PUUTARHAN VALKOISET PERENNAT

Ajattelin päivittää 1,5 vuotta sitten kirjoittamaani juttua puutarhassani kasvavista valkoisista perennoista. Vastasin silloin Lappalainen etelässä -blogin haasteeseen tuolloin käytössä olevilla kuvilla. Jostain syystä tämä juttu on keikkunut aika lailla luetuimpien postausten joukossa, joten ilmeisesti monia kiinnostavat valkoiset perennat. Joku edellisen postauksen perennoista on hiipunut pois ja muutama uusi on tullut tilalle.

Totean edelleen, että koen valkoisen rauhoittavana ja tarvitsen sitä tasapainottamaan ja raikastamaan muita värejä.  Edetään suurin piirtein keväästä syksyyn eli kukkimisjärjestyksessä. Sipulikukkia en ota tähän mukaan, samoin köynnöksistä voi lukea kärhöpostauksissa. Ihania valkoisia perennoja on toki paljon muitakin ja ehkä niitä löytyy tulevina vuosina täydentämään omia kokoelmiani. Kuvissa näkyy tarkoituksella myös muita vieressä kasvavia kasveja, jotta on helpompi nähdä kasvin koko ja ehkä saatte myös ideoita sopivista kavereista.

TOUKOKUU

Kaukaasianpitkäpalko 'Little treasure White' Arabis caucasica 

Kasvatin kaukaasianpitkäpalon taimia siemenestä vuonna 2020 ja tänä kesänä taimet ovat mukavasti tuuheutuneet. Kaukaasianpitkäpalko on minulla ensimmäisiä kevään kukkivia perennoja, tänä vuonna kukinta alkoi ennen toukokuun puoliväliä. Lehdistö on sinivihreä, nukkainen ja ikivihreä. Tämä oli helppo kasvattaa siemenestä. Minulla on toisaalla myös noin 20 vuotta sitten hankittu mätäs lajinimeltään tuntematonta kaukaasianpitkäpalkoa.

Tässä näkymä hieman kauempaa katsottuna. Vihreä lehdistö peittyy lähes kokonaan valkoiseen kukkapilveen. Kaukaasianpitkäpalko sopii hyvin kivien viereen. Tämän korkeus on 10-15 cm ja kukinta-aika on pitkä toukokuusta kesäkuuhun. Kaukaasianpitkäpalko viihtyy niukkaravinteisessa, kuivahkossa ja vettäläpäisevässä kasvupaikassa. Minulla tähän kohtaan paistaa aurinko koko päivän ja kuten kuvakin osoittaa, tässä on loiva rinne. Kevään sipulikukat ovat mukavia kavereita ja samoin kivikäytävän toisella kasvavat tarhakylmänkukat.

Sammalleimu 'White Delight' Phlox subulata on toinen toukokuussa kukinnan aloittava kaunis valkoinen maanpeitekasvi. Kuvassa kukinta on vasta alkamassa ja nuppuja on vielä paljon. Kukinta kestää yleensä toukokuulta kesäkuun puolelle.

Tässä valkoisen sammalleimun kaverina kasvaa lähes valkoinen patjarikko rautatieomenapuun juurella ja lisäksi muita sammalleimuja. Pidän valkoisen ja hopeisen ohotanmarunan yhdistelmästä. 

Sammalleimu leviää mattomaisesti maanpintaa myöten. Aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka on sopiva. Tämäkään ei pidä talvimärkyydestä eli toiveena on läpäisevä kasvualusta.

Japaninakileija 'White' Aquilegia flabellata Cameo-ryhmä. 

Istutin nämä 2020 ja yritän saada mättäät leviämään suuremmiksi. Kukinta alkoi toukokuun loppupuolella ja jatkui kesäkuulle. Japaninakileijan sanotaan olevan aikaisin kukkiva, kestävä ja matalakasvuinen akileija, korkeus on 10-15 cm. Parhaiten nämä viihtyvät ravinteikkaassa ja tuoreessa maassa joko auringossa tai puolivarjossa. Minulla nämä kasvavat puolivarjoisalla paikalla.

