KASVIHUONE JA KEITTIÖPUUTARHA LÄHES VALMIINA KESÄÄN

Sain pestyä kasvihuoneen perusteellisesti eilen tiistaina, puuha ei varsinaisesti kuulu lempijuttujeni joukkoon, mieluummin olisin haravoinut tai tehnyt kivikäytävää. Nyt on kuitenkin erittäin hyvä mieli tehdyn työn jälkeen. Tuntisittepa puhtaan tuoksun.

Kasvihuone on jo ottanut asukkaikseen tuoksuherneiden lisäksi ensimmäiset perunat. Ne ovat viihtyneet hyvin ja selvästi kasvihuoneen valoisuus on ollut mieleen. 

Perunanvarret ovat vielä vähän laihanlaiset, mutta viime vuoden kokemuksen mukaan kasvusto tuuheutuu nopeasti. Yöksi laitan perunoiden päälle tyhjän paljun hupuksi ja koko komeuden peitän vielä tuplahallaharsolla. En käytä lämmitintä perunoille. 

Seuraavat 11 perunaa on salin taimipöydän alla purkeissa esikasvatettavana, niissä ei ole vielä versoja näkyvissä, laitoin ne multaan 10.4. Tuona samana päivänä kylvin lehtikaalit, ylivuotiset siemenet itivät nopeasti ja pikkutaimet pääsivät ikkunalle valohoitoon.

Mansikat ovat talven jälkeen yllättävän reippaita, kunnostin mansikkapenkit, mutta lehtipuun katetta tai oikea lisään vielä riviväleihin myöhemmin, sillä mansikkani eivät kasva muovin alla.

Polkaa on kolmessa rivissä. Aika mukava tehdä hoitotöitä, kun mansikat kasvavat korkeammalla. 

Kaksi muuta laatikkoa saa vielä lämmetä. Vein pintaan vähän kompostia lämpökompostorista, eloperäinen aines piristää kummasti.  Ennen kylvöjä lisään hieman uutta multaa.

Timjami, sitruunatimjami, sitruunamelissa ja viinisuolaheinä ovat virkeinä lähdössä kasvuun, ne talvehtivat ilmeisen hyvin keittiöpuutarhan kivipenkissä. Samoin salvia, iisopit ja ruohosipulit ovat aloittamassa kasvua. Jännittävää seurata, mitä muuta maasta mahdollisesti nousee.

Kirsikkakulmassa aivan keittiöpuutarhan vieressä oli kaikissa viime vuonna saaduissa sinivuokoissa näin ihanat nuput (huom. ed. postaus). Kävin varovaisesti rapsuttelemassa kuivia lehtiä sinivuokkojen päältä ja vinkaisin innosta, näyttävät hyväksyneen kasvupaikkansa. 

Nurmikolla pitää kulkea tarkkana, sillä näitä krookus- ja lumikellomättäitä on siellä täällä. Nämä ovat alunperin vuosia sitten tipahtaneet perennoja penkistä nostaessa ja onneksi asettuneet paikalleen kasvamaan ja lisääntyvät vuosi vuodelta.

Vieläkin huokaan helpotuksesta, kun sain tuon kasvihuoneen pestyä, nyt voin keskittyä kaikkiin muihin hauskoihin puuhiin. 

Iloista mieltä teille kaikille!

TUNNISTUSAPUA - SINIVUOKKO?

Ulkoportaalle oli pääsiäisenä ilmestynyt aivan ihana yllätyslahja. Lahjan antajasta ei ole varmuutta, mutta epäilen jälkien johtavan samaan mökkiläiseen, joka ilahdutti minua viime vuonna monella sinivuokon taimella.

Tässä tämä sanomalehtipaperiin kääritty arvokas lahja. Osaatko neuvoa, onko kyseessä pinkki sinivuokko? Lehtiä ei ole vielä näkyvissä.

Eilen maa oli jo sen verran sulaa, että pääsin istuttamaan tämän kaunottaren. Tämä pääsi kirsikkakulmaan vanhan mongolianvaahteran juurelle.  Siellä se pilkistää, kun tarkasti katsoo. Keskellä ovat rönsytiarellat vihreänä ja etualalla on pieni taimi viime vuoden sinivuokoista ihan hengissä. Kuvan ulkopuolella on lisää sinivuokon taimia, olisi ihanaa, jos ne kotiutuisivat tähän ja leviäisivät.

Kirsikkakulman 'Thalia' orkideanarsissit eivät ole vielä nousseet, mutta vähän vihreää kärkeä on jo näkyvissä. Vakaa suunnitelma on saada tälle alueelle maanpeitekasveiksi sinivuokkoja, rönsytiarelloja ja esikkoja. Sipulikukat kuten kuvassa näkyvät lumikellot saavat tietenkin lisääntyä sekä omin avuin että autettuna.

Eilinen oli kerrassaan huikea puutarhapäivä, melkein kaikki penkit on nyt käyty läpi ja perennan varret silputtu kasvualustaa parantamaan. Krookuksia nousee iloksi eri puolilla ja naapurin tarhamehiläiset olivat ihan innoissaan.

En ymmärrä, miten unohdin syksyllä laittaa tähän rutkasti lisää krookuksia ja lumikurjenmiekkoja, vaikka se oli tarkoitus jo vuosi sitten keväällä ajateltuna. Nyt on visusti laitettava muistilappu asiasta (kiitos Hirnakan torppa -blogille ideasta), tämä alue on ensimmäisiä lumen alta vapautuvia kohtia puutarhassa ja kallion eteen kaarevasti voisi upottaa pikkusipuleita vaikka sata 😊. 

TÄMÄ TESTI OLISI VOINUT JÄÄDÄ TEKEMÄTTÄ

Vein hyvässä kasvussa olevat tuoksuherneet kasvihuoneeseen jo muutama päivä sitten. Kuten me monet olemme lukeneet Cecilia Wingårdin ohjeista (kiitos Suvikummun Marjalle ohjeiden jakamisesta) tuoksuherneiden pitäisi kasvaa tanakammin viileässä ja valoisassa ... ja kestää jopa -8 asteen pakkasta. Yllä olevan kuvan otin eilen, kun kastelin ruukut.

Eilen pääsin vähän siivoamaan paria kukkapenkkiä, illalla auringon paisteessa oli mukava keväinen tunnelma. Ei ihan välähtänyt mieleen, että yöllä tulee kova pakkanen. Aamulla mies ilmoitti, että kasvihuoneessa oli yö aikana mittarin mukaan alin lämpö käynyt -7 asteen pakkasessa. Hups!

Kasvihuoneeseen hiippaillessani arvelin näkeväni surkeat, nujertuneet ja täysin menetetyt tuoksuherneen versot. Mutta ensimmäiset silmäilyt antoivat orastavaa toivoa. Samaisen Cecilian ohjeissa neuvottiin pitämään taimipurkki muovipussissa, pussi ylhäältä auki. Käytän vanhoja leipäpusseja, koska käyttämäni ruukut eivät mahtuneet muihin pusseihin.

Monesti olen kokenut hallan tuhoamat kasvit, mitkä vielä aamulla ovat näyttäneet kohtuullisilta, kunnes sitten parin tunnin päästä totuus on iskenyt silmille. Tämä on tilanne klo 13 iltapäivällä yhteen pussiin kurkistettaessa. Olisiko siis toivoa vielä? 

Niin kokeilunhaluinen en ole, että olisin tietoisesti altistanut kolmen eri lajin tuoksuherneitä pakkasen tapettaviksi, mutta jos näistä edes suurin osa selviää, niin voi todeta Cecilian tienneen, mistä puhuu.

Eilisen iltapäivän kaunis auringonpaiste on nyt tiessään ja sää on hyinen. Puuskainen tuuli on kylmä, mittari näyttää +1,6 ja sataa vuoroin lunta ja vettä. Eilen löysin supussa olevia krookuksia ja lumikelloja.

Tämä vanha uskollinen rypäs lumikelloja ilahduttaa aina. Otin kuvan katsomatta kameran läpi, sillä ilman kura-asua en viitsinyt käydä pötköttämään aivan märkään maahan mahalleni.

Lumen alta paljastuu myyrien pirskeet ja kontiaisten keot, jälkiä voi nähdä eri puolilla nurmikkoa. Onneksi on myös nähtävissä esiin ponnistavia sipulikukkia, jotka ehkä lumisateen jälkeen avautuvat.

Lumet sulivat vauhdilla muutaman viime päivän aikana, mutta rippeitä on jäljellä monin paikoin. Etupiha on lumisempi, sillä tien auraus kinostaa lunta hitaammin sulavaksi.

Nyt ulos katsoessa lumisade pyörii osin vaakana tuulipyörteen seurauksena, mutta katsotaan mieluummin eilistä kuvaa aurinkoisessa kasvihuoneessa. Toivottavasti kohta löydän enemmän kukkivia sipulikukkia lumen alta vapautuneista penkeistä.

Toin nyt tuoksuherneet sisälle, levätköön koettelemuksistaan huomiseen asti, sitten pääsevät jälleen kasvihuoneeseen.

Hyvää viikonloppua teille, on niin hyvä saada jakaa kanssanne näitä puutarhakokemuksia!

TAIMET YLLÄTTÄVÄT

Nyt on ollut pieni tauko kylvöissä, kaikki aikaisin kylvetyt taimet on ruukutettu uudelleen suuriin ruukkuihin ja viimeisetkin hajakylvetyt pikkutaimet on koulittu.

Amppelitomaatti ’Red Profusion’ otti reippaan kasvupyrähdyksen päästyään suurempaan ruukkuun, näitä on kasvamassa 4 kpl. Nuppurypäs on jo selvästi näkyvissä, kukat tuskin ihan kohta aukeavat. Amppelitomaatin leveys on tänään 55 cm ja korkeus mullan pinnasta 33 cm.

Pidän taimipöydät peitettynä kylpypyyhkeillä samoin lattiat taimipöytien alta, sillä sumutan joka päivä kaikki taimet. Pöydän reunalla kasvaa kaksi kasvihuonekurkkua, joille pitää etsiä korkeampi tukikeppi. 'Passandran' korkeus mullan pinnasta on tällä hetkellä 93 cm. Pöydän keskellä on pensastomaatti 'Vilman' ruukkuja, näitä on yhteensä 5 kpl. Suurimmat 'Vilmat' ovat tehneet nuppujen alut.

Myös kasvihuonekurkku ’Passandra’ ajattelee, että kannattaa jo ryhtyä sadon tuotantoon, olen vähän ilkeästi napsinut kurkun alkuja pois tässä vaiheessa. 

Paprikoiden kasvusta olen myös varsin ylpeä, vaikka sain ne kylvettyä vasta 22.1.2021, nämä paprikat ovat 43 cm multarajasta mitattuna. 

Suippopaprika ’Fiyaka’ on päättänyt aloittaa nuppujen teon. Pahoittelen, etten saanut tarkennettua kameraa nupun kohdalle. Suippopaprika 'Fiyka' ja paprika 'California Wonder' kasvavat tasatahtia.

Tomaattipaprika 'Dumaksen' taimi (kuvassa oikeassa reunassa) on huomattavasti pienempi, tämän siementen itäminen kesti kauan ja myös kasvu on ollut hidasta. Olisi silti kiva saada maistiainen tästäkin lajista. Paprika 'Olly' on myöhemmin kylvettynä huomattavasti tätä 'Dumasta' isompi.

Kelloköynnösten kasvu on hyvässä vauhdissa, taidan kohta laittaa korkeamman pyramidin. Taimet haarautuvat itsenäisesti ilman latvomista ja ohjailen innokasta kasvua pyramidin sokkeloihin.

Nämä kelloköynnökset on siis kylvetty 6.2.2021. Kerroin, että minulla on kasvamassa 12 kelloköynnöstä, mutta yllätyksekseni perennan taimien seasta nousi vielä yksi myöhäisherännäinen kelloköynnöksen taimi. Kylvin perennan siemeniä samaan multaan, mistä olin koulinut kelloköynnökset pois ja tämä yllätys päättikin nousta kauan muiden jälkeen.

Tässä tämä myöhäinen pienokainen - ja ihan kasvuvoimainen. Kyllä sillekin paikka löytyy.

Perunan esikasvatuksesta sain kysymyksiä, joten kerrottakoon vielä, että minulla on kolme perunaa esikasvatettavana ikkunalaudalla puun taimen vanhassa suojaruukussa.  Muutaman päivän päästä erottelen varoen nämä siemenperunat versoineen toisistaan ja siirrän ne isompaan multatilaan paljuun, minkä vien kasvihuoneeseen. Hallaharso kaksin- tai kolminkertaisena on pidettävä perunoiden päällä hallaöinä. Esikasvatus sisällä nopeuttaa perunan kasvua.

Tuoksuherneet ovat jo kasvihuoneessa. 

Kurkistetaan vielä yläkerrassa kasvavia toisen ja kolmannen erän tomaatteja. Tässä näkyy hyvin kahden viikon kasvun ero. Toinen erä kylvetty 28.2. ja tässä mannekiineina 'Naranja' ja 'Sungold', oikealla puolella olevat taimet on kylvetty 13.3.2021 ja esimerkkeinä 'Sungold' ja 'Cherrola'.

Kohta täytyy vaihtaa tämän toisen erän tomaateille pidemmät tukikepit grillitikkujen tilalle.

Kolmas erä tomaatteja kasvaa ihan odotusten mukaan. Aika mielenkiintoista nähdä kahden viikon kasvuero konkreettisesti.

Basilikat  etenevät omaan tahtiinsa.

Lopuksi vielä keijunmekon taimia, nyt ne kasvavat jokainen omassa ruukussaan ja onneksi näyttävät nyt paremmilta. Hidas alku, mutta ehkä näistä vielä köynnöksiä kehittyy, vaikka kylvinkin nämä turhan myöhään. Kiitos neuvoja antaneille!

