torstai 1. heinäkuuta 2021

KOKEMUKSIA ROBOTTIRUOHONLEIKKURISTA



Moni blogiani seurannut varmaan muistaakin, että hankimme syyskuussa 2020 robottiruohonleikkurin. Kuvassa 'Tarmo' näkyy puuhissaan piharingissä. Tällä etupihalla soratie kiertää ympyrän ja nurmikkoa on keskiosan lisäksi rakennusten edessä ja koristeomenapuiden alueella. 




'Tarmo' ylittää itsenäisesti ympyränä kiertävän tien ja hoitaa kaikki nurmikot, mitkä sen alueeksi on rajattu. Tämä etupihamme on aika haastava ja tämän ratkaisun huono puoli on se, että autoa ei kannata pitää niillä tiealueilla, millä Tarmo liikkuu, ettei robottileikkuri mene auton alle. 



Kuvassa näkyvässä paikassa autoa voi pitää huoletta ja usein oma automme onkin siinä esteenä, etteivät muutkaan satunnaiset kävijät aja 'väärälle' alueelle. Vieraita odottaessamme voin puhelimesta laittaa leikkurille tauko -komennon tai ohjata sen siirtymään latausasemaan. 

Tällainen pihapiiri taitaa olla nykyään aika harvinainen, joten yleensä robottileikkuria asennettaessa ei tarvitse pohtia näin mutkikkaita ratkaisuja. Minua on hämmästyttänyt, että Tarmo on muistanut hoitaa kaikki etupihan nurmisuikaleet ja nurmikko on aina siistissä kunnossa.



Kuvassa Tarmo on tehtävissään kivipengerryksen ylätasanteella. Minusta tuntui epämiellyttävältä ajaa nurmikkoa tällä alueella päältäajettavalla ruohonleikkurilla sillä kaltevuus kivien suuntaa sai tuntemaan, että ruohonleikkuri kaatuu. Robottileikkuri selviää hienosti, tässäkin kuvan tilanteessa se ajaa kiveen asti ja peruuttaa sitten itsensä ylämäkeen. 



Puutarhamme on robottileikkurille oikea labyrintti, voisi ajatella, ettei sillä ole ainakaan tylsää. 



Usemmiten Tarmo tulee etupihalle täältä talon itäpuolelta, missä sillä on myös hoidettavana reilu alue vanhojen tammien ja koivun ympärillä.



Olemme edelleen tyytyväisiä, että hankimme robottileikkurin asennettuna ja että asentaja oli niin ammattitaitoinen. Uskoakseni olisimme selvinneet asennuksesta jollain tavalla itsekin, mutta tuskin olisimme saaneet likimainkaan kaikkea hyötyä robotista käyttöön.



Todennäköisesti täältä rannan puolelta olisi rajattu joku selkeä osuus robotin leikattavaksi, mutta oma usko ei olisi riittänyt kaikkien istutusalueiden kiertämiseen ja kuitenkin tarmokas 'Tarmomme' hoitaa kaikki sokkelot ja alueet ilman unohduksia. Asentaja siis tiesi, mistä puhui.



Oli hyvä, että asentaja kävi etukäteen meillä paikan päällä kartoittamassa alueen, hän pystyi nurmikon pinta-alan mittauksen jälkeen kertomaan, mikä malli on meille toimiva ratkaisu, emme olleet edes varmoja pystyisikö robottileikkuri selviytymään tästä meidän puutarhastamme. 

'Tarmo' on Husqvarna Automover 450X.



Kirjoitin syksyllä asennuksesta tarkemmin ja voit halutessasi lukea jutun lopussa olevasta linkistä.




Nurmikkomme ei ole mitenkään kovin tasainen ja nurmen seassa kasvaa myös voikukkia ihan liikaa. Voikukkien kukinnan aikaan ei mikään leikkuri saa nurmea leikkaamalla voikukkia pois, mutta Tarmo pärjäsi vähän paremmin kuin päältäajettava ruohonleikkuri. Tänä keväänä satoi rajusti ja ruoho kasvoi ihan hurjana, en olisi mitenkään ehtinyt leikata päältäajettavalla ruohoa niin usein kuin olisi pitänyt, että olisi päästy samaan lopputulokseen kuin robotti.



