RUUSUPUISTON PUOLELLA PIENI PROJEKTI

 

Taisin jo mainita, että Varjolehdon alueella huhkiessani, silmät osuivat monta kertaa satoa tuottamattomiin viinimarjapuskiin ja mielessä alkoi pyöriä uusia suunnitelmia niiden tilalle. Ihan kuvan vasemmassa reunassa näkyy osa yhdestä mustaherukasta.

Tässä katsotaan vastapäisestä suunnasta nurmea, johon tekisi mieli tehdä pieni laajennusalue istutuksille.

Vasemmalla näkyy osa poistettavista marjapensaista. Niitä oli rivissä useampi puska. Poiston syynä oli siis se, että pensaat eivät enää tuottaneet satoa ja toisaalta niiden juurilta olisi pitänyt tasaisin väliajoin kitkeä sitkeitä rikkakasveja mm. vuohenputkea. Lisäksi kuivien oksien leikkaustarve toistui usein. Paljon työtä, eikä vastaavaa hyötyä. 

Kuvan oikeassa laidassa näkyy kaksi yksinäistä valkoherukkapensasta, jotka odottavat vielä siirtoa sopivaan paikkaan. Ne tuottivat marjoja, mutta pensaat eivät voi kovin hyvin, nekin haluaisivat päästä kohopenkkiin.

Poistettujen marjapensaiden alue on Rillan oikealla puolella. Ensin ajattelimme kaivaa maasta marjapensaiden juurakot pois, mutta päädyimme kuitenkin isännän kanssa siihen, että hän poisti raivaussahalla pensaiden maanpäälliset osat. Tästä tulee kokeilu. 

Pensaan juuret pyrkivät tietysti aloittamaan uuden kasvun, mutta katsotaan, onnistuuko jatkuva ruohonleikkaus pitämään alueen nurmena? Mikä painoi vaakakupissa tähän ratkaisuun? Se, että aina, kun poistetaan suuria juurakoita, täytyy tilalle haalia uutta maa-ainesta, ellei halua alueen jäävän kuopaksi. Emme halunneet tuhlata nurmikkoon multaa. Vanhat marjapensaat olivat jääneet isojen puiden varjoon, joten en myöskään halunnut tehdä uutta istutusta ihan samalle paikalle.

Käytin uudelta istutusalueelta poistetun nurmikon peittämään poistettujen marjapensaiden mullosalueen. Rilla seisoo siirrettyjen nurmituppaiden päällä.

Rakensin siis omatekoisen "siirtonurmikon", jotta sain peitettyä maata myöten leikattujen marjapensaiden puiset oksantyngät ja painuneen mullosalueen niiden ympäriltä. Olen huomannut, että nurmituppaat juurtuvat hyvin ja pian alueeella kasvaa tasainen vihreä nurmi. Robottileikkuri ryhtyi heti ajelemaan alueen päällä ja toivottavasti hoitaa tästä eteenpäin nurmen alta pintaan yrittävät marjapensaiden uuden versot. Katsotaan, näivettyykö juuren voima, kun lehtiä ei pääse maan pintaan?

Uusi kaivanto näkyy Rillan takana. Kuva hieman vääristää, mutta tavoittelin uuden alueen takareunan muodoksi samantapaista kaarta kuin tässä edessä olevassa alueessa.

Tässä vastapäisestä suunnasta katsottuna sama kaivanto. Muotoilu jatkuu toivottavasti vielä syksyn aikana tai viimeistään ensi vuonna. Olisin halunnut jatkaa kanttausta alueen suurentamiseksi, mutta isännällä oli juuri silloin mahdollisuus tulla asentamaan robottileikkurin rajakaapelit uudelleen, niin myönnyin sitten siihen. Apu on otettava vastaan silloin, kun sitä on tarjolla. Poistettujen marjapensaiden ympäriltä vapautui paljon rajakaapelia tälle alueelle ja samalla korjasimme myös uuteen uraan puutarhan itäreunan rajakaapelin.

Rilla seisoo rajakaapelin liitoskappaleen vieressä, eli siitä kohdasta kannattaa jatkaa alueen laajennukseen uutta kaapelia. Robotti ”Tarmo”on ahkerasti hoitanut nurmea vuodesta 2020. Kun se aikanaan tulee työvuosissaan eläkeikään,  tilalle tulee varmasti rajakaapeliton robotti. Tänä vuonna tontin pohjoisosiin hankittu ”Tomera” eli Husqvarna Automower 430 V Nera on toiminut kerrassaan loistavasti virtuaalirajauksella eli sateliittipaikannus toimii hienosti. Kuudessa vuodessa on tapahtunut valtava kehitys näissä asioissa.

Kyllästytän teitä näillä kasvualustan selostuksilla, mutta kirjaan tiedot itseäni varten, jotta voin arvioida asioita tulevina kasvukausina. 

Nurmikkoa poistaessa huomasi selvästi, että multa oli nurmen alla hyvin tiivistä ja raskasta. Kasvualusta tarvitsi siis ilmiselvästi lisää humusta ja ilmavuutta. Kippasin tänne neljä isoa laatikollista lehtioksasilppua ja sekoitin massan kasvualustaan talikon syvyydeltä kääntelemällä. Onneksi isäntä on ollut ahkera ja innostunut hakettamaan puiden kuivia oksia. Lisäsin myös kalkkia.  

Täytin kottikärryn puolilleen biohiiltä, ostin uuden suursäkin Carbonsilta ja siitä riittää taas käytettäväksi pitkäksi aikaa.  Kastelin biohiilen löysän vellimäiseksi seokseksi. Lopuksi lisäsin keitokseen lämpökompostorista saatua tuotosta ämpärillisen. Ämpäri odottaa kottikärryn vieressä.

Biohiiltä ja vettä sekoitellessa massa jähmettyi nopeasti eli biohiili todella imee veden itseensä. Työtä tehdessä huomaa, kuinka monta kastelukannullista kannattaa lisätä. Nyt biohiilen koostumus oli mukavaa käsitellä. Sekoitin tämän massan tasaisesti istutusalueelle ja kääntelin maata taas talikolla. Raskaat multapaakut alkoivat käsittelyn aikana hienontua. 

Kasvihuonetta tyhjentäessäni otin kottikärryyn tomaattien lehdet ja pilkoin tomaatin puiset varret parin sentin mittaisiksi - myös tämä vihermassa päätyi jatkamaan kompostoitumista uuden istutusalueen mullan alla. Onneksi maassa on paljon kastematoja, lisäksi lämpökompostorista otettu komposti vauhdittaa vihermassan kompostoitumista, samoin vihermassan sekaan ripoteltu kanankakka. Pintaan kippasin sekä tomaattien ruukuissa käytettyä Biolanin Musta Multaa että hiekkapitoista istutusmultaa, jota olin säästänyt suursäkkiin kevään multakuormasta. Suurin osa tästä istutusalueesta saa tekeytyä talven aikana kevään istutuksia varten.

Istutin alueen toiseen päätyyn kolme syyshortensiaa (tähän päätyyn en lisännyt kalkkia).  Living Little Love syyshortensiat 'LCNO20' hydrangea paniculata, ovat jälleen yksi uusi lajike, joita syntyy syyshortensioiden perheeseen kaiken aikaa. Tietojen mukaan tämän pitäisi olla "kompaktin kokoinen syyshortensia, jonka kukinnot ovat pallomaiset. Vihertävinä aukeavat kukinnot muuttuvat kermanvalkoisen kautta pehmeän vaaleanpunaisiksi. Korkeus 80 cm ja leveys 90 cm."

Toiveena on kokeilla tällä alueella Austin ruusujen viihtymistä. Lisäksi istutan kavereiksi perennoja vähän Gottage Garden henkeen. Siirsin jo toiseen päähän itseltä loistosalvioita ja pari alkua aitoukonhattuja on juurtumassa. Talven aikana on hyvä pohtia kasvivalintoja.

Istutusalueen koko on kuvassa noin 8 neliötä eli liian pieni meidän puutarhan mittasuhteisiin nähden. Jostain on kuitenkin aloitettava ja alkuun päästyä jatkaminen on helpompaa. Istutusta voi laajentaa joka suuntaan ja muoto tulee muuttumaan istutuksen laajentuessa. Toivon, että tämä alue jatkossa nivoutuu vieressä olevan istutusalueen läheisyyteen. 

Oi voi, haluaisin jo nähdä tuon alueen monta kertaa suurempana, mutta onneksi nyt on päästy alkuun ja marjapensaat on poistettu. Jos syksy on suotuisa, jatkan alueen työstämistä, sillä syksy on hyvää aikaa kasvualustan kunnostamiseksi kevään istutuksia varten. Myös biohiili on järkevää saada maahan ennen talvea ja syksyn lehdet kannattaa hyödyntää mullan sekaan.

