tiistai 12. lokakuuta 2021

PUUTARHAKIERROS PÄIVITETTY



Vaihdoin blogini bloggerin alustalle tasan 2 vuotta sitten ja sen jälkeen on puutarhassa tapahtunut monenlaista. On aika päivittää puutarhakierros, se toivottakoon myös kaikki uudet lukijat tervetulleiksi. 

Teille uskollisille lukijoille tällä kierroksella näkyy tuttuja näkymiä ja aiemmin kuultua asiaa, mutta ehkä sen siedätte. Olen tavattoman iloinen teistä kaikista bloggaamisen kautta saamistani puutarhaystävistä, teidän kanssanne on ollut ilo oppia ja kokea antoisia hetkiä puutarhan parissa.



Pihaan saavutaan pohjoisen puolelta. Suoraan edessä näkyvän päärakennuksen alempi kerros on valmistunut vuonna 1866 ja mieheni isoisä rakensi yläkerroksen 1933-31. Tämä isoisä saapui hevoskärryillä paikalle 1905 ja osti tilukset itselleen ja siitä lähtien tila on ollut mieheni suvulla.

Vasemmalla sivulla näkyvä punainen väentupa oli aikaisempi päärakennus, sen tarkkaa rakentamisvuotta ei ole tiedossa, mutta vuonna 1843 maalatussa taulussa näkyy sekä punainen väentupa että vanha aitta sitä vastapäätä. 



Väentuvan ja päärakennuksen välistä näkyy puutarhan vanhin puu eli tammi, joka on todennäköisesti yli 200 vuotta vanha, sen toinen haara murtui ja kaatui myrskyssä 2016. Tammi näkyy paremmin ensimmäisessä kuvassa.



Tässä pihapiirin vanha aitta, joka on siis rakennettu ennen vuotta 1843.



Nämä vanhat rakennukset muodostavat suojaisan pihapiirin ja haluaisin kovasti nähdä, millaista elämä olikaan 1900 -luvun alkupuoliskolla ja sitä ennenkin. 

Muistiin on kirjattu suvun historiaa ja paljon on tiedossa myös tilan aikaisemmista vaiheista. Historian kirjojen mukaan tila on mainittu kruununtila jo vuonna 1664. Mäntyharjun kirkkoherra Zacharis Cygnaeus osti tilan 1741. Tällöin tila muuttui kruununtilasta perintötilaksi. 



Tämä maakellarin katolla oleva vellikello on sympaattinen. Kelloa kilkattamalla kutsuttiin väki syömään ennen traktorien aikakautta. 



Maakellari lähes peittyy pihasyreeniaidanteeseen. Korkea ja leveä pihasyreeniaita kiertää monin paikoin puutarhaa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka on tuonut tänne ensimmäisen syreenin taimen ja milloin se on tapahtunut.



Valkoiset pihasyreenit olen itse istuttanut. Tämän väentuvan haluan pysyvän pystyssä, tosin se on paikoittain melko huonossa kunnossa, sillä sen suuri tupa toimi kanalana mieheni lapsuudessa. Tärkeitä rakenteita täytyy yrittää kunnostaa, mutta ei tästä enää voi tehdä viihtyisiä vanhoja huoneita, kuten joskus haaveilin.



Juhannusruusut ovat taustalla näkyvien pihasyreenien ohella puutarhan vanhoja kasveja ajalta ennen kuin anoppini muutti tänne emännäksi 1952.



Lähdetään seuraavaksi aitan eteläpäädystä laskeutumaan loivasti viettävää rinnettä puutarhan eteläpuolelle. Naimisiin mennessämme 1986 yllä kuvassa näkyvä alue oli täysin kaivinkoneella myllätty, sillä taloon oli edellisen vuoden aikana asennettu maalämpö ja putket oli kaivettu maahan tällä kohdalla.



Ensimmäinen puutarhaprojektini oli navetan kivijalkakivillä tehty pengerrys korkeuseroja tasaamaan. Tuo pengerrys näkyy kuvan oikeassa reunassa. Etualan kivillä reunustettu 'Kolmiopenkki' tehtiin vuoden 2019 syksyllä. Tänä syksynä 2021 on valmisteltu uusi alue kuvassa näkyvän vaahteran paikalle, kasvit istutan ensi kesänä.



Tämä alue talon länsipäädyssä on muuttunut tavattoman paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaikki sai alkunsa keittiöpuutarhasta, jonka perustaminen aloitettiin 2018 kesän loppupuolella. 



Talon länsisivulta alaspäin katsottuna näkyy keittiöpuutarha kasvihuoneen molemmin puolin.



Keittiöpuutarha innoitti tekemään istutuksia sen ympärille.



Keskellä näkyvien suurien kivien taakse istutetut ruusut löysivät tämän paikkansa niin ikään keittiöpuutarhan innoittamina.