Valkovarjohiippa E.x youngianum on kuvassa vasemmassa reunassa ja japaninakileijat oikeassa reunassa. Valkoisena kukkiva ritarinkannus on toukokuussa vasta kasvunsa alussa, mutta kokoero on jo huomattava. Siirrän ritarinkannukset parempaan paikkaan tänä syksynä, sillä ovat kasvaneet niin kookkaiksi puskiksi.

Tässä valkovarjohiipat ovat kartiovalkokuusten ja pallohortensioiden välissä. Varjohiipat viihtyvät varjoisissa ja puolivarjoisissa kasvupaikoissa. Nämä ovat kauniita levitessään suuriksi mättäiksi ja sopivat puiden ja pensaiden edustalle. Omat valkovarjohiippani ovat selvinneet ensimmäisestä talvestaan ja toivon hartaasti niiden kotiutuvan hyvin. Kukinta ajoittuu kevääseen ja ainakin tänä vuonna toukokuuhun. Olen laittanut näiden juurille syksyllä kuivia lehtiä maaperän parantamiseksi. Valkovarjohiipan kukat ovat valtavan suloisia ja lehdet värisevät tuulessa, todella viehättävä perenna.

Tarhakalliokielo Polygonatum x hybridum kasvaa kiven edessä täältä katsottuna, tämäkin taimi on istutettu 2020, joten se on vielä kovin pieni. Oikeisiin mittoihinsa päästessään tarhakalliokielo on jopa 100 cm korkea. Toivon, että oma tarhakalliokieloni kasvaa kookkaaksi mättääksi täällä 'Varjolehdon' alueella kiven takana. Kukinta-aika on touko-kesäkuussa. Tämä on ihana metsäpuutarhan kasvi ja viihtyy varjoisissa oloissa. Kasvupaikan on hyvä olla tuore, ravinteikas ja mielummin hapan kuin kalkittu.

Punertavareunaiset lehdet kuuluvat tarhavarjohiipalle ja vasemmalla näkyy valkoisena kukintaa aloittava tuoksumatara.

Tuoksumatara Galium odoratum on aivan ihana pitkään kukkiva matalahko perenna, kasvukorkeus 15-30 cm. Hankin ensimmäiset taimet vuonna 2018 ja nyt näiden alue on kasvanut jo ainakin 2,5 neliöön ja on niin tuuhea, ettei ole tarvinnut lainkaan kitkeä kasvuston sisältä (istutus rikkaruohottomaan multaan). Tuoksumatara leviää maanalaisten rönsyjen avulla ja muodostaa peittävän ja tuoksuvan kasvuston. 

Tässä toisesta suunnasta katsottuna. Vaikka valkoinen kukka on todella pikkuinen, näkyy kukkiva kasvusto kauas, se suorastaan hohtaa varjoisassa paikassaan. Siksi suosittelen tätä sopivan laajana alueena. Tuoksumatara viihtyy varjoisilla ja puolivarjoisilla paikoilla kuohkeassa, tuoreessa ja keskiravinteisessa maaperässä. Lehdistö säilyy kauniina kukinnan jälkeen.

Tässä lähellä kasvaa kolme taimea iki-ihanaa särkynytsydän Albaa, mutta harmikseni ne eivät kukkineet tänä vuonna, lehdet kyllä nousivat. Toivon, että saisin nähdä tulevina vuosina niiden kukkivan.

Kerrottu valkovuokko ilahduttaa edelleen, vaikka siitä ei ole nyt tämän vuoden kuvaa.

Rönsyleimu Phlox stolonifera kasvaa  tällä alueella sekä pinkkinä että valkoisena. Vaaleanpunainen kanta on vahvempi leviämään, joten valkoisen rönsyleimun osuus uhkaa hävitä. Rönsyleimu on kestävä vanhanajan perenna, sen lehdet ovat ainavihannat. Kukat aukeavat touko-kesäkuussa vuodesta riippuen ja nousevat lehtien ylle noin 20 cm korkeuteen.

Kaukana terijoensalavan oikealla puolella näkyy kukkiva tuoksumatara. Silmin sen havaitsee huomattavasti paremmin.

