sunnuntai 8. tammikuuta 2023

TAMMIKUU KUNTOUTETAAN RILLAA



Tällä viikolla torstai valkeni kylmänä. Pakkasta oli silloin -16,7 astetta, myös loppuviikko on ollut 8-9 asteen pakkasta, tänään sunnuntaina mittari näyttää -11,1 astetta. Lumi kantaa nyt melko hyvin ja kiertelin katsomassa ovatko verkot hyvin paikoillaan. 



Keskellä näkyvä puu on Ruusupuistossa asuva ’Aamurusko’ purppuraomenapuu. Kuten ehkä huomaatte, jouduin syksyllä tekemään valmiiseen verkkoon jatkopalan vanhasta kanaverkosta, koska puun oksisto oli kasvanut sen verran leveäksi, ettei rullassa ollut verkko riittänyt puun ympärille. Tyytyväisenä totesin, että jatko-osa on kestänyt hyvin - ainakin toistaiseksi. 

Isäntä aurasi pellolle ’tien’ ja tätä on hyvä kulkea, koska se ei ole jäätikköä



Rillan olkapäästä poistettiin tähystysleikkauksen yhteydessä laitetut ompeleet 30.12. Mietin etukäteen, mahtaako tämä energiapakkaus pysyä paikallaan toimenpiteen aikana. Homma sujui käsittämättömän hyvin. Rilla hyppäsi tutkimuspöydälle ennen kuin ehdin pyytää. Koira varmaan ajatteli, että tähän hoitopöydällehän aina pyydetään klinikalla ollessa ja siinä on saanut namit palkkioksi. No, siinä Rilla istui tomerasti paikoillaan meidän rapsutellessa ja lääkäri napsi ompeleet pois. Ei mitään ongelmaa. 



Vielä toistaiseksi, 2,5 vk leikkauksesta, on koiralle sallittu kävelymäärä aika rajoitettu. Nyt on ollut ihan hurjan liukasta, monet hiekkatiet ovat jäätiköllä ja jäätä peittää sentti pari lunta, joten ei voi tietää, mikä kohta on liukas. Olkanivelen suotuisan toipumisen onnistumiseksi koira ei saisi liukastella. Isäntä aurasi pellolle mukavan kierroksen, joka menee pienen metsäsaarekkeen halki, tätä on kiva ja turvallinen kiertää.

Rilla on tosin aivan eri mieltä saamistaan ohjeista. Määräyksinä oli: ei hyppyjä, ei loikkia, ei liukastella, ei riehuta, ei tehdä äkkirynnistystä, eikä äkkipysähdyksiä. Rilla on kokeillut näitä kaikkia ja monta kertaa, vaikka on kävelytetty vain hihnassa ja pyritty estämään tällaiset hillumiset.



Yritän varautua loikkaan ja pyrin saamaan valjaiden kahvasta kiinni, jotta saan pehmennettyä loikan alastulon, mutta eihän se aina tietenkään onnistu. Tämä ipana on niin nopea liikkeissään. Rillaa ottaa koville, kun ei saa ulkona leikkiä ja rallatella menemään. Tätä masentavaa hihnakävelyä on jouduttu harrastamaan jo yli kolme viikkoa ennen leikkausta ja vielä koko tammikuu on määräys kulkea siivosti ja aikuismaisen rauhallisesti. Hui hai sanoo Rilla.

Meillä on selkeästi etujen ristiriita. Siis omistajilla ja Rillalla. Toimelias nuori koira haluaa leikkiä, viilettää lumihangessa, loikkia jänisten jälkien perässä ja juosta. Ehdottomasti juosta ja nauttia vauhdista ja elämän riemusta. Tylsät omistajat koittavat saada iloisen pennun huomion ja tehdä kontaktitehtäviä ulkona ja rajoittaa ylikuumentuneita kierroksia. Voi, pojat. Ei ole helppo yhtälö!

Koska sallitut kävelymatkat ovat toistaiseksi vielä aika lyhyitä, menemme usein autolla jonnekin uuteen kiinnostavaan kohteeseen, missä Rilla voi uteliaana katsella ympärilleen, nuuskia paikkoja ja unohtaa loikkimisen, koska haistelu on niin kivaa. Yhden metsätien isäntä aurasi vasta tällä viikolla, joten se on onneksi pohjaltaan mukava, eikä yhtään liukas. 