Naimisiin mennessämme 1986 täällä puutarhan eteläpuolella oli ohrapelto. Suoraan edessä näkyvä vanhaa kantaa oleva raparperi oli jo tuolloin paikoillaan, mutta pelto alkoi aika lailla samalta kohdalta kuin tämä vasemman puolen istutusalue. 

Mieheni sai maatilan vastuulleen isänsä äkillisen kuoleman jälkeen parikymppisenä ja hänen kaikki aikansa kului maa- ja metsätöissä. Mieheni äiti ei jaksanut, eikä selkävaivoiltaan pystynyt hoitamaan suurta puutarhaa, joten viljapelto puutarhassa oli sopiva ratkaisu tuolloin.



Pelto jatkui noin terijoensalavalle saakka. Olin naimisiin mennessämme 23-vuotias, eikä minulla ollut sen enempää puutarha-alan koulutusta kuin kokemustakaan. Lähtökohdat eivät siis olleet kovinkaan vakuuttavat. Motivaatiota sen sijaan oli työn tekemiseen ja halu vaalia vanhaa ympäristöä. 

Seuraavana keväänä 1987 teimme nurmikon tänne järven puolelle ja istutin tuon terijoensalavan. Nurmikolla on edelleen aika hallitseva osuus puutarhassa, vaikka se onkin vähentynyt istutusalueiden myötä. 



Järvinäköalan haluan säästää, vaikka muuten monimuotoiset istutukset saavat lisääntyä.



Puutarhan vanhoja kasveja ovat myös nämä valkoiset pionit samoin kuin kerrotut aniliininpunaiset pionit. Taloon emännäksi tullessani pionit kasvoivat yksittäispensaina nurmikossa talon eteläpuolella, mutta laajensin myöhemmin pionipenkin yhtenäiseksi istutusalueeksi.

Taustalla näkyvä huvimaja rakennettiin aikoinaan lastemme leikkimökin paikalle. Kun lapset olivat pieniä, oli tuolla alueella leikkimökin lisäksi hiekkalaatikko ja keinut. Ensimmäisen perennapenkin tein aikoinaan jo leikkimökin viereen, mutta huvimajan rakentamisen myötä istutusalue on laajentunut vähän kerrassaan.



Etelänpuolen puutarhan keskellä oleva 'Sydänpenkki' on myös osoittanut kasvupyrkimyksiä, reunoja kantatessa saa vallattua nurmikolta alaa uusille kukille. 



Terijoensalavan varjostamalla puutarhan länsireunalla on alue, jota kutsun Varjolehdoksi. Varjolehto laajenee sitä mukaan, kun kasveja tulee lisää. Haaveilen istuttavani maanpeitekasveja ja sipulikukkia myös terijoensalavan juurelle. 



Nämä pallohortensiatkin kasvavat Varjolehdossa, sen puolivarjoisalla puolella.



Graniittipenkin teimme syksyllä 2019. Tämä on siis tehty vanhoista kivijalkakivistä ja siinä kasvaa kirsikkaluumujen ja rusotuomipihlajan lisäksi perennoja. Sydänpenkki näkyy vähän matkan päässä vasemmalla.



'Ruusupuistoksi' nimetty alue on heti graniittipenkin takana puutarhan itäreunalla. Tällä alueella oli aikoinaan marjatarha ja kasvimaa. 



Ruusupuiston rakentaminen on alkanut vasta keväällä 2020, joten nuori alue ei vielä ole kovin runsas. Kerron kuvin ja sanoin Ruusupuiston muutoksista, toivon sen tuovan iloa teillekin.



Etualalla oleva 'Luumupenkki' sitä vastoin on tehty reilut 20 vuotta sitten. Poikamme luokkakaverin äiti oli taitava puutarhuri ja hänen ihana puutarhansa sai minut syttymään aivan uudella tavalla puutarhainnostukseen. Tuossa vaiheessa rakensin monta uutta istutusaluetta. Monet monituiset perennat sain tältä Pirkolta lahjaksi ja niistä tulleita jakopaloja olen levittänyt monin paikoin puutarhaa.



Sittemmin tuli vuosia, jolloin aika oli kortilla ja puutarhan hoito oli oman mittapuuni mukaan huonolla tolalla. Poikamme onneksi leikkasi uskollisesti nurmikon ja minä yritin kitkeä alkukesällä istutusalueet. Kitkemiskierros tuntui kestävän ikuisuuden ja tuntui, että olen koko ajan jälkijunassa tehtävien suhteen. Näinä vuosina en ostanut uusia kasveja ja kasvimaakin oli kehnolla hoidolla.



Nyt olen vakavasti höyrähtänyt puutarhaan. Olen neljän viimeisen vuoden aikana käärinyt hihat ja ryhtynyt tekemään aikaisempien istutusalueiden peruskunnostuksia, lisäksi monta uutta aluetta on rakentunut ja huomaan koko ajan suunnittelevani yhä lisää uusia alueita. Tila on vakava, eikä paranemisen merkkejä ole näkyvissä.