Rönsytiarella Tiarella cordifolia kasvaa tässä kirsikkakulmassa, olen levittänyt alkuja eri puolille mm. oikeassa reunassa kukkii osa. Nämä mättäät aloittivat jo toukokuun puolella, vaikka yleensä tiarellat ovat kukkineet minulla kesäkuun alusta alkaen. Tiarellat ovat helppohoitoisia ja kestäviä, kunhan maa on läpäisevää, jottei seisova vesi tukahduta juuria.  Pidän kovasti tiarellojen kauniin vaaleanvihreästä lehdistöstä ja valkoinen kukkiva 'pitsimyssy' on oikein viehättävä. Rönsytiarellan lisäksi minulla kasvaa tupastiarelloja aitan päädyssä.

Nämä graniittipenkin tiarellat saattavat olla tupastiarelloja, tunnistaako joku varmuudella? Ostin nämä pari vuotta sitten Mustilan taimipäiviltä ja myyjä ei osannut sanoa lajinimeä. Kauniita kuitenkin.

KESÄKUU

Useimmat näistä toukokuussa kukinnan aloittaneista perennoista jatkaa kukintaa vielä kesäkuun puolelle, eri vuosien lämpötilat ja kasvuolosuhteet vaikuttavat kukinnan ajankohtaan ja kestoon.

Arovuokko Anemone sylvestris on kaunis, minulla tämä ei ole liiallisesti levinnyt (kuten 'serkkunsa' kanadanvuokko, joka räjähti aivan liialliseen kasvuun). 

Arovuokon valkoiset kukat puhkeavat touko-kesäkuussa, kasvi viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisalla kasvupaikalla läpäisevässä, kalkkipitoisessa ja keskiravinteisessa maaperässä. Annan tämän levitä luumupuiden alla.

Reunuskasvina kasvaa kesäkuussa valkoisena kukkivaa hopeahärkkiä Cerastium tomentosum, yllä kuvassa se ei vielä kuki, minulla kukinta alkaa tavallisesti ennen juhannusta. Hopeahärkin hopeanhohtoinen kasvusto tuo mukavan kontrastin sopiviin vieruskavereihin. Se on hyvä kuivien paikkojen peittokasvi ja sopii erinomaisesti kivikkoon.

Valkoinen kurjenpolvi, jonka laji on tuntematon. Tämä kukkii noin 50 cm korkeana kesäkuussa ja on kyllä ihan kaunis. Nimilapun mukaan tämän piti olla kyläkurjenpolvi Laura, mutta on ilmeisesti joku muu.

Kerrottukukkainen Kyläkurjenpolvi 'Laura' Geranium pratense on tässä. Tämä on nyt väliaikaisesti ollut ruusupenkissä, mutta siirtyy 'Varjolehdon' alueelle viistosti yksinkertaisen kurjenpolven taakse, sillä tämä on korkeampi. Nämä valkokukkaiset hohtavat kauniisti puolivarjon /varjon alueella.

Isorikko saxifraga hostii on kestävä ja vaatimaton kasvupaikan suhteen, tätä minulla on ollut kauan ja olen levittänyt taimia moneen paikkaan. Lehtiruusukkeet ovat matalia, mutta kauniit kukkaversot kohoavat noin 50 cm lehdistön yläpuolelle. Kukinta kestää kesäkuun alkupuolelta yleensä kuukauden verran.

Tässä kuvassa vasemmassa reunassa näkyy haltijankukka x Heucherella kukkivan valkoisena pilvenä illan hämyssä.

Kiinanpioni 'Festiva Maxima' Paeonia lactiflora on puutarhani vanhoja pioneja, alkuperä ei ole tiedossa, mutta ainakin ne kasvoivat täällä jo 1952. Lisäksi minulla on valkoisina kukkivia pioneja: Jan van Leeuwen, Immaculee ja Duchesse de Nemours. 

Nummiajoruoho Thymus praecox kukkii tässä valkoisena. Kukinta ajoittuu kesä-heinäkuuhun ja kukkiessaan matala kasvusto peittyy valkoiseen. Tämä sopii kivikkoon ja kuiville paikoille.

HEINÄKUU, LOPPUKESÄ

Tänä 2021 paahteisena kesänä monet perennat aloittivat kukinnan tavanomaista aikaisemmin eli useat ns. heinäkuun kukkijoista olivat täydessä kukassa jo kesäkuussa.

