Tämä viikko on ollut hyisen kylmä. Uudenpäivänä 1.1. pakkasta oli -26 astetta, mutta tiistaina päästiin jo tosiasioiden äärelle, sillä aamulla mittari näytti -31 asteen pakkasta. Sen jälkeen onkin menty näissä lukemissa koko viikko pienin parin asteen vaihteluin.
Lämmitämme vain kahta huonetta eli keittiötä ja oleskeluhuonetta, muualla talossa on sen verran lämpöasteita, etteivät putket jäädy. Makuuhuone on varsin raikas nukkumiseen, mutta tarkenee hyvin, kun vetää lämpimän päiväpeiton täkin päälle korviin asti.
Rilla ei oikein tykkää pitää toppatakkia kävelyreissulla, se yrittää kaiken aikaa kiskoa sitä päältä pois. Koiralenkkejä on siis päivän aikana useita, mutta sen verran lyhyitä, että Rilla ne sietää.
Onneksi beauceronin turkki on varsin säänkestävä, mutta onhan -30 astetta tällekin rodulle turhan paljon, jos ulkona vietetty aika venyy liian pitkäksi.
Olemme tyhjentäneet mummon asunnon nyt melkein valmiiksi, huonekaluja on vielä paikoillaan. Yllättävän paljon kaappeihin mahtuu tavaraa, kun kaiken purkaa pois. Vanhat arvokkaat käsityöt tietenkin säästämme suvussa. Liinavaatekaapista löytyi hienoa kansanperinnettä mm. kangaspuilla kudottuja pellavaisia suuria pöytäliinoja erilaisilla kuvioilla. Pistää miettimään niitä aikoja, jolloin kaikki oli käsityötä. Mikä taito ja vaivannäkö!
Tavaroiden lajittelua tehdessä monet muistot tulvivat mieleen. Tätä kulhoa mummo käytti marjametsässä ja tämä katettiin pöytään monen monta kertaa, kun hyvin vieraanvarainen anoppini kutsui kahvi- tai ruokapöytään.
Lapsemme saivat itselleen mieleisiä käyttötavaroita, käsitöitä ja astioita, jotka jatkavat elämää heidän kodeissaan ja muistuttavat mummosta. Paljon lajittelimme tavaroita myös kierrätykseen. Uskon, että mummo olisi ollut mielissään, että nämäkin tavarat tai vaatteet, voivat olla iloksi ja tarpeen jollekin ihmiselle.
Kaappien kätköistä löytyi valtavasti valokuvia, jotka oli järjestetty pitkään riviin albumeja tarkoilla merkinnöillä kuvan tapahtumasta. Monta iltaa vierähti, kun katsoimme isännän kanssa kuvia ja muistelemme tapahtuneita. Vanhat mustavalkoiset kuvat ovat todella kiinnostavia ja kertovat ajasta kauan sitten.
Kaikki tämä kaappien tyhjennys ja tavaroiden lajittelu muistutti jälleen itseä siitä, että oli ryhdyttävä siivoamaan omia kaappeja tehokkaammalla seulalla. On eri asia säilyttää vanhaa tai tunnearvolta tärkeää, kuin säästää ihan kaikkea ajatuksella ”jos joskus tarvitsisi”. Meillä täällä vanhassa suuressa talossa on niin paljon kaappeja ja yläkerrassa säilytystilaa, että on liian helppoa varastoida melkein mitä vaan.
Johan oma jälkikasvu saa hermoromahduksen, jos heidän pitäisi meidän jälkeemme tyhjentää tämän talon kaapit ja varastot. Oma uuden vuoden päätökseni oli käydä selvitystyöhön ja siirtää kierrätykseen paljon sellaista, mitä ei ole tarvittu enää aikoihin. Näissä tavaroissa on suuri osa sellaisia, mitä on meidän avioliiton aikana eri elämänvaiheissa jäänyt tarpeettomaksi. Nämä tavarat eivät ole kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ja joutavat päästä elämään elämäänsä joko uusiokäyttöön tai jonkun toisen tarpeeksi ja käyttöön.
Tämän viikon pakkasten aikana olen tehnyt valokuvakirjan mummon hautajaisista ja muistotilaisuudesta, sekin on ollut hyvä prosessi ja tuonut paljon muistoja ja ajatuksia mieleen. Minusta on kiva laittaa painettuun valokuvakirjaan myös tekstejä, näin esim. kukkatervehdysten antajat jäävät muistiin nimien ja heidän lukemiensa ajatusten kanssa. Tänään saan lähetettyä kirjan painettavaksi.
