Kerroin pihajuttuja viimeksi viikko sitten ja sen jälkeen on tapahtunut huima edistys. Lumet ovat sulaneet hämmästyttävällä nopeudella ja lumikellot ovat avautuneet.
Huvimajan lähellä näitä lumikellomättäitä kasvaa nurmikossa. Olen jo aikaisemmin kertonut, että lumikellon pikkuinen sipuli on varmaan joskus tippunut perennoja jakaessa multapaakusta ja vuosi vuodelta näiden mättäiden koko kasvaa. Aika ihanaa!
Alueelle tippuu vuosittain mongolianvaahteran lehdet ja niistä tulee kivasti humusta. En haravoi lehtiä vaan annan lehtisilpun ravita nurmea ja näitä suloisia kevään kukkia.
Jouluruusut näyttävät elinvoimaisilta ja uskon niiden viihtyvän paremmin tässä huvimajan pohjoispuolen perennapenkissä. Nuppuja on näkyvissä, mutta en vielä ole leikannut vanhoja kulahtaneita lehtiä pois. Lauantain vastaisena yönä oli pakkasta -5,5 astetta, viime yönä hieman vähemmän, mutta pakkanen ei taida jouluruusua haitata.
Joutsenet ovat päässeet jo uimaan rantavedessä, mutta yön pakkasen jälkeen ranta on kevyessä jäässä aamupäivisin. Olemme pohtineet isännän kanssa, voisiko olla mahdollista, että jäät lähtevät järvestä jo maaliskuun puolella? Se olisi aika poikkeuksellista.
Tuntuu aika vaikealta uskoa, että vielä on vielä maaliskuu. Olen saanut leikattua hortensiat ja pensasruusut ja muitakin matkalle sattuneita pensaita.
Iso peräkärrykuorma piikkisiä ruusunoksia meni yllättävän pieneen tilaan haketuksen jälkeen. Tämän laatikollisen levitän jonku istutusalueen pohjalle, jotta piikeistä ei olisi haittaa koiralle tai itselle. Oksasilppu on joka tapauksessa hyödyllistä maanparannusainesta.
Välillä pilkon leikatut oksat saksilla pieniksi paloiksi suoraan kohteessa ja välillä olen käyttänyt oksat silppurin kautta. Tämä kottikärryllinen on menossa silppuriin ja paluukuormalla tuon oksa- perennanvarsisilpun takaisin ja levitän pensaiden juurelle ohuen kerroksen. Siitä tulee hyvää humusta ja ravintoa ajan kanssa.
Valtaosa krookuksista on vielä piilossa, mutta ihan äskettäin on arboretumin kallion vieressä ponnistanut krookuksia mullan pintaan. Nyt on ahkerasti kierrettävä katsomassa löytyykö vielä lisää ilon aiheita.
Tänään palmusunnuntaina pikkuiset virpojat tulevat jo aamupäivällä ilahduttamaan mummia ja ukkia. Voimme siis yhdessä katsoa, miten kääpiöpensastomaateissa on kasvamassa tomaatinraakileita. Kaikki lapsenlapset ovat innokkaita keräämään tomaatteja ja muitakin hedelmiä ja marjoja suoraan puskasta.
Hyvää sunnuntaita ja kesäaikaa - muistithan kääntää kellonviisarit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti