Tällainen tilanne on usein pikkulapsiarjessa tai pitkien kiireisten työviikkojen ja monien yhteensovitettavien vaatimusten keskellä. Minulla on tästä paljon omakohtaisia kokemuksia.
Ikääntyminen ja muutokset terveydentilassa ovat monelle syitä toiveeseen saada puutarha helppohoitoisemmaksi. Näin voi myös minulle käydä jossain vaiheessa, asia on jopa hyvin todennäköinen. Tällä hetkellä minun hoidetun puutarhan koko arboretumin kanssa on kaksi hehtaaria eli 20 000 neliötä, sen vuoksi minun on välttämätöntä tehdä jotain asioita helppohoitoisuuden eteen.
Isäni täyttää seuraavaksi 84 vuotta ja hän on ryhtynyt istuttamaan mökillä äitini aikoinaan tekemiin perennapenkkeihin vähemmän hoitoa tarvitsevia pensaita. Tämä on hänen tapansa varautua helpompaan puutarhanhoitoon.
Mitä itse teen, jotta puutarhani hoito olisi vähän helpompaa?
Yksi tärkeimmistä seikoista kokemukseni mukaan ovat riittävän suuret yhtenäiset istutusalueet. Kasvit voivat huomattavasti paremmin, kun ne kasvavat lähellä toisiaan. Keskelle nurmikkoa kaivettu yksinäinen pensas (ainakin kasvun ensimmäisinä vuosina) tai neliö perennoja, joutuu helposti nurmikon ahdistelemaksi ja tämä työllistää puutarhuria.
Yritän nähdä vaivaa perennapenkin perustamisen tai istutusalueen valmistelun yhteydessä, jotta paikalle ei jäisi kasvamaan hankalia rikkakasveja, tämä ei tietenkään aina onnistu. On kuitenkin helppo ymmärtää, että vuohenputkikasvuston sekaan istutetut perennat joutuvat vahvan vastustajan kanssa luultavasti antamaan periksi. On myös tosiasia, että hyvä kasvualusta parantaa istutettujen kasvien kotiutumista ja kasvua, mikä taas puolestaan vähentää monia työvaiheita, esim. kastelua, myöhempinä vuosina.
Rikkaruohotonta puutarhaa ei olekaan, mutta huolellinen kitkeminen alkuvaiheessa ja rikkaruohottoman mullan / kompostin lisäys helpottaa työtä jatkossa. Kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan istuttaa perennat alkuvaiheessa melko tiiviisti, näin rikkaruohoille ei jää niin paljon kasvutilaa. Välillä olen käyttänyt esikasvattamiani kesäkukkia perennojen väleissä ensimmäisenä vuonna, jotta perennat ehtivät kasvaa.
Suunnittelu on yksi tapa helpottaa työtä jatkossa. Periaate "oikea kasvi oikeaan paikkaan" on tuttu ja siinä on paljon kokemuksen kautta opittua. Siis tuoretta ja kosteaa kasvupaikkaa toivovaa kasvia ei kannata istuttaa paahteiseen kivikkoon - näin kärjistettynä. Osa suunnittelua on ns. helppohoitoisten ja vähään tyytyväisten kasvien valinta, jos tavoitteena on helppohoitoinen puutarha. Suunnittelussa voi käyttää ammattilaisten apua tai vaihtoehtoisesti perehtyä itse asioihin.
Ihan toinen seikka on vihkiytyneen harrastajan halu laajentaa kokemuksia, venyttää kasvuvyöhykkeitä, kokeilla erikoisuuksia jne. Tämä tie on innostava, eikä siinä pyritä työn vähentämiseen.
Istutusalueiden rajaus nurmikosta on sellainen aihe, jota olen viimeisen 38 vuoden aikana kokeillut monella tavalla. Ja voitte uskoa, että pieleen menneitä kokemuksia on myös ollut. Yksi hyvä keino on ollut kuvan graniittikivet kohopenkin reunoina, varsinkin jos kohopenkin kasvualustan voi tehdä juuririkkaruohoista puhtaalla mullalla ja kompostilla. Etuna on riittävän paksu kasvualusta ja nurmi pysyy poissa jykevien kivien takana. No, ymmärrän, ettei tällaisia kiviä ole helppo löytää, myös niiden asettelu vaatii konevoimaa.
Voin paljastaa teille pieleen menneitä kokeiluja - näitä en enää tekisi. Noin 20 vuotta sitten ajattelin, että saan rajattua perenna-alueen nurmikosta matalilla betonikivillä. Luulin tekeväni työn oikein perusteellisesti, sillä kaivoin pienen ojan penkin ulkopuolelle ja upotin pystyyn noin 20 cm juurimattoa ja täytin ojan soralla ja asettelin soran pintaan matalat betonikivet kiertämään istutusta. Voitte uskoa, että tämä oli tosi työlästä ja jouduin kärräämään soraa paikalle eräänkin kuorman. Parin vuoden kuluessa nurmikko luikerteli iloisesti ilman mitään ongelmia perennapenkkiin ja oli tylsää nykiä nuo maahan kaivetut juurimatot pois, samalla luovuin betonikivistä ja kärräsi nekin varastoon.
