perjantai 9. joulukuuta 2022

DIAGNOOSI - VOI PIENTÄ RILLAA!




Meillä on ollut ahdistavan surullinen vaihe, sillä puoli vuotta täyttänyt Rilla alkoi ihan yllättäen ontua ilman mitään selvää traumaa. Ensin ajattelin, että villi beauceronin pentu revitteli itselle lihasrevähdyksen. Seurasin kaikkea liikettä haukan katsein ja ensin näytti siltä, että lievästi epäpuhdas ravi korjaantui itsekseen. Kunnes tilanne paheni niin, että Rilla alkoi ontua selvästi ihan rauhallisesti kävellessä.


Varasin ajan klinikalle, onneksi ajan sai nopeasti. Ontumatutkimus tehtiin ensin ja Rilla yritti tietysti olla hyvin ystävällinen eläinlääkärille ja hoitajalle, vaikka taivutukset eivät tuntuneet oikein mukavalle kipeässä jalassa. Sitten koira laitettiin nukkumaan ja etujalat kuvattiin.



Aika isku oli saada jonkun ajan päästä eläinlääkäriltä toteamus, että vasemmassa etujalassa näkyy selvästi olkanivelen osteokondroosi. Siinä siis syy ontumiseen. Tämä puolen vuoden ikä on tyypillinen   osteokondroosin eli kasvuhäiriön esiin tulemisessa. Kasvuhäiriössä ruston alainen luutuminen epäonnistuu. Tämä on monigeeninen perinnöllinen sairaus, vaikka molemmat Rillan vanhemmat ovatkin tältä osin terveitä. 



Klinikalta lähetettiin Rillan tiedot ja rtg-kuvat ortopedille arvioitavaksi.



Vietin tämän jälkeen koko viikonlopun lukemalla kaiken mahdollisen tiedon, mitä löysin koirien osteokondroosista. Mieli oli maassa ja kaikenlaiset ahdistavan epätietoiset ajatukset kiersivät kehää päässä. Tuntui kerta kaikkiaan mahdottomalta ajatella, että vilkkaan pennun elämä tuomittaisiin jo puoli vuotiaana jäämään eläkeläiseksi, joka vain kävelisi hiljalleen narun jatkona ilman luontaista koiran elämää.



Lääkärin ohjeena ontuvalle pennulle olivat lyhyet hihnakävelyt ilman hyppyjä ja hillumista. Kipulääkettä Rilla saa aamuin illoin. 

Rilla ei ihan tarkalleen ymmärtänyt lääkärin ohjeistuksia, vaikka katselikin pää kallellaan yrittäen kohdistaa sumuisen piikinhuuruisen katseensa tohtoriin. Tieto jäi mitä ilmeisemmin vain meidän kaksijalkaisten haltuun, sillä nämä muutamat päivät diagnoosin jälkeen ovat jo osoittaneet, että haasteita on ja rutkasti. 



Rilla saattaa kulkea melkein koko ulkoilun sievästi nenä maassa nuuskien kaikkia kiinnostavia jälkiä. Välillä tehdään hallittuja seuraamistehtäviä, ettei Rilla unohda kaikkia koulutuksessa opittuja taitoja ja kontaktia omaan ihmiseen. 

Mutta sitten…. kaunis hallittu tilanne muuttuu kuin veitsellä leikaten. Pentu päättääkin ilman mitään ihmeempiä ennakkovaroituksia ponkaista upean hypyn ilmaan, välillä kierteen kanssa ja ihan sujuvasti on pienessä hetkessä niputtanut itsensä monelle kierrokselle talutushihnaan. Oikein riehakkaissa tunnelmissa tämä loikkasarja toistuu uudelleen, ehkä muutamankin kerran. Että sillä tavalla! 

Tämä toiminta on jo nyt kiellettyä, mutta jos päädytään leikkaushoitoon, on se ehdottomasti kiellettyä, jotta nivel saadaan paranemaan mahdollisimman hyvin. 

