sunnuntai 16. lokakuuta 2022

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ -HAASTE

 


Pirjo blogista Tuplasti terapiaa haastoi minut jo perinteeksi muodostuneella haasteellaan, lämmin kiitos! Tämä haaste pyörähtää liikkeelle jo kymmenettä kertaa, aika mahtavaa!

Ensimmäisessä kuvassa alkukesän vehreyttä sateen jälkeen. 











Tässä Ruusupuiston kuvassa minua miellyttää alkukesän keveä vihreys ja valo. Tänä kesänä monet taimet tuntuivat kasvaneen ja kotiutuneen Ruusupuistoon, vaikka ränsistyneiden marjapensaiden poisto ja alueen muokkaus ruusupuistoksi alkoi vasta keväällä 2020. Vielä ensi vuonna aion tehdä ”pieniä” lisäyksiä. 




Graniittipenkin kesäkuun kukkakimaraa. Takana siintää järvi kutsuvana.




Valo-olosuhteet olivat sopivat ja sain Sydänpenkin valkoisista tähtiputkista otettua tämän kuvan. Jotenkin läpikuultavista tähkäputken kukinnosta tulee mieleen saippuakuplat. Takana näkyy Graniittipenkki ja portti Ruusupuistoon.




Tietenkin kuluneen kauden kuvamuistoihin on otettava kuva Rillasta. Rilla saapui meidän perheeseemme 24.7.2022. Hopeahärkki oli pennulle mieleinen pötköttelypaikka, sillä tämä kuvan hetki ei suinkaan ollut ainutkertainen tilanne.




Joku kuva kärhöistä ja pensasruusuista oli tietenkin valittava ja nyt mukaan pääsi tämä kuva 'Sointu' ruusuista (tiedän myös Pirjon pitävän 'Soinnusta'). Jos tarkkaan katsotte, löytyy kuvasta myös itse isäntä kuin medaljongissa konsanaan.


Haasteen säännöt:

  • Julkaise kuusi kuvaa kuluneelta kesältä
  • aihe on täysin vapaa
  • haasta muita vastaamaan
haasteen voi napata myös vapaasti ja sääntöjä voi Pirjon luvalla vähän rikkoakin.

Haastan mukaan osallistumaan blogit:
  • Kukka & Kaali
  • Hiidenkiven puutarhassa
  • Navettapiian Puuhamaa

perjantai 14. lokakuuta 2022

RILLA JA SYKSYN KAUNEUS



Torstain vastaisena yönä mittari kävi alimmillaan -4,8 asteen pakkasessa, vielä aamulla klo 8 oli pakkasta -3 astetta. Mutta mikä ihana valo ja tunnelma olikaan puutarhassa, kun lähdimme Rillan kanssa aamulenkille! 



Ensin piti ihmetellä kuuran koristamia haltiankukan kukintoja. 



Lehtiä sataa jatkuvasti puista maahan, mutta vielä on jotain ruskavärejä tallella. 



Rillakin taitaa ihmetellä luumupenkin edustalla huurteen kuorruttamaa nurmea, tai sitten alueella on liikkunut joku otus yön aikana.



Verkot ovat yhtä suurempaa mustikoiden ryhmäkarsinaa vaille paikoillaan, tarvitsen viimeisessä isännän apua. Onhan noita saanut kieputtaa, mutta toisaalta homma ei ole niinkään hullumpaa, kun valitsee hyvän sään ja mielenkiintoisen äänikirjan kaveriksi. 

Tätä(kin) työtä teen vain Rillan päiväunien aikana. Karvainen avustaja suhtautuu toistaiseksi kaikkiin puutarhatöihin niin ylenpalttisella innolla, että ei kannata menettää hermoja sen osallistumisesta. Verkot saavat olla ihan rauhassa, kun ne ovat paikoillaan, mutta yritäpäs tehdä asennusta niin, että Rilla on vieressä. Pentu yrittää ottaa verkon reunaa hampaisiinsa, hyökkäilee levitettävää rullaa vasten, varastaa pihdit yms. jatkuvaa häiriköintiä 😅. 



