TÄMÄN KESÄN KUKKIVA KEITTIÖPUUTARHA

Zinnia 'Purple Prince'

Tänä keväänä olin vähän laiska kasvattamaan ja hankkimaan yksivuotisia kesäkukkia. Parin edellisen kuivan kesän perusteella päätin, että tänä kesänä laitan vain vähän ruukkukukkia, jotta jaksan kastella ne. Amppelitkin jätin kokonaan hankkimatta, en edes muista, milloin näin oli viimeksi. 

Talon länsipäädyssä on perinteinen ryhmä kesäkukkia, ne maisemoivat samalla betoniporrasta. 

Istutin siemenestä kasvattamani keijunmekot ruukkuihin portaiden viereen ja yhdessä ruukussa  kasvaa kelloköynnöksiä obeliskissa. Kahdessa ruukussa on valkoiset terassihortensiat, ne eivät oikein tykänneet 30 asteen hellejaksosta.

Lisäksi kivipengermän päällä on viisi ruukkua valkoisia siniviuhkoja. Siniviuhkat kestävät hyvin paahdetta, eivätkä ole suuttuneet, jos unohdan välillä kastelun. 

Edessä punakosmos 'Gazebo Red'

Siemenestä kasvattamani kesäkukat ilahduttavat keittiöpuutarhassa sekä kivipenkissä yrttien kanssa että muutamassa laatikossa hyötykasvien kaverina. Vuoroviljelyn toteuttamiseksi kukkiva laatikko vaihtelee eri vuosina. 

Kivipenkkiin esikasvatin 2020 ja 2021 ’Dara’ koristeporkkanoita, tämän vuoden 'Darat' ovat kasvaneet ja kukkineet omatoimisesti. Kivipenkissä kasvaa lisäksi monivuotisina salviaa, iisoppia, sitruunatimjamia, ruohosipulia ja yrtti-iisoa. Lisäksi täydensin kukintaa esikasvattamalla tsinnioita ja kosmoskukkia.

5.7.2022 kivipenkin salvia kärsi viime talvesta ja aloitti kukinnan myöhemmin kuin yleensä. Valkoinen kesäharso oli siementänyt oma-aloitteisesti ja sai kukkia. Myös ruohosipulit kukkivat.

Kivipenkki oli aika hyvässä kasvussa jo keväällä, joten monia taimia ei tarvinnut sinne laittaa.

11.7.2022 otetussa kuvassa näkyvät ensimmäiset 'Dara' koristeporkkanan kukinnot.

Esikasvatetut 'Purple Prince' zinniat houkuttelevat perhosia ja pörriäisiä. Ne tuovat väriä kivipenkin loppukesään.

Kerroin jo aikaisemmin, että olin vähällä tuhota hyvässä kasvussa olleet tuoksuherneet, sillä unohdin ne kasvihuoneessa liian lämpimään paikkaan oman onnensa varaan. Osa kuoli, mutta kyllä jäljelle jääneet ovat kukkineet kiitettävästi. Tässä on sekoituksena ainakin 'Mollie Rilestone' ja 'Old Spice Miss Willmott'. 

Tuoksuherneitä on riittänyt maljakkoon, mutta tykkään myös katsella niitä ulkona ja nauttia niiden tuoksusta.

Kosmoskukat ovat ilahduttaneet kukkimalla kauniisti. Lisää kukkia on vielä tulossa.

Tässä vaiheessa iltaa aurinko paistoi vielä liian voimakkaasti valokuvaukseen. Lajike on siis 'Gazebo Red'.

Between blogista Rikkaruohoelämää lähetti minulle ihania 'Daydream' kosmoskukan siemeniä, mutta ne eivät vielä ole avanneet kukkiaan. Aivan pian sekin tapahtuu.

Unohdin ottaa kunnollisia kuvia unikoista, silloin kun ne kukkivat valkoisenaan, nyt näkyvät vain siemenkodat. Kasvihuoneen vieressä pohjoispuolella pitkässä laatikossa ovat nyt vuorossa tsinniat, auringonkukat ja kohta aukeavat kosmoskukat. 

