 |
| Edessä pensashanhikki 'Lovely Pink' ja takana rinneangervo |
Viime päivinä olen huhkinut jälleen arboretumissani. Kuten tämän jutun kuvista näette, realiteettina on vielä toistaiseksi laidun, mikä näyttää vähän säälittävältä, kun mahtipontisena nimenä on arboretum. Visio kangastelee kuitenkin vahvana omassa päässäni. Vähitellen isäntä on alkanut myös lämmitä tälle hankkeelle (jippii).
Olen kertonut monta kertaa, että savinen laidun on paikoitellen hyvin märkää. Märkyyden huomaa erittäin selvästi keväällä ja samoin aina sadejaksojen jälkeen. Isäntä innostui avukseni kaivamaan kaikista pahimpaan paikkaan ojaa. Käsin kaivaminen olisi ollut aika mahdotonta, sillä maa on sekä junttasavista että tosi kivistä.
Osa kivistä oli suuria ja isäntä nosteli ne kätevästi toisen traktorin kauhaan kuljetusta varten. Kaivettua maata on nostettu kasoihin, muotoilen näistä syksyn tai kevään aikana uusia istutusalueita. Haa... nyt saan laajennettua vasemmanpuoleista penkkiä, siihen saa kätevästi ainakin pari atsaleaa yhden istutetun puistoatsalea 'Illusian' kaveriksi.
Tässä kallion vieressä on joku selittämätön kohta, mistä nousee jatkuvasti vettä liejuksi asti. Jos kyseessä olisi kaunis puhdas vesi, niin olisi voinut miettiä pienen lammikon tekoa, mutta tämän kohdan vesi on rumaa ja ruosteenruskeaa. Kuopan kaivamisen jälkeen tähän tuotiin traktorinkauhallinen nyrkin tai muutaman nyrkin kokoista kiveä. Salaoja laitettiin lähtemään tästä.
Tässä vaiheessa salaojaputki on aseteltu soran sisään ja oja odottaa soralla täyttämistä. Tavoitteena on saada myöhemmin nämä ojan kahtapuolen olevat istutusalueet yhdistymään pehmeästi toisiinsa ja välistä kaikki epämääräinen nurmikko pois. Aika näyttää, tuleeko väliin pieni polku.
Toiseen kohtaan isäntä toi pohjan muotoilua varten täytemaata, siinä oli meikäläisellä aika puuha, että sain mullan seasta poistettua pahimmat juuririkat. Täytemaa oli aika savista, joten sitä piti keventää ja kuohkeuttaa.
Haketimme oksasilppurilla puolikkaan peräkärryllisen verran lehtioksasilppua raivatuista risuista ja kaadetun vaahteran oksista (vielä jäi vaahteran latvusta tehtäväksi yllin kyllin). Kiitos muuten kaikille, jotka neuvoitte minua maaliskuussa, kun kysyin apua oksasilppurin valintaan. Bosch AXT 25 TC on ollut aivan loistava murskaava silppuri. Meille on tärkeää, että se 'vetää itse' murskattavat oksat sisäänsä ja toimii myös halkaisijaltaan tukevampiin oksiin.
Tätä haketta möyhin kasvualustaan, jotta saviset möykyt saisivat kevennystä. Lisäksi kaivoin kevääällä hankitun multakuorman pohjasta noin 15 kottikärryllistä istutusmultaa sekoitettavaksi keitokseen.
Tässä on tämä kyseinen uusi istutusalue istutettuna. Takana olevat heinäpellot on vuokrattu toiselle viljelijälle isännän jäätyä eläkkeelle. Tuolla peltoalueella, missä on valkoinen putki säilöheinää, käyskentelee usein peuroja aterioimassa. Toistaiseksi ne ovat pystyneet siellä ja poistuvat kiireesti metsään, jos näkevät liikettä. Olen jo pidempään miettinyt, että ehkä kannattaisi varotoimenpiteenä pystyttää peuroja ja rusakoita varten aita pellon ja arboretumin välille. Aitaan voisi istuttaa erilaisia köynnöksiä. Tämänkin istutusalueen "takaseinänä" näen jo villiviinin, joka saa kauniin punaisen syysvärin.