Perhoangervo tai enkeliperhoangervo Gillenia trifoliata on kasvanut minulla 2018 kesästä lähtien ja tämä on kerrassaan ihastuttava peittyessään keveisiin ja suloisiin valkoisiin kukkiin heinäkuussa. Tietojen mukaan perenna toivoo kasvurauhaa ja kukinta komistuu vuosi vuodelta. Kasvustosta tulee kookas mutta siro, kasvukorkeus on 60-90 cm. Minulla tämä on pysynyt hyvin pystyssä omin avuin.

Kuviin on vaikea saada ikuistettua perhoangervon suloisuutta ja tenhoa. Vaikka yksittäinen kukka on hyvin pieni, näkyy kukkiva perenna kauas, kun se on täydessä kukassaan. Suunnitelmissani on lisätä perhoangervoa kasvamaan kaarena aina kuvan vasempaan reunaan asti. Perhoangervon syysväri on hyvin kaunis.

Ritarinkannus 'Guardian White' Delphinium Elatum -ryhmä, kasvatin näitä siemenestä 2020 keväällä. Kasvukorkeus on noin metrin, mutta minulla ovat olleet vähän korkeampia. Nämä ovat kasvaneet niin reippaasti, että tässä aitan seinustalla on tullut ahdasta neilikkaruusujen kanssa, joten siirrän ritarinkannukset toiseen paikkaan puutarhassa.

Loistosalvia 'Schneehugel' salvia x sylvestris kukkii valkoisenaan tähkämäisillä kukinnoilla kesä-syyskuussa, kukinta-aika on todella pitkä ja kukinnan uusimista voi vauhdittaa, jos leikkaa kuihtuneet kukinnot välillä pois. Pörriäiset ja perhoset pitävät valtavasti loistosalvioista, samoin minä. Kaksi runsasta aluetta valkoisia loistosalvioita kasvaa yllä olevassa kuvassa graniittipenkissä...

... lisää löytyy tästä 'Sydänpenkistä' keskellä etelänpuolen puutarhaa. Valkoisen loistosalvian teho perustuu riittävän monen taimen tuomaan hehkuun. En voi kyllin ihastella, miten kauniilta alue näyttää silmin katsottuna, kun erilaiset valkoiset perennat tuovat oman sävyeronsa. Etualalla nukkapähkämö tuo hopaisine lehtineen ja aavistuksen punertavine kukintoineen sointuvan lisän.

Tässä kuvassa keskellä kasvavat loistosalviat ovat jo lopettamassa ensimmäistä kukintaa. Etualalla valkoisena kukkivat 'Early White' syysleimut ja nukkapähkämön vieressä helminukkajäkkärät. Tämän penkin kokoa laajensin kuvan ottamisen jälkeen eli penkin oikea reuna kaartaa nyt pehmeämmin ja uuteen mullokseet tuli lisää 'Early White' syysleimuja. Aloituskuva on myös otettu tältä alueelta.

Jatketaan vielä 'Sydänpenkin' valkoisten perennojen esittelyä.  Isotähtiputki Astrantia major kasvaa valkoisena tässä keskellä. Isotähtiputken valkoinen muoto on minulla kasvanut korkeammaksi (noin 80cm) kuin mut värit. Lisäksi tämä leviää siemenestä herkemmin kuin muut värit. Pidän tämän valkoisen sävyn erillään muista, jotta sitä on helpompi rajoittaa tarvittaessa. Isotähtiputki kasvaa mielellään runsasmultaisessa ja tuoreessa kasvualustassa, muttei siedä talvimärkyyttä - kohopenkki on sopinut oikein hyvin.

Kaunopunahattu 'White Swan' Echinacea purpurea on ihana loppukesän perenna. Tänä vuonna kukinta alkoi jo ajoissa heinäkuussa, yleensä kukkii heinäkuun lopulta pitkälle syksyyn. Kasvukorkeus on noin 70-80 cm, viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisassa kasvupaikassa ja on suuresti pörriäisten ja perhosten mieleen.

Helminukkajäkkärä Anaphalis margaritacea aloittaa kukinnan heinäkuussa ja kukkii pitkään. Tämä leviää rönsyjen avulla ja kannattaa pitää silmällä, mikäli haluaa sen pysyvän vain omalla alueellaan. Tässä paikassa helminukkajäkkärällä on riittävän vahvat kaverit vierellään, joten se on ollut oikein kaunis ja täydentää viehättävästi muiden valkoisten perennojen kukintaa.

