 |
| Mustamarjaorapihlajapuu kasvihuoneen vieressä on tehnyt kauniit marjat |
Tietää tehneensä ... illalla on hartioiden seutu kuin jyrän alle jäänyt. Eteenpäin piiskaa mielessä oleva näkymä muutaman vuoden päästä. Voisiko silloin nähdä kukkivan aidanteen?
'Ruusupuiston' takaosa eli puutarhan itäreuna on ollut viime päivinä puuhamaana. Viimeiset vuosikymmenet tämä nyt ’Ruusupuistoksi’ nimeämäni alue on ollut aika vähäisellä hoidolla, eikä sillä ole ollut oikein mitään tehtävää. Siellä kasvoi vanhoja marjapensaita, joiden kunto oli suoraan sanottuna kehno. Aikoinaan siellä oli myös perinteinen kasvimaa.
 |
| Elokuu 2019 ennen graniittipenkin rakentamista |
Graniiniittikivien saamisen jälkeen syksyllä 2019 rakennettiin ensin kivijalkakivistä kohopenkki. Talven aikana suunnittelin alueen istutuksia. Koska en ole pihasuunnittelun ammattilainen, minun pitää nähdä ja tehdä asioita jossain määrin vaiheittain. Keväällä aluetta silmäillessäni keksin, että monet vanhat marjapensaat joutivat lähtemään. Näiden sato ei ollut kummoinen ja yleensä rastaat ehtivät ennen minua. Meillä on vielä pellolla puna- ja mustaherukkaa aikaisemman sopimusviljelyn jäljiltä, joten säilöntään saa kerätä marjoja niin paljon kuin tarvitsee.
 |
| Heinäkuu 2020 |
Tuntui, että lamppu syttyi päässä, kun näin alueen mahdollisuudet herukkapuskien poiston jälkeen. No, jäi sinne vielä muutama pensas, jotta voi ohi kulkiessaan maistella marjoja. Keväällä istutin riippajalavan, kolme koristeomenapuuta, ruusuorapihlajan, rusotuomipihlajan ja tuurenpihlajan. Nämä pienet kukkivat puut tuovat kerroksellisuutta, mutta eivät varjosta liikaa.
Halusin istuttaa tänne pensasruusuja ja muitakin kukkivia pensaita. Perennojakin löytyy, mutta vähäisessä määrin.
Kesällä pidin taukoa istutusten kanssa, kuivalla kaudella oli ihan riittävästi kastelelua keväällä maahan kaivettujen taimien kanssa. Nyt sitten jatkoin suunnitelman toteuttamista takareunan kukkivan aidanteen kasvualustan valmistamiseksi. Kaivoin nyt syksyllä nurmituppaat pois kahdenkymmenen metrin matkalta, kaistaleen leveys on noin kaksi metriä. Käsipelillä kaivaminen on koetellut hartianseutua niin, että tietää tehneensä. Nurmituppaat olen kottikärryllä kärrännyt mm. tontin toiselle puolelle ja paikannut arboretumin kuoppia ja kiviä, mitkä haittaavat raivaussahan tai leikkurin käyttöä.
Kuvassa lähinnä on keväällä istutettu tuurenpihlaja, vähän matkaa eteenpäin on myös keväällä istutettuja 'Holger' isabellansyreenejä. Mullos näyttää hassun malliselta, sillä muoto ei ole läheskään valmis. Mottona on "siivu kerrallaan". Koska kaivannon multa on tiivistä ja raskasta, aion parantaa kasvualustaa kalkilla ja kompostilla, haravoin myös syksyn lehtiä mullan sekaan kompostoitumaan. Tomaattien kasvualustat päätyvät myös kuohkeuttamaan maata. Keväällä on sitten valmis alue taimille. Mustat ruukut ovat niitä "uusia pensaita", on helpompi hahmottaa tarvittavaa kaivantoa.
Kuvan vasemmassa reunassa näkyy ikivanhaa rusopajuangervoa, sitä kasvaa laajalla alueella tontin itäreunalla. Kasvakoon taka-alalla, poistaminenkin on oikeastaan mahdotonta. Vasemmassa reunassa on keväällä istutettu rusotuomipihlaja. Purppuraisen peruukkipensaan takana on koristeomenapuu 'Dolgo'.
