Jatketaan vielä kierrosta puutarhassa. Usein elämässä muutos on mahdollisuus, niin myös puutarhassa. Minna blogista Hiidenkiven puutarhassa, kyseli viime vuonna (2018) puutarhan ongelmakohtia. Tällöin minäkin käänsin jälleen kerran katseeni yhteen oman puutarhan ongelmakohtaan.
Kuvassa näkyvä alue ei ehkä teistä näytä ongelmalta. Kyseinen alue on kuitenkin aivan huvimajan vieressä ja hyvin näkyvällä paikalla. Ennen kuvan ottoa olin tehnyt töitä pitkän rupeaman niittämällä laitumelta kivien takaa sankan kasvuston nokkosta, vuohenputkea ym. sekalaisia kasveja, mitkä viihtyvät tuoreessa ja kosteassa maaperässä. Näitä samoja lajeja kasvoi myös kivien edessä eli kivet eivät näkyneet lainkaan. Kuvassa näkyy vihreänä nurmikon raja, leikkasin siimaleikkurilla kaikki korkeat kasvit matalaksi ja haravoinnin jälkeen näytti tältä (kuva yllä).
Tasan vuosi eteenpäin ja tänä kesänä sama alue on tässä vaiheessa. Mieheni siirsi isot kivet kuormaajalla lähemmäksi nurmikon rajaa ja teimme niistä kohopenkin. Tälle alueelle olin vuosia yrittänyt tuloksetta jatkaa vanhaa pihasyreeniaitaa, kuvassa syreenit näkyvät kivien ja huvimajan takana. Kaikki syreenit kuolivat, ehkä tuolla kohdalla talvimärkyys koitui kohtaloksi, vai voivatko vesisuonet vaikuttaa (?) - tällaisia mainintoja olen vanhemmilta ihmisiltä kuullut. Jopa aronia kasvoi kituliaasti.
Kivien suojaan kohopenkkiin istutin tarhakurtturuusu Ritausmaa (3 kpl) ja Pink Pavementia (2 kpl). Haavelin ruusun miellyttävästä tuoksusta, kun istuu kesäiltaa huvimajassa päivän puuhista tyytyväisenä. Toivon riittävän korkean kohopenkin vaikuttavan suotuisasti. Ainakin ensimmäinen talvi meni hyvin, tänä kesänä ruusut kasvoivat ja kukkivat kovasti.
Ruusujen lisäksi penkissä kasvoivat mustalaukat ja maanpeitteenä peittokurjenpolvi Biokovo.
Katsotaan samaa aluetta keväällä 2019. Tätä laitumelle rakennettua uutta aluekokonaisuutta perustettaessa, ajattelin suurten kivien olevan yhteinen teema, etteivät kivet olisi niinkään irrallisia vaan tulisi jatkumoa. Tämän etualalla näkyvän ruusujen kohopenkin taakse (kuvassa vasemmalle puolelle) mieheni ajoi täytemaaksi hietamoreenia, alle ladoin reippaat kerrokset sanomalehtiä. Päälle kasvualustaksi tuli juuririkoista vapaa istustusmulta. Hoitokäytävän vasemmalla puolella kiertää taikinamarja-aita koko keittiöpuutarhan. Kuvassa näkyvä "puu" on yksi lemmikkini eli mongolianvaahtera, minkä istutin vajaa 30 vuotta sitten.
Keväällä mongolianvaahteran katveessa kukkivat helmililjat. Nousemassa ovat kuunliljat ja haltijankukat.
Sama alue haltijankukkien kukkiessa. Miten ne jaksoivatkaan kukkia lähes koko kesän?! Olin aivan ihastunut. Keskellä on purppuralehtinen yksilö, vaikka se ei tässä kuvassa näy. Tälläkin alueella kasvoi aiemmin pääasiassa vuohenputkea kera nokkosten. Ainakin tämän kasvukauden vuohenputki pysyi poissa.
Mongolianvaahteran ja ruusupenkin väliin istutin 2018 pieniä alkuja seuraavista perennoista: komeamaksaruoho "Herbstfreud", isoraitakuunlilja, palloesikko, rönsytiarella maanpeitekasviksi, kultatyräkki, valkoinen virginiantädyke, syyshohdekukka ja kallionauhus. Sipulikukkina mustalaukat näkyvät hennosti kuvassa. Ensi keväänä kultatyräkin (kuvassa keskellä kolme "pensasta") edessä kukkii toivottavasti myös kirjopikarililjat Fritillaria meleagris Alba ja Thalia narsissit. Muitakin sopivia perennoja saattaa liittyä joukkoon, tai sitten jaan näitä edellä mainittuja (ainakin rönsytiarellaa).
