SYYSTYÖT JA BIOHIILI

 

Syyskauden pakolliset hommat on hoidettu, joten siltä osin mieli on keventynyt. Jänisverkkojen laitto kesti tänä syksynä pitkään, tein tätä puuhaa 2,5 viikon ajan, mutta päiviin mahtui toki kaikkea muutakin. Viritin verkkoja vain poudalla ja iltapäivän lämpiminä tunteina, koska sormeni palelevat herkästi. Nyt on muutama sata puuta ja pensasta suojassa talttahampailta. 

Isäntä ruiskutti arboretumin reuna-alueiden puille Tricoa, jotta metsän peurat eivät innostuisi tulemaan lähemmin tutustumaan arboretumiin. Saa nähdä, vältynkö näiltä ei-toivotuilta vierailta? Tähän asti hirvet, peurat ja kauriit ovat pysyneet metsässä tai korkeintaan laiduntaneet heinää peltoaukeaman toisessa päässä aivan metsän reunassa. Arboretumin pohjoisreunassa on koiraa varten aita, mutta se ei ole 2 metriä korkea, joten aita ei ole peurojen suhteen pitävä, eikä kulkuväyliä pihaan voi oikein tukkia porteilla.

Keittiöpuutarhan laatikot on nyt siistitty sadonkorjuun jälkeen ja olen jälleen lisännyt laatikoihin sekä biohiilikompostia että puhdasta biohiiltä. Olen kyllä yhä enemmän vakuuttunut oman kokemukseni kautta biohiilen hyödyistä. 

Biojäte tuntuu myös kompostoituvan nopeammin, kun biojätteen lisäyksen yhteydessä lisää mukaan sekä kuiviketta että biohiiltä. Tyhjensin melko tyhjäksi tämän vanhemman Biolanin lämpökompostorin ja sain ...

.... kottikärryllisen kompostia. Myös toisesta lämpökompostorista sain samanmoisen saaliin.

Olen aikaisemmin tilannut biohiiltä 3x 15 litran pikkupussien erissä, mutta nyt päätin ostaa Carborsilta suursäkin eli 500 litraa biohiiltä, sillä pääsee jo aika pitkälle :). Kesät ovat näyttäneet muuttuvan vähäsateisiksi ja hellejaksoja on riittänyt, joten ehkä tämä investointi auttaa myös parantamalla kasvien taistelua kuivuutta vastaan. "Biohiilet toimivat vesivarastona, sillä ne sitovat kolminkertaisen määrän vettä tilavuuteensa nähden. Vesi sitoutuu hunajakennon reikiin, mistä kasvit saavat vettä aina tarvittaessa."

Lapiossa näkyy, millaista biohiilen hieno laatu on näöltään.

Ainakin ne kasvit, joille olen parin edellisen vuoden aikana lisännyt biohiilellä täydennettyä kompostia, innostuivat hyvin kasvuun, vaikka meillä oli jälleen hyvin kuiva kesä. "Ravinne- ja mikrobilatautunut biohiili on superlannoitetta kaikkiin kasvualustoihin" todetaan yrityksen sivuilla ja tämä tuntuu pitävän paikkansa. Kompostihan on aina ollut tiedossa olevista keinoista kasvualustojen parannuskeinoina ihan kärjessä ja biohiilen kyky sitoa ravinteita ja kosteutta - ja sitten luovuttaa niitä kasveille vähitellen, on hyvä juttu.

Olen itse käyttänyt tähän asti 0-4mm Carbons Crow -puutarhahiiliä, joiden pitäisi sitoa eniten vettä ja näin vaikuttavan parantavasti kuivumisherkkiin kasvualustoihin ja keittiöpuutarhan lavojen multaan. Seuraan omia kokemuksia ja kerron kyllä niistä.

Minua kiinnostaa myös se, että biohiilen sanotaan tarjoavan maaperän hyödyllisille mikro-organismeille kasvualustan ja edistävän kasvien kasvua, juuriston kehittymistä ja taudinkestävyyttä. Yrityksen sivujen mukaan biohiilen käyttö on ilmastoteko. Tähän en osaa vakuuttavasti kommentoida, mutta ajatus tuntuu oikein mukavalta.