Timanttituijan edustalle istutin kolmion muotoon 'Early Sensation' syyshortensiat. Ah, pidän näistä kovasti. Hortensia pitää tuoreesta, ravinteikkaasta, humuspitoisesta ja hapahkosta maasta. Istutuskuopan täytin havurodomullalla, muu kasvualusta on tehty kuvaamallani tavalla ja pohjamaassa riittää kyllä ravinteita ja kosteutta. Tämä lajikkeen kukat punertuvat aikaisin syyskesällä. Versot ovat punaiset ja lehdet voimakkaan vihreät. Kukkii heinäkuusta syksyyn. Pensaan korkeus on täysikasvuisena 150-200 cm.
Tuijan toiselle puolelle istutin kolme erikorkuista 'Pallo-Pekkaa'. Nämä pienet erikoispuut on 'tehnyt' ymppäämällä Pekka Rantanen. Hänellä on mielenkiintoinen kotitaimisto Lappeenrannassa. Kohde oli yksi paikka, missä vierailimme puutarhayhdistyksen retkellä. Pekka Rantanen on erikoistunut ymppäämään puista monenlaisia erikoisuuksia ja niitä kasvaa hänen tontillaan 'metsässä'. Näiden rungollisten puiden latvuksena on kääpiöpihta, jota on tarkoitus leikata haluttuun muotoon. Itse runko pysyy siinä mitassa, missä se on nyt.
Alla pari kuvaa Pekka Rantasen omassa metsässä kasvavista 'Pallo-Pekoista'.
Pekka Rantasen PR-taimiston ideoista voit halutessasi lukea tarkemmin www.pekanhavupuu.fi sivuilta.
Tämän alueen havut ja puskat on siis kaivettu juurtumaan, mutta katteen levitys on vielä odottamassa. Takana ensimmäinen puu on kynäjalava ja sen takana näkyy punasaarni. Ojan kaivamisessa tulleet multakasat muotoilen puiden ympärille luontevasti laskeutuvaksi ulkokehäksi (puut on istutettu koholle maaperästä).
Yllä olevassa kuvassa näkyy penkin reunassa pallotuija 'Danica' ja keijunkukka 'Marmalade'. Keijunkukan väri toisti niin kivasti hortensioiden sävyä, joten oli pakko laittaa se tähän, vaikka vielä en juurikaan istuta tänne perennoja. Oikeassa reunassa on viisi rinneangervoa, sain ne Hankkijan tarjouksena 5€/taimi. Tänne arboretumiin uppoaa valtavasti taimia, joten on kiva löytää edullisesti täydennystä. Aremmat herkut saavat odottaa pienilmaston parantumista. Köynnösaita saattaisi auttaa myös pienilmaston edistymiseen, vai mitä luulette?
Hopeavaahteran pieni taimi sai 'ulkokehälle' kolme 'Lovely Pink' pensashanhikkia ja takana on kaksi rinneangervoa. Äh, olisi pitänyt ostaa niitä enemmän kun olivat niin edullisia. Molemmat lajit tyytyvät vaatimattomiin olosuhteisiin.
Vielä on rutkasti odottamassa vaikka mitä hommia. Myönteisesti ajatellen, on varaa valita, mikä innostaa tällä hetkellä eniten. Pupuja on tullut vastaan arboretumissa ja puutarhassa sen verran usein, että kohta pitää laittaa verkot suojaksi, nyt ne näyttävät vasta kartoittavan talven herkkuapajia.
Iloa syksyyn!
Kaikki suurikin on alkujaan pientä, joten älä suotta murehdi näkymien avaruutta. Kyllä ne siitä täyttyvät erilaisilla kasveilla. Kiva kuulla, että isäntäkin alkaa päästä idean makuun. Hänestä ja hänen konetaidoistaan on paljon apua raaemmissa tehtävissä.