HALLAYÖT UHKAAVAT

 

Tänä vuonna toinen hallayö uhkasi viime yönä, mittari näytti käyneen nollassa, mutta onneksi daaliat eivät vielä siitä suuttuneet.  Kuva on otettu tänään iltapäivällä. En yhtään arvannut etukäteen hallan vaaraa, sillä sunnuntaina satoi ja päivä oli kaikin puolin harmaa. 

Tänään sitä vastoin on ollut kaunis aurinkoinen päivä, mutta lämpötila ei noussut kuin 15 asteeseen ja iltaa kohden tuntuu melkoisen kylmä pohjavire, joten ensi yönä voi käydä daalioille huonosti. En vielä haluaisi näistä luopua.

Sama juttu on hortensioiden kanssa. Kauniista kukinnasta nauttisi mielellään vielä pitkään.

Edessä on japaninmagnolia, joka onneksi piristyi kesän aikana, vaikka keväällä se näytti aika heikolta. Taustalla kukkivat hortensiat.

Istutin 2,5 viikkoa sitten heinäseiväsaidan päätyyn kaksi uutta Vanille Fraise syyshortensiaa. Siinä kitui aikaisemmin yksi karviaispensas, joka sai lähteä, koska ei suostunut kasvamaan.

Tänään olen kunnostanut kasvualustoja ja istuttanut perennoja uusiin paikkoihin. Nekin saisivat kaikin mokomin juurtua kunnolla. Minulla olisi vielä pitkä lista suunnitelmia, jotka toivoisin ehtiväni tehdä syksyn aikana. 

Mukavaa viikkoa!

MIETTEITÄ PUUTARHAKIERROKSELLA

 

On hauskaa löytää puutarhasta erilaisia kurkistusaukkoja. Meidän puutarhassa vierailleet tietävät, että kokonsa puolesta täällä on laajoja näkymiä, mutta onneksi vuosi vuodelta kasvien kasvaessa, löytyy myös salaperäisiä kohtia kurkistella.

Olen kuvannut usein näkymää arboretumin pohjoisimman pergolan läpi. Tämän kesän aikana pergolan köynnösportteihin tukeutuvat kasvit ovat selvästi ottaneet kasvupyrähdyksen. Vasemmalla kasvaa sulassa sovussa 'Cecile' ja 'Lemon Beauty' tarha-alppikärhöt ja penkin takana oikealla viiniköynnös eli tarhaojukkaviini 'Zilga' kiipeilee jo viuhkamaisen katon päällä. Penkin takana on kurkistusaukko arboretumin länsiosaan.

Pergolan alta kuljettua tulee esiin hauska näkymä kynäjalavan oksien kurkottaessa polun yllä. Vasemmalla kasvaa vaahtera, joka tuo varmaan omat oksansa tulevaisuudessa kerrostamaan polun kattoa.

Rillahan se siellä jo odottelee minua.

Graniittipenkin kirsikkaluumut ovat kasvaneet jo pieniksi puiksi ja tuottivat tänä kesänä makoisia hedelmiä. Samalla niiden kaartuvat oksat tuovat omaa tunnelmaansa. Tuolla edessä, Ruusupuiston portin takana, näkyy vanhojen luumupuiden penkki. Siellä olisi yksi työmaa odottamassa. Pitää poistaa yksi pahoin vaurioitunut luumupuu, kunnostaa sen ympäristö ja istuttaa uusia perennoja alueelle. Ei nämä puutarhatyöt tekemällä lopu, koska aina tulee uusia projekteja vastaan.

Graniittipenkissä on muuten kukkinut jo pidemmän aikaa 'Little Gipsy Ruby' tarhapäivänlilja.

Valkoalpit ovat levittäytyneet graniittipenkkiin. Kuva ei valitettavasti näytä Bloggeriin pienennettynä yhtään niin kivalta kuin isolla näytöllä alkuperäisenä. No, ehkä saatte jotain tunnelmasta kiinni.

