lauantai 12. kesäkuuta 2021

KOIRAKILPAILUT PUUTARHASSA



En tiedä, onko ennen pidetty nosework kokeita kotipuutarhassa, mutta nyt on sekin tapahtunut. Tyttäremme järjesti kisat täällä meillä. Koirien nosework on ymmärtääkseni suosittu laji ja kokeita on halukkuuteen nähden ollut vielä melko vähän, ainakin paikat täyttyvät aivan hetkessä.



Aamulla varhain heräsin toteamaan kauniin sään. Pahin paahde oli takana, mutta päivä valkeni aurinkoisena. Kuten huomaatte ukkolaukat ovat pääosassa piharingissä. 



Tässä osallistujia pysäköintialueella kuuntelemassa tuomarin alkusanoja ja opastusta. Muita kuvia en laita paikalla olleista ihmisistä, myös koirien kuvaaminen jäi, sillä olin ruokahuollosta vastaamassa.



Pidin kahviota verannalla ja ihailin valkoisen pihasyreenin kukintaa tuvan päädyssä.



Verannalta katselin, kun koira saapui omistajansa kanssa vasemmalla näkyvän aitan edustalle. Siellä koira odotti valmistautuen omaan vuoroonsa.



Edessä olevat syreenit somistivat kahvion pöytää. Toimihenkilö seisoi aitan kulmalla ja saatuaan tuomarilta luvan, hän päästi valmistuvan koiran omistajansa kanssa kulkemaan ensimmäiselle tehtävälle aitan päätyä alaspäin.




Siis tästä aitan kulmalta kohti taustalla näkyviä puistosyreenejä.



Ylhäältä kivipengerryksen päältä näki, miten koira käveli tätä nurmikaistaletta kohti huvimajan aluetta. 



Kurkistetaan me puutarhaihmiset hieman tarkemmin, mitkä ovat kukassa lilasävyisinä. Kulmassa oikealla 'Ballerina' harmaakurjenpolvi ja vasemmalla idänkurjenpolvi 'Plenum', matala valkoinen reunuskasvi on nummiajoruoho. Edellisessä kuvassa pinkkinä näkyy sammalleimuja ja purppuraisen tummat lehdet kuuluvat haltijankukalle.

Tuolta ylhäältä kivipengerryksen päältä saattoi seurata koiran suoritusta. Kuvassa näkyvä koiramme ei osallistunut tähän nosework kisaan, tässä hän tekee omaa innostavaa tutkimustaan kilpailijoiden poistuttua paikalta. Oli nimittäin jäänyt hyvin kiinnostavia hajuja, enkä puhu nyt kokeessa käytetystä hajusta.



Vielä askel taaksepäin. Tämän alueen toinen kesä on jo lupaava. Iso harppaus viime kesästä on tapahtunut perennojen tuuheuduttua. 



No niin, jatketaanpa koiran matkaa. Tässä kultatyräkkien kohdalla omistaja sai tehdä viimeiset virityksensä koiralleen ennen tehtävän alkua. Aika napsahti käyntiin koiran astuttua laudoitukselle. 

Kullerot kukkivat tässä keltaisena, tämä kanta on ollut minulla pitkään. Olen kahden vaiheilla, vaihtaisinko nämä omaksi ryhmäkseen arboretumiin. Sinisenä kukkii lehtosinilatva. Lehtoakileijat ovat osittain avanneet kukkiaan ja lehtoängelmät aloittavat aivan pian.



Koiran tehtävänä oli säädetyssä ajassa etsiä haju puutarhakalusteista tai huvimajasta. Tällä kertaa tuomari oli piilottanut hajun huvimajaan. Sekunttikello pysäytettiin, kun koira ilmaisi hajun, omistaja varmisti ja tuomari hyväksyi oikean suorituksen (pahoittelen, jos käytän vääriä termejä, sillä en itse harrasta tätä lajia).