VastaaPoistaKannatan myös alueen ainakin osittaista aitaamista. Aita pakottaisi kauriit ja peurat tekemään reittinsä jonnekin muualle. Sitäpaitsi aita toisi uuden ulottuvuuden esimerkiksi köynnöksille, kuten jo villiviinit syysväreineen mainitsitkin.
Ystäväni perusti 90-luvun lopulla arboretumin lähellä Rautalampea olevalle tilalleen. Hän teki sinne myös kävelyreitin, jota tarvittaessa pystyi huoltotöiden merkeissä ajamaan pienikokoisella traktorilla ympäristöä vahingoittamatta. Aluksi hän pinnoitti kulkuväylän hakkeella, jota syntyi oman tilan puita kaadettaessa. Myöhemmin pinta muutettiin pienikiviseksi soraksi (mitä lieneekään nimeltään). Arboretumin kasveilla oli nimikyltit vierailijoiden opastukseksi. Ystävä myi upeaksi laittamansa tilan puolitoista vuotta sitten.
Pienistä paloista tämäkin palapeli rakentuu, aivan niin. Vaikka peuroja ei ole vielä kertaakaan näkynyt arboretumin puolella, niin kerrankos ne keksivät, että sieltä löytyykin paljon herkkuja heinän sekaan syötäväksi (huh). Aita voisi auttaa, etteivät löydä näitä puutarhakasveja herkuteltavaksi, eivätkä myöskään kävelisi pidemmälle puutarhan puolelle. Täällä peurakanta on vielä toistaiseksi melko pieni ja syötävää niille riittää laajoilla heinäpelloilla ja metsissä, joten saisivat pysyä siellä. Isäntäkin hieman innostui aidasta ja köynnöksistä, joten asialla on mahdollisuus jopa toteutua ;).
PoistaYstäväsi tekemä arboretum kuulostaa hyvinkin sellaiselta kun olen miettinyt. Minullakin on suunnitelmissa kävelyreitit alueen sisällä, nyt niitä ajetaan osin leikkurilla ja osin niitän epämääräisen heinikon siimaleikkurilla, tavoitteena on näivettää pujot ja muuta ei-toivotut kasvit. Tulevaisuus näyttää saanko 'kävelyteiden' pinnan muuksi kuin heinäksi. Oli muuten hauska tunne, kun puutarhayhdistyksen vierailulla mukana ollut pihasuunnittelija näki heti alueella kierrellessään sen vision, mikä minulla tämän tekemisessä on ollut :).
Nimikylttejä moni kaipaa. Kukahan myisi sellaisia pieniä nättejä nimikylttejä, mitkä kestäisivät säätä (mielellään talveakin). Virallisissa kohteissa näkee kasvien nimet kauniisti painettuna, mutta toiveena olisi kohtuulliset kustannukset, sillä kylttejä tarvittaisiin ehkä satoja.
Aina kun katson projektejasi, tuntuu omat kukkapenkit ihan miniatyyreiltä. Teet niin laajalla mittakaavalla uutta, että kerralla ei voi tehdä aina yhtä penkkiä valmiiksi. Aita kuulostaa hyvältä taustalle. Sillä olisi monta tarkoitusta. Jäniksiä on meillä myös sen verran paljon, että verkotuksia tarvitsee tehdä, muuten on osa puista tai pensaista vaarassa.
VastaaPoistaTämä viimeisin istutusalue on kooltaan 8x3 metriä, mutta se ei tunnut tuolla laitumella kovinkaan suurelta. Vähän kerrassaan on pakko olla mottona, ettei näänny. Toki istutukset on suunniteltava tontin kokoon, joten älä ollenkaan moiti omia penkkejäsi, puutarhasihan on tosi vehreä ja kukkiva.
PoistaAita köynnöksillä kuorrutettuna houkuttaa aina vain enemmän. Senkin voi toteuttaa vaiheissa ja aloittaa ensin pohjoispäädystä ja jatkaa tätä kuvissa näkynyttä länsisivua edes osan matkaa. Katsotaan, eteneekö ajatus toteutukseen asti.