Jossain vaiheessa kokeilin yhtä huonolla menestyksellä muovisia reunanauhoja, ne ovat lisäksi omaan silmään aika rumia.
Paras konsti on kantata penkkien reunat 1-2 kertaa kesän aikana. Työtähän tämäkin vaatii, mutta eipä ainakaan tarvitse ostaa kuin kanttausrauta tai käyttää pistolapiota. Ja lopputulos on siisti. Lisäksi penkin muotoa ja kokoa voi muuttaa hyvinkin helposti.
Siisti yleisilme syntyy rajauksista eikä välttämättä joka rikkakasvia edes tarvitse kitkeä istutusalueista kasvukauden kuluessa. Kevään tai alkukesän aikana on aika tärkeää kitkeä edes yhden kerran perusteellisesti ja muuten kitken, jos joku rikkaruoho häiritsee silmää tai viereisiä kasveja.
Itse koen, että rajaukset /kantatut penkit rauhoittavat näkymää, vaikka perennat kasvaisivatkin hieman vallattomasti kuten kuvan etualan akileijoilla on tapana toimia. Ehkä perenna-alueiden yksi hieman työläs työ kesän aikana, on kuihtuneiden kukintojen tai kasvustojen siistiminen. Tämä ei tietenkään ole pakollista, mutta tykkään itse tehdä näin, jotta seuraavana vuoroon astuvat kasvit pääsisivät näyttämään parastaan. Minulle tämä työvaihe on aika meditatiivista, kun sen saa tehdä ilman hoppua. Siinä työskennellessä todella näkee työn palkitsevan ja samalla on mukavaa seurata siivekkäiden lentoa ja meden keräystä.
Tämäkin istutusalue on kohopenkki ja kasvualustaksi kärräsin kuorma-autolla tuotua istutusmultaa. Puutarhamme on enemmän tai vähemmän savipitoista ja ruokamultaa on varsinkin puutarhan puolella aika mukava kerros. Kun tällaisen tuoreen mullan päälle saa puhdasta aika hiekkapitoista keveää istutusmultaa, tulee seoksesta tosi hyvä, varsinkin kompostilla täydennettynä.
Istutin erilaisia matalia maanpeitekasveja sekä sipulikukkia - myös kellukka ja loistosalvia ovat viihtyneet sekä valkoisena kukkivat Sea Foam ruusut. Kitkemisen tarve on ollut todella vähäinen, välillä voikukan siemenet ryhtyvät kasvamaan, mutta ne on aika helppo napata pois. Helppohoitoisuuden avainsanana on hyvä puhdas kasvualusta ja sopivan tiheä istutus.
Nurmikon leikkaus on yksi aika työllistävä puuha puutarhaa hoidettaessa. Koska näillä meidän tiluksilla on nurmea aika paljon eri istutusalueiden väleissä, olemme saaneet suurta apua kahdesta robottiruohonleikkurista. Robotit ovat minun ylellisyyteni, jotta saan käytettyä kaiken liikenevän ajan muihin puutarhatöihin.
Kukkivilla pikkupuilla ja pensailla saa istutettua elävän ja monilajisen puutarhan, joka ei vaadi niin paljon hoitotoimia kuin perenna-alueet. Istutuksen jälkeen ei tarvitse kontata tai kumarrella niin paljon kuin perennoja hoitaessa, jos toimintakyky on heikentynyt tai aika / kiinnostus ei riitä niin suuresti puutarhan hoitoon.
Toistaiseksi kuitenkin...
En halua liian helppohoitoista puutarhaa, koska nautin puutarhassa tekemisestä. Minulle monimuotoisuus ja vaihtelevat istutusalueet ovat tärkeä tekijä, joten olen valmis näkemään vaivaa harrastukseni eteen.
Melkein huomaamatta saa erinomaista hyötyliikunta, joka auttaa fyysisen toimintakyvyn ylläpidossa.
Miten mukavaa onkaan tehdä yhtä sun toista pientä näpertämistä kaikessa rauhassa samalla kuunnellen lintujen laulua ja luonnon muita ääniä. Monesti pysähdyn katselemaan perhosten kisailua mieleisistä kukista. Kimalaisten pörinä on rauhoittavaa ja voi samalla mietiskellä monenlaista.
Mäkäräisistä, paarmoista ja hyttysistä voisin kyllä luopua - ainakin niiden tuttavallisesta lähentelystä.
Usein fyysisesti raskaat painit kivien kanssa tai kottikärryjen täysiä kuormia työntäessä, ovat sopivassa määrin aika hauskojakin, ainakin tietää tehneensä. Päivän päättyessä on onnellinen olo.
On todella palkitsevaa saada joku isompi projekti päätökseen ja nähdä saavuttaneensa tavoitteensa, vaikka suunnitelma olisikin hieman elänyt ja muuttunut matkan varrella.
Lopputulemana siis: "Huvinsa kullakin". Aloitan jälleen tämän uuden puutarhakauden innostuneena tekemään uusia istutuksia ja hoitamaan jo tehtyjä.
Tuliko sinulle mieleen jotain muita seikkoja, joilla olet onnistunut helpottamaan työtä omassa puutarhassasi?
