Kerroin jo aikaisemmin, että lähes 40-vuotiaan terijoensalavan runko halkesi maahan asti. Istutin puun vuonna 1987. Halkeama keskellä runkoa oli selvästi näkyvissä viime kesänä.
Puun latvuksen eri suuntiin kallistuvien haarojen tukena oli liina jo ihan turvallisuussyistä, etteivät kesän tuulet saisi tätä vasemman puoleista haaraa kaatumaan.
Tuumasta toimeen. Päätimme, että on parempi kaataa puu hallitusti kuin jännittää, milloin isoja oksia repeää irti ja putoaa maahan mahdollisesti tuhoa tehden. Lisäksi kaato-operaatiosta tuli melkoinen sotku, joten rungon ja oksien poiskuljetus traktorilla oli järkevämpi tehdä talviseen aikaan.
Isäntä aloitti työn katkomalla puun oksiston poikki traktorin hakkuupäällä, jotta oksanhaarat saatiin nostettua maahan sopivan mittaisina paloina hyvässä järjestyksessä.
Seuraavaksi oli vuorossa paksujen oksien ja rungon sahaaminen. Kaikki tietävät, että terijoensalava alkaa työntää sahatusta pinnasta tolkuttoman määrän uutta vesaa, enkä halunnut sellaista vaihtoehtoa.
Kuvasta näkee rungon halkeaman melko hyvin. Halkeamasta näki puun toiselle puolelle koko leveydeltä. Seuraavaksi isäntä vielä sahasi kannon matalaksi.
Tässä on lähdössä viimeinen traktorikuorma. Ihan hurjan iso helpotus, että on traktori metsävarusteineen käytettävänä. Silti minulla on riittänyt työtä, kun olen haravoinut jäljelle jäänyttä oksasilppua kasoihin nurmikolta. Sain jo kasattua yhden auton peräkärryllisen tuota pienempää oksanpätkää.
Nyt odotamme huhtikuuta, jolloin kanto jyrsitään.
Voitte uskoa, että olen koko talven miettinyt suunnitelmia tuon alueen varalle. Suuri puu oli näkyvä osa puutarhaa ja haluan paikalle jotain muuta kuin nurmikkoa. Suunnitelman ”runko” on jo syntynyt, mutta hienosäätö tapahtuu tehdessä. Tämän tarina jatkuu vielä.
Puun kaataminen harmittaa aina, mutta tuo puu on kyllä kannattanut kaataa kun on ollut halki. Painava oksa on vaarallinen jos putoaa.
VastaaPoistaJuuri niin. Viime kesän aikana katselimme tätä terijoensalavan halkeamaa monen puutarha-alan ammattilaisen ja harrastajan kanssa ja yleinen mielipide oli, ettei puulle taida enää löytyä turvallista jatkoa
PoistaHuh, melkoinen turvallisuusriski tosiaan, vaikka ilmeisesti puu ei olisi kaatunut minkään rakennuksen päälle. Salavat ja pajut lienevät aika lyhytikäisiä puita; kasvavat nopeasti ja elävät lyhyen elämän puuksi. Hienoa, että onnistui omilla laitteilla ja tosiaan sopivaan aikaan vuodesta saitte tuon tehtyä.
VastaaPoistaOn kiva nähdä, mitä teet paikalle!
Salavat ovat minunkin ymmärrykseni mukaan lyhytikäisiä. Rakennuksia ei olisi ollut vaarassa, mutta olisi ollut järkytys, jos painava oksa olisi pudonnut jonkun päälle. Kesäaikaan olisi sotku ollut hankalampi siivota ja lähellä kasvavat perennat ja puuvartiset olisivat ehkä ottaneet osumaa ja yhden kesän kasvu olisi todennäköisesti vaurioitunut.
PoistaMinua vähän jännittää saanko visioni tuteutettua.
Varmasti puun kaato oli aivan oikea ratkaisu. Nyt voitte olla asian suhteen täysin huoletta.
VastaaPoistaMeilläkin mieheni kaatoi tänään isoksi kasvaneen metsälehmuksen tonttimme rajapenkistä. Hyvä niin, sillä rungossa oli nähtävissä jo lahovikaa.
Näin minäkin uskon. Ja vaikka terijoensalava oli monta vuotta ihan kaunis tuolla paikalla kasvaessaan, niin se aiheutti kyllä paljon työtä, sillä jokaisen tuulisen päivän jälkeen oli aina käytävä siivoamassa maahan tippuneet kuivat oksat. Pitää todeta, että aina välillä on puiden kaataminen perusteltua, vaikka niiden kasvun seuraaminen olisi ollut mieleistä.
PoistaKomea terijokelainen tuli tiensä päähän. Hienosti sen kaataminen kävi noilla vehkeillä. Mutta jälkisiivousta on taatusti ollut, huh. Meillä mökillä lumi katkoi terijoensalavan latvuston muutama vuosi takaperin. Mies sahasi sen ja siitä kasvoi hauska pystytukka!
VastaaPoistaMutta kuten totesitkin, nyt voi sitten suunnitella uutta😉Mielenkiinnolla seuraan, mitä tuolle paikalle tulee!
