SINIVALKOISTA -haaste

Sain haasteen Tiiulta blogista Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi. Haasteen ideana on juhlistaa sinivalkoisin kuvin edessä olevaa Suomen itsenäisyyspäivää. Vastaan haasteeseen lähinnä maisemakuvin, sillä tämän kesän kukkakuvissa ei ollut vielä järkkäriä käytettävänä.

Olen huomannut, että yhä enemmän pidän valkoisista kukista, vaikka löytyy minulta paljon muitakin värejä puutarhasta. Valkoinen kuitenkin rauhoittaa ja raikastaa. Kukkien sininen taittuu usein lilan suuntaan, joten oli vaikea löytää puhtaan sinisiä kukkakuvia, joiden laatu olisi ollut kelvollinen tänne upeiden valokuvaajien tarkasteltavaksi.

Lähdetään liikkeelle tammikuusta. Puhtaan lumen ja kuuran valkoisuus ja taivaan sini. Pihaamme ajettaessa ohitetaan kaksi visakoivua, mitkä istutin vuonna 2001. Kuura on huurruttanut myös vanhat pihasyreenit ja aurinko pakkassäässä saa huurteen kimaltamaan.

Aurinko paistaa talvella matalalta ja saa jopa lumeen sinisiä sävyjä.

Luminen talvi 2019. Hangessa sai tarpoa, kun lähti puutarhan poikki jäälle kävelemään.

Kyllä luminenkin puutarha on kaunis.

20.4.2019 joutsenpariskuntamme oli saapunut, ne ovat onnellisia keväästä ja suunnittelevat pesänrakennusta tutulle luodolle vähän matkan päähän rannastamme. Niin sinistä ja valkoista.

Toukokuun puolivälissä puissa alkaa vihertää, taivaan sinivalkoisuus heijastuu järvenpintaan.

Ritan kanssa käymme usein rannassa nauttimassa maisemasta.

Ihana kevät. Taivaan sinisyyttä vasten ovat avautumassa valkoisten kukkien nuput. Kaikki kasvaa kohisten ja lintujen laulu säestää puutarhatöitä.

Etualan helmihyasintit ovat hyvin isänmaallisissa sävyissä.

Rantasaunan vieressä Tammelan kaunotar kukkii niin valkoisena kesäkuussa.

Samoin kukkii hyvin vanhaa kantaa oleva juhannusruusu väentuvan nurkalla. Juhannusruusussa on jotain hyvin suomalaista.

Päätetään tämä kierros syksyiseen rantaamme. Valkoiset koivunrungot sinistä taivasta ja järvenpintaa vasten katsottuna. Ilma on kuulas ja viileä, sinisen sävykin on hieman erilainen. Puutarha on vaipumassa talvilepoon, joutsenet ovat jo muuttaneet. Odotamme näitä kauniita lintuja taas keväällä saapuviksi.

Haastan seuraava blogit:
Valkoista salviaa
Inkalilja Love
Vaarin torpan puutarha

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
- haasta kolme tai useampi blogiystävä mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.

VIERAILU TYTTÄREN PIHALLA, osa 2

Jatketaan kierrosta tyttären uudella pihalla. Viime vuonna 2018 teimme istutukset tälle kuvassa näkyvälle alueelle. Kaksi kirsikkapuuta ylätasanteella terassin vieressä oli istutettu jo 2017. Tontti on kauniilla paikalla järven rannassa, rantasauna on ilona. Tontin kaikki isot puut ovat rannassa, niihin ei ole koskettu. 

Aivan kuvan etureunassa näkyy yksi kolmesta putken kannesta, nämä maasta nousevat putket kuuluvat mustan veden säiliöön. Vuonna 2018 istutimme kääpiövuorimäntyjä ja laakakatajia maisemoimaan näitä muoviputkia ja tänä keväänä täydensimme havujen keskelle jäävää aluetta vielä kymmenellä tummakeijuangervolla. Nämä istutukset häivyttävät jatkossa muoviputket, mutta eivät ole esteenä kaivon tyhjennykselle.

Vuonna 2018 kivipengeryksen eteen istutettiin koivuangervoja, nämä peittävät jatkossa kuorikatteen. Hopa koristeomenapuita istutettiin kaksi ja kolmantena puuna tässä rivissä on luumupuu. Pienet kukkivat puut tuovat mukavasti korkeuseroja ja vaihtelevuutta maisemaan. Ylätasanteella näkyy valkoisena kukkiva kirsikkapuu.

Ihmettelin, että Hopa kukki näin hyvin vuoden kuluttua istutuksesta. Takana näkyy rakenteilla oleva autokatos.

Koristeomenapuiden alla on maanpeitekasveina perennoja, keskimmäisen Hopan ja luumun välissä kasvaa kolme nietospensasta. 

Yllä kuvassa etualalla kasvaa sirotuomipihlaja. Tästä kuvasta näkyy, että perennoilla on vielä laajentumistilaa, keväällä pääsen varmaan jakamaan uusia alkuja mullostilaan ja ehkä löytyy jotain kivaa täydentämään jo istutettuja lajeja.

Tässä etualan kohopenkissä kasvaa edellä mainitun sirotuomipihlajan lisäksi keskellä luumupuu ja toisessa päädyssä rautatieomenapuu. Etualalla on nyppykurjenpolvea ja hopeahärkkiä, keskellä rönsyakankaali levittäytyy kivien päälle. Hyötykasveina tällä alueella kasvoi lisäksi perunaa takarivissä, punasipulia, keltasipulia, porkkanoita, salaattia, herneitä, tilliä, lehtikaalia ja ruohosipulia. 

Koristeomenapuiden alueen perennat ovat: komeamaksaruoho Carl, rantatädyke, rönsyakankaali, japaninakileija "Rose and White", purppurakeijunkukka, peittokurjenpolvi "Karmina" sekä loistosalvia Rose Queen.

Yuki cherry Blossom nietospensas

Peittokurjenpolvi "Karmina"

Vuonna 2018 aloimme tehdä istutusaluetta rakenteilla olevan autokatoksen päätyyn. Tämä alue näkyy hyvin pihaan ajettaessa ja talon eteläpuolen terassilta katsottaessa. Tulppaanit kasvavat tällä 2018 tehdyllä alueella kahden Palibin pikkusyreenin ympärillä. Tänä vuonna jatkoimme istutusaluetta koko autokatoksen päädyn pituudelle ja autokatoksen takakulmaukseen, oikeastaan "päädyn ohi", (yli 3 metriä irti seinästä) istutettiin koristeomenapuu "Aamurusko".

Tässä tytär lapio istutusmultaa, onneksi sitä jäi vielä jäljelle 2018 tilatusta kurma-autokuormasta.

Sipulikasveina ukkolaukat "Purple Sensation" ilahduttivat touko-kesäkuussa, pikkusyreenit ovat vielä nuppuisina. Biolanin lämpökompostori tuottaa erittäin tarpeellista ainesta maanparannukseen.

2018 istutetut "Karl Rosenfield" pionit esittivät kukkia jo vuosi istutuksesta. Tyttären toiveen mukaan tätä samaa lajia istutettiin lisää, joten nyt pioneja on tällä istutusalueella yhteensä 7 kpl. Muita perennoja alueella ovat kuvassa kukkivat loistosalviat, haltiankukat, komeamaksaruoho "Carl" ja "Herbstfreude", tarhakurjenpolvi, harmaakurjenpolvi ja isotähtiputki.

Tänä vuonna jatkoimme myös istutuksia kuudennessa kuvassa olevan "hyötypenkin" taakse. Alue oli ns. joutomaata ja harmittavasti siinä kasvoi lähinnä leskenlehtiä, pujoa ja maitohorsmaa. Kaksi paikalla ollutta luonnon katajaa jätettiin tietenkin kasvamaan ja lomittain aidanteeksi istutettiin mongolianvaahtera (3), jalosyreeni "Andenken an Ludwig Späth", kaarisyreeni "Veera" (2), valkoisena kukkiva Isabellansyreeni Holger ja lilana kukkiva Isabellansyreeni (2 kpl). Näiden korkeammaksi kasvavien syreenien edessä on kokeiltavana myös pikkujasmike "Snowbelle".

Pikkujasmike "Snowbellessä" on suloinen kerrottu kukka. Karike toivottavasti rajoittaa ei-toivotua kasvustoa ja antaa aikaa miettiä, haluaako talonväki esim. lisätä laatikkoviljelyä tälle alueelle tai istuttaisiko pensaiden väliin ja eteen lisää kasveja. Nyt ovat taustan suuremmaksi kasvavat syreenit ja mongolianvaahterat aikankin jo kasvamassa.

