torstai 23. tammikuuta 2020

MINÄ PUUTARHURINA -haaste

Kivisen Vilman blogista - klik - sain haasteen pohtia vapaamuotoisesti, millainen puutarhuri olen. Ensin alkuun on todettava, että olen itseoppinut kotipuutarhuri. Uskon voivani oppia jatkuvasti yhä edelleen.



Olen asunut kerrostalossa Helsingissä lapsuuden ja nuoruuden - aina opiskelujen päättymiseen saakka. Meillä oli kesämökkinä vanha punamultainen torppa, jota ympäröi noin puolen hehtaarin maapläntti. Torppa oli rapistunut, piha villiintynyt ja perunamaa kasvoi lepikkoa, kun ensimmäistä kertaa saavuimme paikalle. Vanhempani tarttuivat toimeen; he kunnostivat rappeutumassa olevat rakennukset ja myös ympäristö alkoi muuttua. Isä raivasi perunamaan takaisin alkuperäiseen käyttöönsä, itse asiassa peltoa tuli ihan kunnioitettava alue sekä perunalle että muille hyötykasveille. Mökin pihassa kasvoivat myös marjapensaat ja mansikat, näiden lisäksi äitini istutti omenapuita, koristepensaita ja teki kivikkorinteeseen perennapenkin maanpeitekasveille.

Hämykurjenpolvi, harmaakurjenpolvi "Ballerina", alhaalla tarhakurjenpolvi







En koskaan lähtenyt mökille vastentahtoisesti, nautin torpan vanhanaikaisesta tunnelmasta ja kesistä maalla. En kuitenkaan nauttinut pakollisista kitkemisurakoista kasvimaalla - ajattelin aina, ettei kukaan kavereistani Helsingissä joutunut konttaamaan tuntikausia peruna- ja kasvimaalla. Kävin myös läheisellä maatilalla kitkemässä "kilometrien" mittaisia mansikkarivejä, kun kaverini (talon tyttöjä) kävi pyytämässä. Päätin kyllä, että aikuisena en moiseen ryhdy.



Eräänä kesänä päätin viettää kesätöiden päätyttyä pienen hetken mökillä ennen lukion kolmannen luokan syyslukukauden alkua. Repussa oli kirjoja, joita ajattelin lukea riippumatossa. Jäin postiauton kyydistä ja päätin poiketa pysäkin vieressä maatilalla tervehtimässä talon väkeä. Sisällä kuulin, että talon isäntä oli kuollut muutama päivä aikaisemmin sairauskohtaukseen. Lupauduin auttamaan puutarhan kitkemisessä ennen tulossa olevia hautajaisia. 

Talon eteläseinustalla pionien ympäristöä kitkiessä mietin, että mitähän kummia kasveja pionien juurelta kasvaa, päättelin ne rikkaruohoiksi. Tuossa tilanteessa tutustuin tietämättäni ensimmäistä kertaa vuohenkelloon alueella, missä myöhemmin alkoi yli 30 vuotinen "sotani" kyseisen kasvin kanssa. Tietämättäni olin tulevan kotini puutarhassa ensimmäistä kertaa "puutarhuroimassa".



Tuon loppukesän tapahtuman jälkeen kului vielä vuosia ennen kuin menimme naimisiin ja muutin emännäksi taloon. Niin vain kaupunkilaisesta tuli maalainen - melkoinen muutos, mutta hyvä sellainen!

Tulevana kesänä meillä on mieheni kanssa 34 vuotta yhteistä matkaa elettynä tässä vanhassa kartanossa, joka on nähnyt niin monenlaista elämää ja asukkaita yli 150 vuoden aikana. Puutarha on rakentunut hiljalleen ja vaiheittain. Itse olen oppinut "puutarhuriksi", koska on ollut halu etsiä tietoa ja oppia. Puutarhablogien löytäminen oli minulle iso harppaus innostukseen ja inspiraatioon. Löytyi samankaltaista seuraa, kokemusten ja tiedon saamista sekä jakamista.