Aivan edessä näkyy muuten hennosti yksi tänä keväänä tekemämme kärhötuki. Raudoitusverkko on ympyrällä ja kiemurapäiset harjateräkset tuovat lisäkorkeutta.

Osallistuva koira poistui tehtäväalueelta huvimajan vieressä olevaa kulkureittiä pitkin. Seuraavana tehtävänä oli ajoneuvoetsintä. Tuomari valitsi tähän käytettäväksi päältäajettavan ruohonleikkurin ja mönkijän. Luvan saatuaan koira etsi hajua näistä molemmista.



Ajoneuvoetsintä oli nurmikolla edellisen kuvan istutusalueen ja yllä olevan keskipenkin välissä. 

Huomaatte ehkä toisen tämän kevään kärhötuen. Kuollut omenapuu tuli jo heiluvaksi ja se piti poistaa. Kahden kärhön tukijan tehtävän otti vastaan tämä kolmio. Kerron näistä myöhemmin lisää, mutta jo tässä vaiheessa kiitän lämmöllä Navettapiian puuhamaa -blogia! 'Navettapiika' inspiroi minut käyttämään joustopiikkiäkeen s-piikkejä eli noita koukeroita raudoitusverkon päällä. Näitä on syntynyt muitakin vähän erilaisia. Oikeassa reunassa kukkivat ihanat 'New Moon' kullerot. 

Koirien tehtävät 3 ja 4 olivat hevostallissa. Kolmantena laatikkotehtävä ja neljäntenä sisäetsintä. Sinne ei koronan vuoksi päässyt seuraamaan ylimääräisiä katsojia.



Kisapäivän aikana tarvittiin vessaa ja osallistujat (kaksijalkaiset) saivat käyttää rantasaunan vieressä olevaa kompostikäymälää. Matka sinne kulki ohi graniittipenkin, missä kukkii nyt aika monta lajia. Edessä varjorikko...



... tässä sinisenä rönsyakankaali, vaaleanpunaisena tai pinkkinä kolmea lajia sammalleimua ja ukkolaukat muita korkeimpina.



Kilpailunjärjestäjä sai tuomareilta ruusuja onnistuneesta kilpailupaikasta. Toivottavasti osallistujat olivat samaa mieltä. Minua kahvion tätinä ilahdutti, että monet kyselivät puutarhasta ja kiittivät viihtyisää ympäristöä. 

Nämä koirien kaikkien etsintämuotojen nosework kokeet olivat minulle ihan uusi kokemus, mutta eihän sitä tiedä, jos jatkoa seuraa puutarhallemme kilpailupaikkana.

Kiva, jos sinäkin viihdyit kisakierroksella 😊.



torstai 10. kesäkuuta 2021

KURKISTETAAN KASVIHUONEESEEN JA KEITTIÖPUUTARHAAN



Mikähän Murphyn laki kasvihuoneen vihanneksia vielä kohtaa, kun kaikki näyttää tällä hetkellä niin mukavalta?



Tällä helteellä aamun ensimmäinen toimi on marssia kasvihuoneeseen ja avata molemmat ovet. Tuulettuminen on hyvä asia, näin uskon, vaikka en olekaan mikään asiantuntija.



Saimme viime viikolla vihdoin viimein laitettua Blumat kastelujärjestelmän paikoilleen, sillä monta ylimääräistä taimea matkusti lapsille ja oli siten helpompi järjestellä jäljellä olevat lopullisille paikoilleen.

Aamun valossakin kuva on jotenkin ylivalottunut? Kasvihuoneen räystäskorkeus on 172 cm ja monet tomaatit alkavat olla niissä mitoissa. Tomaatin juurella kasvaa eri basilika lajeja.



Tomaatteja kehittyy nyt kaikissa lajeissa. Saa nähdä,  onko 'Sungold' jälleen ensimmäinen kypsän tomaatin kypsyttävä rungollinen kirsikkatomaati? Todennäköisesti ammpelitomaatti 'Red Profusion' antaa satoaan ensimmäisenä.