Olen tosi tyytyväinen, että olemme osallistuneet Koirapalvelu Tatsin pentukurssille Rillan kanssa. Olemme kasvattaneet aikaisemmin jo kaksi erilaista paimenkoiraa ja edellinen koiramme Rita oli samaa rotua kuin Rilla, silti huomaan joka kurssikerralla, että on tosi hyvä nollata oma pää ja paneutua tähän pentuun kuin olisi kasvatushommassa ensimmäistä kertaa. 



Sanna on kouluttajana erinomainen ja osaa hyvin luotsata meidät pennun ajatusmaailmaan. Itse saattaisin helposti oikaista liian nopeasti joitain pohjatyön tärkeitä vaiheita ja niillä kuitenkin luodaan perusta kaikelle myönteiselle oppimiselle. 

Hei, nämä omenathan putoavat hauskasti, kun oksaa heiluttaa!



Kerran viikossa on koulutunti ja samassa koulutustilassa on neljä pentua. On oikeastaan ihan hämmästyttävää, että pennut ovat oppineet keskittymään omaan oppimiseensa omistajiensa kanssa, eivätkä yritä päästä moikkailemaan muita pentuja tai ihmisiä. Hyvää harjoitusta kontaktiin oman ihmisen kanssa.

Oho, täällä on joku kiva haju!



Viikon aikana kotona harjoitellaan saatuja kotiläksyjä. Ainakin tulee tehtyä tehtävät kuuliaisesti, kun tietää, että viikon päästä jatketaan seuraavaan vaiheeseen. Pentuhan opii jotain koko ajan ja itse voi nyt vaikuttaa siihen, onko oppi toivottua vai sellaista käyttäytymistä, mikä saa raastamaan hiuksia päästä myöhemmin. 

Tuota Tuurenpihlajaako meidän piti tulla katsomaan, eihän siinä ole mitään jännää?



Nyt olemme harjoitelleet ’seuraa’ sanaa hihnakävelyillä. Ensin pennun täytyy tietää, mitä tuo sana tarkoittaa, eli käsky sanotaan tilanteessa, kun pentu kävelee kauniisti vasemmalla puolella lyhyt etäisyys taluttajasta ja hihna on löysällä… sitten pienellä viiveellä sanotaan palkkasana (meillä ’yes’) ja palkitaan namilla. Mietin etukäteen, missä tilanteissa tätä harjoitellaan, jotta oppiminen on kivaa, eikä seuraamista tarvitse tehdä liian pitkään tai paljon yhdellä kertaa. Rilla ottaa hyvin kontaktin silmiin katsomalla näissä tehtävissä… ja kaikissa muissakin tehtävissä.

Ei täällä kauan ehdi poseerata, koska kiinnostavaa tutkittavaa on niin paljon!



Myös ’hihnapaine’ on harjoitustehtävänä eli jos pentu alkaa vetää, opetetaan, että vetämisen lopettaminen on palkitsevampaa kuin toiminnan jatkaminen. Tähänkin oli tosi hyvät menetelmät ja Rilla sai heti juonesta kiinni, vaikka tämän ikäisenä asia unohtuu pennulta, kun jotain hauskaa näkee edessä. Nyt täytyy olla tarkkana, että toimii itse aina johdonmukaisesti, jotta ajan kanssa oppi tulee niin hyvin omaksutuksi, että on ilo liikkua missä paikassa tahansa hyvin käyttäytyvän koiran kanssa. 

Pienestä beauceronista kasvaa suuri ja vahva koira, joten en halua, että Rilla aikuisena vetää minua perässään hihna suorana.

Joo, mennään rantaan! Näytän taas sinulle rantahepulit!



Onneksi oman tontin lisäksi läheltä löytyy laajat metsät ja paljon kivoja metsäuria, missä pentu pääsee leikkimään ja juoksentelemaan vapaana. Metsässä etsitään puolukoita maisteltavaksi ja heitellään keppejä, käpyjä ja nuuskitaan kovasti. Nuuskimisen hoitaa koira. Metsässä on myös ihania sammalpeitteisiä kiviä, joille on kiva kiivetä ja tähystää maisemia. Metsäpohjan mäet ja epätasaisuus tuo hyvää luontaista lihasharjoittelua niin Rillalle kuin minullekin. 