Maisema ulkona on kuin upeasta talvisesta taulusta. Onneksi on paksu lumikerros kasvien päällä, toivottavasti arat lajit selviytyvät lumieristeen alla. Rillalla riittää tutkittavaa omalla tontilla, sillä jänisten jälkiä on joka puolella.
Hyvää tammikuun jatkoa!
Teillä on tosi kylmää. Täällä oli viime yönä tähän asti kylmin, 20 astetta tai piirun verran alle. Onneksi nyt lauhtuu vähitellen, vaikka mittari näyttää jo taas lähteneen laskusuuntaan, tässä iltapäivällä oli jo lähes trooppisen lämpimät -13 astetta.
VastaaPoistaIhana Rilla, onneksi teillä on mahdollisuus ulkoilla usein.
Haikeaa on anoppisi poismeno ja kaiken järjestely. Ihana ajatus, että nyt tuli perheelle tavaroita, jotka muistuttavat hänestä. Itselleni sellaiset ovat tosi tärkeitä ja minunkin tavaramääräni huitelevat jossain vuoriston huipulla ;-) Hyvä ajatus tuo karsimisen aloittaminen.
Toivottavasti puutarhan kasvit selviävät! Minullakin on sisällä 3 villapaitaa, kahdet villasukat + Reinot, kahdet housut, ranteenlämmittimet :-D Mielummin sitä pukeutuu kuin jäätyy.
Merisaaristossa tuollainen pakkanen tuntuu varmasti ennätyksellisen kylmältä. Pidetään kaikille kasveille peukkuja!
PoistaSäilytettävien tavaroiden suhteen pitäisi olla harkittu ajatus, ihan kaikkea ei kannata säästää :). Onhan meilläkin paljon sellaista tallessa, mistä on iloa ja hyötyä moneen kertaan ja tarpeita, joista voi rakentaa yhtä ja toista - se on vähän eri juttu. Mutta tiedän jo nyt, että paljon joutaa laittaa eteenpäin.
Mielummin pukeutuu kuin jäätyy :-D.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNyt onkin saatu hytistä monta päivää peräkkäin kovassa pakkasessa. Anoppisi jäämistöä läpikäydessäsi on mieliala ollut varmasti haikea. Valokuvien kautta myös muistot ja eletty elämä tulevat varmasti hyvin elävästi mieleen.
VastaaPoistaMinä olen tehnyt hyvin vähän tuota tavaroiden karsimista. Tosin jouduimme aikoinaan mieheni opiskelujen ja töiden takia muuttamaan usein ennen nykyiseen kotiin asettautumista, joten tavaroita ja huonekaluja karsiutui muuttojen myötä ihan pakosta. Nopeasti sitä tavaraa kuitenkin kertyy kaappeihin vuosien varrella.
Mukavaa tammikuun jatkoa.
Kylmää on ollut ihan ennätystahtiin. On totta, että mummon tavaroiden lajittelu on haikeaa, mutta toisaalta myös arvokas kokemus. Toisaalta muistot ja toisaalta ymmärrys itselle siitä, että kannattaa arvioida millä on merkitystä -millä ei.
PoistaMuutot ovat ihan varmasti hyvä arvioinnin paikka, me olemme olleet paikoillamme koko avioliiton ja mieheni täällä ihan syntymästään asti. Kiitos, samoin sinulle!
Oli mukava lukea kuulumisiasi ja ajatuksiasi siellä talven kourissa.
VastaaPoistaKiva kuulla Pauliina :).
PoistaSamoon lukemis tääläki o menty. Vaikka pihallon hianon näkööstä, en o pahemmin pihalla käyny.
VastaaPoistaMummon asunnon tyhyjäys on varmasti aikamoonen urakka ja pistää ittekki miättimähän asioota. Kesällä tyhyjennin isoon vintin varaston ja kuinka palio siäläki oli ihan poltettavaaki kamaa ja kaikki mun. Osa tiätysti jäi, mutta ny mahtuu laattiallaki ihan kävelemähän. Oon yrittäny kerätä saman aihepiirin kamoja yhtehen paikkahan ja muutenki teherä inventaariota, just jäläkipolovia silimällä pitäen. Viälä tarttis teherä yhtä sun toista. Mukavaa tammikuun jatkua!