Tässä jalosyreeni 'Moskovan Kaunotar'. Ilahduin, kun löysin toukokuussa näin hyvän taimen Hankkijalta, se kukki useamman tuoksuvan kukan voimin jo heti istuttamisen jälkeen. Tämä saa kavereikseen pari muuta jalosyreeniä, kiinnostaisi ainakin 'Andenken an Ludwig Späth' - mahtaisiko tuo pärjätä täällä?
Lisäksi aidanteen kukintaa täydentävät suviruusu 'Poppius', puistoruusu 'Ilo', morsionruusu, papulanruusu 'Papula' ja 'Tove Jansson' - näitä olen siis miettinyt keväällä istuttavani. Otan erittäin mielelläni vastaan teidän kokemuksia näistä tai muita ehdotuksia hyvistä kokemuksista.
Tässä ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet'. Sen ympärille istutan luultavasti jotain perennoja.
Tämä kuva on tältä aamulta, mutta kuvan jälkeen jatkoin vielä muotoilua eli laajentamista. Katsotaan, mitä tästä aikanaan muodostuu. Mielessäni näen kukkivia syreenejä ja hempeitä ruusuja. Keväällä aloittavat kukkivat puut ja sipulikukat.
Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta ja alku näyttää jo lupaavalta. Näitä kuvia katsellessa naurattaa omat "isot" maanmuokkauskaivaukset. Eivät ole mitään verrattuna näihin. :D
VastaaPoistaEi kannata vertailla :) .. jokaisella on se oma puutarha ja siellä tehtävät projektit. Pienessä puutarhassakin on monenlaista isoa ja pienempää puuhaa. Huomaan vain ilmeisesti vanhenevani, sillä en muista, että nuorempana olisin tullut näin kipeäksi turpeen kiskomisesta ;).
PoistaKiva, jos arvelet suunnitelman olevan toteuttamiskelpoinen.
Voi jumankekka nuata sun kaivauksia! Ei ihime, että lihaksia kivistää. Molisin vähintään pualikuallu. Soot laittanu/laitat nii palio uutta tainta, että muutaman vuaren päästä o mahtavat näkymät.
VastaaPoistaKiitos ymmärryksestä, tätä ei voi tajuta kuin asian harrastaja. Tämä kohta tinttaantui tosi tiiviiksi, kun isäntä joutui ajamaan traktorilla tuota reittiä aikaisemmin, nyt nurmituppaat ovat kuin tiiliskiven paloja - nurmea ei saa irti kuin ankarasti taltalla hakkaamalla. Eli pitkä yhtenäinen alue parannettua maata on oikeastaan välttämättömyys, jotta kasvit alueella tulevaisuudessa viihtyvät. Toivon, että ”mahtavat näkymät muutaman vuoden päästä” korvaavat tulehtuneet lihakset nyt :).
PoistaNäytää lupaavalta ja kuulostaa ihanalta! Tulisipa ensi kesä pian ja saisi jo nähdä aidanteesi kukassa.
VastaaPoistaSamaa itsekin toivoin, kun ahersin :).
PoistaMinä tiedän, millaista on kaivaa nurmituppaita maasta!! Sillä systeemillä tein mökille kukkapenkit. Kohopenkitkin olisi voinut tehdä ymmärsin vasta jälkikäteen. Sinulla on taito tehdä noita mukavia muotoja pihaasi!
VastaaPoistaTuolla alueella on nurmikossa niin paljon voikukka, valvattia ja muuta rikkaa, mitkä eivät ihan vähällä häviä, jos olisin jättänyt ne paikoilleen. Lisäksi kurkkaa vastaukseni ’Navettapiialle’ eli on varmempi myös kuohkeuttaa tiivistynyt alue kääntelemällä lapion syvyydeltä sekaan kompostia ja humusta lehdistä. Lopputulemana teen vielä tästä kohopenkin :).
PoistaMelkoinen alue onkin sinulla siellä työn alla. Hyvät suunnitelmat alueelle tulevista kasveista myös.