Auringonkukka 'Ice Cream'

Auringonkukkien siemenet olivat päiväyksen mukaan menettäneet parhaan itävyyden, mutta sieltä ne vain ponnistivat kukkaan. Tämä sävy on aika kiva lempeän vaalean keltainen. 

Lisäksi itsekseen siementäneet ruiskukat ja kesäkukat kukkivat perunamaan reunassa. Joten kyllä kesäkukkia riitti, vaikka ruukuissa niitä ei niin paljon kasvanut kuin aikaisempina vuosina. 

Arboretumissa kaikki siemenestä kasvattamani kelloköynnökset kasvoivat maahan istutettuina. Tässä portin katolle ehtineet kelloköynnökset.

Onneksi keittiöpuutarha tuottaa myös ruokaa pöytään. Lopuksi kuva yhdelle aterialle haetuista ruokatarpeista. Porkkanat ovat yli 30 cm kuten kolmioviivain osoittaa.

Tänään on ollut viileää usean päivän tukalan paahteen jälkeen. Mutta ei vieläkään kunnolla sadetta, tiukassa tuntuu olevan tässä meidän kohdalla. Maanantaina satoi 7,5 mm, se hävisi kuivaan maahan aivan hetkessä. Pari projektia on pyörähtänyt käyntiin, mutta niistä myöhemmin lisää.

Iloista loppuviikkoa itse kullekin!

HAUSKAT PUNAHATUT

 

Sydänpenkissä on useita vuosia kasvanut punahattuja. Muistaakseni ostin aikoinaan 'Magnus' kaunopunahatun, mutta varma en ole. Nämä ovat siementäneet itse uusia taimia. 

Laitan vielä uudelleen tämän kuvan 'White Swan' kaunopunahatusta, jotta saan samaan juttuun kaikki minulta löytyvät punahatut.

Viime viikolla aloin uteliaana seurata Graniittipenkkiin avautuvaa punahattua. En ensin muistanut, että istutin tänne 2021 siemenestä esikasvattamani 'Green Twister' kaunopunahatun taimet. Ne eivät vielä viime vuonna kukkineet. 

Nyt kukat olivat jo kokonaan värittyneet. Vieressä vasemmalla kasvaa ilmeisesti 'Magnus', toin siementaimen Sydänpenkistä pari vuotta sitten.

Oikeastaan tämä 'Green Twister' sopii varsin mukavasti Graniittipenkin muihin sävyihin.

Punahatut pysyvät hyvin pystyssä ja ovat perhosten ja kaikkien muidenkin mettä etsivien pörriäisten suuressa suosiossa. 

Onko sinulla kasvamassa joku muu lajike, jota suosittelisit? 

SOINTU JA TERESANRUUSU OVAT KIVAT YHDESSÄ

Tarhakurtturuusu 'Sointu' ja köynnöskaaressa tarhaviinikärhö 'Etoile Violette'

Istutin Ruusupuistooni ensimmäisen ’Soinnun’ eli ’Sointu’ tarhakurtturuusun ja ’Therese Bugnet’ ruusun Rosa Rugosa-ryhmästä keväällä 2020. Koska pidin molemmista ruusuista kovasti, ostin vielä molemmille parit. Kolmas ’Sointu’ pääsi tänä keväänä Ruusupuistosta poistettujen kultapiiskujen paikalle, sen kavereina kasvaa kolme 'Duchesse de Montebello' ranskanruusua. Katson ensi vuonna, miten ne sopivat keskenään. Tänä ensimmäisenä vuonna ne kukkivat hieman eri aikoina, mikä on hyvä juttu.

Olen näitä mietteitä kertonut aikaisemminkin, mutta kerronpa vielä uudelleen, ettei mielipiteeni ole muuttunut. ’Sointu’ on näiden vuosien kokemuksella ollut kasvutavaltaan tosi kiva, samoin on laita teresanruusun kanssa. Kumpikaan ei ole mahdottoman piikkinen. Molemmat kukkivat melko tasaisesti alkuun päästyään syksyyn saakka. Kuvassa Sointu on vasemmalla ja Teresanruusu oikealla.

