PAKKASÖITÄ JA TÖITÄ ARBORETUMISSA

Viimeistään nyt on todettava, että kesäkausi on taputeltu. Torstain vastaisena yönä meidän tontilla oli pakkasta - 3,7 astetta ja viime yönä -3,2 astetta. Koko viikko on tuntunut kylmältä myös päivällä ulkotöitä tehdessä. 

Olen istuttanut tämän kauden viimeisiä puskia arboretumiin, toki multakuormaa työntäessä tulee lämmin, kun on tukevasti vaatteita päällä. Pipo on jo kuulunut normipukeutumiseen samoin paksummat puutarhahanskat.

Arboretumin pensashanhikit jaksavat kukkia. Tässä etualalla 'Lovely Pink' ja takana Pink Star. Nämä kasvavat tänä vuonna istutetun marjaomenapuun ympärillä. 

Meillä oli torstaina asioita hoidettavana Jyväskylässä, joten kävin vielä Viherlandiassa katsomassa, löytyykö jotain kivaa tällä viikolla istutettavaksi. Olihan siellä vaikka mitä, mutta päädyin jättämään ostoskärryyn siirtyvät ostokset kohtuulliseksi. 

Atsaleat ovat olleet mielessä ja päädyin ostamaan tämän syksyn uuteen alueeseen arboretumiin vielä kuningasatsalea ’Estellen’, ’Northern Hi-Lights’ revontuliatsalean ja kaksi ’Ruususen uni’ atsaleaa. Näin jo aikaisemmin istutettujen viiden atsalean ryhmään saa runsautta. 

Päädyin laajentamaan edellisen jutun jälkeen tätä istutusaluetta, sillä ensimmäinen muotoilu ei miellyttänyt silmää. Usein tulee ensin tehtyä varovaisesti liian pieni, koska kasvualustaan kuluu niin paljon multaa. 

Rillasta oikealle on suuri laakea kivi, sitä näkyy vain vähän, sillä yritän tukahduttaa kiven ympärillä ollutta ei-toivottua kasvustoa pahvien ja katteen alla. Myöhemmin kiven voi ottaa paremmin esiin ja siitä voi tehdä kivan yksityiskohdan istutusten reunassa. Rillan takapuolesta eteenpäin siperianpihtaa kohti on levennetty multatila. Kärrään tuohon lisäksi kasvihuoneen kasvualustat ja syksyn lehtiä yms.

Pystyssä olevan laudan kohdalle istutan rusokirsikan. Katselin Viherlandiassa kaihoten kaunista rusokirsikan taimea, mutta jätin sen vielä varmuuden vuoksi vasta keväällä istutettavaksi. Pieni Mantsurianjalopähkinä siirtyy Rillan takapuolen oikealle puolelle. Näin puut asettuvat alueelle paremmin.

On ollut kiva saada edes tämän verran istutettua syksyllä, helpottaa kevään kiireitä. Talven aikana voi vielä miettiä, mitä muuta alueelle olisi kiva laittaa. Meillä on edelleen kuivaa, joten kate vähentää kohopenkkiin istutettujen taimien kasteluvesien haihtumista. Vaahteran ympärillä kasvaa uusia pensashanhikkeja.

Kiinnosti kokeilla tätä hyvin vaalean pastellin sävyistä lajiketta. Kyseessä on Double Punch Pastel 'Mincreo04'. Hurja nimi. Saaripalstan Saila opasti omassa jutussaan näistä kasvien lajikkeiden kirjaamisista ja toivon tämän menneen oikein. Tämän hanhikin väri on hyvin hennon vaaleanpunainen, mutta toisinaan se näyttää hennon vaalean keltaiselta. Kukka on hieman kerrottu.

Tässä Rilla esittelee kyseistä hanhikkia. Rillasta hanhikkien päällä on ollut mukava kelliä, ehkä ne ovat miellyttävän pehmoisia makuualustoina.

Myös kasasta kärrätty kuiva istutusmulta on erinomainen makuualusta ja soveltuu hyvin kuoppien kaivamiseen, tuumii Rilla. Tähän kivien ympäröimään kohopenkkiin täydensin uudesta multakasasta kasvualustan odottamaan kevään istutuksia. 

