkaloisto
  • Joku muu. Mikä?
Osallistuin ensimmäisen kerran Avoimet Puutarhat -tapahtumaan. Kokemus oli positiivinen, vaikka aiheuttikin etukäteen painetta saada paikat kuntoon edes jossain määrin.

Meidän tontilla kesä oli taas hyvin vähäsateinen. Toukokuu oli viileä, mutta sen jälkeen saikin nauttia auringosta ja lämmöstä. Katselin päiväkirjamerkintöjä ja kesäkuu näytti olleen lämmin ja aurinkoinen, helle alkoi juhannuksena. Heinäkuu vaihteli helteisenä tai lämpimän aurinkoisena, samoin elokuu. Päiväkirjassa punaisena lankana näyttää kulkevan kastelumerkinnät vaihdellen eri alueilla arboretumissa tai uusien istutusten kohdalla.

Köynnösruusu 'William Baffin' kasvaa arboretumia rajaavassa köynnösaidassa.




7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Arboretum eteni monta harppausta, tästä suuri kiitos myös isännälle hänen antamastaan avusta. Pitäisikö jopa sanoa, että suurin saavutus oli isännän innostuminen. Isännän tuntevat tietävät, ettei kyseinen 'innostus' ole kuitenkaan verrattavissa minun höyrypäiseen intoiluun.




Isäntä oli korvaamaton myös arboretumin rakenteiden rakentamisessa. Arboretumin pergola ilahduttaa jo nyt ja toivottavasti kasvavat köynnökset tekevät siitä vielä ihanamman. Yllä kuvassa näkyy myös osa haaveilemastani laajennusalueesta arboretumiin. Vasemmassa reunassa takana näkyy pallomainen mänty ojan penkereellä, se olisi uusi pohjoiskulma arboretumiin, jos haave toteutuu.










8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Robottiruohonleikkurin eli ’Tarmon’ ostimme syksyllä 2020. Viime kesä oli sen toinen kokonainen työskentelykausi ja voi, miten onnellinen olin Tarmon avusta. Nurmikot eivät ole koskaan olleet niin kauniit ja hoidetut kuin Tarmon uurastuksella. Tarmon tehtäväkenttänä on nurmea yhteensä 5500 m2, joten ehkä ymmärrätte, että sen apu on aivan valtava. 





9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
  • Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
  • Ehkä...
  • Aivan liian monta!
  • Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Tähtimagnolia on saanut paikkansa Helmikaaressa ja sen menestyminen on kysymysmerkki. Magnolian kukinta oli kaunis ja minusta se oli kivan näköinen myös lehtiensä puolesta koko loppukesän. Toivon sen ja helmipensaiden selviävän ja kotiutuvat kunnolla.

Täpläpipot kuvan keskellä




10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Helmipensaiden valkoinen kukinta oli aivan ihana. Tilasin helmipensaat pelkästään kuvatietojen perusteella, en ollut nähnyt niitä livenä missään. Tämän vuoksi kukkaan puhjenneet helmipensaat saivat ihan huokailemaan ihastuksesta.

Myös siemenestä kasvattamani täpläpipot olivat hurjan hauska ja iloinen yllätys.




11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olen yrittänyt miettiä tätä kovasti, mutta en keksi mitään. Ainakaan kuvan 'Ritausma' ruusu ei ollut pettymys :).




12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
  • Kasveihin
  • Kiviin / Kiveyksiin
  • Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
  • Puutarhamatkailuun

Lannoitettua ja kalkittua istutusmultaa tilasimme viime kesänä yhteensä kolme kuorma-auton lavaa, mutta siitä huolimatta täytyy todeta, että kasvit kuluttivat budjettia eniten.










13. Mitä Opit?

Ensi vuonna laitan tomaatit kasvamaan yhteen riviin. Paririvissä tomaatit mahtuvat kasvamaan aika pitkään, mutta loppukesällä kasvihuoneessa oli sellainen tomaattiviidakko, että hoitotöiden tekeminen oli vaikeaa ja osa kypsyvistä tomaateista jäi silmiltä piiloon. Satoa tuli niin hurjasti, että uskon yhden rivin tomaattien riittävän oikein mainiosti. Myöskään kasvihuonekurkkuja ei tarvita jatkossa kuutta taimea, jos ei halua ihan niin paljon kurkkuja kun niitä kasvoi. Hyvä sato on ilo, mutta ehkä joku tolkku siinäkin :).

Puutarhavierailut eri kohteissa ovat inspiroivia ja antavat uutta virtaa omaan uurastukseen. Toivoisin, että saan omassa puutarhassani aikaan sellaista kaunista kerroksellisuutta, mitä taitavat suunnittelijat ovat pystyneet luomaan vierailemissamme kohteissa.






14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...
  • Suurin suunnitelmin?
  • Kunnianhimoisin odotuksin?
  • Kauhunsekaisin tuntein?
  • Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Puutarha ja siellä touhuaminen jaksavat edelleen innostaa. On aika erikoista, että koko päivän kaivaminen, kottikärrykuormien kärrääminen ja istuttaminen on yhtä kaikki hauskaa ja rentouttavaa, vaikka välillä tuntee olevansa kuin jyrän alle jäänyt. Uuden suunnittelussa ja luomisessa on jotain niin koukuttavaa.




Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.


Haastan mukaan puutarhavuoden arviointiin blogit: 
Rikkaruohoelämää 
Päivänpesän elämää
Tutkimusmetsän puutarha

Käykää laittamassa Minnalle Hiidenkiven puutarhassa blogiin tieto osallistumisesta.