Olisi hyvä tehdä juuri tuota aihepiirin tavaroiden yhdistämistä ja pohtia huolella, mikä on tarpeellista (voi hyötykäyttää itsellä) ja mikä on tarpeetonta ( joutaa kierrätykseen).
PoistaNe kaapit, jotka olen ehtinyt käydä läpi, osoittivat, että tarpeellisen ohessa on paljon asioita, jotka joutavat lähtemään esim. kaikenlaista arkistoitua paperitavaraa, jotka eivät vaadi enää säilyttämistä. Tekeminen ei varmasti tältä osin koskaan lopu. Joka vuosi pitäisi palata asiaan ja olla tarkkana, ettei säilö turhaa.
Huh mitä pakkasia ja siellä vain reippaasti ulkoilet ja touhuat. Meillä juuri nyt -23, mutta -20 on jo tuntunut niin invalidisoivalta pakkaselta.
VastaaPoistaKyllä -30 asteen pakkanen on jo liikaa, ulkona ei voi pitkään olla. Juuri nyt mittari näyttää näin sunnuntaina -30,4 astetta. Rilla vinkuu ulkoilemaan (tottunut aamupäivän lenkkeihin), mutta ei voi kyllä yli tuntia kävellä.
PoistaAlkaa jo tuntumaan nämä pakkaset ja todellakin saisi jo riittää. Viime yö oli täällä kylmin, -28 astetta pakkasta. Ikkunan vieressä lämmintä +10 astetta, keskellä huonetta +15 astetta kun ei raaskita lämmittää enempää. Lapsen huoneessa toki vähän lämpöisempää.
VastaaPoistaTuo läheisen tavaroiden läpikäyminen on aikaa vievää, mutta niin muistorikasta <3
Tänään maanantaina on onneksi pakkanen jo helpottanut. Tosin tuuli on hyytävä.
PoistaMuistojen läpikäyminen on hyvää hoitoa surussa.
Viime vuosina ei ole ollut näin pitkää kirpeän pakkasen jaksoa. Viime yö taisi olla kylmin, kun mittari vielä kymmeneltäkin näytti -27. Maisema on hengästyttävän kaunis, mutta pikkuhiljaa lauhkeampi sää olisi mukavampaa. Olemme jonkun verran ulkoilleet, eikä se kunnolla puettuna mitenkään hankalaa ole. Silti elämä tuntuu kaventuvan liikaa sisätiloihin. Villasukat ja muut paksut tamineet ovat sisälläkin kovassa käytössä. Makkarissa saa minusta olla viileämpää.
VastaaPoistaVanhempieni asuntoa kolme vuotta sitten tyhjentäessä havahduin, kuinka paljon pieneenkin kotiin tavaraa mahtuu. Vanhemmat olivat kuitenkin aiempina vuosina karsineet paljon muuttaessaan isosta asunnosta pienempään. Lapset ja lähisukulaiset ottivat yksittäisiä esineitä, mutta harva haluaa tai tarvitsee valmiiseen kotiin kasapäin vanhoja esineitä. Nykynuoret ovat enemmän minimalisteja. Tavaroita päivätolkulla setviessäni tajusin, että loppujen lopuksi tavara on vain tavaraa. Monista nousi muistoja, mutta moni oli täysin merkityksetöntä. Joitakin tavaroita kuvasin itse esineen mennessä kiertoon. Valokuva vie vähemmän säilytystilaa ja usein se tuo muistot samalla tavalla esiin.
Vanhempien asunnon tyhjennys sai aikaan herätyksen, että omaa kotia voi tyhjentää jo hyvissä voimissa. Silloin, kun voi itse miettiä ja päättää, mitä kannattaa säästää. Aloitin ns. kuolinsiivouksen, jonka ansiosta paljon lähti eri tavoin kiertoon ja kaatopaikalle. Meillä on valtava kellari ja asuintiloissakin runsaasti säilytystilaa. Mitä enemmän on tilaa tavaroille, sitä enemmän sitä näköjään kertyy. Kellarissa varsinkin oli monien sukulaisten ja tuttavien muutoista jäänyttä tavaraa. Väliaikaisesti meille tulleita ja tänne jääneitä. Omakotitalossa asuessa moni tavara säästetään sillä ajatuksella, että siitä voi olla hyötyä myöhemmin. Olet varmasti törmännyt samaan asiaan. Yhä olisi turhaa tavaraa nurkissa. Hissukseen sitä karsitaan. Uuden hankkimisessa olen kuitenkin tarkempi. Jotain kivaa kaupassa nähdessäni esitän itselleni kysymyksen: "Tarvitsenko tätä todella?" Tehokas tapa, sillä usein nähty tuote jää ostamatta.
