keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

KUKKIVA KEITTIÖPUUTARHA JA KURKISTUS KASVIHUONEESEEN



Tänä vuonna esikasvatin punakosmoksia, onneksi siemenet itivät, vaikka parasta ennen päiväys oli jo ohitettu. Vuoroviljelyn näkökulmasta kasvihuoneen vieressä oleva kasvulava on tänä vuonna varattu kokonaan kukille, tai on siinä yksi lehtikaali.



Ovathan nämä aika ihania. Reunassa on punertavan sävyisiä 'Spencer Wiltshire Ripple' tuoksuherneitä ja keskellä unikot.



Käydään kasvihuoneessa. Tomaatteja on tuplarivissä toisella pitkällä sivulla 20 yksilöä ja päädystä löytyy lisää. Jälleen Sungold oli ensimmäinen kypsiä tomaatteja tarjoileva runkotomaatti, se on minusta tosi herkullinen kirsikkatomaatti. Nyt on jo  voinut kerätä tomaatteja kupissa sisälle. Isäntä ihasteli tumman 'Rosellan' makua.




Ammelitomaatti 'Red Profusion' alkoi tuottaa satoa 17.6. ja nyt siitä saa helposti kerättyä salaatteihin.



Huomaa, että tämä kuumuus vaikuttaa kurkun lehtiin. Lehdet ovat väriltään haaleammat kuin muutama viikko sitten, mutta kurkkuja tulee silti tasaiseen tahtiin. Toisina päivinä olen kerännyt 10 kurkkua aamulla, olemme varmasti omavaraisia - myös suku on saanut osansa. Enkä ensi vuonna ei tarvitse olla kuutta kurkkua kasvamassa. Tämä kuvassa näkyvä Max on ollut ehkä lajikkeena herkullisin.



Kynämäinen suippopaprika on todella satoisa, mutta maku ei ole minusta myyntitekstin veroinen. Parhaiten tämä on toiminut wokeissa. Onneksi muita paprikoita on tulossa leivän päälle.



Olen antanut basilikan kukkia, riittää siitä silti syötäväksi. 



Jatketaan kierrosta keittiöpuutarhassa. Lehtikaalia on päässyt syömään, enkä ole vielä joutunut keräämään kuin muutaman toukan aihion. Saa nähdä milloin tilanne muuttuu. Harso ei ole ollut enää pitkään aikaan suojana. Viereisessä laatikossa on herneitä.



Kesäkurpitsa on tuottanut jo yhden kurpitsan, toinen on kohta poimittavissa. Tämän vuoden taimi juroi alussa ennen kuin ymmärsi ruveta kasvamaan.



Punajuuria voin ottaa tällä viikolla ruokakoriin, ovat yllättävän hyvin kasvaneet.



Vasemmassa reunassa Polka mansikat tuottavat tänä vuonna ihan mukavasti mansikoita, tosin kuivuus uhkaa niitäkin. 




Herneitä on useammassa paikassa, syömme niitä paljon ja ovathan ne hyvä apu maanparannuksessa.



Vaikuttaako kuumuus, vai miksi sipulit ryhtyivät kukkimaan jo näin ajoissa?



Härkäpapu iti epätasaisesti ja on harvassa, unohdin tehdä uusintakylvön. Onneksi ruiskukat kasvavat hyvin.



Perunamaa on kuvassa etualalla. Tässä perinteisessä kasvimaassa on myös herneitä ja vähän punajuuria. Pitää aina vaihdella perunan sijoittelua. Olemme syöneet uutta perunasatoa talon eteläseinustalta, siellä peruna kasvaa hyvin ja on aikaista. Näistä kuvan perunoista riittää kellariin talven vara, jos ei tule epäonnea.



Tässä sekä 'Ocean Foam' että 'Royal Navy Dark Blue' tuoksuherneitä. 



Osa tomaateista kasvaa ulkona kasvihuoneen seinustalla. 



Keittiöpuutarhani ei ole tyypillinen potager muodoltaan, mutta kukkien puolesta ehkä kuitenkin vähän samankaltainen. Itse olen ollut tähän tosi tyytyväinen. Kivipenkissä aloittavat oman vuoronsa tsinniat, unikot  ja iisopit. Kohta on talvesta hyvin selvinneiden yrtti-iisojen (anisiiso) aika ja koristeporkkana Darat täydentävät kukinnan. Pörriäiset ovat jo nyt kivipenkin vakiovieraita.