"Kerran lisätyt biohiilet säilyvät ja vaikuttavat yli 100 vuotta maassa", todetaan Carbonsin sivuilla. Biohiilen sanotaan ajan kanssa parantavan maan elävyyttä. Uskon, että kompostin kanssa tämä ainakin toteutuu hyvin. 

"Biohiili rikastuttaa ja aktivoi maaperäeliöstöä, mistä on monia etuja. Vesitalous paranee ja ravinteiden huuhtoutuminen vähenee, jolloin vesi ja ravinteet pysyvät kasvien ulottuvilla." Todetaan hyötykasviyhdistyksen sivuilla.

Sain Carbonsilta tutustumista varten Carbons biohiilirakeita. Pusseissa on rakeistettuja ravinnelisättyjä biohiiliä luonnonmukaiseen lannoitukseen, niitä voi myös lisätä kompostoitumista vauhdittamaan. Nämä rakeet ovat valmiiksi sekoitettuja kanankakka ja biohiilisekoituksia eli kasvien on tarkoitus saada biohiileen sidottuja ravinteita käyttöönsä vähitellen. Pitkävaikutteinen hyöty kiinnostaa minua ja aion tarkkailla vaikutuksia ja kerätä kokemuksia.

Lisäsin näitä biohiilirakeita ja kanankakkaa myös ensi kesän uudelle istutusalueelle, johon olen savimaan päälle kerännyt "lasagnepenkin" tapaan kuivia lehtiä, oksasilppua, kesäkukkien kuivuneita varsia ja kasvihuoneen silputut varret ja kasvualustat jne. Rakeiden levitys alueelle oli helppoa ja harasin rakeet muhivan kasvualustan sekaan. Olen oikein innostunut näkemään, miltä kasvualusta näyttää ensi keväänä. 

Syksyn etu biohiilen levitykseen

On näppärää levittää biohiilikomposti tai rakeet maahan jo syksyllä. Luonto hoitaa biohiilen tarvitseman kastelun. Huom. Kysyin biohiilen kastelun tarpeesta Carbons Finland Oy:n toimitusjohtaja Markku Suutarilta ja sain häneltä tämän vastauksen. 

Biohiilen latautuminen eli veden ja ravinteiden sitoutuminen tapahtuu useamman kuukauden aikana. Tämä on yksi syy, miksi biohiiltä kannattaa lisätä kompostiin. Kompostin seassa biohiili latautuu ravinteilla. 

Syksyllä voi myös tehdä seuraavaa kasvukautta varten auttavia toimia kasveille, jotka kaipaavat kasvualustan parantamista. Kaivoin kuopan kasvin lähelle, kuitenkin sellaiselle etäisyydelle, ettei kasvi enää syksyllä innostu uuteen kasvuun ja laitoin kuopan pohjalle biohiiltä, jonka kastelin hyvin. Seuraavaksi lisäsin kuoppaan biohiilen päällä kompostia ja taas vettä. Lopuksi täytin kuopan mullalla. Näin loppusyksyn ja talven aikana biohiili  "latautuu, kypsyy ja tasapainottuu maaperän kanssa".  

Veden lisääminen ei siis olisi ollut tarpeen, mutta ei kai siitä haittaakaan ollut. Tuo köynnösaidan alue on hiekkapitoista ja altis kuivumiselle kesällä.

"Parissa vuodessa kasvin ja biohiilen väliin muodostuu mykorritsa, mikä tehostaa kasvin kasvua".

"Biohiili elävöittää maaperää kaskeamisen tapaan, Se auttaa luomaan pieneliöstölle otolliset olosuhteet" todetaan yrityksen sivuilla ja tämä luonnonmukainen menetelmä tuntuu minusta kannatettavalta.

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta minusta on kiva antaa kiitos silloin, kun se tuntuu aiheelliselta ja oikealta. Ainakin olen saanut Carbonsilta tilatut biohiilet nopeasti ja luotettavasti. Puutarha taitaa myös kiittää kasvualustojen paranemisesta. Kerron lisää kokemuksista tulevina vuosina.