Hämmästyttävää on, että nurmikko on niin siisti ja tasainen, vaikka Tarmon toiminta näyttää täysin suunnittelemattomalta ja poukkoilevalta. Kuitenkin sen 'aivoissa' on leikattavan alueen muoto ja tehtävä tulee hoidetuksi.



Äänettömyys on miellyttävä ominaisuus, tasainen rouskutus kuuluu Tarmon lähestyessä, mutta muuten ei ole äänisaastetta. On myös mukava, että nurmikkoon ei jää silminnähtävää nurmisilppua, mikä kulkeutui aikaisemmin sisälle kengissä. Robotti leikkaa nurmea niin tasaisesti, että pieni silppu jää nurmen ravinnoksi ja lannoitteeksi.

Vanha kone vei bensaa ja aina piti muistaa tankata kanistereihin, että oli kotona riittävästi varalla polttoainetta. Tarmo huolehtii itse latausasemalle menosta ja reilun tunnin latauduttuaan se jatkaa puuhiaan itsenäisesti, jollei toisin ole ohjelmoitu.



Yllä kuvassa Tarmo on saapumassa syreeniaidan luota. 



Uuden pihan voi suunnitella robottileikkuria ajatellen siten, että istutusalueita kiertää nurmen tasalla kivireunus. Yllä kuvassa Tarmo ajaa nurmikkoa puutarhan ja keittiöpuutarhan rajalle upotetun betonikiven vieressä. 



Minä viimeistelen istutusalueiden reunat kanttaamalla 2-3 kertaa kesän aikana. Tarpeen mukaan leikkaan nurmitupsut siimaleikkurilla, samoin tein päältäajettavalla ruohonleikkurilla ajon jälkeen. En koe tätä rasitteeksi. Joka tapauksessa yleisilme on robottileikkurin kanssa huomattavasti siistimpi kuin ennen robotin hankintaa. 



Pidän siitä, että nurmi näyttää siistiltä, vaikka meillä nurmikossa kukkiikin monin paikoin valkoapila,  nurmitädyke ja monta muuta kukkaa.  Leikattu nurmikko tuo kukat, puut ja pensaat paremmin esiin, tämä tosin on vain oma mielipide.



Malala leikkuri hoitaa pensaiden alta ruohon leikkuun kätevästi. Tästäkin kuvasta näkee, että edelleen apila kukkii, vaikka nurmi on matala.



On paljon uutisoitu siilin poikasten jäämisestä robottileikkurin ruhjomiksi. Jos pihapiirissä asuu siilejä, kannattaa miettiä tarkasti, haluaako robottileikkuria hankkia tai ainakin käyttää sitä vain päiväaikaan. Meillä ei ole ollut siilejä, tämä ei ilmeisesti ole niiden aluetta. En myöskään ole löytänyt Tarmon jäljiltä muutakaan tuhoa. En osaa sanoa, onko eri valmistajien robottimalleilla tässä suhteessa eroa? 

Husqvarna Automover liikkuu iltaisin ja öisin valot päällä, joten sen lähestymisen näkee, jos on itse pimeällä ulkona.



Mitä muita huomioita tai haasteita robottileikkuri on tuonut tullessaan? Lapiota ei kannata iskeä pystyyn alueella, missä on maahan asennettuna rajauslankoja. Poikki menneen langan saa toki korjattua, mutta parempi välttää turha työ. 



Tällä viikolla kanttasin huvimajan laajan istutusalueen reunat ja muistin väärin piuhan paikan huvimajalle johtavan liuskekivipolun edustalla. Leikkasin siis vahingossa kaapelin poikki kanttauslapiolla. No, kaivoin piuhan molemmat päät esiin ja isäntä yhdisti piuhan asentajan jättämällä liitoskappaleella. Ei ollut iso homma ja pystyn tekemään tuon jatkossa itsekin, jos löydän isännän työkalut. 

Itse asiassa lohdutti, että voin muuttaa tarvittaessa istutusten kokoa tai muotoa aika helposti eli piuhaa voi lisätä välille, jos istutukset laajenevat, niinkuin täällä on ollut kummallisesti tapana. Meillä kaapelit on siis upotettu maan sisään.