Edellä mainittujen perennojen lisäksi alueella kasvaa myös mustilanhortensia, kuvassa edessä oikealla. Tämä alue saakoon nimekseen "Kirsikkakulma", sillä kaksi kirsikkapuuta kasvaa keittiöpuutarhan eteläsivulla, näistä Pohjolan helmi on tämän alueen kulmassa.
Kuvassa näkyvä tuettu puuntaimi on hapankirsikka Schedraja "Pohjolan helmi". Suklaakirsikka näkyy aivan kuvan vasemmassa yläkulmassa. Epätarkkana kukassa on mustalaukka. Pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Pohjolan helmen juurella leviää maanpeitekasvina rönsyakankaali.
Loppukesällä syyshohdekukka kukki kallionauhuksen vieressä. Kallionauhuksen tumma lehdistö on minusta kaunis pitkin kesää. Loppukesällä kukkiva kallionauhus on perhosten ja pörriäisten mieleen ja sopi värityksensä puolesta vieruskaveriksi syyshohdekukalle oikein mainiosti.
Palataan vielä ruusupenkkiin. Ritausma kukki runsaasti ja pitkään, tuoksu täytti odotukset. Ritausman kukkien väri vaihtelee hauskasti vaaleanpunaisen ja hyvinkin valkoisen välillä.
Pink Pavement on kohtuullisen matalakasvuinen, paikka kiven kainalossa on hänelle ilmeisesti mieleinen.
Vielä "Kirsikkakulma" kiven päältä katsottuna. Nyt perennat ovat vielä väljästi ja maata on näkyvissä. Toivon, että ensi kesänä rönsytiarellat mongolianvaahteran juurella kasvavat tiheämmin ja kukkivat herkän valkoisilla kukinnoillaan. Tiarellan lehdistö näyttää hauskan vaaleanvihreältä auringonsäteiden siihen osuessa ja ihastelin jo tänä kesänä tiarellan ja kallionauhuksen lehdistön kontrastia. Kultatyräkin lehdistö ja kasvutapa on minusta kaunis - hyvä vihreä tausta. Kultatyräkin suhteen olen omavarainen, joten sekin on plussaa.
En huomannut ottaa kesällä kuvaa huvimajasta ruusupenkin suuntaan, mutta yllä kuvassa näkyy vähän kirsikkakulmaa suuren mongolianvaahteran vasemmalla puolella. Aivan etualalla on köynnöshortensia, mikä kiipeilee huvimajan seinällä ja peittää maatakin suurelta osin - ja on ah, ihana!
Muutos on siis myös mahdollisuus. Kirsikkakulma, ruusupenkki ja uuden keittiöpuutarhan alue kokonaisuudessaan muuttivat näkymän - ja omasta mielestäni positiiviseen suuntaan. Odotan tämän hyvin keskeisen puutarhanäkymän vielä paranevan hedelmäpuiden kasvaessa sekä perennojen ja pensaiden tuuheutuessa. Eikä tarvitse olla huolissaan ötököistä, laitumella kasvaa edelleen taaempana vähintäänkin muutamia aareja nokkosta ja vuohenputkea :).
Todella hyvin hoksattu mahdollisuus, ihana nähdä tämä alusta (vaikka sitä ryteikköä et ollutkaan kuvannut :-D ) nyt tämän hetken valmiiseen asti. Puutarhassa ei parane sanoa, että nyt on täysin valmista. Ihana ajatus tuo, että huvimajaan leviää ruusujen ja syreenien tuoksu. Syreenit eivät tosiaan yhtään viihdy, jos on märkää.
VastaaPoistaKiitos Saila kannustuksesta! Kumma juttu, että ryteikköjä ei tule kuvanneeksi, ellei huomaa tarkoituksella ottaa kuvaa alkutilanteesta ;). Puutarhassa ei tosiaan taida valmista tulla, mutta jonkun aikaa voi olla tyytyväinen. Syreenien ja ruusujen tuoksu on ihana bonus kauniille kukinnalle!
PoistaOnpa upeaa ja mahtavat kivet! Kiva kun kerroit, että perhostoukille ja muille jäi vielä nokkosia ;)
VastaaPoistaKiitos Eeva! Juu, täällä maaseudulla on sekä hoidetun alueen reunoilla että ulkopuolella runsaasti hyviä nokkospaikkoja perhosentoukille. Voisi sanoa, että muutaman taajamapihan verran ;). Tietysti on tärkeää saada perhosen toukkavaihe onnistumaan, jotta tulisi niitä perhosia. Vuohenptki on kukkiessaan hyvinkin kaunis, mutta pidän sen mielummin vähän kauempana, sen kitkeminen on niin viheliäistä.