Nautin kauneudesta. Yritän tehdä laajoja istutusalueita, joissa kasvien värit sointuisivat keskenään ja haluan nähdä toistoa väreissä myös laajemmalla silmäyksellä, jotta näkymä olisi harmoninen ja rauhallinen. Toki kiinnostavat lehtimuodot ja kontrastit tuovat elävyyttä ryhmiin. On haastavaa ja samalla mielenkiintoista yrittää maalata erilaisilla kasveilla sellaisia näkymiä, mitä tavoittelee. Eihän se tietenkään aina onnistu, mutta sitten yritän uudelleen.

Nyt olen innostunut saamaan puutarhaan uusia puita, pensaita, köynnöksiä ja perennoja, monet vuodet jaoin vain jo saatuja ja olemassa olevia.

Olen ollut aina vähän pedantti ja nautin järjestelmällisyydestä. Puutarhassa nautin siististä nurmikosta ja rajauksista. Vaikka eihän tämä jatkuvasti toteudu, heinä kun kasvaa sopivalla säällä ihan vimmatusti ja niinä aikoina saattaa olla kädet täynnä muuta puuhaa.

Olen myös aika ahkera, kun sille päälle satun. Sisukkuudesta on hyötyä silloin, kun kiven pyörittäminen meinaa olla voimien äärirajoilla tai kottikärryt vaappuvat painavan lastin alla ja joutuu ottamaan vauhtia pieneen ylämäkeen. Innostavan projektin kanssa ajantaju häviää, eikä malttaisi millään lopettaa.
Kottikärryt ovat käsilaukkuni puutarhassa. Mukana kulkee myös ämpäri tai pari. Yleensä kuljetan kottikärryissä mukanani erilaisia puutarhan työkaluja, joille saattaa tulla yllättävä tarve. Koska puutarhani on noin hehtaarin kokoinen, ei millään viitsisi lähteä hakemaan esim. oksasaksia, jos näkeekin lohjenneen oksan pensaassa samalla, kun on kitkemispuuhissa viereisessä perennapenkissä. Askelia tulee muutenkin mukavasti. Ja olen huomannut, että myöhemmin ei välttämättä lohjennutta oksaparkaa enää muista, ellei asiaa hoida heti havainnon tehtyään.

"Vie mennessäs, tuo tullessas" ... on tuttua. Täyteen lastattu kottikärryllinen multaa kohteeseen ja takaisin päin jotain muuta toisaalle. Välillä ei järjestelmällisyydestä ole sitten tietoakaan, kun huomaa paluumatkalla kiveä viedessään, että pitääkin ruveta tekemään kivelle kavereineen mukava sommitelma....  näin sitä harhautuu uusiin uusiin puuhiin kesken kaiken.



En ole edustava puutarhuri sievissä asusteissa. Haluan työskennellä mukavissa vaatteissa, mitkä sopivat kulloiseenkin puuhaan tai säätilaan. Raskaiden maansiirtojen tai lapiointien jälkeen multaa löytyy välillä jopa hiuksista. Välillä saattaa satunnaisten pihassa poikkeavien ihmisten olla vaikea pitää kasvot peruslukemilla, kun minulla on hikeen värjäytynyttä multaa naamassa ja hiukset epäjärjestyksessä. Tällaisten tilanteiden jälkeen, jos käy sisällä juomassa ja vilkaisee peiliin, pääsee yleensä nauru itseltäkin.

Pidän monipuolisesta liikkumisesta, päivittäin tulee käveltyä (tai juostua) koirakaverin kanssa 4-10 km lenkkejä. Lenkkeily on meillä mieheni kanssa myös yhteinen harrastus lentopallon ohessa. Puutarhatöiden tuoma hyötyliikunta on minusta kivaa, kuntosalilla käymiseen en ole saanut itseäni vielä innostettua.


Rikkaruohojen kitkeminen on mukavaa silloin, kun se ei ole pakkotahtista. Muistan hyvin monet vuodet, jolloin tuntui epätoivoiselta pitää perenna-alueiden hoitotasoa yllä. Aina olin jälkijunassa ja vuohenputket nauroivat (vuohenkelloista puhumattakaan). On ihan rentouttavaa kitkeä kiireettömästi ja samalla tarkkailla perhosten ja pörriäisten touhuja - ja välillä harhautua johonkin kiinnostavaan välipuuhaan. 

