Toivotan teidät tervetulleeksi puutarhavierailulle! Blogini lukijat ovat jo täällä yhdessä kanssani matkanneet, mutta jos vasta olet tänne löytänyt, niin pieni esittely lienee paikallaan. Pihapiiriin saavutaan talon pohjoispuolelta.
Pihaan saavuttaessa vasemmalla puolella on punainen väentupa, mikä on rakennettu jo ennen nykyistä päärakennusta.
Yllä olevaa kuvaa ottaessani seisoin vanhan aitan päädyssä. Väentupa näkyy suoraan edessäpäin.
Tässä siis aitta, mikä on myös rakennettu ennen päärakennusta. Aitan päädystä alkaen kasvaa tuuheasti vanhaa kantaa olevia pihasyreenejä (yllä kuvassa oikealla), tämä vanha syreeniaita reunustaa pihapiirin pohjoispuolta joka reunalla. Aita kukkii edelleen runsaasti ja tuoksu on ihana.
Syreenit lähes peittävät vanhan erinomaisen maakellarin, minkä katolla on vellikello. Kelloa kilkattamalla kutsuttiin väki syömään ennen traktorien aikakautta. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy noin 100 vuotta vanhoja kuusia.
Lähdetään seuraavaksi aitan eteläpäädystä laskeutumaan loivasti viettävää rinnettä puutarhan eteläpuolelle. Naimisiin mennessämme 1986 yllä kuvassa näkyvä alue oli täysin kaivinkoneella myllätty, sillä taloon oli asennettu edellisen vuoden aikana maalämpö ja putket oli vedetty alueen läpi. Ensimmäinen "puutarhaprojektini" oli navetan kivijalkakivillä tehty pengerrys korkeuseroja tasaamaan.
Olin 23-vuotias, eikä minulla ollut sen enempää puutarha-alan koulutusta kuin kokemustakaan. Lähtökohdat eivät siis olleet kovinkaan vakuuttavat. Motivaatiota sen sijaan oli työn tekemiseen ja halu vaalia vanhaa ympäristöä.
Naimisiin mennessämme talon eteläpuolella oli itäreunassa kasvimaa ja marjapensaita, muun alan täytti ohrapelto - ja järveä tuskin näkyi, sillä ranta-alueella kasvoi lepikko melko laajalla alueella. Mieheni sai maatilan vastuulleen isänsä kuoleman jälkeen juuri täysi-ikäiseksi tultuaan ja hänen kaikki aikansa kului maa- ja metsätöissä. Mieheni äiti ei jaksanut, eikä selkävaivoiltaan pystynyt hoitamaan yksin suurta puutarhaa, viljapelto puutarhassa oli siis hyvä ratkaisu silloin.
Vanhat pionit kasvoivat talon eteläseinustalla nurmikossa yksittäispensaina jo naimisiin mennessämme, ne ovat siis syreenien ja vanhojen puiden ohella olleet puutarhan kaunistuksena jo todella kauan. Pionipenkin laajensin myöhemmin yhtenäiseksi laajaksi istutusalueeksi.
Kuten voitte todeta, on nurmikolla melko hallitseva osuus puutarhassa. Koska hoidetun puutarha-alueen koko on noin hehtaari, on nurmikko melko luonteva valinta istutusalueiden välissä, vaikkakin työtä vaatii. Nurmikko oli lapsillemme tärkeä pelaamiseen ja mm. kärrynpyörien harjoitteluun, edelleen nautin siististä nurmikosta ja näkymästä järvelle. Pikkuhiljaa nurmikon määrä kyllä vähenee istutusalueiden lisääntymisen ja laajentumisen myötä.
Uusi laaja istutusalue on tulossa tänne puutarhan varjoisammalle puolelle, siitä kirjoittelen myöhemmin lisää.
Takana näkyvä Terijoensalava on ensimmäisiä puita, mitä puutarhaan istutin noin 32 vuotta sitten. Huvimajan paikalla oli ensin lasten leikkimökki. Kun leikkimökillä ei ollut enää käyttöä, se siirtyi toisille lapsille iloksi ja paikalle rakennettiin huvimaja. Ensimmäiset perennaistutukset tein aikoinaan jo leikkimökin viereen. Siitä istutusalue on vähän kerrassaan laajentunut.
Yllä olevassa kuvassa katsotaan puutarhaa itäreunalta länteen päin luumupuiden alta.
Huvimaja
Rannassa on punainen hirrestä tehty rantasauna, Tammelan kaunotar kukkii saunan vieressä.
Rannassa kasvaa sekä tervaleppiä että koivuja.
Puutarhan viljapellosta tuli nurmikko 1987. Istutin ensimmäiseksi samana vuonna terijoensalavan, mongolianvaahteran, pari valkoista pihasyreeniä ja syyshortensian. Lasten ollessa pieniä, innostuin tekemään perennoista ensimmäistä kukkapenkkiä ja istutin lisää pensaita ja muutamia puita. Luin paljon puutarhakirjoja ja -lehtiä ja yritin oppia sitä kautta puutarhanhoitoon vaadittavia asioita. Tyypilliseen tapaan virheitä tuli myös tehtyä ja kasvit vaihtelivat paikkojaan.
Kuopuksen luokkakaverin äiti oli taitava puutarhuri ja hänen ihana puutarhansa sai minut syttymään aivan uudella tavalla puutarhainnostukseen. Tuossa vaiheessa, reilut 20 vuotta sitten, rakensin monta uutta istutusaluetta. Monet perennat sain tältä Pirkolta lahjaksi ja ne yhä edelleen ilahduttavat minua kukkimalla uskollisesti, jakopaloja näistä on tullut eripuolille puutarhaa.
Sittemmin tuli vuosia, jolloin aika oli kortilla ja puutarhan hoito oli oman mittapuuni mukaan huonolla tolalla. Poikamme onneksi leikkasi uskollisesti nurmikon ja yritin kyllä kitkeä alkukesästä istutusalueet, mutta tuntui, että olen koko ajan jälkijunassa tehtävien suhteen. Näinä vuosina en tosiaan istutellut mitään uutta, kasvimaakin oli aivan kehnolla hoidolla.
Nyt olen taas vakavasti höyrähtänyt puutarhaan. Olen parin viimeisen vuoden aikana käärinyt hihat ja ryhtynyt tekemään aikaisempien istutusalueiden peruskunnostuksia ja huomaan kokoajan suunnittelevani lisää myös uusia alueita. Tila on vakava, eikä paranemisen merkkejä ole näkyvissä. Tervetuloa mukaan seuraamaan puutarhamatkaani!
