torstai 24. marraskuuta 2022

PUUTARHAVUOSI 2022




Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna julkaisi jälleen tämän mukavan haasteen, jonka avulla voi eri tavoin arvioida kulunutta puutarhakautta 2022. Otin tämän muitta mutkitta käsiteltäväksi.


1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

  • Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
  • Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
  • Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
  • Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä
Näistä vaihtoehdoista ei mikään ole ihan oikea. Ahkeroitua tuli kyllä ihan omiin tarpeisiin riittävästi. Mutta aika samalla kaavalla on mennyt jo useampi vuosi, koska olen tehnyt uusia laajoja istutusalueita viimeisen neljän vuoden aikana.




2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

  • Tarkasti
  • Ai missä?
  • Suunnilleen kyllä
  • Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

Suunnittelin viime talven aikana eniten arboretumin kasvillisuutta ja sen istutusalueiden muotoilua. Nämä tehdyt suunnitelmat toteutuivat aika hyvin, tosin tein loppujen lopuksi paljon enemmän ja laajemmin, kuin uskalsin talven aikana toivoa.

Helmikaaren suunnittelin myös talven kuluessa ja sen sain istutettua keväällä. 

Talon pohjoissivulle uusimme salaojat ja kunnostimme kaadot sekä teimme leveän nupukiveyksen kivijalan edustalle. Tämän jälkeen istutin marjakuusiaidan. Tämäkin on ollut listalla jo jonkun aikaa ja olen tyytyväinen, että homma on nyt tehty. Nyt vain odottelen, että marjakuuset tuuheutuvat ja pääsen tekemään muotoonleikattua aitaa. 

Huvimajan lähellä olevan istutusalueen kulma muuttui aika lennosta kesän aikana rohtokatajista perennojen valtaamaksi. Istutetut pionit ovat vielä pieniä, mutta eiköhän tilanne muutu ajan kuluessa. Tämä muutos tuntui hyvältä, koska katajat alkoivat joka talvi ruskistua latvoista ja niiden siistimisessä oli kova työ. 

Luumupenkin muutoksen toteutuminen oli helpotus, sillä se on roikkunut tehtävälistalla pitkään. En olisi pärjännyt isoille kiville yksin, joten onneksi isäntä innostui asiasta ja saimme laajennuksen tehtyä. Keväällä on mukava lisätä uuteen multaan perennoja.

Toisaalta en saanut aikaan Varjolehdon terijoensalavan alle istutuksia, se siirtyy (jälleen) ensi kaudelle.



3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

  • Ei
  • Yksi
  • Muutama
  • Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Jaa, kasveja tuli monta autolastillista. Ehkä on hyvä, etten kuvannut purettuja kuormia, sillä näky voisi järkyttää monia.  Arboretumiin tuli ainakin 8 puuta, 130 pensasta ja 12 köynnöstä. Lisäksi puutarhan muutamat uudet istutukset tähän päälle.
Talon pohjoissivun marjakuusiaitaan upposi taimia 41 kpl.

Minulta on kysytty, miten voin laittaa näin paljon rahaa kasveihin. No, elämä on valintoja ja nyt tässä vaiheessa elämänkaarta tähän on mahdollisuus. Tingin mielummin monesta muusta asiasta. Lapset ovat jo lentäneet pesästä ja ulkomaan matkat ovat jääneet vuosien taakse. 

Ajattelin jo viime talvena, että ehkä vuosi 2022 on viimeinen ’hurjan istuttamisen vuosi’ ja siirryn sen jälkeen seuraamaan kasvien kasvua. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että vielä ensi vuonna on pitkä lista uusia puita ja pensaita tulossa arboretumiin.



4. Menetitkö kasveja?

  • En. Kasvatan vain luoetettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
  • Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
  • Älä edes kysy, kuinka monta!

Lumisen talven johdosta rusakot söivät yhden omenapuun ja luumupuun aivan totaalisen tarkasti, niiden tilalle oli hankittava uudet. Muutama hedelmäpuu joutui osittaisen tuhon kohteeksi, mutta nämä sain vielä leikkaamalla pelastettua, koska runko oli ehjä. Kaikki puut olivat 120 cm:n verkkojen sisällä ja tein vallihaudat useaan kertaan verkkojen ympärille, siitä huolimatta jänikset olivat ovelampia. Tänä syksynä kaikki omput ovat 150 cm korkean verkon sisällä. 

Ohotanmarunat kärsivät talvesta niin paljon, että luulin menettäneeni ne kokonaan. Kasvit yllättävät välillä ja ilokseni näin muutamia pieniä alkuja ohotanmarunasta loppukesällä.




 5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mitä olen jo saanut. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Nyt arboretum innostaa minua ihan hurjasti ja haaveilen alueen laajentamisesta jo aiemmin mainitsemani kapean peltosaran alueelle. Kyseinen kapea peltokaistale näkyy kuvassa istutusten takana ja se rajautuu suureen ojaan, jonka pientareella kasvaa korkeampaa heinää. 

Uskon, että kyseinen peltosarka pitäisi tulevaisuutta varten ympäröidä riista-aidalla, jotta peurat eivät keksi herkkuapajia arboretumista ja puutarhasta. Riista-aita pitäisi laittaa suuren pelto-ojan reunaan ja pellon pohjoispäätyyn.





6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2021?
  • Sää
  • Kukkaloisto
  • Joku muu. Mikä?
Osallistuin ensimmäisen kerran Avoimet Puutarhat -tapahtumaan. Kokemus oli positiivinen, vaikka aiheuttikin etukäteen painetta saada paikat kuntoon edes jossain määrin.

Meidän tontilla kesä oli taas hyvin vähäsateinen. Toukokuu oli viileä, mutta sen jälkeen saikin nauttia auringosta ja lämmöstä. Katselin päiväkirjamerkintöjä ja kesäkuu näytti olleen lämmin ja aurinkoinen, helle alkoi juhannuksena. Heinäkuu vaihteli helteisenä tai lämpimän aurinkoisena, samoin elokuu. Päiväkirjassa punaisena lankana näyttää kulkevan kastelumerkinnät vaihdellen eri alueilla arboretumissa tai uusien istutusten kohdalla.

Köynnösruusu 'William Baffin' kasvaa arboretumia rajaavassa köynnösaidassa.




7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Arboretum eteni monta harppausta, tästä suuri kiitos myös isännälle hänen antamastaan avusta. Pitäisikö jopa sanoa, että suurin saavutus oli isännän innostuminen. Isännän tuntevat tietävät, ettei kyseinen 'innostus' ole kuitenkaan verrattavissa minun höyrypäiseen intoiluun.




Isäntä oli korvaamaton myös arboretumin rakenteiden rakentamisessa. Arboretumin pergola ilahduttaa jo nyt ja toivottavasti kasvavat köynnökset tekevät siitä vielä ihanamman. Yllä kuvassa näkyy myös osa haaveilemastani laajennusalueesta arboretumiin. Vasemmassa reunassa takana näkyy pallomainen mänty ojan penkereellä, se olisi uusi pohjoiskulma arboretumiin, jos haave toteutuu.










8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Robottiruohonleikkurin eli ’Tarmon’ ostimme syksyllä 2021. Viime kesä oli sen ensimmäinen kokonainen työskentelykausi ja voi, miten onnellinen olin Tarmon avusta. Nurmikot eivät ole koskaan olleet niin kauniit ja hoidetut kuin Tarmon uurastuksella. Tarmon tehtäväkenttänä on nurmea yhteensä 5500 m2, joten ehkä ymmärrätte, että sen apu on aivan valtava. 





9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
  • Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
  • Ehkä...
  • Aivan liian monta!
  • Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Tähtimagnolia on saanut paikkansa Helmikaaressa ja sen menestyminen on kysymysmerkki. Magnolian kukinta oli kaunis ja minusta se oli kivan näköinen myös lehtiensä puolesta koko loppukesän. Toivon sen ja helmipensaiden selviävän ja kotiutuvat kunnolla.

