RUUSUPUISTON ALKUTAIVAL ELI ENSIMMÄINEN VUOSI

Ruusupuisto sai nimensä, koska on mukavaa, että puutarhan eri alueilla on omat nimensä, eikä 'marjamaa' tuntunut enää lainkaan sopivalta. Kyseisellä alueella on ollut lukuisia viinimarjapensaita ja aikoinaan parissakin eri kohdassa perinteinen kasvimaa ja perunamaa. Edelleenkin eteläreunassa kasvaa hyvin vanhoja viinimarjapensaita, joista viisi mustaherukkapensasta tuottaa parhaita mustaherukoita, joita olen ikinä maistanut. Nämä ovat varjeltuja aarteita. 

13.4.2020 vasemmalla näkyy luumupuiden kohopenkin pääty ja oikealla uuden graniittipenkin pääty. Kottikärryjen vasemmalla puolella näkyy osa vanhoista marjapensaista.

Mielessäni alkoi hiljalleen kypsyä uusia varovaisia ajatuksia alueen suhteen. Ensimmäinen mullistus oli graniittisista kivijalkakivistä tehty kohopenkki vanhan luumupuiden kohopenkin "jatkoksi" syksyllä 2019. Tässä vaiheessa en vielä osannut ajatella kovin paljon pidemmälle.

Vuoden 2020 huhtikuussa sai kymmenkunta ränsistynyttä ja rikkakasvien valtaamaa marjapuskan juurakkoa lähtöpassit. Oikeastaan meni yllättävän pitkä aika, ennen kun ymmärsin, että näinhän täytyy tapahtua. Kumma, miten sitkeästi saattaa jumittua johonkin vanhaan ilman, että sille on enää mitään perusteita? 

Huhtikuussa 2020 istutin ensimmäisenä kauniin riippajalavan. Harpoin aluetta pitkin poikin, katselin eri suunnista ja yritin nähdä puun aikuiseen kokoonsa kasvaneena ... ja kyseinen kohta tuntui oikealta. Samalla näkyi selvästi, etteivät lähistöllä "rivissä" kasvaneet juolavehnän perin juurin valtaamat karviaispensaat enää voineet jäädä paikoilleen. Oikeastaan helpotti, kun keksin, ettei minun tarvinnut enää yrittää kitkeä niitä kädet verillä. 

Tämän myötä 'päästin irti' myös vieressä kasvaneista herukkapensaista, ja jopas mieli keveni. Heti tuntui, että menneen painolastin sijaan tuli tilaa uusille innostaville mahdollisuuksille. Mielessäni näin kukkivia puita (huom. alueen nimessä on -puisto).  Ruusuorapihlaja löysi vaivattomasti luontevan paikkansa, kun ei tarvinnut enää väistellä marjapensaita.

1.5.2020 Ruusuorapihlaja etualalla, nurmikossa näkyvät myllerryksen jäljet poistettujen marjapensaiden johdosta. 

Käytin graniittipenkistä ylimääräiseksi jääneitä kiviä kohopenkin 'etureunan' pengertäjinä. Tässä vaiheessa mullos on aika silmiinpistävä, mutta kasvillisuuden myötä näkymä rauhoittuu ja muuttuu luontevammaksi, näin uskon.

Käytin vanhaa puista verhotankoa apuna, että sain kohopenkkiin istutettavat taimet oikeaan korkoon toisiinsa nähden. Silmällä näkee heti kauempaa katsoessaan, pitääkö istutettavaa taimea nostaa vai laskea. Kaivaminen ja kasvualustan muokkaus eteni neliö kerrallaan. Tällä alueella istutin taimet sitä mukaa kun kyseisen taimen paikka valmistui. Tarkkana saa olla, että pensasruusujen ja muiden taimien väliin jäi riittävästi kasvutilaa.

Pensasruusujen lisäksi istutin tähän purppuraomenapuu 'Aamuruskon' ja valkoisena kukkivan paratiisiomenapuu 'Dolgon. Ainakin toistaiseksi tässä kasvavaa myös nietospensaita 'Yuki snowflake' ja lamohietakirsikkaa. Näiden suhteen en ole vielä varma, jäävätkö tähän vai siirtyvätkö muualle.

25.6.2020 orvokit kukkivat sinisenä, nietospensaat valkoisena.

10.7.2020 lamopensasangervo kukassa penkin toisessa päässä, takana mustaherukkapensaita.

Multatilaa oli pitkälti ruusupensaiden väleissä, joten istutin muutamia kurjenpolvia, kuten etualalla näkyvän kyläkurjenpolvi 'Lauran', tarhakurjenpolven ja valkoisena kukkivan verikurjenpolven taimia alueelle pulskistumaan. Niitä on helppo siirtää myöhemmin sopiviin paikkoihin, jos ruusut vaativat enemmän tilaa.

Kuvan oikeassa reunassa näkyy riippajalava kevään vihreine lehtineen. Keskellä takana kasvaa tammi. Tästä kuvasta näkyy hyvin kuolemassa olevien kuusien latvat talon takana oikealla puolella. Nyt ne ovat poissa, kuten muistatte varmaan syksyn postauksesta.