'Therese Bugnet' ja takana köynnöskaaressa loistokärhö ’Rouge Cardinal’

Soinnun ja Sävelen kukkimisen tyylillä on jonkun verran eroa, ainakin tämän vuoden tarkkailu näin osoittaa. Sävel aloitti aikaisemmin ja oli aivan valtavan täynnä kukkia ja nyt se pitää paussia, tosin uusia nuppuja on alkanut taas ilmestyä. Eiköhän Sävel ota vielä loppukesän kukkaverhoilun. Sointu taas tekee aika tasaisesti uusia kukkaterttuja, kun kuihtuneet nyppii pois. 

Therese Bugnet alhaalla oikealla ja Sointu vasemmalla, kärhöt täydentävät

Ensimmäiset Soinnun ja Teresanruusun taimet ovat tämän kolmannen kesän aikana kasvaneet korkeutta lähes leukaani asti ja pensaat ovat kivan malliset. Nämä sopivat mielestäni tosi hyvin yhteen, joten istutin myös arboretumiin näiden kahden liiton samaan ryhmään.

Tässä ruusuja ei näy kovin paljon, mutta toinen Teresanruusu on vasemmalla ja toinen köynnöskaaren oikealla puolella takana. Sointu edessä oikealla ja sen kaveri parin metrin päässä.

On paljon kauniita ruusuja, nämä pääsivät nyt otsikkoon, koska käyn niiden kukintaa ihailemassa joka päivä.

Etuallalla ihanat neilikkaruusut, vaaleanpunaiset teresanruusut keskellä ja kärhöt kaaressa.

Täytyy todeta, että hellettä on ihan riittävästi. Mittari näytti eilen alkuillasta vielä 28 astetta, maa on niin kuivaa, että päivittäin on ollut pakko kastella vuoroittain uusien istutusten eri lohkoja. 

Onneksi rantasauna ja uiminen odottivat. Rilla on jo niin asettunut taloksi, että viihtyi hyvin omien tehtäviensä parissa rantasaunan terassilla sillä aikaa kun olimme löylyissä. Rantasaunalla paistetiin makkaraa ja se oli Rillan mielestä ihan tosi hyvä idea. 

ELOKUUN HELTEITÄ

 

Lämpötilat ovat jälleen kohonneet. Tänäänkin sunnuntaina on reippaasti hellettä eli yli 26 astetta mittarissa, sisällä emme ole juuri olleet tarkkailemassa lämpötiloja. 

Vielä jaksavat kärhöt, ruusut ja hortensiat kukkia, mutta saa nähdä, miten kauan kukintaa riittää.

'Early White' syysleimut ovat niin ihania valkoisessa kukkapilvessään, en kertakaikkiaan väsy katsomaan niitä. 

Tässä huvimajasta katsottuna samat 'Early White' syysleimut kuvan vasemmassa laidassa. Pidän tavattomasti näkymästä, jossa näkyy köynnöskaaren läpi sekä nämä 'Early White' leimut että valkoiset 'Sea Foam' ruusut. Niiden ikuistaminen samaan kuvaa ei vain ole lainkaan niin helppoa kuin luulisi.

En osaa sanoa, onko perhosten ja pörriäisten määrä tänä vuonna vähäisempi kuin aikaisemmin. Ainakin elämää riittää kukinnoissa.

Vielä riittää kukkia, mutta mahtavatko elokuun helteiset päivät kuivuuden kanssa lyhentää kukinnan aikaa? Soisin, että kukinta jatkuisi pitkään, niin ihanaa on katsoa kukkia joka puolella.

PERGOLAN TAPAINEN

Isäntä sai rakennettua kolme päivää ’Avointen’ jälkeen Arboretumiin eräänlaisen pergolan. Kaipasin alueen länsirajalle rakennetta, joka olisi hieman portin kaltainen ja samalla toimisi tukena köynnöksille. Valitsemani paikka osoittautui haasteelliseksi, koska kiviä tai kalliota oli monessa kohdassa ja lopulta pystytolpat laitettiin kohtiin, joihin ne saatiin upotettua. 