Kuvan vasemmassa reunassa on tänä vuonna istutettu kameliajasmike. Rillan hännästä katsottuna parin metrin päässä on niin ikään tänä vuonna istutetut Tertinkartanon Sammalruusut Rosa Centrifolia Muscosa- ryhmästä. Rillan korvista koiliseen on kaksi taimea 'Charles Joly' jalosyreeniä. Sain ne ostettua 5€/ kappale. Saavat kasvaa yhteen kookkaammaksi pensaaksi.

Tämä lime syyshortensia kasvaa lähellä arboretumin köynnösaitaa ratsastuskentän kulmassa.

Palataan vielä viimeisiin istutuksiini. Pakkasyöt valitettavasti ruskistivat hortensioiden kukintoja. Revontuliatsaleat ovat värittyneet viininpunaiseen syysasuun, joten ne erottuvat katteen väristä huonosti. Joka tapauksessa tämän kaarteen kohdalla kasvavat ensin kolme 'Ruususen Uni' atsaleaa ja sen jälkeen kolme 'Tri-Lights' ja kaksi 'Northern Hi-Lights’ revontuliatsaleaa. Etsin keväällä vielä yhden atsalean etualalle, jotta istutuksen saa polveilemaan luontevammin. 

Lisäksi kaarteen ulkoreunassa on istutettuna seppelvarpuja. Siirrän atsaleojen väleihin rentoakankaalin jakopaloja.

Pienin askelin kasvillisuus lisääntyy ja ehkä vuoden tai kahden päästä tämäkin alue on jo pikkuisen asettunut olemaan niinkuin on toiveena.

Kuviin on vaikea saada näkymiä tallennettua oikean näköisinä, mutta ehkä saatte jotain selkoa.

Nyt Rilla nukahti, joten voin taas siirtyä ulos jatkamaan taimien istuttamista. Kyseinen avustaja villiintyy täysin kaikista istuttamiseen liittyvistä työvaiheista, joten yhteistyömme rajoittuu valokuvaamiseen 😅.

Hyvää viikonloppua!

LUUMUPENKIN LAAJENNUS

Olen jo pitkään suunnitellut puutarhan luumupenkin laajennusta. Kyseinen luumupenkki on etualan Graniittipenkin takana jatkuva alue. Näiden kahden kivireunaisen penkin keskellä on portti Ruusupuistoon.

Takana oleva Luumupenkki on perustettu yli 25 vuotta sitten, en löydä tarkkaa vuotta, mutta tähän tulokseen päädyin. Tämä postaus on tehty yhteistyössä kuvassa näkyvän koiran kanssa. 

Tämä kännykkäkuva on napattu, koska ei ollut aikaa hakea järkkäriä sisältä. Luumupuut istutettiin siis noin 25 vuotta sitten kohopenkkiin. Puutarhan puolelle valittiin suurimmat kivet ja kuvassa näkyvään ns. takareunaan jäivät pienemmät kivet.  Kivien keskelle ajettiin multaa ja istutin penkin keskelle luumupuiden pienet taimet. Vuosien saatossa luumuista on kehittynyt monirunkoisia. 

Satoa nämä erilaiset luumut tuottavat hyvin aina, kun on luumuille suotuisa vuosi. Isäntä voi syödä luumuja niin uskomattomat määrät päivässä, että meillä luumuja todellakin kuluu ihan tuoreena.

Yllä kuvassa näkyvästä urasta kivien edessä on nostettu robottileikkurin reunakaapeli ylös, jotta sen saa asennettua laajentuneen penkin reunaan. 

Luumujen aluskasvillisuutena on ollut pitkään mm. valkoista maksaruohoa ja isorikkoa reunoilla ja vanhaa perinteistä pinkkiä verikuljenpolvea keskellä. Verikurjenpolvi on lisääntynyt aika tavalla vuosien saatossa ja olen jo pitkään halunnut vaihtaa sen muihin lajeihin. Onhan se kukkiessaan ihan kaunis, mutta tällä hetkellä on niin paljon kauniinpiakin lajeja mahdollisuutena. 

Graniittipenkki elokuun lopussa

Halusin myös enemmän polveilevaa monilajisuutta luumupenkkiin, vähän kuten vieressä olevassa Graniittipenkissäkin on. 

