ISTUTUKSET HUVIMAJAN ETELÄPUOLELLA

25.5.2019 alkutilanne tänä keväänä

Huvimaja rakennettiin vuonna 2002 aikaisemmin paikalla olleen leikkimökin tilalle. Huvimajan eteläpuolelle istutin tuolloin robustaruusuja Rosa Robusta. Ruusut kukkivat kauniisti, mutta menetin joka talvi muutaman taimen. Toinen harmi olivat vartetun ruusun villiversot, joita sai olla koko ajan leikkaamassa pois. Sain lahjoituksena (hmm..) kanadanvuokon taimia ja istutin niitä innoissani ruusujen viereen, ajattelin kanadanvuokon kukkivan ennen ruusuja ja sopivan kivasti alueelle. No, arvaatte varmaan, miten tässä kävi. Kanadanvuokko tosiaan kukki kauniisti, mutta parissa vuodessa kasvusto levisi aivan holtittomasti, eikä sitä saanut kitkettyä pois piikkisten ruusujen välistä. Viimeiset ruusut piti lopulta kaivaa pois, että sain kitkettyä ruusunjuurakoissa piileskelevät kanadanvuokot.

Useamman vuoden taistelu kanadanvuokon kanssa on toivottavasti jo voitettu, tosin vieläkin saattaa löytyä yksittäinen siementaimi. Seuraavana kokeiluna siirsin toisaalta mirrinminttua, mikä on viihtynyt valtavan hyvin. Mintutkin ovat herkkiä leviämään, mutta mirrinminttu on ollut kesy tapaus kanadanvuokon jälkeen.

Toukokuussa 25.5.2019 laajensin aluetta ja istutin paikalle rungollisen "Palibin" pikkusyreenin Syringa meyeri Palibin. Olin haikaillut tämän ihanan pikkusyreenin hankintaa ja tämä kyseinen kohta tuntui juuri oikealta istutuspaikalta. Koska vapaata multatilaa tuli laajennuksen jälkeen reilusti, istutin tämän kasvukauden ajaksi pikkusyreenin juurelle esikasvattamiani tsinnioita, myös siemenestä kasvattamani lehtoakileija "Nora Barlowin" taimet päätyivät alueelle vahvistumaan. Purppuraista isotähtiputkea on muutama pikkutaimi kasvamassa mirrinmintun vieressä. Vielä talven ajan pohdiskelen, mitä monivuotista matalakasvuista istutan pikkusyreenin juurelle. 

Kuvakulma Ritausman vierestä katsottuna. Mirrinmintun kukinta on ollut vuodesta toiseen käsittämättömän pitkäkestoinen ja sininen kukkapilvi näkyy pitkälle. Pörriäiset ja perhoset viihtyivät hyvin sekä tsinnian että mirrinmintun kukissa. 

Pari vuotta sitten jaoin liian tiiviiksi kasvanutta kermanvaaleaa jaloangervoa ja sijoitin siinä vaiheessa osan ylijäämätaimista mirrinmintun viereen. Paikka on ymmärrettävästi ollut hieman liian lämmin jaloangervolle. Elokuussa pääsin jatkamaan tämän alueen kunnostustöitä, jotka jäivät toukokuun lopussa kesken. Päädyin nostamaan jaloangervot pois ja samalla sain kunnostettua kasvualustan perinpohjin ja laajensin istutusaluetta.

Nyt uusitulla alueella kasvaa useampi kiinanpioni lajikkeista Duchesse de Nemours, Jan van Leeuwen, Niemcewicz ja jakopala talon ikivanhoista aniliininpunaisista kerrotuista pioneista. Reunaan istutin pitkään kukkivaa jakokurjenpolvi "Rozannea" Geranium Rozanne.

Syksyllä laitoin tyhjään multatilaan aikaisen tulppaanin ja muistaakseni myös ukkolaukka "Purple sensationin" sipuleita (miten tämä voi unohtaa? - ainakin vakaa tarkoitus oli tehdä näin). Ensi kasvukauden aikana tarkastelen kokonaisuutta ja ehkä täydennän sitä vielä jollain sopivalla perennalla. Ehdotuksia otetaan vastaan. Kanttaamalla on helppo laajentaa :).

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy kivetty kulkuväylä huvimajan patiolle. Kulkuväylän toinen puoli on myös muotoutumassa uudelleen. Siellä kasvaa jo eri perennojen alkuja, joita pääsee jakamaan keväällä. Mutta saattaa sinne tulla jotain ihan uuttakin (päässä sinkoilee suunnitelmia).

Kolme enkeliperhoangervon Gillenia trifoliata taimea on kasvanut rohtokatajan vieressä jo kesästä 2018 asti. Kukka on ihanan hentoinen, toivon näiden kasvavan ensi kesänä vielä suuremmalla alalla. Enkeliperhoangervo kukkii heinäkuussa pienin kevein valkoisin kukin, vaikka kasvustosta tulee kookas, se näyttää sirolta ja keveältä. Lehdet saavat kauniin syysvärin. Perhoangervo viihtyy tuoreessa, multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa (minulla kohopenkissä).

Tsinniat peittivät osan kasvualustasta tänä kesänä. Taimia kuluu isolla tontilla melkoisesti, jos haluaa niiden näkyvän. Yleensä en raaski ostaa perennoja kerralla riittävästi, vaan laajentelen alueita pikkuhiljaa. Omien vanhojen perennakantojen jakopalat toimivat monesti maanpeitteenä, kunnes alue muokkautuu haluttuun suuntaan. Pitää myös perehtyä paremmin perennojen siemenestä kasvattamiseen. "Nora Barlowit" onnistuivat ainakin hyvin, vaikka kukkia ei vielä tänä kesänä näkynyt. 

Otan teiltä mielelläni vastaan ehdotuksia kohtuullisen matalista perennoista, mitkä sopisivat pikkusyreeni Palibin juurelle ja eteen. Olisi nimittäin kiva, että Palibin runkoakin näkyisi. Välillä sokeutuu miettimään vain itselle tuttuja vaihtoehtoja, vaikka ihania lajeja löytyisi muitakin. Värimaailma on nyt sinisen (mirrinminttu, Rozanne kurjenpolvi), valkoisen (pionit Duchesse de Nemours, Jan van Leeuwen) ja aniliininpunaisen kerrotun pionin ja Niemcewicz puolikerrotun pionin, täydennettynä purppuranpuniasella isotähtiputkellä ja akileija Nora Barlowilla.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat, olen iloinen teistä kaikista!