PoistaErinomaisesti hyödynnetyt mahdollisuudet, näkymät ovat todella kauniit! Olen sanonut tämän varmasti jo useamman kerran, mutta pakko on jälleen toistaa itseään: puutarhasi on kerrassaan viehättävä! Mukavaa loppuviikkoa!
VastaaPoistaKiitos Heidi, palautteesi ilahduttaa kovasti! Yksin kun touhuaa, niin on rikkautta jakaa ajatuksia ja saada kommentteja! Hyvää loppuviikkoa myös Sinulle!
PoistaKovan työn olet tehnyt ja työ itsessään ns. tekijäänsä kiittää. Niin kuin nyt!:)
VastaaPoistaMongolianvaahtera on minunkin lempipensaani/pikkupuuni ja vuohenputkea löytyy aivan liikaa omasta puutarhastani:(. Joku sanoi, että vuohenputkesta pääsee parjaiten eroon syömällä sitä ja Lintulan luostarissa nunnat sekoittavat sitä kuulema teen joukkoon. Mutta tuo sanomalehtikikka taitaa olla nopein tapa päästä siitä eroon, ellei halua vaihtaa koko penkin alustamultaa.
Mutta hienolta näyttää uusi alueesi!<3
Kiitos Blue Tit! Mongolianvaahtera on kaunis ja on ollut hauska seurata sen kasvua aivan pienestä taimesta tähän asti. Vuohenputkesta ei varmasti tässä ympäristössä pääse kokonaan eroon (edes ahkerasti herkuttelemalla), mutta kasvakoon mielummin muualla kuin perennojen joukossa :). Toivon että sanomalehdet auttoivat, mitenkään ei kitkemällä saanut pohjasta kaikkea juuristoa pois. Tästä alueesta on tullut tekemisen myötä hyvin mieleinen, yhteinen matka lähentää :).
PoistaHuokaus! Kannatti isot kivet siirtää ja alkaa tehdä kohopenkkiä!En voi olla huokailematta, kun näen kivien käyttöä puutarhassa.
VastaaPoistaLämmin kiitos Vilma! Jaamme selvästi rakkauden kiviin! Kivissä on persoonallisuutta, patinaa, rosoisuutta ja ikiaikaista kauneutta! Onneksi materiaalia riittää tässä kohteessa :).
PoistaOnni on omat koneet joilla saa siirretyksi kiviä. Minun täytyy keväällä saada jostain kone töihin jotta saan kivikasani paikoilleen kivimuuriksi ja loput siroteltua puutarhaan. Hyvä jos vuoheputkea ei näkynyt, peittämällä se on saatu meilläkin kuriin.
VastaaPoistaOmassa pihassa olen huomannut että syreeni on todella herkkä märkyydelle, meillä muuttui hulevesien reitti syreenipuskan juurelle ja sehän otti ja kuoli!
Aivan Katja! Olen erittäin kiitollinen miehelleni, joka osaa ja viitsii auttaa koneita käyttämällä ja on vielä hyvä siinä! Kivien asettelu ei ole niinkään yksinkertaista ja miehelläni on taito katsoa, miten saa parhaat kumppanit aseteltua toistensa seuraan. Luotan häneen tässä ja lopputulos on aina ilo! Kivimuuri kuulostaa ihanalle, odotan kovasti, millaisen muurin saat puutarhaasi keväällä. Mukava kuulla, että sinulla on hyviä kokemuksia vuohenputken peittämisestä, se antaa toivoa! On hyvä saada teiltä vahvistusta tuolle syreenin ja märkyyden suhteelle. Näin sen on pakko olla, niin monta turhaa yritystä tein. Kunnon kohopenkki toivottavasti auttaa ruusuja.
PoistaUpea muutos ja kokonaisuus💚 Ihanat kivet ja kasvivalinnat ei voi muuta kuin huokailla miten kaunista!!
VastaaPoistaKommenttisi ilahduttaa valtavasti Minna! On niin suuri ilo jakaa täällä blogissa näitä puutarha-asioita henkilöiden kanssa, jotka jakavat saman kiinnostuksen ja ymmärtävät, mitä on ollut matka eri projektien toteuttamisessa. Meilläkin käy monesti vieraita, joita ei puutarha kiinnosta yhtään, eikä silloin saa vastakaikua, eikä ajatustenvaihtoa tehdyistä muutoksista.
PoistaSuuret kivet ovat vaikuttavia! Ryhmät ovat kauniita ja ehjiä ja kasvit niissä on valittu taitavasti. Sireenien kohtalo voi johtua juuri vesisuonesta. Meillä on kokemusta omenapuun kanssa siitä, että se ei kotiudu vesisuonen päälle. Luumupuu ei välittänty suonesta, vaan kasvaa voimallisesti. Löydän itse vasisuonen varvun avulla, joten se on tarkistettu.