Kun tulen ulos, kiertää reittini yleensä aina keittiöpuutarhan ja kasvihuoneen kautta. Sisään mennessä samoin, sillä usein otan mukaan jotain syötävää. Tämänkin veroinen omavaraisuus ilahduttaa kovasti.

Pidetään peukkuja, että saisimme kaikki sopivasti sadetta jo pian. Ilman kastelua ei satokaan kehity kunnolla.



TAAS PIENI ASKEL ARBORETUMISSA

Rinneangervot kukkivat tänä vuonna erittäin kauniisti keittiöpuutarhan ja arboretumin rajalla






Touhuni ovat varmaan monen mielestä melkoista poukkoilemista. Mitään osaa puutarhasta ei parane jättää pitkäksi ajaksi oman onnensa nojaan, siellä alkaa heti tapahtua monenlaista kasvua, myös uudet kukat on ehdottomasti ehdittävä nähdä. Parin viime viikon aikana olen saanut ’Arboretumissani’ pieniä askelia edistymistä. Pitkään siellä ei voi yhtäjaksoisesti puuhastella, mutta pienikin askel vie eteenpäin.



Minna blogista ’Hiidenkiven puutarhassa’ arvasinkin oikein. Ensimmäisen köynnösportin oikean puolen istutus laajeni. Toukokuun lopussa oli kiire saada loput kelloköynnökset istutettua maahan ja se toteutui tässä vaiheessa. Tältä alueelta kaivoimme tyttäremme kanssa savista ja rikkaruohoista maata pois ja koivun juuristoa lähti myös. Laitoin tilapäiseksi ratkaisuksi harkkojen ja kannon väliin kankaan, jotta alla olevat rikkaruohot alkaisivat näivettyä.



Nyt pääsimme jatkamaan ja sopivasti taas Sanni oli käymässä ja pääsi tuttuun puuhaan mukaan. Turveharkot auttavat kohopenkkien teossa. Monetkaan kasvit eivät kestä niin märkää ja savista maata kuin tällä vanhalla laitumella on. Ajan kanssa patinoituvat turveharkot sopivat hyvin metsäiseen ympäristöön. 

Ai, miten niin ei ole metsäinen? No, kieltämättä nyt näyttää enemmän pellolta, mutta suuntahan on kohti pienimuotoista arboretumia eli puulajipuistoa. Edellisessä kuvassa olevan kankaan otin pois ja ladoin reilusti sanomalehtiä kaiken rikkaruohon päälle. Puille ja pensaille kaivoin suuret kuopat ja maa vaihdettiin istutusmultaan.



Tarha-alppikärhö 'Albina Plena' avaa kohta kukkansa. 



Tässä kohde valmiina, tai viistän vielä hieman harkon yläreunaa kehän ulkoreunalta. Istutin uudelleen syksyllä hankitun japaninpihlajan, nyt se pääsi paremmin kohopenkkiin ja toivon mukaan alkaa voida paremmin. Kavereina sillä on kolme japaninhappomarjapensasta. Takana näkyvässä pyöreässä harkkopenkissä kasvaa katsura.



Portin toisella puolella kuvan vasemmassa reunassa on viime keväänä istutettu Tuurenpihlaja. Harkkojen keskellä tälläkin puolella on japaninhappomarjapensas.



Tämä on hidas projekti.  Puita on jo istutettuna aika paljon, mutta muutakin aluskasvillisuutta tarvitaan. Tänne on tarkoitus hankkia lähinnä puuvartisia eli puita ja pensaita. Joitain perennojakin on, mutta niiden rooli ei ole niin merkittävä.  Uskon, että tämäkin kohta on ensi vuonna jo luontevamman näköinen, kunhan kaikki muut osat ympäristössä loksahtavat paikoilleen 😊.



maanantai 5. heinäkuuta 2021

KÄRHÖJEN ESINÄYTÖS




Olen toiveikas ja uskon tämän vuoden loisteliaaseen kärhöjen kukintaan. Vertailukohtana ovat siis vain omat kärhöni eri vuosina. Kuvassa viime vuonna ostettu ja istutettu loistokärhö 'Omoshiro'. Pidän tästä erittäin paljon.



'Omoshiro' kasvaa Ruusupuistoon johtavassa portissa. Nuppu on väriltään tummaroosa ja kukan avauduttua kukka vaalenee lähes valkoiseksi. Roosaa jää kuitenkin terälehtien alaosiin, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyi.