Nurmikolle ei myöskään kannata jättää lojumaan tavaroita, joiden yli leikkuri pääsee kulkemaan. Pidän yleensä puutarhatyökalut kottikärryissä ja 'Tarmo' on lisännyt tarkkuutta näissä asioissa. Puutarhaprojektien aikana kannattaa ottaa huomioon  leikkurin työskentelyalue, jos silloin on tarpeen pitää nurmikolla erilaisia työkaluja tai muuta -  robottin voi myös ohjata latausasemaan tai laittaa se tauolle. Puhelimella tämä onnistuu niin kätevästi, ettei ole vaiva lainkaan.



Kevään kaatosateessa meille tuli rannan lähelle nurmikkoon pieni mutalikko - alueella on joskus ollut iso kuusi ja maa on tästä kohdasta kuopalla. Tarmo kynti mudassa ja jäi siihen jumiin pari kertaa, sain tästä viestin puhelimeeni. Mies ratkaisi asian siten, että teki laudoista kehikon, mikä esti leikkurin pääsyn mutaan ja alue sai kuivua rauhassa. Yllä olevasta kuvasta näkee, että robotti pyörii yllättävän näppärästi pienissäkin 'sokkeloissa'.



Meillä 'Tarmon' hoidettavana on siis noin 5500 m2 nurmikkoa ja alue on varsin sokkeloinen kuten esim. yllä kuvassa näkyvä 'Ruusupuiston' alue. 

Olen ollut tähän mennessä erittäin tyytyväinen tähän hankintaan, nurmikonleikkuulta vapautuva aika jää muihin puutarhatöihin 😊.


Mikäli haluat katsoa jutun robottileikkurimme asennuksesta, pääset sinne seuraavasta linkistä (klik).


lauantai 26. kesäkuuta 2021

JUHANNUS 2021 VAIHTELEVISSA OLOSUHTEISSA

 


Eilen juhannusaatto oli aurinkoinen ja lämpö iltapäivällä oli 28,8 astetta. Ihan riittävästi siis. Tiukukärhö 'Arabella' on aukonut jo aika monta nuppua. Se sointuu edelleen ihan upeasti vieressä kasvavan mirrinmintun väriin. 'Nora Barlow' lehtoakileijat rapsin jo pois, näkymä siistiytyy kummasti, kun ohikukkineet eivät ole enää pystyssä. 

Harmikseni pupu söi viime talvena 'Palibin' pikkuryreenin latvuksen. Ei tullut mieleenkään suojata sitä, mutta virheistä näköjään on pakko oppia.  Takana näkyy tarhakurtturuusu 'Ritausma' lähes valkoisena. Kuten viime postauksessa mainitsin, ilmeisesti paahde vaikutti niin, ettei vaaleanpunaista vaihetta ole näkynyt ainakaan vielä. 



Ihana 'Ritausma'  on joka tapauksessa! Vaaleanpunainen kukka kuuluu tarhakurtturuusu 'Pink Pavementille' 



Juhannusaatto meni hyvin leppoisan rauhallisesti isännän kanssa. Rantasaunassa saunoimme ja nautimme erittäin uimakelpoisessa järvivedessä uimisesta. Rantasaunan takkatulen ääressä oli miellyttävää olla paossa hyttysiä ja nauttia iltapalaa. Tässä oli oma 'kokkomme'.



Tämä juhannuspäivä valkeni pilvisenä ja ilma oli suorastaan hautovan seisovaa .. ja hyttysiä ihan mahdottomasti kavereina, kun kastelimme puutarhasta ne alueet, jotka vettä kaipasivat. Tässä ruusu 'Pink Pavement'. Loistokärhö 'Rouge Cardinal' on kiivennyt vasemmalta puolelta jo köynnöskaaren suoran osuuden kokonaan, oikealla puolella kärhö on päässyt noin metrin matkan ylöspäin.

10 vrk:den ennuste ei luvannut kovinkaan vakuuttavasti vettä, mutta lämpöä on luvassa helteen tasolla. 



Yritin huonolla menestyksellä saada kuvattua lähes valkoisen ruusun ''Blanc Double de Coubert' Rosa Rugosa -ryhmästä. Sen tuoksu on ihastuttava. Istutin tämän loppukesällä 2020.

Tänään iltapäivällä pilviverho repesi ja heti lämpö nousi +26,6 asteeseen. Mahtaako tulla ukkosmyräkkä, sillä ilma on niin hautova? 



