Vaihdoin blogini bloggerin alustalle tasan 2 vuotta sitten ja sen jälkeen on puutarhassa tapahtunut monenlaista. On aika päivittää puutarhakierros, se toivottakoon myös kaikki uudet lukijat tervetulleiksi.
Teille uskollisille lukijoille tällä kierroksella näkyy tuttuja näkymiä ja aiemmin kuultua asiaa, mutta ehkä sen siedätte. Olen tavattoman iloinen teistä kaikista bloggaamisen kautta saamistani puutarhaystävistä, teidän kanssanne on ollut ilo oppia ja kokea antoisia hetkiä puutarhan parissa.
Pihaan saavutaan pohjoisen puolelta. Suoraan edessä näkyvän päärakennuksen alempi kerros on valmistunut vuonna 1866 ja mieheni isoisä rakensi yläkerroksen 1933-31. Tämä isoisä saapui hevoskärryillä paikalle 1905 ja osti tilukset itselleen ja siitä lähtien tila on ollut mieheni suvulla.
Vasemmalla sivulla näkyvä punainen väentupa oli aikaisempi päärakennus, sen tarkkaa rakentamisvuotta ei ole tiedossa, mutta vuonna 1843 maalatussa taulussa näkyy sekä punainen väentupa että vanha aitta sitä vastapäätä.
Väentuvan ja päärakennuksen välistä näkyy puutarhan vanhin puu eli tammi, joka on todennäköisesti yli 200 vuotta vanha, sen toinen haara murtui ja kaatui myrskyssä 2016. Tammi näkyy paremmin ensimmäisessä kuvassa.
Tässä pihapiirin vanha aitta, joka on siis rakennettu ennen vuotta 1843.
Nämä vanhat rakennukset muodostavat suojaisan pihapiirin ja haluaisin kovasti nähdä, millaista elämä olikaan 1900 -luvun alkupuoliskolla ja sitä ennenkin.
Muistiin on kirjattu suvun historiaa ja paljon on tiedossa myös tilan aikaisemmista vaiheista. Historian kirjojen mukaan tila on mainittu kruununtila jo vuonna 1664. Mäntyharjun kirkkoherra Zacharis Cygnaeus osti tilan 1741. Tällöin tila muuttui kruununtilasta perintötilaksi.
Tämä maakellarin katolla oleva vellikello on sympaattinen. Kelloa kilkattamalla kutsuttiin väki syömään ennen traktorien aikakautta.
Maakellari lähes peittyy pihasyreeniaidanteeseen. Korkea ja leveä pihasyreeniaita kiertää monin paikoin puutarhaa. Olisi kiinnostavaa tietää, kuka on tuonut tänne ensimmäisen syreenin taimen ja milloin se on tapahtunut.
Valkoiset pihasyreenit olen itse istuttanut. Tämän väentuvan haluan pysyvän pystyssä, tosin se on paikoittain melko huonossa kunnossa, sillä sen suuri tupa toimi kanalana mieheni lapsuudessa. Tärkeitä rakenteita täytyy yrittää kunnostaa, mutta ei tästä enää voi tehdä viihtyisiä vanhoja huoneita, kuten joskus haaveilin.
Juhannusruusut ovat taustalla näkyvien pihasyreenien ohella puutarhan vanhoja kasveja ajalta ennen kuin anoppini muutti tänne emännäksi 1952.
Lähdetään seuraavaksi aitan eteläpäädystä laskeutumaan loivasti viettävää rinnettä puutarhan eteläpuolelle. Naimisiin mennessämme 1986 yllä kuvassa näkyvä alue oli täysin kaivinkoneella myllätty, sillä taloon oli edellisen vuoden aikana asennettu maalämpö ja putket oli kaivettu maahan tällä kohdalla.
Ensimmäinen puutarhaprojektini oli navetan kivijalkakivillä tehty pengerrys korkeuseroja tasaamaan. Tuo pengerrys näkyy kuvan oikeassa reunassa. Etualan kivillä reunustettu 'Kolmiopenkki' tehtiin vuoden 2019 syksyllä. Tänä syksynä 2021 on valmisteltu uusi alue kuvassa näkyvän vaahteran paikalle, kasvit istutan ensi kesänä.
Tämä alue talon länsipäädyssä on muuttunut tavattoman paljon viimeisen kolmen vuoden aikana. Kaikki sai alkunsa keittiöpuutarhasta, jonka perustaminen aloitettiin 2018 kesän loppupuolella.
Talon länsisivulta alaspäin katsottuna näkyy keittiöpuutarha kasvihuoneen molemmin puolin.
Keittiöpuutarha innoitti tekemään istutuksia sen ympärille.
Keskellä näkyvien suurien kivien taakse istutetut ruusut löysivät tämän paikkansa niin ikään keittiöpuutarhan innoittamina.
Naimisiin mennessämme 1986 täällä puutarhan eteläpuolella oli ohrapelto. Suoraan edessä näkyvä vanhaa kantaa oleva raparperi oli jo tuolloin paikoillaan, mutta pelto alkoi aika lailla samalta kohdalta kuin tämä vasemman puolen istutusalue.
