"Jos et voi poistaa, niin ota hyödyksi". Vai miten tuo vanha sanonta menikään? Puutarhassamme on pensaita, jotka ovat kasvaneet siellä jo ennen anoppini aikaa eli ennen 1950-lukua. Yksi näistä on tontin itäreunan rusopajuangervo. Tai pitäisi varmaan puhua pensastosta, sillä rusopajuangervot täyttävät laajan alueen.
Pensaan alkukesän lehtien sävy on kivan heleänvihreä ja kukatkin ovat ihan kauniit läheltä katsottaessa, mutta jos puskia on satamäärin, niin vaikutelmasta tulee mielestäni varsinkin kukinnan jälkeen hyvin sotkuinen. Mietin pitkään pensaiden hävitystä, mutta se olisi ollut lähes mahdoton tehtävä, joten päätin kokeilla pensaston muotoonleikkausta.
Taisin aloittaa ensimmäisen koeleikkauksen loppukesän 2024 aikana. Viime vuonna leikkasin pensasaidan kahteen kertaan, tänä vuonna olen ehtinyt vain yhteen leikkaukseen. Kuvan ottopaikan kohdalla pensasto jatkuu vielä selkäni takana, mutta sitä osaa olen leikannut vasta tänä vuonna. Koska pensaita kasvaa sielläkin, ajattelin jatkaa "aitaa" lähes rannan puuliiteriin saakka.
Muotoonleikattu pensasaita toimii hoidetun puutarhan rajana ja on rauhallinen tausta "Ruusupuiston" vapaalle pensasaidanteelle, jossa kasvaa puistosyreenejä, jalosyreenejä ja pensasruusuja. Kuvan keskellä näkyy tuurenpihlaja, joka on mainitun pensasaidanteen toinen pääty, toisessa päädyssä kuvan ulkopuolella on paratiisiomenapuu 'Dolgo'.
Taustalla pilkottaa muotoonleikattu aita ja sen edustalla on vapaan aidanteen pensaita. Tästä kuvasta voi vain aavistaa, että sateenvarjojalavan takana kauempana etenee sama rusopajuangervoista tehty pensasaita.
Pensasaitaa ei saa mitenkään kokonaan kuvattua, koska puutarhan puolella on kasviryhmiä sitä peittämässä. Tätä kuvaa ottaessa silmin saattoi nähdä kaukana itärajalla kulkevan rusopajuangervoista leikatun aidan ja osa siitä jää vielä kuvan ulkopuolelle.
Leikatun aidan takana (puutarhasta katsottuna) on koivikossa vapaasti kasvavia rusopajuangervoja, mutta mielestäni näkymä rauhoittui, kun sain istutettujen kukkivien pensaiden ja kukkapuiden taustalle jäsentynyttä muotoa. Haluan myös pitää rusopajuangervojen aseman aloillaan, etteivät ne vyöry puutarhan puolelle vaan pysähtyvät aidan asemiin.
Voin kyllä paljastaa, että koko matkalta aidan leikkaaminen on hikistä hommaa, varsinkin, kun joutuu tarpomaan selkä koivikkoon pensasryteikön keskellä ja puskat ulottuvat kainaloihin asti. Mitäpä ei puutarhaharrastaja tekisi, kun on hinku tehdä omassa puutarhassa kiinnostavia asioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti