KYLMÄÄ KYYTIÄ

On jo moneen kertaan todettu, että tämän vuoden syyskuu oli erityisen kaunis ja lämmin. Tilanne muuttui oleellisesti kalenterin kääntyessä lokakuulle. Nyt on takana ollut monen monta kylmää yötä, tällä viikolla pakkasta on ollut alimmillaan -9,5 astetta, eikä päivälämpökään ole aina noussut plussan puolelle. 

Olen ollut helpottunut, etten heikkona hetkenä tilannut vielä lisää sipuleja, vaikka yhtenä iltana noin viikko sitten verkkokalvoille löytyi -ah niin ihania - sipulikukkien alemainoksia. Kyllähän tulppaanienkin täytyy ehtiä juurtua, vaikka paljon suositellaan jopa rautakangen kanssa istutusta kylmän kokkareiseen maahan. 

Olin myös kahden vaiheilla hankkia pionien juurakoita, mutta sekin jäi, koska tarkastelemassani valikoimassa ei ollut etsimääni lajia. Nyt ei enää huvittaisi istuttaa mitään, vaikka tiedän, että keväällä olen itselleni harmissani tästä viime viikkojen laiskuudesta. 

Olen jo aloittanut sohvan nurkassa yhden talvikauden mielipuuhani, nimittäin ensi kevään istutusten suunnittelun. Se on erittäin inspiroivaa ja viihdyttävää. Nyt annan vielä monenlaisten ajatusten lennellä ja olen vasta etsinyt kuvia kiinnostavista kasveista ja yhdistelmistä. Erityisen loistokkaat ajatukset pitää muistaa raapustaa paperille, etteivät ne unohdu. Siitä ne sitten ajan kansaa jalostuvat, jos niin on tarpeen. 

Rillan kanssa on hyvä tehdä maastossa suunnitelmia. Kun harpon alueiden metrejä ja etäisyyksiä, on koira aivan täpinöissään uudesta leikistä ja loikkii vieressä mahtavin loikin. Ja kun miettiväisenä katselen eri näkymiä pää kallellaan ja yritän kuvitella uutta kehittymässä olevaa suunnitelmaa, yrittää Rilla yhtä tarkkana käännellä päätään ja sieraimet väristen tarkistaa, olenko löytänyt hyvän paistin silmiini tai jotain muuta koiralle mieluisaa etsittävää. Usein se yrittää vakuuttaa minut siitä, että löysi kohteen ensimmäisenä, kun ampaisee jonkun kuvitellun piileskelevän ötökän kimppuun... No, todennäköisemmin kyseessä on keppi tai muu koiraa kiinnostava juttu. Karahkat saavat osakseen aivan mahtavan taistelumurinan ja riepotuksen. 

Tähän etualan nurmelle valon ja varjon rajamaille on toivon mukaan ensi kesänä ilmestynyt uusi istutusalue

Olisi aika hauskaa, jos olisi sellainen pieni taikasauva, millä voisi koskettaa kuuraista nurmea ja .... simsalabim… siinä olisi jo valmiina muokattu laaja istutusalue, johon voisi samalla taikasauvalla kokeilla erilaisia vaihtoehtoja reilun kokoisista taimista, köynnöksistä tukineen jne. Ammattisuunnittelijat tekevät näin paperille, mutta minusta olisi hauskaa nähdä alustavat suunnitelmani eri versioilla ihan luonnossa livenä. Näistä olisi sitten näppärää valita se eniten miellyttävä. No, saahan sitä aina haaveilla :).

Laitoin talvensuojaturvetta magnolioiden ja yhden aremman ruusuryhmän juurelle. Tämä turve oli käytössä jo viime vuonna, otin turpeen keväällä talteen pussiin uudelleen käytettäväksi. Turpeen päälle taidan vielä kerätä syksyn lehtiä. 

Voi sentään, kellot kääntyvät jälleen sunnuntaina talviaikaan ja näin ollen illat pimenevät jo varhain. Taidan marraskuussa viritellä jälleen pihapiiriin pieniä valoja, jotta pimeys ei tuntuisi niin synkältä.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!