NYT JÄNNITTÄÄ

Alkanut viikko muutti tuulen miellyttäväksi ja sää on suosinut puutarhahöperöä. Olen ollut koko päivän ulkopuuhissa ja illalla sen huomaa selkäruodossaan. On nimittäin lapio heilunut ja multaa siirtynyt paikasta toiseen.

Osa teistä ehkä muistaakin, että kyselin kokemuksia riippajalavasta. Olen hyvin kiitollinen Riinalle blogista Versoja Vaahteramäeltä,  Riina vastasi kysymykseeni ja rohkaisi tekemään tämän hankinnan, joka on ollut haaveissani. Kiitos Riina!

Tilasin taimen ja sain upean yksilön. Mittanauhaa en käyttänyt, mutta rungon korkeus näyttäisi olevan noin 3 metriä. Ainakin kaunista latvusta saa katsoa niska kenossa ylöspäin :). Melkoinen toimenpide oli saada taimi pakattua peräkärryyn turvallisesti, ei nimittäin mahtunut 2,70 metriä pitkään peräkärryyn. Onneksi mieheni oli mukana ja sitoi ruukun aisan "päälle" liinoilla, minä ja myymälän puutarhuri suunnittelimme latvukselle suojan matkan ajaksi. Melkoinen viritys, mutta onnistuimme kuljetuksesta ilman vaurioita.

Kuvia on vaikea ottaa, mutta muutaman nappasin kännykällä istutuksen jälkeen. Olen aivan haltioissani latvuksen kauniista muodosta ja jännittää kovasti nähdä, miten kasvu alkaa (toivottavasti alkaa). Koska riippajalavan latvuksesta tulee kookas, on puu tuettava hyvin istutuksen yhteydessä. 

Laitoimme kolme vahvaa tukiseivästä, toivon tämän tuen olevan riittävä. Maa on tällä alueella tuoretta ja suurta istutuskuoppaa kaivaessani möyhin olemassa olevaa ruokamultaa ja lisäsin vielä uutta istutusmultaa. Riippajalavan istutimme sunnuntaina, sen jälkeen tällä alueella on tapahtunut paljon muutakin, mistä kerron myöhemmin.

Mieheni teki laudoista kasteluputken, jotta taimea pääsee katselemaan myös suoraan juuristoon. Olemme laittaneet tällaisia kastelusysteemejä monelle istutetulle puulle ja minusta idea on ollut hyvä. Ajatuksena on siis, että veden saa menemään suoraan juuristolle ja puu ymmärtää kasvattaa juuriaan alaspäin. Tietysti kastelen alkuun juuripaakkua myös päältä päin. Pitää jälkeen varautua kuivaan kesään.

Riippajalava asustaa siis puutarhan itälaidalla. Yllä olevassa kuvassa lehdetön latvus häviää taustaan. Kastelukannun vasemmalla puolella olevat pensaat lähtevät pois. Nämä ovat vanhoja ja erittäin hankalasti vuohenputken ja juolavehnän valtaamia karviaisia ja mustaherukoita. Karviaisia kitkiessä tietää kitkeneensä - niin täynnä piikkejä ovat sormet sen jälkeen.

Lupaavalta näyttää myös viime vuonna istutettu rusokirsikka pullistuvine silmuineen. Voi, kunpa näkisin muutaman kukankin tänä keväänä.

Sää on hieno edelleen, eli mars kaivamaan!