Minun täytyy jälleen laittaa kuva pienestä rinteestä kiviportaiden vieressä. Se muuttuu melkein päivittäin, kun osa kukista kuihtuu ja uusia tulee tilalle. Tämänkaltaisia sävyjä haluaisin kovasti arboretumin kevääseen. Yksi toive on löytää etelänkevätesikkoa, sen keltainen sävy on niin kaunis - tässä kuvassa keltainen kukkija on pikkukäenrieska, kuten varmasti jo tiesittekin.
Puissa ja pensaissa on vasta aivan pienet vihertävät silmut, mutta kaukaa katsoen niitä ei oikein huomaa. Tuntuu, että luonto odottaa sään lämpenemistä. Viime syksynä laitetut tulppaanin sipulit näyttävät valmistautuvan kukintaan.
Musta möhkäle on Rilla, joka suunnitteli juuri tulevansa antamaan minulle mustan kirsun kosketuksen.
Tuolla takana punaisen tallirakennuksen kulmassa on muuten kaksi IBC -konttia odottamassa sadevettä. Tähän aikaan vuodesta ne näkyvät, mutta kunhan puistosyreeniin ja aroniaan tulee lehdet, ne jäävät katseilta piiloon. Toisesta menee vesi kasvihuoneeseen ja toisesta minun on nopea ja helppo ottaa lämmennyttä vettä keittiöpuutarhaan tai mihin milloinkin.
Oikeassa laidassa on sirotuomipihlaja, joka odottaa vielä sopivaa hetkeä kukkien avaamiseen.
Tässä kuvan oikeassa laidassa on rusotuomipihlaja, sitäkin on käytävä katsomassa usein, sillä nuput ovat suuria.
.jpeg)
Oman pienen arboretumin rakentaminen on melkoinen työleiri. Jos sinulla on tylsää, niin siinä on yksi vaihtoehto. Yritän tasapainotella onnen ja riittämättömyyden tunteiden keinulaidalla.
Eilen yksi pieni iloa tuonut asia oli katsoa ’Golden Princess’ keltajapaninangervon punertavia lehtisilmuja ja kahta pientä punaista tulppaania niiden vieressä. En yhtään muista, mistä nuo tulppaanit ovat tuohon viime syksynä päätyneet, ehkä ne olivat joku bonuslahja.
Olen melkein joka päivä päättänyt tehdä jonkun työn tai projektin loppuun tai ainakin johonkin vaiheeseen, mutta jostain kummasta syystä harhaudun kaiken aikaa sivuun suunnitelmasta. Aina näkyy joku homma, mikä on otettava käsittelyyn ennen ajateltua tehtävää. Ja niin taas päivä on lopussa, enkä oikein saa selkoa, mitä kaikkea olen tehnyt.
Eilen laitoimme kuitenkin ’Annabelle’ siemenperunat harson alle ja muutaman esikasvatetun perunan yhteen lavakaulukseen. Kasvihuoneessa on laatikollinen todella reippaasti kasvaneita pottuja, niistä saamme juhannusperunat, jos emme syö niitä jo sitä ennen.
Yhteen laatikkoon kylvin myös porkkanoita ja laitoin punasipulit kasvamaan.
Kylmä jakso hidastaa vihertymistä ja toisaalta kukinta kestää pidempään. Vielä ensi viikko on vilpoista ja varmaan on edessä myös halla- tai pakkasöitä. Eiköhän niistäkin selvitä.
Teillä näyttää olevan ihan pikkuisen harmaampia kaikki puut ja pensaat, tarkoitan, että täällä niissä on hentoa viherrystä enemmän. Luultavasti Turussa on jo isot lehdet :-D
VastaaPoistaIhania näkymiä, tuo pienten sipulikukkien rinne on aivan suloinen. No tietysti Rillan kirsupusu myös <3
Ihana arboretum, ymmärrän tuon keinulautasi, mutta silti tuntuu, että puutarha antaa enemmän kuin ottaa, vaikka kaikkea ei ehdikään kunnolla hoitaa. Tuo pensasangervon ja tulppaanien väriyhdistelmä on täydellinen, sekin. Sinulla on sellaisia monta.