VastaaPoistaSinun kesäkuun postauksessa oli tosi kauniisti kukkiva suviruusu osana aidannetta ja näytti niin viehättävältä. Jäi mieleeni :).
PoistaKuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Olet kyllä niin viitseliäs, oma aidanteeni ei saanut noin leveää baanaa. Mutta kyllä siellä sitten onkin rikkaruohot jo vauhdissa, leveä pysynee paremmin siistinä.
VastaaPoistaYritän leveällä ”baanalla” varmistaa hyvän kasvualustan, sillä meillä on riskinä talvimärkyys. Teen tämänkin vähän kohopenkiksi.
PoistaOlet ollut ahkera, itsellä on puhti aivan pois kesän jäljiltä vaikka nyt olisi hyvä tehdä puutarhassa muokkaustöitä. Voin kyllä kuvitella miten tuo on käynyt kropan päälle.
VastaaPoistaOn käynyt joo, pakko on ollut ottaa Buranaa, että on saanut nukuttua ja säryn pois. Yritän vielä vähän saada kanttauksia eteenpäin, jos sää antaa myöden. Kun syksy tuo ikävämpää keliä, ei enää viitsi tehdä.
PoistaSiis ihan WAU sun projektillesi! Olet valinnut erittäin hienoja kukkapuita ja ruusuja! Suviruusu ja Poppius tekevät sikana juurivesoja, joten harkitse laittavasi niille "panta" ylenpalttisen leviämisen estämiseksi. Panta on sitä tavallista aaltomaista, muovista reunanauhaa 15 senttiä leveänä. Tee niiistä halkaisijaltaa 60 senttinen taimen ympärille, niin juurivesat jäävät pääosin ympyrän sisään. Juurivesat kun nousevat niistä ihan pinnassa olevista juurista. Ilo-ruusu on todellinen ilo, mutta kasvaa tosi isoksi. Se vie helposti kolme metriä halkaisijaltaan olevan tilan. Suosittelen myös Sointua, joka jaksaa kukkia vaikka kuinka! Jos siis johonkin sopii. Sama tilantarve sillä on kuin Ilollakin. Ja jos vielä yksi pensasruusu mahtuu, niin Ritausman istutusta et kadu ikinä! Sen kukinta jatkuu ja jatkuu vain aivan käsittämättömän hurmaavana ja tuoksuvana!
VastaaPoistaRespektiä huikeasta pihan muutosprosessista, minkä hartiat kivistäen teet siellä. Lopputulos on kultaa!
Kiitos neuvoista Tita! Juuriversojen ja korkeuden vuoksi laitan nämä lajit tänne takareunaan, mutta pitää miettiä tuota pantaakin. Minulla on toisaalla valamonruusua ja sen juuriversojen kanssa olen taistellut.
PoistaSointu on aivan ihana, se kasvaa jo ’Ruusupuistossa’ kärhökaarien vieressä ja ajattelin laittaa niitä vielä toisen kasvamaan, sillä Soinnun kauneus on jo ensimmäisen kasvukauden ollut superyllätys.
Ritausmasta olen myös kanssasi samaa mieltä, minulla on kolme Ritausmaa huvimajan vieressä ja sen kukinta on ollut ällistyttävän runsas ja kaunis.
Minä poden nyt sekä pensasruusu- että kärhökuumetta :).
Kiitos kannustuksesta, toivon näkymän toteutuvan sellaisena kuin sitä ajattelen.
Hieno kaivos! Eikä ihme, että hartioissa kivistää.
VastaaPoistaAidanteesta tulee hurmaava, olet niin mainioita kasvaja sinne valinnut. Onko siellä yhtään syyshortensiaa tai tilaa sellaiselle?
Mikä helakan punainen leimu(?) kukkii kolmanneksi ylimmässä kuvassa valkoisten välissä?
Kivaa viikkoa sinulle.
Ajattelin jättää aidanteesta pois happamamman maan kasvit, koska muut ovat kalkinsuosijoita. Katsotaan jääkö johonkin kohtaan yksittäispensaalle eli hortensialle paikkaa. Kieltämättä hortensiaa olen miettinyt nyt syksyllä hortensioiden kulta-aikaan, mutta onhan minulla muualla niitä :).