Nyt tänään aamulla mittari näyttää onneksi maltillista pakkasta, joten siltä osin vähäksi aikaa helpottaa. Vesikeliä ja siitä seuraavaa liukkautta en kuitenkaan toivo missään tapauksessa.
PoistaMeillä lapset ovat hyvin samalla tavalla (kuin mainitsit) tarkkoja siitä, että ottavat tarpeellista käyttöön, mutta eivät halua täyttää kaappeja hamstraamisen ilosta.
Pidimme pari kertaa kotikirpputoria mummon asunnossa ja yksi kävijä juomalaseja ostaessaan totesi viisaasti, että jos hän ostaa uuden ’sarjan’ astioita, jostain aiemmin hankitusta on luovuttava, ettei kaappitila täyty yli.
Minäkin otin paljon kuvia, ne vievät ’avaruudessa’ pienen tilan. On kiva, että pitkään suvussa kulkeneet yksittäiset astiat ja ne käsityöt säilyvät omaisilla, mutta ihan valtaosa kaappien sisällöstä joutaa kyllä uusiin koteihin. Onneksi paikkakunnalla on hyvä siisti kierrätyskeskus, jonne luovutetut vaatteet ja tavarat pääsevät ilahduttamaan heitä, joilla on tiukkaa rahasta.
On juuri niin, että jos on paljon tilaa säilyttää tavaraa, niin sitä jää helpommin säilöön. Ja monesti ihan turhaan. Meilläkin on täällä vielä vintissä tavaraa monen kuolinpesän tyhjennyksestä ennen avioliittoamme. No, niitä pitää nyt sään salliessa tarkastella ja lajitella säilytettävät ja tarpeettomat.
Kylmyys koettelee nyt meitä kaikkia; ihmisiä, eläimiä, asumuksia, kasveja... on vain keksittävä keinoja, millä pärjäillään. Meilläkin on lastenhuoneet kylminä aikoina pois käytöstä, lämpöä laskettu ja ovet kiinni. Sähkölämmitteisessä talossa on mietittävä kaikenlaisia säästökeinoja. Poisnukkuneiden läheisten surutyö ei pysähdy hautajaisiin, vaan muistot kulkevat matkassa vielä monessa tilanteessa. Kotien tyhjentäminen tuo esiin luopumisen haikeuden, mutta myös lämpimiä muistoja. Olen monesti ajatellut, minkälaisen muuton edessä itse olen lähivuosina, kun omat iäkkäät vanhempani täältä poistuvat. Talossa on tavaraa runsaasti, ja sen läpikäyminen ei tule olemaan nopea juttu!
VastaaPoistaAivan!
PoistaMietimme muuten monta kertaa tavaroita läpikäydessämme, että olisi pitänyt katsoa montaa niistä vielä mummon eläessä. Hänen muisti toimi hyvin ja olisi ollut hyvä kuulla esim. käsitöiden tarinat häneltä.
Kolmenkympin pakkaset tuntuvat hyytävän kylmiltä, vaikka olisi vaatetta reilusti päällä. Onneksi nyt on meillä enää -3 astetta. Karo alkaa olla jo sen verran vanha, että meillä pakkasraja menee -20 asteessa tai jos yhtään tuulee, niin -15 asteessa. -10 asteessa vedetään töppöset jalkoihin lenkille lähtiessä. Takkia emme ole Karolle koskaan testanneet mutta tuskinpa se panisi sellaistakaan pahakseen, kun töppösetkään eivät häiritse. Pysytellään kovemmilla pakkasilla enemmän sisällä ja aktivoidaan Karoa muuten. Rillan kaltainen nuori, energinen ja aktiivinen koira tarvitsee sekä liikuntaa että ulkona riehumista paljon enemmän.
