Sain tämän haasteen blogista Valkoista salviaa sekä blogista Aina jokin kasvaa. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogi, ja tällä kertaa teemana on paras.
Lämpimät kiitokset Heidille ja Elinalle haasteesta sekä tietenkin Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta!
Haasteen säännöt:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro, mikä niistä on se parhain.
Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatettu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.
 |
| Sirotuomipihlaja, istutettu huhtikuussa 2019 |
Tämä kesänä istutin puutarhaan yhteensä 10 puuta ja vanhalle laitumille "arboretumiin" lisäksi 41 pientä puun taimea. Olen siis varsin hyvin kunnostautunut "Istuta puu" -kampanjassa :). Kuvassa näkyvä sirotuomipihlaja oli ensimmäinen tänä keväänä istuttamani puu. Ostin sen huhtikuussa lehdettömänä ja oli mieleenpainuvaa seurata lehtien ja kukkien puhkeamista, sillä olin pitkään haaveillut sirotuomipihlajasta.
 |
| Koristeomenapuu Royaltyn alla nousevat perennat keväisessä lämmössä |
Talven jälkeen odotan aina kevättä malttamattomana. Talven tauko puutarhatöistä saa innolla tarttumaan kaikkiin toimiin. Maasta nousevat piipot saavat minut kiertämään puutarhassa monta kierrosta päivässä. Kevään värit, valo, sipulikukat sekä hedelmäpuiden kukinta ihastuttavat vuosi toisensa jälkeen. Kevät on varmasti minulle yksi parhaista kasvukauden "hetkistä".
Yksi kauden merkittävä puutarhamuisto on kasvihuoneen ensimmäinen kesä. Sain onnellisena harjoitella itselle uusien kasvien kasvatusta. Olin niin hämmästynyt, että sain kasvatettua kuudesta kasvihuonekurkusta ihmeellisen hyvän sadon herkullisen rapsakoita kurkkuja. Ajatella, että vasta tässä iässä ensimmäiset kasvatetut kurkut! Kaksi paprikan taimea tuotti myös niin paljon paprikoita, etten olisi ikinä uskonut etukäteen.
Tämä kuva on otettu keskipäivän aikaan eli liian kirkkaassa valossa ihan kännykällä, mutta pääsi mukaan edustamaan kesän kukintaa. Pidän kovasti isotähtiputkesta ja on hauska, että samassa katselusuunnassa näkyy useampi istutusalue aina edellisen takana.
Tämä kuva muistuttaa kesän ennätyspitkästä sateettomasta jaksosta. Lämmin kesä ei minua haittaa, ei myöskään helle, mutta puutarhaa kuivuus koettelee varsinkin silloin, kun on istuttanut paljon uusia puita, pensaita ja perennoja. Kuvassa vettä saa tänä keväänä istutettu rusokirsikkapuu. Kasteluletkujen kanssa vierähti tunti jos toinenkin. Pakollinen kastelu ei itsessään ole ns. hyvä muisto, mutta se johtaa kiitollisuuteen mieheni avusta - hän kun jaksoi hyväkseni nähdä aikamoisen vaivan, jotta pääsin varmistamaan uusien istutusten juurtumisen ja hengissä säilymisen. Järvessä oli pumppu ja monta pitkää kasteluletkua oli liitoksilla kiinni toisissaan.
 |
| 6.9.2019 juuri valmistunut graniittipenkki, etualalla rusotuomipihlaja |
Kuuden kuvan valitseminen oli haastavaa ja parhaan muiston valitseminen myös. Päädyin valitsemaan parhaaksi kuvaksi tämän viimeisen, sillä se edustaa pitkäaikaisen haaveen toteutumista saamieni graniittikivien vuoksi. Lisäksi oli kiva tehdä yhdessä siipan kanssa ja liittyyhän tähän kuvaan myös puiden istutus.
En ole varma kaikista haasteen jo saaneista, mutta haastan blogit Puutarhan lumo ja Puutarhurin tytär.
Haasteeseen vastaamisen jälkeen:
Haasta yksi tai useampi blogi.
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa. Parhaat muistot kerätään yhteen postaukseen.