Perhoangervo on kerrassaan viehättävä. Aion ehdottomasti lisätä sitä tälle alueelle köynnöstukea kohti. Rohtokataja on kasvanut liikaakin ja se valtaa nyt niin suuren alan, että sitä voi pienentää. Tässä tuessa kiipeää loistokärhö 'Ville de Lyon'.



Tein ilmeisesti vallan mallikkaan sadetanssin aamuisella kastelukierroksella, sillä noin 17 aikaan saapui ukkosrintama ja lyhyeen ajanjaksoon vettä satoi aika voimalla 30,3 mm. Että sillä lailla.

Aitan sivulla kasvavat ritarinkannukset pysyivät onneksi pystyssä, sillä ovat vielä sen verran nuppuisia. Tässä ne ovat sadepisaroiden täplittämiä, kuvan tarkennuspiste on mysteeri.



Talon päädyssä oleva vanha jasmike riiputtaa kukkiaan sateen jälkeen.

Toivotan teille kaikille keskikesän juhlan leppoisaa jatkoa! Huomenna minun ei tarvitse kastella.



torstai 24. kesäkuuta 2021

KIITOS JA KUMARRUS



Juhannus on kohta ovella. Meillä oli edeltävän viikon paahtavan helteen ja kuivuuden jälkeen onni saada eilen sadetta 11,7 mm. Tosin sade tuli myrskytuulen kanssa ja vei sähköt yli 16 tunniksi. Kummasti sitä on tullut sähköstä riippuvaiseksi, sen puutteen huomaa niin selvästi. En edes ehtinyt ladata puhelinta ennen myrskyn tuloa, joten olin ilman puhelintakin.



Ilmeisesti helteen vuoksi ruusu 'Ritausma' aloitti tämän vuoden kukinnan lähes valkoisena.

Helle on lämmittänyt tätä vanhaa taloa (meillä on yleensä viileää kesällä), joten nyt jännitän, saanko raivata pakastimesta ja jääkaapista pilaantuneita ruokia pitkän sähkökatkon vuoksi. Pakastinta en ole aukaissut vielä, mutta liian korkean lämpötilan hälytysvalo vilkkuu. Jääkaappi on vielä epävarmempi tapaus, ruokamyrkytystä ei kuitenkaan viitsi hankkia.



Tarhakurtturuusu 'Sävel' on innostunut kukkimaan, samoin eri puolilla olevat nietospensaat ovat tänä vuonna erityisen kauniita. Yllä kuvassa näkyy vähän valkoista nietospensasta kiven reunassa.



Tuoksuherneet ja kaikki muutkin köynnökset pitivät pintansa myrskytuulen riepotellessa. Olen käyttänyt menestyksellä kasvimaalla köynnöstäville kasveille tukina metallisia kompostiverkkoja. Neljän metalliverkon paketti ei ole kallis ja kestää vuodesta toiseen. Kuten kuvasta näkyy, isken verkon pystyyn bambukeppien avulla. Bambukeppejä minulle on kertynyt kelpo varasto puiden oston myötä 😉.



Tässä tuki on herneillä. Metalliverkon koko on näppärä sekä lavakauluksiin että itse tehtyihin kasvulavoihin.



Puutarhassa on monta asiaa, mitkä tiedän keskeneräisiksi ja puutteellisiksi, mutta juuri nyt olen kiitollinen muutamista sointuvista näkymistä. Silmin nämä ovat selvemmin havaittavissa, mutta kuviin en saa taltioitua näkymiä niin kuin ne koen. Tästä huvimajan vierestä näkyy tällä hetkellä kauniina kukkivat tarhakurjenpolvet ja lehtoängelmät - samalla silmä tavoittaa keittiöpuutarhan kivipenkissä valtoimenaan kukkivat ruohosipulit ja sinisen salvian. Valkoinen harsokukkapilvi kruunaa kokonaisuuden.



Tässä näkymä toisin päin eli keittiöpuutarhasta katsottuna. Auringon paisteessa se tuntuu vieläkin ihanammalta, mutta kuvaaminen on vaikeaa.



Vielä kerran näkymä huvimajalta 'Kärhökaaren kolmion' suuntaan, kas siellä saapuvatkin isäntä ja koira aamulenkiltä. Tämä näkymä ilahduttaa juuri nyt tavattomasti. Lämpö vauhdittaa kukintaa, joten ei tiedä miten kauan tämä vaihe enää kestää.