Olisi kiva kuulla, jos sinulla on omia kokemuksia biohiilen vaikuttavuudesta. 

RUSKAA

Tämä syksy ei ole ollut ihan leiskuvinta ruskaa, mutta onneksi kauniita värejä kuitenkin löytyy.  

Otan näitä kuvia puutarhapäiväkirjaani, jotta voin vertailla sekä puiden kasvua että eri vuosien näkymiä. 

Meillä vaahterat ovat värittyneet keltaisiksi ja pilvikirskoissa on liukuväritystä. Viime vuonna pilvikirsikat muuttuivat kelta-oranssin vaiheen jälkeen vielä hyvin punaisiksi. Katsotaan, miten käy tänä vuonna.

Pilvikirsikoiden lehtiä.

Portin oikealla puolella kasvaa tuurenpihlaja. Sen väri on alkanut muuttua ruskaan vasta viime päivien aikana.

Tässä arboretumin näkymässä on jo mukavasti värejä. Kuvan keskellä voi nähdä atsaleojen punaisen syyslookin.

Vasemmassa reunassa on rusokirsikka, joka on vielä aika vihreä. 

Kasvihuoneen edessä kasvava mustamarjaorapihlajapuu saa myös kivan sävyn lehtiinsä. 

Tänä syksynä pihan vanhat koristeomenapuut saivat mukavan punertavan syysvärin, toisina vuosina väri on ollut enemmän keltaiseen taittuva. 

Olen seuraillut keittiön ikkunasta, miten linnut pomppivat puun oksilla ja syövät pieniä omenia. 

Pensasmustikat ovat aika huikean punaisia. 

Sekä rusotuomipihlaja graniittipenkissä että kauempana rannassa näkyvät aroniat ovat oransseja ja koivun lehdet keltaisia.

Koristearonioiden syysväri vaihtelee tontin eri puolilla. Täällä rannassa ne ovat lähinnä oranssia.

Lähellä rantaa on kaksi suureksi kasvanutta vaahteraa keltaisena. Nämä näkyvät myös monissa arboretumin kuvissa.

Keskellä on rusotuomipihlajan oranssia syysväriä. 'Herbstfreude' komeamaksaruohot ovat jo saavuttaneet tumman syysvärinsä.

Suuri mongolianvaahtera menetti lehtensä tämän viikon myrskyssä. Osa lehdistä kuuluu 'Royalty' purppuraomenapuulle. Tarhakurtturuusujen syysväri on keltainen, kuten kuvan vasemmassa reunassa näkyy. Aitan seinustalla pilkottaa punaisena koristearoniapensaat.

Aurinkoista sunnuntaita, nautitaan kaikista väreistä ennen talven tuloa!

LOKAKUU JA KUURANKUKAT

 

Tällä viikolla on ollut jo kaksi pakkasyötä, viime yönä oli jopa -4,5 astetta. Vielä puutarhan aamukierroksella klo 9 aikaan mittari näytti alle 0 astetta.

Ruusut kukkivat vielä, mutta eiköhän kausi ole nyt taputeltu. Ensimmäinen tämän syksyn pakkasyö oli lauantain 21.9. vastaisena yönä, silloin mittari painui -2,8 lukemiin, mutta sen jälkeen oli vielä pari aika lämmintä päivää.

Viime viikon loppupuolella meillä satoi ensimmäisen kerran tämän kasvukauden aikana 54 mm - sade tuli aika kauniisti keskiviikko illan ja sunnuntain välillä. Sade teki hyvää kaikille kasveille ja toivottavasti helpotti hieman pohjaveden tilannetta ennen talvea. 

Tämä viikko alkoi aurinkoisena, mutta lämpötila jäi eilen päivälläkin alle 10 asteen. Yritän kääriä verkkoja ahkerasti, jotta saisin samalla nauttia auringon paisteesta.  Tässä purppuraomenapuu 'Rixi' on saanut tiheäsilmäisen jyrsijäverkon ympärilleen. Nykyään hankin vain näitä verkkoja, vaikka tietysti vanhat kanaverkotkin ovat vielä käytössä sopivissa paikoissa.