Ensimmäinen kasvihuonekurkku kypsyi 19. toukokuuta ja sen jälkeen joka päivä on saanut poimia 1-3 kurkkua herkuteltavaksi. Nam. 



Olen kiinnittänyt kurkkuja jo kattopalkkeihin, sillä räystäskorkeus ei enää riitä. Rivissä kasvaa siis kolmen eri kylvöerän kurkkuja. Kasvihuoneen katolla on järkyttävän paljon siitepölyä, haluaisin odottaa sadetta puhdistusavuksi.



Paprikat kasvavat ja ensimmäisenä syötäväksi näyttää ehtivän punainen suippopaprika 'Fiyaka'. Löydätkö punaisena piileskelevän paprikan lehdistön seasta?



Tänä vuonna kasvihuoneen viereisessä lavakauluksessa kasvaa kukkia, seuraavassa on lehtikaalit ja kuvassa keskellä on herneitä. Takana näkyvässä kivipenkissä kasvaa ruohosipulia, yrttejä ja kukkia.



Jatkuvasatoinen 'Ria' mansikka kukkii runsaasti.



Samoin osa pensasmustikoista kukkii hyvin, pienemmät pensasmustikan taimet ovat tänä kesänä kasvaneet kokoa, mutta kukkia ei vielä näy.



Näkymä kasvihuoneen takaa. Edessä viherherukka pensaita. Lilana kukkii 2020 siemenestä kasvattamani purppuratulikukka. Olen iloinen, että kaikki purppuratulikukat tässä rivissä nousivat tänäkin keväänä ja kukkivat, jostain syystä ne jäivät viime vuotta matalammiksi - olisikohan pitänyt vähän lannoittaa? Kasvulaatikon vieressä oleva hallaharso suojaa tuon laatikon päädyssä kasvavaa kesäkurpitsaa öisin.









Etualalla pensasmustikka.



Tässä laatikossa kasvaa punajuuria ja reunuskasvina tuoksuherneitä. Päädyssä on kesäkurpitsa, joka ei näy kuvassa.



Punasipulin ja keltasipulin väleissä kasvaa porkkanoita, tilliä, salaattia ja taitaa seassa olla yksi rivi herneitäkin. 

Kiitos muuten Katjalle 'Päivänpesän elämää' -blogiin. Sain häneltä idean käyttää yhtä lavakaulus -laatikkoa kasvimaan kompostina. Kyseinen laatikko näkyy takana keskellä. Pohjalle laitoin keväällä haravoituja risuja ja lehtiä paksun kerroksen, tämän päälle hevosen kakkaa ja tähän on kätevä heittää naatit ynnä muut vihreät maatuvat, mitä keittiöpuutarhasta aina tulee.



Kasvihuoneen kulmassa on tänäkin vuonna kelloköynnöstorni. Takana kukkivat haltijankukat.

Unohdin ottaa kuvan perunamaasta. Keittiöpuutarhan takareunassa on ihan perinteinen perunamaa, sen lisäksi perunaa kasvaa laatikoissa, ensimmäiset uudet perunat söimme helluntaina 23.5. 

Nyt sitten odotellaan omavaraisesti sapuskaa pöytään, toivotaan, ettei mikään tuholainen iske liian tuhoisasti. Kaiken kasvun seuraaminen on niin hauskaa ja syöminen se vasta hauskaa onkin. 



tiistai 8. kesäkuuta 2021

VAUHTIA JA VERENHIMOA



Helteen johdosta on melkoinen vauhti kaiken kasvulla ja kukoistuksella. Kuvaaminen ja kaikki muukin tekeminen ulkona on enemmän tai vähemmän alttiina oloa verenhimoiselle parvelle, joka käyttää kaiken vimmansa päästäkseen läpi suojavaatteistani. 

'Purple Sensation' ukkolaukat sointuvat ihanasti joka puolella kukkiviin syreeneihin.



En muista näin runsasta määrää hyttysiä ja mäkäräisiä aikaisemmilta vuosilta. Keskipenkissä rönsyleimut ja kultatyräkit ovat nyt pääosassa ukkolaukkojen kanssa (ukkolaukat eivät näy kuvassa). 