Rönsyakankaali lopetti jo kukinnan. Olette varmaan huomanneet, että olen ihastunut kaikkiin salvioihin. Tässä loistosalvia 'Rose Queen' ja purppurakeijunkukka 'Palace Purple'. Loistokärhö 'Miss Bateman' kukkii ensimmäisillä kukillaan.  Tämä kohta on vielä vaiheessa eli jotain lisäyksiä teen, kunhan keksin.



Taas sama alue vastakkaisesta suunnasta. Täältä päin katsottuna näkyy maan rajassa 'Miss Batemanin' ensimmäiset valkoiset kukat. Haluaisin jo nähdä kukkien rönsyävän koko tuen matkalta. Kun katsotte kolmiopenkkiin, näette siellä pinkit kukkansa aukaisseen tarhakurturuusu 'Pink Pavementin'.



Tänä keväänä istutettu tarhakurtturuusu 'Sointu' ja vieressä kiipeää viime syksynä istutettu loistokärhö 'Rouge Cardinal'. Tällä 'Ruusupuistossa' on vielä monta vaiheessa olevaa näkymää.

Pitäisikö nyt sähkön palattua pestä muutamat ikkunat? Olen kaikin voimin siirtänyt puuhaa ja isäntä kielsi pesemästä helteellä, ettei kuumuus vyöry sisälle kahta kauheampana. Nyt lämpö on maltilliset +22,3 ja ehkä linnun läiskäyttämä peräpään roiske olisi mukava saada pois keskeltä ruutua. 

Kiitos siis saadusta sateesta koko puutarhalle ja onneksi sähkökatko ei kestänyt tämän pidempään.



Erityinen kiitos, kumarrus ja lämmin virtuaalinen halaus Betweenille! Eilen saapui postin mukana arpajaisvoitto... ja mitä kummaa ... olin niin ilahtunut 'Rikkaruohoelämää' -blogin 10-vuotissynttärin arpajaisvoitosta eli Lindan kirjasta, mutta Between oli vielä lisäksi laittanut pakettiin hymyn lisäävän suklaan, upeat siemenpussit ja kortin kera runon. 

Oh, johan tässä on juhannusjuhlat ja kiitollisuutta yllin kyllin 💖.


sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

HUH HELLETTÄ



Täällä mennään 31 asteen helteessä. Olen jo suosiolla jättänyt raskaammat puutarhatyöt väliin ja keskittynyt huolehtimaan kastelusta. Tässä teille viilennykseksi huvimajan vieressä sini-liloina kukkivia tarhakurjenpolvia, lehtosinilatvoja, lehtoängelmiä ja lehtoakileijoja.



Toivottavasti kukinta ei jää tässä helteessä ihan lyhyeen.  Toisina vuosina nämä kukkivat yllättävän pitkään puolivarjossa. 



Taustalla näkyy peräkärry, joka toimi villamattojen kuivatusalustana. Sain onneksi niin paljon aikaiseksi, että keittiön molemmat villamatot on pesty puhtaaksi. Se on yksi helpotus, sillä nämä kuivuvat huonoilla ilmoilla hitaasti, mutta nyt ei mennyt kuin 1,5 vrk ja sai kääriä matot kuivina rullalle. Olen tyytyväinen sekä etualan kukkijoiden että taaempana näkyvän istutusalueen keskenään sointuviin sävyihin.



Tänä aamuna aukesi piharingin istutusalueella ensimmäinen itoh-hybridipioni. En uskalla vielä julkaista tarkempaa lajinimeä, tämä on todennäköisesti 'Cora Louise', kukinto vaaleni lähes valkoiseksi pinkillä keskustalla. Istutin näitä kolme tälle alueelle, mutta luulin tunnistavani kukkien värit helposti, enkä kirjoittanut paikkoja tarkemmin muistiin. Itoh-hybridi 'Ballerena de Saval' on istutettu 2 kpl ja 'Julia Rose' 1 kpl.  Oikein kaunis tämä on joka tapauksessa.



Kävin tänään 'Avoimien puutarhojen' merkeissä kahdessa kauniissa puutarhassa tällä melko lähellä. Ihana ispiroitua ja löytää samanhenkistä väkeä puutarhojen omistajissa. Enemmänkin olisi ollut mukava kiertää, mutta matka olisi jatkunut sen verran pitkäksi, että tällä helteellä riittivät nämä. 