Uusi keittiöpuutarha ja kasvihuone innostivat uudelleen oman sadon kasvattamiseen. Tällä saralla on vaikka kuinka paljon oppimista, vaikka olihan minulla kasvimaa jo 33 vuotta sitten. Kasvihuoneessa puuhaaminen on ihanaa ja itse kasvatetut vihannekset maistuvat niin mukavilta.



Kiitos Kivisen Vilma tästä haasteesta!

Haasteen säännöt: voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon. Minä (Kivisen Vilma) kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen.

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!

Haastan muukaan pohdintaan blogit: Valkoista salviaa
                                                            Rikkaruohoelämää
                                                            Hiidenkiven puutarhassa


Loppukommenttina kiitän lämpimästi Eevaa blogista Viherrin. Eeva neuvoi postauksessaan konkreettisesti, miten voi tehdä kuvakollaaseja Canvalla. Aloin vasta harjoittelun edetessä päästä paremmin jyvälle mm. kuvien pinentämisestä järkevään kokoon, joten ehkä seuraavalla kerralla saan homman onnistumaan vielä paremmin.

Pikkuhiljaa alkaa tämä Bloggerin alustakin tulla tutummaksi. Keksin vasta nyt muutamia juttuja, mitä en alkuun ymmärtänyt ;).


30 kommenttia:

  1. Ihanat kollaasit teitkin!
    Todella mukaansatempaava, ihana, romanttinenkin tarina. Kiitos, kun jaoit sen! Enpä juuri tämän ihanampaa tarinaa voi kuvitella kotipuutarhuriksi tulemisesta, sehän on kuin viehättävästä kirjasta. Niin viehättävä on nykyinen kotisikin ympäristöineen.
    Olen samaa mieltä, puutarhablogeista saa niin paljon tietoa ja vertaistukea, ettei oikein mistään muualta - ainakaan näin mukavasti reaaliajassa. On niin kivaa lukea, millaisten asioiden kanssa puutarhurit ympäri Suomea juuri tällä hetkellä puuhailevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Saila lämpimistä sanoistasi! Minustakin tämä tosielämän tarina tuntuu edelleen romanttiselta, siis vielä näin pitkän yhteisen taivalluksen jälkeenkin. Joskus elämällä on varattuna sellaisia hienoja helmiä.

      Puutarhablogit ovat niin huippujuttu! Hauskaa, että täällä on meitä tavallisia tallaajia ja seassa bonuksena ammattilaisia (kuten sinä), siitä tulee oiva soppa sekä tietoa että kokemuksia.

      Poista
  2. Ihana, satumaanen tarina. Tuallaasta voi tapahtua näköjään ihan oikias elämäski, eikä vaan kirijojen sivuulla. Kolomeskymmenesvuares o keriinny tapahtua palio. Täytyy myäntää, että mullaki plokimailman löytymine, lisäs kummasti puutarhainnostusta.
    Hyvinhän kollaasit onnistuu. Itte enoo päässy viälä ajatusta pitemmälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tämä ihan oikean elämän tarina on ja mahtuu mukaan myös sitä arkirealismia ;). Paljon piti opetella myös maatilan asioita. Mutta maalta löytyy paljon hyvää mm. hyvä mies.

      Kiitos rohkaisusta kollaasin suhteen, pitää myöntää, että ekat meni pieleen, kun alkuun kuvan koko oli liian suuri ja sen jälkeen liian pieni eli tuloksena sumeutta. Mutta sitkeästi harjoitellen... Eevan ohje auttoi.

      Poista
  3. Vau mikä tarina! Kitkentää tulevan, oman talon pihalla, aikas makeeta.
    Nyt vasta pääsin tänne asti vastavierailulle ja jään lukijakuntaan :)
    Sinulla on lääniä siellä ja kaunista katseltavaa. Kotikärryt on minulla myös aina täynnä tykötarpeita, ettei tahdo ne pääasiat eli roskat ja muu jäte mahtua sekaan. Pitäisi olla kahdet kulkupelit...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämä tosiaan yllättää välillä mukavilla tavoilla :). Kiva, että tulit vastavierailulle ja olen iloinen, että liityit lukijaksi, lämpimästi tervetuloa! Totta puhut kottikärryistä - minullakin on monesti kahdet käytössä, jos on isommat hommat meneillään.