Vapaana ollessaan Rilla seuraa minua tarkasti, etten vain häviä näkyvistä. Juostessaan ja nuuskiessaan ympärilläni metsäkävelyillä, Rilla käy tasaiseen tahtiin oma-aloitteisesti vieressäni ja silloin se saa aina sivulla katsekontaktista palkkasanan YES ja namin. 



Riittävien lepohetkien jälkeen jaksaa taas tehdä pienen kotiläksyn. Pentu ei saa turhautua harjoituksissa, se ei vie koulutusta eteenpäin. 

Ensi viikolla meillä onkin kaksi koulutuntia Sannan kanssa. Pentukurssin viimeinen ja pentujen jatkokurssin ensimmäinen kerta.

Iloista viikonloppua sekä minulta että iloiselta opiskelija Rillalta. Välittömästi kuvan napsahdettua sain pennun syöksymään syliin.


lauantai 8. lokakuuta 2022

LISÄÄ VÄREJÄ JA RILLAN ARKEA

 


Lokakuussa ei ole juurikaan kukkien kukintaa, mutta onneksi ruska tuo kauniit sävyt sekä puutarhaan että ympäröivään luontoon. Kuvan keskellä näkyvä tammi on kauniin keltainen. Sen vasemmalla puolella oleva vanha kaksisataavuotias tammi värittyy hieman hitaammin.

Ruusuissakin löytyy keltaista syysväriä, kuten kuva osoittaa. Kaukana takana pellolla kasvava koivikko on kokonaan keltainen.




Yritin saada samaan kuvaan upean punertavan mustamarjaorapihlajan ja kauniit koivuangervot, olisi pitänyt seistä kauempana, että suureksi kasvanut puu olisi näkynyt paremmin.





Pilvisten ja sateisten päivien jälkeen eilen oli ihanan aurinkoista, siitä tuli hyvä mieli. Tykkään kovasti näistä tammen keltaisista lehdistä. Näyttävät aurinkoisilta. Tänä vuonna tammet tekivät valtavasti tammenterhoja, kävellessä ne  rapisevat lehtien alla. 

Aion joku päivä ajella päältäajettavalla ruohonleikkurilla tammen aika kovia lehtiä pienemmäksi silpuksi. Lehtisilppu on hyvää tavaraa istutusalueiden pohjissa, osa lehdistä jää aina maahan, jotta madot voivat käyttää niitä maanparannukseen.




Rilla ihmetteli keinua. Pentu keksi, että voi antaa kuonolla keinuille vauhtia. Siitä tuli kiva leikki, ihmeesti lapset - olivat sitten ihmisiä tai eläimiä - keksivät monesta asiasta hauskaa puuhaa.




Vanhat mongolianvaahterat ovat jo pudottaneet lehtensä, ilmeisesti tämän viikon sateet ja tuulet vauhdittivat lehtien tippumista. Tässäkin näkyy pensasruusujen kaunista syysväriä. En saanut kunnollista kuvaa juhannusruusun upeasta viininpunaisesta lookista.




Rillalla on ollut melkoisia hepuleja, kun se kaahaa täyttä vauhtia kahisevilla pinnoilla. Naurattaa, kun sen ilakointia katselee.




Rannasta löytyi tällaisia monivärisiä aronian lehtiä. Muualla puutarhassa aroniat ovat punaisia.




Etupihan koristeomenapuut loistavat auringonpaisteessa. Tässä ’Erstaa’ on valokeilassa. Ihailen näitä keittiön ikkunasta katsellessani.




Erstaan vieressä olevassa purppuraomenapuussa on valtavasti pieniä punaisia omenoita. Linnut herkuttelevat näillä.




Piharingin rusokirsikka on nyt kokonaan upean punainen. En saanut siitä haluamaani kuvaa, mutta voitte uskoa, että puu näyttää hienolta keltaisten piharyreenien, edellä mainittujen koristeomenapuiden ja keltaisten koivujen keskellä. Myös rusokirsikka näkyy keittiönpöydän ääressä istuessa. Olen tähän hyvin ihastunut.