Täpläpipot kuvan keskellä




10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Helmipensaiden valkoinen kukinta oli aivan ihana. Tilasin helmipensaat pelkästään kuvatietojen perusteella, en ollut nähnyt niitä livenä missään. Tämän vuoksi kukkaan puhjenneet helmipensaat saivat ihan huokailemaan ihastuksesta.

Myös siemenestä kasvattamani täpläpipot olivat hurjan hauska ja iloinen yllätys.




11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olen yrittänyt miettiä tätä kovasti, mutta en keksi mitään. Ainakaan kuvan 'Ritausma' ruusu ei ollut pettymys :).




12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
  • Kasveihin
  • Kiviin / Kiveyksiin
  • Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
  • Puutarhamatkailuun

Lannoitettua ja kalkittua istutusmultaa tilasimme viime kesänä yhteensä kolme kuorma-auton lavaa, mutta siitä huolimatta täytyy todeta, että kasvit kuluttivat budjettia eniten.










13. Mitä Opit?

Ensi vuonna laitan tomaatit kasvamaan yhteen riviin. Paririvissä tomaatit mahtuvat kasvamaan aika pitkään, mutta loppukesällä kasvihuoneessa oli sellainen tomaattiviidakko, että hoitotöiden tekeminen oli vaikeaa ja osa kypsyvistä tomaateista jäi silmiltä piiloon. Satoa tuli niin hurjasti, että uskon yhden rivin tomaattien riittävän oikein mainiosti. Myöskään kasvihuonekurkkuja ei tarvita jatkossa kuutta taimea, jos ei halua ihan niin paljon kurkkuja kun niitä kasvoi. Hyvä sato on ilo, mutta ehkä joku tolkku siinäkin :).

Puutarhavierailut eri kohteissa ovat inspiroivia ja antavat uutta virtaa omaan uurastukseen. Toivoisin, että saan omassa puutarhassani aikaan sellaista kaunista kerroksellisuutta, mitä taitavat suunnittelijat ovat pystyneet luomaan vierailemissamme kohteissa.






14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...
  • Suurin suunnitelmin?
  • Kunnianhimoisin odotuksin?
  • Kauhunsekaisin tuntein?
  • Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Puutarha ja siellä touhuaminen jaksavat edelleen innostaa. On aika erikoista, että koko päivän kaivaminen, kottikärrykuormien kärrääminen ja istuttaminen on yhtä kaikki hauskaa ja rentouttavaa, vaikka välillä tuntee olevansa kuin jyrän alle jäänyt. Uuden suunnittelussa ja luomisessa on jotain niin koukuttavaa.




Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.


Haastan mukaan puutarhavuoden arviointiin blogit: 
Rikkaruohoelämää 
Päivänpesän elämää
Tutkimusmetsän puutarha

Käykää laittamassa Minnalle Hiidenkiven puutarhassa blogiin tieto osallistumisesta.

 


15 kommenttia:

  1. Hauskaa, että innostuit ihan oma-aloitteisesti nappaamaan kopin haasteesta. Edelleen jaksan hämmästellä sitä, kuinka erilaiset kesän säät olivat meillä ja muualla Suomessa. Minun kalenterissani näkyy pilvistä ja vesisadetta suurimman osan kesästä ja vain muutamia aurinkoisia päiviä. Vaikka päivälämpötilat nousivatkin iltapäivästä aika usein päälle 20 asteen, kylmien öiden takia mieleen jäi vain koleus. Tai sitten oli niin tuulista, että ilma tuntui viileämmältä kuin olikaan. Osa kesähameistakin oli jäänyt viime talven jäljiltä yläkaappiin, mikä kertoo siitä, ettei selvästi ollut tarvetta niille.
    Puutarhaanne uponnut kasvimäärä on kyllä ihan valtava, mutta eipä arboretumia parilla puulla perustetakaan. Muutaman vuoden sisään kasveihin uponnut rahamäärä voi tuntua hirmuisen suurelta, mutta kuten sanoit, se on valintakysymys. Jos kasveista tykkää, niin paljon pidempiaikainen ilo puista ja pensaista on kuin vaikkapa siitä etelänmatkasta. Ja kun hankinnat on kerran tehty, niin sitten ei vuosikymmeniin tarvitse tehdä muuta kuin ihailla niiden kasvua (ja muistaa suojata jäniksiltä ja hirvieläimiltä). Kasteluntarvekin tulee olemaan ensi vuonna jo paljon vähäisempää kuin ensimmäisenä vuonna, sillä puut ja pensaat ovat varmasti tänä vuonna ulottaneet juuriaan syvemmälle.
    Sinulla on jo nyt kerroksellisuutta ja paljon kauniita näkymiä puutarhassasi. Mitä vielä saatkaan tulevaisuudessa aikaiseksi puutarhassasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime kesän sateet jakautuivat hyvin erikoisesti. Meillä oli niin kuivaa, että pohjavedet eivät vieläkään ole normaalilla tasolla. Minä piirtelen kalenteriin auringon, pilven tai sadepilven lämpötilamerkintöjen lisäksi ja aurinkoja näytti olevan tosi paljon hellemainintojen ohessa. Ymmärrän hyvin harmisi sään johdosta, kyllä minäkin nautin kesällä auringosta ja lämmöstä (vaikka kastelukannuja sai kantaa).
      Kasveihin ja puutarhaan on kulunut kiistatta rahaa, mutta toisaalta se on mielestäni ympäristön ja luonnon kannalta hyvä asia. Mielummin sijoitan tämänkaltaiseen kauneuteen kuin joihinkin ylellisyystarvikkeisiin. Monet harrastukset maksavat ja puutarha on minulle sekä harrastus, työ että elämäntapa.
      Lämmin kiitos Minna. Minäkin odotan tosi innoissani kasvien kasvua ja näkymien muuttumista sen myötä.

      Poista
  2. Ihanaa katsella näitä kesäisiä kuvia ja lukea puutarhaprojekteistanne! Tulisipa kevät jo, olisin siihen jo ihan valmis - kukkasipulitkin on jo maassa ;-)
    Ohotanmaruna ei muuten täällä ole ikinä selvinnyt yhdenkään talven yli, kokeillut kyllä olen. Se on ihan ihme juttu, kuinka jotkut kasvit vain eivät suostu viihtymään, vaikka kuinka monta kertaa kokeilisi ja eri paikkoihinkin. Toivottavasti magnoliat, helmipensaat ja muut ihanat kokeilusi viihtyvät!
    Teille vielä mahtuu sen verran kaikkea ihanaa tuonne arboretumiin etenkin, että ilolla kuuntelen kertomaasi siitä, kuinka taimihankinnat eivät tähän vuoteen loppuneetkaan. (Yllätys! ;-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sipulit ovat maassa ja minäkin olisi jo hyvin pian valmis katsomaan, mitä kaikkea maasta nousekaan. Täällä ohotanmaruna on ollut aika kestävä, mutta viime talven olosuhteissa joku seikka ei sitä miellyttänyt. Varmaan saaristo on hyvin erityinen ilmastonsa ja kuivuuden vuoksi?
      Joo, yllätys… olen monesti jo sanonut isännälle, että varmaan istuttaminen on loppusuoralla… kunnes sitten keksinkin jonkun uuden projektin :). Jos ei tule mutkia matkaan, niin kyllä täytyy uusia puita ja puskia vielä laittaa sinne peltokaistaleen alueelle.

      Poista
  3. Sinulla on upea puutarha ja ihania kuvia tässäkin postauksessa! Arboretumisi muotoutumista olen mielenkiinnolla seurannut ja siihen varmasti menee niin kasveja kuin rahaakin. Tosi kiva oli lukea koosteesi kesästä 😊
    Ja otan haasteen vastaan, katsotaan mitä saan raapustettua omaan koosteeseeni 🤭

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjukka! On oikeastaan aika merkillistä, että arboretum -projekti on minullekin niin innostava, siellä kierrellessä mieli kuplii kaiken aikaa ajatuksia ja suunnitelmia. Kaikkea ei tietenkään voi toteuttaa, mutta haaveilukin on kivaa.
      Hienoa, että otat haasteen vastaan, uskon, että myöhempinä vuosina sinun on itsekin kiva lukea näitä omia arviointeja ja palauttaa mieleen eri vuosien tilanteet … ja sen kautta nähdä myös oman puutarhan edistyminen :).