Pallo-Pekat ovat niin hauskoja, piti ihan ottaa osoite muistiin ja sopivana aikana käydä tutkimassa tarkemmin.
VastaaPoistaKyllä minäkin sitä aitaa tuohon laittaisin, jokin kevyt mutta silti peurankestävä ja villiviinihän sellaiseen passaa vallan mainiosti. Ne peuran ketaleet kun saavat vainun puutarhasi herkuista, oppivat nopeasti olemaan huolestumatta ihmisestä tai koirasta ja loppujen lopuksi ne norkoilevat aivan huoletta vaikka viereen kävelisit.
Arboretumistasi tulee niin hieno !
Nämä Pallo-Pekat jotenkin vetosivat minuun, joten täytyy kokeilla näitä ja seurata kasvua omalla tontilla.
PoistaParas olisi saada sellainen peura-aita, mikä näyttää enemmänkin erilaisten köynnösten tukirakenteilta kuin aidalta. Siis tavallaan kevyt ja melko huomaamaton itse aitana. Minäkin pelkään sitä hetkeä, kun peurat keksivät täällä kasvavat erikoisherkut.
Toivoisin itsekin, että voin yhtyä tuohon viimeiseen lauseeseen noin viiden vuoden päästä :).
Konevoima on pop kun tekee isompia hommia tai kunnon ojankaivuuta. Tänään aloitin puutarhan verkotuksen, on niin iso urakka että menee pari viikkoa ennen kuin kaikki on verkoissa. Kivat näkymät siinä menee mutta pakko suojata kasvit. Toivottavasti peurat pitävät ruokailupaikkansa pellolla.
VastaaPoistaTuosta tulee vielä upea alue, tilaa on todella hyvin.
Konevoimasta on valtavan suuri apu! Hyvä, että sinä pääsit jo verkotuksen alkuun, minä sain tänään viimeiset taimet maahan, joten ehkä seuraavaksi siirryn samaan puuhaan.
PoistaPeuroja haluaisin välttää kaikin voimin hoidetun puutarhan alueella, metsissä on niiden parempi olla.
Kiitos rohkaisusta, toivon itsekin, että arboretum on tulevaisuudessa sellainen kuin sen mielessäni näen.
Siellä teillä on taas laitettu kunnolla tuulemaan. Alueesta tulee varmasti valmistuttuaan tosi hieno.
VastaaPoistaToivon hartaasti, että näin kävisi. Ajatuksissani kuljeskelen ’kävelyteitä’ pitkin ja reitin varrella puiden kaartuvat oksat siivilöivät hauskasti valoa ja matkan varrella voi katsella erilaisten pensaiden lehtimuotoja ja kukintaa. Myös erilaiset köynnökset tuovat vaihtelua näkymiin…. No, aika näyttää :).
PoistaSamaa mietin kuin Vaalean vihreääkin, sinun kukkapenkit ovat suunnilleen samankokoiset koko puutarhani. :D Verkko ja köynnökset kuullostavat oivalta suunnitelmalta, olisi kurjaa jos kaiken vaivan jälkeen kasvit päätyisivät peurojen suihin.
VastaaPoista:-D. Hehtaarin tontti antaa paljon mahdollisuuksia kokeiluille, mutta tuleehan tämä myös kalliiksi. Toisaalta täällä on paljon elinolosuhteita monille tärkeille ötököille, pörriäisille ja perhosille.
PoistaPeurat eivät kuulu niihin ötököihin, joille haluaisin asuinsijan täältä puutarhasta, joten on ehkä paras valmistella aitaa. Jos peurakanta kasvaa, niin peurat saattavat olla ahneempia ja rohkeampia lähestymään asutusta, kuten etelä-Suomessa on käynyt.