Olen iloinen, että se talvehti hyvin ja uusia versoja on vielä nousemassa maasta. Onhan sillä vielä paljon tehtävänä, että täyttäisi portin paremmin.



Kuviin on vaikea vangita sen kauneutta meikäläisen taidoilla. Tämä aloittaa näköjään kukinnan aika aikaisin.



Tiukukärhö 'Arabellan' kuvaaminen on sitäkin haasteellisempaa. Jopa aamun ja illan valo tuntuu olevan kuvauksessa liikaa. Tämä vietti ensimmäisen talvensa makoisasti nukkuen, sillä versoja on tosi runsaasti ja kukkia paljon. Tässä illalla...



.....ja tässä aamulla. Taustalla 'Ritausma' -ruusut.



Loistokärhö 'Destiny' avasi tänään ensimmäisen kukkansa. Nuppuja on paljon. Tämän istutin 2018.



Loistokärhö 'Hagley Hybrid' aloittaa myös kukinnan aikaisin. Tämän kaverina kasvava 'Jackmanii' ei ole vielä vaivautunut, se on aina myöhäisempi.



Yritin huonolla menestyksellä saada kuvaan myös valkoiset isotähtiputket, mutta kuvitelkaa mukava näkymä.



Ruusupuiston köynnöstuessa kukkii loistokärhö 'Rouge Cardinal'. Kameran on vaikea tavoittaa sen viininpunaisen sametin sävyä. Mutta ihana se on. Huomasin juuri, että 'Tarmokin' halusi kuvaan.



Tämän vuoden uusi hankinta on loistokärhö 'Samaritan Jo', se on vielä purkissaan multaan haudattuna. Katson, miten se sointuisi vasemmalla puolella kasvavaan viinikärhö 'Etoile Violetten' kanssa.

Kivipolku on vieläkin kesken. Eilen kärräsin nokkakärryillä lisää kiviä ja osan sain asennettua. Kuumaa touhua näillä 27-28 aseteen lämmöillä.




Kolmiopenkin kaaressa kukkii molemmin puolin 'Rouge Cardinalit'. Ne sointuvat aivan valtavan hyvin alueen muihin kasveihin. En saa kuitenkaan teille välitettyä silmän tallentamaa näkymää. Kerrankin onnistui valinnat melko nappiin heti ensimmäisellä kerralla.





Tässä vähän lähempää 'Rouge Cardinal'. Onneksi ovat hyvin hengissä, nyt vain odotellaan, että alkavat tuuheutua.




Juuri nyt mittari näyttää +27,8 astetta. Olen yrittänyt tehdä verkkaiseen tahtiin töitä arboretumissa, mutta tehot ovat vähän heikot. Juomista on haettava vähän väliä, sillä hiki virtaa ihan noroina pitkin nahkaa. Arvatkaa, miten viehättävältä näytän, kun levitän haketta puskille ja puille, että eivät niin haihduttaisi? Kädet ja jalat ovat pöperössä, eikä naamakaan taida värjäytymiseltä säästyä. Verenhimoisia paarmoja on läiskittävä tasaiseen tahtiin, joten koko eukko on ihan likainen. 

Yrittäkää selvitä helteessä!


torstai 1. heinäkuuta 2021

KOKEMUKSIA ROBOTTIRUOHONLEIKKURISTA



Moni blogiani seurannut varmaan muistaakin, että hankimme syyskuussa 2020 robottiruohonleikkurin. Kuvassa 'Tarmo' näkyy puuhissaan piharingissä. Tällä etupihalla soratie kiertää ympyrän ja nurmikkoa on keskiosan lisäksi rakennusten edessä ja koristeomenapuiden alueella. 




'Tarmo' ylittää itsenäisesti ympyränä kiertävän tien ja hoitaa kaikki nurmikot, mitkä sen alueeksi on rajattu. Tämä etupihamme on aika haastava ja tämän ratkaisun huono puoli on se, että autoa ei kannata pitää niillä tiealueilla, millä Tarmo liikkuu, ettei robottileikkuri mene auton alle. 



Kuvassa näkyvässä paikassa autoa voi pitää huoletta ja usein oma automme onkin siinä esteenä, etteivät muutkaan satunnaiset kävijät aja 'väärälle' alueelle. Vieraita odottaessamme voin puhelimesta laittaa leikkurille tauko -komennon tai ohjata sen siirtymään latausasemaan. 