Instan puolella voi myös osallistua. Siellä kesämuistot kerätään lisäämällä kuviin teksti
#kuusikuvaakesästä@pirjodg
Sinulla on ollut todella mieleenpainuva kesä! Peukutan erityisesti kasvihuonetta, se on itsellenikin tuonut paljon iloa jo monta vuotta. Kuulosti ihanalta myös tuo sirotuomipihlajan istutus keväällä. Ehkä minäkin ensi vuonna!
VastaaPoistaTämä kesä on ollut koko elämäni aikana oikea täysipainoinen puutarhakesä. Onnellinen sellainen. Valinta oli kyllä vaikea, kasvihuone oli myös suuri haave ja niin ihana oli saada itsekasvatettua satoa sekä kasvihuoneesta että sen ulkopuolelta. Sirotuomipihlaja ja serkkunsa rusotuomipihlaja ovat ihania puita - niitä minulla ei ennen ollut.
PoistaOlisipa ollut vaikea valita näistä kuvista parhainta. Kova taistelu olisi käynyt kasvihuoneen ja graniittikivien välillä. Kumpikin oikeita unelmien täyttymyksiä.
VastaaPoistaYhteiset projektit puolison kanssa mittaavat usein parisuhteen sujuvuutta. Väsyessä tulee välillä vähän äyskittyäkin, mutta loppuun saatettua työtä onkin sitten kiva yhdessä ihailla. Eihän tuollaisia graniittilohkareita ilman apua olisi millään saanut paikalleen.
Nostan hattua puunistutusurakallesi. Komea lukema yhdelle kesälle.
Aivan, kuten Eevalle totesin, valinta oli vaikea. Joka tapauksessa kasvihuone on huippujuttu! Totesit naulan kantaan, että yhteiset projektit mittaavat usein parisuhteen sujuvuutta, mutta tämä projekti oli oikeasti tosi kiva tehdä yhdessä. Kunnioitus lisääntyi miehen taitavuuteen nähdä kivien kulmat ja yhteensovittaa kivet taitavasti traktorin kopista vähän kömpelön puutavarakuormaajan kanssa. Yksin ei olisi tullut mitään tästä projektista - ei kyllä keittiöpuutarhastakaan! Piti oikein moneen kertaan laskea puut, tosin näistä 19 on aika pieniä serbiankuusia.
PoistaJokainen kuva väläyttää huimaavan kauniin kesänäkymän, jota kauniit tarinat värittävät lisää. Vain oma kokemuksesi valitsi viimeisen mainesanalla 'paras'. Muuten kaikki kokonaisuudet ovat upeita. Puiden istuttaminen on aina harrasta puuhaa!
VastaaPoistaKiitos Pirkko! Osuvasti sanoit: puiden istuttaminen on tosiaan jollain ihmeellisellä tavalla harrasta puuhaa. Näitä oli vaikea valita, mutta toisaalta tuli itsellekin inventoitua kulunutta kasvukautta ja siihen liittyviä muistoja - eli hyvää teki!
PoistaAah mitä kesän valoa, ja tuo kännykkäkuva ehkä kaikkein ihanin juuri tuon kirkkaan valon vuoksi, sillä juuri nyt se on ihan epätodellista, lähes silmiin kivistää. Voi tulisipa valoisa aika taas pian. Tähän aikaan potuttaa niin penteleesti, kun vielä kuukauden verran pimenee, vaikka sen ei luulisi edes olevan mahdollista :-D Nämä kuvasi ovat ihan terapiaa ja pistävät uskomaan, että tuollaistakin joskus taas on.
VastaaPoistaVoi kiitos Saila. Pienenä tarkennuksena: kaikki kuvat ovat kännykkäkuvia, mutta näissä kukkakuvissa ihailen aina teidän muiden upeita järkkärillä otettuja kuvia, joten piti lisätä omaan kukkakuvaan, että siinä ei voinut käyttää kaikkia valokuvauksen mahdollisuuksia :) - kiva että pidit siitä huolimatta sen valoisasta tunnelmasta! Tämä pimeys väsyttää minua, joten olen samaa mieltä kesän valosta - sitä on ikävä!
PoistaKaunis katsaus kesän muistoihin.
VastaaPoistaKiitos paljon haasteestasi. Otan sen ilolla vastaan.
Kiitos Kruunuvuokko ja tosi kiva, että otat haasteen vastaan!
PoistaIhanat muistot💚 Samat haaveet täälläkin noista kivijalkakivistä, toivottavasti joskus minuakin onnistaa.