Arboretumin länsirajalla on keväällä 2025 rakennettu köynnösportti kahden tammen keskellä. Istutin portin rakentamisen jälkeen raudoitusverkkoa vasten lumikärhön. Kesän aikana kärhö on onneksi lähtenyt kasvamaan kunnolla, vaikka pelkäsin keväällä, kuinka sille oli käynyt. Jää nähtäväksi, tuleeko tämän portin alle myös yksi hauska ja tunnelmallinen kurkistusaukko?

Lumikärhön vieressä kasvaa perennoja. Istutin keväällä 2025 mm. 'Amethyst' loistosalvioita, jotka kukkivat hienosti tänä kesänä isona ryhmänä. Hämmästyin aika lailla, että 'Amethyst' oli siementänyt jo viime kesän aikana hurjan määrän pikkutaimia ja nyt jälkikasvu kukkii pitkin poikin penkkiä kuten kuvassa näkyvien 'Herbstfreude' komeamaksaruohojen väleissä. Osa siementaimista täytyisi vielä syksyn aikana siirtää paremmille kasvupaikoille.

Sweet Annabelle pallohortensian kukinnot ovat syksyiseen tapaansa alkaneet haalistua, mutta kivalta ne silti näyttävät edelleen.

Hurmesilkkiheinä 'Red Baron' on yhä enemmän vallannut paikkansa sekä arboretumin pöytäkiven alueella että sydämessäni. Näin kuvia tästä kauniista heinästä joku vuosi sitten puutarhalehdessä ja siitä lähtien minun teki mieli istuttaa näitä itselleni. Pelkäsin heinän selviämistä talvien yli, mutta ainakin kaksi talvea se on pärjännyt hyvin. 

Istutin pöytäkiven ympärille kolmeen kohtaan hurmesilkkiheinien alut ja ne ovat lisääntyneet omatoimisesti. Saavat minun puolestani levitä laajemminkin tuolle alueelle. Ehkä yritän jopa auttaa levittäytymisessä.

Muistaaksen syksyllä 2023 pelastin alelaarista kirjosiniheinä 'Variegatan'. Se oli miten kuten hengissä tähän kesään asti, mutta nyt vihdoin näyttää, että se on kotiutunut. Variegata kasvaa arboretumin Saarnipenkissä.

Sillä on vieruskavereina pallotuijia ja kartiovalkokuusi. Minusta heinät ja havut näyttävät kivoilta yhdessä.

Aika hauskaltaa näyttävät myös tarhakurjenmiekan lehdet. Tietysti kukinta on kaunis keskikesällä, mutta arvostan perennoja, jotka säilyttävät kauniit lehdet kukinnan jälkeen.

Toivottavasti, ette väsyneet kierroksen aikana. 

PUNAHATTUJA PUUTARHASSA

 

Maanantaina oli sadepäivä ja mittariin kertyi 12 mm. Pitkästä aikaa siis saimme enemmän kuin parin millin sateen. Sen jälkeen on ollut taas ihanan aurinkoisia päiviä.

Punahatut jaksavat ihastuttaa minua ihan päivittäin. ”Magnus” kaunopunahatut Echinacea purpurea ovat selvästi kotiutuneet ja voivat hyvin. Toivottavasti asiantilaan ei tule ikäviä muutoksia tulevien talvien aikana. 

Aikoinaan kokeilin niiden istutusta huonolla menestyksellä eli istutetut taimet kukkivat istutusvuoden kesän, mutta talvi vei ne mennessään. Mikä on nyt muuttunut? 

Monessa lähteessä neuvottiin varomaan talvimärkyyttä, joka koituu helposti punahattujen kohtaloksi. Niinpä kunnostin ”Sydänpenkkiä” lisäämällä multaa reilusti kohopenkiksi, sillä meillä puutarhan useimpia alueita vaivaa talvimärkyys. Toimenpide ehkä auttoi, sillä sen jälkeen sain sekä ’White Swan’ että ’Magnus’ kaunopunahatut selviämään talvesta. Ensin ne mietiskelivät muutaman vuoden, mutta sitten perennat alkoivat itse siementää ympärilleen pieniä siementaimia. 

Kasvupaikan tulee siis olla vettä läpäisevä ja ravinteikas, tämä ohje mainitaan usein. Itse en ole lannoittanut punahattuja juuri lainkaan. Itse asiassa penkkiin lisäämäni multa on ollut hyvin hiekkapitoista omalla kompostilla täydennettynä. Toisaalta puutarhan pohjamaa on multavaa ja ravinteikasta eli lopputulema on ollut perennoille mieleinen.

