perjantai 14. lokakuuta 2022

RILLA JA SYKSYN KAUNEUS



Torstain vastaisena yönä mittari kävi alimmillaan -4,8 asteen pakkasessa, vielä aamulla klo 8 oli pakkasta -3 astetta. Mutta mikä ihana valo ja tunnelma olikaan puutarhassa, kun lähdimme Rillan kanssa aamulenkille! 



Ensin piti ihmetellä kuuran koristamia haltiankukan kukintoja. 



Lehtiä sataa jatkuvasti puista maahan, mutta vielä on jotain ruskavärejä tallella. 



Rillakin taitaa ihmetellä luumupenkin edustalla huurteen kuorruttamaa nurmea, tai sitten alueella on liikkunut joku otus yön aikana.



Verkot ovat yhtä suurempaa mustikoiden ryhmäkarsinaa vaille paikoillaan, tarvitsen viimeisessä isännän apua. Onhan noita saanut kieputtaa, mutta toisaalta homma ei ole niinkään hullumpaa, kun valitsee hyvän sään ja mielenkiintoisen äänikirjan kaveriksi. 

Tätä(kin) työtä teen vain Rillan päiväunien aikana. Karvainen avustaja suhtautuu toistaiseksi kaikkiin puutarhatöihin niin ylenpalttisella innolla, että ei kannata menettää hermoja sen osallistumisesta. Verkot saavat olla ihan rauhassa, kun ne ovat paikoillaan, mutta yritäpäs tehdä asennusta niin, että Rilla on vieressä. Pentu yrittää ottaa verkon reunaa hampaisiinsa, hyökkäilee levitettävää rullaa vasten, varastaa pihdit yms. jatkuvaa häiriköintiä 😅. 



Olen tosi tyytyväinen, että olemme osallistuneet Koirapalvelu Tatsin pentukurssille Rillan kanssa. Olemme kasvattaneet aikaisemmin jo kaksi erilaista paimenkoiraa ja edellinen koiramme Rita oli samaa rotua kuin Rilla, silti huomaan joka kurssikerralla, että on tosi hyvä nollata oma pää ja paneutua tähän pentuun kuin olisi kasvatushommassa ensimmäistä kertaa. 



Sanna on kouluttajana erinomainen ja osaa hyvin luotsata meidät pennun ajatusmaailmaan. Itse saattaisin helposti oikaista liian nopeasti joitain pohjatyön tärkeitä vaiheita ja niillä kuitenkin luodaan perusta kaikelle myönteiselle oppimiselle. 

Hei, nämä omenathan putoavat hauskasti, kun oksaa heiluttaa!



Kerran viikossa on koulutunti ja samassa koulutustilassa on neljä pentua. On oikeastaan ihan hämmästyttävää, että pennut ovat oppineet keskittymään omaan oppimiseensa omistajiensa kanssa, eivätkä yritä päästä moikkailemaan muita pentuja tai ihmisiä. Hyvää harjoitusta kontaktiin oman ihmisen kanssa.

Oho, täällä on joku kiva haju!



Viikon aikana kotona harjoitellaan saatuja kotiläksyjä. Ainakin tulee tehtyä tehtävät kuuliaisesti, kun tietää, että viikon päästä jatketaan seuraavaan vaiheeseen. Pentuhan opii jotain koko ajan ja itse voi nyt vaikuttaa siihen, onko oppi toivottua vai sellaista käyttäytymistä, mikä saa raastamaan hiuksia päästä myöhemmin. 

Tuota Tuurenpihlajaako meidän piti tulla katsomaan, eihän siinä ole mitään jännää?



Nyt olemme harjoitelleet ’seuraa’ sanaa hihnakävelyillä. Ensin pennun täytyy tietää, mitä tuo sana tarkoittaa, eli käsky sanotaan tilanteessa, kun pentu kävelee kauniisti vasemmalla puolella lyhyt etäisyys taluttajasta ja hihna on löysällä… sitten pienellä viiveellä sanotaan palkkasana (meillä ’yes’) ja palkitaan namilla. Mietin etukäteen, missä tilanteissa tätä harjoitellaan, jotta oppiminen on kivaa, eikä seuraamista tarvitse tehdä liian pitkään tai paljon yhdellä kertaa. Rilla ottaa hyvin kontaktin silmiin katsomalla näissä tehtävissä… ja kaikissa muissakin tehtävissä.

Ei täällä kauan ehdi poseerata, koska kiinnostavaa tutkittavaa on niin paljon!