Ihan selvästi meillä kevät on jäljessä, kun vertaa eteläisemmän Suomen kuviin. Toisaalta uskon, että luonto tietää vähän jarrutella näin kylmällä - ensi viikon jälkeen vihreys luultavasti pamahtaa nopeasti.
PoistaOlen oikeasti samaa mieltä: puutarha kaikkinensa antaa paljon enemmän kuin ottaa. Keväällä tuntee usein olevansa aina jälkijunassa, koska tekemistä on niin paljon, mutta muistan kyllä myös kiertää pitkin poikin tonttia ihmettelemässä kaikkea, mitä luonto antaakaan meille koettavaksi. Monet pienet asiat ilahduttavat aivan valtavasti ja siten voi vähän ummistaa silmänsä kitkemisen tarpeesta tai muista keskeneräisistä töistä. Kiitos Saila, piristit mieltä!
Noin suuressa puutarhassa harhapolkuja riittää, ja väistämättä on töitä, jotka pitää tehdä ennen kuin pääsee ns. asiaan. Kyllä ne hoituvat yksi toisensa jälkeen. Teillä kaunista ja siistiä joka kuvassa.
VastaaPoistaMinunkin piti istuttaa muutama peruna, mutta yllättäen viljelylaatikon pohja oli vielä kohmeisen jäässä. Ensi viikolla sitten.
Harhapolkuja tulee vääjäämättä ja toisaalta onhan nekin työt sitten tehty - ja pitää jättää tilaa myös tutkimiseen ja mietiskelyyn. Onneksi perunoilla ei ole vielä niin kiire eli ehdit vielä hyvin.
PoistaMinäkin tunnistan itsessäni tuon suunnitelmista harhautumisen. Huomaan ottaneeni työn alle aivan muun projektin, kuin oli alunperin tarkoitus.
VastaaPoistaSipulikukkarinne näyttää kauniilta, mutta täytyy tunnustaa, että pikkukäenrieskoja karsastan melkoisesti niiden liiallisen leviämisen johdosta.
Mikä on tuo habitukseltaan hyvin kaunis puu tuossa viimeisessä kuvassa?
Luulen, että suunnitelmasta harhautuminen on aika tyypillistä meille puutarhaharrastajille. Ja onhan usein järkevää tehdä alta pois joku työ, mihin törmää, jotkut niistä ovat jopa kiirellisempiä kuin suunnitelmissa ollut tehtävä. Tiedän monia muitakin, jotka eivät välitä pikkukäenrieskasta, mutta minä tykkään siitä kovasti. Sen sijaan voikukkiin puutarhassa en tunne lainkaan ihastumisen tunteita, vaikka pelloilla ne näyttävät ihan kauniilta :D.
PoistaViimeisessä kuvassa on riippajalava. Se on luultavasti lähes sama kuin sateenvarjojalava, enkä ole vielä saanut selville, mikä niiden ero loppujenlopuksi on :).
Kiitos tiedosta. Niin vähän uumoilinkin. Kerrassaan upea puu. 😊👍
PoistaNiin minustakin :).
PoistaMinulta saisit etelänkevätesikkoa ison palasen, sellaisen mistä voi jakaa useamman taimen. Kestäisiköhän se postituksen isona paakkuna? Se kestää siirron myös kukkivana. Minulla on osa töistä ihan jäljessä, siemnperunatkin on vielä ostamatta, onneksi ne kasvattavat ituja jo kaupassa.