Hankeen on heitetty nameja etsittäväksi



Kaiken lukemani perusteella on olkanivelessä olevan osteokondroosin hoito tähystysleikkauksella antanut monelle nuorelle koiralle hyvän avun. Onneksi sain myös yhteystietoja ja myönteistä vertaistukea koiran omistajilta, joiden leikatut koirat ovat toipuneet hyvään koiran elämään tämän toimenpiteen myötä.



Nyt suurin epätietoisuus on juuri tämän kyseisen potilaan kohdalla siitä, että miten ihmeessä leikkauksen jälkeinen noin 6~8 viikon sairausloma kaikkine rajoituksineen saadaan toteutettua ilman, ettei yksi reipas loikka (tai monta loikkaa) ja loikan jälkeinen maahan tömähdys tuhoa ortopedin tekemän työn ja suotuisan toipumisen?



Iso kuljetushäkki on jo tilattu ja pitää ryhtyä etukäteen opettamaan Rillalle, että olohuoneessa olevassa häkissä oleilu on oikein kivaa. (Argh). Sitten pitää ostaa yhtä sun toista eli lähdetään sovittamaan eläinkaupoissa kahvallisia valjaita, jotka eivät toivon mukaan paina leikkausaluetta. 

Sisälle on hankittava lattiapinta täyteen luistamattomia mattoja, niin että tassu pitää joka kohdassa, missä oletetaan koiran liikkuvan sairauslomansa aikana. Pitää myös rakentaa ramppi, jota pitkin koira kävelee ulos ja sisään, sillä portaiden kulku on ymmärtääkseni koiralta kielletty. 



Hurja määrä erilaisia koiran aivojen aktivointitehtäviä on koottuna, jotta näistä voi tehtävä kerrallaan ottaa käyttöön potilasta viihdyttäviä puuhia, jotta koira pysyy tyytyväisenä (?) häkissä ja häkki ehjänä. Toivottavasti häkissä oleilu ei ole pakollista kaiken aikaa, mutta onhan se varmuuden vuoksi oltava käytettävissä.



Mutta eniten minua epäilyttää, miten koira ymmärtää liikkua kaiken aikaa kävellen, kun käydään ulkona tarpeilla? Kaikki patoutunut liikunnantarve purkautuu mitä todennäköisemmin haluna edes muutamaan loikkaan, jos hihnan päässä oleva ikävä ihminen estää juoksun? Meillä on tältä osin koulutus vielä pahasti kesken. Rilla on edistynyt monessa asiassa tosi hienosti, mutta eihän leikkisä puolivuotias vielä ole hillitty aikuinen.



Sitten on vielä se tylsä tosiasia, että mokasin koiravakuutuksen kanssa. Hankimme Rillalle ihan pienenä pentuna koiravakuutuksen ja vastuuvakuutuksen. Mutta en vakuutusta ostaessani ymmärtänyt, että olisi pitänyt ottaa vakuutus sellaisella kalliimmalla lisäyksellä, mikä korvaa nämä kasvuhäiriöt. Meidän vakuutus olisi korvannut kaikki ulkoiset tapaturmat ynnä muut, mutta ei pennulla olevaa kasvuhäiriötä ja sen tuomia hoitoja. En kyllä edes ymmärtänyt, että tällainen tilanne voisi tulla vastaan. Aikaisemmilla koirilla ei näitä kasvuhäiriöitä ole ollut.



Ortopedi suositteli olkapään tähystysleikkausta, koska kuvissa on selvä osteokondroosi, oireena on ontuminen ja kyseessä on puolivuotias koira, joka kasvaa suureksi. 

Nyt siis pitää suunnitella ensi vuoden budjetti uudelleen, jos napataan vähintään 2000 euroa pienen Rillan hoitoon. Syntyvät kulut eivät tietenkään jää vain leikkauksen listahintaan, pitää varautua myös lääkehoitoon ja fysioterapiaan. Mikäli yritämme kaikkemme saadaksemme pienen potilaan leikkauksella hoidettua niin, että se voisi elää ja harrastaa rotuunsa kuuluvaa nuoren ja aikuisen koiran elämää kivuista vapaana ja mieli iloisena, niin mitä jos erittäin energinen pentu sabotoi oman hoitonsa ja menetämme sekä rahallisen panostuksen että rakkaan koiran?  Tämä on raakaa puhetta, mutta en hyväksy, että omalla vastuullani oleva eläin kärsii jatkuvista kivuista. 



