AITAN PÄÄDYN KUNNOSTETTU PENKKI

Kohta ollaan selvitty tästä erittäin kylmästä keväisestä viikosta. Päivät ovat olleet enimmäkseen aurinkoisia, mutta vaatetta on saanut olla puutarhatöissä riittävästi. Tosin sykettä nostavissa kaivuutöissä saa sitten paidan selkämyksen hiestä märäksi.

Koskahan uskaltaa jättää perennan taimet yöksi ulos ilman suojaamista? Hankala tehdä ratkaisuja, sillä en voi luottaa sääennusteisiin kuin suuntaa antavasti. Yleensä meillä on aina yölämpö muutama aste kylmempi kuin Foreca ennustaa. Kuluneen viikon aikana on ollut pakkasta joka yö ja enimmillään -5 astetta, useampana yönä -3 ~ -4.

Kurtturuusun entinen asuinsija on nyt lopullisesti siistitty ja nurmikonsiemen kylvetty. Kaivoin vielä yhden jätesäkillisen juurenniskoja ja osin juuristoakin pois samalla kun harasin aluetta kylvökuntoon. Lopputulos on minusta siisti, meni vain aikaa, että totuin ajatukseen. Koristeomenapuut tulevat nyt esiin paremmin.

Tälle alueelle ei parane istuttaa mitään ainakaan kolmeen vuoteen, että saa kurtturuusun juuriston kunnolla kuolemaan. Kaivonkannelle on varmaan laitettava ruukku, ettei kukaan ”putoa” kaivoon. Tämä ei ole syvä kaivo ja olen lisäksi täyttänyt sitä vuosien mittaan kivillä ja maa-aineksilla. Aikoinaan se palveli pihakaivona, mutta vesi ei riittänyt kuin vähän aikaa vuodesssa.

Kunnostin täysin uudelleen aitan päädyn perenna-alueen. Nyt se saa enemmän huomiota, kun kurtturuusun poiston jälkeen näkyy paremmin. Kyseinen perennapenkki on ollut omissa oloissaan vuosikaudet, en ole ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Kasvit alueella ovat olleet lahjoitus- tai jakopalaperennoja muualta ja ovat täyttäneet tehtävänsä yli 20 vuotta.

10.7.2019 aitan kulmalta katsottuna, kurtturuusu on paikoillaan kaivonkannen ympärillä.

Yllä kuvassa kesän vihreys tuntuu kyllä ihanalle. No, poistin nyt kaikki nauhukset. Tässä kasvoi keskenään risteytyneinä aurinkonauhusta ja soihtunauhusta, mitkä toki olivat kukkiessaan kauniita, mutta eivät viihtyneet lainkaan kuivina jaksoina vaan lurpattivat surkeina auringon paistaessa. Toisella puolella oli vaaleaa jaloangervoa, minkä juuristoa kiusasi vuohenputki. Poistin jaloangervonkin kokonaan, minulla löytyy sitä parempikuntoisena muualta.

Aitan päätyyn polku oli heinittynyt, juolavehnä ja muu heinä oli kasvanut askelkivien päälle. Tämäkin kohta piti uudistaa perusteellisesti. Ja nyt pääsin myös eroon noista järkyttävän rumista muovisista reunanauhoista. Miksiköhän niitä joskus tuli laitettua?

10.7.2019

Säästin alueella kasvaneet vanhat violetit jaloritarinkannukset, sain niistä jaettua useamman hyvänkokoisen taimen. Olen esikasvattanut talven aikana valkoisia jaloritarinkannuksia ja ne pääsevät tähän penkkiin, ajattelen valkoisen näkyvän kauniisti punaista aittaa vasten.

Istutin myös valkoisia neilikkaruusuja, White Grootendorst, neilikkaruusujen sanotaan sopivan hyvin perennojen kanssa. Uskoisin neilikkaruusun sievän kukinnan sopivan tähän aittahenkeen. Etualalla reunuskasvina on valkoista japaninakileijaa ja neidonkurjenpolvea tässä vaiheessa, tilaa on vielä muillekin.

Nyt tätä penkkiä voi hyvin kantata laajemmaksi, kun kurtturuusu on poissa lähistöltä. Eli lisään tähän kaikenlaista sointuvaa ja kaunista ajan mittaan. Polun päällystin aluksi kivituhkalla, myöhemmin tästä voi tehdä mukulakivipolun, jahka ennätän.

Polun toiselle puolelle istutin ympäri vuoden kauniina palvelevat kartiovalkokuuset ja 3 pesäkuusta. Nämä sopivat minusta kauniisti takana näkyvän kallion eteen. Kalliolla on ollut vuorenkilpiä jo kauan ennen kun olen tänne emännäksi tullut.

Havujen edustalle istutin pallohortensia Annabellea,  toivottavasti ne jaksavat kukkia tässä puolivarjon alueella. Ottaisin mielelläni ehdotuksia maanpeitekasveista havujen ja pallohortensioiden väliin.