Koirakaverini lähti mukaan kuvausreissulle, mutta joudun pitämään sen tällä hetkellä sisällä, kun itse teen töitä ulkona. Tämä on molempien mielestä kurjaa, mutta en kestä nähdä koiran kärsimystä verenhimoisen parven keskellä. Raukan mahanahka ehdittiin jo syödä kirkuvan punaiseksi. Joten Rita ei pääse seuraamaan puutarhatöitä, lenkit tehdään puolijuoksua erikseen.



Laukkojen lisäksi tällä hetkellä ilahduttavat mm. arovuokot. 



Ilokseni arovuokot ovat lisääntyneet luumupuiden alla. Täytyy siirtää pikkutaimia sopiviin paikkoihin.



Ihania ovat kolmessa eri paikassa kukkivat kääpiökurjenmiekat. Tarkempi lajinimi ei ole tiedossa, olen saanut ensimmäisen taimen ystävältä.



Laitoin kasvattamiani keijunmekkoja kolmeen eri paikkaan ja kaikki taimet ovat kukkineet jo jonkun aikaa. On niin kiva nähdä oman kasvatustyön tuloksena kukkiva kasvi. Taustalla kukkii lilana puistosyreenit ja valkoisena aronia.



Yritin vielä iltakierroksella saada muutaman kuvan tämän hetken vanhoista pihasyreeneistä. Meillähän näitä vanhoja syreeniaitoja kiertää eri puolilla tonttia ja tuoksu leijailee ilmassa huumaavana. Korkeat kukkivat pensaat näkee silmällä paremmin kuin meikäläisen kuvaamana.



Nämä etualan metsäkurjenpolvet sointuvat täydellisesti pihasyreenien sineen. Taaempana kukkii tuoksumatara täyttä päätä.



Kohta kukkansa avaa ruohosipuli eli ruoholaukka. Sekin sointuu hienosti pihasyreeneihin. 

Kierros päättyi hermojen menettämiseen. Ei voinut kuvata, koska molemmissa käsissä oli yli 10 hyttystä iskemässä piikkinsa sormiini ja täyden laivueellisen ininä kiersi päätäni yrittäen löytää otsasta ja muualta kasvoista maukkaita kohtia.

Toivottavasti nämä allergisen turvotuksen aiheuttavat verenimijät vähenisivät sellaiseen perustasoon, ehkä linnut saisivat hotkittua niitä suihinsa kunnon vauhdilla.

Kukkien lisäksi vauhtia on riittänyt myös ’puutarhurilla’. Kerron lisää myöhemmin :).




lauantai 5. kesäkuuta 2021

TALON NUMERO KIVIPAADESSA



Olen jo muutaman vuoden toivonut löytäväni vanhan ajan kivipaaden talonumeroa varten. Varttuneemmat lukijat muistavat varmaan kanssani ne maanteiden kivipaadet, joista pystyi seuraamaan matkan etenemistä. Yrittäessäni hankkia tällaista käytöstä poistettua kiveä, sain selville, ettei niitä enää myydä. Joten piti ryhtyä suunnittelemaan itse omaa versoita.



Tänä vuonna vihdoin asia toteutui. Katselin pitkään kahta erillistä kiveä ja mietin, voisivatko ne päällekkäin olla sopivat toisilleen. Aikaisemmin talon numero oli laudan nokassa mongolianvaahterapensaan juurella ja lauta lahosi siihen malliin, että jotain piti tehdä joka tapauksessa.

Isännän taitavuus tuli esiin kivien asettelussa. Hän pyöritteli kiviä puutavarakuormaajalla ja muutaman erilaisen kokeilun jälkeen kivet olivat ihan vinksallaan, mutta lopulta isäntä itse löysi tämän ratkaisun. Aivan kuin kivet olisi suunniteltu olemaan juuri näin.