PoistaKysymässäsi kuvassa on vanhaa punaista syysleimua ja yksi Robusta ruusu.
Kiitos kannustuksesta Hirnakka ja sinulle intoa opiskeluun - toivottavasti olet vielä asiasta innostunut ;).
Kaunista tulee! Olet kyllä ahkeroinut valtavasti, kun lapiopelillä olet noin valtavat kaivannot tehnyt! Pitää lähteä viemään lapsia hoitoon ja sitten töihin, joten kommentti jää tällä kertaa vähän lyhkäiseksi. En vain malttanut olla lukematta vielä yhtä postausta :D Mukavaa viikkoa!
VastaaPoistaKiitos Minna, alkuun tuntui projekti vähän epätoivoiselta, mutta kummasti työn edetessä uskoa alkaa löytyä työn valmistumiseen. Hyvää viikkoa myös sinulle ja omiin mittaviin kaiveluihisi :).
PoistaSinä olet kyllä kuin alan ammattilainen. Olet saanut pienessä ajassa valtavasti aikaiseksi. Hyvä tapa merkata purkeilla tulevat paikat. Minä käytän valkoisia keppejä ja ne on jemmassa aina tulevia istutuksia varten. Niin hyvä suunnitelmasi on että parempia ehdotuksia ei voi antaa. Minäkin olen alkanut vasta nyt istutella ja siirrellä jotain. Nurmikon leikkasin eilen pihanpuolelta kun oli koko päivän ollut kaunista ja poutaa. Oli se vain sekin raskasta puuhaa käsipelillä tehdä. Puutarhan puoli jäi kun olin aamupäivän mansikkamaan kimpussa ja kävin sienessä. Komean Moskovan kaunottaren olet löytänyt kuten sanoitkin, minä ostin myös sellaisen viimevuonna syksyn alesta. Mutta ei kukkinut tänä vuonna. Olen myös suunnitellut ostavani jotain jalosyrenejä lisää jos nyt syksyllä on alessa. Koeta pitää sinä vapaapäivä ja hoidella kipeitä jäseniä ja muista venytellä.... niinhän ne sanoo. Minä ainakin olen nyt myös notkea kuin näkkileipä. 😂
VastaaPoistaJoku merkki (purkki tai keppi) on hyvä olla, jotta näkee tulevan sijoittelun muutaman metrin päästä ja kauempaakin. Helposti ajattelee taimet muuten liian tiheään.
PoistaHyvä kun muistutit mansikkamaasta, pitääkin muistaa jälleen perata rönsyt pois. Sienten kanssa menee aikaa minullakin, kanttarelleja on löytynyt täältä tosi hyvin ja pakkohan ne on säilöä ja syöty on myös joka viikko.
Tuo Moskovan Kaunotar on varmasti jo vanhempi taimi, sillä on niin hienon paksut oksat ja oli isossa ruukussa kasvamassa. Olisi kiva saada kukkaloistoa jo lähivuosina.
”Notkea kuin näkkileipä” :D ... sellaista se on. Hyvää syksyn jatkoa Nila!
Olet kehittynyt taitavaksi suurien alueiden suunnittelussa ja toteutuksessa ja vielä käsipelillä kaivamalla! Kyllä siinä saakin kunnon rasitusta - ei tarvitse lähetä kuntosalille! Kaikki näyttää hienolta ja tyylikkäältä ja varmaan toteutuukin upeasti. Puiden, pensaiden ja perennojen lista alkaa olla teillä jo melkoinen. Suureen pihaan voi kerätä todella mittavan valikoiman ja sijoittaa ne kiinnostaviin ryhmiin. Kunhan näkee taas jatkossa, miltä kaikki näyttää!
VastaaPoistaLämmin kiitos kannustuksesta Pirkko, suurella tontilla voi tosiaan tehdä erilaisia alueita ja kokeilla erilaisia kasviryhmiä. Aika näyttää saanko tämän toteutettua niin kuin mielessäni sen näen. Kasvit elävät omaa elämäänsä, eikä aina voi olla varma niiden viihtymisestä - vaikka yrittäisikin ottaa kasvupaikkatoiveet huomioon.
Poista