Terijoensalava kasvattaa aina ”pystytukan” sahattuun kantoon, sitä en halunnut. Toivon, että kannon ja maan pintaan nousseiden paksujen juurien jyrsiminen estäisi uusien vesojen nousemisen. Onko kenelläkään kokemusta jyrsityn terijoensalavan kannon käyttäytymisestä tässä suhteessa?
PoistaOdotan nyt aika innostuneena uuden suunnitelman toteuttamista.
Vanhan puun kaataminen on aina hiukan surullinen tapahtuma. Joskus se luopuminen on vain järkevämpi vaihtoehto ja niin oli teidän tapauksessanne. Hienoa, että omasta taloudesta löytyy sopivat välineet. Uskon, että siivoamista on riittänyt. Kaadatimme muutama vuosi sitten ison männyn ja pienemmän vaahteran. Saimme kunnalta luvan kaataa puut puiston puolelle sillä ehdolla, että siivoamme jäljet pois. Siinä riitti pilkkomista, kantamista, keräämistä ja haravoitavaa. Lumen sulamisen jälkeen kaikki näytti taas hyvältä.
VastaaPoistaNyt onkin jännä nähdä, mitä laitat puun tilalle. Mukavaa, että jonkun menetys on uuden alku.
Meni aikansa, että pystyin päätymään tähän ratkaisuun tuon puun suhteen, mutta kyllä se oli oikea päätös. Kun latvusta tukenut liina poistettiin, rungon haarat kallistuivat vielä enemmän erilleen toisistaan. Eipä puu olisi pitkään pysynyt ennallaan pystyssä.
PoistaToivon kovasti, että uudesta alusta tulee ajan kanssa jotain kaunista.
Olisipa moiset varusteet. Meillä tehdään kaikki käsin kantaen ja moottorisahalla sahaten. Naurammekin aina, että meillä puut lämmittävät moneen kertaan eikä tarvitse paljon kuntosaleilla käydä. Ilmaista monipuolista fitness-treeniä ilman rajoituksetta. Miten käytät oksasilpun?
VastaaPoistaMoottorisahaakin tuossa urakassa tarvittiin, mutta onneksi isännän metsäkalusto ja traktori olivat suurena apuna. Polttopuusavotta lämmittää tosiaan moneen kertaan, siitäkin on paljon kokemusta. Puusta kertynyt oksien kasa on vielä läjässä ja olen miettinyt järkevää käyttöä sille, täytyy miettiä laitaisimmeko sen energiapuiden kasaan, sitäkin tilalla kertyy myytäväksi ja haketettavaksi.
PoistaKaikenlaista oksasilppua kertyy meillä melkoisesti, koska silppuamme puutarhan risusavotassa syntynyttä materiaalia, viime talven aikana käytin kompostoreissa vain tätä itsesilputtua lehti- ja oksasilppua biohiilen kanssa. Lisäksi oksasilppu on erinomaista materiaalia istutusalueiden kasvualustoja tehdessä (meillä kun täytyy tehdä kohopenkkejä).
Komeaan kokoon kasvanut salava, mutta noin haljetessaan ainoa vaihtoehto on ollut tietenkin puun kaataminen, vaikka tyhjän paikan se jättää. Sinulla on suunnitelmat varmasti hyvässä vaiheessa ja onneksi teillä oli koneet, että kaataminen sujui helpommin, vaikka työtä siinä siltikin oli. Meillä iso sivuhaara hopeapajusta halkesi mökillä viime kesänä ja me sahasimme sen myös turvallisuussyistä. Puu oli muuten terve ja päähaara ja kasvamaan suoraan ylöspäin.
VastaaPoistaAivan, ei tuossa paljon muita vaihtoehtoja ollut. Kunhan kevät etenee, on käärittävä hihat ja ryhdyttävä töihin myös tuolla alueella.
PoistaTeillä oli hopeapajun suhteen parempi tilanne. Katsoin viime kesänä muutaman puutarha-alan ammattilaisen kanssa, että tuon meidän terijoensalavan toinenkaan haara ei olisi pysynyt pystyssä jos enemmän kallellaan olevan haaran olisi kaatanut.
Parempi tuo olikin kaataa hallitusti nyt jäisen maan aikaan, niin ei tullut vaaraa kesäaikaan puutarhassa kävijöille tai sinulle itsellesi. Onneksi teillä oli konevoimaa kaatourakkaan ja raivaukseen, vaikka jäi pienempää roskaa varmasti vielä käsipelillä siivottavaksikin. Kanto olisi muuten ollut upean näköinen 2-3-metriseksi jätettynä. Mieti, jos siihen olisi saanut vaikka kärhön kiipeilemään. Harmi, ettei vain taida olla sellaista konstia, millä salavan hurjan vesomisen olisi voinut estää kokonaan. Jännittävää odotella, mitä olet suunnitellut puun tilalle.
VastaaPoistaNäin minäkin ajattelin ja jäisen maan aikaan traktori ei aiheuta painavan kuorman kanssa nurmikolle jälkiä.
PoistaJos olisi ollut kyse jonkin muun puun kannosta, olisi sen voinutkin jättää ”monumentiksi”, mutta terijoensalavasta olisi tullut melkoinen risuluuta.
Toivon, että saan suunnitelmani toteutettua ja että niistä tulee visioiden mukaiset :).