Nivelrikkodiagnoosi on yleinen monella aikuisella tai elämän loppupuoliskolla olevalla koiralla, mutta näissä tapauksissa on varmasti helpompi hyväksyä konservatiivinen hoitolinja ja pyrkiä hoitamaan kipua mahdollisimman huolellisesti. Nämä koirat ovat jo ohittaneet nuoruusiän, läpäisseet koulutuksensa ja ovat ehtineet viettää riehakasta koiranelämää yhdessä omistajansa kanssa. Nyt on kyse puolivuotiaasta koirasta, jolla on selvä ontuminen jo nyt ja koko elämä edessä. Olen jo nyt joutunut miettimään tarkasti, etten pyydä koiralta koulutustehtävien aikana mitään sellaista, mikä aiheuttaa olkapäässä kipua, sillä pentu todennäköisesti ajattelisi koulutuksen olevan kivuliasta, vaikka itse yritän tehdä kaiken positiivisen vahvistamisen kautta.



Todettakoon vielä, etten ole menettänyt suhteellisuudentajuani. Ymmärrän, että eläimen sairaus on pieni asia maailmalla tapahtuvien kauheuksien tai monen perheen kohtaaman vakavan sairauden tai vaikeuksien rinnalla. Eläin on eläin, mutta koska tämä kyseinen eläin on nyt meidän vastuullamme, on yritettävä tehdä oikea päätös tässä puskista eteen tulleessa tilanteessa.

Mietin kovasti, kirjoitatko tästä, mutta päädyin tähän ratkaisuun, koska Rillan kuulumisista kysellään paljon. Toivon myös, että vertaistuki voi puolin tai toisin olla avuksi. Rillalle on varattu aika leikkaukseen 20.12. sitä ennen yritän ottaa mahdollisimman monta asiaa huomioon etukäteen tapahtuvassa harjoittelussa, jotta leikkauksen jälkeinen toipuminen sujuisi mahdollisimman hyvin.


24 kommenttia:

  1. Voi pientä! Toivotaan, että kaikki menee hyvin ja Rillan jalka toipuu. Toivotan tsemppiä myös teille hoitajille! Ei ole helppo selittää lemmikille, että nyt sinun pitää ottaa iisisti vähän aikaa.
    Ja ymmärrän hyvin huolenne ja pohdintanne. Vaikka on tosiaan paljon kaikkea todella suurta ja vakavaa olemassa ja meneillään, niin rakkaasta lemmikistä on suuri huoli. Ja niin pitää ollakin, sillä hankitusta lemmikistä tulee huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennulle ei tosiaan voi selittää, että nyt kannattaisi olla iisisti, kun niin monista asioista voisi kehittää kaikkea hauskaa. Tuntuu, että kävelylenkin aikana kävyt, oksat ja havunpätkät ilahduttavat pennun heittelemään niitä ja loikkimaan perässä. Kaikki tämähän on hellyttävää ja koiranpennulle ihan luontaista käytöstä, mutta nyt se ei ole hyväksi.
      Olemme tehneet Rillan kanssa jo niin paljon kaikkea yhdessä, että toki pennusta on tullut hyvin tärkeä ja rakas. Pitää toivoa, että kaikki menee hyvin ja Rilla kuntoutuu leikkauksen jälkeen parhaalla mahdollisella tavalla.

      Poista
  2. Voi, miten surullisia uutisia. Niin Rillan kuin teidänkin kannaltanne. Edessä on valtava määrä monimutkaisia asioita, joista kaikkia ei ennakolta pysty edes aavistamaan. Sinulla ei ole mitään hävettävää murehtia lemmikin, rakkaan perheenjäsenen sairautta, hoitoa ja tulevaisuutta oli sitten maailmantilanne millainen tahansa.
    Toivon teille jaksamista tilanteen ratkaisemisessa ja sen kanssa elämisessä. Elämässä ei koskaan tiedä huomisesta. Toisinaan murheet tuntuvat murskaavan meidät, mutta sitten taas tulee valoisia aikoja vahvistamaan uskoa huomiseen.
    Kiitos, että kerroit Rillan sairaudesta meille kaikille. Blogissa voi toki kirjoittaa pelkästään puutarhasta, mutta puutarhaihmisetkin ovat kokonaisia ja monitahoisia ihmisiä kaikkine iloineen ja murheineen.
    Kerrothan Rillan kuulumisia meille. Rapsutuksia hänelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötäelämisestä Between! Rillan tilanne on vienyt viime aikoina ajatukseni niin täysin, että olen ollut huonosti puutarhaystävien ja blogien parissa. Senkin vuoksi tuntui siltä, että haluan kertoa tämän hetken akuutista tilanteesta. Rilla seuraa sisälläkin minua kaiken aikaa ja tuntuu, että nyt molemminpuolinen kiintymys on ihan realisoitunut. Vaikka näyttää siltä, että koira on umpiunessa lähtiessäni toiseen päähän taloa, on se paikalla ennen kuin ehdin selkääni kääntää. Ja ihan liikuttavan ja hellyttävän innokkaasti Rilla tekee kaikkia pikku tehtäviä, mitä teemme monesti päivässä, jotta pennun mieli pysyisi iloisen ja reippaana.
      Rilla kiittää rapsutuksista! Kerron kyllä tilanteen edistymisestä.

      Poista
  3. Voi sentään. Tsemppiä vaikeaan aikaan, toivottavasti se on myöhemmin kaukainen muisto vain, kun teillä on terve ja iloinen koira. Kyllä lemmikin terveyshuolet ovat huolista raskaimpia, kuten kirjoitat, niistä on vastuu, kun ne on ottanut kontolleen ja hoitaakseen. Hyvin rakkaitakin ne ovat. Eläimelle on mahdoton yrittää selittää, että jotain liikettä ei saisi tehdä, tai että tämä ikävä hoitojuttu on sinun parhaaksesi, tms. Voimia ja tsemppiä! Ja parasta mahdollista toipumista Rillalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Minäkin toivon, että joskus myöhemmin näitä kirjotuksia lukiessani voisin todeta, että kaikki menikin niin hyvin ja onnellisesti. Toivon hartaasti, että stressaan nyt ihan turhaan ja kaikki pelot ovat ihan höpsöjä.
      Jotenkin tuntuu siltä, että Rilla on tämän sairauden myötä entistä enemmän kiinnittynyt meihin omiin ihmisiin, hakee ehkä turvaa ja hellyyttä? Kiitos Saila, kiitämme yhdessä Rillan kanssa!

      Poista
  4. Voi pikkuista Rillaa♥️
    Ymmärrän huolen ja tuskan. Tässä on just ollu itselläkin koirien kanssa eläinlääkärikäyntejä ja molemmat leikattu. Epätietoisuus oli raastavaa.
    Työläät ajat edessä teillä, riehakas ja elämää pursuava pentu pitäisi pitää rauhassa ja maanpinnalla. Valtavasti Voimia kuntoutukseen ja paranemisvaiheeseen. Olet paneutunut jo aiheeseen tiiviisti. Kaikkea hyvää teille ja rapsutuksia pienelle potilaalle.
    Niin ja kurja juttu se vakuutus.
    Between oli kirjoittanut hyvin, allekirjoitan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että sinäkin kahden koiran omistajana olet kokenut paljon samaa. Toivon kaikesta sydämestä, että teilläkin asiat etenevät hyvin.
      Aikuinen koira ottaa asiat eri tavalla kuin pentu, senkin olemme läpikäyneet. Tämän lapsosen on vaikea tajuta näitä rajoitteita. Miksi ei saa enää juosta omassa pihassa niin kuin ennen?
      Koiravakuutukset ovat kalliita, joten tässä nimenomaisessa tapauksessa pieni lisä olisi tuonut suuren avun. No, itseä voin vain syyttää.
      Kiitos Maatuska!