VastaaPoistaJos vain jaksat pakata palan etelänkevätesikkoa ja laittaa postiin, niin otan sen suurella ilolla vastaan (ja maksan tietysti kaikki kulut). Ihan varmasti esikko kestää matkan, kun laittaa muovia juurten alueelle ja pahvilaatikkoon tekstin ”tämä puoli ylöspäin”. Niinhän taimistotkin lähettävät taimia asiakkaille. Kysyin juuri viikko pari sitten, saako Hankkija toimitettua etelänkevätesikkoa, mutta sitä kautta ei onnistunut. Joku perennakasvattamo saattaa sitä kyllä myydä, mutta ne ovat siemenkasvatusten tosi pieniä alkuja. Yhden taimen tilasin monta vuotta sitten, eikä se ole vieläkään kasvanut puutarhan puolella kuin vähän (ehkä taimi on ollut alusta alkaen kitukasvuinen).
PoistaAjattelin sinua ja sinun arboretumia, kun mietin, miten ihmeessä sinä ehdit tehdä kaiken työn ohessa. Suuri arvostus sinulle! Joo, siemenperunoilla ei varmaan ole vielä kiire, tuskin niille kovin paljon tapahtuu maassa tämän kylmän viikon aikana.
Anna sen keinulaudan olla kallellaan sinne onnen suuntaan. Ei noin upealla puutarhalla (arboretumilla) ole mitään syytä keinahdella sinne toiseen suuntaan😊Mutta tuttuja tuntemuksia. Yksi ihminen ehtii tehdä vain sen, minkä yksi ihminen ehtii!
VastaaPoistaNäinhän se on. Nyt on taas perustöiden lisäksi muutama projekti menossa ja ne tahtovat vähän syödä voimia. Eiköhän se siitä taas kirkastu :).
PoistaLuulenpa harvan puutarhaihmisen kykenevän pysymään jossain tietyssä tehtäväsuunnitelmassa. Sitä lähtee tomerana tiettyyn paikkaan ja ykskaks löytääkin itsensä haahuilemassa ihan muualla. Joskus tällaisesta on myös hyötyä, kun suunnitelma muuttuu, se myös kehittyy.
VastaaPoistaMinusta arboretumisi on edennyt hurjalla vauhdilla. Näin ulkopuolisen näkökulmasta sinulla on enemmän syytä onneen kuin riittämättömyyden tunteisiin. Mutta ymmärrän tunteesi.
Täällä kevät on jo pidemmällä. Kylmyyden vuoksi puutarha tuntuu olevan viikosta toiseen lähtökuopissa.
Juu, tämä on varmasti meille yhteinen kokemus :). Ja olen huomannut, että on ihan järkevääkin tarttua toimeen, kun huomaa jonkun eteen sattuneen tehtävän, muuten sekin saattaa unohtua.
PoistaKiitos kannustuksesta, olen tyytyväinen arboretumini kehittymiseen, mutta kuten tiedät visio mielessä yrittää välillä ajaa eteenpäin nopeammin kuin on voimia tai mahdollisuuksia :D. Sellaista se on.
Tämä viikko on vielä todella kylmä, viime yönä oli pakkasta -3,5 astetta ja aamulla tuulen tuiverrukset lisäävät kylmän tuntua.
Komppaan sinua aivan täysin, keinulaudalla ollaan ja harha-askelia otetaan ihan koko ajan, mutta kaikkiaan todella ihanaa, kun pääsee puuhastelemaan ja lopputuloshan se ratkaisee! Joskus otan jonkun paikan kuin härkää sarvista enkä luovuta ja sitten on voittajatunne. Upeat näkymät jälleen ja tuo riittämättömyyden tunne on liiankin tuttua, koen samoin aika usein, mutta nautitaan silti, ihmeesti työt useimmiten tulee tehtyä. Nyt sää on ollut todella koleaa, eilen meillä satoi luntakin!
VastaaPoistaTiedän, että te puutarhaihmiset ymmärrätte hyvin ja sinullakin on melkoisesti lääniä, jota hoidat. Varmaan tuo tasapainottelu kuuluu puutarhaelämään näin keväällä, koska ei oikein tiedä, mikä olisi kaikista tärkein odottava työ. Voittajatunne on aika mahtava ja välillä sen kokee jostain aika näennäisen pienestäkin asiasta.
PoistaHurr, kylmää on. Kävin Rillan kanssa aamulenkin toppahousuissa :).