Arboretumin puiden ja pensaiden kasvun huomaa, kun vertaa tilannetta parin vuoden takaisista valokuvista tähän päivään - mutta seikan huomaa myös siitä, että yhä useammin joudun yhdistämään verkkoja, jotta ne ylettyisivät puiden ja puskien ympärille. Kuvassa marjaomenapuu on 150 cm korkean verkon sisällä. 

Talvet ovat opettaneet, että kaikki himoitut herkut on laitettava 150 cm korkeiden verkkojen suojaan. 

Joudun hankkimaan uusia verkkoja tänä vuonna istutetuille puille, joten taidan ostaa uudet verkot kokoa 150 cm x 5 m ja laitan vanhat 2,5 metrin verkot uusille taimille. Onneksi jyrsijäverkot kestävät hyvin vuodesta toiseen.

Viime talven aikana ei tullut jänisten tuhoa lainkaan, olen ehkä jo oppinut laittamaan verkot tukevasti ja riittävän korkeina. 

Työ vie vähän kauemmin, kun kiinnittää verkon rautalangalla tukikeppiin, mutta toimenpide auttaa verkkoa pysymään tukevasti pystyssä tuulisella säällä, eivätkä rusakot pääse työntämään verkkoja nurin. Näen tämän vaivan mielelläni, jos se auttaa jänistuhoilta. 

Kuvan punasaarni on istutettu vuonna 2021. En usko saarnin olevan jänisten herkkulistojen kärjessä, mutta laitan näille kuitenkin kanaverkot suojaksi. 

Taatanpihlajan marjat ovat kauniisti kuorrutettuja. 

Helminukkajäkkärät ovat hauskannäköisiä kuurapeitteessään.

Ulos pitää muistaa pukeutua lämpimästi, jotta ei ala heti palella. Toivoisin, että kasvit ymmärtäisivät alkaa valmistautua talveen. Viime syksynä talvi tuli niin yllättäen, että menetin pari samana vuonna istutettua puun taimea, jotka olivat täydessä lehdessä, eivätkä ymmärtäneet varautua kasvukauden päätökseen.

Kävin aamukierroksella rannassamme ja järvi höyrysi hienosti.

Usvan ikuistaminen olisi ehkä vaatinut paremman kameran tai taidot. Näky oli kuitenkin aika upea.

Laituri on jo laitettu talviasentoon. Tämä kesä ja pitkään jatkunut lämmin syksy sallivat ihan kunnolla uimisen syyskuussakin.

Jokohan sormet tarkenisivat verkkojen ja rautalankojen näpräämisen?

Kalenteri kääntyi lokakuun puolelle. Kohta ovat puutarhatyöt saatettu tältä kaudelta päätökseen - ainakin ne välttämättömät.

SUUNNITELLAAN KEVÄÄN KUKKALOISTOA

 

Katselin tämän kevään kuvia ja mietin, millaisia näkymiä haluaisin lisää ja millaisia puutteita puutarhan keväästä löytyi. Tykkään kovasti yllä olevan kuvan tulppaanien sävyistä. Ihan etualalla on Finola -tulppaaneja, muiden nimiä en muista. Sipuleja on laitettu maahan eri vuosina.

Kukkivan sirotuomipihlajan juurella on jälleen ryhmä Finola -tulppaaneja. Monesti myyntikuvastossa Finolat ovat vaaleanpunertavia, mutta nämä ovat melkein valkoisia ainakin kukinnan tässä vaiheessa. Olen usein saanut ostettua Finolat tarjoushinnalla, niin tänäkin vuonna. 

Kaukana terijoensalavan lähellä kukkivat valkoiset tulppaanit. Ne ovat olleet pitkäikäisiä, laitoin sipulit maahan muistaakseni kolme vuotta sitten. Valkoinen tulppaani loistaa kauniisti kauas tuolta puolivarjon alueelta.

Unelmoin kevään ja alkukesän puutarhasta, joissa perennat ja sipulikukat muodostavat yhdessä kauniita näkymiä - unohtamatta puiden lehtien vaaleaa vihreää ja kukkapuiden kukintaa.

Tilasin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kukkasipuleja Hollannista. Kiitos tämän kesän yhdelle puutarhavieraalle, joka rohkaisi omilla hyvillä kokemuksillaan. Hän oli tilannut useana vuonna BULBi:sta sipuleja ja kertoi saaneensa hyvälaatuiset ja tilauksen mukaiset sipulit edullisemmin kuin Suomesta ostamalla. Onneksi taitava tytär oli tilaushetkellä meillä ja neuvoi minua maksutapahtumassa, koska olen hieman arka maksamaan ulkomaiden pankkitileille. 

Kokeilin nyt tilata muutamaa lajia vähän suuremmat määrät ja katson, mitkä ovat kokemukseni ensi keväänä. Sipulilaatikko toimitettiin toimitusmaksulla suoraan kotipihaan, sekin oli myönteinen asia.

Tilasin valkoisia ’Exotic Emperor’ tulppaaneja 200 kpl, pinkkejä ’Don Quichotte’ tulppaaneja 100 kpl, lilaan taittuvia ’Double Shake’ tulppaaneja 50 kpl, kasvitieteellistä ’Turkestanica’ tulppaaneja 100 kpl ja valkoisia ’Mount Hood’ narsisseja 100 kpl. 

Tein valinnat edullisia sipuleja suosien ja jätin nyt erikoisemmat herkut ostamatta. Nämä valinnat ovat toivoakseni myös enemmän kuin yhden kauden ilo. Arboretumiin ei näillä saada vielä kovin kukkaisaa kevättä, mutta ehkä tämä on alku oikeaan suuntaan.

Hankkijalta ostin krookussekoituksen 40 kpl, ’Black Hero’ tummia tulppaaneja 10 kpl, hempeitä ’Greenland’ tulppaaneja 10 kpl, ’Finola’ tulppaaneja 50 kpl ja yhden pussin kukkasipulilajitelman 25 kpl sekä 3 ’Corsage’ liljan sipulia. 

Olen siis parin päivän aikana kaivanut maahan yhteensä 688 kukkasipulia ja se kyllä tuntuu. Tiedän, että keväällä taas haikailen sipulikukkien runsaampaa määrää, mutta penkkejä kontatessa ja sipuleja kairatessa ei yhtään enempää tuntuisi jaksavan. 

Kuten huomaatte, jätin nyt huokaisten pikkusipulit melkein kokonaan pois, mutta toivon hartaasti, että aikaisempina vuosina maahan laitetut krookukset, lumikellot ja kumppanit olisivat kasvattaneet sivusipuleita. Ainakin sinililjojen lisääntymiseen voi luottaa.

Katsoin aikaisempien vuosien muistiinpanoja ja hyvin samaan ajankohtaan on osunut sipulien maahan piilotus muinakin vuosina.  Nyt sataa taivaalta kasteluvesi, joten sekin homma on hoidossa. Maa olikin kairatessa niin kuivaa, että kastelu on tarpeen.

Oletko te jo laittaneet sipulit maahan? 

MITÄ OLEN PUUHAILLUT?

Näyttää siltä, että erikoisen lämpimät viikot ovat nyt takana ja siirryttiin kalenterin mukaiseen tavanomaiseen lämpötilaan. Vielä eilen perjantaina pystyi työskentelemään iltapäivän auringossa t-paidassa ja oli suorastaan lämmin. Meillä ei ole vielä ollut hallaöitä, mutta lähellä on käyty ja todennäköisyys niille kasvaa.

Tyhjensin keskiviikkona kasvihuoneen kasveista, sillä sääennusteiden mukaan on varsin todennäköiseltä, etteivät lämpötilat enää suosi kukkien kehittymistä tomaateiksi. Olen kiitollinen tämän kasvukauden runsaasta sadosta, jota sai nauttia toukokuusta syyskuun puoliväliin saakka.