Mikä sitten on yllättänyt? Kasvun tasaisuus ja taimien hyvinvointi, eikä toistaiseksi ensimmäistäkään harsosääskeä, kirvaa tmv. häiriötekijää (kop, kop). Mikähän katastroofi on nurkan takana?

Minä vielä puuhaan taimien kanssa, koska ulkona maa on niin märkää. Voi kunpa minäkin jo kohta pääsisin puutarhatöihin.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Keväiset tuulet puhaltavat, vaikka äsken satoikin hetki räntää. Aamulenkin pääsimme kiertämään auringon paisteessa. 

Vielä ei ole omassa puutarhassa löytynyt kukkivia sipulikukkia, mutta pinnalla kurkistaa jo vihreää paikoitellen, joten pian on sekin hetki edessä. Ostin siis iloksi itselleni muutaman tetenarsissin, tämä tässä sisällä ja muut ulkona. 

Kiitän Riinaa (Versoja Vaahteramäeltä -blogi) ja taisi joku muukin vinkata herneenversoista rairuohon korvikkeena. Mukavasti ehtivät itää ja kasvavat hyvää vauhtia. Sunnuntaina voi vaikka napsia osan salaatin koristeeksi - kaikkihan nämä tulee syötyä. Kätevää.

Nyt voi sitten vielä lisätä muutaman pikkuisen suklaamunan "asetelmaan", niitä on aina vähän maisteltava.

Toivon lämpimästi teille kaikille oikein hyvää pääsiäistä, miten sen sitten vietättekin. Toivottavasti kevääseen heräävä puutarha tuo iloa!

KERROTKO KOKEMUKSISTASI OKSASILPPURIN VALINTAAN

Edessä on oksasilppurin hankinta. Haluan hakettaa varsinkin lehtipuita, varmaan välillä voi tulla havupuun oksiakin silputtavaksi. Jokavuotiseen tapaan oksakasoihin kertyy erityisesti syreenin oksia, vanhat syreeniaidat kaipaavat tasaisesti huoltoa jossain päin tonttia. 

Lisäksi pensasangervoista, terijoensalavasta, ruusupensaista ym. tulee leikkujätettä, mikä olisi tarpeen saada hyötykäyttöön. 

Olemme katselleet eri valmistajien tuotteita ja näiden teknisiä tietoja - ja kaikki valmistajat tietenkin kertovat omien tuotteidensa toimivuudesta.

Tiedän, että kovin järeät oksat eivät sovellu silppuriin laitettavaksi, mutta olisi kiva, että kone ei tilttasi heti, jos vähän paksumpi oksa sinne sujahtaa eli onko teidän kokemuksenne mukaan silppuri suoriutunut niistä oksista, joista valmistaja lupaa laitteen suoriutuvan (oksan halkaisija)?

Tämä kuva on vuoden takaa eli maaliskuussa 2020 pääsi tekemään risusavottaa lumettomassa maisemassa.

Kiva olisi myös kuulla, oletko ollut tyytyväinen käyttämäsi oksasilppurin lopputuotokseen eli kannattaako valita murskaava malli, että tulisi hyvää haketta kateeksi tai kompostiin?

Tietysti toimintavarmuus ja helppo käytettävyys ovat hyviä kriteerejä valintaan. Onko automaattiperuutus toiminut (jossain mallissa mainitaan tämä toiminto) tai suunnan vaihto, jos kone junttaa kiinni. Olisi kiva pärjätä itse puuhassa, ettei tarvitse isäntää pyytää hätiin kaiken aikaa. 

Pitääkö oksaa painaa kaiken aikaa eli onko riski menettää sormensa viimeisessä puristuksessa vai siirtyykö sinun käyttämässäsi oksasilppurissa oksa automaattisesti eteenpäin?

Oletko kuivattanut oksia ennen silppuriin laittoa, vai toimiiko homma tuoreille oksille - meille tulee oksia niin jättikasa joka vuosi, että toivoisin laitteen toimivan myös tuoreiden oksien silppuamiseen.

Kaikki kokemuksen mukana tulleet huomiot ja toimintatavat otan ilolla vastaan. Kiva on myös kuulla, jos sinulla on jotain käytännön kokemuksen mukanaan tuomia ehdotuksia, mitä kannattaa ajatella, kun suunnittelee silppurille paikan, missä sitä käytetään.

Ihana aurinko paistaa ja koko ajan lähenee päivä, että pääsee taas tarkastelemaan lumen alta vapautuneiden pensaiden kunnon ja leikkauksen tarpeen. 

Kiitos, jos autatte ja kerrotte kokemuksistanne.