Tässä muuten näkyy kauempaa katsottuna jutun alussa mainittu mustamarjaorapihlaja kasvihuoneen vieressä.




Rillan kanssa harjoittelemme ahkerasti maanantaisin olevan pentukurssin kotitehtäviä. Pentu osaa olla hellyttävän suloinen ja raivostuttavan omapäinen, kun sille päälle sattuu. Nenä näyttää olevan ahkerassa käytössä ja Rilla pyydysti jopa myyrän viime viikolla. 

Kaikki koulutustehtävät sujuvat sisällä kerrassaan mallikkaasti, mutta ulkona on niin paljon mielenkiintoista, että pitää olla itse tarkkana, että teettää onnistuneita harjoituksia. Kuten kouluttaja viisaasti sanoi, luoksetulon käskysanaa ei saa / ei kannata ’sabotoida’ turhalla hokemisella, jos pentu kulkee kuono maassa ja on muuhun keskittynyt. On tosi tärkeää rakentaa luoksetuloon sellainen oma sana (tai merkkiääni), jota käytetään vain silloin, kun on tultava nopeasti ja heti. Tätä pitkällä ajalla rakennettavaa oppimista palkitaan pentuna oikein superherkuilla, jotta jää niin positiivinen muistijälki,  että koira muistaa sen koko ikänsä. 

Luoksetulon lisäksi harjoitellaan mm. kontaktia omistajaan, luopumista (jätä) ja odottamista. Kaikki nämä ovat perusarkeen kuuluvia taitoja, jotka tuovat yhteiseen elämään hyvän pohjan. 

Yksi Rillan mielihomma on leikkiä piiloa. Pentu jaksaa uskomattoman kärsivällisesti odottaa, kun isäntä sanoo ’istu ja odota’ ja lähtee toiseen päähän taloa piiloon. Kutsusta ’tule etsimään’ Rilla ampaisee matkaan ja etsii tarmokkaasti isäntää ja on löytäessään aivan supertyytyväinen. Tätä tuo parivaljakko leikkii lähes joka ilta ja hauskaa näyttää olevan … molemmilla.

Nyt sataa ja tuulee, toivottavasti huomiseksi saadaan ennusteen mukainen aurinkoinen sää. 

Hyvää viikonloppua teille kaikille.


keskiviikko 5. lokakuuta 2022

HELMIKAAREN ENSIMMÄINEN KESÄ




Vajaan vuoden ikäinen ’Helmikaari’ on ollut ehdottomasti mieleinen minulle. Pystyyn kuivuvan vaahteran tilalle muokattu uusi istutusalue graniittikivineen toi hyvän säväyksen puutarhan keskeiselle paikalle. Tämä alue näkyy jonkun verran kotiin tullessa - ainakin, jos kääntää katseen kasvihuoneen suuntaan. 

Helmikaaren ohi kuljetaan aina kasvihuoneeseen mennessä ja yleensä puutarhakierrokselle lähdettäessä.

Suureksi osaksi nupussa olevat helmipensaat etualalla 1.6.2022



Helmikaaren nimi juontaa juurensa helmipensaisiin ja kaaren muotoon laitettuihin graniittikiviin. 



Helmikaaren rinne on alue kivipolun ja ylemmän kivijalkakivien muodostaman pengerryksen välissä, siis pieni alamäki, jonka keskellä kasvaa 2020 istutettu kirsikkapuu ’Latvian matala’. 



Tähän rinteeseen olen istuttanut mm. sipulikukkia, matalia maanpeitekasveja ja pieniä kurjenpolvia. Keväällä laitoin useita kuvia, kun rinteessä vuorottelivat krookukset, kevätkurjenmiekat, Woodstock hyasintit, scillat ja pikkukäenrieskat. Kuvassa ovat vuorossa matalat  'Hilde' tulppaanit edessä ja niiden takana muutama ’Lilac Wonder’ tulppaani. 



Tänä kesänä ilahduttivat siemenestä kasvatetut sarviorvokit. Pitää pohtia, jos vaikka kasvatan niitä varmuudeksi uudelleen, jos niiden talvenkestävyys on heikko.



’Sorbet XP Pink Wing’ sarviorvokit kasvoivat kesän edetessä muhkeiksi tuppaiksi ja kukinta jatkui elokuun loppupuolelle asti runsaana. Valkoiset tähkämäiset kukinnot orvokkien oikealla puolella kuuluvat jättitähdikille. Uskon, että ensi kesänä harmaakurjenpolvet, neidonkurjenpolvet ja ’Birch Double’ idänkurjenpolvet polun reunassa kasvavat tuuheampina.

Helmipensas 'Lotus Moon' kukki kesääkuun alkupuolella



Pensaat ja perennat ovat kasvaneet Helmikaaressa vasta keväästä alkaen, mutta alue ei kuitenkaan ollut hullumman näköinen tämän ensimmäisen kesän aikana. 



Edellisessä kuvassa näkyvien helmipensaiden lisäksi istutin tähtimagnolian ja rungollisen lamohietakirsikan omaan kolmion muotoiseen lohkoonsa. Magnolia, lamohietakirsikka ja helmipensaat kukkivat touko- / kesäkuun vaihteessa tai kesäkuun alkupuoliskolla. Pensaiden kukinnan jälkeen on pionien vuoro. Helmikaareen tuli yhteensä 8 pionia. 



Pionit esittivät vasta pari kukkaa, mutta toivon kukinnan lisääntyvän seuraavina vuosina. Kuvassa näkyvä punainen kukka kuuluu 'First Arrival’ itoh-hybridille. Upotin syksyllä pionien ympärille pikkusipuleja ensi kevättä varten. Harkitsen vielä laitanko jotain matalaa reunakasvia pionien ja graniitikiven väliin. Pionit kasvavat kokoa, joten ehkä se ei ole tarpeen.



Tässä vaaleanpunaiset ’Gene Wild’ kiinanpionit ja valkoinen ’Mother’s Choice’. Takana kukkivan puistosyreenin ja hevoskastanjan välissä on kurkistusaukko arboretumiin.

Ruusu 'Sweet Haze'



Pohdin kovasti sopivaa lajia, joka olisi kompaktin kokoinen ja kukkisi pionien jälkeen mahdollisimman pitkään. Kisan voitti lopulta ruusu, mutta sitten olikin ryhdyttävä miettimään sopivan matalaa ja runsaasti sekä pitkään kukkivaa ruusua. En halunnut tähän paikkaan juhlavia ryhmäruusuja, vaan jotain luonnollisempaa, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Tässä pengerryksen ylätasanteelta katsottuna maanpeittoruusut kivipolun takana



Törmäsin taimimyymälässä tähän ryhmäruusuihin lukeutuvaan ’Sweet Haze’ maanpeittoruusuun, se oli aivan tuntematon minulle. Kukka on yksinkertainen ja väri lähinnä hento vaaleanpunainen, ei kuitenkaan ihan perinteinen sävy. Se mätsäsi aika oivallisesti kasvattamieni sarviorvokkien ja muiden alueen kasvien kanssa.



Ensi talvi näyttää, mikä on näiden kestävyys, vaikka tietojen mukaan pitäisi olla 'erittäin kestävä'. Ostin talvensuojaturvetta ja ajattelin kokeilla, jos siitä olisi apua. Ainakin ruusun kukinta oli tosi runsas ja ilahduttava tämän ensimmäisen kesän aikana.

Istutin alueelle matalan köynnöstuen eteen myös ’Above and Beyond’ köynnösruusun, tämän kukissa on ensin aprikoosin sävy ja lopulta kukka muuttuu valkoiseksi. Tämä sopi erinomaisesti Sweet Haze ruusujen sävyihin.

Olisi hauskaa, jos köynnösruusu levittäisi versojaan myös kaivojen päälle, siihen se näytti pyrkivän tämän ensimmäisen kesän aikana. Samoin maanpeittoruusu saa kernaasti peittää betonia ja kaivonkansia omalta puoleltaan.