Talon eteläpuolella kasvaa rinteessä 2017 istutetut kääpiövuorimännyt ja tummakeijuangervot.

Molemmissa istutusaltaissa on kolme pallotuija "Danicaa". Valkoisena kukkii lehtosalvia, sitä pääseekin jo keväällä jakamaan. Tulpaanien jälkeen on daalioiden vuoro täydentää kukintaa näissä elelänpuolen istutusaltaissa. Terassilla ruukussa on pensastomaatti, joka tuotti hyvin tomaatteja. Kuvan oikeassa laidassa näkyy kirsikkapuu.

Päätetään tämän vuoden kuvakierros tällä kaksi vuotta vanhalla pihalla tontin ihanaan rantanäkymään. Laiturilla talovahdit Hilppa ja Hyrrä. Nämä karkeakarvaiset hollanninpaimenkoirat nauttivat suuresti, kun tontilla on tilaa juosta ja leikkiä - välillä voi pulahtaa uimaan, jos siltä tuntuu :).

VIERAILU TYTTÄREN PIHALLA, osa 1

Blogiani pidempään seuranneet muistavat varmaan, kun esittelin uuden pihan rakennusta tyttäreni ja hänen miehensä hiljattain rakennetun talon tontilla. Talo valmistui vuonna 2017 ja samana keväänä käynnistyi myös pihan rakentaminen ammattilaisen tekemän suunnitelman mukaisesti. Keväällä 2017 teimme istutukset sekä talon pohjois- että eteläpuolelle tehdyn pihasuunnitelman mukaisesti. Vuonna 2018 kesän aikana jatkoimme pihan rakentamista talon itäpuolelle ja lisäksi teimme istutuksia sisääntulotien länsipuolelle, näitä alueita ei ollut pihasuunnitelmassa. Katsotaan, mitä kuuluu uudelle pihalle kesällä 2019. Ensin pohjoispuoli.

Pihaan ajetaan kuvassa näkyvää tietä pitkin. Toukokuussa kukkiva norjanangervoaita reunustaa tien vasenta puolta, oikealla puolella on viinimarjapensaita. Etualan nurmikolla kasvaa kolme omenapuuta ja kulmassa näkyvä metsävaahtera. Nämä puut ja pensaat istutimme keväällä 2017.

Kuvan etualalla on vuonna 2018 istutettu rungollinen mongolianvaahtera. Puun takana näkyvä autokatos valmistui syksyllä 2019, kuvassa autokatos on vielä maalaamatta. Etualalla näkyvien kivien välissä kasvaa pensasmustikoita.

Sisäänkäynnin vieressä olevalla istutusalueella kasvaa suuren kiven takana kolme mustilanhortensiaa ja etupuolella kolme pesäkuusta sekä kartiovalkokuusen kääpiömuoto. Perennoja edustaa valkoinen särkynytsydän, joka on viihtynyt hämmästyttävän hyvin. Kuvan tulppaanien sipulit istutin syksyllä 2017 ja ne ovat jopa lisääntyneet omin avuin.

Pesäkuusen vieressä on siis särkynytsydän alba. Kukinta kesti pohjoisseinustalla pitkään ja kasvusto kesti ihmeen hyvin ränsistymättä aivan loppukesään saakka. 

Talon pohjoispuolella istutusaltaassa kasvaa keskellä timanttituija "Smaragd" ja tuijan molemmin puolin ovat rungolliset "Palibin" pikkusyreenit. Varjoisassakin kukinta oli näin upea kaksi vuotta istutuksesta. Kasvutilan peittäjiksi on istutettu kuunliljoja ja rönsytiarellaa, ehkäpä ne ensi vuonna kaartuvat jo istutusaltaan reunoille.

Kuva on otettu heinäkuun puolivälissä, Palibin syreenit vehreyttävät seinustaa kukinnan jälkeenkin.

Elokuussa on mustilanhortensioiden vuoro kaunistaa sisääntuloa. Tällä puolella taloa on kasvamassa myös pihasyreenejä ja yksi isabellansyreeni, kasvaessaan ne toivottavasti tuovat sekä vihreyttä että kaunista kukintaa. Kaksi koreanpihtaa täydentää pesäkuusten ja kartiovalkokuusen ryhmää lehdettömällä kaudella.