Olemme myös käyneet tekemässä aivojumppaa kauppakeskuksissa. Siellä tehdyn kävelymatkan aikana saa harjoitella ihmisten, koirien, lastenrattaiden yms. ohituksia ja opetella rauhallisuutta näissä tilanteissa. Aloitus näillä reissuilla on vähän turhan iloista, mutta onneksi Rilla hetken päästä rauhoittuu ja kulkee ihan siivosti. Huomattavasti fiksummin kuin kotona pihalla, sillä omalla pihalla varmaan muistuu mieleen aika ennen ontumista ja vapaus leikkiä.



Kauppakeskuksessa Rilla harjoitteli rauhoittumista, kun joimme itse kahvia. Nämä ovat tärkeitä taitoja tulevaisuutta varten. Edellisen beussimme kanssa saatoimme syödä ravintolan terassilla ja koira nukkui pöydän alla jalkojemme juuressa kaikessa rauhassa ja hipihiljaa. Tämä on matkoilla ihan tarpeellinen ominaisuus. Jotkut todennäköisesti käyvät kauppakeskuksissa ihan muista syistä, mutta me käytämme paikkaa lähinnä koiran koulutukseen ;).

Välillä muistelen haikeana aikuisen koiran viisautta ja miten mutkatonta kaikki oli Ritan kanssa. Rita herätti kaikkialla kulkiessaan ihastelua tottelevaisuudesta ja hyvästä käytöksestä. Tavoite on siis selkeä myös Rillan suhteen, mutta tämä villi otus vaatii aika paljon työtä ennen kuin tähän tavoitteeseen päästään.



Onneksi Rilla on tottunut omaan häkkiinsä sisällä ja viime viikot olemme opettaneet, että häkissä voi rauhoittua, jos muuten kierrokset eivät laske. Joskus näillä koiralapsilla kierrokset ovat ylikuumentuneet ja on autettava rauhoittumista. Rillan kohdalla on lisäksi niin paljon patoutunutta liikunnan tarvetta tämän sairausloman johdosta. 

Jos sisällä tehdyt nenätehtävät ja muut aivojen aktivointihommat (joiden pitäisi väsyttää koiraa), eivät auta ja Rilla yrittää vain heittää lelujaan ilmaan, jotta pääsisi loikkaamaan ne ilmalennosta suuhunsa (voi olkanivel), niin pyydämme koiran siirtymään omaan häkkiin. Ja se onkin ollut nyt oikein hyvä apu rauhoittumiseen. Rilla saa palkkion häkissä makuulle asettumisesta ja ryhtyy melkein oitis nukkumaan. Hetken päästä häkin oven voi avata ja koira jatkaa silti nukkumista kaikessa rauhassa.


Fysioterapeutin tapasimme 2.1. ja onneksi hän totesi Rillan käyttävän tosi hienosti leikattua olkapäätä ja kaiken olevan toistaiseksi hyvällä mallilla. Harjoittelimme fysioterapeutin ohjauksessa kotiharjoituksia, joita pitää tehdä kolmasti päivässä, jotta olkanivel kuntoutuu hyvin.

Onneksi Rilla tekee näitä harjoituksia mielellään ja keskittyy ihan kelvollisesti. Ontumista ei ole enää ollut ja pitää seurata, etteivät jumppaharjoitukset tai asteittain pitenevät kävelyreissut aiheuta uudelleen koiran ontumista, tämä olisi merkki siitä, että olka kipeytyy ja täytyy vähentää liikettä.



Tammikuussa puutarha on talviunilla, joten kirjoittelen sen vuoksi tästä Rillan tilanteesta. Ehkä joku saa vertaistukea, jos omalla koiralla on todettu leikkaushoitoa vaativa ocd. Toivon myös, että myöhemmin voin lukea näitä päiväkirjamerkintöjä ja todeta, että kaikesta kuitenkin selvittiin ja jopa hyvin vilkas ja energinen koira saatiin kasvatettua yhteiskuntakelpoiseksi.

Pikku hiljaa uusi puutarhakausi käynnistyy ja palataan jälleen puutarha-asioihin.



22 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että fysio totesi kaiken olevan hyvin. Teiltä varmaan pääsi helpotuksen huokaus!
    Ihanat kuvat aurinkoisesta talvisesta puutarhasta.
    Toivottavasti jatkokin sujuu ja pääsette vähän lisäämään liikuntaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti pääsi helpotuksen huokaus. Odotan itsekin, että kävelymäärää päästää pikkuhiljaa lisäämään. Uskoisin, että ulkoilu ja edes jonkinmoinen liikunta helpottaa Rillan mieltä. Olisihan liikunta itsellekin tarpeen, sillä nyt on tullut oltua liikaa sisällä tämän potilaan kanssa ja sillä on huonot seuraukset. Aurinkoinen sää piristää mieltä talvellakin.

      Poista
  2. Hienoa, että toipuminen edistyy hyvin, vaikein osa lienee tuo liikunnan rajaaminen. Metodit rauhoittumiseen ovat kotona samat kuin ylivilkkailla lapsilla (tosin niitä ei panna häkkiin), mutta väsytetään ja rauhoitetaan sopivassa paikassa. Ihailen paneutumistanne Rillan koulutukseen, näkee että teillä on kokemusta. Kauppakeskus on erinomainen harjoittelupaikka ja hyvin näyttää sujuvan. Vaivannäkö palkitaan myöhemmin tottelevaisena ja pelottomana koirakaverina. Hyvää toipumista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunnan rajaaminen ottaa koville ja se on todellakin vaikeinta. Ilmiö ylivilkkaalla lapsella ja koiralla on ihan sama. Onneksi Rilla mieltää nykyään (harjoittelujen jälkeen) häkin omaksi pesäluolakseen, joten häkki toimii rauhoittavana paikkana. Emmekä pidä koiraa siellä teljettynä kuin sen hetken, että rauhoittuu. Lastenlasten vierailujen aikana häkkiä voi käyttää molemminpuolisen turvallisuuden takaamiseen (Rilla innostuu toistaiseksi pienistä lapsista vähän liikaa).
      Toiveena on hyvätapainen koira, jonka kanssa on ilo liikkua ja harrastaa. Aika näyttää, miten tavoite Rillan kohdalla onnistuu, mutta nyt ei voi jättää omaa osuutta tekemättä. Kiitos!

      Poista
  3. Rilla on kuntoutunut hienosti. Puutarha on todellakin talvi-unessa, mitään ei tapahdu. Lumet madaltuivat mukavasti viimeisessä vesisateessa, nyt ei ole pelkoa, että jänikset pääsisivät taimiin käsiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan kuntoutumisen jatkuvan ilman takapakkia. Nyt on tammikuu kuitenkin hyvässä vauhdissa ja kahden 2-3 kk:den päästä toivottavasti päästään katsomaan, mitä hangen alta paljastuu.

      Poista
  4. Onpa todella hienoa, että Rillan leikkauksen jälkeinen aika on sujunut harjoitteineen kaikkineen mallikkaasti. Pentukoiran liiallisen energian hillitseminen on varmasti välillä haasteellista, mutta teillä on hyvät keinot käytössä asian suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että saa miettiä kaikki keinot käyttöön varsinkin iltahepuleiden aikaan. Mutta päivä kerrallaan eteenpäin :).

      Poista
  5. Rillan kuntoutuminen kuulostaa sujuvan hyvin. Aikamoista pitkäpinnaisuutta ja paneutumista koiran kuntouttaminen vaatii teiltäkin. Hetkellisesti se varmasti väsyttää ja potuttaakin, mutta hitaasti eteneminen aivan varmasti palkitaan siellä loppupäässä. Puutarha nukkuu vielä talviunta, joten nyt on hyvää aikaa hoitaa koiraa. Se ei estä ajatusten siirtämistä kevättouhuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä pelottaa, että joku riehaantuminen koituu kohtaloksi, mutta pidetään peukkuja ja toivotaan parasta.
      Nyt on toisaalta tähän enemmän aikaa, kuin keväällä tai kesällä. Kohta täytyy tehdä esikasvatussuunnitelmat ja miettiä, mitä siemeniä uupuu. Kevättouhut siis hiljalleen lähestyvät :).