Punahattujen toiveena on myös kasvupaikan aurinkoisuus ja tämä seikka toteutuu minun kaikissa perennapenkeissä, joissa punahatut ovat viihtyneet. "Sydänpenkissä" punahattujen vieressä kasvaa sirotuomipihlaja, mutta tämä puu ei ole niitä haitannut, koska alueelle paistaa aurinko koko päivän. Itse asiassa uusimmat punahattujen siementaimet ovat itsenäisesti asettuneet juuri sirotuomipihlajan juurelle. Kaikki kuvassa näkyvät 'Magnukset' ovat vuosia sitten istutetun 'Magnuksen' jälkeläisiä. Valkoinen 'White Swan' kuvan vasemmassa reunassa on muistaakseni sillä paikalla, mihin aikoinaan sitä istutin.

Elokuussa siirsin punahattujen siementaimia tuonne terijoensalavan tilalle tulleen istutusalueen aurinkoisimpiin kohtiin. Ensi kesä näyttää, viihtyvätkö ne siellä. 

Olen usein kertonut, että ”Helmikaaren” alueelle kasvatin ’Magnus’ kaunopunahattujen ensimmäiset taimet siemenestä. En tiedä onko sattumaa vai ei, mutta nämä siemenestä kasvatetut taimet kotiutuivat heti ja kukinta runsastuu vuosi vuodelta. Nyt pikkuisia siementaimia täytyy jo siirtää parempiin paikkoihin liiallisesta ahtaudesta. Punahattujen kohdalla tämä on mieluinen tilanne.

Kasvatin muistaakseni vuonna 2021 tai 2022 ’Green Twister’ kaunopunahattuja siemenestä, mutta en saanut niistä kuin kahden kesän ilon Graniittipenkissä. En tiedä, oliko kyse lajikkeesta vai jostain muusta, mutta kasvualusta oli ainakin punahattujen kasvatukseen sopiva. Ehkä viereiset perennat olivat liian innokkaita jyräämään punahatut? 

Kesällä 2025 istutin arboretumin perennakolmioon itselleni uusia 'Happy Star' punahattuja. Ainakin ne selvisivät ensimmäisestä talvestaan ja ovat kukkineet runsaasti. Tiedätte jo, että arboretumin perusmaa on raskasta ja savipitoista, tämä olisi täysin poissuljettu punahattujen toivelistalta.

Perennakolmion alueen valmistelin syksyllä 2024 kasaamalla suoraan nurmen pinnalle lehtioksasilppua, syksyn lehtiä, silputut tomaattien varret, kasvihuoneen kasvualustat ja kuorrutin koko komeuden biohiilellä. Pintamaaksi tuli hiekkapitoinen istutusmulta. Jätin kasvualustan tekeytymään talven ajaksi ja istutin perennat seuraavana keväänä.

Punahattujen kukinta-aika ajoittuu loppukesään ja on mukavan pitkä. Kuva on otettu 24.7.2026. Tämän kesän kukinta alkoi osapuilleen tuolloin ja jatkuu edelleen kuten jutun ensimmäisten kuvien tilanne osoittaa. Punahattujen takana oleva vaaleanpunainen ruusu on 'Sweet Haze', tätä moni kesän puutarhavierailija kysyi, joten kirjattakoon se tähän.

Taustalla huvimajan alueella kukkivat iloisesti daaliat ja syysleimut.

Selasin kesän kuvia, kun yritin selvittää, milloin punahatut aloittivat kukinnan. Pienenetyssä kuvassa näkyy heikosti, että Sydänpenkin 'Magnus' kaunopunahatut kukkivat täyttä päätä sirotuomipihlajan vieressä 3.8 otetussa kuvassa. Nämäkin aloittivat kukinnan heinäkuussa, vaikka kuvia en ollut huomannut ottaa.

Punahatut houkuttelevat perhosia ja kaikkia muitakin hyödyllisiä pölyttäjiä, joten ne ovat todella suositeltavia perennoja puutarhaan. Lisäksi korkealle, noin 60-90 cm, kohoavat kukat pysyvät hyvin pystyssä ja keinahtelevat viehkeästi tuulessa. Mielestäni näitä on helppo yhdistää hyvin monien perennojen kumppaneiksi. 

Niin kauniita, oletko samaa mieltä punahatuista?