Tällä kierroksella en esitellyt pienimuotoista arboretumiani, se kasvaa ja muotoutuu pikku askelin. 

Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan puutarhamatkaani!



16 kommenttia:

  1. Ihana puutarha, ihana puutarhamatka, ja vieläpä kauniissa auringonpaisteessa! Kyllä tuon kokoisen pihapiirin hoitaminen vie aikaa ja joskus voimiakin, mutta kun katselee kuviasi, voi vain ihailla ja kumartaa kunnioittavasti hienosta lopputuloksesta. Komea vanha talo tarvitsee arvoisensa pihapiirin, jota olet antaumuksella työstänyt. Ja kuten kerroit, ei tämä tähän lopu, puutarhapuuhat jatkuvat ja kannustimena on varmasti jo kaikki olemassaoleva kauneus, jonka olet saanut aikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkuvien selaaminen oli mukavaa. Pyrin huolehtimaan tästä ympäristöstä, jos edes sillä tavoin voi kunnioittaa vanhaa miljöötä. Kuten tiedät, puutarhassa työskentely on antoisaa ja toisaalta työn tuloksen näkeminen innostaa jatkamaan. Lämmin kiitos Sirkku, kommenttisi ilahdutti kovasti.

      Poista
  2. Anonyymi10/13/2021

    Olisipa minullakin tuollainen tuttava joka jakaa kasvejaan, ottaisin mielelläni pieneen puutarhaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaan ilo saada hyviä perennan alkuja, niiden avulla sain vuosien kuluessa kasvatettua useita perennapenkkejä.

      Poista
  3. Olipa ihana kierros kauniissa puutarhassasi. Kaikesta näkee, että istutuksia on mietitty ja niistä on myös huolehdittu. Puutarhassanne on kasvien olosuhteet huomioitu hyvin ja uutta rakennettu vanhaa ympäristöä arvostaen. Voin kuvitella, miten valtavan määrän aikaa ja vaivaa olet pihasi eteen laittanut. Omani on murto-osa ja kaiken vapaa-ajan siellä saa viettää, jos haluaa siistin ja huolitellun ilmeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos kauniista sanoistasi, on ilo saada palautetta henkilöltä, joka ymmärtää, ettei kaikki ilmesty tai pysy kunnossa itsestään. Puutarhan hoito on oikeastaan elämäntapa, samalla on niin kiinnostavaa seurata kasvien viihtymistä erilaisilla kasvupaikoilla ja on kiva etsiä sopivia kasviyhdistelmiä näihin paikkoihin. Alue on niin laaja, että tilan hahmottaminen on yksi haaste, kaiken täytyy sopia mittasuhteisiin, ettei näytä omituiselta.

      Poista
  4. Kiitos kierroksesta, oli mielenkiintoista kuulla puutarhasi historiasta! Tilanne huokuu historiaa ja kauniisti uudet alueet lomittuvat sinne. Upea kokonaisuus ja varmasti vain ajan myötä komistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati. Harras pyrkimys on saada nämä viimeisten parin kolmen vuoden aikana tehdyt uudet alueet asettumaan luontevasti kasvuun niin, että voisi kuvitella kaiken olleen aina näin. Perennojen tuuheutumisen sekä puiden että pensaiden kasvun myötä uskon (toivon) tämän toteutuvan. Historia on aina kiinnostanut minua.

      Poista
  5. Olet luonut lyhyessä ajassa puutarhastanne tosi kauniin ja monilajisen kokoonpanon puineen, pensaineen ja perennoineen. Ei voi kuin ihailla tarmoasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on vielä tehtävä kun jaksaa ja pystyy - ja olisihan kiva itsekin nähdä kaiken kasvu, joten ei kannata kovin kauas siirtää, kun vuodet vierivät niin vinhaa tahtia. Lämmin kiitos rohkaisustasi!

      Poista
  6. Olipa ihana kierros! Teillä on huikean kaunis piha ja ihanasti tilaa tehdä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, on mieltä lämmittävää kuulla tällaista palautetta, vaikka itse tietysti näkee myös ne keskeneräiset ja työtä vaativat paikat.

      Poista
  7. Ah, ihana kierros, jossa mukana historian havinaakin! Teillä on niin mahtava elinympäristö ja koko ajan kaunistuva puutarha ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Saila, arvostan sanojasi kovasti. Olen niin iloinen, että voin asua tässä ympäristössä ja möyriä puutarhassa. Tavoitteena on maalailla kauniita näkymiä ja kunnioittaa vanhaa miljöötä.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Sinunkin blogisi on ollut suuri innoittaja moniin uusiin kasvihankintoihin esim. Ruusupuistossa. Olen edelleen todella kiitollinen sinulle avustasi blogini alkutaipaleella, kiitos <3.

      Poista