Keräsin vielä lopuksi ison taikinakulhon kypsiä tomaatteja talteen, sitten pilkoin tomaatin varret ja lehdet pieniksi paloiksi ja vein massan kottikärryillä arboretumiin. 

Arboretumissa on tekeillä yhden istutusalueen laajennusosa ja olen jo kuskannut sinne pohjaksi nurmen päälle lehti-oksasilppua ja muuta kompostoitavaa mm. kuihtuneiden kesäkukkien varsia ja kuivaa olkimassaa.

Kasvihuoneen kasvualustat päätyivät seuraavaksi peittämään tätä aluetta. Kastemadot ja muut maaperän pikkuapulaiset toivottavasti myllertävät kasvualustaa ja kompostoituva lehtiaines keventää mukavasti alla olevaa savimaata. Lehti- ja oksasilpun päälle levitin puhdasta istutusmultaa, sitä oli vielä jäljellä keväällä tilatusta kuorma-autokuormasta.

Istutin tänne huvimajan vierestä ylimääräiseksi jääneitä jaloangervoja ja siirrettäväksi tulee myös purppurapunalatvan siementaimia. Osan perennoista saatan siirtää vasta keväällä, jos näyttää siltä, etteivät ne enää ehdi juurtua kunnolla. Katsotaan, mitä vielä ennätän tehdä.

Istutin myös kaksi pensasta. Vasemmalla on huntukorpipaatsama Rhamnus frangula 'Fine Line' ja oikealla on rusoheisi Viburnum sargenii 'Onondaga'. Toivottavasti ne ehtivät juurtua riittävästi ennen talven tuloa.

 

Laajennusprojektin tarve lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että tänne tarvitaan paikka mantsurianjalopähkinälle. Kyseinen siementaimi (kuvan oikeassa reunassa) on tähän asti asustellut suuremman mantsurianjalopähkinän lähellä ja koska se tämän kesän aikana reipastui kasvuun ja muuttui pelkästä pienestä piiskasta minikokoiseksi oksia kasvattavaksi puun taimeksi, on se parasta siirtää paikkaan, jossa se mahtuu kasvamaan aikuiseksi asti. Teen siirron varmuuden vuoksi vasta keväällä, mutta on hyvä valmistella kasvualusta jo syksyllä. 

Bambukeppi on merkkinä jalopähkinän paikaksi. Kuva hämää jälleen mittasuhteita, tuohituomeen pitäisi tulla aika sopiva etäisyys.

Tämän viikon olen siis lähinnä valmistanut tätä istutusalueen laajennusta. Kolmion mallinen uusi osa on varovaisesti arvioiden 25 m2, joten kyllä tänne perennoja mahtuu. Harpoin kolmion mittoja ja sain tulokseksi 8 m, 7 m ja vähän yli 10 m.

Viime vuoden 2023 syyskuussa istutettu pylväspihlaja 'Fastigiata' Sorbus aucuparia on tehnyt pari marjarypästä. 

Tästä kuvakulmasta katsottuna uusi laajennus jää taakse. Bambukepin näkee, jos oikein tarkasti katsoo. Samoin voi nähdä huntukorpipaatsaman ja rusoheiden taimet.

Kuva on otettu huvimajasta. Istutusalueen laajennus näkyy, kun huvimajasta katsoo arboretumin suuntaan. Toivottavasti siellä ensi vuonna näkyy mulloksen sijaan kukkivat perennat. Mantsurianjalopähkinän kasvuun menee vielä aikaa, joten perennat saavat tuoda katseltavaa. Multakasan rikkaruohoista reunaa päätyi pilvikirsikan juurelle (kuvassa näkyvä ensimmäinen multa-alue). 

Seuraavaksi on vielä vuorossa jonkun verran kitkemistä arboretumissa ja kukkasipulien kaivamista maahan. Ja tietenkin verkkorumban aloittaminen. Verkotettavia puita ja pensaita on muutama sata, joten sitä puuhaa kyllä riittää joksikin aikaa. Rilla valvoo töiden etenemistä.

Saa nähdä, onko tänä syksynä kaunis ruska meitä ilahduttamassa. Hyvää viikonloppua!