Tämä kuva on otettu pihapiirin ulkopuolelta. Nurmikon puolella kasvavat mustaherukkapensaat tekivät hyvän sadon jo tänä kesänä, punaherukat ja karviaiset sitä vastoin kasvattivat vielä lehdistöään.  Nurmikon reunassa karikkeen kattamina kasvaa kivien lomassa noin 20 pensasmustikkaa, vielä ne ovat aika pieniä. Kesällä 2018 istutimme koivuangervoaidan mustikoiden taakse seuraavalle kehälle (kuvassa keskellä) sekä rajaamaan että estämään hiekkatieltä nousevaa pölyä. Kolmannella "kehällä" kasvaa kolme mongolianvaahterapensasta ja lähinnä tietä rungollinen mongolianvaahtera. Tällä aluella on myös pensaina marjatuomipihlajia (saskatoon) tuomassa kevääseen kaunista valkoista kukintaa ja loppukesään terveellisiä marjoja.

Pihaan ajettaessa oikealla puolella on kaksi syyshortensiaa ja yksi pihasyreeni. Näistä kuvaan sattui vain toinen syyshortensia. Kuivan kesän vaikutus näkyy nurmikossa, kuivuus luultavasti vaikutti myös mongolianvaahteran aikaiseen syysväritykseen.

Kaivonkannen ympärillä kasvaa pensasmustikoita. Lyhyt matka kipaista hakemaan mustikat aamupalalle tai jälkiruokaan. Ritakin pääsi kuvaan :).

Syksyllä ohikulkijat tai pihaan saapuvat voivat nauttia kauniista ruskan väreistä. Metsävaahtera, pensasmustikat, koivuangervo ja mongolianvaahterat saavat hienoja syksynsävyjä.

Seuraavassa osassa jatketaan pihakierrosta eteenpäin.
Mikäli haluat katsoa, miten pihanrakennus aloitettiin keväällä 2017, pääset sinne täältä

ISTUTUKSET HUVIMAJAN ETELÄPUOLELLA

25.5.2019 alkutilanne tänä keväänä

Huvimaja rakennettiin vuonna 2002 aikaisemmin paikalla olleen leikkimökin tilalle. Huvimajan eteläpuolelle istutin tuolloin robustaruusuja Rosa Robusta. Ruusut kukkivat kauniisti, mutta menetin joka talvi muutaman taimen. Toinen harmi olivat vartetun ruusun villiversot, joita sai olla koko ajan leikkaamassa pois. Sain lahjoituksena (hmm..) kanadanvuokon taimia ja istutin niitä innoissani ruusujen viereen, ajattelin kanadanvuokon kukkivan ennen ruusuja ja sopivan kivasti alueelle. No, arvaatte varmaan, miten tässä kävi. Kanadanvuokko tosiaan kukki kauniisti, mutta parissa vuodessa kasvusto levisi aivan holtittomasti, eikä sitä saanut kitkettyä pois piikkisten ruusujen välistä. Viimeiset ruusut piti lopulta kaivaa pois, että sain kitkettyä ruusunjuurakoissa piileskelevät kanadanvuokot.

Useamman vuoden taistelu kanadanvuokon kanssa on toivottavasti jo voitettu, tosin vieläkin saattaa löytyä yksittäinen siementaimi. Seuraavana kokeiluna siirsin toisaalta mirrinminttua, mikä on viihtynyt valtavan hyvin. Mintutkin ovat herkkiä leviämään, mutta mirrinminttu on ollut kesy tapaus kanadanvuokon jälkeen.

Toukokuussa 25.5.2019 laajensin aluetta ja istutin paikalle rungollisen "Palibin" pikkusyreenin Syringa meyeri Palibin. Olin haikaillut tämän ihanan pikkusyreenin hankintaa ja tämä kyseinen kohta tuntui juuri oikealta istutuspaikalta. Koska vapaata multatilaa tuli laajennuksen jälkeen reilusti, istutin tämän kasvukauden ajaksi pikkusyreenin juurelle esikasvattamiani tsinnioita, myös siemenestä kasvattamani lehtoakileija "Nora Barlowin" taimet päätyivät alueelle vahvistumaan. Purppuraista isotähtiputkea on muutama pikkutaimi kasvamassa mirrinmintun vieressä. Vielä talven ajan pohdiskelen, mitä monivuotista matalakasvuista istutan pikkusyreenin juurelle. 