Myös ’hihnapaine’ on harjoitustehtävänä eli jos pentu alkaa vetää, opetetaan, että vetämisen lopettaminen on palkitsevampaa kuin toiminnan jatkaminen. Tähänkin oli tosi hyvät menetelmät ja Rilla sai heti juonesta kiinni, vaikka tämän ikäisenä asia unohtuu pennulta, kun jotain hauskaa näkee edessä. Nyt täytyy olla tarkkana, että toimii itse aina johdonmukaisesti, jotta ajan kanssa oppi tulee niin hyvin omaksutuksi, että on ilo liikkua missä paikassa tahansa hyvin käyttäytyvän koiran kanssa. 

Pienestä beauceronista kasvaa suuri ja vahva koira, joten en halua, että Rilla aikuisena vetää minua perässään hihna suorana.

Joo, mennään rantaan! Näytän taas sinulle rantahepulit!



Onneksi oman tontin lisäksi läheltä löytyy laajat metsät ja paljon kivoja metsäuria, missä pentu pääsee leikkimään ja juoksentelemaan vapaana. Metsässä etsitään puolukoita maisteltavaksi ja heitellään keppejä, käpyjä ja nuuskitaan kovasti. Nuuskimisen hoitaa koira. Metsässä on myös ihania sammalpeitteisiä kiviä, joille on kiva kiivetä ja tähystää maisemia. Metsäpohjan mäet ja epätasaisuus tuo hyvää luontaista lihasharjoittelua niin Rillalle kuin minullekin. 

Vapaana ollessaan Rilla seuraa minua tarkasti, etten vain häviä näkyvistä. Juostessaan ja nuuskiessaan ympärilläni metsäkävelyillä, Rilla käy tasaiseen tahtiin oma-aloitteisesti vieressäni ja silloin se saa aina sivulla katsekontaktista palkkasanan YES ja namin. 



Riittävien lepohetkien jälkeen jaksaa taas tehdä pienen kotiläksyn. Pentu ei saa turhautua harjoituksissa, se ei vie koulutusta eteenpäin. 

Ensi viikolla meillä onkin kaksi koulutuntia Sannan kanssa. Pentukurssin viimeinen ja pentujen jatkokurssin ensimmäinen kerta.

Iloista viikonloppua sekä minulta että iloiselta opiskelija Rillalta. Välittömästi kuvan napsahdettua sain pennun syöksymään syliin.


17 kommenttia:

  1. Kuuran kuorruttamat lehdet näyttävät kauniilta samoin kuin tuo järvelle avautuva kuvakin.
    Koiran koulutus onkin sangen pitkäjännitteistä työtä, mutta hyvin koulutettu koira on suuri ilo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takana on pari upean aurinkoista päivää kauniin luonnon keskellä, nyt alkaa sade tihkua ennusteen mukaisesti.
      Juu, koiran hankkimisen myötä sitoutuu pitkäaikaiseen kasvatustyöhön, arkitottelevaisuus on tosi tärkeää, jotta yhteiselo on mukavaa.

      Poista
  2. Kiitos näistä upeista kuurakuvista. Meilläkin herättiin torsaina -3 asteen pakkaseen, mutta kiireiden vuoksi en ehtinyt pihamaalle kuvaamaan.
    Uskon, että intensiivisellä koulutuksella Rillasta tulee oikein mainio puutarhakaveri ja kaveri muutenkin. Viimeistä kuvaa katsellessa tuntui, että kohta saisin Rillan itsekin syliini.
    Mukavaa viikonloppua sinulle ja Rillalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin oli selkeästi pakkasta torstain vastaisena yönä.
      Toivon ja uskon, että ajan myötä Rilla oppii, että voin tehdä puutarhatöitä ja koiran tehtävänä on olla tyytyväisenä pihalla ja nuuskia omia kiinnostavia juttuja tai nukkua päikkäreitä nurmikolla kuten Rita teki.
      Katsotaan miten tai milloin tämä toteutuu 😀.

      Poista
  3. Hienoja kuvia ja hieno Rilla. Koulutus on tärkeää ja vaatii kurinalaisuutta hihnan molemmissa päissä :) Hyviä koulutushetkiä eteenkin päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - koulutus vaatii johdonmukaisuutta ja kurinalaisuutta hihnan molemmissa päissä. Koen tosi selvästi, että itseä on koulutettava ihan samalla tavalla kuin koiraakin. Tuttua teillekin kahden koiran kanssa!