Tämä oli taas tyypillinen rakennusprojekti, jossa ei ollut alustavaa suunnitelmaa kuin raamit ja lopputulos oli sellainen kuin tehdessä syntyi. Jälkiviisaana totesimme, että olisi alunperin pitänyt tehdä vähän toisin ja ostaa erilaista puutavaraa, mutta nämä käytetyt ovat samoja kuin arboretumissa muutkin rakenteet, joten saavat nyt kelvata.

Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että rakenne tuo hauskan siirtymän ’tilasta toiseen’, vaikka vielä pienet köynnökset eivät verhoa säleikköä, kuten tulevaisuudessa toivon mukaan on laita. Paikoilleen on istutettuna viiniköynnös ’Zilga’ ja kiinanlaikkuköynnös ’Adam’. Kuvassa vasemmalle puolelle on vielä tulossa köynnös, kunhan saan maanparannuksen tehtyä jossain vaiheessa. 

Keskelle pergolaa jäi vanha kanto, jota voi käyttää levähdyspaikkana, jos siltä tuntuu. Mietin vielä, laitanko kannon päälle lankut istumista helpottamaan.

Katon rakenne on viuhkamainen. Molemmat istutetut köynnökset ovat ymmärtääkseni viihtyessään reheväkasvuisia. Olisi hauskaa, jos viiniköynnös tekisi terttuja kattorakenteesta roikkumaan.

Vaikka arboretumin puut ja muukin kasvillisuus on vielä nuorta, tuntuu kivalta katsella pergolan läpi ja nähdä oikealla vuorijalava ja kauempana punasaarni. Etualalle on kylvetty uutta ruohoa, kohta näyttää kuvassa epäsiistiltä.

Kunhan päästään muutama vuosi eteenpäin, uskoisin, että samalta kohdalta otettu kuva on huomattavasti erinäköinen. 

Käsittelen puun tummaksi (kuten kuvassa näkyvässä portissa), jatkossa vihreys ja kasvit ovat pääosassa ja puurakenteet jäävät huomaamattomammiksi.

Pergolan sijainti on siis lähellä vanhaa ratsastuskenttää alueen länsirajalla. Ajattelin, että on hauska kulkea pohjoista reunaa rajaavaa aidan viertä ja samalla katsella rinteeseen istutettuja kasveja ja sitten kulmassa kääntyä pergolan läpi kulkemaan länsireunan suuntaan. 

Meillä on niin kuivaa, että on taas lähdettävä kastelemaan arboretumiin tämän vuoden istutuksia, edellisestä kastelusta on jo yli viikko.

Hyvää viikonloppua!

VÄSYNYT, MUTTA ONNELLINEN

Tämä paljon käytetty sanonta kuvaa nyt maanantaina oloani eilisen Avoimet Puutarhat -tapahtuman jälkeen. Oman kokemukseni mukaan päivä onnistui paremmin kuin osasin etukäteen uskoa.  Pieni puutarhakoiran alku on myös ollut väsynyt, olihan pennulle ensimmäinen kerta, kun näki niin paljon ihmisiä omalla pihalla. Oli paljon haisteltavia tyyppejä ja hurjan paljon sai rapsutuksia ja ihailua. Kohtaamiset sujuivat oikein mallikkaasti, mutta haistelu ottaa voimille ja kahdet pitkät unet piti käydä sisällä nukkumassa kesken päivän.

Heti puolen päivän aikaan saapui sen verran paljon ihmisiä, että en ehtinyt tavata kaikkia lainkaan, joten myöskään tieto vieraskirjasta ei tavoittanut kuin osan. Oli haasteellista miettiä sopiva paikka vieraskirjalle, sillä kaikki vierailijat eivät tulleet pihapiiriin samaa reittiä. Osa käveli pysäköintialueena toimivalta ratsastuskentältä tänne pihaan johtavalle tielle...

... ja osa aloitti kierroksensa arboretumista. Ratsastuskenttä eli pysäköintialue jää kuvan ulkopuolelle oikealle. Lisää pysäköintitilaa oli selkäni takana nurmialueella ja tien vieressä. Vieraskirja oli huvimajassa, mutta seuraavalla kerralla sille pitää keksiä näkyvämpi paikka. Vieraskirjaan nimiä kertyi 82. Uskoisin, että kävijöitä oli reippaasti yli 100.