Kuvakulma Ritausman vierestä katsottuna. Mirrinmintun kukinta on ollut vuodesta toiseen käsittämättömän pitkäkestoinen ja sininen kukkapilvi näkyy pitkälle. Pörriäiset ja perhoset viihtyivät hyvin sekä tsinnian että mirrinmintun kukissa. 

Pari vuotta sitten jaoin liian tiiviiksi kasvanutta kermanvaaleaa jaloangervoa ja sijoitin siinä vaiheessa osan ylijäämätaimista mirrinmintun viereen. Paikka on ymmärrettävästi ollut hieman liian lämmin jaloangervolle. Elokuussa pääsin jatkamaan tämän alueen kunnostustöitä, jotka jäivät toukokuun lopussa kesken. Päädyin nostamaan jaloangervot pois ja samalla sain kunnostettua kasvualustan perinpohjin ja laajensin istutusaluetta.

Nyt uusitulla alueella kasvaa useampi kiinanpioni lajikkeista Duchesse de Nemours, Jan van Leeuwen, Niemcewicz ja jakopala talon ikivanhoista aniliininpunaisista kerrotuista pioneista. Reunaan istutin pitkään kukkivaa jakokurjenpolvi "Rozannea" Geranium Rozanne.

Syksyllä laitoin tyhjään multatilaan aikaisen tulppaanin ja muistaakseni myös ukkolaukka "Purple sensationin" sipuleita (miten tämä voi unohtaa? - ainakin vakaa tarkoitus oli tehdä näin). Ensi kasvukauden aikana tarkastelen kokonaisuutta ja ehkä täydennän sitä vielä jollain sopivalla perennalla. Ehdotuksia otetaan vastaan. Kanttaamalla on helppo laajentaa :).

Yläpuolella olevassa kuvassa näkyy kivetty kulkuväylä huvimajan patiolle. Kulkuväylän toinen puoli on myös muotoutumassa uudelleen. Siellä kasvaa jo eri perennojen alkuja, joita pääsee jakamaan keväällä. Mutta saattaa sinne tulla jotain ihan uuttakin (päässä sinkoilee suunnitelmia).

Kolme enkeliperhoangervon Gillenia trifoliata taimea on kasvanut rohtokatajan vieressä jo kesästä 2018 asti. Kukka on ihanan hentoinen, toivon näiden kasvavan ensi kesänä vielä suuremmalla alalla. Enkeliperhoangervo kukkii heinäkuussa pienin kevein valkoisin kukin, vaikka kasvustosta tulee kookas, se näyttää sirolta ja keveältä. Lehdet saavat kauniin syysvärin. Perhoangervo viihtyy tuoreessa, multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa (minulla kohopenkissä).

Tsinniat peittivät osan kasvualustasta tänä kesänä. Taimia kuluu isolla tontilla melkoisesti, jos haluaa niiden näkyvän. Yleensä en raaski ostaa perennoja kerralla riittävästi, vaan laajentelen alueita pikkuhiljaa. Omien vanhojen perennakantojen jakopalat toimivat monesti maanpeitteenä, kunnes alue muokkautuu haluttuun suuntaan. Pitää myös perehtyä paremmin perennojen siemenestä kasvattamiseen. "Nora Barlowit" onnistuivat ainakin hyvin, vaikka kukkia ei vielä tänä kesänä näkynyt. 

Otan teiltä mielelläni vastaan ehdotuksia kohtuullisen matalista perennoista, mitkä sopisivat pikkusyreeni Palibin juurelle ja eteen. Olisi nimittäin kiva, että Palibin runkoakin näkyisi. Välillä sokeutuu miettimään vain itselle tuttuja vaihtoehtoja, vaikka ihania lajeja löytyisi muitakin. Värimaailma on nyt sinisen (mirrinminttu, Rozanne kurjenpolvi), valkoisen (pionit Duchesse de Nemours, Jan van Leeuwen) ja aniliininpunaisen kerrotun pionin ja Niemcewicz puolikerrotun pionin, täydennettynä purppuranpuniasella isotähtiputkellä ja akileija Nora Barlowilla.

Lämpimästi tervetuloa kaikki uudet lukijat, olen iloinen teistä kaikista!