      Poista
  6. Hyvin teillä sujuu vilkkaan pennun kanssa! Voi tuota kysyvää katsetta: miksi minä en saa enää riehua ulkona? Teillä kuulostaa olleen oikein malliesimerkki Ritassa. Koiran kouluttaminen ei ole välttämättä niin helppoa. Tai eniten se kai vaatii viitseliäisyyttä.
    Hienosti on mennyt tähän asti parantuminen ja ihan oma "tiekin" tehty. Hyvä Rilla ja te! Vaikka talvessa onkin omat haasteensa, niin ehkä kuitenkin sinun kannalta on parempi tämä ajankohta kuin loppukevät/alkukesä, jolloin aika menee pihalla. Ajattele, Rilla on jo kunnossa silloin ja saatte yhdessä touhuta pihalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä usein koetellaan kärsivällisyyttä, koska kaikki riehuminen on nyt koiralle itselle haitaksi, eikä raukka ymmärrä sitä itse. Rita oli ihan loistokoira, se oli energiatasoiltaan ja temperamentiltaan rauhallisempi ja jotenkin Rita omaksui opetetut asiat ihan tosi helposti.
      Rillakin on fiksu ja kyky oppia on oikein hyvä, mutta tämä vilkkaus vaatii hieman erilaisia keinoja ja on melkoinen haaste tässä leikkauksen jälkihoidossa.
      Koiran kouluttaminen vaatii tosiaan paljon viiteliäisyyttä, kärsivällisyyttä ja kykyä ymmärtää, miten pentu tai nuori koira asiat hahmottaa. Koko ajan pitää itsekin opiskella ja yrittää muuttaa omaa toimintaa oikeaan suuntaan. Jokainen koira on erilainen ja oma persoonansa.
      Ehdottomasti paneudun tähän potilaan hoitoon mielummin nyt kuin keskellä kiivainta puutahakautta. Kiitos Sinulle ja rapsutuksia teidän koirille!

      Poista
  7. Nyt kysytään niin Rillan kuin teidän kärsivällisyyttä pitää riehumiset aisoissa ja malttia tassuissa. Onneksi paraneminen kuitenkin sujuu hyvin. Voin kuvitella, millaiset hepulit Rilla voi saada sitten kun pääsee vihdoin ensimmäistä kertaa riehumaan ilman mitään rajoituksia ulkona. Miten pitkiä matkoja Rilla saa kävellä nyt joko kerrallaan tai päivän mittaan? Millaisia harjoituksia fysioterapeutti ohjeisti tekemään?
    Äitini pyysi laittamaan heiltä miljoona rapsutusta Rillalle ja meiltä tulee toinen mokoma. Saat siis viettää muutaman tovin Rillaa rapsutellen. Onneksi on talvi eikä kiirettä kukkapenkkiin :D Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun sai käydä ulkona vain sen verran, että koira pääsi tarpeilleen. Toki lyhyitä käyntejä tuli päivässä useampi. Nyt olemme aamupäivän pisimmän lenkin venyttäneet max puoleen tuntiin, mutta tästä ajasta koira haistelee paikoillaan ehkä viidenneksen, jos kaikki menee oppikirjan mukaan. Emme saaneet mitään kiveen hakattua ohjeistusta, mutta liikunnan tulisi tapahtua hyvällä tasaisella alustalla ja kävelyvauhdilla. Kun yritin saada lääkäreiltä tarkemmin matkamäärää selville, ymmärsin, että parempi kävellä vähän kauemmin (silloin kun se onnistuu) kuin käydä 15 min, jos koira tekee sen ajan kaikkensa riehuakseen. Pointti on, että seurataan tarkasti kävelyn jälkeistä liikettä, jos koira ontuu tai käyttää jalkaa varoen, on matkaa syytä lyhentää. Päivän muut lenkit ovat olleet tätä aamulenkkiä lyhyempiä, koska koira tassuttelee sisälläkin päivän aikana melko paljon (silloin kun ei nuku). Viikkojen kuluessa kävelymatkaa lisätään viikottain hyvin maltillisesti, kaiken aikaa seurataan etteivät kivut tule takaisin. Mikäli ei ole tullut takapakkia, voisi 6 vk leikkauksesta kävelylenkki olla pituudeltaan leikkausta edeltäneellä tasolla - siis hihnassa käveltynä. Usein joudutaan fyssarin mukaan pidentämään hihnalenkkejä vielä 8 viikkoon. Ensimmäinen vapaaksi laskeminen tehdään vaivihkaa rauhallisessa ympäristössä kotipihalla ilman koirakavereita / innostavia häiriöitä kävelylenkin jälkeen.
      Fyssarin kanssa harjoiteltiin estekeppien ylitystä. Lattialle laitetaan 6-8 kevyttä estettä (ostimme aurauskeppejä) peräkkäin siten, että koiran on tarkoitus hyvin tasaisessa ja rauhallisessa rytmissä kävellä esteiden yli. Esteet ovat niin lähellä toisiaan, että jalka menee yhteen väliin kerrallaan. Korkeus max koiran kyynärän korkeudella. Tämä jumppaliike auttaa olkaniveltä toimimaan oikein ja parantaa nivelen verenkiertoa.
      Kuvassa näkyvän tasapainotyynyn avulla siirretään hitaasti painoa puolelta toiselle. Etujalat ovat tyynyn keskellä ja takajalat samalla viivalla. Koiraa houkutellaan namien kanssa hitaasti kääntämään päätä edestä oikealle ja takaisin, sitten edestä vasemmalle ja takaisin. Tyyny ohjailee painonsiirrossa.
      Kolmas harjoitus tehdään niin että koira seisoo tasapainoisesti etujalat samalla viivalla ja takajalat samalla viivalla. Sitten koiran takajalkoja nostellaan vuoronperää rauhallisesti ja etujalat ottavat painoa vastaan.
      Harjoituksia tehdään lyhyesti kerrallaan ja kolmasti päivässä. Myös näiden jälkeen seurataan, ettei koira kipeydy.
      Rilla ottaa iloisena kaikki rapsutukset vastaan äidiltäsi ja sinulta! Kiitos molemmille!
      Välillä kyynisesti irvistellen, kun hienosti ja maltillisesti tehtyjen jumppaharjoitusten jälkeen tämä villikko tekee mahtavan spurttauksen lattialla lelun perään, ennen kuin saamme Rillan napattua kiinni ja odottamaan häkkiin, jotta pääsee tekemään nenähommia. Huoh!