ELOKUUN LOPPUSUORA

 

Taas tulee toistettua itseä, mutta en oikein ymmärrä, kuinka aika kuluu niin nopeasti? Viikon päästä ollaan jo syyskuun puolella. Onneksi elokuussa on ollut myös tosi kauniita aurinkoisia päiviä ja perhoset ovat olleet silloin runsaasti liikkeellä. Kaunopunahattu 'Magnus' on yksi niiden suosikki. 

Kuvan punahatut kasvatin muutama vuosi sitten siemenestä ja ne ovat kotiutuneet niin hyvin, että sain näiden siementaimista siirrettyä toisaalle punahattuja, toivon niiden viihtyvän sielläkin.

'Sea Foam' ruusut innostuivat kukkimaan vasta elokuussa. Tämä matala ja leveäkasvuinen ruusu on yksi suosikkini, mutta viime talvi oli osalle ruusista haastava eli menetin muutamat Ruusupuistossa kasvavista Sea Foameista, onneksi en kaikkia.

Muina vuosina Sea Foam ruusujen kukinta on alkanut jo heinäkuun alkupuolella ja kestänyt pitkään.

Onneksi kaikki huvimajan lähistölle istuttamani Sea Foamit ovat elossa, vaikka kukinta alkoikin aikaisempia vuosia myöhemmin. Näiden juurella kasvaa matalia maanpeiteperennoja kuten peittokurjenpolvi 'Biokovoa', joten ehkä ne suojasivat talven kovissa pakkasissa ruusuja?

Aloitin viime viikolla perennojen jakamisen ja siirtelyn. Ensimmäisenä työmaana oli terijoensalavan paikalle syntynyt uusi istutusalue kivipolun toisella puolella. Puuha oli yllättävän hidasta, mutta eteni kuitenkin. Kuten tiedätte, siirtorumba poikii aina monenlaista oheistoimintaa.

Töitä tehdessäni katselin usein tuolla Rillan oikealla puolella kaukana häämöttäviä vanhoja herukkapensaita. Puskat ovat kasvaneet siellä yli 60 vuotta. Moneen vuoteen emme ole saaneet niistä satoa, sillä kaikki harvat marjat ovat menneet lintujen suuhun. Söin niitä tänä kesänä ehkä 15 herukkaa. Pohdimme isännän kanssa, että pensaiden aika on tullut päätökseen. Poistamme pensaat syksyn aikana ja luulen, että istutan tuonne jotain muuta - tosin aurinkoisempaan kohtaan, herukkapensaat ovat suuren osan päivästä suurten puiden varjossa.

Tuoksukärhö 'Sweet Summer Love' kukkii vieläkin hienosti.

Hortensiat tuovat iloa elokuiseen puutarhaan. Etualalla Vanille Fraise ja kauempana 'Annabelle' pallohortensiat.

Katsura alkaa vaihtaa väriä. Olen niin iloinen, että tämä on selvinnyt arboretumissa jo monta talvea. Istutin tämän katsuran Cercidiphyllum japonicum vuonna 2021.

Aamukierroksella hämmästelin, että jotkut näkymät arboretumissa ovat muuttuneet hurjasti muutamassa vuodessa. Kesällä 2021 istutetut kynäjalavat ovat jo ihan puun kokoisia. Toinen niistä kasvaa timanttituijan takana oikealla ja toisen muutamia oksia ojentautuu kuvan vasemmassa reunassa. Syyshortensioista 'Early Sensationin' ja 'Magical Firen' kukinnot ovat värjäytymässä punertaviksi. 

'Joan Senior' tarhapäivänliljat ovat ihastuttaneet minua pitkällä kukinta-ajallaan. Kuva on otettu eilen iltakierroksella. Olen myös tyytyväinen, että istutin pitkän Saarnipenkin etureunaan useamman ryhmän tarhapäivänliljoja, sillä ne näyttävät kivoilta.

Olen myös vaikuttunut 'Beauty of Cobham’ värimintun pitkästä kukinnasta. Kukat ovat jo hiipumassa, mutta edelleen kasvusto näyttää kivalta arboretumin perennakolmiossa. 

Valitsin perennakolmion alueelle monia pörriäiskasveja ja ne ovat todella vetäneet puoleensa sekä pörriäisiä että perhosia. On hauska seurata kiivasta surinaa ja lepattavat siipiä.

Hyvää elokuun viimeistä viikonloppua!