Mieheni sai maatilan vastuulleen isänsä äkillisen kuoleman jälkeen parikymppisenä ja hänen kaikki aikansa kului maa- ja metsätöissä. Mieheni äiti ei jaksanut, eikä selkävaivoiltaan pystynyt hoitamaan suurta puutarhaa, joten viljapelto puutarhassa oli sopiva ratkaisu tuolloin.
Pelto jatkui noin terijoensalavalle saakka. Olin naimisiin mennessämme 23-vuotias, eikä minulla ollut sen enempää puutarha-alan koulutusta kuin kokemustakaan. Lähtökohdat eivät siis olleet kovinkaan vakuuttavat. Motivaatiota sen sijaan oli työn tekemiseen ja halu vaalia vanhaa ympäristöä.
Seuraavana keväänä 1987 teimme nurmikon tänne järven puolelle ja istutin tuon terijoensalavan. Nurmikolla on edelleen aika hallitseva osuus puutarhassa, vaikka se onkin vähentynyt istutusalueiden myötä.
Järvinäköalan haluan säästää, vaikka muuten monimuotoiset istutukset saavat lisääntyä.
Puutarhan vanhoja kasveja ovat myös nämä valkoiset pionit samoin kuin kerrotut aniliininpunaiset pionit. Taloon emännäksi tullessani pionit kasvoivat yksittäispensaina nurmikossa talon eteläpuolella, mutta laajensin myöhemmin pionipenkin yhtenäiseksi istutusalueeksi.
Taustalla näkyvä huvimaja rakennettiin aikoinaan lastemme leikkimökin paikalle. Kun lapset olivat pieniä, oli tuolla alueella leikkimökin lisäksi hiekkalaatikko ja keinut. Ensimmäisen perennapenkin tein aikoinaan jo leikkimökin viereen, mutta huvimajan rakentamisen myötä istutusalue on laajentunut vähän kerrassaan.
Etelänpuolen puutarhan keskellä oleva 'Sydänpenkki' on myös osoittanut kasvupyrkimyksiä, reunoja kantatessa saa vallattua nurmikolta alaa uusille kukille.
Terijoensalavan varjostamalla puutarhan länsireunalla on alue, jota kutsun Varjolehdoksi. Varjolehto laajenee sitä mukaan, kun kasveja tulee lisää. Haaveilen istuttavani maanpeitekasveja ja sipulikukkia myös terijoensalavan juurelle.
Nämä pallohortensiatkin kasvavat Varjolehdossa, sen puolivarjoisalla puolella.
Graniittipenkin teimme syksyllä 2019. Tämä on siis tehty vanhoista kivijalkakivistä ja siinä kasvaa kirsikkaluumujen ja rusotuomipihlajan lisäksi perennoja. Sydänpenkki näkyy vähän matkan päässä vasemmalla.
'Ruusupuistoksi' nimetty alue on heti graniittipenkin takana puutarhan itäreunalla. Tällä alueella oli aikoinaan marjatarha ja kasvimaa.
Ruusupuiston rakentaminen on alkanut vasta keväällä 2020, joten nuori alue ei vielä ole kovin runsas. Kerron kuvin ja sanoin Ruusupuiston muutoksista, toivon sen tuovan iloa teillekin.
Etualalla oleva 'Luumupenkki' sitä vastoin on tehty reilut 20 vuotta sitten. Poikamme luokkakaverin äiti oli taitava puutarhuri ja hänen ihana puutarhansa sai minut syttymään aivan uudella tavalla puutarhainnostukseen. Tuossa vaiheessa rakensin monta uutta istutusaluetta. Monet monituiset perennat sain tältä Pirkolta lahjaksi ja niistä tulleita jakopaloja olen levittänyt monin paikoin puutarhaa.
Sittemmin tuli vuosia, jolloin aika oli kortilla ja puutarhan hoito oli oman mittapuuni mukaan huonolla tolalla. Poikamme onneksi leikkasi uskollisesti nurmikon ja minä yritin kitkeä alkukesällä istutusalueet. Kitkemiskierros tuntui kestävän ikuisuuden ja tuntui, että olen koko ajan jälkijunassa tehtävien suhteen. Näinä vuosina en ostanut uusia kasveja ja kasvimaakin oli kehnolla hoidolla.
Nyt olen vakavasti höyrähtänyt puutarhaan. Olen neljän viimeisen vuoden aikana käärinyt hihat ja ryhtynyt tekemään aikaisempien istutusalueiden peruskunnostuksia, lisäksi monta uutta aluetta on rakentunut ja huomaan koko ajan suunnittelevani yhä lisää uusia alueita. Tila on vakava, eikä paranemisen merkkejä ole näkyvissä.
Tällä kierroksella en esitellyt pienimuotoista arboretumiani, se kasvaa ja muotoutuu pikku askelin.
Olet lämpimästi tervetullut seuraamaan puutarhamatkaani!