      Poista
  4. Hieno kehityskaari! Samaa mieltä kanssasi, että blogit antavat todella paljon inspiraatiota, neuvoja ja mukavia tunnelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä puutarhabloggaajien joukko on erittäin hauskaa ja innostavaa porukkaa!

      Poista
  5. Olipa mukava lukea tarinasi! Huomasin meillä monta yhteistä asiaa. Minulla myös sanonta: vie mennessäs, tuo tullessas! Sovellan sitä sekä kotiin että pihaan. Kottikärryt ovat minullekin tärkeä 'kulkuneuvo'.Meillä kesämökkinä 120-vuotta vanha vilja-aitta eli pihapiiri vanhan rakennuksen, joskin paljon pienemmän, luona. Minullakin koira, jota ulkoilutan vai ulkoiluttaako se minua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä koira on monesti se ulkoiluttaja - ainakin saa liikkeelle, vaikka lähteminen kehtuuttaisi. Reissun jälkeen on hyvä mieli molemmilla. On hauskaa löytää yhdistäviä asioita! Upeaa, että teillä on 120 -vuotias vilja-aitta. Vanhoissa rakennuksissa on jotain niin kaunista.

      Poista
  6. Aivan ihana tarina! Ajatella, että sitä saattaa noin vain tietämättään piipahtaa tulevan kotitalonsa pihalla. Ihanan romanttista ja jotenkin hyvin - en keksi nyt parempaa sanaa tähän - kohtalonomaista. Puutarhasi on kaunis (upeat, värikylläiset kuvat jälleen!) ja oli mukava luka puutarhurista sen takana <3 Minäkin allekirjoitan blogiyhteisön merkityksen. Miten monta inspiraatiota, neuvoa ja rohkaisun sanaa sitä toisilta puutarhabloggareilta onkaan saanut! Tämä on aivan uskomaton yhteisö!

    Lämmin kiitos haasteesta, Päivi! Otan sen hyvin mielelläni vastaan. Oikein mukavaa ja rauhallista viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! Minä olen mieleltäni tällainen luonto-, puutarha, ja eläinihminen - joten elämä maalla tuntuu hyvin sopivalta ja tarkoitetulta :).
      Kiva, että sinäkin jaat kokemuksen blogiyhteisön innostavasta merkityksestä! Ja ihanaa, että otat haasteen vastaan.

      Poista
  7. Ihana tarina ja miten romanttinenkin! Hauska yksityiskohta tuo vuohenkelloon tutustuminen, vaikka pitkä taisto sen kanssa ei varmasti naurata. Kottikärrykollaasi on myös hauska ja kertoo paljon suuren puutarhan hoitamisesta. Kiitos haasteesta, mielelläni otan sen vastaan :) Mukavaa loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattele Minna, että kitkemisestä voi olla monenlaista yllättävääkin hyötyä: tuli seurauksena prinssi ja puutarhavaltakunta ;). Tapaaminen vuohenkelloyhdyskunnan kanssa jäi tosiaan mieleen, en kehdannut vaivata kysymyksillä talon emäntää, mutta kasvutapa pionien juurissa ei näyttänyt oikein harkitulta, joten päätin kitkeä pois. Suurempi sota alkoi sitten myöhemmin, hah.

      Hienoa, että otat haasteen vastaan!

      Poista
  8. Mukava kirjoitus ja ihanat kesäisest kuvat! Näitä haastepostauksia on ollut muutenkin kiva lukea eri blogeista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minustakin on kiva lukea muiden kirjoituksia aiheesta, sitä tutustuu uudella tavalla :).