      Poista
  5. Voi ei, pientä Rilla-parkaa! Tiedätkö, onko kasvattajalla mitään vastuuta tällaisissa? Joissain perinnöllisissä sairauksissa on käsittääkseni mahdollisuus saada jälkeenpäin jotain hyvitystä kasvattajalta, mutta en tiedä, kuuluvatko kasvuhäiriöt niihin. Tuskinpa kasvattajakaan tahallaan on teettänyt pentuja yhdistelmällä, josta olisi voinut aavistaa tällaista tapahtuvan. Ei mahdollinen korvauskaan kyllä itse Rillan tilanteeseen vaikuta ja koira on joka tapauksessa hoidettava kuntoon, mutta toisi se pientä helpotusta hoitokuluihin.
    On teillä työsarkaa pennun vahtimisessa, ettei se vesitä toipumistaan riehumisella. Mistä eläin voisikaan tietää, ettei se saa tehdä jotain asiaa. Rillalla tuntuu olevan kertomasi perusteella energiaa reippaanlaisesti ja kipulääkkeet varmasti poistavat sen verran hyvin kipua, ettei sekään rajoita liikkumishaluja. Paljon tsemppiä ja voimia hoitamiseen! Kerro vain kuulumisia sitä mukaa kun siltä tuntuu. Täällä pidetään isosti peukkuja leikkauksen onnistumisen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän ihan varmasti, että kasvattaja on toiminut kaikessa todella vastuullisesti ja nähnyt paljon vaivaa koko pentueen eteen. Nämä ovat niin vaikeita asioita.
      Meillä on koko ajan ollut hyvä keskusteluyhteys kasvattajan kanssa ja hän on neuvonut ja antanut ohjeita kaikkiin kysymyksiin. Eli hän väittää aidosti ja oikeasti.
      Pentu ei tajua näitä muuttuneita tilanteita - ennen sai juosta, nyt ei? Joo, Rillan energiataso on edeltäjäänsä Ritaan hyvinkin erilainen. Toimintatarmoa nimittäin löytyy tältä epeliltä.
      Leikkauksen jälkeen koira saa riitävästi kipulääkettä niin, ettei kipu haittaa toipumista. Tämä taas voi innostaa liika riehumiseen?
      Kiitämme kovasti sinua kannustuksesta, sinäkin koiran omistajana tiedät, että tilanne ei ole helppo. Kertomus jatkuu.

      Poista
  6. Olipa ikäviä kuulumisia. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja leikkaus tuo Rillalle parhaan mahdollisen avun ja lopputuloksen. Olet tosi hienosti ottanut jo etukäteen huomioon kaikki leikkauksen jälkeen mahdollisesti eteen tulevat ongelmat, joten sekin auttaa varmasi osaltaan suuresti Rillan kuntoutumista ja paranemista operaation jälkeen. Rapsutuksia Rillalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon todella hartaasti, että kaikki menee hyvin. Kiitos Kruunuvuokko ja Rilla saa varmasti rapsutukset sinulta!

      Poista
  7. Vakavaksi vetää. :( Voimia! ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kiitos Pauliina ja vielä kerran osaanottoni sinulle rakkaan Rosen menetyksestä.

      Poista
  8. Voi miten ikävä asia. Ja kun eihän näitä voi koskaan etukäteen tietää. Meidän viimeinen koira (virallisesti tyttären) jouduttiin lopettamaan allergioiden takia. Ei auttaneet hoidot ja koira kärsi, ikää jo oli mutta muutoin olisi ollut edessä useitakin terveitä vuosia. Kyllähän se kirpaisi.

    Ymmärrän huolesi ja pohdintasi. Rilla on jo rakas ja siitä haluaa pitää mahdollisimman hyvää huolta kävi miten kävi. 2000 euroa on paljon rahaa, itse ehkä joutuisin toteamaan, että taloudelliset ja ajalliset resurssit eivät riittäisi koiran kuntouttamiseen. Ja olen sitä mieltä, että tällaisen suhteen pitää olla itselle rehellinen kuten sinäkin pohdit.

