SEITSEMÄN KAADETTUA KUUSTA

Joskus puutkin tulevat tiensä päähän. Puhun nyt vanhasta kuusiaidasta talous- eli tallipihan puolella aitan takana. Vanhat korkealle kurottaneet kuuset olivat lähes kokonaan jo ruskeita ja vähintäänkin puolesta välistä lahoja. Yksi näistä kaatui vuonna  2017 myrskyssä ja kaatuessaan aitan päälle hajotti aitan kattoa ja toinen pudotti latvansa itsenäisesti tuulisella säällä, onneksi silloin ei jäänyt ketään tai mitään tärkeää alle. Sen verran on painoa näiden kuusten latvuksilla, että varmasti osumalla sattuu vahinkoja.

Etelän puolelta reunimmainen oli toiselta laidalta vihreä, mutta on liian suuri riski jättää yksinäistä kuusta tuulen armoille olosuhteiden muututtua.

Tänä vuonna kuusten tilanne huolestutti erityisesti tuulisella säällä, eikä niitä ainakaan maiseman kaunistajiksi voinut sanoa ruskeassa lookissaan.

Kun aikoinaan rakensimme hevosille tarhaan säänsuojaksi katoksen, olivat kuuset vielä vihreitä. Nyt osa kaatamista odottavista puista oli vähän hassusti aivan katoksen päädyssä. Maatilalla välttämättömät polttoainesäiliöt eivät ole todellakaan mitään pihapiirin kaunistuksia.

Päätöksen pitkittäminen ei tuntunut enää turvalliselta, sillä omin ajoin kaatuvan kuusen alle olisi mahdollisesti jäämässä aitta, talli tai katos. Lisäksi sähkölinja kulkee aivan kuusten vierestä, joten suuren kuusen kaatuminen sähkölankojen päälle oli suuri todennäköisyys.

Ei auttanut kuin ottaa härkää sarvista ja ryhtyä toimeen. Isäntä varasi paikalle moton, jotta kuusten kaato onnistuisi juuri siihen yhteen suuntaan, mihin ne tuli saada kaatumaan vahinkojen välttämiseksi. Oma kuormaajamme oli liian pieni ja kevyt näin järeille puille. 

Moton koura nappasi kiinni ylempää puun rungosta ja painoi kaatuvaa puuta oikeaan suuntaan, kun puu ensin oli sahattu moottorisahalla juuresta poikki.

Puiden kaato sujui aivan suunnitellusti ja hyvin turvallisesti.

Katoksen ja polttoainesäiliöiden välissä kasvavat kuuset oli tarkoitus katkaista motolla ylempää, isäntä lupasi hoitaa puun jäljelle jäävän rungon itse.

Tästä näkee selvästi, miten lähellä sähkölinja on kuusten latvoja, sai motokuskikin olla tarkkana.

Tämä vanha syreeniaita rajaa pihapiiriä pohjoisen puolelta, kaunis pihlaja on kasvanut kookkaaksi.

Etupihalta katsottaessa. Nyt ei enää näy vasemmassa reunassa kuivia kuusen latvoja, mitkä ennen häiritsivät näköalaa.

Koko talouspiha oli puiden kaaduttua kuin taistelutanner. Jälkien siistimisessä on mennyt muutama päivä, vaikka yhdessä teimme.

Nyt tuntui hyvältä tehdä muutos myös polttoainesäiliöiden suhteen.

Säiliöt nostettiin pois ja pohja kunnostettiin. Tyhjä säiliö päätettiin laittaa kierrätykseen ja toinen säiliö olkoon paikoillaan vielä niin kauan kuin siinä on polttoainetta, sen jälkeen on suunnitelmana sekä säiliön uudistaminen että parempi sijoittelu maisemaan.

Uuteen näkymään tottuminen vie vähän aikaa.

Heti raivaustöiden jälkeen istutin japaninpihlajan. Multaa on tuotu jo kevääksi valmiiksi, jotta pääsen istuttamaan kuusen kantojen lähelle tammia ja vaahteran.

Tänä vuonna olen istuttanut tämän vanhan laitumen alueelle 11 uutta puuta, monilajinen arboretum on hiljalleen kasvamassa kuolleiden tai vahingoittuneiden puiden tilalle. Tässä vaiheessa vanhalle laitumelle on istutettu yhteensä 53 uutta puuta ja muutama pensas, ensi vuodelle on jo paikkoja katsottuna seuraaville puille. Elämän kiertokulku jatkukoon.