Kevättähdet ennen työn aloittamista

Laitoin alueella kasvaneet kevättähden sipulit takaisin kasvamaan, toivottavasti juurtuvat.

Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä olette tarhavarjohiipasta (Epimedium x rubrum) tai valkovarjohiipasta (Epimedium x youngianum Niveum) havujen alueelle. En ole itse nähnyt näitä kumpaakaan livenä, joten kasvutavasta ei ole kokemusta. Kasvavatko varjohiipat tähän tarkoitukseen liian korkeiksi? Olen blogeissa näitä ihaillut ja ainakin ’Varjolehtoon’ näitä istutan, mutta kävisivätkö myös tähän? Maanpeiteperennojen tulisi aitan päädyssä olla varjon tai puolivarjon kasveja. Taponlehti on tietysti yksi vaihtoehto.

Kuten sanottu, nyt on aihio tehtynä. Laajennan, kun on taas taimia käytettävänä. Ainakin tuli perusteellisesti kunnostettua koko kasvualusta ja ihana puhdas multa kera kompostin ravitsee kasveja jatkossa. Tein tarkoituksella kunnon kohopenkin, että ruusuille ym. on hyvä kasvualusta, multa kuitenkin painuu vielä. Kun penkki laajenee kanttaamalla korkeusero myös loivenee.

Nyt sataa hiljalleen vettä ja iltapäivän lämpötila on +5,5 - siis järkyttävän kylmää! Vesisateen otan kiitollisena vastaan, mutta toivoisin jo hieman lämpimämpää.

Virkistävää puutarhaviikonloppua teille kaikille urheille ulkoilijoille!

ON LAPIO HEILUNUT

Scillat terijoensalavan juurella 'Varjolehdossa'

Tämä viikko on tähän asti mennyt ruokataukoa lukuunottamatta ihan pihalla. Iso työmaa on ollut 'Varjolehdon' laajennus. Vielä alue ei olla läheskään valmis, mutta nyt sain havuja istutettua pallohortensioiden viereen, ainakin siis yhden erän havuja. Tämän idean kummitätinä oli jälleen Riina blogista Versoja Vaahteramäeltä. Kiitos Riina - jälleen :)

Alueen pohjatyö on hidasta, sillä joudun kanttaamaan ja rullaamaan nurmikon kokonaan pois. Ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä istutusalueelle tulee myös perennoja, ja meillä nurmikossa kasvavaa niin monia sellaisia kasveja, joita en halua perennapenkkiin. Jokaisessa rullaamassani nurmikkosiivussa on varmasti ainakin yksi voikukka, yleensä enemmän. Lieroja tervehdin ilolla ja ne siirrän aina hellästi mullosta möyhentämään.

Tästä aloitin maanantaina. Pallohortensiat ovat vielä lehdettömiä, yhdeksän pallohortensian ryhmä on etureunassa ja oikealla. Tätä aluetta en ollut edes siistinyt talven jäljiltä, sillä tiesin aloittavani tämän urakan. Kartiovalkokuusen ja pesäkuusen taimen avulla on helpompi hahmottaa suunnitelmaa eteenpäin.

Onneksi työ etenee pikku hiljaa ja siivu kerrallaan. Alku on tuskaisinta, mutta työ palkitsee siinä vaiheessa, kun alkaa nähdä muutoksen. Jokainen tätä touhua tehnyt tietää, että selkäruodossa ja hartioissa tuntuu, kun tekee monta tuntia putkeen.

Alueen muoto ei ole siis millään tavalla vielä lopullinen. Laajenemista tapahtuu, kunhan saan perennojen taimia, mitä olen tänne suunnitellut.

Pieni pensas vasemmassa reunassa on vanha rusokuusama, joka oli melkein kuollut, mutta piristyi viime vuonna alueen muutostöistä. Seurailen sen edesottamuksia.

Tuoksumatara levisi ilahduttavan paljon viime kesänä, sitä näkyy matalana alueen etualalla. Odotan kovasti sen valkoista ihastuttavaa kukintaa. 

Kasvilavat ovat valmiina kylvöjä varten, taidan odottaa alkuviikon mahdolliset lumisateet ensin. Lumeton talvi koetteli mansikan taimia, mutta nyt Polka on kyllä ihan mukavasti aloittamassa kasvua. Lisäsin vähän multaa, pitää etsiä olkia riviväleihin.

Kurkku on ilmeisesti selvinnyt koettelemuksistaan ja on tomerasti ryhtynyt hoitamaan perustehtäväänsä. 

Pitää vielä laittaa kuva viime syksynä alelaarista ostamistani palloesikoista. Olisivathan ne voineet vähän suuremmiksikin kasvaa, mutta ehkä sitten ensi keväänä, söpöjä ovat kuitenkin.

Oikein hyvää loppuviikkoa teille kaikille!