      Poista
  4. Kauniita kuvia kuuraisesta puutarhasta ja Rillasta tietysti. Onpa erikoista, että siellä etelässä on ollut tähän saakka paljon napakampia hallaöitä kuin täällä. Meilläkin oli pakkasta torstaiyönä mutta ei lähellekään noin paljoa. Eikä aurinkokaan paistanut.
    Hyvä, että tarkensit metsälenkeistä sen, että Rilla on haisteleva osapuoli. Ehdin jo melkein nähdä sinut konttailemassa nenä maassa pusikoissa :D Iloisia opiskelu- ja puutarhailuhetkiä teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne tosiaan on osunut sekä syyskuun alussa että nyt ihan kunnon pakkasyöt. Ei aina sää osu vyöhykkeiden mukaisesti.
      Arvelinkin, että on tarkennettava kumpi meistä metsässä nuuhkii nenä maassa 😅. Joku olisi voinut epäillä minuakin. Tosin sisällä tulee konttailtua senkin edestä, kun yhdessä etsimme sohvien alle vierineitä palloja.
      Kiitos Minna, ilon kautta oppiminen etenee paremmin.

      Poista
  5. No niin tämä postauksesi vahvisti entisestään sitä, miksei meille kannata hankkia koskaan koiraa. En vain osaisi kouluttaa ja olla tarpeeksi vaativa tai johdonmukainen. Saiminkin kanssa jaksoin pari viikkoa käydä aina nostamassa sen pois ruokapöydältä mutta sitten en enää vaan jaksanut ja nyt hän kuljeskelee pöydällä kun muut ovat syömässä😁 Kuulostaa varmaan koiran omistajalta ihan kamalalta touhulta😂

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirankoulutus vaatii kyllä johdonmukaisuutta, sillä muutenhan pentu ei tiedä miksi joku juttu välillä sopii ja toisinaan ei. Meillä on ollut vuosien saatossa montakin kissaa ja kissa on varmasti vaikeampi koulutettava (kouluttaako joku kissoja - en tiedä), meilläkin kissat aika itsetietoisena tekivät mitä niitä huvitti 😀. Tosin verhoista yritin niitä irrottaa pentuina.
      Jos 40 kg painava koira käyskentelee pöydällä perheen ruokaillessa, se ei ole ehkä yhtä hellyttävää kuin kissan kävely 😅.

      Poista
  6. Onpa siellä nättiä!
    Blogissani on sinulle haaste :)
    https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2022/10/kuusi-kuvaa-kesasta-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyn ruska on kaunista, varsinkin auringon paistaessa.
      Kiitos Pirjo. Pitääkin käydä heti katsomassa.

      Poista
  7. Oho, onpa teillä ollut jo kylmä yö. Meillä kävi hallassa mutta pakkaselle ei menty. Hauska kuulla Rillan koulumenestyksestä. Meneekö omatoimisesti uimaan?

    VastaaPoista
  8. Upeita kuvia. Teillä on käynyt tosi kova pakkanen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otin kuvat vasta lähempänä kymmentä ja vielä silloin mittari oli miinuksen puolella.
      Aurinkoiset päivät ovat niin piristäviä tähän aikaan vuodesta. Nyt on taas tosi pilvistä ja sadetta tiedossa.

      Poista
  9. Aplodit järkevälle pennun koulutukselle! Ja miten upea paikka teillä on koiralle(kin). Riittää lääniä juoksemiseen eikä tarvitse olla koko ajan hihnassa. Mieti niitä koiria, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon hartaasti, että saamme Rillasta koulutettua hyvätapaisen koiran, positiivisen vahvistamisen menetelmillä koulutus on kivaa koiralle ja oppiminen sujuu hyvässä yhteistyössä - tämä myös parantaa ja syventää yhteenkuuluvuutta kouluttajan ja koiran välillä.
      On tosi kiva sekä koiralle että meille omistajille, että pihapiirissä koiran lääniä on hehtaari ja on todella tilaa juosta villinä ja vapaana … ja nuuskia jälkiä pitkin tonttia. Aika näyttää, oppiiko Rilla pysymään tontilla yhtä hyvin kuin entinen beussimme. Nyt kierrämme tonttia yhdessä Rilla vapaana ja aina tontin ulkopuolelle lähdettäessä laitan koiran taluttimeen (vaikka kävelymatka metsään olisi lyhyt).

      Poista