VastaaPoistaKiitos Pirkko! Olen samaa mieltä suurista kivistä! Vesisuoni tai märkyys - jompikumpi tai molemmat - mutta haitta oli syreeneille ilmeinen. Parempi oli siis lopettaa turha yrittäminen ja vaihtaa taktiikkaa. Toivon kohopenkin auttavan tulevinakin vuosina. Meillä on keskellä tätä eteläpuolen puutarhaa alueita, missä omenapuut (lukuisista yrityksistä huolimatta) eivät menesty, voi johtua joko siitä talvimärkyydestä tai vesisuonista. Pitäisi saada paikalle taitava varvun käyttäjä, niin saisi mielipiteen tuosta vesisuoniasiasta.
PoistaIhana muutos mikä paranee vain vuosi vuodelta. Me olemme saaneet vuohenputkea joten kuten myös aisoihin peittämällä pari kesää aina paikan. Ja meillä on myös paljon vesisuonia mökkitontilla. Puutarhassakin voi jopa huomata silmällä miten ne luikertelee ja niillä sitten kasvit eivät menesty tai kituvat. Vähän kun siirtää niitä suuntaan tai toiseen on niin alkaa kasvu.
VastaaPoistaKiitos Nila! Nuo vesisuonet ovat itselleni aika vieras ja tuntematon alue, mutta vanhemmat ihmiset ovat niistä paljon puhuneet. Pitää huomioida kuitenkin kasvien vastalauseet ja tehdä muutoksia kasvupaikkaan, jos tilanne sitten korjaantuisi. Vuohenputken kanssa pitää ottaa tehokkaat keinot käyttöön jos ala on suurempi. Pienen alun voi vielä yrittää perusteellisesti poistaa, mutta laajalla alueella se ei ole helppoa. Tuo peittäminen on varmasti hyvä juttu, jos on kärsivällisyyttä odottaa maan puhdistumista ;). Minulla inspiraation iskiessä ei tahdo löytyä malttia odottaa. Toivotaan että mahdolliset maahan jääneet juuren palat kuukahtaisivat sanomalehtien ja maakerroksen alla :).
PoistaValtava muutos on tapahtunut tuolla alueella! Nuo isot kivenjärkäleet ovat mahtavia kohopenkkien reunuksina. Ei tarvitse pelätä, että reunus ei kestäisi maa-ainesten painoa tai huoltaa vähän väliä. Eikä sinnikkäinkään rikkaruohon juuri pääse kivireunan läpi. Kivet keräävät mukavasti lämpöä ja niiden päälle voi istahtaa ihastelemaan puutarhaa. Kasvualustalle saa reippaasti syvyyttä ilman montun kaivamista, joten talvimärkyydestäkään ei ole huolta. Haltijankukkapuska on upean näköinen! Viihtyisiväthköhän ne täälläkin? Vanha mongolianvaahterakin on kaunis tuolla kaikkien keskellä. Kiva nähdä, miltä alue näyttää ensi kesänä, kun kasvit ovat alkaneet täyttää loput tyhjät kohdat. Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Minna! Kivien päällä on tosiaan kiva myös istuskella ja siemenrikkojen poistaminen oli hauskaa reunalla istuessa. Uskoisin haltijankukkien viihtyvän yhtä hyvin kuin keijunkukat ja tiarellat, joiden risteytys haltijankukka on? Nämä varmaan viihtyvät kohopenkissä. Viime talven aikana en menettänyt yhtään haltijaa enkä keijua, joten uskaltauduin lisäämään ja jakamaan näitä myös uusiin penkkeihin. Saas nähdä, miten käy ensi talven aikana. Suureksi kasvaneet puuvartiset pensaat, kuten mongolianvaahtera, tuovat ryhtiä ja hauskoja varjo - valo olosuhteita, ja näkymä muuttuu heti kiinnostavaksi (oma mielipide). Minäkin odotan hartaasti ensi kevättä ja kesää. Kasvit kasvoivat paljon jo tämän kesän aikana ja osan pääsen hyvin jakamaan keväällä. Mongolianvaahteran juurialueen olen pitänyt vain kevyesti katettuna, ettei se suutu liiallisesta maanlisäyksestä. Kunhan mahdolliset elinvoimaiset vuohenputket ovat näivettyneet, poistan kankaan ja annan tiarellojen ja mahdollisesti jonkun muunkin maanpeitekasvin levittäytyä koko juuriston alueelle.
Poista