Tämä työ on ollut pitkään odottavien tehtävien listalla, sillä en yksin mahtanut mitään suurille kiville. Isännälle tämä työ tuli markkinoitua sillä perusteella, että luumupuut voivat paremmin ja tuottavat runsaamman sadon, kun kasvualusta lisääntyy 😉. Kannattaa valita perusteet huolella.

Pitkään jatkuneesta kuivuudesta oli se hyöty, että pienemmän traktorin pystyi ajamaan puutarhan puolelle. Suurin kivijalkakivi ei inahtanut mihinkään ilman konevoimaa, se oli myös toisesta reunasta maahan upotettuna. Isäntä keksii aina konstit ja  kiinnitti traktorin kauhaan ketjun. Sen jälkeen kiveen kiinnitettiin tukkisakset, jotka puristivat kiveä ja ketjun avulla kivi nostettiin kuopasta.  Kivi liikkui helposti paikaltaan ja saimme asemoitua sen uudelleen.

Luumupenkin laajennus parantaa suureksi kasvaneiden luumujen tilannetta, lisäksi sain monta neliötä lisää istutustilaa. 

Luumupenkin yläreuna (pohjoisin kärki) on jäänyt suureksi kasvaneen tammen oksien alle, joten samalla sain muotoiltua penkin yläreunan muotoa paremmaksi. Kaivoin nurmikon kokonaan pois sekä kivien että laajennuksen kohdalta.

Rilla tarkistaa uudistuneen kivireunuksen. Sain uudesta multakuormasta täytettyä tarpeellisen kasvualustan, alle laitoin kompostia.

Tässä näkyy vielä suurin osa vanhoista verikurjenpolvista. Ennen penkki päättyi kurjenpolvien reunaan.

’Kuulen kyllä’ sanoo Rilla toinen korva tarkkaavaisesti pystyssä. Huomautin nimittäin pennulle, ettei ole tarkoitus syödä kaikkia maahan pudonneita luumuja.

Kanttausraudalla saa tehtyä siistin viillon robottileikkurin reunakaapelille. Kaapeli on upotettu 30 cm etäisyydelle kivistä nurmikkoon. Toiset jättävät kaapelin nurmen pintaan, mutta asentajamme sanoi, että pieni upotus säästää kaapelia auringon vaikutuksilta. Kaapeli löytyy tarvittaessa helposti. Tässä projektissa ei tarvinnut jatkaa liitoksilla kaapelin mittaa, riitti uudelleen asennus.

Tässä kuvassa verikurjenpolvet ovat poissa. Luumupuiden juurelta täytyy vielä poistaa luumun uudet versot. Oikeassa reunassa oleva vihreä kasvusto kuuluu arovuokoille. Rilla ihmetteli makuullaan olevia kääpiökurjenmiekan lehtiä. Irrottelin tiukkaa kasvustoa ja istutin kurjenmiekat uudelleen.

Tästä tilanteesta on kiva jatkaa istuttamista. Rönsytiarelloja näkyy jo etualalla. Tiarellojen vieressä näkyvä pieni keppi merkitsee ’Justa’ kärhön istutuskohdan.

Rilla täyttää tiistaina 14 viikkoa. Vauhti ja paino lisääntyvät joka viikko. Toisaalta monta asiaa on jo yhdessä opiskeltu, luoksetulo on jo aika vahva taito. Tosin, jos pentu on juuri syömässä herneitä palkoineen päivineen tai tyhjentämässä suuhunsa marjapensaista marjoja (tai luumuja luumupuusta), on kuulo hieman valikoiva ja hidas. No, näitä juttuja harjoitellaan positiivisen vahvistamisen kautta. On mietittävä, miten käskyn noudattaminen on aina palkitsevampaa kuin noudattamatta jättäminen.

Oikeastaan monta juttua onnistuu jo oikein hyvin. Sisällä ollessa pentu ei ota ruokaa, herkkuja tms. ennen katsekontaktia ja luvan saamista. Tämä oli helppo opettaa. Seuraava ja vaikeampi porras tästä on saada tämä toimimaan myös niin, ettei pöydiltä rosvota yksin ollessa, jos joskus jotain olisi sinne epähuomiossa jäänyt. Kaksi edellistä koiramme oppivat tämän ihan superluotettavasti.

Tässä ollaan Mikkelipuiston ravintolan terassilla. Koira saa oman vesikupin ja jäätelö maistuu aina
.