Toivottavasti teillä puutarhanne avanneilla on ollut antoisa päivä ja samoin teillä, jota olette päässeet tutustumaan kotipuutarhoihin.



Ensimmäinen tuoksuherne avasi pullean nuppunsa tänään, tässä aamun kuvassa nuppu on vielä supussa. 17.6. söin ensimmäisen kypsän tomaatin ja sen jälkeen on joka päivä löytynyt amppelitomaatin kypsyttämiä tomaatteja, tosin yksi päivässä. Ehkä kohta tahti kiihtyy. Kasvihuonekurkut ovat villiintyneet ja tänäänkin keräsin kahdeksan melkoista vonkaletta syötäväksi. Pitää varmaan tehdä osasta suolakurkkuja.

Helle jatkuu ennusteiden mukaan, joten nesteytystä ja sopivaa puuhaa sään mukaan on ohjelmassa. 

Kesäistä alkavaa viikkoa teille kaikille!

torstai 17. kesäkuuta 2021

TÄMÄN VUODEN KÖYNNÖSTUET



Tämän vuoden tavoitteena oli saada tehtyä monta uutta köynnöstukea varsinkin kärhöille. Ehkä muistatte, että ostin viime vuonna monta uutta kärhöä, joilta tuet puuttuivat. Myös parin viime vuoden aikana istutetut kärhöt kasvoivat viime vuonna yli niille hankituista pienistä obeliskeista.



Työn valmistuminen siirtyi kaiken muun kiireen johdosta, mutta nyt vihdoin viimein on jokaisella kärhöllä oma tukensa. Piharinkiin hankimme kaksi obeliskia valmiina, ne kun sattuivat kohdalle ja hinta oli sopiva. Ehkä näille tulee joskus tehtyä vankemmat tuet, mutta alkuun pärjäävät näissä. Tähän (yllä) kuvan keskellä olevaan obeliskiin kasvaa viinikärhö 'Mme Julia Correvon'.



Kyseinen obeliski näkyy kuvassa vasemmalla ja toinen samanlainen on aivan keskellä kuvaa penkin toisessa päädyssä, mutta ei oikein näy.



Arboretumiin syntyi kaksi köynnösporttia, toinen näkyy kuvan vasemmassa laidassa. Ne tehtiin ajatuksella, että kestävät rotevankin köynnöksen tai useamman köynnöksen. Portin alta mahtuu ajamaan päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Portin sivuseininä on 240x120 cm kokoinen raudoitusverkko. Samoin katossa. Runko on kestopuuta ja ehkä ensi kesänä saatan maalata puuosat tummiksi, jos siltä tuntuu (keittiöpuutarhan rakenteet ovat tummia). Toivoisin, että köynnökset verhoavat myös katon. Keittiöpuutarhasta katsoen ensimmäiseen porttiin on istutettu tarha-alppikärhö ’Alpina Plena’ ja vaaleanpunertava kruunukärhö ’Propertius’, lisänä yksivuotiset kelloköynnökset.



Tässä kruunukärhö 'Propertius' kiipeämässä ja kelloköynnös vasemmalla puolella.

Arboretumin toisessa portissa kasvavat tuoksuköynnöskuusamat ja yksivuotisena kelloköynnökset. Ajattelin, että monivuotisten köynnösten juurtuessa ja asettuessa kasvamaan, tulee jo tänä vuonna runsautta kelloköynnöksistä.



Seuraavaksi kokeilimme tehdä raudoitusverkosta pyöreää tukea. Tämä osoittautui aika haastavaksi. Tähän pyöreään verkkoon käytimme tuota samaa peräkärryyn sopivaa raudoitusverkkoa (240x120). Tämän korkeus jäi seitsemään ruutuun eli verkon korkeus on maasta 105 cm ja korkein 'ympyrä' on korkeudessa 155 cm. 



Esitin isännälle toiveen, että haluaisin koristeiksi kolme harjateräksestä tehtyä spiraalimaista 'pukinsarvea', harjateräkset hitsattiin kiinni verkkoon. No, huomasin auttaessani, että harjateräksen muotoilu ei ollutkaan ollenkaan helppoa välineillä, joita meillä oli käytössä. Aikamoisen vääntämisen jälkeen muoto oli enemmän ympyrä, mutta kelpuutin tämän tyytyväisenä. Nämä eri korkeudella olevat harjateräkset tuovat lisää korkeutta ja kärhöä voi ohjata roikkumaan näistä ”ympyröistä”. Tässä kasvaa 2018 istutettu loistokärhö 'Miss Bateman'.



Seuraavana piti tehdä keskipenkkiin uusi tuki kahdelle vanhalle kärhöille, jotka jo vuosia olivat kiipeilleet vanhan keloontuneen omenapuun runkoa pitkin. Viime kesänä totesin, että uusi kookkaampi tuki on tarpeen, lisäksi omenapuu alkoi heilua. Keväällä se kaatui kevyesti tönäisemällä. Päätimme vaihtaa muodon ympyrästä kolmioon, koska sen toteuttaminen oli helpompaa. Tähän tukeen kiipeää kaksi kärhöä loistokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Jackmanii'. 



Korkeus määräytyi todennäköisesti liian matalaksi, sillä ”vaakaan” yhdestä verkosta sai tehtyä yhden tuen. Katson tämän kesän, miten tämä koko toimii ja tarvittaessa korotamme tukea ensi vuonna. Suunnitelma korotuksen toteuttamiseen altapäin on jo valmiina. Halusin tähänkin tukeen jotain koristusta varsinkin alkukesää ajatellen, kukinnan alkaessa kärhö hoitaa komistuksen itsenäisesti. Nyt päätin ottaa käyttöön Navettapiian puuhamaa -blogin upeat ideat (lämmin kiitos vieläkin inspiraatiosta) hyödyntää köynnöksille joustopiikkiäkeen s-piikkejä. Ne sopivat minusta vanhan maatilan ympäristöön ja meillä sattuu niitä olemaan käytöstä poistuneina. Kiva saada kasa hyötykäyttöön.

Tässä kolmen koukeron mallissa kärhön  versot voivat kasvaa roikkumaan näistä koristeosista. Maalasin koko komeuden.



Seuraavana oli tarpeen saada huvimajan ympäristöön vielä neljä tukea lisää. Istutusaluetta katsotaan joka puolelta ja mietin jo viime vuonna, että halusin tähän obeliskeja korvaamaan edelleen hieman samankaltaisesti jaloillaan seisovat tuet. Jatkoimme edelleen kolmiolinjalla. Näihin kaikkiin neljään tukeen tuli samanlaiset koristeet edelleen s-piikeistä. 


Kokeilimme kolmeen viimeiseen tukeen korotusta harjateräksestä ja se toimi hyvin. Eli näissä kolmessa on alaosassa kolme harjateräksen  pätkää kiinnitettynä raudoitusverkon kulmiin siten, että tuki pysyy tukevasti pystyssä harjaterästen varassa, eikä verkko ole maassa kiinni. Ei siis tarvinnut lähteä ostamaan lisää verkkoja. 



Illan hämyssä. 




Yllä olevassa tuessa kiipeilee loistokärhö 'Ville de Lyon'. 




Vasemmalla edessä olevassa tuessa kasvaa valkoisena kukkiva loistokärhö 'Destiny'' ja oikealla 'Miss Bateman', joka taitaa saada kaverikseen viinikärhö Purpurea Plena Elegansin'. 



Nyt on kesä aikaa arvioida, miten nämä ”tilataide” köynnöstuet toimivat eri olosuhteissa ja miltä kärhöt niissä näyttävät.



Valitsin väriksi mustan, sillä on mukavampi, ettei rakenteiden väreissä ole monen kirjavaa. Kasvihuone on kuitenkin musta rungoltaan. 



Arabella joutui tyytymään matalaan pyöreään tukeen, tämä verkko löytyi jostain rakennusprojektista jäljelle jääneenä. Katsotaan, miten toimii, vai tehdäänkö ensi vuodelle erilainen.

Onneksi jokaisessa tuessa olevat kärhöt ovat lähteneet kasvuun ja katsellaan kuvia sitten, kun niissä toivon mukaan on kukkia.

Lämpöä tulvii ja kasvu suorastaan rönsyää. Nyt illalla klo 21.20 näyttää lämpömittari +20,8. saammeko trooppisia öitä?