Oli kannattavaa pohdiskella nimikylttiasiaa täällä blogissa. Eri ideoista jalostuivat tällaiset nimikyltit, joista olen tosi kiitollinen isännälle. Kun lauantaina leipoessani oikein surin nimikylttien puutetta, kävi isäntä penkomassa eri remonteista vuosien varrella jääneitä listoja ja ryhtyi askartelemaan minulle tällaisia kivoja pikkuisia kylttejä, joihin kirjoitin tussilla nimet. Tässä on ensimmäinen erä, lopulta saimme tehtyä n. 100 nimilappua. Eihän määrä tietenkään riittänyt kuin osalle kasveista, mutta monet kiittelivät runsain sanoin kylttejä. Teemme näitä ehdottomasti lisää. Kerään nämä pois ennen syksyn märkää vaihetta.

Tässä nimilappu kertoo loistoangervo 'Odensalan' nimen, takana kelloköynnös arboretumin aidassa. En laittanut latinankielisiä nimiä, jotta teksti olisi helpommin luettavissa. Nämä miellyttivät kovasti omaa silmää.

Oli kiva huomata, että hyvin monet ottivat kuvia itseä kiinnostavista kasveista ja nimilapuista. Sain kuulla, että ideoita syntyi omaan puutarhaan vietäväksi. Sehän on teemapäivän yksi tarkoitus.

Paljon kysyttiin sekä arboretumiin istutetuista kasveista että alueen rakentumisesta laitumesta tähän vaiheeseen. Kuvassa tänä keväänä istutetut 'Pinkachu' syyshortensiat.

Nämä 'Early White' syysleimut kiinnostivat myös monia. 

Sain kirjoitettua nimilaput kärhöille ja ruusuille sekä muutamille muille kukkiville kasveille, mutta kuten sanottu, lisää merkitsemisiä on tehtävä seuraavia vierailuja ajatellen. Tässä kukkivat Helmikaaren ruusut eli köynnösruusu 'Above and Beyond' ja ruusu 'Sweet Haze'.

Monet runsaat kiitokset kätkin syvälle sydämeen ja olen niistä tosi onnellinen. Vieraskirjaan kertyi nimien lisäksi muutamia ihania kommentteja. Liikutuin, kun eräs rouva sanoi lukevansa blogiani ja lähti sen vuoksi Kuopiosta katsomaan paikan päälle, matkaa kertyy kuitenkin yli 200 km. 

Hän oli lukenut, että metsästän jouluruusuja ja toi tuliaisina minulle ostamansa jouluruusun taimen. Kerrassaan suurenmoista! Vieläkin tulee onnellinen kyynel silmänurkkaan. Kiitos!

Yhtä ihmeellistä oli saada blogini lukijoiksi tunnustautuvat vieraat Jyväskylästä ja Hirvensalmelta. Blogiin on vaikea saada kuvia niin kuin sen paikalla näkee omin silmin. Pitäisi panostaa vielä enemmän alueen pohjapiirroksen tekemiseen - ehkä talven aikana? Pihapiiriä sanottiin myös paljon suuremmaksi, kuin blogin kuvista välittyy.

Lauantain sadepäivän jälkeen sää suosi sunnuntaina ja saimme koko ajan olla aurinkoisessa poutasäässä. Useampi toivoi, että paikallislehdessä olisi ollut juttua etukäteen, jotta tieto olisi saavuttanut useammat.

Kaiken edellä mainitun lisäksi sain itselleni aivan vierailta ihmisiltä lahjaksi kääriösorvarinpensaan alun ja kaksi siemenestä kasvatettua mantsurianjalopähkinäpuun taimea arboretumia varten. Oi, ihmettä!

Lämmin kiitos teille kaikille, jotka kävitte ja teitte puutarhapäivästä sykähdyttävän. Tänään vedän happea, huomenna saamme uusia puutarhavieraita.