Onneksi Rilla on avoin ja rohkea beaucenpaimenkoiran pentu. Yksi mieleinen kohde Rillalle on Mikkelin Hankkija, siellä tuttu henkilökunta on aina ystävällisesti osallistunut sosiaaliseen kanssakäymiseen. Jostain kumman syystä joka viikko on käyty sekä Hankkijalla että Mikkelinpuistossa. Myös Viherlandiaan on Rilla tutustunut.

Nyt on panostettava myös kaupunkikäynteihin, että erilaiset ympäristöt tulevat puutarhakoiralle tutuiksi.

Hyvää uutta viikkoa teille toivoo myös puutarhakoira Rilla. Harvoin ehtii kamera tarkentaa koiraan, sillä hepulin iskiessä mennään kovaa ja pujotellaan puskien väleissä niin että 'hippulat vinkuu'.

KÄRHÖJEN LUMOISSA

Loistokärhö 'Hagley Hybrid'

Minna, blogista Hiidenkiven puutarhassa, pyysi minua tekemään kärhökoosteen. Kärhöistä olen maininnut useammassakin tämän vuoden jutussa, mutta teen tämän vuoden tilanteesta yhteenvedon itsellenikin talteen. On ehkä hauska katsoa muutaman vuoden päästä, onko valikoima lisääntynyt vai entiset hävinneet.

Minulla on tällä hetkellä 21 erilaista kärhöä, kärhöjen yhteismäärä on ainakin 30, sillä muutamia on useampi yksilö. Yritän ryhmitellä näitä eri kategorioihin, korjatkaa, jos näette virheen.

Alppikärhöt tai Tarha-alppikärhöt

Olen lähestynyt kärhöistä intoilua hieman väärästä päästä, sillä minulla ei ole tällä hetkellä kuin kaksi kärhöä tästä ns. helpommasta ryhmästä. Kaksi kertaa olen ostanut tarha-alppikärhö 'Albina Plenan', mutta ensimmäinen kuoli ja toinen osoittautui eri tyypiksi. Ensi vuonna aion hankkia jonkun kivan tarha-alppikärhön arboretumiini.

Tarha-alppikärhö 'Ballet Skirt' Clematis alpina kasvaa keittiöpuutarhan heinäseiväsaidassa. Se kukkii puolikerrotuin vaaleanpunaisin ja nuokkuvin kukin alkukesällä ja uusii välillä muutamilla kukilla loppukesällä, kuten tällä hetkellä on laita. 

Tarha-alppikärhö ’Willy’ on tämän vuoden uusi hankinta, istutin sen arboretumin köynnöstukeen. Siitä ei ole vielä kuvia.

Viini- ja tarhaviinikärhöt

Clematis viticella -ryhmän 'Kermesina'

Tarhaviinikärhö 'Kermesina' kasvaa myös keittiöpuutarhan heinäseiväsaitaa vasten. Tämä on kukkinut runsaasti ja pitkään.

Tarhaviinikärhö 'Madame Julia Correvon' 

Näitä minulla on kaksi ja toinen ottaa vastaan pihaan tulijat piharingissä. Kukinta on kestänyt runsaana ilahduttavan kauan. Yllä oleva kuva on otettu 22.7.2022.

Clematis viticella -ryhmän 'Mme Julia Correvon'

... ja tämä kuva elokuussa. Takana näkyy loistokärhö 'Rouge Cardinal'. 

Tämä 'Mm Julia Correvon' on huvimajaa ympäröivällä istutusalueella lähellä keittiöpuutarhaa. 

Tarhaviinikärhö 'Etoile Violettea' kuvataan runsaskukkaiseksi klassikoksi. Kukat ovat tumman violetit, heteet ovat keltaiset. Kukinta alkaa heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn.

Istutin omani elokuussa 2020 Ruusupuiston kaareen. Kuvassa 'Etoile Violette' kasvaa oikealla ja kurottautuu kaaressa jo alaspäin. Täysikokoisen kasvin koko on noin 3-4 metriä.

Clematis viticella -ryhmän 'Etoile Violette'

Ei suotta sanota, että 'Etoile Violette' sopii hyvin vaaleiden hempeiden sävyjen viereen. Tässä kaverina 'Sointu' -ruusu.