Tällainen pihapiiri taitaa olla nykyään aika harvinainen, joten yleensä robottileikkuria asennettaessa ei tarvitse pohtia näin mutkikkaita ratkaisuja. Minua on hämmästyttänyt, että Tarmo on muistanut hoitaa kaikki etupihan nurmisuikaleet ja nurmikko on aina siistissä kunnossa.



Kuvassa Tarmo on tehtävissään kivipengerryksen ylätasanteella. Minusta tuntui epämiellyttävältä ajaa nurmikkoa tällä alueella päältäajettavalla ruohonleikkurilla sillä kaltevuus kivien suuntaa sai tuntemaan, että ruohonleikkuri kaatuu. Robottileikkuri selviää hienosti, tässäkin kuvan tilanteessa se ajaa kiveen asti ja peruuttaa sitten itsensä ylämäkeen. 



Puutarhamme on robottileikkurille oikea labyrintti, voisi ajatella, ettei sillä ole ainakaan tylsää. 



Usemmiten Tarmo tulee etupihalle täältä talon itäpuolelta, missä sillä on myös hoidettavana reilu alue vanhojen tammien ja koivun ympärillä.



Olemme edelleen tyytyväisiä, että hankimme robottileikkurin asennettuna ja että asentaja oli niin ammattitaitoinen. Uskoakseni olisimme selvinneet asennuksesta jollain tavalla itsekin, mutta tuskin olisimme saaneet likimainkaan kaikkea hyötyä robotista käyttöön.



Todennäköisesti täältä rannan puolelta olisi rajattu joku selkeä osuus robotin leikattavaksi, mutta oma usko ei olisi riittänyt kaikkien istutusalueiden kiertämiseen ja kuitenkin tarmokas 'Tarmomme' hoitaa kaikki sokkelot ja alueet ilman unohduksia. Asentaja siis tiesi, mistä puhui.



Oli hyvä, että asentaja kävi etukäteen meillä paikan päällä kartoittamassa alueen, hän pystyi nurmikon pinta-alan mittauksen jälkeen kertomaan, mikä malli on meille toimiva ratkaisu, emme olleet edes varmoja pystyisikö robottileikkuri selviytymään tästä meidän puutarhastamme. 

'Tarmo' on Husqvarna Automover 450X.



Kirjoitin syksyllä asennuksesta tarkemmin ja voit halutessasi lukea jutun lopussa olevasta linkistä.




Nurmikkomme ei ole mitenkään kovin tasainen ja nurmen seassa kasvaa myös voikukkia ihan liikaa. Voikukkien kukinnan aikaan ei mikään leikkuri saa nurmea leikkaamalla voikukkia pois, mutta Tarmo pärjäsi vähän paremmin kuin päältäajettava ruohonleikkuri. Tänä keväänä satoi rajusti ja ruoho kasvoi ihan hurjana, en olisi mitenkään ehtinyt leikata päältäajettavalla ruohoa niin usein kuin olisi pitänyt, että olisi päästy samaan lopputulokseen kuin robotti.



Hämmästyttävää on, että nurmikko on niin siisti ja tasainen, vaikka Tarmon toiminta näyttää täysin suunnittelemattomalta ja poukkoilevalta. Kuitenkin sen 'aivoissa' on leikattavan alueen muoto ja tehtävä tulee hoidetuksi.



Äänettömyys on miellyttävä ominaisuus, tasainen rouskutus kuuluu Tarmon lähestyessä, mutta muuten ei ole äänisaastetta. On myös mukava, että nurmikkoon ei jää silminnähtävää nurmisilppua, mikä kulkeutui aikaisemmin sisälle kengissä. Robotti leikkaa nurmea niin tasaisesti, että pieni silppu jää nurmen ravinnoksi ja lannoitteeksi.

Vanha kone vei bensaa ja aina piti muistaa tankata kanistereihin, että oli kotona riittävästi varalla polttoainetta. Tarmo huolehtii itse latausasemalle menosta ja reilun tunnin latauduttuaan se jatkaa puuhiaan itsenäisesti, jollei toisin ole ohjelmoitu.



Yllä kuvassa Tarmo on saapumassa syreeniaidan luota. 



Uuden pihan voi suunnitella robottileikkuria ajatellen siten, että istutusalueita kiertää nurmen tasalla kivireunus. Yllä kuvassa Tarmo ajaa nurmikkoa puutarhan ja keittiöpuutarhan rajalle upotetun betonikiven vieressä. 