Kivistä tehty 'kivipaasi' sopii kiviseen ympäristöön. Tämä etualan kivirakennelma oli aikoinaan ajosilta navetan ylisille. Tästä kuvakulmasta näkee,  etteivät 'paasikivet' suinkaan olleet kaksi tasaista neliötä.



Vielä eri suunnasta katsottuna. Takana punainen rakennus on käytöstä poistunut hevostalli, siellä säilön nykyään monenlaista puutarhan tarvikkeistoa.

Istutin ruukkuihin valkoiset kosmoskukat ja valkoiset lobeliat. Vielä ne eivät ole täydessä loistossaan.



Muutamat metrit ajetaan 'uuden vanhan' numeropaaden jälkeen ja päästään etupihalle. Tässä 'Erstaa' koriseomenapuun kukkia.

Helle on hellinyt jälleen. Tosin joudun nyt suojautumaan valtaisalta mäkäräisten hyökkäykseltä. Olen näiden pistoille allerginen ja nahkani on saanut niin monta monituista osumaa, että olen melkein pulassa niiden kanssa.



Tässä edessä viime vuonna istutettu purppuraomenapuu 'Hopa'. Se täydentää kolmen koristeomenapuun 'kujanteen' kunhan ensin kasvaa.

Hyvää viikonlopun jatkoa teille kaikille!


keskiviikko 2. kesäkuuta 2021

ONNEA JA RIITTÄMÄTTÖMYYTTÄ



Kauneutta on alkukesä tulvillaan, mutta miten ehtii kaiken, mitä haluaa? Yllä kuvassa kukkansa avannut rautatieomenapuu ja alla kukassa patjarikko ja sammalleimut.



Huomaan puutarhassa muutokset kukkien avautumisessa ja ilo tuntuu hykertävän mielessä kaikesta luonnon kauneudesta. Onnea on myös huomata, että on onnistunut saamaan kauneutta aikaan sopivilla yhdistelmillä.



Ruusupuiston tänä keväänä istutettu aidanne näyttää vielä harvalta, mutta iloitsen kaikista taimista ja toivottavasti voin esitellä kukkivia syreenejä ja pensasruusuja lähiaikoina.



Onnea on kuulla pörinää kaikissa kukkivissa puissa, lämpö toi pölyttäjät paikalle. Nämä vanhat tammet ovat niin kauniita ja saavat onnen mieleen pelkällä olemmassaolollaan.


Viime aikoina olen tehnyt töitä arboretumissa eli laitumella, josta pitäisi saada aikaan arboretum joskus puiden kasvettua. Mielessäni on vahva näky, mitä kohti uurastan. Tosin isäntäkään ei oikein saa ymmärrystä ajatuksistani, vaikka ne ovat omasta mielestäni hyvinkin kirkkaita.



Oli suuri ilo, että toinen tyttäreni auttoi minua viikonloppuna. Sain tämän köynnösportin kasvualustat tehtyä. Maaperä oli tällä kohdalla todella tiukkaa savea, kiveä ja puiden juuria. Sanni otti 'härkää sarvista' ja jaksoi reippaasti kaivaa kunnon kuopan yli neliön alalle... ja toiselle puolelle myös vähän pienempi alue. Vaihdoimme junttaantuneen saven tilalle paremman kasvualustan ja teimme kohopenkin köynnöksille. 



Siellä valmis työmaa näkyy. Aika näyttää, viihtyvätkö kasvit tässä näillä toimilla. Hyvään vauhtiin päästyäni, sai itsekseni tehtyä samat toimet toiselle köynnösportille.



Arboretum sai myös katsuran (niin iloinen tästä). Tässä kohdassa oli vaihteeksi talouspihalle tuotua soraa ihan mukavasti noin puolen metrin syvyydeltä. Siitä sitten piti kaivaa kunnon multatila alas ja sivuille. Laitoin varmuudeksi tähänkin turveharkoilla kohopenkin, että katsura viihtyisi paremmin.