Clematis viticella -ryhmän 'Justa'

Tarhaviinikärhö 'Justa' on tämän kesän uusi hankinta. Istutin sen Ruusupuiston portin toiselle puolelle. Tietojen mukaan tämän pitäisi viihtyessään kasvaa noin 1-2 metrin mittaiseksi. Minun taimeni vasta keskittyi juurtumiseen. Toivottavasti ’Justa’ selviää hengissä, tästä paikasta kuoli yksi aikaisemmin istutettu 'Albina Plena'.

Clematis viticella 'Purpurea Plena Elegans'

Viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' on melko uusi tapaus, istutin sen elokuussa 2021. Tämä kasvaa lähellä huvimajaa ja tykkään tämän ruttuisista kukista tosi paljon. Korkeutta tälle pitäisi kertyä noin 2-4 metriä.

Tarhakellokärhöt 

Clematis 'Arabella' integrifolia -ryhmästä

Tarhakellokärhö 'Arabella' kasvaa huvimajan eteläpuolella. 

Arabellalla on monia hyviä puolia. Kukinta on runsas ja kaunis. Arabella on tavallisesti hyvässä vauhdissa ja kukkii aivan ensimmäisten joukossa, jos lasketaan alppikärhöt pois. Vielä nyt syyskuun alkaessa kukkia riittää. Arabella ei tartu oma-aloitteisesti kiinni tukiin, joten se tarvitsee jonkun tuen avuksi ellei halua antaa kärhön kasvaa maata pitkin.

Tämä kuva osoittaa, että Arabella aloittaa kukinnan aikaisin. Samaan aikaan kukkivat pionit, mirrinminttu ja enkeliperhoangervo. Hankin tänä vuonna toisen 'Arabellan' Arboretumiin.

Tarhakellokärhö 'Aljonushka' kasvaa kuvan köynnöstuessa yhdessä Miss Batemanin kanssa. Oikeastaan 'Aljonushka' kasvaa tuen ulkopuolella, mutta se on helppo sitoa raudoitusverkkoon, sillä tämäkään kärhö ei ota itse tuesta kiinni. Kukinta alkaa ennen valkoisena kukkivaa miss Batemania.

Seuraavat kärhöt ovat ryhmässä ’Muut kärhöt’

Clematis macropetala 'Propertius'

Kruunukärhö 'Propertius' kasvaa arboretumin köynnösportissa, istutin sen 2021 kesällä. Kruunukärhöt kasvavat noin 3-4 metriä korkeiksi käynnöksiksi, ne muistuttavat alppikärhöjä, mutta kukat ovat suuremmat ja avoimemmat. Kruunukärhöt kukkivat edellisvuoden versoilla, joten niitä ei leikata keväällä. 

Viime vuonna kasvu oli vielä aika vaatimatonta, mutta tänä kesänä se on kurottautunut kattoon asti. Wikipedian mukaan kruunukärhöt kukkivat alkukesästä, mutta tämä minun yksilö ei ole huomannut lukea tätä tietoa, sillä mielestäni kukkia on tullut aika lailla tasaisesti alkukesästä tähän päivään asti. Yllä oleva kuva on otettu tällä viikolla ja kuvassa on myös kelloköynnöksen kukkia.

Lumikärhö ’Paul Farges’ on tämän kesän uusi hankinta, istutin sen Arboretumin köynnösaitaan. Se on kukkinut kelloköynnöksen seassa. Toivottavasti se on ensi kesänä jo runsaampi sekä lehdistöltä että kukintaan. Lumikärhö on Vitalba -ryhmän kärhö.

Mantsuriankärhö eli clematis mandshurica Flammula -ryhmästä on niin ikään tänä vuonna hankittu ja istutettu Arboretumiin. Se ei ole vielä kukkinut. 

Loistokärhöt

Clematis 'Omoshiro'

Loistokärhö ''Omoshiro' kukkii Ruusupuistoon johtavan portin vasemmalla puolella. Tämä aloittaa loistokärhöistä ensimmäisenä kukinnan jo kesäkuussa. Hennon vaaleanpunaisten kukkien reunat ovat voimakkaan tummaroosat ja kukat muuttuvat vaaleammiksi kukinnan edistyessä. Tälle kärhölle luvataan kasvua 1,5-2,5 metriin, mutta minulla se on vielä pysytellyt aika matalana.