VastaaPoistaIän myötä monelle ihmiselle kertyy hirmuisesti tavaraa. Usein tavaramäärää tulee karsittua silloin, jos tulee eteen muutto pienempään asuntoon tai vanhustenkotiin tms. Omillaan loppuun asti pärjänneen huushollissa sen sijaan voi olla vuosikymmenien aikana kertynyttä tavaraa, joista iso osa saattaa olla ihan käyttökelvotontakin. Kaikki on pitänyt syystä tai toisesta säästää tai sitten ei ole vain tullut hävitettyä niitä ajallaan. Ja löytyy sitä nuorempienkin kodeista. Itse kävin joululoman aikana läpi vanhoja opiskelukansioitani ja muita papereita. Ihmeesti sitä vain valmistuessaan kuvitteli, että oppimateriaaleista voi olla vielä joskus hyötyä. Suurinta osaa ei ole tullut kymmeneen vuoteen tutkittua, joten ne joutivat mennä. Ehkä neljäsosalle on ollut silloin tällöin tarvetta ja ne jätinkin vielä säilöön. Hyvä, että mummonne tavaroista löytyi sellaistakin tavaraa ja tekstiilejä, joille on sukulaisilla käyttöä tai halua säilyttää muistoina.
Mukavaa viikkoa!
Puimme Rillalle -30 asteen pakkasen lenkeille Ritalta perityn toppatakin, mutta se tuntui häiritsevän koiraa ihan hurjasti, vaikka olisi luullut takin auttavan. No, reipas loikkiminen ja juoksu pitivät ehkä koiran sopivan lämpimänä lyhyillä lenkeillä, jalkojen nostelu on selvä merkki siitä, että mennään takaisin sisälle.
PoistaOnneksi mummo muutti puolison kuoleman jälkeen omakotitalosta kaksioon vajaa 10 vuotta sitten. Siinä yhteydessä oli iso karsinta ja paljon tavaraa kaapeista lähti puolison lasten koteihin. Mutta anoppi oli 95 vuotiaana elänyt ne ajat, jolloin kaikesta oli puute, joten hänelle oli jäänyt sisäsyntyisesti tarve pitää säilytettävänä monipuolisesti kaikenlaista.
Minäkin totesin ihan saman omien opiskelumateriaalien kohdalla, pari vuotta sitten laitoin ne jo pois, mutta turhaan tuli säilytettyä kymmenet vuodet :).
Lapset arvostivat kovasti niitä tavaroita, tekstiilejä ja huonekaluja jotka valitsivat ja saivat mummon peruina, varmasti niitä käytettäessä on mummosta muistoja mielessä.
Olette tehneet tärkeää surutyötä myös muistojen ja tavaroiden läpikäymisen muodossa. Ihmisiltä jää paljon tavaraa, joista voi olla vaikea luopua. *On eri asia säilyttää vanhaa tai tunnearvolta tärkeää, kuin säästää ihan kaikkea ajatuksella ”jos joskus tarvitsisi” * Tämä sinulta lainattu teksti on just sitä mitä kannattaisi noudattaa. Mukava kun nuoriso on ottanut itselleen erilaisia asioita muistoksi ja käyttöön :) Valokuvat jo itsessään ovat upeaa historiaamme, miten on ennen asuttu ja pukeuduttu. Käsityötaidot ovat olleet tärkeitä ennen, voisiko sanoa jopa tyttären / tulevan emännän mitta. Ainakin arvostettu ja tärkeä taito
VastaaPoistaMekin on tehty jo yksi raivaus ja siinä lähti paljon tavaraa. Tosiaan, ne joilla on aittoja ja vinttejä ym. niihin on niin helppo kasata tavaraa odottamaan aikaa parempaa, jota ei yleensä tule.
Kylmä on ollut, mutta nyt helpottaa jo. Mukavia talvipäiviä sinne!
Osuvasti kirjoitettu! Näinhän se on.
PoistaNyt on jo leutoa ja pääsee paremmin pitkille lenkeille. Kiitos ja samoin sinulle hyviä talvipäiviä!
Onneksi tosiaan on paksu lumikerros kovilla pakkasilla. Taannoin muutama vuosi sitten tuli ikävät talvivauriot, kun pakkanen tuli paljaaseen maahan. Monet perennat eivät kestäneet, varsinkin kaikki ruusut kuolivat, samoin vadelmat kärsivät tosi paljon.
VastaaPoista