Minä viimeistelen istutusalueiden reunat kanttaamalla 2-3 kertaa kesän aikana. Tarpeen mukaan leikkaan nurmitupsut siimaleikkurilla, samoin tein päältäajettavalla ruohonleikkurilla ajon jälkeen. En koe tätä rasitteeksi. Joka tapauksessa yleisilme on robottileikkurin kanssa huomattavasti siistimpi kuin ennen robotin hankintaa. 



Pidän siitä, että nurmi näyttää siistiltä, vaikka meillä nurmikossa kukkiikin monin paikoin valkoapila,  nurmitädyke ja monta muuta kukkaa.  Leikattu nurmikko tuo kukat, puut ja pensaat paremmin esiin, tämä tosin on vain oma mielipide.



Malala leikkuri hoitaa pensaiden alta ruohon leikkuun kätevästi. Tästäkin kuvasta näkee, että edelleen apila kukkii, vaikka nurmi on matala.



On paljon uutisoitu siilin poikasten jäämisestä robottileikkurin ruhjomiksi. Jos pihapiirissä asuu siilejä, kannattaa miettiä tarkasti, haluaako robottileikkuria hankkia tai ainakin käyttää sitä vain päiväaikaan. Meillä ei ole ollut siilejä, tämä ei ilmeisesti ole niiden aluetta. En myöskään ole löytänyt Tarmon jäljiltä muutakaan tuhoa. En osaa sanoa, onko eri valmistajien robottimalleilla tässä suhteessa eroa? 

Husqvarna Automover liikkuu iltaisin ja öisin valot päällä, joten sen lähestymisen näkee, jos on itse pimeällä ulkona.



Mitä muita huomioita tai haasteita robottileikkuri on tuonut tullessaan? Lapiota ei kannata iskeä pystyyn alueella, missä on maahan asennettuna rajauslankoja. Poikki menneen langan saa toki korjattua, mutta parempi välttää turha työ. 



Tällä viikolla kanttasin huvimajan laajan istutusalueen reunat ja muistin väärin piuhan paikan huvimajalle johtavan liuskekivipolun edustalla. Leikkasin siis vahingossa kaapelin poikki kanttauslapiolla. No, kaivoin piuhan molemmat päät esiin ja isäntä yhdisti piuhan asentajan jättämällä liitoskappaleella. Ei ollut iso homma ja pystyn tekemään tuon jatkossa itsekin, jos löydän isännän työkalut. 

Itse asiassa lohdutti, että voin muuttaa tarvittaessa istutusten kokoa tai muotoa aika helposti eli piuhaa voi lisätä välille, jos istutukset laajenevat, niinkuin täällä on ollut kummallisesti tapana. Meillä kaapelit on siis upotettu maan sisään.



Nurmikolle ei myöskään kannata jättää lojumaan tavaroita, joiden yli leikkuri pääsee kulkemaan. Pidän yleensä puutarhatyökalut kottikärryissä ja 'Tarmo' on lisännyt tarkkuutta näissä asioissa. Puutarhaprojektien aikana kannattaa ottaa huomioon  leikkurin työskentelyalue, jos silloin on tarpeen pitää nurmikolla erilaisia työkaluja tai muuta -  robottin voi myös ohjata latausasemaan tai laittaa se tauolle. Puhelimella tämä onnistuu niin kätevästi, ettei ole vaiva lainkaan.



Kevään kaatosateessa meille tuli rannan lähelle nurmikkoon pieni mutalikko - alueella on joskus ollut iso kuusi ja maa on tästä kohdasta kuopalla. Tarmo kynti mudassa ja jäi siihen jumiin pari kertaa, sain tästä viestin puhelimeeni. Mies ratkaisi asian siten, että teki laudoista kehikon, mikä esti leikkurin pääsyn mutaan ja alue sai kuivua rauhassa. Yllä olevasta kuvasta näkee, että robotti pyörii yllättävän näppärästi pienissäkin 'sokkeloissa'.



Meillä 'Tarmon' hoidettavana on siis noin 5500 m2 nurmikkoa ja alue on varsin sokkeloinen kuten esim. yllä kuvassa näkyvä 'Ruusupuiston' alue. 

Olen ollut tähän mennessä erittäin tyytyväinen tähän hankintaan, nurmikonleikkuulta vapautuva aika jää muihin puutarhatöihin 😊.


Mikäli haluat katsoa jutun robottileikkurimme asennuksesta, pääset sinne seuraavasta linkistä (klik).