AVOIMET PUUTARHAT, MEILLÄ ENSIMMÄINEN KERTA

Osallistun ensimmäistä kertaa 7.8. sunnuntaina olevaan Avoimet Puutarhat -tapahtumaan. Todella vaikea tietää, löytävätkö puutarhaihmiset paikalle. Meidän kunnassa tämä on ainoa avoinna oleva kohde. Useamman paikan kiertäjille seikka voi olla haaste, sillä siirtymiin menee aikaa.

Koska olemme täällä maaseudulla, ajattelin tarjota mahdollisuuden pienellä korvauksella ostaa kahvia ja kahvileipää. Leivonnaisten määrä on vaikea arvioida, joten riittävät siihen asti kuin riittävät. Sain onneksi apua kahvia keittämään. 

Pikkuinen Rilla on hidastanut melkoisesti puutarhatöitä, joten kitkemisen suhteen on myös mentävä ’rimaa laskemalla’. Pennun kanssa on joka päivä vietettävä aikaa leikkimällä ja yhdessä olemalla, se on nyt tärkeää, jotta hyvä suhde muodostuu vuosiksi eteenpäin. 

Rilla ulkoilee tosi mielellään, kiitos kasvattajalle hänen tekemästään hyvästä pohjatyöstä. Ulkona ollessamme en kuitenkaan voi kitkeä, sillä Rillan mielestä se on ihan hurjan hauska leikki. Yritän pitää koiran ajatuksen muualla penkkien kaivamisesta. Eli leikimme nurmikolla ja seikkailemme turvallisissa paikoissa. Luoksetulo -harjoitukset ovat jokapäiväisiä ja palkkiona on aina hurjan iloinen halauskohtaus ja namia myös usein.

Olisi ollut kiva saada arboretumiin nimilappuja eri kasveille, mutta tälle vuodelle en ehtinyt selvittää asiaa riittävästi. Olen yrittänyt miettiä, mistä saisi edullisia ja huomaamattomia talven kestäviä nimikylttejä. Jos sinulla on asiasta hyviä ideoita, otan kaikki vaihtoehdot mielelläni tiedoksi. Minusta olisi kiva, että nimilaput eivät pistäisi silmään yleisnäkymässä, mutta halutessaan voisi nimen löytää kasvin vierestä.

Tällä viikolla olen kitkenyt arboretumissa ja uusimmat hortensiat kukkivat hauskasti. Mielessäni näen ne muutaman vuoden päästä suurempina ja näyttävämpinä. Kelloköynnöksissä on paljon nuppuja, olisi kiva, että ne ehtisivät avautua sunnuntaiksi. Meidän oli tarkoitus rakentaa arbotetumiin vielä uusi rakenne köynnöksille, mutta puuha oli pakko jättää myöhäisemmäksi. Rilla painaa vaakakupissa enemmän kuin Avoimiin Puutarhoihin valmiiksi saatu köynnöstuki.

Nyt kukkivat kärhöt aika mukavasti, samoin osa hortensioista. Vanhat ’Grandiflora’ syyshortensiat ovat hieman myöhemmin aloittavia. Monet viime syksynä istutetut hortensiat eivät vielä tänä vuonna kuki, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Remontoivissa pensasruusuissa löytyy kukkia, mutta ruusujen huippukukinta oli heinäkuussa. Toivoisin, että katsottavaa kuitenkin löytyy. Itseäni pallohortensiat ilahduttavat nyt todella paljon.

Pysäköintitilaa löytyy aika hyvin vanhalta ratsastuskentältä ja hevostallin päädystä. Pihaan emme ota autoja, jotta istutusten katselu on helpompaa. 

Otan mielelläni vinkkejä vastaan teiltä kokeneilta Avoimiin Puutarhoihin osallistuneilta. Olen itse ollut vierailijana Avoimissa, mutta tämä ’järjestäjän’ rooli on uusi. 

Jos innostuisi ajelemaan meille, niin poikkeama 5-tieltä on vain kilometrin. Puutarhamme löytyy blogini nimellä Avoimet Puutarhat -sivustolta. Tervetuloa!