Olin hieman yllättynyt siitä, että kaivon kannet eivät kovinkaan käyneet silmiini, kun katselin tätä aluetta. Kuvissa ne erottuvat jotenkin ikävämmin. Tässä kuvassa kamera tallensi Sweet Haze ruusun sävyn paremmin.

Edessä sammalleimu ’Fort Hill’ ja takana 'Candy Stripes'

Uskon, että jo ensi kesänä matalat sammalleimut ja neidonkurjenpolvet levittävät versojaan betonin päälle. Myös pionit kasvavat vuosien saatossa. Aina on mahdollista laittaa ruukkuun istutettu kukka kannen päälle, jos näkymä alkaa häiritä.



Helmikaaren rinteessä ovat valmiina syksyllä 2021 laitetut kukkasipulit, sinne en nyt lisännyt uusia sipuleja, mutta alemmas graniittikivien alueelle laitoin sekä pikkusipuleja että vähän tulppaaneja. Katsotaan, miltä keväällä näyttää. 



Siemenestä kasvattamani ’Leichtlinii’ tarharistikit voivat hyvin - suorastaan paksusti - ja ovat kukkineet, yhä edelleen on muutamia kukkia nähtävissä. Toivottavasti lumisuoja auttaa ne talven yli. Magnolian lehdistö on ollut kaunis koko kesän.

Tässä lähempää edellä mainitut tarharistikit, edes syyskuun pakkanen ei niitä haitannut.



Yhtä kaikki on Helmikaari asettunut omasta mielestäni hyvinkin luontevasti paikoilleen. Reunana käytetyt graniittiset kivijalkakivet sopivat kiviportaisiin ja graniittipengerrykseen. Samoin kuin kärhökaaren kolmion matalaan graniitti reunaan.



Tässä illalla huvimajan takaa otetussa kuvassa näkyvät sopivalla istumakorkeudella olevat graniittikivet, niillä tuli usein istahdettua ja tuumittua seuraavaa työvaihetta.


Helmikaaren ja helmikaaren rinteen kasvilista:

Kirsikkapuu 'Latvian matala’ istutettu 2020

Pensaat:

  • Helmipensas ’Lotus Moon’
  • Lamohietakirsikka runkoon varotettu Prunus pumila var. Depressa
  • Tähtimagnolia ’Royal Star’ Magnolia stellata
  • Ruusu ’Sweet Haze’, korkeus 30-60cm kasvutapa lamoava
  • Köynnösruusu ’Above and Beyond’

Perennat:
Pionit järjestyksessä kaaressa ’idästä etelään’:
Kiinanpioni ’Gene Wild’
Kiinanpioni ’Mother’s Choice’
Kiinanpioni ’Gene Wild’
Itoh-hybrid ’Julia Rose’
Itoc-hybrid ’First Arrival’
Itoc-hybrid ’Cora Louise’
Itoc-hybrid ’First Arrival’
Kiinanpioni ’Gene Wild’
Idänkurjenpolvi ’Birch Double’ Geranium himalayense
Harmaakurjenpolvi 'Ballerina’
Neidonkurjenpolvi Geranium sanguineum var Striatum
Verikurjenpolvi ’Elke’ Geranium sanguineum
Kaunopunahattu ’Magnus’ Echinacea purpurea siemenestä kasvatettu
Rusettinukki
Sammalleimu ’Fort Hill’ P12 Phlox subulata
Sammalleimu 'Candy Stripes'
Sarviorvokki ’Sorbet XP Pink Wing’ Viola cornuta
Tarhakylmänkukka Pusatilla vulgaris
Tarharistikki ’Leichtlinii’ Aubrieta cultorum siemenestä kasvatettu
Turkestaininmaksaruoho Sedum ewersii

Sipulikukat

Hyasintti ’Woodstock’
Jättitähdikki Ornithoalum ponticum valkoinen kukka kesäkuussa, korkeus 60-80cm
Kevätkurjenmiekka ’Purple Hill’
Liljatulppaani ’Purple Dream’
Tulppaani ’Hilde’ (10) matala
Tulppaani ’Lilac Wonder’ (15)
Tulppaani ’Angelique’
Tähtisahrami ’Ruby Giant’