Sinulla on niin suuri ala mitä hoidat ja ilon aiheita riittää . Aika on rajallinen ja sen huomaa joka päivä.
VastaaPoistaAjan rajallisuuden huomaa tosiaan monessa asiassa. Hyvää kevättä sinulle Nila!
PoistaEi sellaasta päivää oo viälä vastahan tullu, että illalla olis voinu tuumata, että kaikki suunnitellut päivän tyät on tehty. Tuskin tulookaa. Mutta on se päivä viälä huamennaki, niin kauvan ku henki pihisöö. Sullon niin suuri lääni, etten yhtää ihimettele vaikka joskus epätoivo iskis, mutta totuushan on se, että ittiä ne tekemättömät tyät enite vaivaa, ei niitä muut huamaa. On sun puutarhas kuitenki niin korkia hoitotaso ja palio kattottavaa.
VastaaPoistaNäinhän se on :D. Itse itseä eniten vaatii saamaan aikaan. Kiitos rohkaisusta :).
PoistaIhana Rilla siellä koettaa saada osansa huomiosta :) Uskon että katsottavaa, ihmeteltävää ja kuvattavaa riittää jokaiselle päivälle. Ilmankos sinusta voi tuntua ettet oikein tiedä mitä olet tehnyt :D
VastaaPoistaUpea on puutarhasi tai arboretumisi, miten haluat nimitettävän. Näkee ja tiedän että sinne on uponnut työtunteja lukemattomat määrät. Kohta se antaa taas parastaan :) Odotellaan vain niitä lämpimiä päiviä.
Tänäänkin tein istutuksia toppahousut jalassa, sen verran on kylmä tuuli, eikä asteitakaan paljoa ole. Saisi kyllä vähän lämmetä yöt ja päivät. Rilla ajattelee aina kyykistymisen tarkoittavan luoksekutsua, vaikka yrittäisin tähdätä kameralla johonkin kukkaan :).
PoistaNyt pääsin ”onneksi” selvän projektin kimppuun - ehkä se siitä suttaantuu. Kiitos sinulle!
Hei taas, vuosien tauon jälkeen 👋🏻
VastaaPoistaMinä niin tunnistan tuon mainitsemasi 'suunnitelmasta harhautumisen' pihahommien suhteen. Usein. tulee eteen jotain kriittisempää, akuutimpaa tai jotain muuta joka lyö kierrettä vastapalloon ja suunnitelmat muuttuvat lennossa. Kun vapailla sitten sonnustaudun pihatyökamppeisiin ja pääsen hommiin, menee hetki päätä käännellessä ja miettiessä mikä nyt olisikaan monesta projektista tärkein. Onneksi on rikkaruohot, niitä voi aina kitkeskellä ja antaa päänsisäisen ajatushässäkän rauhoittua. Sieltä se punainen lanka yleensä löytyy.
Ilahduin tosiaan kovasti, kun huomasin sinun ilmaantuneen linjoille :). Näin se on… rikkaruohoihin ei tarvitse pettyä, niitä löytyy aina :D.
PoistaKevätkukkijoita täynnä oleva rinne kiviportaiden vieressä on todella viehättävä. Samaistun tuohon tunteeseen, että on pakko käydä päivittäin seuraamassa sitä. Meillä samanlainen kohta on aurinkopenkin kevätkukkaniitty, joka tuntui muuttuvan jo yhden työpäivän aikana, vaikka oli niin kylmää. Nyt varmaan muutosta tapahtuu ihan silmissä kun sää lämpenee.
VastaaPoistaMyös varsinaisesta työlistalla olevasta hommasta eksyminen on tuttua. Lohduttaudun sillä, että jos puutarhassa kuitenkin puuhailee jotain, niin se on sitten varmasti jonkun toisen päivän työlistalta pois.
Hyvää äitienpäivän iltaa!
Uskon, että nämä asiat ovat aika monelle puutarhaihmiselle omakohtaisesti koettuja.
PoistaKiitos Minna, samoin sinulle!