ARVIOINTIA JA KATSE UUTEEN KAUTEEN

Viime vuotta miettiessäni olen kiitollinen. Sain viettää ihanan täysipainoisen puutarhakesän. Puutarhavuosi alkoi jo talvella, kun etsin tietoja eri kasveista ja maalailin mielessäni ihania näkymiä uusien istutusalueiden muodossa. Luin hurjan määrän puutarhablogeja läpi, innostavimmat useampaan kertaan. Lukiessani kirjoittelin muistiin kasveja, jotka viehättivät ja vaikuttivat sopivilta suunnitelmiini.

Toukokuussa 2019

Esikasvatin kesäkukkien, syötävien kasvien ja "Nora Barlow" lehtoakileijan taimia ikkunoilla. Mieheni laski, että taimia oli esikasvatuksessa yli 500. Tälle vuodelle olen jo silmäillyt siemenkuvastoja, mutta tilausta en ole vielä tehnyt. Kohta tämäkin olisi hoidettava. Nyt ajattelin käyttää enemmän taimitilaa perennoille ja vihanneksille, toki kesäkukkia myös, muttei niin paljon kuin viime vuonna.

Kasvihuone valmistui syksyllä 2018, joten viime kesänä pääsin kasvatuspuuhiin kasvihuoneessa ensimmäistä kertaa. Mikä ilo! Tänä vuonna yritän hyödyntää viime vuonna opittua. Merkittävä edistysaskel oli keittiöpuutarhan valmistuminen viime vuoden aikana. Hankitut lavakaulukset tuli käsiteltyä ja täytettyä kasvualustalla. Erittäin iloinen olen mieheni tekemistä suurista kasvulavoista kasvihuoneen pohjoispuolelle. Keittiöpuutarhan pohjoisreuna sai myös pensasistutukset, joten jatkossa se toivoakseni asettuu vielä paremmin ympäröivään maisemaan.
Tulevan puutarhakauden haaveena on kasvattaa itse mahdollisimman paljon herkullista, terveellistä  ja puhdasta ravintoa. Haaveena on myös nähdä kauneutta keittiöpuutarhassa. Odotan, että keittiöpuutarhaa reunustavat 2018 istutetut hedelmäpuut näyttäisivät edes vähän kukkia. Keittiöpuutarhassa kukkivat yrtit ja kesäkukat tuovat vihreän lehdistön sekaan silmänruokaa.

Olen tosi iloinen monesta uudesta istutusalueesta, joita sain viime vuonna valmiiksi tai ainakin hyvään alkuun. Yläpuolella kuvassa näkyy huhtikuussa istutetun rautatieomenapuun ympäristöön istutettuja taimia, jotka toivoakseni kukkisivat tänä vuonna jo tuuheammin. Alueelta löytyy mm. patjaharsoa, posliinirikkoa, isorikkoa, patjarikkoa, alaskanleimua, mätäsleimua, sammalleimua, koreakärsämöä, ohotanmarunaa sekä erilaisia kääpiökurjenmiekkoja. Oi, miten odotankaan näkeväni nämä keväällä!

Edellä mainitulla alueella kallionkoloihin rinteeseen oli itsenäisesti ilmaantunut keltamaksaruohoa, minkä annoin kasvaa :). Oikeassa reunassa näkyy rautatieomenapuun lehtiä.

Keskipenkki sai kaksi sirotuomipihlajaa ja istutusalue laajeni huomattavasti. Tämä alue periaatteessa valmistui, mutta tuleva kesä näyttää, minkälaista säätöä perennat vielä kaipaavat. Toisen sirotuomipihlajan juurelle istutin kaksi hopeatäpläpeipin taimea (kuvassa) ja ne kyllä täyttivät kesän aikana ainakin neliön alan, saattaa olla turhankin innokas leviämään? 

Uusia pioneja istutin sekä pionipenkkiin talon eteläpuolelle että huvimajan eteen. Tämä kuvassa näkyvä Niemcewicz on puolikerrottu. Tietojen mukaan tällä tuoksuvalla pionilla on vahvat varret ja se tekee paljon sivukukintoja, joten sen pitäisi kukkia pitkään ja runsaasti. Katsotaan, toteutuvatko lupaukset. Muutaman kukan teki kuitenkin malliksi jo viime kesänä. 