Hyvä että olet saanut kunnon hevosvoimat käyttöön! Ja isännän innostumaan arboretumista:)
VastaaPoistaVilliviiniaita kuulostaa kyllä ihanalta rajaamaan arboretumin takaosaa.
Tällaisissa töissä on konevoimista ehdottomasti valtava apu ja olen tästä avusta kiitollinen.
PoistaToivoisin aidan toteutuvan jollain lailla ja nimenomaan köynnösten kanssa :).
Loistojuttu, että miehesikin on innostunut tulemaan konevoimin avuksi. Ojankaivuu olisikin ollut aika työlästä lapiopelillä. Toivottavasti salaoja auttaa ongelmaan.
VastaaPoistaNoista uusista kasveista on tulossa aika kivat syysväritykset (ja entisistä tietysti vielä lisää). Angervoissakin on parhaimmillaan komea ruska ja keijunkukan väri todella sopii kauniisti noihin syyshortensioihin.
Aita saa kannatusta täältäkin. Parempi tosiaan ennakoida kuin odottaa peurojen eksymistä arboretumin herkkujen äärelle. Jos valitsee jotain tummaa materiaalia, niin sehän häviää jo itsessään hyvin maisemaan ja aikaa myöten kasvit naamioivat loput. Ja ilman muuta aita antaisi suojaa tuulilta ja parantaisi siten arboretumin pienilmastoa.
Mukavaa viikonloppua ja työn iloa!
Salaojan päästä on virrannut vettä ihan mukavasti, joten kyllä se ainakin tuon kallion vieressä olevan ’suonen’ vedet ohjaa pois ja todennäköisesti helpottaa siinä sivussa lähiseudun kosteutta. Olen tietoisesti valinnut arboretumiin paljon ruskaan värittyviä kasveja ja odotan tulevia vuosia ja väriloistoa.
PoistaAita olisi kiva saada toteutumaan näistä monista syistä, katsotaan, onko onnea asian suhteen.
Kiitos Minna, samoin sinulle ja koko perheelle rentouttavaa viikonvaihdetta!
Ison urakan olette tehneet. Varmasti lopputulos on palkitseva. On se niin erilaista, kun on tuollainen iso puutarha hallittavana verrattuna meidän nykyiseen pikkuiseen rivitalopihaan. - Aitaa minäkin kannatan. Täälläpäin liikkuu paljon peuroja ja isoissa pihoissa näkee vaikka minkälaista peuraesteitä. Mukavaa alkavaa viikkoa!
VastaaPoistaOnneksi on erilaisia ja erikokoisia puutarhoja :). Aita on varmaan tehtävä, mutta voi olla, että ainakin osa aidasta on vasta ensi vuoden puuhia. Kiitos ja samoin sinulle!
PoistaJestas miten suuria projekteja siellä pukkaa 🤗 kiva kun sait miehen innostumaan ja koneista on kyllä iso apu kun sellaisia kuitenkin on.
VastaaPoistaKyllä minun täytyy katsoa jos alesta saisin tämän Lovely Pink pensashanhikin sopisi niin minun väreihin. Nuo Pallo-Pekat on kyllä ihania ja suosittelen sen aidan rakentamaan koska peurat voivat syödä näiden Pekkojen latvat ja se ei olisi yhtään mukavaa se.
Hyviä päiviä teille sinne, uurastusten takia niitä vielä tarvitaan.
Onhan koneista valtava apu ja onneksi niitä vielä toistaiseksi voi käyttää täällä vanhan laitumen alueella. Muutaman vuoden päästä ei enää mahdu koneilla ajelemaan, eikä kannata muutenkaan mennä painavilla koneilla lähelle puiden juuria..
PoistaViime vuosien uudet värit pensashanhikeissa ovat kivoja, itse kyllästyin 25 vuotta sitten siihen keltaiseen hanhikkiin, sitä kun käytettiin joka puolella niin paljon.
Aita on tavoitteena, mutta tämä pitkä sivu (100 metriä) saa odottaa ensi vuoteen. Toivottavasti peurat pysyvät vielä poissa ennen aidan valmistumista.