    Tsemppiä kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen viettänyt Rillan kanssa tosi paljon aikaa yli 4 kk ja kaikki yhdessä tehty koulutus ja muut touhut ovat lähentäneet suhdettamme. Toki tämä on sen vuoksi tosi raskasta. Järki kyseenalaistaa kustannusten suuruutta, mutta tunteella ei voi oikein ajatella, ettei tekisi kaikkea, mikä on tiedon mukaan mahdollista. Näin ollen taidamme yrittää, jos leikkaus parantaisi ontumisen ja kivun. Kuten sinäkin totesit, pennun toipumiseen tarvitaan myös paljon meidän aikanamme, pelkät taloudellinset kustannukset tietenkään riitä.
      Toivon, että tämä panostus kannattaa ja Rilla saa operaatiosta parhaan avun. Kiitos Katja!

      Poista
  9. Maailman kauheuksia emme pysty juurikaan muuttamaan. On erilaisia huolia ja murheita. Minusta kaikki eivät ole kuitenkaan vertailukelpoisia. Jokaisella on omat huolensa. Huolia, jotka vaikuttavat mielentilaan ja päätöksiin. Koiran omistajana ymmärrän huolesi erittäin hyvin.

    Tsempiä leikkaukseen ja jatkoon! Kukaan ei voi tietää etukäteen miten lopulta käy. Päivä päivältä paranemista, vaikka haastavaa se rauhallinen liike nuoren koiran energian kanssa on.

    Uskotaan että se menee hyvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Tukesi lämmittää.
      Leikkaus on uskoakseni nyt ainoa hoitovaihtoehto, koska kaikki vähänkin suurempi ilakointi näkyy heti ontumisena ihan sisällä kävellessä. Hihnalenkit ovat haastavia, koska patoutunutta liikunnan tarvetta on koiran mielessä paljon ja se saa pennun pomppimaan ajoittain kuin kenguru konsanaan. Häkkiä markkinoimme nyt erittäin myönteisenä paikkana, se toimii ihan hyvin, jos ovi on auki. Ei tosiaan auta kuin toivoa parasta sekä leikkaukseen että sen jälkeiseen toipumiseen.

      Poista
  10. Voi kurjuus, olipa ikäviä uutisia. Lemmikin sairastaessa huoli on aina niin suuri. Toivottavasti leikkaus auttaa ja toipuminen etenee suunnitellusti. Tsemppiä ja voimia teille kaikille. <3

    VastaaPoista
  11. Voi, miten ikäviä kuulumisia <3 Luottavaisin mielin leikkaukseen ja malttia leikkauksen jälkeiseen toipumiseen. Kiitos, että jaoit tämän kuulumisen kanssamme. Voimia ja tsemppiä, etähalaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon niin hartaasti, että leikkaus antaa avun Rillalle. On sydäntä särkevää, kun pentu ontuu, eikä saa juoksennella iloisena. Kiitos Tarja!

      Poista
  12. Voi pientä vaikea tilanne teillä on etenkin sen leikkauksen jälkeinen aika. Meillä pojalta leikattiin tyrä neljä vuotiaan ja kaikki riehuminen ja hyppiminen oli silloin kielletty muistaakseni viikon ajan .Sen ikäinen lapsi ymmärtää kyllä puheen kun selittää mutta meillä oli vähän toinen juttu kun ei ollut vielä kunnolla yhteistä kieltä .Ja poika oli todella vilkas ja reipas .Muistaakseni hyppäsi tuolilta jo toisena päivänä leikkauksesta .Teillä on vielä vaikeampaa kun ei ole niinsanotusti mitään sellaista kieltä ja on kysymys pidemmästä ajanjaksosta .Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta Nila. Vilkkaita lapsia (sekä ihmisten että eläinten) on hankala rajoittaa purkamasta luontaista toimintatarmoaan. Toivotaan, että kaikki menisi hyvin ja ilonpurkaukset pysyisivät sallituissa rajoissa.

      Poista