      Poista
  9. Tarinasi on kuin parhaasta suomalaisesta kartanoromaanista ja kuvat aivan häikäisevän kauniita! Nämä taustatiedot värittävät hienosti kertomuksiasi puutarhan kehityksestä tähän asti ja myös tästä eteenpäin. Yhteistä meillä näyttää olevan siinä, että minäkin tulin aikoinaan kaupunkilaistyttönä maatilalle emännäksi. Eläkeläisinä rakensimme itsellemme torpan ja poika jäi hoitamaan tilaa. Oli mukava tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva kuulla Pirkko, että yhteistä taustaa löytyy :). Ihana, että kerroit - muistelin, että sinäkin sai tämän haasteen mietittäväksi jo aiemmin, joten sitten lisää tutustumista!

      Poista
  10. Lämmin kiitos, otan haasteen ilolla vastaan. Huomasin myös, etten ole muuttanut lukuluettelooni uutta blogiosoitettasi ja siksi blogisi nimeä klikkaamalla jouduin viime vuoden postauksiin. Hetken ihmettelin, mutta nytpä osaan korjata syyn.

    Romanttinen ja ihana tarina. Hienoa, että postiautosta pois jäätyäsi päätit käydä tervehtimässä tilan väkeä. Löysit kohtalosi ja puutarha sai sinusta kasvatettavan ja kasvattajan. Sinulla on kaunis puutarha. Kuvia katselemalla huomaa, että rakentamiseen on käytetty työtunteja, sinnikkyyttä ja myös melkoinen annos rakkautta. Sinulla on esteettistä silmää väreille, muodoille ja kokonaisuuksille. Sitä ihastelen aina blogissasi vieraillessani.
    Kollaasit ovat oikein onnistuneita. Canvaa on minunkin tarkoitus ehtiessäni kokeilla.

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että otat haasteen käsiteltäväksi!

      Sinä osaat kannustaa niin ystävällisesti, ilahdutat mieltä ihan todella! Oikein hyvää viikonloppua!!

      Poista
  11. Olipa kiva lukea tarinasi ja matkasi oman pihan ja puutarhan haltijaksi. 😊😊

    VastaaPoista
  12. Aivan ihana tarina tämä sinun tarinasi luin sen todella mielenkiinnolla. Kauniit kuvat jälleen ja hyvät kollaasit. Itse olen ajatellut myös opetella jossain vaiheessa tämän kollaasien teon Eevan suuremmoisen postauksen innoittamana. Kauniit kurjenpolvet sinulla ja mikä hedelmätarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila :). Kollaasin teko on kuin askartelua eli aika hauskaa. Huomasin vain, että minulla on liian vähän kuvia, sillä olen ottanut aika vähän lähikuvia kasveista. Tämä täytyy korjata tulevana kesänä, sitten on helpompi leikkiä sommitelmilla. Palautteesi ilahduttaa!

      Poista
  13. Onpa kiva haaste ja niin kivasti olet avannut taustaasi. Puutarhasi on niin kaunis. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
  14. Vitsit, mikä tarina! Ihana tuo ensikosketus puutarhaasi :)

    VastaaPoista
  15. nyt kun sain oman haastepostauksen tehtyä uskallan kierrellä muiden blogeissa niitä lukemassa. uskomattoman ihana tarina ja polku kotipuutarhuriksi Sinulla! allekirjoitan täysin tuon puutarhabloggaajien merkityksen itsellenikin. varsinaisestihan oma blogini ei ole puhdas puutarhablogi, mutta koen, että minut on otettu oikein hyvin vastaan ehtojen puutarhablogien joukkoon, mistä olen todella iloinen. iloinen olen myös siitä, että löysin tieni syksyllä Sinun kauniiseen blogiisi Päivi. kollasisi ovat kauniita. aikoinaan osallistuin aktiivisesti värikollaasihaasteeseen, silloin tuli hyvinkin tutuksi kollaasien teko. hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa leikkiä kuvilla ja koota niistä huikeita yhdistelmiä. kannustan todellakin Sinua jatkamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Ilona kannustuksesta! Kollaasin teko on tosiaan hauskaa askartelua, huomaan vain, että minulla on kuvia otettuna liian vähän - ehkä sekin korjaantuu seuraavalla puutarhakaudella. Täällä puutarhabloggaajien seurassa on kuin kotonaan, seura tuntuu niin samanhenkiseltä ja on kiva saada ideoita toisilta - tietoa unohtamatta.

      Poista