VastaaPoistaKivijalkakivissä on jotain niin vanhaa ja elämäänähnyttä, että ne ovat hienoja. Pysyvät ainakin tukevasti paikoillaan, suurin näistä kivistä painoi 1100 kg. Tämä onnenpotku tuli ihan yllättäen, toivon, että sinuakin onnistaa!
PoistaKauniit kuvat kesämuistoista! Sirotuomipihlaja jäi minun mieleen.Kiitos haasteesta, ihan mukava onkin alkaa katsella kuvia kesämuistoista näinä marraskuun harmaina päivinä.Hyvää marraskuun loppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos ja kiva, että otat haasteen vastaan! Sirotuomipihlajan kasvutapa ja kukka on kaunis, bonusta on vielä hieno syysväri.
PoistaOnpa ihanan näköistä. Minäkin tykkään isotähtiputkesta valtavasti ;)
VastaaPoistaKiitos Pirjo! Isotähtiputki on oikein viehättävä ja kukkii yllättävän pitkään. Olen sitä lisäillyt moneen paikkaan, tulee hauskasti toistoa.
PoistaPitää sanoa että kauniisti tämän haasteen toteutit. Toinentoistaan kauneimpia kuvia. Tähtiputkea minäkin olen nyt vasta kasvattanut siemenestä. Ihana suuri piha- alue teillä.
VastaaPoistaVoi kiitos Nila! Tähtiputki on ihana ja tosiaan kukkii pitkään. Se sopii myös kauniisti monen muun perennan kanssa ja on ihana kukkakimpuissakin.
PoistaVoi tuo valo ja vihreys!!!
VastaaPoistaAivan ihanaa katseltavaa.
Kiitos Riina! Kyllä nyt tarvitaan valoterapiaa, kun päivän pituus on niin lyhyt. Kesän kuvia katsoessa tosiaan hämmästyttää valo ja vihreys, nyt on jo niin toiset sävyt.
PoistaIhana kesä <3 Kuvien perusteella sinulla on ollut hyvin mieleenpainuva kesä ja monta haavetta on tullut toteutettua. Ihanat kuvat ja muistot valitsit tähän haasteeseen. Oli kiva lukea vastauksesi. Mukavaa viikon jatkoa!
VastaaPoistaOlet oikeassa; kesä oli mieliinpainuva puutarhakesä. Olin ulkona lähes aamusta iltaan ja nautin ihan täysillä puutarhasta. Kiitos - hyviä marraskuun loppupäiviä sinullekin!
PoistaKivat kesämuistot ja paljon auringonpaistetta marraskuun pimeyteen! Ihana tuo isotähtiputkikuva! Kesäisen tunnelman lisäksi siinä on hienoa juuri tuo, miten istutusalue toisensa perään pilkottaa taustalta ja tekee vaikutelman, että puutarha vain jatkuu ja jatkuu. Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiva, että pidit tuosta kuvasta. Yksi kantava idea puutarhan suunnittelussani on juuri tuo näkymien suunnittelu siten, että jotain kiinnostavaa istutusta näkyisi edellisten takana. Joskus onnistuu paremmin, joskus taas ei - yritän kuitenkin.
PoistaTodella kauniit kesäkuvat! Sinulla on niin ihastuttava puutarha<3 Sirotuomipihlaja on minullakin ollut jo tovin hankintalistalla, vielä kun keksisi sille hyvän paikan:)
VastaaPoistaLämmin kiitos Anni! Ainakaan vielä minulla ei ole kuin hyviä kokemuksia sirotuomipihlajasta. Mikkelinpuistossa katsoin useamman vuoden ikäistä sirotuomipihlajaa ja sekin oli oikein kaunis.
Poistaistahdin toviksi koirulinne seuraksi koristeomanpuun alle, pihallanne vallitsee ihana rauha, kuulen ympärilläni vain luonnon ääniä, linnun liverrystä, laineen liplastusta rantakiviin.
VastaaPoistaps. mukavaa päästä seuraamaan ensi kesänä edellisessä postauksessasi esittelemääsi aluetta.
Oi, miten kauniisti Ilona kiteytit tunnelman! Minäkin nautin rauhasta ja luonnon äänistä, monesti jää seuraamaan pörriäisten touhuja ja lintujen liikkeitä kesken touhujen - onnellista! Kiva, että Varjolehto herätti kiinnostuksen :).
Poista