Tämän portin kautta kuljetaan Ruusupuistoon, toivottavasti viime keväänä istuttamani kärhöt kiipeilevät siinä jo tänä kesänä ja toivon graniittipenkiin istutettujen perennojen tuuheutuneen viime vuodesta.

Miten pieniltä keväällä 2020 istutettujen puiden taimet näyttävätkään istutusvuoden kesänä. Keskellä kuvaa on ensimmäisenä ruusuorapihlajan taimi, olisipa hienoa nähdä edes pari kukkaa malliksi tulevana kesänä.

Jalosyreeni 'Moskovan kaunotar' kasvatti muutaman hienostuneesti tuoksuvan kukinnon, että pääsin niitä nuuhkimaan vähän istuttamisen jälkeen. Taaempana näkyvä puun taimi on paratiisiomenapuu 'Dolgo'. Syksyllä kaivoin nurmikot pois näiden väliltä, molemmat taimet ovat osa kukkivaa aidannetta. Takana kukassa ikivanhat pihasyreenit.

'Holger' Isabellansyreenit ovat myös osa kukkivaa aidannetta, vaikka tässä vaiheessa kesää suurin osa tulevasta aidanteesta on vielä nurmikkona.

Istutin tämän kohopenkin keskelle neilikkaruusu F.J Grootendorstin taimia, sillä neilikkaruusujen ei pitäisi tehdä kovinkaan paljon juurivesoja, lisäksi ne kukkivat pitkään ja runsaasti. Tarhakurtturuusu 'Sointu' muutti elokuussa graniittikiven vierestä parempaan paikkaan, kun ymmärsin sen kasvavan paljon kookkaammaksi kuin taimilappuun oli kuvattu. 

Tarhakurtturuusu 'Sävel' jäi graniittikiven viereen, sen pitäisi jäädä 'Sointua' matalammaksi. 

Tallennan tämän kuvan Ruusupuiston alkutaipaleen tietoihin, sillä kuvittelen näkymän olevan muutaman vuoden päästä aika lailla erilainen.

'Sointu' ja viinikärhö 'Etoile Violette' muodostavat tulevina vuosina viehkeän yhdistelmän. Tässä kärhö on vasta valeistutettuna.

Työ jatkui, tässä on tekeillä kärhön istutuskuoppa.

Ruusupensaat kasvoivat yllättävän paljon jo istutusvuoden aikana, mutta eihän kukinta vielä ollut kovin runsasta.

Kärhöt istutettuina ja edessä oikealla 'Sointu' omalla uudella paikallaan. Köynnöskaarien alle jäävä nurmikaistale poistui ja tein syksyllä jo pohjatyöt valmiiksi kivipolulle. Nurmikon poisto on muutenkin tässä kuvassa vielä vaiheessa ja rajaukset tekemättä.

Parin kolmen vuoden päästä toivon näkeväni köynnöskaaret peittyneenä kukkivilla kärhöillä ja erilaisten pensasruusujen luovan miellyttävää ruusuntuoksua samalla kun ruusujen täyttämät oksat ojentelevat kukkiaan ihasteltaviksi.

Teresanruusu eli rosa Therese Bugnet kukki kauniisti ja pitkään.

Aamun valo ei osu tähän kohtaan, mutta sen jälkeen valoa ja lämpöä riittääkin.

Loistokärhö 'Rouge Cardinal' ensimmäisessä kaaressa kasvamassa. Takana näkyy poikittainen mullosalue, siitä poistettiin vadelmapensaita ja muutama huonokuntoinen marjapensas.

Tässä näkyy keskeneräisenä loppukesän projekti, kun tein kukkivalle aidanteelle pohjatyötä valmiiksi. Keväällä pääsee istuttamaan lisää syreenejä ja pensasruusuja. Vasemmalla oleva puun taimi on rusotuomipihlaja, sekin muuten kuuluu ruusukasvien heimoon (hauska yhteensattuma täällä ruusupuiston alueella).

Ruusupuistossani ei siis kasva pelkästään pensasruusuja. Olen valinnut ruusujen seuralaiseksi kukkivia puita ja pensaita, joiden arvelen sopivan niiden seuraan. Mahdolliset virhearvioinnit kaivetaan pois ja ne jatkavat elämää jossain toisaalla puutarhassani. Toivottavasti voin kuvata teille tätä aluetta myöhemmin sellaisena kuin sen näen mielikuvissani olevan.

Moni ei varmasti jaksanut tänne asti, mutta tein tämän Ruusupuiston alkutaipaleen yhdeksi kokonaisuudeksi omaan puutarhapäiväkirjaani.

Puut

Paratiisiomenapuu 'Dolgo'

Purppuraomenapuu 'Aamurusko'

Riippajalava

Ruusuorapihlaja 'Paul's Scarlet'

Rusotuomipihlaja Amelancier lamarckii

Tuurenpihlaja

Pensaat

Isabellansyreeni 'Holger'

Jalosyreeni 'Moskovan kaunotar'

Köynnösruusu Rosa ’Henry Kelsey’

Lamopensasangervo

Lamohietakirsikka

Mustaselja 'Black Lace'

Nietospensas Yuki Snowflake

Neilikkaruusu F.J Grootendorst

Peruukkipensas 'Royal Purple'

Rosa 'Sea Foam' 

Tarhakurtturuusu 'Sointu'

Tarhakurtturuusu 'Sävel'

Teresanruusu