Tässä näkyy pionipenkin uutta puoliskoa. Uusia pioneja vanhoja täydentämään tähän tuli yhteensä 10, mutta saattaa olla, että jatkoa vielä seuraa. Lajeina Niemcewiczin lisäksi Jan van Leeuwen, Duchesse de Nemours ja Immaculee. Järvenpuoleinen kaareva reuna sai erilaisia kurjenpolvia reunuskasveiksi. Reunasta minulla on vahva visio mielessä, mutta uskoakseni tehtävä on vielä kesken.

Luumupuiden kohopenkki on nähnyt 20 vuoden aikana eri vaiheita. Nyt ajatukset perennojen osalta ovat hioutuneet, joten tätä jatkan jälleen tulevalla kaudella. Edessä näkyvää isorikkoa jaoin jo syksyllä muuallekin, on nimittäin muodostanut tiiviin kasvuston.

Näitä paikalla jo kasvavia arovuokkoja haluan ainakin luumupuiden alle lisää.

Tämä syyskuun alussa valmistunut vanhoista graniittikivistä tehty penkki, oli yksi haaveiden täyttymys, kuten olen jo kertonutkin. Toivon hartaasti, että syksyllä istuttamani perennat ja puut ovat talven jälkeen hengissä. Kuvassa etualalla Kyproksen meirami "Herrenhausen". Tähän yli 25 neliön kohopenkkiin tarvitaan vielä lisää kasveja maanpeittäjiksi.
Tulevana kesänä aikomukseni on jatkaa istutuksia tämän alueen (kuvassa) oikealle puolelle eli puutarhasta katsoen tavallaan penkin taakse. Haaveilen, että aikanaan näkymä olisi kerroksellinen ja näyttäisi luontevalta kokonaisuudelta. Mahdanko onnistua, se on sitten kokonaan toinen juttu.
Yksi ensimmäisiä tehtäviä tällä kaudella on saada yksi tai ehkä jopa kaksi köynnöskaarta näiden kivipenkkien keskelle alueita yhdistämään. Jätin tarkoituksellisesti vanhan luumupuiden kohopenkin ja tämän uuden graniittikivipenkin välille sopivan aukon mistä pääsee kulkemaan toiselle puolelle ja haluaisin kulun tapahtuvan köynnösporttien kautta.

Kuvan tiarellat kasvavat rantasaunan päädyssä tammelan kaunottaren alla. Tammelan kaunottaren ympäriltä tein ison rikkakasvien hävitystyön kesällä 2018. Hankalimmin rikkaruohoittuneen kohdan peitin kankaan alle ja laitoin katetta päälle. Tulevalla kasvukaudella ajattelin kurkistaa, onko mahdollista jo poistaa kangas ja täyttää alue laajemmin tiarelloilla ja muilla maanpeitekasveilla.

Varjolehdosta jo kirjoitinkin oman postauksen. Olen iloinen, että sain työn aloitettua, innostavaa puuhaa riittää vielä pitkäksi aikaa. Ostettavien (lue: etsinnässä olevien) kasvien lista on aloitettu. Mutta edetään kuten hyvältä tuntuu, stressiä en aio näistä ottaa.

Tämä viime syksyn uusi alue "Kärhökaaren kolmiopenkki" sai aika paljon taimia jo syyskuussa, mutta tämänkin osalta työ jatkuu. Erityisen innokkaana odotan, nousevatko kevään sipulikukat. Etualalla hopeasyysvuokko anemone tomentosa Rubustissima.

Monenlaisia haaveita on eri puolille puutarhaa, kaikkia en viitsi edes tähän kirjoittaa. Haluan, että puutarha on elämää rikastuttava ja innostava paikka nähdä luonnon ihmeitä ja tietysti osin myös kättensä jälkeä. Olen elämäni aikana ollut sellainen "suorittaja", että siitä haluan opetella irti. 

Puutarhassa täytyy myös viihtyä ja rentoutua, kuten yllä kuvassa mieheni ja Rita ;).
Suunnitteleminen on ihanaa, mutta tehdään, mitä jaksetaan!


ps. yritin poistaa tätä alla olevaa kuvaa, sillä seurauksella, että kaikki kuvat teksteineen poistuivat? En ymmärrä syytä lainkaan. No, onneksi työ palautui tietokoneen peruutuskomennolla, mutta jätän koskematta kuvaan, ettei tehty työ häviä.