No, kaikki kasvaa kohisten ja kun tekee yhdessä kohdassa pitkän päivän, niin pyllistää toisaalle. Riittämätön on aika kaiken kanssa, mutta on silti nautittava monesta tehdystä työstä, vaikka tekemättömien lista kasvaakin kaiken aikaa.

Kesäkuu on saapunut, samoin kaikki kimpussa pyörivät hyttyset, mäkäräiset ja sen sellaiset.



maanantai 31. toukokuuta 2021

ELOSSA VAI EI?



Tänään on taas vaihteeksi satanut muutamaan otteeseen ja nyt illalla tulee tasaista tihkua. Töitä ulkona pystyi kuitenkin tekemään koko päivän. Etupihan koristeomenapuu availee kukkiaan, vielä se ei ole täydessä kukassa, mutta olen katsonut, että se sointuu kauniisti kukkivaan 'Fire Hill' kääpiömanteliin.



Tässä kyseinen 'Fire Hill' kääpiömanteli, se kukkii täällä nyt ensimmäisen talvensa jälkeen ja olen iloinen, että se selvisi siitä.



Myös valkovarjohiipan kaikki kolme taimea kukkivat aitan päädyssä. Ymmärsin jostain, että valkovarjohiippa olisi tarhavarjohiippaa epävarmempi, mutta ilokseni nämä voivat hyvin.



Toinen kuvakulma valkovarjohiipasta. Milloinhan näitä uskaltaa levittää jakamalla vai laajeneeko luontaisesti itse?



En ole varmaan ennen laittanut kuvaa näistä kotkansiipisaniaisista? Vieressä oleva tuomi lopettelee jo kukintaansa, yhdessä ne ovat varsin viehättävä näky tontin itälaidalla.



Onneksi huoleni oli turha, sillä lahjaksi saamani peruukkipensas 'Royal Purple' on kuin onkin selvinnyt ensimmäisestä talvestaan. Samoin mustaselja 'Black Lace' tekee lehtiä vähän matkaa tästä peruukkipensaasta eteenpäin. Olen niin iloinen näistä molemmista!



Matkalla huomaan, että rönsytiarellat alkavat kukkia graniittipenkissä. 



Etualalla varjorikko nostaa pian kukkavanansa, tämä on minusta tosi ihana. Totesin tyytyväisenä, että kaikki viime kesänä ottamani pistokkaat ovat hengissä ja moni jopa aikoo tehdä kukan. Toukokuun sateet varmasti auttoivat. Tätä aion edelleen lisätä tähän graniittipenkkiin. Verikurjenpolvi 'Elken' taimet ovat vielä pieniä.



Tarhakalliokielon alku oli viime keväänä istuttaessa hyvin heiveroinen. Onneksi se kuitenkin ryhtyi kasvamaan ja nyt tekee ensimmäiset kukkansa. Todennäköisesti nyt voi huokaista ja uskoa, että tämä kotiutui Varjolehtoon ja jää pysyväksi asukkaaksi. 



Innostuin aika tavalla, kun huomasin, että elokuussa istuttamani kolme syysvuokkoa taisivat selvitä talvesta ja kasvavat nyt ihan tomerasti. Varjolehto oli ilmeisesti mieleinen paikka näille. Olin aika varma, että syysistutuksena en saa näitä jäämään eloon ja tilasin netin kautta keväällä istutettavaksi kolme 'Königin Charlotte' tarhasyysvuokkoa. Olisipa hauska, jos saisin syysvuokot viihtymään täällä!




Kohta kukkii ihana tuoksumatara.

Kuinka syvään istutatte tarha-alppikärhö 'Alpina Plenan' ja muut tarha-alppikärhöt? En ole nähnyt näissä 'helpoissa' ja varmemmissa kärhöissä eloa, vaikka loistokärhöni näyttäisivät olevan aika lailla hengissä. Itse istutin muistaakseni oman 'Alpina Plenan' melko lailla samaan syvyyteen kuin se oli purkissaan, mutta olisiko pitänyt laittaa syvempään?