Clematis 'Hagley Hybrid'

Myös loistokärhö 'Hagley Hybrid' on oman kokemukseni mukaan ajoissa kukkiva. Sitä myös kiitetään kestäväksi ja runsaasti kukkivaksi ja näin on omanikin ollut. Tämän istutin aikoinaan liian pintaan, mutta lisäsin multaa päälle myöhemmin, kun minulle selvisi, että loistokärhöt ja viinikärhöt tulee istuttaa riittävän syvälle talvenkestävyyden parantamiseksi.

Clematis 'Jackmanii'

Loistokärhö 'Jackmanii' on aivan ensimmäinen kärhöni. Se kasvaa Sydänpenkissä samassa köynnöstuessa Hagley Hybridin kanssa. Kuten voitte todeta, on kukinta runsas. Nostamme tämän tuen ensi kesäksi hieman korkeammaksi, sillä kukkivat helmat osuvat maahan saakka. Tykkään kyllä siitä, että kukkivat latvat näkyvät hyvin.

Clematis 'Destiny'

Loistokärhö 'Destiny' on raikkaan valkoinen kaunotar.

Tässä ’Destiny’ toiseen suuntaan kuvattuna. Takana näkyy kaaressa kasvava ’Rouge Cardinal’.

Clematis 'Samaritan Jo'

Loistokärhö 'Samaritan Jo' kasvaa Ruusupuistossa. Istutin sen viime syksynä ja hyvin reippaasti se nousi keväällä kasvamaan ja kukki ajoissa. Tämän hopeansävy on kaunis, terälehdissä on kapeat violetit reunat. Violeteissa helteissä on keltaiset kärjet. 

'Samatitan jo' kiipeää samaan tukeen 'Etoile Violetten' kanssa. Samaritan Jo on matalakasvuinen ja sopii kivasti kavereiksi tumman violetille kärhölle.

Clematis 'Rouge Cardinal'

Loistokärhö 'Rouge Cardinalin' sävy näyttää kuvissa usein liian punaiselta, vaikka se taittuukin viininpunaiseen. Näitä minulle on kertynyt yhteensä 4 kpl. 

Tässä Rouge Cardinal kasvaa Ruusupuistossa. Samassa kuvassa näkyvät myös hieman 'Samaritan jo' ja Etoile Violette.

Tätä Kärhökaaren kolmiossa olevaa 'Rouge Cardinalia’ olen kuvannut ahkerasti, mutta tässä on yksi uusimmista kuvista.

Clematis 'Ville de Lyon'

Loistokärhö 'Ville de Lyon' oli pitkään piilossa tänä vuonna. Olin aivan varma, että se ei selvinnyt talvesta ja istutin toisen Villen merkkikepin viereen. Kaverista ilahtuneena vanhempi Ville ponnisti myös kasvuun heinäkuussa. Toivottavasti ensi vuonna kukinta on runsas.

Clematis 'Miss Bateman'

Loistokärhö Miss Batemanit' kasvavat kahdessa eri köynnöstuessa huvimajan lähellä. Tämäkin kärhö on hyvin kaunis. Jostain syystä kukinta alkoi tänä vuonna vasta elokuussa, viime vuonna se oli vähän aikaisempi. 

Tässä kuvassa näkyy kauempaa katsottuna aika monta kärhöä huvimajan ympäristössä ja takana vasemmalla myös Sydänpenkin kärhöt.

Tänä vuonna Kotkan reissulla löysin taimikaupasta valkoisena ja kerrottuna kukkivan ’First Love’ loistokärhön, sen istutan arboretumin köynnösseinään. Toivottavasti voin esitellä kuvia tästä kauniista kärhöistä myöhemmin.

Näin syyskuun ensimmäisenä päivänä suurin osa kärhöistä kukkii edelleen täyttä päätä, vaikka toki syksyn edetessä myös kärhöjen kukinta hiipuu hiljalleen. On otettava syksy vastaan ja toivotaan kauniita kuulaita syyssäitä. Öisin voisi sataa vettä hallan kartoittamiseksi ja uusien istutusten kastelemiseksi.

Nyt paistaa aurinko pilvien lomasta ja on taas lähdettävä kaivamaan puskia maahan.