      Poista
  4. Ensimmäiseksi; kiitos haasteesta. Otan sen mielelläni vastaan. Olinkin jo aikeissa tehdä postaus aiheesta haastamattakin, joten pelastit minut.
    Puutarhasi on aivan ihana, minkä olen sanonut - toivon mukaan - ennenkin. On ymmärrettävää, että tuon kokoisessa puutarhassa kasvihankintojen määrä kulkee eri luokassa, kuin pienen läntin pihassa. Yksi Ritausma hukkuisi muiden joukkoon. Ruusuja (tai mitä tahansa) on vain oltava useampi. Arboretumin rakentaminen on mittava ja pitkäaikainen projekti. Sitäkään ei voi pienellä pihlajalla aloittaa. Tai voi, mutta sitten vasta projektista pitkäaikainen tulisikin. Olen iloinen puolestasi, että miehesi on mukana puutarhan rakentamisessa. Niin ajatuksen tasolla kuin konkreettisestikin.
    Hyvää viikonloppua sinulle - ja rapsutuksia Rillalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että otat haasteen vastaan - näin ajattelinkin.
      Juu, suurempi pinta-ala vaatii kasveja enemmän, niin se vain on. Joka puolella puutarhaa joutuu etenemään samalla tavalla eli aina pitää istuttaa enemmän kuin vain pensas tai pari, jotta mittasuhteet säilyvät oikeanlaisina.
      Minustakin on kiva, että voin tehdä monia asioita yhdessä mieheni kanssa. Hänestä on valtavasti apua (kun päättää auttaa) ja onhan kiva tehdä yhdessä.
      Kiitoksia sekä omasta että Rillan puolesta.

      Poista
  5. Onpa ollut hurja kesä sinulla istuttamisten ja uudistusten suhteen. Ihan valtavasti olet(te) ahkeroineet. Todella hienoa, että puolisosi on hommassa mukana, ja ihana elämänvaihe teillä menossa. Silloin pitää panostaa, kun innostusta riittää ja on mahdollisuuskin. Kauniita näkymiä puutarhastanne jälleen. Vaikka hurjasti olette puita, pensaita ja perennoja istuttaneet, vielä ei ole pelkoa, että aukkopaikat tai näköalat olisivat kortilla. Hienosti suunniteltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti työmäärä häviää mielestä jo tässä talvilevon aikana. Minusta oli kyllä tosi kiva tehdä yhdessä isännän kanssa. Tuolla arboretumin alueella on vielä sopivia kulkuväyliä traktorille, joten helpotti paljon, että isäntä toi multakauhallisia tai hakekauhallisia vähän lähemmäksi kohdetta, vaikkei aina päässyt ihan kohdalle kippaamaan. Nyt täytyy vielä hyödyntää konevoiman apua, myöhemmin puiden kasvaessa ei ole enää järkevää ajella puun juurten lähellä. Jos elinpäiviä riittää, toivon todella saavani nähdä tämänkin alueen 10 vuoden päästä. Panostukset on siis tehtävä viimeistään nyt, kun ei tullut aloitettua aikaisemmin. No, 10 vuotta sitten tuolla kävelivät vielä hevoset.
      Vielä mahtuu puita ja pensaita - siitä ei ole vielä pelkoa :).

      Poista
  6. Kiva, kun vastasit haasteeseen. Oli kiva lukea ja katsoa kuvia puutarhastanne. Huikea määrä kasveja uppoaa teidän puutarhaan, eihän yksi tai kaksi riitä mihinkään toisin kuin omassa puutarhassani. :) Ihanaa seurata miten arboretum muodostuu, kun itse voi sellaisesta vain haaveilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Kati. Juu, kyllähän tänne kasveja mahtuu. Kiitos vielä, että annoit vinkin siihen Elina Saarikosken kirjaan, siitä sai lisää inspiraatiota arboretumiin.

      Poista
    2. Kiva, että kirjavinkistä oli sinulle hyötyä!

      Poista