      Poista
  8. Melkoisen haasteellista! Olisinkohan itse jaksanut tehdä kaikkia noita harjoituksia ja järjestää pennulle päätekemistä? Joten hatun (tai pipon) nostot teille! Mutta tosiaan, kuten kirjoitit, voit muutaman kuukauden kuluttua lukea postauksia helpottuneena ja teillä on iloinen poukkoilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä välillä tuntuu raskaalta, että pitää aina olla kehittelemässä jotain tehtäviä, jos pentu ryhtyy keksimään itselle ei-sopivia-leikkejä. Ilman sairausloman rajoituksia, Rilla keksisi kyllä kivaa tekemistä kongien ja muiden lelujen kanssa.
      Toivotaan, että kaikki päättyy hyvin.

      Poista
  9. Onpa kiva kuulla, että Rillan toipuminen on edistynyt fysioterapeutin mukaan hyvin. Hienosti olette huomioineet monella tavalla toipilaan pennun, en usko, että mitään voisi tehdä paremmin. Itsekin kävin polvileikkauksen jälkeen harjoittelemassa kävelyä kauppakeskuksissa talvella. Ei tarvinnut pelätä liukastelua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon olkanivelen paranemisen edistyvän, eilen oli taas sellainen villikoira -vaihe, että meinasi kaikki kärsivällisyys loppua. Rilla ei todellakaan omasta mielestään ole enää mikään potilas.
      Kauppakeskuksista voi olla monenlaista hyötyä, vaikkei ostoksilla kävisikään ;). Paljon kävelyyn sopivia leveitä käytäviä ja pinta-alaa. Ja on tosi kiva, että aulan kahviloiden reunapöydissä voi istua asiakkaana myös koiran kanssa, ihan äärimmäisen hyvää harjoittelua. Olin ylpeä, että Rilla oli ihan hiljaa, vaikka yksi toinen koira alkoi äännellä.

      Poista
  10. Hienoa että kaikki on mennyt hyvin mutta olette sen myös ansainneet .Hienoa työtä olette tehneet kuntoutuksen kanssa . Toivottavasti jatkot menee myös toivotusti .

    VastaaPoista