Syysleimu 'Early White' Phlox paniculata kasvaa minulla sekä tässä keittiöpuutarhan rajalla että sydänpenkissä.  Olen kertonut aikaisemminkin, että pidän tästä tavattomasti. Kasvukorkeus on noin 50cm ja kukinta alkaa ennen tavallisia syysleimuja. Tanakka varsi pitää perennan hyvin pystyssä ja kukat ovat hieman pienempiä kuin korkeammissa syysleimuissa.  

Perinteisiä korkeampia Syysleimukukkia Plox paniculata löytyy myös. Tällä alueella kasvaa sekä lahjaksi saamaani alkua yli 10 vuoden takaa että 'Frau Anton Buchner' -lajiketta. Pidän valtavasti myös näistä. Syysleimuja kannattaa jakaa muutaman vuoden välein, kasvualustaksi sopii hyvä runsasravinteinen puutarhamulta kompostilla täydennettynä. 

Jaloangervoja Astible valkoisena näkyy kuvassa kaukana takana oikealla. Nekin kukkivat heinäkuussa.

Siperiankurjenmiekka alba Maatiainen Iris sibirica, hankin taimen Hirvelän taimistolta 2020. Tämä on korkea ja oli ilo nähdä kukka tänä vuonna. 

Tässä kuvassa näkyy tämä sama valkoinen siperiankurjenmiekka 'maatiainen' ja vieressä kasvaa kolme taimea myös valkoisena kukkivaa siperiankurjenmiekkaa 'Snow Queen'. Valitettavasti nämä taimet eivät vielä tänä vuonna kukkineet. Kukinnan pitäisi ajoittua kesä-heinäkuulle. Valkoisten kukkien nielut ovat keltaiset. Lehtimätäs kasvaa 70-90 cm korkeaksi ja kukkavarret nousevat lehtiä hieman korkeammalle. Tämä perenna sopii monenlaisiin kasvupaikkoihin, parhaimmillaan se on aurinkoisilla paikoilla, minulla tämä kasvaa puolivarjon alueella.

Koreakärsämö Achillea ptarmica f. multiplex viihtyy aurinkoisella paikalla ja on niittykasvin oloinen. Kukinta kestää pitkään heinä-elokuussa. Korkeus 50-60 cm. 

Sinikuunlilja 'Elegans' Hosta sieboldiana on arvostettava nimenomaan kauniiden lehtiensä vuoksi, mutta tällä kuunliljalla valkoiset kukat ovat ihan kauniit. Yleensä kukinta ajoittuu elokuuhun. Sinikuunlilja on helppo ja näyttävä perenna puolivarjon tai varjon kasviryhmissä. 

Purppuralehtinen haltiankukka (lajinimi ei ole tiedossa) on kasvanut tässä keittiöpuutarhan kulmassa jo muutaman vuoden. Tämä punalehtinen kukkii heinäkuussa ja vihreälehtinen aikaisemmin kesäkuussa (kuva oli kesäkuun osiossa).

Virginiantädyke Alba veronicastrum virginicum on tässä heinäkuun kuvassa vielä nupuillaan. Yleensä se kukki elo-syyskuussa ja kasvaa 100-120 cm korkeaksi. 

Valkoalpi Lysimachia clethroides saapui puutarhaani syksyn 2019 istutuksissa Mustilan taimipäiviltä. Tämäkin on tavattoman kaunis. Tähkämäiset kukinnot nuokkuvat somasti kärjistään, kukat avautuvat tavallisesti heinäkuussa ja kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Viihtyessään valkoalpi leviää lyhyiden rönsyjensä avulla ja olen iloinen, että kasvupaikka graniittipenkissä miellytti tätä kaunotarta. Korkeus on 50-90cm, minulla nämä ovat ehkä noin 70 cm korkeita. 

Lopuksi vielä tämä jo hiljattain julkaistu kuva, missä näkyy valkoalpien lisäksi 'Sydänpenkin' helminukkajäkkärät valkoisenaan.

Tästä jutusta tuli näännyttävän pitkä, mutta halusin nämä kaikki valkoiset perennat saman otsikon alle. Näin voin itsekin löytää nämä helpommin ja toivoakseni sinäkin löysit tästä koosteesta jotain ideoita.